Historiallinen uudistus ja sen toteutus

Opposition ei yleensä kuuluisi auttaa hallitusta, mutta nyt näin tehtiin kaikkien puolueiden sote-mallissamme. Syy on ymmärrettävä sekin. Oma ja maailman tilanne ajautui sellaiseksi, jossa Suomen sisäinen ja ulkoinen tila vaatii myös seuraavalta hallitukselta laajaa yhteistyön henkeä. Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Putinin malliksi tätä ei voi kuitenkaan ristiä eikä häntä siitä myöhemmin moittia. Tätä tapaa maassamme käytettiin takavuosina, jolloin sisä- ja ulkopolitiikka tahtoivat puuroutua keskenään. Tällöin presidentti Kekkonen huomautti kuinka, jos maassa on jommankumman oltava rempallaan, sisä- tai ulkopolitiikan, olkoon se sitten sisäpolitiikka. Ei kuitenkaan molemmat ja samaan aikaan. Kun näin uhkasi käydä, kasvoi myös yhteinen kriisitietoisuus. Kohti keskitettyä johtoa Sote muuttui epätoivoisesta kuntarakenteen sekoilusta nyt aiempaa jopa radikaalimmaksi. Se on nyt viiden järjestämisvastuullisen alueen mallina lähellä valtakunnallista sekä samalla sosiaali- ja terveysministeriön ohjausvaltaa toteuttava, pikemminkin kuin nykyinen kuntapohjainen sote -malli. Näin kunnat menettivät vallastaan, mutta samalla uutinen on hyvä sekä palvelujen tasa-arvoa kannattaville että vanhenevan kansakunnan julkisten palvelujen rahoittamisesta huolestuneille. Hallitus joutui luopumaan suurkuntakaavailuistaan ja Keskusta luopui omasta ikivahasta maakuntahallinnon mallistaan ja sen varaan rakennetusta kotikunta ja maakunta mallistaan. Kyse ei ollut kuitenkaan kompromissista. Edessä on historiallinen urakka ja sen hoito tavalla, jossa rahaa ja työntekijöitä riittää myös perusterveyshuollolle ja sosiaalityölle. Tässä Forssan malli kulki oikeaan suuntaan ja edellä muita. Hyvää mallia ei ole syytä purkaa paikallisella tasolla, päinvastoin. Sen kehitystyötä on määrätietoisesti jatkettava ja kuntien verkostoitumista lisättävä myös soten ulkopuolella. Se lisää uskottavuutta ja vakautta, tuo meille savialueella myös taloudellista vaurautta, yrittäjyyttä. Rajat eivät ole nyt esteenä suurten valtakunnallisten sote malliemme palvellessa modernin yhteiskunnan malleja vuosiksi eteenpäin. Meille voi riskittä investoida ja muuttaa asumaan. Rahoitus uudistuu sekin Yhteistyö eri toimijoiden välillä on käynnistetty ja tulevaisuudessa työlistalla on myös palvelujen kilpailuttaminen. Juuri tämä on pitänyt Forssan mallin taloudellisesti edullisena. Oleellista on jatkossa se, että myös uudet järjestäjätahot noudattavat samaa, nyt sovittua yliopistosairaaloiden aluejakoa. Me kun koulutamme kaikki johtavat virkamiehemme juuri näissä yliopistoissamme, niiden käyttö kaikessa, ei vain terveydenhuollossa, on myös oman alueemme ehdoton menestymisen edellytys. Rahoituksen järjestäminen uudistuu sekin. Sen kulun voi ennustaa jo nyt kohtuullisen hyvin. Rahavirrat valtion, kuntien ja palvelujen järjestäjäorganisaatioiden välillä kohtaavat Kelan rahavirrat sekä työterveyshuollon, jolloin yksittäisen ihmisen ja nyt kaavaillun kokonaisuuden edut löytävät kyllä toisensa. Tässä kokonaisuudessa kunnissa ei saa toimia lammasmaisen löysästi asioita hoitaen. Koko prosessissa perinteiset opposition toimintaohjeet eivät ole enää toimineet. Osa oppositiosta on ollut vaatimassa jopa suurempia säästöjä kuin mihin hallitus on kehysriihessään valmis ja samalla verotuksen kiristystä pyritään hillitsemään. Säästöt olisi löydettävä sieltä, missä on mahdollisuus vielä käydä laajoja neuvotteluja. Kun summat liikkuvat lähellä kymmentä miljardia, yt -neuvottelut ovat odotettu väline. Valtio ei voi siirtää enää jatkossa kunnille verotuksen nostoa. Tänä vuonna kuntaveroa on nostamassa 156 kuntaa eikä taatusti koskaan laske. Kuntasektorin kulut ovat nousseet koko ajan ja siihen on saatava nyt korjaus. Vuonna 2007 kuntasektorin menot ylittivät 30 miljardia ja 50 miljardia täyttyy viiden vuoden kuluessa. Kun valtio leikkaa, kunnat siirtävät ongelmansa kuntaveroon tai käyttävät oikeuttaan nostaa kaukolämpöä, energian hintaa, vesilaskua jne. reippaasti ohi jäädytettyjen palkkojemme ja eläkkeiden. Kilpailu auttaisi jos sitä olisi. Jostakin syystä alueelliset erot näiden palvelujen hinnoissa ovat erittäin suuria. Se kielii johtajuudesta ja eroista hallitustehtävien hoidossa eri puolella Suomea. Ammatti-ihmisiä on käytettävä päätöksenteossa. Tämä on herkkä aihe kunnissa ja tähän rakenteelliseen ongelmaan olisi saatava samanlaista jämäkkyyttä osaamisessa kuin nyt tehdyssä historiallisessa ratkaisussa hoitaa sote-uudistuksemme kriisitietoisuuden saavuttaessa uuden tason. Sote-uudistusta ei voitu enää käyttää kuntauudistuksen apupyöränä. Poliitikkojen on ymmärrettävä, mikä ero on palvelujen järjestämisessä ja niiden tuottamisessa, ja miten niissä voidaan saavuttaa myös mittavia säästöjä.

Hyvää Putinin päivää

Kimi Räikkönen ajoi Ferrarillaan seinään ja totesi kuinka “sekavaa on ollut uusi alku Ferrari tallissa”. Sekavaa tilaa voisi kuvat Suomessa ajan hengen mukana syntyneeksi ja siihen voisi liittää vaikkapa monet kuntamme ja ministerimme, koko hallituksen. Elämme aikaa, jolloin mikään ei oikein näytä onnistuvan ministereiltämme sote -sotkuissa, kuntahimmeleissä ja nukkuva työväentalon ministeri on liki turvallisempi näky kuin uutta ideoiva. Aivan kohdallaan ei aina ole asiat oppositiossakaan ja sen “kotikunta on maakunta” ohjelmissa tai kikkelipoikiemme elämässä. Misantropiaa Molieren opeilla Elämme negatiivisuuden aikaa ja lama syvenee, taannumme kohti talvisodan muisteloita ja joku palaa aina Oolannin sodan aikoihin Krimin sodan muistoina. Tällaista taantumaa ei pidetä enää lapsuuden traumana, Freudin esitteleminä uninamme, vaan geneettisenä siirtymänä syvälle menneen evoluutiomme juuria. Se paljastaa rumat kasvonsa petomaisena ihmisvihana. Ilmiö on tunnettu iät ajat ja se tulee kreikan sanoista misos “viha” ja antropos “ihminen”. Kirjoitin siitä näkyvimmin kirjassani “Arctic Babylon”. Sen, minkä mayakansa, inkat, vanha maailma ennen läntisen kulttuurin leviämistä tunsi, hävisi imperialismin aikoihin tietymättömiin. Misantropia, ihmisviha, on ruokkinut filosofeja ja taiteilijoita, uskontokuntia, niin Danten infernon ja helvetin kauhujen kuvaajia kuin pakanamaan kartan kuvittajia. Moliere ironisoi 1600-luvulla sievisteleviä hupsuja, naisten kouluja, ihmisvihaajaa, saituria, Don Juania tyyppistä narsistia, porvaria aatelismiehenä, oppineita naisia ja luulosairaita. Nuo käsitteet ovat suoraan hänen, oikealta nimetään Jean-Babtiste Poquelin, näytelmistä ja niiden nimistä. Patrick Syskinden täydellistä tuoksua hakenut, sillä valtansa hankkinut tuoksuton ja täydellisen nenän syntymälahjanaan saanut päähenkilö, oli ristitty romaanissa samalla nimellä ja luonnollisesti tuoksua haettiin surmaamalla ja uuttamalla sitä parfymöörin taidoilla nuorista, koskemattomista neitsyistä. Notaari Moliere saavutti farsseillaan hovin suosion ja kuningas Ludwig XIV piti Molieresta, oman aikansa porvareitten ja pikkusieluisten ihmisten ivaajasta. Moliere esitti itse usein näytelmiensä pääroolit ja kuoli saappaat jalassa pyörtyessään lavalla kesken “Luulosairaan” esityksensä. Kotonaan hän ei ehtinyt saada viimeistä voitelua paikalle kutsuttujen pappien kieltäytyessä tehtävästä. Ironia koskee ja ihmisten heikkouksien, myös pappien, esittely nousukasmaisuutena, tekopyhyytenä, saituutena, sovinismina ja muina narsismin lähteinä, eivät tuolloin kaikkia miellyttäneet. Misantropia on vakavampi käsite ja sen kanssa ei tulisi leikkiä tai pelata Molieren tapaan flirttaillen. Äärimmillään geneettistä perua oleva misantrooppi todella vihaa ihmistä lajina ja estää normaaleja ihmissuhteita. Se tuo mukanaan vastenmielisyyttä, ihmisen heikkouksien halveksuntaa ja tätä kautta myös omaan itseen kohdistuvaa vihaa ja itse tuhoisuutta. Filantropian vastakohta Misantropia on perinteiselle, uskontoihin ja rakkauteen perustuvalle käsitteelle liki vastakohtainen ja halveksii myös vastakohtaansa filantropiaa, ihmisrakkautta ja humanismia. Misantropia herättää ihmisissä pelkoja, etenkin raamatullisissa ja kristillisissä yhteisöissä ja ryhmissä. Monet käsittämättöminä pidetyt julmuudet, kuten koulusurmat tai sotien aikaiset kansanmurhat, liitetään helposti tähän käsitteeseen. Palattaessa taantuman aikaisiin, menneen maailman julmuuksiin, sosiaalisen muistin tai pääoman traumaattisiin solmukohtiin tai tätäkin vaikeampiin geneettisen perimämme muistikuviin, syntyy pelkoja, joita selitetään juuri tämän käsitteen avulla. Ilmiö liittyy lähelle ajattelua, jossa ihminen on lajina kehittynyt eläimistä ja on vain muita vielä häijympi ja kykenee tekoihin, joihin muut lait eivät kykene. Tällöin mukana on mytologiaa, tyypillisiä ihmisen ja eläimen, ihmissusien ja saatanallisten kuvien luomista, antisosiaalisuutta sekä eskapismia. Eskapismin aikaa Tällöin eskapismilla tarkoitetaan todellisuuspakoisuutta, jossa yhteiskunnallinen tietoisuus ja realismi alkavat hämärtyä. Tällöin normaali arkipäivän stressi korvataan huumeilla, päihteillä ja paetaan fantasiaan, mietiskelyyn, matkusteluun, fantasioiden maailmalla normaalia masennusta ja tunteitamme näin helpottaen. Sosiaalipsykologinen eskapismi toteutuu etenkin uusien medioitten kautta, joista televisio on yleisin sekä sosiologisena eskapismina esim. työyhteisöstä vieraantuen tai paeten yksilönä omia ajatuksia. Downsihting on käsite, jolla on pyritty muuttamaan modernin yhteiskunnan sellaisia ilmiöitä, joilla oman yhteiskuntamme suorituskeskeisyyttä ja teknologista vieraannuttavaa ilmiötä on pyritty korjaamaan. Urbaanin ja uuden teknologian aiheuttama eskapismi on tunnettu jo kauan mutta sen suoranaista misantropiaa aiheuttavista ilmiöistä ollaan montaa mieltä. Aikanaan hippikulttuuri toi esille ensimmäisen kerran aiheen satanismiin viittaavan kulttuurisen taustansa. Nyt sen oman aikamme juuret ovat syvemmällä ja juuri misantropiassa. Koko kulttuurimme flirttailee ilmiön kanssa ja tekee sen pohtimatta ilmiön vakavuutta. Suurkulttuuriset ja etenkin pääkulttuurien suuret muutokset, oman aikanamme Neuvostoliiton hajoaminen, aiheuttivat vaikeita sellaisia traumoja, joiden merkitys on takautuvissa kuvissamme historiasta. Ukraina on tällainen valtio, jonka paluu yhdessä veljeskanojen yhteiseen perheeseen on ongelmallista. Päämediamme ovat pohtineet aihetta venäläisten tutkijoiden ja näiden kokemusten esittelynä. Kun näin tehdään, taustalla on aina valinnan ongelmat. Kuka saa mediatilaa ja kuka ei? Jukka Ukkola keventää oman mediansa, Suomen Kuvalehden sivuilla käsitettä “Kuka on Putin”. Lehden päätoimittaja ei tätä tee ja kansilehti esittelee sisäsivujen tärkeimmän uutisen, Raatteentien ukrainalaiset ja talvisodan jatkeena syntyneen toisen maailmansodan näkyvimmän voittomme. Edellinen lehti esitteli Putinin kuvan ja otsikkona oli kylmän sodan paluu. Siinä flirttaillaan misantopian kanssa joko tietoisesti tai tietämättä kaupallisessa tuotteessa ja sen myynnissä. Putin viikonloppu Vietämme huomenna Putinin päivää ja silloin sen voi pitää myös venäläisittäin humanismin ja Krimin vapauttamisen päivänä. Tällöin Krimin tapahtumat nähdään kokonaan toisesta näkökulmasta kuin läntisestä ja eurooppalaisesta, oman aikamme dualistisesta tulkinnasta, jossa mukana on parikin näkökulmaa, mutta vain se oma on oikea. Helsingin Sanomat (14.3) päämedianamme esittelee ne hakien vastausta kymmeniltä asiantuntijoilta, joiden mielipiteet ovat joko Venäjää täysin ymmärtäviä tai kääntäen kaiken demonisoiden myös Putin ihmisenä. Parhaan vastauksen tarjoaa historian professori Matti Klinge, joka emerituksena ei hae syitä ja seppiä miltään suunnalta, vaan tekee synteesiä, jossa yksikään yksittäinen selitys sellaisenaan ei ole kiistaton. Kun näin on, Suomen osallistuminen tähän konfliktiin sovittelijana ei ole perusteltua sekään. Oma lehmä siinä on kuitenkin ojassa. Mitä sitten tähän ruotsalaiseen, Oolannin sodan aikaiseen kysymykseen “Vem Putin” tulisi vastata, pysyäkseen Suomen Kuvalehden ja Otava median linjoilla, Ukkolan viitoittamalla tiellä? Onko sunnuntain Putinin päivä samalla koko hänen sukunsa päivä ja kuinka hyvin siihen sopii Nikolai toisen aikainen hänen eroottinen veljensä Ras Putin tai tämän heikommaksi jäänyt velipuolensa, ilman rakkautta kasvanut, heikommalle itsetunnolle jäänyt Ler Putin? Löytyykö ongelman ratkaisu itäisen kulttuurin sijasta lännestä ja sen Putinin suvun jälkeläisistä, kielellisesti lahjakkaasta ja populistisesta veljenpojasta. Onko Ur Putin parempi ongelman kuvaaja vai ehkä hänen pikkusiskonsa Lir Putin. Ehkä oman aikamme etäiset ja Aku Ankasta löytyvät veljenpojat kuvaavat rumpuineen ja päristimineen paremmin vieraantuvaa ihmisvihaamme, Rom Putin ja Jum Putin tunnetaan myös päihteistään, pikkuveljet In ja Out Putin samanmielisten tyhmyyskilpailuistamme sosiaalisen median maailmoissa. Poliisien apua on kuitenkin taas haettu ja heidän suojeluspyhimyksensä Pam Putin on yhtä hyvä selittäjä kuin rappiolla olevan kulttuurin jumalattarena slummeissamme majaileva Rem Putin. Kaikesta huolimatta hyvää Krimin humanitaarista päivää ja viikonloppua, Rim Putin aikaa.

Amputoitu paralympialaisten Sotshin sotilas

Amputoitu paralympialaisten Sotshin sotilas Kirjoitin jo aiemmin blogissani Krimin sodista ja Helsingin Sanomat sai siitä aiheen kirjoittaa myös historiasta Krimillä sekä myöhemmin myös Ukrainan onnettomasta kohtalosta toimia ikään kuin keskisen Euroopan sotavoimien läpikulkupaikkana vuoroin Napoleonin ja vuoroin Hitlerin joukkojen marssiessa alueen yli ja venäläisväestön polttaessa takanaan kaiken mahdollisen käyttäen poltetun maan taktiikkaa. Vastaavasti valloittajat hävittivät uudelleen rakennetut kylät myöhemmin perääntyessään ja näin nämä liian rikkaiksi koetut Euroopan alueet ovat joutuneet kokemaan kauheuksia kansanmurhineen tuon tuosta ja aina toistuvasti. Idän ja lännen väliset puskurialueet on pidetty kurissa köyhdyttämällä ne väkivallalla. Ukrainalle on esitetty Suomen mallia ja Krimille Ahvenmaan mallia. Sota ja lääketiede Krimin sodista toimittajat ovat muistaneet myös, kuinka lennätin keksittiin juuri silloin ja ensimmäinen mediasota ei ollut toki Vietnamin sota vaan jo 1800-luvun puolivälissä käyty ja Osmanien valtakunnan ja Venäjän välille syntynyt sota, johon liittyivät myös Britannia ja Ranska tukien osmaneja. Valtapolitiikasta siinä oli silloinkin kysymys ja Krimillä eniten tuhoa aiheuttivat tuon ajan sotilaille kulkutaudit, kuten vielä tänäänkin usein tahtoo käydä huoltotoimien pettäessä. Florence Nightingale sai nimensä maailman historiaan tuon sodan aikana kehitellessään nykyaikaista sairaanhoitoa. Toki Venäjällä olivat omat sankarinsa myös tässä taidossa ja etenkin potilaita amputoitaessa. Sevastopolissa venäläisiä hoiti maailman maineeseen myöhemmin kohonnut Nikolai Pirogoff. Hän käytti hoidossa narkoosia. Sitä paheksuttiin aluksi johtuen sen riskeistä sekä siitä urheudesta, jota sotilaiden olisi tullut osoittaa myös raajoja amputoitaessa. Sota ei ole aina ollut samaa kuin omana aikanamme, mutta muutama yhteinen piirre löytyy, ja se on ihmisen vahingoittaminen voimakeinoja käyttäen. Se, millaisia keinoja on käytetty, on muuttanut sodan luonnetta. Yhteistä kuitenkin on vaikkapa ihmisen raaistuminen, sosiaalisten ja moraalisten pidäkkeiden höltyminen, alkoholin ja päihteitten käytön raju nousu, epähumanitaariset teot siviiliväestölle, nälkiintyminen ja epidemiat, työvoiman vähyys ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen. Sodankäynti ja epidemiat on hyvinkin tutkittu aihe. Sodat ovat kehittäneet nykyaikaista lääketiedettä. Sotakuumeen sankarit Vanhaan aikaan ja ajanlaskumme alkupuolella tyypillisin tappioitten aiheuttaja oli ns. “sotakuume” joka tarkoitti punatautia, pilkkukuumetta ja toisintakuumetta. Kehnoissa hygieniaoloissa bakteerit ja loiset levisivät kun sotilaat saivat usein ruhje-, viilto- ja pistohaavoja. Märkäpesäkkeitä jouduttiin avaamaan, polttamaan raudoilla, lastoittamaan. Sota oli usein kirurgien ainoa koulu. Kiertävät sotilaat kuljettivat mukanaan tauteja ja väestön siirtämisen seurauksena olivat isorokkoepidemiat. Hyvä armeija ei riittänyt tai oli aivan turha, jos sitä ei kyetty huoltamaan ja pitämään terveenä. Roomalaiset olivat kehittäneet hyvinkin edistyksellisen sairaanhoidon vammautuneille sotilaille toipumiskoteineen. Nämä taidot unohtuivat keskiajalle siirryttäessä. Keskiaika toi mukanaan uusia vaatimuksia. Käsiaseet tulivat tehokkaammiksi, sotilaita kuljetettiin pitkiäkin matkoja purjelaivoissa ja metallikärkiset peitset, jalkajouset ja heittokoneet saivat aikaan ikävää jälkeä. Pitkillä matkoilla ravinto pilaantui ja juomaveden saanti oli vaikeaa. Ristiretkeläisille ritarikunnat ja veljeskunnat perustivat ensimmäisiä sairaalalaitoksen tyyppisiä vammautuneiden hoitopaikkoja. Historiasta tutuksi ovat ehkä jääneet Johanniittain ja Pyhän Lasaruksen ritari- ja veljeskunnat. Musta ruuti oli alkanut tehdä tuhojaan entisten rinnalla. Arviolta noin kolmannes joukoista oli tästä syytä koko ajan toimintakyvyttömiä. Siviiliväestön epidemiat levisivät ja apuun tuli kenttädiakonia ja hautauspalvelu. Syntyi käsityöläisten oma ammattikunta ja samalla alettiin huolehtia myös mielenvikaisista. Krimi ja kiehuvat öljyt Krimin niemimaalla sotataitoja on kehitelty aina jo 1340-luvulla Kaffassa, nykyisen Feodosian kaupungissa, piirittäjät linkosivat muurien yli ruttoon sairastuneitten ruumiita. Tätä biologisen sodankäynnin käytäntöä venäläiset käyttivät 1700-luvun alussa mm. Tallinnaa piirittäessään. Napoleon taas sai kaupunkeja piirittäessään kuppaan sairastuneita naisia piirittäjiensä joukkoon ja nämä menetelmät ovat tuttuja myös omalta ajaltamme. Sitä, mitä ei voitu hoitaa raudalla, sitä hoidettiin tulella ja kun ruutia ei voitu poistaa veitsellä käytettiin kiehuvaa öljyä. Ranskalainen Ambroise Pare kehittyi mestarikirurgiksi ja lopetti hyödyttömän öljyn käytön ja sidonta alkoi yleistyä. Oli hoidettava nopeasti, turvallisesti ja miellyttävästi nukutuksen ja puudutuksen puuttuessa. Amputaatio oli tehtävä mieluummin liian aikaisen kuin liian myöhään. Camillo de Levi perusti 1500-luvun lopussa sairaanhoitajien pienen yhdyskunnan ja sen jäseniä alettiin kutsua camillaaneiksi. Hän perusti myös lukuisia luostariyhteisöjä ja sairaaloita, julistettiin 1746 pyhimykseksi ja vuonna 1930 sairaanhoitajien taivaalliseksi suojelijaksi. Ongelmaksi jäi kuitenkin edelleen sotasairaaloiden sijainti liian etäällä taistelupaikoilta. Toipilaat kun oli kyettävä palauttamaan nopeasti takaisin taistelukentille. Kohti sotasairaaloita Ambulanssi, hevosten kuljettamana, oli ratkaisu liikuteltavalle sairaalalle. Samalla yleistyivät valtioiden velvollisuudet huolehtia sodissa pysyvästi vammautuneista. Elettiin 1600-luvun loppua ja 1700-luvun alkua Euroopassa. Ensiapu alkoi siirtyä taistelukentille hevosten ja kantolaitteitten avustamana. Jousitetut sairaankuljetusvaunut alkoivat yleistyä eurooppalaisten käydä sotiaan ja huolehtia vammautuneista. Sotilassairaalat, tulehdusvammat, leirien, laivojen ja sairaaloiden hygienia alkoivat kehittyä osana sotakirurgiaa. Yhdysvalloissa kuvattiin sisällissodassa ensimmäisen kerran sotilaitten potema “solder heart” eli nykyinen paniikkikohtaus. Sotilaat kokivat sydämentykytystä, rintakipua, hengenahdistusta ja kuolemanpelkoa. Patruunat ja räjähtävät ammukset lisäsivät pelkotiloja. Aseiden käyttönopeus, kantomatka, tarkkuus ja tulivoima kasvoivat. Oli syntynyt sota, jossa miehet eivät taistelleet enää mies miestä vastaan vaan kaukana toisistaan. Merimiinat odottivat rannikolla. Krimin sotaan tultaessa, 1800-luvun puolivälissä, kloroformi ja eetteri oli jo keksitty. Antiseptinen ja aseptinen leikkauskäytäntö olivat nekin tuttuja. Haavatulehdukset, kaasukuoliot ja jäykkäkouritukset olivat edelleen yleisiä. Luusirpaleiden ja vierasesineiden vammat ja märkimät olivat pitkäkestoisia harmeja. Lyijysuolat, hartsihapot ja kipsisiteet tulivat käyttöön sotaoloissa. Sairaudet olivat kuitenkin yhä edelleen yleisempi kuolinsyy kuin sotilaiden saamat vammat. Keripukkia hoidettiin laivoissa tuoreilla hedelmillä. Ranskan ja Preussin sodassa puhjennut isorokkoepidemia muistetaan Euroopassa vielä tänäänkin. Sodista ja sankariteoista kirjoitettaessa historia tahtoo unohtaa niiden tuomat epidemiat. Sota tappoi siviilejä miljoonittain ruttona. Puolueettomuus sairastuneiden ja haavoittuneiden hoidossa nousi osaksi sodankäynnin humanitaarista välineistöä. Ranskalaiset olivat tässä edelläkävijöitä alkaen Jean Philippe Graffenuerin ja Guillaume Dupuytren toiminnasta. Sairaaloihin joutuvat koettiin vähin erin ihmisiksi ja sairaalat oli julistettava puolueettomiksi. Jo edellä kirjoitin Nikolai Pirogoffista ja Florence Nightingalesta Krimin sodan tärkeimpinä hahmoina. Pirogoff kirjoitti sotakirurgian perusperiaatteet ja Florence Nightingale otti käyttöön koulutetut hoitajat ja hygienian. Oli kuljettu kohti Henri Dunantin aikaa ja Geneven sopimusta sekä Punaista Ristiä vuonna 1864. Oolannin sota Krimin sota ei pysähtynyt Krimille vaan meillä se tunnettiin Oolannin sotana. Sodan tarkoituksena oli estää Venäjän huoltoreitit ja ulkomaankauppa, saada Ruotsi mukaan Venäjän vastaiseen sotaan ja saartoon. Nimitys tarkoittaa “Ahvenanmaan sotaa” ja Oolanti on muunnos Ahvenanmaan ruotsinkielisestä nimestä Åland. Sodassa Venäjän laivasto kävi puolustustaistelua kiinteiden merilinnoitusten lähistöllä. Näin laivastoin toiminnasta pääosa kohdistui Suomen suuriruhtinaskuntaa vastaan. Sotatoimet ulottuivat Ouluun, Raaheen, Tornioon ja Kokkolaan Suomenlahden taistelujen ohella. Brittilaivasto käytti tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa raketteja Viaporia ja siis Suomenlinnaa pommittaessaan. Svartholma ja Ruotsinsalmen linnoitus Kotkassa tuhottiin kokonaan. Pohjanlahdella tyypillisiä vaurioita olivat Oulussa rakenteilla olleiden laivojen hävittäminen, tervahovin ja pikipolttimon polttaminen. Kokkolassa voitto Halkokarissa kulminoitui kansanjuhlaksi. Suomenlinnan pommituksia helsinkiläiset seurasivat rannalta. Brittien suurhyökkäys jäi suunnitelmaksi Krimin sodan päättyessä ennen sen toteuttamista. Britit vaativat Ahvenanmaan julistamista rauhansopimuksessa vuonna 1856 linnoittamattomaksi ja neutralisoiduksi, demilitarisoiduksi, vyöhykkeeksi. Sellaisena se jatkui myös ensimmäisen maailmansodan jälkeenkin. Historiallisen dokumentin perusteella ja Kansainliiton päätöksellä Ahvenanmaa kuului Suomelle. Tästä vastineeksi Suomen tuli taata ahvenanmaalaisille laaja itsehallinto ja kulttuuriset oikeudet. Neuvostoliiton hakiessa ennen toista maailmansotaa Ahvenanmaalta tukialueita, kuten Suomesta, se säilyi demilitarisoituna vyöhykkeenä. Syntyi vertauskuvia, joita viljellään edelleen Krimin sodan ajalta myös Ruotsissa Venäjän ekspansion ilmentyminä. Se on taantumaa ja takaumaa 1800-luvun puolelle. Olen kuvannut tätä ilmiötä kirjassani Arctic Babylon osana fasismin syntyä Saksassa. Krimin sodan seurauksena Venäjällä alkoi uudistushenki. Ennen seuraavia sotia sotilaat opittiin rokottamaan ja vastustuskykyä kohottamaan kestämään sodan rasitukset. Helikopterit ja maastoautot toivat lisää apua ja massiiviset kuljetukset yleistyivät. Sota alkoi viedä yhä enemmän yhteiskunnan varoja ja myös lääketieteen kehittämiseltä. Moraalinen ongelma Moderni sodankäynti hyötyi lääketieteestä ja myös tarvitsi sitä. Toisaalta tiede myös palveli uusissa massatuhoaseissa ja niiden kehittelyssä. Keskustelu sodasta ja lääketieteestä muuttui asenteelliseksi ja mukaan tuli moraalia rapauttavaa toimintaa. Toisen maailmansodan lääketieteelliset kokeilut osana sotatoimia olivat julmia ja kohdistuivat kokonaisiin kansakuntiin. Röntgenlaitteet, laboratoriot, patologia ja bakteriologia ovat hyötyneet sotaoloissa tehdyistä hoitotoimista ja samalla lääketiede erikoistui. Tapaturmakirurgia, ortopedia, plastiikkakirurgia, neurokirurgia, psykiatria sekä fysikaalinen lääketiede ja kuntoutus kulki rinnan sotien aiheuttamien yhteiskunnallisten, kansalaisiin kohdistuneiden vammojen myötä. Punainen Risti ja muut siviilijärjestöt syntyvät nekin sodan kokemusten ajoilta. Jatkuva sodan uhka, terrorismin pelko ja tautien leviäminen tuli tutuksi sekin ja siirtyi siviiliväestön hoitoon. Vammautumisen vaara on taitelutehtävissä kasvanut ja samalla siviiliväestön osuus vammautuneista on sekin koko ajan lisääntynyt. Mukaan ovat tulleet siviileihin kohdistuvat veriteot ja kansanmurhat, terrori. Suurienergiset ampuma-aseet, kemialliset aseet, bakteriologiset aseet ja ydinaseet ovat lisänneet sotien mielettömyyttä lääketieteen näkökulmasta. Paikallisia sotia käydään edelleen perinteisin asein ja vammat ovat niiden aiheuttamia. Kiellot ja valvontajärjestelmät eivät toimi esimerkkinä vaikkapa Syyria. Sotatilan syttyessä rauhan aikana tehdyillä sopimuksilla ei ole merkitystä. Niiden kiertämisellä ja mediasodan, kybersodan välineillä sen sijaan on koko ajan kasvava merkitys. Sota osana kulttuuriamme on ilmiönä säilynyt ja institutionalisoitunut sekä muuttunut osaksi taloutta, sosiaalisia järjestelmiämme ja vallan käytön mutkistuvaa koneistoamme sekä sen tuomia inhimillisiä kärsimyksiä. Talouden rattaat osana sotaa ja sen aseteollista tai huoltosuhteisiin liittyviä verkostoja ovat kytkeytyneet uudella tavalla ja niiden purkautuminen, paluu kylmään sotaan, vie yhteiskuntaa kohti uutta ja ennalta arvaamatonta tulevaisuutta nyt globaalina yhteisönämme.

Ukraina mediasodan melskeissä

Kesken eurovaalivalmisteluja syntyi Euroopassa kriisi, joka muutti kokonaan myös oman poliittisen keskustelumme suunnan ja painotuksen vanhoista kiistoistamme euroalueella. Mukaan tuli mediasodalle tyypillistä jakaumaa, jossa mukana on juuri lama- ja kriisiajoilla tyypillistä takaumaa ja taantumaa menneisiin aikoihin ja niiden kokemuksiin, traumoihin. Kirjoistani “Arctic Babylon” kuvasi tätä aikaamme ja sen taantumaa paikallisena, alueellisena, kansallisen ja globaalina kerrostumana ja “Sosiaalisen median ekonomia ja strategia” sen syntymekanismeja uuden yhteisö- tai kansalaismedian sisällä. Läntisen ulkokehän mediasota Moni media on palannut taantumassa syvälle historiaan, juuri Krimin sodille tyypillisiin kokemuksiin silloin, kun seurattavana on juuri tuon alueen ja Venäjän omat mediat. Samoin toki kävi vaikkapa Georgian kriisin ja sodan alkaessa. Sosiaalisen median viestit olivat aivan muuta kuin omamme, kun ne tulivat itse paikan päältä koettuina, ei läntisen median tuotteina ja sieltä kopioiden. Kesken Pekingin olympialaisten avajaisten alkoi viestivyöry ja oma mediani muuttui avajaistunnelmista tämän prosessin kuvaamiseen, paikan päällä sitä seuraten kiitos sosiaalisen median ja matkojeni aiemmin noilla seuduilla asuen. Ihminen kokee asiansa toisin paikan päällä eläneenä kuin tuhansien kilometrien päästä mediamogulin ehdoilla eläen. Jokainen meistä ymmärtää näiden kahden tiedottajan välisen eron. Toinen elää globaalin markkinoiden ehdoilla työpaikallaan Yhdysvalloissa ja toinen henkeään pidätellen panssareitten ja väkivallan maailmassa veljessodan melskeissä. Läntistä mediaa leimaa valtapolitiikka ja sen seuraaminen, jossa Yhdysvallat ja sen mediamogulit ovat ylivertainen tiedon tuottaja. Näiden asema kriisin kuvauksessa on yhteydessä samalla taloudellisiin painotuksiin ja takavuosien tapaan geopolitiikkaan. Kun Yhdysvallat on jo aikoja siirtänyt painopisteensä siinä Aasiaan, myös mediat seuraavat globaalia mediasotaa kyberavaruuden tasolta ja hakien uutta taloudellista tukijaansa. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Mediasodan ahdas päänäyttämö Pieni ihminen Georgiassa ja Krimillä on vaatimaton laskun maksaja tuhansien medioitten puristuksessa eikä kohta mahdu ahtaalle niemelleen. Sotshista Krimille ahtautuneet mediat eivät tahdo mahtua ahtaisiin hotelleihin ja parhaat paikat vievät nimekkäät ja rikkaat Hollywood -toimittajat Hemingwayn tapaan sotakirjeenvaihtajina siellä nimikirjoituksia jakaen ja suomalaiset joutuvat tyytymään vaatimattomaan majoitukseen sekä vilttiketjun haastettuihin, kaukana suuresta mediasodan päänäyttämöstä. Sellainen turhauttaa ja Putin olikin saatava lähemmäs omia tutumpia taistelupaikkojamme Kannakselle ja Viipuriin. Savossa häntä olisi kaivattu myös Koljonvirralla Sandelsin ja Sven Dufvan maisemissa. Kun nyt kerran tehdään mediasotaa ja taannutaan takavuosille, tehtäköön se siten myös kunnolla kuten elokuva Mannerheimista tai Kokoomuksen dokumenttia presidentistä, jossa hänet unohdettiin kokonaan. Hänestä oli pelkkää harmia mediasoturien työnäytteessä. Jostakin syystä amerikansuomalaisten Hollywood -lasku on aina se sama 700 000 jättivät nämä mitä tahansa tekemättä. Traumaattiset juuret Suomessa ja nostalgiset muistelmat maksavat ulkokehällä eläen Kaliforniassa kai juuri tuon summan. Varautukaa siihen myös jatkossa. Eurooppalainen mediasodan sisäkehä Eurooppalaiset mediat muodostavat toisen sisäkehän, jossa taustoitetaan toisen maailmansodan ja sen jälkeisen kylmän sodan välistä maailmaa ja EU:n osaa tämän rakenteen oman aikamme ylläpitäjänä. Se on mediasodan sekavin ja johdettu monen intressitahon kautta, jolloin sodanjohto on epämääräinen ja jäsentymätön. Kun intressit eivät mene Euroopassa yksiin, mediasodan Yhdysvaltoja vaatimattomampi osapuoli korostaa taantumassaan, etenkin natomaiden tapaan, Yhdysvaltain heille johdonmukaisemmalta vaikuttavaa tiedotusta. Mukana on toki myös runsaasti venäjää mukailevia, mutta tätä tietoa Suomessa ei seurata nykyisin lainkaan. Suomessa sitä on alettu avoimesti kritisoida. Takavuosin taas muuta ei seurattukaan. Suomessa muutoksen tuulet ovat sykloniemme kaltaisia ja vuoroin tuulee joko lännestä tai idästä. Föhntuulet ovat lauhempia, mutta talvella ikävällä tavalla lumet kadottavia. Idästä tuleva tuuli toi mukanaan yöpakkasia ja hallituksetkin nimettiin yöpakkasten mukaan. Onomatopoeettinen ja luonnon ääniin sidottu kieli ja puita halaileva elämä oli opettanut suomalaiset käyttäytymän tuulen mukaan eläen, tuuliviirin mukaan niitä haistellen. Joidenkin nenä ja sen reseptorit haistelivat paremmin idästä tulevia tuoksuja ja toisten lännestä. Sitä kutsuttiin uutisvainuksi mediasodassamme. Narratiivisen kerronnan semantiikkaa Suomen kansallinen media on alusta saakka ollut uskollinen jo valitsemalleen tielle jossa Georgian sota oli tyyppiesimerkki. Samoin kriiseistä Japanin tsunami. Japanin tsunami kuvattiin toki merkittäväksi katastrofiksi, mutta samaan aikaan Japania luonnonkatastrofin taltuttajana maailman talous- ja teknologiamahdeista edelläkävijäksi, joka selviää ongelmistaan nopeasti ja toisin kuin vaikkapa Haiti omasta luonnonkatastrofistaan. Japania verrattiin Suomeen. Suomi oli Euroopan Japani. Suomalaisen median suuruudenhulluus on sen ilmiöistä vastenmielisin. Käytännössä toki tiedettiin olevan päinvastoin. Tsunami tulisi aiheuttamaan aralle ja erittäin teollistuneelle maalle juuri korkean teknologian ongelmia rannikolla olevan teollisuuden jäädessä ydinreaktoreineen tsunamin alle ja armoille. Siinä missä Haitin hökkelikylät koottiin hetkessä uudelleen, Japani joutuu ponnistelemaan ydinonnettomuudesta selvitäkseen vuosikymmeniä, ehkä satoja. Oikeammin se ei voi saasteille yhtään mitään ja pelkät sammutustyötkin veivät viikkokausia ja vaikuttivat kaikkea muuta kuin korkealta teknologialta. Nyt vihreät pyrkivät sammuttamaan yhden ydinvoimalan jo etukäteen. Ei siitä mitään tule enää. Nyt on myöhäistä kerätä mediapisteitä. Turvallisinta on tieto siitä, ettei voimalaitos toki valmistu omana aikanamme vaan vasta lahjana lapsillemme. Se kertoo lapsiystävällisestä kansakunnasta ja sen media-ajan ihmisistä, päättäjistämme. Näin sisäkehän median taipumuksena on alussa antaa tietoja, jotka ovat etenkin Suomessa tunnepitoisia, emotionaalisia omituisuuksia, liki narratiivista satua muistuttavia, ja ne alkavat muotoutua loogiseen ja järkevään asioiden hahmottamiseen vasta aikojen saatossa ja historian lehdillä. Samaa käytäntöä palvelevat myös asiantuntijat antaessaan lausuntoja, joiden pyöreys ja mitään sanomattomuus on terävöitetty vain ulkokehältä saadulla tiedolla. Sisäkehän tietoja ei käytetä, eikä prosessia analysoida jo olemassa olevalla taustoituksella, vahvalla perusosaamisella. Toimittajan oma osaaminen ja ennakkoluulot on riittävä siinä missä nenän reseptorit ja ne joko itään tai länteen erikoistuneina. Kun poliitikko epäonnistuu täydellisesti, hän kertoo sen olevan ironiaa, satiiria tai sarkasmia. Toimittaja ja kirjailija tekevät tätä samaa työtä koko ajan. Näin kävi myös toisen maailmanboan alkaessa ja pohdittaessa vaihtoehtoja ja niiden valintoja suomalaisessa jälkiviisaudessa. Syntyi käsite ajopuusta ja sen ohjailijoista sekä opportunisesta kansakunnasta. Kun omat tiedot ovat globaalina niin geopolitiikassa, maantiedossa ja historiassa kehnoja tai emotionaalisia, liki stereotyyppien kaltaista populismia sota-aikoihin taantuen, syntyy soppa, jonka taustoittaminen vaatisi jälleen kerran mediasodan tutkijoilta vuosikymmenisen työn. Sen työn valmistumista Putin ja Obama eivät voi odotella. Vinon nenän antamaa tietoa Mediasodan venäläinen osapuoli kuvataan Suomessa väärää ja vinoa tietoa antavaksi kuten sodassa kuuluukin. Tässä media on tiedotuksessaan toisiaan kopioivaa ja korjaa vasta sen jälkeen arvolatautunutta uutisointiaan, kun ulkokehän tieto ei anna sille tukea suurten läntisten medioitten avustamana ja niitä seuraten. Kun kriisi on Krimillä ja Ukrainassa, siitä on paljon vaikeampi kirjoitta kuin jos Putin olisi tiedottanut tapahtumista emotionaalisesti tutummassa ympäristössä Viipurissa ja Kannaksella vieraillen. Putin kun tuntee suomalaiset, baltit, skandinaavit ja näiden sielunmaiseman ja Karjalan kannaksen sekä Viipurin olevan oleellinen osa myös Krimin sodan 1850-luvun jatkoa Oollannin sotana Itämeren herruudesta ja samalla toisen maailmansodan tapahtumien myös suomalasille tuttuja sosiaalisen pääoman taistelupaikkoja ja trauman lähteitä. Matka Gotlantiin olisi ollut jo hätävarjelun liioittelua. Riittää kun venäläinen media muistuttaa ruotsia puhuvan suomalaisen ministerin solmion värin olevan huonosti harkitun. Ministerin, saati Putinin tapaajaksi, hänestä ei ollut. Maan johdossa oli sotiemme aikana aivan eri tason ihmisiä kuin tänään. Vai kuka johtajistamme on oman aikamme Mannerheim, Ryti, Kekkonen, Paasikivi, Ståhlberg tai kuka tahansa sota-aikojen vastuunkantajamme rintamalla tai lottana. Venäläinen media toki tuntee oman maansa ja Ukraina on osa samaa kulttuuriperhettä. Venäjän poliittisesta johdosta, urheilijoista, kulttuurin merkkihenkilöistä valtaosa on ukrainalaisia. Kyse on enemmän kuin veljeskansat myös taloudellisessa merkityksessä ja veljessodilla on taipumusta muuttua verisiksi. Suomalaiset muistavat tämän vielä hyvin omasta sisällissodastaan, jota moni kutsuu myös muilla nimillä korostaen sen emotionaalista luonnetta ja syvää suruaan, kansakunnan omaa surutyötä veljessotana. Sisällissodan ja veljessodan surutyö Sisällissodat ja niiden luonne oli ja on osa venäläistä mediaa ja takavuosien Neuvostoliiton hajoamista. Kun niistä tiedotetaan, se tapahtuu toisin kuin läntisessä mediassa, saati kaupallisten mogulien omistamissa ulkokehän geopoliittisissa tiedotteissa. Se näkyi myös siinä kielessä, jonka Putin valitsi vastatessaan toimittajien kysymyksiin. Hän kertoi tavanneensa Ukrainan nyt maanpaossa olevan presidentin. Hän kertoi neuvoneensa tätä jo aiemmin. Hän puhui kansalleen ja ukrainalaisille, veljeskansalleen ja sanoi sen myös suoraan ja ymmärrettävästi. Hän puhui humanitaarisesta väliintulosta vaiheessa, jolloin veljeskansan tilanne oli muuttunut veriseksi ja ihmisiä poltettiin elävältä. Siinä ei pohdita, ehtiikö veljesveri valua sisällissodaksi vaan toimitaan humanitaarisesti ja toivoen parasta. Jos se loukkaa kansakunnan itsemääräämisoikeutta surmata toisiaan elävältä polttaen, sitten sitä oikeutta on loukattava. Venäjä on satojen kielten ja kulttuurien yhteinen kansankoti, jossa mediasota ei ole samaa kuin Suomessa sitä seuraten, saati Yhdysvalloissa. Viileän analyyttinen globaalin maailman talouden laskelmat ja 1850-luvun Krimin sodan aikaiset tapahtumat eivät sovi nyt sen kuvaamiseen Venäjällä. Toisen maailmansodan tapahtumat ovat Krimillä tuoreessa muistissa nekin. Surutyötä ei tehdä kuten ulkokehän uutisointia ja hakien Krimiltä mediasodan tietoja jakautuen suuriin ja varakkaisiin medioihin sekä pieniin ja köyhiin perässähiihtäjiin. Kun kyseessä on samalla maailman luonnonvaroiltain rikkain kansakunta, jonka vauraus ulottuu myös koko arktisen meren alueelle ja jonka rajoilla on maailman suurimmat taloudet Aasiassa, Krimi ja Ukraina ei ole painopistealueena sellainen, kuin Eurooppa ja sen kuihtuva ja ikääntyvä väestö. Eurosentrinen ajattelu on suomalainen helmasyntimme. Saksan ja Ranskan, Turkin asema ei ole enää sama kuin Krimin sodassa. Tässä Yhdysvaltain ulkoministeri oli piikittelyssään väärässä ja loukkaava. Venäjän on pohdittava myös ja erityisesti sitä, miten uutinen luetaan Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Indonesiassa. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Venäläisiä kun on siellä miljoonittain, kuten kiinalaisiakin ja yhteistyössä toimien, verkottuen. Näihin myös luotetaan. Venäjän presidentti Putin esti Yhdysvaltain pommitukset, sokeasta kostosta luopumisen ja Syyriassa siirryttiin myrkkyjen hävittämiseen, johon myös Suomi on osallistunut hyvin näkyvällä ja tuloksellisella tavalla. Tämä on juuri suomalaista toimintalogiikkaa parhaimmillaan. Etenkin suomalasille medioille uutta näyttäisi olevan nyt se, ettei Suomea käsitellä erillisenä vaan osana Eurooppaa, mutta ei varmaankaan osana Natoa. Suomen vahvuus on edelleen järkevä idän ja lännen välinen vuoropuhelu, yhteinen kauppa ja integroituminen osaksi tätä tavalla, jossa sen sitoutumattomuus tunnustetaan ympäri globaalia maailmaa. Kyse ei ole toki Natosta ja sen vieroksumisesta vaan Suomen mallista, jonka tärveleminen diplomaattisena vahvuutenamme ja Sveitsin kaltaisena osaamisena olisi ajattelematonta etenkin nyt, kun sitä kaivataan myös arktisilla alueilla ja Aasiassa. Ei niinkään vanhassa Euroopassa ja sen koko ajan kriisiytyvissä talouksissamme. Tässä EU-vaalimme muuttui sekin hetkessä uuden geopoliittisen ajan pohdinnaksi ja eurovaaliehdokkaammekin ovat valittuna nyt kokonaan väärän ajan edustajina vaaleihimme.

Kolmas Krimin sota - kybersota

Toisen maailmansodan aikana Krimillä käytiin tulisia taisteluja siinä missä muuallakin ja Venäjällä nämä taistelut muistetaan ja yhdistettiin historioitsija Jevgeni Tarlen kirjoituksissa vuosien 1853-1856 Itämaiseen sotaan. Tarlev alkoi kutsua näitäkin taisteluja Krimin sodaksi ja Suomessa ne muistetaan Oolannin sotana Itämeren herruudesta. Tuolloin vastakkain olivat Venäjää hätyyttelemässä Osmanivaltakunta Turkista, Britannian ja Ranskan sekä Sardinian muodostama liittouma. Munkkien riidasta sotaan Riita alkoi roomalaiskatolisten ja venäjän ortodoksien välillä. Lähinnä munkkiyhteisöjen aluksi. Riideltiin Jerusalemissa sijaitsevista kirkkojen hallinnasta mm. Jeesuksen syntymäkirkosta. Silloinen, meille suomalaisillekin niin tutuksi tullut keisari Nikolai I ryhtyi puolustamaan omiaan, siis ortodokseja, pyrkien turvaaman näiden oikeuden ja hengen katolisia vastaan. Latinalaismunkkeja taas tuki etenkin keisari Napoleon III ja Britannia liittoutui häneen tarkoituksena lisätä vaikutusvaltaansa osmanien kustannuksella Mustallamerellä kohti Välimerta matkaten. Nikolai I miehitti Malakian ja Moldavian nykyisen Romanian alueella. Osmanit julistivat sodan Venäjää vastaan varmistaen ensin Iso-Britannian ja Ranskan tuen. Britit halusivat pitää Venäjän laivaston poissa Välimereltä ja vastaavasti Ranska halusi palauttaa Napoleon Bonaparten aikaisen arvovallan. Oleellista nykyoloihin oli kuitenkin Venäjän vaatimus osmaneita hyväksymään islamilaisina Venäjän keisarin kaikkien osmanien valtakunnassa asuvien kristittyjen suojelijaksi. Vaikutusvallan nostaminen kohti Intiaa oli toissijainen tavoite Turkin kapeikkojen kautta. Kun Putin ja Venäjä tänään esitti saman vaatimuksen, koskien Venäjän kansalaisia Ukraina alueella, se tuntuu heistä enemmän kuin kohtuulliselta. Se, että Ranska ja Britannia, Yhdysvallat ja Nato hakevat muita intressejään alueella, on sekin odotettua. Rapautunut Ukraina Itse Ukraina on rapautunut monen heimopäällikön hallinnoimaksi valtioksi, joka ei kykene itsenäisesti kilpailemaan eurooppalaisten kapitalistien ja sekatalouksien kanssa EU:n ytimeen pyrkiessään. Sillä ei ole sinne minkäänlaisia edellytyksiä, ellei sitä aleta tukea koko EU:n tukijärjestelmän avulla. Olisiko mukaan otettava silloin myös islamilainen Turkki ja EU:n ytimestä viisaasti sivusta seuraavat britit. Hehän elävät aivan omaa elämäänsä puntansa tukemana ja ovat silta Yhdysvaltoihin ja sen etuihin Euroopassa ja nyt syvällä Euraasiassa ja Venäjän alueelle pyrkien. Samaan aikaan Venäjän talous on elpymässä, olympialaiset ovat vaurauden näytelmä, sen luonnonvarat ovat maailman rikkaimmat ja Venäjän rajoilla asuu 80 % maailman kansoista, oman aikamme tärkeimmät taloudet ja jättiläiset Aasiassa, joihin se on solmimassa kauppasuhteensa niin ikään vanhan traditionsa mukaan eläen. Turkin kapeikkoja ei nyt kaivata saati kuihtuvaa Eurooppaa ja sen taloutta. Venäjän tsaarin kenraalina Mannerheim teki hänkin tutkimusmatkansa juuri Intiaan. Venäjä on aina halunnut tuntea juuri Aasian muita paremmin. Kuihtuvassa Euroopassa ei ole uutta tunnettavaa. Se halua vain lisää elintilaa. Globalismi suosii Venäjää Venäjän ymmärtäminen Suomesta on sen historian ja valtavan laajuuden oivaltamista sekä sen huomaamista, kuinka globaali maailma on nyt Venäjälle edullinen ja palvelee sen tarkoitusperiä kaikilla ilmansuunnilla ja myös valtavalla Arktisella alueella ja merellä. Siitä on tullut uusi globaali supervalta tuossa ilmansuunnassa ja Aasiassa mutta myös verkottuen yhdessä Aasian mahtien kanssa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Venäläisiin törmää nyt kaikilla mantereilla ja totta kai näin on, kun kyseessä on puolen maailman kokoinen valtio ja sen sadat miljoonat kansalaiset, kybermaailman elämä. Suomen paikka pienenä 5,5 miljoonan asukkaan kansakuntana on kirjattu presidentti Paasikiven kiveen hakattuun lauseeseen “maantieteelle me emme voi mitään”. Oikeammin se on nyt käännettävä valtavaksi mahdollisuudeksi, jossa pitkä itäinen rajamme Venäjälle ja Arktinen alueemme yhdistävät meidät samoihin intresseihin myös Aasiassa ja Afrikassa, Etelä-Amerikassa. Tämän kaiken takana on luottamus ja Suomen hyvä maine Venäjällä Kekkosen kauden ajoilta ja Suomen toimiessa Venäjän läntisenä näyteikkunana maailmalle. Se nosti meidät öljykriisien aikana innovaatiopolitiikassamme ohi muiden kilpailijamaittemme Nokia kärkihankkeenamme. Kirjoitin tästä kirjan, jossa kerroin myös Neuvostoliiton hajoamisesta jo 1980-luvulla. Meillä ei vain kuunnella maantieteen professoreja vaan Paavo Väyrysiä ja heidän poliittisia politrukkeja. Suomen asemaa kadehdittiin, ei vähiten Saksassa levittämällä käsitettä suomettumisesta. Siis taitavasta diplomatiasta toimien kaupassaan onnistuneesti niin idän kuin lännen suuntaan sekä hoitaen diplomatiasta syntyviä vahvuuksiaan Martti Ahtisaaren tapaan myös mm. Afrikassa. Kyberajan strategiat käyttöön Tätä pääomaamme ei pidä tärvellä oma aikamme viihteellisen median ja muiden globaalia maailmaa häiritsevien pintailmiöiden ylipappina esiintyen 7000 miljoonan ihmisen globaalissa yhteisössä, promillen osana sen koko ajan kasvavaa väestöä, josta 2000 miljoonaa elää nälkärajan alla ja alle eurolla päivänsä. Pintailmiöiden esittely kansakuntana tekee meistä vain narreja. Valtioilla, kansakunnilla, on taipumusta palata taantuman ja kriisien aikaan historiaansa, ja ottaa sieltä oppia. Niin nytkin Venäjä Krimillä rauhoittaen rajojaan. Niistä ei vain ole paljoa apua silloin, kun väkiluku on kohonnut hetkessä moninkertaiseksi ja luonnonvarat alkavat loppua, elämme yli varojemme ja pilaamme ympäristömme. Siitä saarnaaminen ei auta kuitenkaan paljokaan. On toimittava globaalin markkinatalouden sisällä ja operoitava sen ehdoilla uutta tuottaen, innovoiden. Innovointi voi olla myös sosiaalista ja kulttuurista, symbolista uuden tuottamista käytäntöön. Ei vain teknistä insinööritaitoamme sitä mitenkään väheksymättä. Sen leviäminen vain edellyttää ensin kulttuurisia ja sosiaalisia, symbolisia sekä rakenteellisia innovaatioita. Taide on tässä perinteisesti vahvin edellä kulkijamme. Se jopa ymmärretään ohi omalaatuisen onomatopoeettisen kielemme, Paluu ikivanhoihin, sosiaalisen pääomamme syviin traumoihimme On toinenkin syy, ja se on emotionaalisempi ja liittyy sosiaaliseen pääomaan ja etenkin lamojen aikana palaamiseen syvälle historiaan ja sen traumaattisiin solmukohtiin. Näin tapahtuu nyt myös Suomessa ja se näkyy sosiaalisen median ja viihdemediamme kirjoituksissa. Taannumme historian traumaattisiin solmukohtiin ja se voi olla myös vaarallista silloin, kun sitä poliittisesti ruokitaan ja käytetään polttoaineena vallan tavoittelussa populisteina pulisten. Olen kirjoittanut siitä paljon ja mm. kirjassani Arctic Babylon ja Sosiaalisen median strategiassani (Social media - Economy and strategy). Niitä on sovellettu runsaasti ympäri maailmaa. Mallit on laadittu aikanaan käyttäen 30 miljoonaa bloggaajaa ja delfi -analytiikan sovellusta hankkien parhaat mahdolliset osaajat ympäri maailmaa prosessien tulkitsijoiksi, tietämättään. Se, mitä Ukrainassa ja Krimin niemimaalla jatkossa tapahtuu, osataan parhaiten Venäjällä. Jos he eivät saa ongelmaa hoidettua, heillä on entistä vaikeampi kriisipesäke rajoillaan ja sitä he eivät tässä tapauksessa ole sinne hankkimassa olkoonkin, että se palvelisi varmasti monen sodista ja kriiseistä elävien, aseita myyvien tahojen tarkoitusperiä. Tässä vino tiedotus kääntää tosiasioita päälaelleen älyllisesti epärehellisten asiantuntijoiden avustaessa ja hekin juuri tätä kautta toimeentulonsa hankkien. Toki taustalla on myös valtapolitiikkaa ja sen kautta, jälleen kerran, Krimille pyrkiviä tahoja ympäri globaalia maailmaa ja halu tukea näitä voimia. Nyt ei enää vain brittejä, ranskalaisia ja saksalaisia, Yhdysvaltain liittolaisia, vaan myös muita etenkin terrorismista ja sadoista kriisialueista varallisuutensa ja voimansa, vaikutusvaltansa hankkivia pahuuden voimia.