Vähemmästä enemmän vai enemmästä vähemmän

Toimittajan työstä tutkijan työhön

Otsikko ei liity ympäristöhallinnon sloganiin. Nyt ei ole tarkoitus puhua ekologisesta selkärepusta. Niin tarpeellista kun sen toistaminen etenkin kesäiseen aikaan olisi. Kesäisin ihminen on luonnossa ja ympäristöviesti menee perille. Kesällä ihminen on luova ja täynnä energiaa. Talvella ilme muuttuu. Kesällä lataamme akkuja. Talvella ne tyhjenevät. Nämä ovat pragmaatikon pelkistyksiä.
Vuosien myötä toimittajat tietävät yhä vähemmän yhä enemmästä ja tieteilijät yhä enemmän yhä vähemmästä. Tämäkin on typerä pelkistys mutta sitä voi avata. Toimittajan työ ja aiheet vaihtuvat päivittäin ja tavoite on kertoa päivän juttu iskevästi, pelkistäen ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Pelkistys taas kadottaa mutkikkaasta ja monimielisestä todellisuudesta tärkeimmän ja vääristää sitä. Näin toimittajan pelkistävät sanat vievät hänet päivä päivältä yhä kyynisempään ja pinnallisempaan maailmaan. Se on sloganeiden, aforismien ja käytäntöä palvelevan tiedonjaon maailmaa suurin otsikoin. Tiedät yhä vähemmän yhä enemmästä.
Tutkijan maailma syvenee vuosien myötä ja eniten hän kuvittelee tietävänsä aivan opintojensa alussa. Ensimmäinen opinnäyte tekee hänestä mestarin. Vasta kun tiede syvenee alkaa selvitä myös kuinka totuus pakenee hakijaansa. Piilotajunta löytää vain niitä asioita, joita intohimoinen tutkija hakee tai oikeammin piilottelee. Kaikki muu ympärillä sumenee. Tiedät yhä enemmän yhä vähemmästä. Jopa piilotajunta avaa ovia vain yhteen suuntaan
Pragmaattinen, käytäntöä tietoisesti palveleva tiedon keruu on vaarallista. Se on toimittajan työtä. Kun tiedonkeruun järjestelmiä ja tieteen konventioita on useita on syytä välillä vaihtaa alaa. Se tapahtuu poisoppimisen kautta. Vanhan poisoppiminen on tuskallisempaa kuin uuden oppiminen. Vanheneva ihminen oppii uutta mutta ei tahdo unohtaa vanhaa. Usein vanhat opitut asiat ovat opittuja refleksejä. Kierähtävän korkeushyppääjän ei ole helppo oppia uutta liikerataa flopaten. Se tekee luovasta, idearikkaasta divergoinnista pragmaatikolle ja pelkistäjälle ongelmallisen.
Intialainen munkki ihmetteli katolisessa Euroopassa käydessään miksi aina kun hän tapaa Vatikaanissa kirkon edustajia, nämä alkavat puhua seksistä. Ja kun hän vastaavasti tapaa kaduilla prostituoituja, nämä alkavat puhua Jumalasta. Heillähän Jumala ei ole pelottava, Freudin kuvama isähahmo vaan riehakas ja jopa eroottinen. Pragmaattinen kulttuuri ja konvergoiva, pelkistävä ihminen löytää sen mitä hän pakenee ja se mitä hän hakee häipyy horisontin taa.
Prof. Markku Wilenius kertoo Helsingin Sanomissa (7.7.) kuinka pragmaattisista ilmastoskeptikoista alkaa maailmalla olla jo puute. He ovat suojeltava laji. Sama alkaa koskea kaikkea luovaa ajattelua ja divergoivaa ideointia häiritsevää ja pelkistävää. Globaalin maailman kulttuurien moniulotteiset ongelmat, kulttuurien moninaisuus ja jo ihmisen surrealistinen, epärationaalinen tapa käyttäytyä, ovat syynä tähän verkostoituvan yhteiskunnan muutokseen. Vanhenevan ihmisen on joko jätettävä rohkeasti valtansa vastuun lisäksi nuoremmille nettisukupolville tai opiskeltava sen vaatima uusi kieli, väiteltävä tutkijoina uudelleen.