Median harharetket
Uusinta julkaisuani varten jouduin käymään läpi mm. vuoden takaisia blogejani.
Kiintoisia olivat etenkin otsikot pääsiäisen alla kertoen suomalaisesta “kyrsimysnäytelämästä“. Termi “kyrsiä” tuli tuolloin kokoomuksen puheenjohtajalta ja koski Ilkka Kanervan lapsekkaina pidettyjä tekstiviestejä. Alkoi suuri mediajahti.
Tänään tuota samaa “kyrsimysnäytelmää” perinteisessä mediassa edustavat pääministeri Vanhasen sähköpostit ja numeron 69 ympärille rakennettu kohu. Itse sain vaaleissa numeron 23 ja käytin sitä muistuttaen leffasta “Number 23”, mutta hukkaan se meni. Ihmiset eivät olleet Forssassa Carreyn leffaa katsoneet ja monelle numero 69 on yhtä epämääräinen. Sellainen vitsi ei toimi eikä siitä ole edes viihteeksi. Asia taas kiinnostaa perinteistä mediaa vieläkin vähemmän. Kun se ei kiinnosta mediaa, miten sitten sen varassa elävää vaalikarjaa?
Samaan aikaan kun perinteinen ja se seurattu media, tavallisen kansan lukema Hesari, julkaisi pääministerin 69-viestin sivun mittaisena ja vuosi sitten täytti sivunsa ja televisiokanavat Ilkka Kanervan viesteillä, huomaamatta jäivät ainakin tällaiset itse kirjoittamani blogit ja niiden sisältämät aiheet:
“Suuruuden ekonomia jyrää aluetaloudessa ja etenkin siellä”, “Uusmediasta kohti verkostodemokratiaa”, “Internet ja uusdemokratia” , “Kuka on Barack Obama”, “Mediatalojen kriisi syvenee Helsingissä”, “Odotettavissa pitkä ja syvä lama”, “Alkavat säästöt ja palvelujen karsiminen, saneeraustoimet”, “Kriisi vie visionääriseen johtajuuteen”, “Hyvärisen tulikaste” sekä vaalien alla “Turkin ja Mersin tiedepuistojen yhteistyötarjous Hämeelle”, “Keski-Karjalan verkostomalli”, “Aika hoitaa hämäläisten kiireet”, “Ryhtiä sisäministeriöön”, “Kriisiytynyt puoluelaitos”, “Jokiläänin WW alueesta kohti www-ympäristöä”, “Kuuden kohdan ohjelma kuntavaaleihin”
Kuntaohjelmani piti sisällään alkavan laman ja sen hoitamisen oman ehdokkuuteni osalta. Samalla odotin vastaavaa muilta ehdokkailta ja kunnilta, sen virkamiehiltä. Lamasta ja sen syvyydestä ja pitkäkestoisuudesta kerroin jo keväällä ja kesällä 2008. Ihmettelin myös Nordean osakkeiden ympärillä käydyllä kohulla ja kaupalla huikeisiin hintoihin samaan aikaan kun Yhdysvalloissa asuntojen hinnat romahtivat. Nythän noita osakkeita saisi murto-osan hinnalla. Onko pankinjohtaja aivan tavallisen kansan tasolla liikutellessaan miljardeja ja kyseessä oli muutaman kuukauden kuluttua tuleva kurssimuutos ja tiedossa oleva lama. Seurataanko vain näitä vanhoja medioita ja uskotaan niihin? Onko kyseessä näiden yhteinen liitto ja yhteinen sokeus?
Helsingin sanomat ja Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva esittelee laman tulevaisuuden näkymiä nyt (HS 27.3) vuoden noiden kirjoitusteni jälkeen. Mukana skenaariossa ovat kaikki mahdollisuudet lännen nopeasta noususta Kiinan ja Aasian nousuun, blokkien vastaiseen taistoon ja tähtien sotaan sekä kaiken romahtamiseen. Sellaisella ennustella ei ole muuta kuin viihteellistä käyttöä ja mitä Eva ja muut taloustutkijat ja ennustajaeukot pankeissa, tutkimuslaitoksissamme mahtoivat povata keväällä ja kesällä 2008? Talousnousun jatkoa.
Päämediat eivät povanneet ainakaan romahdusta ja kriisiä, globaalia lamaa. Ne keskittyivät Ilkka Kanervaan ja tänään Matti Vanhasen naisille lähettämiin viesteihin. Tämäkö on sitä Pekka Hyvärisen kuvaamaa vanhan median tapaa käsitellä uusmedian pinnallisiksi kuvatut blogit syventäen ja taustoittaen uutisvirtoja ja niiden yhteiskunnalle tärkeimpiä viestejä?
Miksi medioilta jäi kertomatta finanssikriisistä, alkavasta lamasta, kun se oli kirjattu blogeihin ja kerrottu myös kuntavaalien tärkeimpänä aiheena. Miksi siihen ei paneuduttu ennen vaaleja ja nostettu niiden tärkeimmäksi teemaksi? Sehän oli esitelty blogosfäärissä ja ohjelmiakin aluetalouden oikaisemiseksi oli esitetty. SE ei ole jälkiviisautta tutustuen blogien sisältöön. Miksei siitä kerrottu medioissa äänestäjille?
On varmaan jokin syy miksi näin menetellään ja vanhan median seuraajat pidetään pimennossa uusmedian kertomista tapahtumista. Samalla myös vaalit ja finanssikriisin seuraukset, talouslama jäävät hoitamatta etukäteen, tsunamiin ei varauduta mitenkään.
Tähän on oltava jokin selitys, jonka kuvaavat kyllä ne tukijat, jotka katsovat ihmisen toimivan nyt itsetuhoisasti ja median olevan vain viihteen ja jälkipolitikoinnin, populististen jälkiomaksujien mukana kulkevaa roskaa. Vuosi sitten sitä eivät kiinnostaneet blogien ja uusmedian avainteemat lamasta ja siihen varautumisesta, joihin sittemmin ajauduimme. Miksi sitä kiinnostaisivat tänään ensi vuoden keskeisimmät teemat? Niitä tuskin edustaa Matti Vanhanen ja hänen viestinsä kuntaehdokkaalle syksyllä 2008 tai Hesarin skenaariot, jossa kaikki vaihtoehdot kriisissä ovat mahdollisia tulevaisuudessa.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Tähtiin kirjoitettu
Menevätkö kemiat yksiin?
Jo luolassa asuessamme pyrimme kirjoittamaan tähtikarttaa esihistoriallisena taiteena.
Villihevoset, biisonit, alkuhärät olivat osa 17 000 vanhaa tähtitaivasta Lascaux’n luolissa, väittävät jotkut tutkijat tänään. Kuvien tarkoitus on kuitenkin edelleen arvoitus.
Luonto vaikutti ajatteluun ja käytännölliset asiat hallitsivat maalauksia. Vaikkei kaikkea nielisikään sellaisenaan ihminen on pyrkinyt aina katsomaan tähtiin osana omaa kohtaloaan ja onnen tavoittelua.
Ihminen osana luontoa ja luonnon mukanaan tuomaa sidosta kohtaloomme, joka vaikuttaa jopa luonteeseemme, on osa determinismiä, enovironmentalistista maailmankuvaamme. Suomessa se liittyy erityisen vahvana näkemykseemme hieman metsäläisen mielen hankkineesta ja ankariin oloihin sopeutuneesta ihmisestä. Mukana on evoluutioon ja geenien sopeutumiseen liittyvää darwinistista uskoamme. Usein liitämme sen vielä idän ja lännen väliseen sijaintiimme.
Tiede ja mystiikka löytävät toisensa
Tiedelehteä lukiessa (Tiede 3,2009) kiintoisaa on, paitsi tapa tehdä tieteestä viihdettä, kuinka tiede ja mystiikka löytävät toisensa juuri empiiristen havaintojemme kautta. Olemme vuosituhannet tehneet toisistamme havaintoja ja todenneet kuinka osa meistä on seikkailumielisiä, impulsiivisia, uteliaita ja luovia, energisiä ja hauskoja.
Toinen ryhmä taas tyynempi, varovaisempi, uskollinen ja rehellinen, moraaliltaan luotettava. Kolmas luonne kuvaa suoruutta, päättäväisyyttä, kovaa kilpailuhenkisyyttä, älykästä väittelyä, nörttiä kunnianhimoa. Neljäs pääryhmä taas intuitiivista hahmottajaa, verbaalista tunteellisuutta, ystävällistä ja herkkää intohimo sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia.
Nämä piirteet löytyvät tähtitaivaan maa- ja vesimerkeistä mutta myös tieteen ihmisluonteen pääfaktoreista ja niillä on siten hyvin pitkä niin tähtitieteeseen, tähdistä ennustamiseen kuin arkeologiaan ja käyttäytymistieteisiin liittyvä taustansa. Tänään nämä tyypit liittyvät myös ihmisen kemiaan.
Seikkaileva dopamiini-norepinefriini
Me tiedämme jo kuinka Barack Obaman tyyppinen seikkailumielinen, elämyshakuinen optimisti, energinen ja hauska voittaja on kaiken aikaa dopamiinin ja norenpinefriini aiheuttamassa humalassa. Kun kaksi tällaista ihmistä tapaa, mies ja nainen, he tunnistavat toisensa ja tuloksena on liitto joka varmasti loppuu impulsiivisten seikkailujen myötä myöhemmin raivokkaisiin riitoihin. Työssä syntyy jälkeä, joka on muistakin hauskaa ja luovan tuntuista, aina optimistista. Tähtimerkkinä voisi olla skorpioni tai miksei yhtä hyvin oinas, mikä tahansa hieman epävakaa vaaka.
Perinnäisen konservatiivinen serotoniini
Vastaavasti kun tyynen sinnikäs ja velvollisuudentuntoinen mies tai nainen kohtaa samanlaisen, taustalla on serotoniinin liikaeritys. Näiden ihmisten liitto jatkuu rehellisyyden, huolenpidon ja moraalin, keskinäisen kunnioituksen ja uskollisuuden merkeissä hamaan hautaan saakka. Työssä tämä britti Gordon Brownin tyyppinen ihminen on sinnikkään varovainen, riskejä välttävä ja konservatiivinen puurtaja. Tähtimerkki kuin härällä ikään.
Analyyttinen ja kova testosteroni
Kun suora ja päättäväinen, kilpailuhenkinen ja looginen Hillary Clinton tapasi miehensä, hän oli oman testosteroninsa sokaisema ja haki feminiinistä miestä, estrogeeni-oksitosiini tuoksuista Bill Clintonia. Tällainen vetovoima oli suorastaan jumalallinen Hillaryn kaltaiselle naiselle, joiden määrä kasvaa ikääntymisen myötä. Tai alkoholin nostaessa naisen testosteronin tasoa. Ehkä Monica oli nauttinut hieman kuohuviiniä ja käytti vielä ehkäisynä entrogeenituotteita? Ne nostavat yhdessä naisen testosteroni tasoa moninkertaiseksi ja Monican agressiivinen sukupuolinen käyttäytyminen kasvoi.
Työssä Hillaryn kaltaiset testosteronin hallitsemat ihmiset ovat älykkäitä väittelijöitä, politiikkaan taipuvaisia kovaotteisia ja loogisia jyrääjiä. Tähtimerkeissä leijonan kaltaisia ärjyjiä, suoran päättäväisiä ja itsetietoisia. Sellainen ei kauan katsele seikkailumielistä dopamiini humalassa kulkevaa spontaanin hauskaa ihmistä saati serotoniinin tuoksuista varovaisen tyyntä, rehellistä puurtajaa. Kemiat eivät menneet Barack Obamalla ja Hilarry Clintonilla yksiin havaittiin jo vaaleissa.
Empaattisen ihana estrogeeni-oksitosiini
Ylitunteellinen, intuitiivisia kokonaisuuksia hallitseva ja ne hahmottava estrogeeni-oksotisiini ihminen on tunteittensa vietävänä. Sydän ratkaisee Bill Clintonin valinnat ja herkkä ystävällisyys ja empatia loistaa silmistä. Työssään tämä tähtimerkkinä vaikkapa rapua muistuttava verbaalinen älykkö on innovatiivinen ja koko sydämellään siihen paneutuva, tieteen ja taiteen intohimoinen toteuttaja. Kemiat eivät tahdo mennä yksiin muiden kuin analyyttisen testosteroni ihmisen kanssa tarkan nenän haistaessa sen tuoksun jo kaukaa. Serotoniini puistattaa eikä seikkailumielinen dopamiinikaan ole kovin haluttu tuoksu. Ehkä Monica ja Hillary käyttivätkin myskin tuoksua parfyymissään?
Fiksuja ratkaisuja vahingossa
Ihmiset ovat pariutuessaan fiksuja. Serotoniini -tyyppi on lyömätön kun kyse on lasten kasvatuksesta ja huolenpidosta, mutta toki myös estrogeeni ja testiosterinpari huolehtivat varmasti jälkeläisistään. Dopamiin-norepinefriini humalassa toisensa löytävät tuottavat kyllä jälkeläisiä sekä lisäävät näin geneettistä biodiversiteettiä, hurmaavat energisellä hauskuudellaan. Dopamiinin jatkuva haku vielä keinotekoisesti ei vain tahdo tehdä elämästä kovin pysyvää ja onnellista elämyshakuisissa vaihtuvissa parisuhteissa. Työkin on välillä tervaa ja lapset ihmeissään.
Persoonallisuus on luonnollisesti kaikkien näiden välittäjäaineiden yhteinen keitos. Toki jokainen meistä tunnistaa joskus helpostikin oman keitoksensa tärkeimmän välittäjäaineen ja tunnistaa ihmisissä juuri nämä tärkeimmät perusbiokemian tuotteet ja tuoksut. Internetissä nämä katoavat ja muuttuvat täydeksi hakuammunnaksi. Ellei apuna ole edes jonkinmoinen perusprofiili, johon itseään verrata ja käyttää kokemusta, jos sellaista nyt on muillakin kuin dopamiini tapauksilla.
Persoonallisuuden lisäksi pariutumiseen toki vaikuttaa monet muutkin seikat, kuten arvot, äly ja elämänkokemukset, sosioekonomien tausta.
Ensitreffit ratkaisevat
Oleellista on että ensitreffit ovat usein ratkaisevat. Dopamiini seikkailijat vetävät toisiaan siinä missä perinnäisen serotoniinin tuoksuiset toisiaan. Sen sijaan testosteroni vetää estrogeeniä puoleensa oli kyse miehestä tai naisesta sen kantajana. Lisäksi taustalla on piilotajuntaiset muut vaikuttajat, jotka liittyvät ihmisen ulkonäköön, mutta ei siihen kuvittelemaamme. Se “oikea” ulkonäkökin pysyy piilossa ja liittyy lapsuuden kokemuksiimme ja myös geneettisiin koodeihin.
Se mitä koemme on fiktiivinen ei faktuaalinen prosessi. Me puolustamme tätä hetkessä syntyvää fiktiota usein koko elämämme ajan. Sitä kutsutaan fiktiiviseksi finalismiksi. Usein puolisot eivät tunne toisinaan juuri lainkaan muuten kuin juuri fiktiivisinä elämyksinä ja fakta pysyy piilossa. Me pyrimme jopa raivokkaasti muuttamaan ja kasvattamaan puolisomme ja parisuhteen vastaamaan tätä fiktiivistä ensi tapaamisen finalismiamme, kuvittelemaamme mielikuvituksen piilotajuntaista tuotetta. Se on ihan hyvä tapa vanheta parisuhteessa, jossa ihmisen tiedetään olevan hieman onnellisemman kuin yksin eläen.
Onnellinen ihminen
Tai oikeammin onnellisten ihmisten tiedetään löytävän puolisonsa helpommin kuin onnettomien. Toisaalla onnelliset ihmiset eivät ole niin kriittisiä ja työssään aikaansaavia kuin luovuuteen ja innovatiivisuuteen taipuvaiset onnettomat ja eteenpäin pyrkivät ihmiset. Siis ne dopamiinia myös työstään hakevat Obamat, joille onnen antaa etenkin työn ulkopuolella tapahtuva opiskelu, työn itsenäisyys, myönteisiä tuntemuksia ruokkiva pienten kokemusten kierre, oman elämän merkityksellisyyden oivaltaminen. Ihmisen onnea tiedetään lisäävän myös pienet ja kohtuulliset emotionaaliset haasteet. Sen sijaan tulisi varoa jatkuvaa ja pysyvän onnen tavoittelua, liian dopamiinin aikaansaama tunne-elämän latistumista.
Onni ei ole pysyvä tila vaan onnellisten paikkojen viivähdykset. Onnellinen ihminen tunnistaa omien vahvuuksien muokkaamisen emotionaalisesti haastaviksi ja niiden kohtuullisen käytön työssä ja vapaa-ajassa. Onneen tiedetään liittyvän avoimen sosiaalisen mielen, odotuksen, ei saamisen. Onni on myös täydellistä keskittymistä huippukokemuksiin ja työhön, onnelliset etulohkoillaan työtä kiivaasti tekevät aivot sekä kyky elää yli 50 vuotta vanhaksi mieheksi.
Sen sijaan nuoruus, kauneus, hedonistiset harjoitukset ja varallisuus, pullea lompakko ja trooppisen palmuston varjo eivät tuo onnea sen enempää kuin äly tai muut valmiit lahjamme.
Tiedelehti jättää mainitsematta, miten onni tulisi määritellä ja miksi juuri Yhdysvaltain presidentit otetaan tyyppiesimerkkeinä, ei tällä kertaa vaikkapa missejä ja jalkapalloilijoita. Median viihteellistyminen on leimaavaa myös tieteestä kirjoitettaessa. Lehteä lukiessa on syytä muistaa, ettei tiede oikeasti ole viihdettä.
Sen sijaan Helsingin Sanomien artikkeli (21.3) jenkkilehtien kriisistä on täyttä asiaa ja kertoo kuinka perinteisen median ongelmat ovat osa viihteellistyvää mediakilpailua, jossa myös tiede on yksi kilpailun käytetyimpiä välineitä. Tiede ja luonto kiinnostavat nykyisin jopa enemmän kuin vaikkapa politiika- ja urheilusivut.
Jo luolassa asuessamme pyrimme kirjoittamaan tähtikarttaa esihistoriallisena taiteena.
Villihevoset, biisonit, alkuhärät olivat osa 17 000 vanhaa tähtitaivasta Lascaux’n luolissa, väittävät jotkut tutkijat tänään. Kuvien tarkoitus on kuitenkin edelleen arvoitus.
Luonto vaikutti ajatteluun ja käytännölliset asiat hallitsivat maalauksia. Vaikkei kaikkea nielisikään sellaisenaan ihminen on pyrkinyt aina katsomaan tähtiin osana omaa kohtaloaan ja onnen tavoittelua.
Ihminen osana luontoa ja luonnon mukanaan tuomaa sidosta kohtaloomme, joka vaikuttaa jopa luonteeseemme, on osa determinismiä, enovironmentalistista maailmankuvaamme. Suomessa se liittyy erityisen vahvana näkemykseemme hieman metsäläisen mielen hankkineesta ja ankariin oloihin sopeutuneesta ihmisestä. Mukana on evoluutioon ja geenien sopeutumiseen liittyvää darwinistista uskoamme. Usein liitämme sen vielä idän ja lännen väliseen sijaintiimme.
Tiede ja mystiikka löytävät toisensa
Tiedelehteä lukiessa (Tiede 3,2009) kiintoisaa on, paitsi tapa tehdä tieteestä viihdettä, kuinka tiede ja mystiikka löytävät toisensa juuri empiiristen havaintojemme kautta. Olemme vuosituhannet tehneet toisistamme havaintoja ja todenneet kuinka osa meistä on seikkailumielisiä, impulsiivisia, uteliaita ja luovia, energisiä ja hauskoja.
Toinen ryhmä taas tyynempi, varovaisempi, uskollinen ja rehellinen, moraaliltaan luotettava. Kolmas luonne kuvaa suoruutta, päättäväisyyttä, kovaa kilpailuhenkisyyttä, älykästä väittelyä, nörttiä kunnianhimoa. Neljäs pääryhmä taas intuitiivista hahmottajaa, verbaalista tunteellisuutta, ystävällistä ja herkkää intohimo sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia.
Nämä piirteet löytyvät tähtitaivaan maa- ja vesimerkeistä mutta myös tieteen ihmisluonteen pääfaktoreista ja niillä on siten hyvin pitkä niin tähtitieteeseen, tähdistä ennustamiseen kuin arkeologiaan ja käyttäytymistieteisiin liittyvä taustansa. Tänään nämä tyypit liittyvät myös ihmisen kemiaan.
Seikkaileva dopamiini-norepinefriini
Me tiedämme jo kuinka Barack Obaman tyyppinen seikkailumielinen, elämyshakuinen optimisti, energinen ja hauska voittaja on kaiken aikaa dopamiinin ja norenpinefriini aiheuttamassa humalassa. Kun kaksi tällaista ihmistä tapaa, mies ja nainen, he tunnistavat toisensa ja tuloksena on liitto joka varmasti loppuu impulsiivisten seikkailujen myötä myöhemmin raivokkaisiin riitoihin. Työssä syntyy jälkeä, joka on muistakin hauskaa ja luovan tuntuista, aina optimistista. Tähtimerkkinä voisi olla skorpioni tai miksei yhtä hyvin oinas, mikä tahansa hieman epävakaa vaaka.
Perinnäisen konservatiivinen serotoniini
Vastaavasti kun tyynen sinnikäs ja velvollisuudentuntoinen mies tai nainen kohtaa samanlaisen, taustalla on serotoniinin liikaeritys. Näiden ihmisten liitto jatkuu rehellisyyden, huolenpidon ja moraalin, keskinäisen kunnioituksen ja uskollisuuden merkeissä hamaan hautaan saakka. Työssä tämä britti Gordon Brownin tyyppinen ihminen on sinnikkään varovainen, riskejä välttävä ja konservatiivinen puurtaja. Tähtimerkki kuin härällä ikään.
Analyyttinen ja kova testosteroni
Kun suora ja päättäväinen, kilpailuhenkinen ja looginen Hillary Clinton tapasi miehensä, hän oli oman testosteroninsa sokaisema ja haki feminiinistä miestä, estrogeeni-oksitosiini tuoksuista Bill Clintonia. Tällainen vetovoima oli suorastaan jumalallinen Hillaryn kaltaiselle naiselle, joiden määrä kasvaa ikääntymisen myötä. Tai alkoholin nostaessa naisen testosteronin tasoa. Ehkä Monica oli nauttinut hieman kuohuviiniä ja käytti vielä ehkäisynä entrogeenituotteita? Ne nostavat yhdessä naisen testosteroni tasoa moninkertaiseksi ja Monican agressiivinen sukupuolinen käyttäytyminen kasvoi.
Työssä Hillaryn kaltaiset testosteronin hallitsemat ihmiset ovat älykkäitä väittelijöitä, politiikkaan taipuvaisia kovaotteisia ja loogisia jyrääjiä. Tähtimerkeissä leijonan kaltaisia ärjyjiä, suoran päättäväisiä ja itsetietoisia. Sellainen ei kauan katsele seikkailumielistä dopamiini humalassa kulkevaa spontaanin hauskaa ihmistä saati serotoniinin tuoksuista varovaisen tyyntä, rehellistä puurtajaa. Kemiat eivät menneet Barack Obamalla ja Hilarry Clintonilla yksiin havaittiin jo vaaleissa.
Empaattisen ihana estrogeeni-oksitosiini
Ylitunteellinen, intuitiivisia kokonaisuuksia hallitseva ja ne hahmottava estrogeeni-oksotisiini ihminen on tunteittensa vietävänä. Sydän ratkaisee Bill Clintonin valinnat ja herkkä ystävällisyys ja empatia loistaa silmistä. Työssään tämä tähtimerkkinä vaikkapa rapua muistuttava verbaalinen älykkö on innovatiivinen ja koko sydämellään siihen paneutuva, tieteen ja taiteen intohimoinen toteuttaja. Kemiat eivät tahdo mennä yksiin muiden kuin analyyttisen testosteroni ihmisen kanssa tarkan nenän haistaessa sen tuoksun jo kaukaa. Serotoniini puistattaa eikä seikkailumielinen dopamiinikaan ole kovin haluttu tuoksu. Ehkä Monica ja Hillary käyttivätkin myskin tuoksua parfyymissään?
Fiksuja ratkaisuja vahingossa
Ihmiset ovat pariutuessaan fiksuja. Serotoniini -tyyppi on lyömätön kun kyse on lasten kasvatuksesta ja huolenpidosta, mutta toki myös estrogeeni ja testiosterinpari huolehtivat varmasti jälkeläisistään. Dopamiin-norepinefriini humalassa toisensa löytävät tuottavat kyllä jälkeläisiä sekä lisäävät näin geneettistä biodiversiteettiä, hurmaavat energisellä hauskuudellaan. Dopamiinin jatkuva haku vielä keinotekoisesti ei vain tahdo tehdä elämästä kovin pysyvää ja onnellista elämyshakuisissa vaihtuvissa parisuhteissa. Työkin on välillä tervaa ja lapset ihmeissään.
Persoonallisuus on luonnollisesti kaikkien näiden välittäjäaineiden yhteinen keitos. Toki jokainen meistä tunnistaa joskus helpostikin oman keitoksensa tärkeimmän välittäjäaineen ja tunnistaa ihmisissä juuri nämä tärkeimmät perusbiokemian tuotteet ja tuoksut. Internetissä nämä katoavat ja muuttuvat täydeksi hakuammunnaksi. Ellei apuna ole edes jonkinmoinen perusprofiili, johon itseään verrata ja käyttää kokemusta, jos sellaista nyt on muillakin kuin dopamiini tapauksilla.
Persoonallisuuden lisäksi pariutumiseen toki vaikuttaa monet muutkin seikat, kuten arvot, äly ja elämänkokemukset, sosioekonomien tausta.
Ensitreffit ratkaisevat
Oleellista on että ensitreffit ovat usein ratkaisevat. Dopamiini seikkailijat vetävät toisiaan siinä missä perinnäisen serotoniinin tuoksuiset toisiaan. Sen sijaan testosteroni vetää estrogeeniä puoleensa oli kyse miehestä tai naisesta sen kantajana. Lisäksi taustalla on piilotajuntaiset muut vaikuttajat, jotka liittyvät ihmisen ulkonäköön, mutta ei siihen kuvittelemaamme. Se “oikea” ulkonäkökin pysyy piilossa ja liittyy lapsuuden kokemuksiimme ja myös geneettisiin koodeihin.
Se mitä koemme on fiktiivinen ei faktuaalinen prosessi. Me puolustamme tätä hetkessä syntyvää fiktiota usein koko elämämme ajan. Sitä kutsutaan fiktiiviseksi finalismiksi. Usein puolisot eivät tunne toisinaan juuri lainkaan muuten kuin juuri fiktiivisinä elämyksinä ja fakta pysyy piilossa. Me pyrimme jopa raivokkaasti muuttamaan ja kasvattamaan puolisomme ja parisuhteen vastaamaan tätä fiktiivistä ensi tapaamisen finalismiamme, kuvittelemaamme mielikuvituksen piilotajuntaista tuotetta. Se on ihan hyvä tapa vanheta parisuhteessa, jossa ihmisen tiedetään olevan hieman onnellisemman kuin yksin eläen.
Onnellinen ihminen
Tai oikeammin onnellisten ihmisten tiedetään löytävän puolisonsa helpommin kuin onnettomien. Toisaalla onnelliset ihmiset eivät ole niin kriittisiä ja työssään aikaansaavia kuin luovuuteen ja innovatiivisuuteen taipuvaiset onnettomat ja eteenpäin pyrkivät ihmiset. Siis ne dopamiinia myös työstään hakevat Obamat, joille onnen antaa etenkin työn ulkopuolella tapahtuva opiskelu, työn itsenäisyys, myönteisiä tuntemuksia ruokkiva pienten kokemusten kierre, oman elämän merkityksellisyyden oivaltaminen. Ihmisen onnea tiedetään lisäävän myös pienet ja kohtuulliset emotionaaliset haasteet. Sen sijaan tulisi varoa jatkuvaa ja pysyvän onnen tavoittelua, liian dopamiinin aikaansaama tunne-elämän latistumista.
Onni ei ole pysyvä tila vaan onnellisten paikkojen viivähdykset. Onnellinen ihminen tunnistaa omien vahvuuksien muokkaamisen emotionaalisesti haastaviksi ja niiden kohtuullisen käytön työssä ja vapaa-ajassa. Onneen tiedetään liittyvän avoimen sosiaalisen mielen, odotuksen, ei saamisen. Onni on myös täydellistä keskittymistä huippukokemuksiin ja työhön, onnelliset etulohkoillaan työtä kiivaasti tekevät aivot sekä kyky elää yli 50 vuotta vanhaksi mieheksi.
Sen sijaan nuoruus, kauneus, hedonistiset harjoitukset ja varallisuus, pullea lompakko ja trooppisen palmuston varjo eivät tuo onnea sen enempää kuin äly tai muut valmiit lahjamme.
Tiedelehti jättää mainitsematta, miten onni tulisi määritellä ja miksi juuri Yhdysvaltain presidentit otetaan tyyppiesimerkkeinä, ei tällä kertaa vaikkapa missejä ja jalkapalloilijoita. Median viihteellistyminen on leimaavaa myös tieteestä kirjoitettaessa. Lehteä lukiessa on syytä muistaa, ettei tiede oikeasti ole viihdettä.
Sen sijaan Helsingin Sanomien artikkeli (21.3) jenkkilehtien kriisistä on täyttä asiaa ja kertoo kuinka perinteisen median ongelmat ovat osa viihteellistyvää mediakilpailua, jossa myös tiede on yksi kilpailun käytetyimpiä välineitä. Tiede ja luonto kiinnostavat nykyisin jopa enemmän kuin vaikkapa politiika- ja urheilusivut.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Yhteisvastuun ja yhteisön rappio
Yhteisön ja yhteisvastuun rapauttajat
Takavuosina yhteiskuntavastuu tarkoitti puutavarayhtiötä, joka joutui kansainvälisessä kilpailussa vaikeuksiin ja yhteiskunta otti hoitaakseen sen velvoitteita ja patruuna sai joukkoineen keskittyä menestymään kansainvälisessä globaalissa kilpailussa. Metsäteollisuus ja sen raaka-aineiden sekä energian hankinta, työvoiman koulutus ja työläisten hyvinvointi muistutti pitkään jatkunutta avioliittoa. Pienet riidat eivät uhanneet tätä taloudellisten ja sosiaalisten tosiseikkojen sanelemaa liittoa. Kun yhteiskunta koulutti ja hoiti insinöörit ja heidän perheensä, puutavarayhtiö ei heitä lomauttanut saati erottanut laman kohdalla. Ennen yhteisvastuun aikaa patruunan oli itse koulutettava ja hoidettava työntekijänsä. Oleellista oli että ihmisistä oli pidettävä huolta ja ihmiset yhdessä huolehtivat yhteisöstään. Yhteisvatuun rapauttaja ja rikkoja oli kriminaali ihminen.
Kun amerikkalaiselta talonpojalta paloi navetta, yhteisö tuli apuun ja naapurit rakensivat yhteisesti uuden. Kristillisen Amish-yhteisön jäsenet eivät saanet olla osallisena vakuutuslaitoksissa. Se olisi rapauttanut tämän yhteisöllisyyden. Rahalla voi korvata vahinkoja mutta ei rakentaa yhteisöllisyyttä. Tänäänkin nämä Amish-yhteisön jäsenet ovat ilman vakuutuksia. Pankki ja vakuutus rahalaitoksina rapauttavat yhteisöllisyyden, yhteisvastuun, he väittävät.
Ylikansallinen rapauttaja
Ylikansallinen pääoma rapautti yhteiskuntasopimuksen. Suomalaisen metsäteollisuuden yhteisiä etuja valvoneet paperinviejät siirtyivät globaalin metsäjätin haltuun ja kartellit saivat uudet kasvot. Nokia ja Metso sanoivat Jyväskylässä irti yhteensä yli 500 insinööriä, aivotyöläisten kärkeä. Irti sanottiin väkeä, aivotyöläisiä, myös Helsingissä, Tampereella ja Salossa. Heidät on kouluttanut ja tuotekehitysyksiköt, lasitalot rakentanut suomalainen yhteiskunta, veronmaksajat. Kun omistajana taustalla ovat pankkijätit, vakuutuslaitokset ja pikavoiton tarve amerikkalaiselle eläkeläiselle, yhteisöllisyys rapautuu, yhteisöä ei ole enää turvana. Pankkiirista onkin tullut ihmisten silmissä sen ehdottomia konnia. Mikä tekee ihmisestä moraalittoman pelurin? Lainaa myönnetään kenelle tahansa, roskalainat kääritään arvopaperiksi ja myydään tavoitteena pikavoitto.
Postmoderni susien lauma
Puunjalostuksen rooli ei ole enää yhteisöllinen ja yhteiskuntavastuuta kantava turva pohjoisten havumetsien asukkaille. Kaupalliset suhteet ja markkinat ovat alkaneet rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta. Postmodernista yhteiskunnasta on tullut susien lauma. Taloustieteilijät ovat vakuuttamassa toisilleen kuinka markkinat ovat ihmisille hyödyllisiä, välittämättä selvittää kuinka ne oikeasti nyt toimivat. Talous hyväksyy kiistämättöminä tosiseikkoina lähtökohtia, jotka tulisi nyt kyseenalaistaa.
Vapailla markkinoilla ihmiset eivät suinkaan tee vain järkeviä ja omaa elämäänsä kannattelevia päätöksiä. Entäpä jos ihmiset käyttäytyvätkin tuhoisasti ja ovat eksyksissä markkinaolosuhteissa, globaalissa webyhteisössään? Entäpä jos alamme käyttäytyä siellä itsetuhoisesti? Vai poikkeaako tuo uusi “yhteisö” täysin aiemmin oppimastamme ja sen oppiminen vie nyt aikaa. Onko meille annettu nyt riittävästi aikaa, vai onko itsetuhoinen vietti vienyt jo kuilun partaalle, oikeammin sen yli?
Ei kenenkään maa
Yhtyneitä Paperitehtaita alettiin kutsua muutama vuosi sitten nimellä “Köyhtyneet Jalkapallotehtaat”. Keskittymisen myötä yhtiöryppäistä muodostui rahalaitosten omistamia ei kenenkään rakenteita. KOP:n ja SYP:n finanssileirin hajottua valta jaettiin sielläkin uudelleen ja nyt nämä pörssiyhtiöt kelluvat globaalin rahan kärsimättömillä laineilla. Kukaan ei kykene paikantamaan eksyksissä olevan vanhan tehtaanpiipun suojissa vaikuttaneen patruunan vallan nykyistä paikkaa. Entäpä jos se onkin itsetuhoisesti käyttäytyvällä ihmisellä, todistelemassa kuinka markkinat ja kulutus ovat hyödyllisiä postmodernin ihmisen elämän sisällössä?
Takavuosina yhteiskuntavastuu tarkoitti puutavarayhtiötä, joka joutui kansainvälisessä kilpailussa vaikeuksiin ja yhteiskunta otti hoitaakseen sen velvoitteita ja patruuna sai joukkoineen keskittyä menestymään kansainvälisessä globaalissa kilpailussa. Metsäteollisuus ja sen raaka-aineiden sekä energian hankinta, työvoiman koulutus ja työläisten hyvinvointi muistutti pitkään jatkunutta avioliittoa. Pienet riidat eivät uhanneet tätä taloudellisten ja sosiaalisten tosiseikkojen sanelemaa liittoa. Kun yhteiskunta koulutti ja hoiti insinöörit ja heidän perheensä, puutavarayhtiö ei heitä lomauttanut saati erottanut laman kohdalla. Ennen yhteisvastuun aikaa patruunan oli itse koulutettava ja hoidettava työntekijänsä. Oleellista oli että ihmisistä oli pidettävä huolta ja ihmiset yhdessä huolehtivat yhteisöstään. Yhteisvatuun rapauttaja ja rikkoja oli kriminaali ihminen.
Kun amerikkalaiselta talonpojalta paloi navetta, yhteisö tuli apuun ja naapurit rakensivat yhteisesti uuden. Kristillisen Amish-yhteisön jäsenet eivät saanet olla osallisena vakuutuslaitoksissa. Se olisi rapauttanut tämän yhteisöllisyyden. Rahalla voi korvata vahinkoja mutta ei rakentaa yhteisöllisyyttä. Tänäänkin nämä Amish-yhteisön jäsenet ovat ilman vakuutuksia. Pankki ja vakuutus rahalaitoksina rapauttavat yhteisöllisyyden, yhteisvastuun, he väittävät.
Ylikansallinen rapauttaja
Ylikansallinen pääoma rapautti yhteiskuntasopimuksen. Suomalaisen metsäteollisuuden yhteisiä etuja valvoneet paperinviejät siirtyivät globaalin metsäjätin haltuun ja kartellit saivat uudet kasvot. Nokia ja Metso sanoivat Jyväskylässä irti yhteensä yli 500 insinööriä, aivotyöläisten kärkeä. Irti sanottiin väkeä, aivotyöläisiä, myös Helsingissä, Tampereella ja Salossa. Heidät on kouluttanut ja tuotekehitysyksiköt, lasitalot rakentanut suomalainen yhteiskunta, veronmaksajat. Kun omistajana taustalla ovat pankkijätit, vakuutuslaitokset ja pikavoiton tarve amerikkalaiselle eläkeläiselle, yhteisöllisyys rapautuu, yhteisöä ei ole enää turvana. Pankkiirista onkin tullut ihmisten silmissä sen ehdottomia konnia. Mikä tekee ihmisestä moraalittoman pelurin? Lainaa myönnetään kenelle tahansa, roskalainat kääritään arvopaperiksi ja myydään tavoitteena pikavoitto.
Postmoderni susien lauma
Puunjalostuksen rooli ei ole enää yhteisöllinen ja yhteiskuntavastuuta kantava turva pohjoisten havumetsien asukkaille. Kaupalliset suhteet ja markkinat ovat alkaneet rapauttaa yksilöiden välistä riippuvuutta. Postmodernista yhteiskunnasta on tullut susien lauma. Taloustieteilijät ovat vakuuttamassa toisilleen kuinka markkinat ovat ihmisille hyödyllisiä, välittämättä selvittää kuinka ne oikeasti nyt toimivat. Talous hyväksyy kiistämättöminä tosiseikkoina lähtökohtia, jotka tulisi nyt kyseenalaistaa.
Vapailla markkinoilla ihmiset eivät suinkaan tee vain järkeviä ja omaa elämäänsä kannattelevia päätöksiä. Entäpä jos ihmiset käyttäytyvätkin tuhoisasti ja ovat eksyksissä markkinaolosuhteissa, globaalissa webyhteisössään? Entäpä jos alamme käyttäytyä siellä itsetuhoisesti? Vai poikkeaako tuo uusi “yhteisö” täysin aiemmin oppimastamme ja sen oppiminen vie nyt aikaa. Onko meille annettu nyt riittävästi aikaa, vai onko itsetuhoinen vietti vienyt jo kuilun partaalle, oikeammin sen yli?
Ei kenenkään maa
Yhtyneitä Paperitehtaita alettiin kutsua muutama vuosi sitten nimellä “Köyhtyneet Jalkapallotehtaat”. Keskittymisen myötä yhtiöryppäistä muodostui rahalaitosten omistamia ei kenenkään rakenteita. KOP:n ja SYP:n finanssileirin hajottua valta jaettiin sielläkin uudelleen ja nyt nämä pörssiyhtiöt kelluvat globaalin rahan kärsimättömillä laineilla. Kukaan ei kykene paikantamaan eksyksissä olevan vanhan tehtaanpiipun suojissa vaikuttaneen patruunan vallan nykyistä paikkaa. Entäpä jos se onkin itsetuhoisesti käyttäytyvällä ihmisellä, todistelemassa kuinka markkinat ja kulutus ovat hyödyllisiä postmodernin ihmisen elämän sisällössä?
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Eläkesota
Historian lehtien havinaa - tiede johtamaan päätöksentekoa
Takavuosina syntyi Suomen luonnonvarojen käytöstä kiistaa, jossa taustalla olivat Pohjoisen jokemme ja oikeus niiden energiaan. Se poiki ensin puutavarayhtiöiden perustaman Pohjolan Voiman, joka käynnisti jokien valjastamisen Iijoella ja sama yhtiö sulki myös lohen nousun Kemijoen suulla Isohaaran voimalaitoksella.
Siihen yksityinen rakentaminen sitten päättyikin, sillä valtio tahtoi mukaan rakentajaksi omalla perustamallaan Kemijoki yhtiöllä. Alkoivat jatkuvat koskisodat jotka huipentuivat Kuusamon koskista kilpailtaessa. Kuusamoon kannettiin rahaa lentäen helikopterilla sotien jälkeen ja samat koskiosuudet ostettiin ja myytiin moneen kertaan kilpaileville osapuolille. Puhuttiin Lapin markasta.
Keinotekoinen kahtiajako ja riidan kylväjät
Myöhemmin sodat jatkuivat Kemijoen ja Iijoen jatkorakentamisesta ja säännöstelyaltaista. Mukaan tuli myös kiista vahinkojen korvaamisesta jokivarsien ihmisille liki puolen Suomen kokoisella valuma-alueella. Itseltäni kului nuoruus näiden sotien yhteydessä ja ratkaisuksi tulivat karvalakkilähetystöt, Ounasjokilaki, Iijokilaki osana myöhempää koskiensuojelulakia. Näin meille jäi muutama rakentamaton koski jälkipolville ja vahingon kärsijät saivat korvauksensa yli 30 -vuotta kestäneen riitelyn jälkeen. Poliittinen peli voitiin puhaltaa poikki ja keskittyä Lapin matkailun ja Oulun seudun kehittämiseen tieteen keinoin.
Tätä riitaa pitivät yllä voimayhtiön edusmiehet ja heidän poliittiset tukijansa. Lapista ja Oulun seudulta oli helppo päästä edusmieheksi käynnistämällä riidat loppuvaiheessa kahdesta altaasta, Kemijoen Kemihaaran Vuotoksesta ja Iijoen Siuruanjoen Kollajasta. Vastakkain näissä olivat aina samat poliittiset voimat ja yhteiskunnan kahtiajako. Oikeammin tällaista keskustan ja demareiden välistä kahtiajakoa ei kuitenkaan koskaan ollut. Koko näytelmä oli lavastusta. Yksityisen pääoman ja valtion edut eivät menneet mitenkään ristiin. Voimayhtiöt ja niiden edusmiehet käyttivät vain hyväkseen riidankylväjän ikivanhaa osaamistaan.
Politiikka ulos, tiede sisään
Näyttävin tulos Ounasjoen suojelusta oli Sirkan allaskylän pelastaminen ja alueen kaavoittaminen Levin matkailukaupungiksi. Koskisotien jälkeen siirryin yhdyskuntatekniikan proffana johtamaan hankkeita, joilla jokilaakson alueet kaavoitettiin matkailukäyttöön. Se ratkaisu oli kauaskantoinen ja edellytti vanhojen riitojen purkamista. Oulun teknopoliksen suunnittelu oli jo piilaaksona itsestäänselvyys. Puolen Suomen pääkaupunki tervaporvareineen sellaisen toki vaatikin ja jälleen tieteen ja yliopiston, VTT:n laboratorioiden tuomana.
Tämä sama näytelmä, toki pienempänä, käytiin läpi harjuistamme ja soravaroista, soista ja metsien moninaiskäytöstä. Vastakkain olivat sielläkin luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu sekä hulvaton hukkaaminen ja tuhlaus sekä yksityisen ja yhteiskunnan edun vastakkainasettelu. Tässä suomalaiseen tieteeseen ei oikein luotettu tai sen visio oli kateissa. Elintarvikkeiden kohdalla visio toimi jo paremmin.
Takin kääntäjät ja kolmas tie
Kun yksityinen alkoi hyväksyä luonnonsuojelun ehdot ja näki mihin tuhlailu johtaa, valtiojohtoisen korporaation oli vaikea tukeutua yksin ajamaan sellaisia tavoitteita, jotka olivat irtautuneet yksityisestä pääomasta ja kriisiin ajautuneesta kapitalismista.
Syntyi populistinen liike jossa Veikko Vennamo kertoi mahdottomaksi sellaisen yhtälön, jossa ratkaisuna oli takin kääntämien nurinpäin sosialismista kapitalismiksi tai päinvastoin. Liberaali kapitalismi ja vapaa rajaton kilpailu ei poikennut mitenkään valtiokapitalismista. Neuvostoliitto hajosi eikä löydä kolmatta tietään.
Vastaava vastakkainasettelu käytiin 1960-luvn eläkesodan yhteydessä. Keskustapuolue muutti nimensä vuonna 1965 maalaisliitosta ja yritti yhdistää TEL:n ja kansaneläkkeen sekä siirtää kaikki eläkkeet Kelan hoitoon. Maalaisliiton johtajana toimi tuolloin V.J. Sukselainen, siviiliviraltaan ansaneläkelaitoksen (Kela) pääjohtaja. Sosiaalipolitiikassa maalaisliitolla oli SKDL: n ja TPSL:n tuki.
Sattumat suurten linjausten takana
Vastassa taas oli tuttu sdp, kokoomus sekä työmarkkinajärjestöjen aseveliakseli. Aiemmin oli syntynyt työmarkkinajärjestöjen lanseeraama ehdotus työeläkelaista (TEL), joka meni eduskunnalle poikkeuksellisesti eduskunta-aloitteen kautta. Hallitus ei olisi sitä halunnut. TEL:n läpimeno onnistui sattumalta hieman samaan tapaan kun monet vaiheet koskien suojelussa ja korvausten hoidossa. Sukselaista työllisti oikeusjuttu, eikä hänellä riittänyt energiaa torpedoida uudistusta.
Koskisotien tapaan TEL ja eläkesota jatkuivat myöhemmin. Vastakkain olivat samat akselit, joita saatiin seurata myös koskisotien yhteydessä ja luonnonvaroista taisteltaessa. Suomalaisen työeläkejärjestelmän pääarkkitehti Toivo Pentikäinen otti käyttöön sanonnan “Kepu yrittää työntää kouransa työmiehen taskuun ja varastaa eläkerahat”. Eläkesota päättyi TEL:n puolustajien voittoon. Media tiedotti siitä hieman samaan tapaan kuin Kollajan ja Vuotoksen voitoista myöhemmin ikuisuuskysymyksinä.
Maksajaa on kuunneltava
Eläkesodasta tuli kuitenkin koskisotia muistuttava ilmiö, jossa aika ajoin keskustalainen ministeri ärsytti eläkemiehiä ja -naisia ehdottomalla työeläkerahojen ohjaamista erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin tai eläkekaton tuomista järjestelmään (ks. Suomen Kuvalehti no. 10). Samaa piikkiä käytetään myös jo ikivanhojen altaiden yhteydessä eikä siinä ole kyse tieteestä ja taloudesta.
Suomen sosiaalivakuutus on ehkä parempi kuin monissa maissa. Eläkejärjestelmä on rakennettu sotien jälkeen työnantajien ja -tekijöiden yhteistyöllä ja -rahoilla. Työeläkemaksu on palkkasummastamme vähintään 21,4 prosenttia. Se jää usein huomaamatta. Se sisältää työnantajan ja työntekijän eläkemaksun ja maksetaan aina palkan yhteydessä. Järjestelmän luonne edellyttää moraalisen velvoitteen kuunnella rahoittajia. Suomalainen eläkeikä ei voi nousta mahtikäskyllä ja se ei ole alkuunkaan sama kuin todellinen eläköitymisikä. Nyt eläköitymisikä saattaa hetkeksi jopa laskea.
Vanhan sodan käynnistämien oli poliittinen ele ja se tarjosi nyt oppositiolle, etenkin sosiaalidemokraateille, loistavan tilaisuuden politikointiin. Ratkaisuna on lopulta kuitenkin vain yksi toimiva keino. Eläkekertymä on porrastettava niin houkuttelevaksi, että yhä useammat haluavat tehdä työtä ja pitää huolta työkyvystään. Tärkein kysymys ei olekaan sodan voitto vaan rauhan ja vastaus siihen, kuka jaksaa tehdä töitä?
Barack Obaman mallit käyttöön
Työelämän houkuttelu ja työympäristö nousee tässä tärkeimmäksi. Barack Obaman tapaan nostaisin nyt tieteen kunniaan ja virkoihin sen alan osaajia. Yhdysvalloissa Obaman tietä on leimattu “sosialistiseksi tieksi” republikaaninen taholta. Se on pitkällä aikavälillä lamaan ajautuneessa maassa valtava poliittinen virhe republikaaneilta. Sellaista viheittä Suomessa ei nyt tehdä. Satujen saaren vararikossa Islannissa bisnesviikingit pelasivat kovalla riskillä ja hävisivät kaiken. Maailman vaurain hyvinvointivaltio on hetkessä selvitystilassa.
Suomi on mahdollista nostaa Pohjolan uudeksi supervallaksi. Meidän on syytä luottaa nyt ilmasto- ja energiapolitiikassamme, luonnonvarojen kestävässä käytössä sekä valtion sosiaalipolitiikassa Obaman tapaan tieteisiin. Siellä osataan taatusti laskea, kuinka paljon voidaan maksaa töistä jaksamisesta eläköitymisen sijaan. Eläkeiän vertailu muihin valtioihin, välittämättä lainkaan elävöitysprosessin kulusta niissä, on pelkkä retoriikkaa. Raha ratkaisee kuinka iäkkääksi suomalaiset haluavat itsensä kuntouttaa työelämän palvelussa, ei ylhäältä heitetyt mahtikäskyt ilman selkeitä visioita, mistä kaikesta hyvän työympäristön aktiviteetit arjessa syntyvät.
Takavuosina syntyi Suomen luonnonvarojen käytöstä kiistaa, jossa taustalla olivat Pohjoisen jokemme ja oikeus niiden energiaan. Se poiki ensin puutavarayhtiöiden perustaman Pohjolan Voiman, joka käynnisti jokien valjastamisen Iijoella ja sama yhtiö sulki myös lohen nousun Kemijoen suulla Isohaaran voimalaitoksella.
Siihen yksityinen rakentaminen sitten päättyikin, sillä valtio tahtoi mukaan rakentajaksi omalla perustamallaan Kemijoki yhtiöllä. Alkoivat jatkuvat koskisodat jotka huipentuivat Kuusamon koskista kilpailtaessa. Kuusamoon kannettiin rahaa lentäen helikopterilla sotien jälkeen ja samat koskiosuudet ostettiin ja myytiin moneen kertaan kilpaileville osapuolille. Puhuttiin Lapin markasta.
Keinotekoinen kahtiajako ja riidan kylväjät
Myöhemmin sodat jatkuivat Kemijoen ja Iijoen jatkorakentamisesta ja säännöstelyaltaista. Mukaan tuli myös kiista vahinkojen korvaamisesta jokivarsien ihmisille liki puolen Suomen kokoisella valuma-alueella. Itseltäni kului nuoruus näiden sotien yhteydessä ja ratkaisuksi tulivat karvalakkilähetystöt, Ounasjokilaki, Iijokilaki osana myöhempää koskiensuojelulakia. Näin meille jäi muutama rakentamaton koski jälkipolville ja vahingon kärsijät saivat korvauksensa yli 30 -vuotta kestäneen riitelyn jälkeen. Poliittinen peli voitiin puhaltaa poikki ja keskittyä Lapin matkailun ja Oulun seudun kehittämiseen tieteen keinoin.
Tätä riitaa pitivät yllä voimayhtiön edusmiehet ja heidän poliittiset tukijansa. Lapista ja Oulun seudulta oli helppo päästä edusmieheksi käynnistämällä riidat loppuvaiheessa kahdesta altaasta, Kemijoen Kemihaaran Vuotoksesta ja Iijoen Siuruanjoen Kollajasta. Vastakkain näissä olivat aina samat poliittiset voimat ja yhteiskunnan kahtiajako. Oikeammin tällaista keskustan ja demareiden välistä kahtiajakoa ei kuitenkaan koskaan ollut. Koko näytelmä oli lavastusta. Yksityisen pääoman ja valtion edut eivät menneet mitenkään ristiin. Voimayhtiöt ja niiden edusmiehet käyttivät vain hyväkseen riidankylväjän ikivanhaa osaamistaan.
Politiikka ulos, tiede sisään
Näyttävin tulos Ounasjoen suojelusta oli Sirkan allaskylän pelastaminen ja alueen kaavoittaminen Levin matkailukaupungiksi. Koskisotien jälkeen siirryin yhdyskuntatekniikan proffana johtamaan hankkeita, joilla jokilaakson alueet kaavoitettiin matkailukäyttöön. Se ratkaisu oli kauaskantoinen ja edellytti vanhojen riitojen purkamista. Oulun teknopoliksen suunnittelu oli jo piilaaksona itsestäänselvyys. Puolen Suomen pääkaupunki tervaporvareineen sellaisen toki vaatikin ja jälleen tieteen ja yliopiston, VTT:n laboratorioiden tuomana.
Tämä sama näytelmä, toki pienempänä, käytiin läpi harjuistamme ja soravaroista, soista ja metsien moninaiskäytöstä. Vastakkain olivat sielläkin luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu sekä hulvaton hukkaaminen ja tuhlaus sekä yksityisen ja yhteiskunnan edun vastakkainasettelu. Tässä suomalaiseen tieteeseen ei oikein luotettu tai sen visio oli kateissa. Elintarvikkeiden kohdalla visio toimi jo paremmin.
Takin kääntäjät ja kolmas tie
Kun yksityinen alkoi hyväksyä luonnonsuojelun ehdot ja näki mihin tuhlailu johtaa, valtiojohtoisen korporaation oli vaikea tukeutua yksin ajamaan sellaisia tavoitteita, jotka olivat irtautuneet yksityisestä pääomasta ja kriisiin ajautuneesta kapitalismista.
Syntyi populistinen liike jossa Veikko Vennamo kertoi mahdottomaksi sellaisen yhtälön, jossa ratkaisuna oli takin kääntämien nurinpäin sosialismista kapitalismiksi tai päinvastoin. Liberaali kapitalismi ja vapaa rajaton kilpailu ei poikennut mitenkään valtiokapitalismista. Neuvostoliitto hajosi eikä löydä kolmatta tietään.
Vastaava vastakkainasettelu käytiin 1960-luvn eläkesodan yhteydessä. Keskustapuolue muutti nimensä vuonna 1965 maalaisliitosta ja yritti yhdistää TEL:n ja kansaneläkkeen sekä siirtää kaikki eläkkeet Kelan hoitoon. Maalaisliiton johtajana toimi tuolloin V.J. Sukselainen, siviiliviraltaan ansaneläkelaitoksen (Kela) pääjohtaja. Sosiaalipolitiikassa maalaisliitolla oli SKDL: n ja TPSL:n tuki.
Sattumat suurten linjausten takana
Vastassa taas oli tuttu sdp, kokoomus sekä työmarkkinajärjestöjen aseveliakseli. Aiemmin oli syntynyt työmarkkinajärjestöjen lanseeraama ehdotus työeläkelaista (TEL), joka meni eduskunnalle poikkeuksellisesti eduskunta-aloitteen kautta. Hallitus ei olisi sitä halunnut. TEL:n läpimeno onnistui sattumalta hieman samaan tapaan kun monet vaiheet koskien suojelussa ja korvausten hoidossa. Sukselaista työllisti oikeusjuttu, eikä hänellä riittänyt energiaa torpedoida uudistusta.
Koskisotien tapaan TEL ja eläkesota jatkuivat myöhemmin. Vastakkain olivat samat akselit, joita saatiin seurata myös koskisotien yhteydessä ja luonnonvaroista taisteltaessa. Suomalaisen työeläkejärjestelmän pääarkkitehti Toivo Pentikäinen otti käyttöön sanonnan “Kepu yrittää työntää kouransa työmiehen taskuun ja varastaa eläkerahat”. Eläkesota päättyi TEL:n puolustajien voittoon. Media tiedotti siitä hieman samaan tapaan kuin Kollajan ja Vuotoksen voitoista myöhemmin ikuisuuskysymyksinä.
Maksajaa on kuunneltava
Eläkesodasta tuli kuitenkin koskisotia muistuttava ilmiö, jossa aika ajoin keskustalainen ministeri ärsytti eläkemiehiä ja -naisia ehdottomalla työeläkerahojen ohjaamista erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin tai eläkekaton tuomista järjestelmään (ks. Suomen Kuvalehti no. 10). Samaa piikkiä käytetään myös jo ikivanhojen altaiden yhteydessä eikä siinä ole kyse tieteestä ja taloudesta.
Suomen sosiaalivakuutus on ehkä parempi kuin monissa maissa. Eläkejärjestelmä on rakennettu sotien jälkeen työnantajien ja -tekijöiden yhteistyöllä ja -rahoilla. Työeläkemaksu on palkkasummastamme vähintään 21,4 prosenttia. Se jää usein huomaamatta. Se sisältää työnantajan ja työntekijän eläkemaksun ja maksetaan aina palkan yhteydessä. Järjestelmän luonne edellyttää moraalisen velvoitteen kuunnella rahoittajia. Suomalainen eläkeikä ei voi nousta mahtikäskyllä ja se ei ole alkuunkaan sama kuin todellinen eläköitymisikä. Nyt eläköitymisikä saattaa hetkeksi jopa laskea.
Vanhan sodan käynnistämien oli poliittinen ele ja se tarjosi nyt oppositiolle, etenkin sosiaalidemokraateille, loistavan tilaisuuden politikointiin. Ratkaisuna on lopulta kuitenkin vain yksi toimiva keino. Eläkekertymä on porrastettava niin houkuttelevaksi, että yhä useammat haluavat tehdä työtä ja pitää huolta työkyvystään. Tärkein kysymys ei olekaan sodan voitto vaan rauhan ja vastaus siihen, kuka jaksaa tehdä töitä?
Barack Obaman mallit käyttöön
Työelämän houkuttelu ja työympäristö nousee tässä tärkeimmäksi. Barack Obaman tapaan nostaisin nyt tieteen kunniaan ja virkoihin sen alan osaajia. Yhdysvalloissa Obaman tietä on leimattu “sosialistiseksi tieksi” republikaaninen taholta. Se on pitkällä aikavälillä lamaan ajautuneessa maassa valtava poliittinen virhe republikaaneilta. Sellaista viheittä Suomessa ei nyt tehdä. Satujen saaren vararikossa Islannissa bisnesviikingit pelasivat kovalla riskillä ja hävisivät kaiken. Maailman vaurain hyvinvointivaltio on hetkessä selvitystilassa.
Suomi on mahdollista nostaa Pohjolan uudeksi supervallaksi. Meidän on syytä luottaa nyt ilmasto- ja energiapolitiikassamme, luonnonvarojen kestävässä käytössä sekä valtion sosiaalipolitiikassa Obaman tapaan tieteisiin. Siellä osataan taatusti laskea, kuinka paljon voidaan maksaa töistä jaksamisesta eläköitymisen sijaan. Eläkeiän vertailu muihin valtioihin, välittämättä lainkaan elävöitysprosessin kulusta niissä, on pelkkä retoriikkaa. Raha ratkaisee kuinka iäkkääksi suomalaiset haluavat itsensä kuntouttaa työelämän palvelussa, ei ylhäältä heitetyt mahtikäskyt ilman selkeitä visioita, mistä kaikesta hyvän työympäristön aktiviteetit arjessa syntyvät.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Mamagerointia
Suomalainen nainen - mamageroija
Naistenpäivä ei ole suomalainen ilmiö. Kirjoitin vuosi sitten sen historiasta enkä siihen enää palaa. Suomalainen nainen on kuitenkin ilmiö, johon suomalaisena miehenä on syytä aina palata.
Aihe on yhtä vaikea ja arka kun puhuminen jumaluudesta, uskonnosta, urheilusta. Kaikilla on mielipiteitä ja taatusti itse koettuja ja varmasti sitä kautta emotionaalisesti oikeita. Ne ovat emotionaalisia kokemuksia, joita mies harvoin terapiassa liittää omaan lyhyeen elämänkaareensa, kokemukseensa lapsuudesta, äidistä, sisarista, kavereista leikkipaikoilla, murrosikään ja myöhemmin miehuuteen.
Managerionnista mamagerointiin
Se miksi ei liitä johtuu terapian pelosta. Suomalainen mies pelkää itseään ja etenkin emotionaalisia kokemuksiaan, käyttäytymistään sekä niiden takana piileviä omituisia voimia naista enemmän. Se ei ole pelkästään kulttuurisidottu ilmiö vaan geneettinen pelko tulla häväistyksi tai osoitetuksi heikoksi ja haavoittuvaksi. Geenit eivät siinä toimi enää oikeassa ajassa ja ympäristössä. Genetiikalla pelataan nyt viihteellistä, evolutionarismia miltei häpäisevää huuhaata. Se on perinteisen median tapa popularisoida tiedettä viihteen välineenä.
Kun toinen osapuoli tuntee itseään paremmin, on siis paremmin perehtynyt itseensä ja osaa käyttää kieltäkin emotionaalisen suhteen järkevänä osana, sukset menevät ristiin. Syntyy keskustelua, jossa nainen ei saa vastinetta argumenteilleen ja etääntyy muiden naisten seuraan. Miehet peilaavat sen nurin päin kuten aina ennenkin, syntyy ukkokerhoja ja jengejä. Mamagerointi saa tuekseen taas naistutkimusta, naisten verkostoja. Syntyy naisen tapa muuttaa johtamistyyliä; manageroinnista siirrytään mamagerointiin. Vain yhden kirjaimen ero mutta niin dramaattinen kokemus työyhteisöissä ja oppilaitoksissa. Joissa kohta 90 % on akateemisia naisia ja mamagerointi liki ainut johtamistyyli, tapa elää ja kokea. Miehet manageroi muualla.
Mamageroijan geneettinen koodi
Naisen johtaminen on mamagerointia. Kyseessä ei ole kirjoitusvirhe. Mamageroija ei käytä manageroijan vallan käytön välineitä, eikä ole lähelläkään Väinö Linnan “Tuntemattoman Sotilaan” johtajatyyppejä, Koskela mukaan lukien. Hän ei ole myöskään likimainkaan takavuosien leadershippiä toistava muoti-ilmiö tai jotain siltä väliltä. Tunneälykään käsitteenä ei sovi mamageroijan tapaan käydä keskustelua, jossa kielikin on feminiini (die), naisen sukua. Ei maskuliini ja miehen osaama väline sosiaalisena tai psykologisena kokemuksena ja tapana pitää yllä sosiaalisia verkostoja, kontakteja myös intuitiivisesti ne ymmärtäen mamageroijan tapaan. Miehellä tämä kielestä genetiikkaan siirtyvä silta ei toimi mamageroijan odottamalla tavalla. Siitä puuttuu ikään kuin avainkoodeja ja kuvatkin laukaisevat erilaisia ärsykkeitä ja prosessin. Syy ei ole van genetiikassa, vaan myös tavassamme opettaa ja jakaa oppia eri tavalla poikalapsille, nuorille miehille. Nyt se korostuu yliopistojen naisvaltaisilla tutkimus- ja koulutusaloilla mamageroinnin eduksi. Muuta vaiohtoehtoa ei kohta olekaan, ei sallita.
Imettäjän kohtalo
Mama viittaa nisäkkääseen, ei niinkään äitiin kuin imettäjään. Geneettiseen perimäämme, jossa tietyt lainalaisuudet eivät muutu teimme mitä tahansa miehen ja naisen välisessä keskustelussa. Toinen ei ymmärrä, koska siihen ei ole geneettistä perustaa, zenk -oppimisgeenit pysyvät pimeinä, kun niitä ei ole olemassakaan. Ja jos ovatkin, se pimennetään oppimistapahtumin ja organisaatioin.
Kun tästä puhutaan ei pidä kuvitella että siirtyisimme evoluutiossa luoliin ja luolaihmisen kaltaiseen luisuotsaiseen apinaan, esi-isäämme, karvattomaan apinaan. Vaikeissa asioissa ei saa popularisoida oikoen viihteen keinoin. Evoluutio tekee työtään joka päivä ja käytämme geenejämme näkemiseen, kokemiseen, tuntemiseen, oppimiseen, rakastamiseen ja vihaamiseen, vallankäyttöön, mihin tahansa kävelystä konttaamiseen. Olemme luonnon rakentama, mutta samalla tähän maailmaan sopeutunut eläin. Internetin webympäristö sujuu meiltä ihan hyvin ja sen sosiaaliset ja taloudelliset puitteet ovat meillä käytössä siinä missä facebook, blogit ja kymmenet muut uudet sosiaalisen kentän myös yhteisölliset rakenteet. Mamageroija vain käyttää niitä manageroijaa monin verroin fiksummalla tavalla. Se että mies tuntee teknisen välineen, kehittää sitä, ei tarkoita että hän osaisi käyttää sitä avainkoodien avaajana kielen ja kuvien tulkinnassa. Tässä on valtavia eroja!
Suora suomalainen mamageroija
Mistä naiset puhuvat näissä verkoissa ja eroaako suomalaisen naisen tapa kertoa jotenkin vaikkapa itäisen naapurin ja venäläisen naisen tarinoinnista. Entä aasialisen tai latinalaisen kieliympäristön oppineiden, Brasiliassa tai Argentiinassa asuvien kertomuksista.
Erot ovat valtavia. Suomalainen nainen ei puhu puuta heinää pulputtaen tunnesanoilla, vaan menee syvälle omaan sisimpäänsä ja hyvin suoraan. Suomalainen nainen on hyvin koulutettu ja tuntee itsensä, takana on keski-ikäisenä ainakin yksi karille mennyt avioliittohelvetti ja sen jälkeen kokemuksia miehistä, jotka ovat usein juuri mamagerointia, oman itsensä sisään rakennettua toistoa ja ikään kun devu -ilmiöitä.
Niissä ilmiöissä kaikki elämänkaaren traumaattiset solmukohdat syttyvät samaan aikaan ja syntyy lähes paniikinomainen reaktio. Miehillä on erinomainen kyky laukaista näitä solmukohtia ja saada aikaan haluamaansa käyttäytymistä, joka on liki neuroottista, mutta ei oikeasti ole sitä lainkaan. Kyse on aivan terveen ja fiksun, usein älykön tapa reagoida sellaiseen ahdistavaan olotilaan, jota usein kutsutaan kiusaamiseksi. Syntyy noidankehä, jossa petosta seuraa petoksen petos ja lopulta itsepetokset sekä paheneva alkoholismi. Ei kiusaajan ja kiusatun välillä ole muuta eroa kuin sattuma ja yhteisön ylläpitämä kollektiivinen muisti, syntipukkien tarve. Mamageroija osaa olla sekä kiusaaja että kiusattu samaan aikaan. Hän sytyttää ensin palon ja on sitä kohta sammuttamassa.
Lootin vaimosta Daavidin painiin
Väitetään että naiset osaava kiusaamisen miestä paremmin. Näin Suomessa onkin. Suomalainen nainen käynnistää ikään kuin rukousmyllynsä aina samat oman pelkonsa hälyttämät mekanismit tavatessaan sellaisen ihmisen, joka tuo mieleen usein autoritaarisen kokemuksen tai yhtä hyvin se voi olla aivan harmiton tapahtuma lapsuudesta tai avioliiton ajoilta, siitä monella tavalla jo puidusta ja häpäistystä. Suomalainen mamageroija häpäisee oman historiansa, identiteettinsä pyhimmät juuret ja katsoo sitten taakseen kuin Lootin vaimo suolapatsaaksi muuttuen. Tätä seuraa Daavidin paini, tavoitteena kaataa oma "jumaluus", omien geenien kanssa kisaillen ja sitä painia ei voi voittaa. Kyse ei ole oidipaalisesta huuhaasta vaan geneettisestä ilmiöstä. Freud ei genetiikkaa tuntenut ja haki unista omalaatuisen tulkintansa. Jung jatkoi sitä kollektiiviseen muistiin samasta syystä. Se on älyllistä tyhjäkäyntiä ja vie energiaa, johtaa masennukseen ja uupumukseen.
Heikko itsetunto ei korjaudu pönkittämällä sitä laastareilla, silityksillä joita mamageroija hakee johtajuudessaan ja mies seksin tarpeessa. Parhaiten sopivat vanhat käsitteet, jossa sama parantaa saman. Kokemus, joka jossain ihmissuhteessa on ollut kielteinen, voi toimintamallina jossain toisessa tilanteessa tuottaa myönteisen kokemuksen.
Psykoanalytiikassa ei pyritä poisoppimaan vaan ymmärtämään. Itsensä ymmärtäminen mahdollistaa terveen persoonallisuuden katsomisen peilistä, joka on aina toinen ihminen. Mitä rikkaampi on oma persoonallisuus, oppimistapahtumat, sitä enemmän se hakee ja löytää myös muista ihmisistä vastaavaa ja maailma alkaa näyttää valoisammalta paikalta elää. Mamageroija on tässä prosessissa suomalaista miestä jättiaskeleen edellä ja kaipaa haasteita. Sellainen haaste ei ole "oidipaalinen" tuijottaminen omaan kuvaansa tai saman sukupuolen mamageroijaan. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan ja naisen vaikein ongelma mamageroijana. Haetaan kadonneita paloja, joita ei ole olemassakaan. Koulutuksessa ja kasvatuksessa ei pidä puuttua genetiikan perusteisiin, geneettisen koodimme avainkysymyksiin niitä rikkoen. Mamagerointi johtamistyylinä ei ole ainut ja voi johtaa surullisiin näytelmiin.
Kielen kesyttäjä
Kieli on hermeneuttinen väline ja usein ansa, vankila, josta olisi vapauduttava. Kun kieli on feminiininen väline, se on naisen vahvuus mutta myös heikkous. Mamageroija jää kielensä vangiksi silloin, kun olisi toiminnan aika tai siirtää hankittu kirjaviisaus toiminnasta järkeviin valintoihin. Mamageroija kuvittelee miehen kykenevän tähän vaikka mies ei olisi ikinä avannutkaan yhtään oikeaa, vakavasti otettavaa kirjaa. Ei tällaista koulutuksen ja yliopistomaailman kautta rakennettua kuilua voi terapeutit korjata. Vielä vähemmän päihteet ja pakeneminen omaan sisäiseen maailmaan, ellei halua erakoitua ja muuttua omaa kuvaansa toistavaksi taidemaalariksi, säveltäjäksi, narsistiseksi tieteen tekijäksi ja turhautuneeksi, kyyniseksi, ironiaan taipuvaiseksi narisijaksi.
Kielen kesyttäminen on mamageroijalle ongelmallisempaa kuin miehelle. Kielestä on tullut mamageroijalle emotonaalista ja mies käyttää tätä heikkoutta vallankäytön välineenä höpöttäen tunnesanoilla, jotka eivät hänessä laukaise mitään muuta kuin joko halun tehdä kiusaa tai alistaa mamageroijaa. Tällaiselle miehelle kieli on luennointia ja kukkoilua, besserwisserin väline.
Oidipaalinen ansa - tee tunteesi itse
Tämän nainenkin osaa omassa työyhteisössään ja oppilaitoksissaan ja tarvittaessa miestä raadollisemmin. Syntyy eristettyjä ihmisiä ja pahan olon tunteita, tunnevammaisen pelurin johtamia surullisia yhteisöjä. Vain tunnevammainen itse kykenee tunnistamaan ne ja puhuu niistä terapeuttisen uskottavasti mamageroijaa näytellen. Naisen oidipaaliset taipumukset tekevät roolipeleistä hysteerisen voimakkaita kokemuksia ja samalla ne ovat narsismiltaan häiriytyneinä ahdistavia miehille. Miehet sulkeutuvat sellaisen kokemuksen ulkopuolelle tunneköyhyyttään näin lisäten ja korostaen. Moni mamageroija pitääkin miehiä ja miesyhteisöjä itselleen sopivina ja hakeutuu miesten seuraan. Yksin jätetystä miehestä, nuoresta aseella leikkijästä, voi tulla mamageroinnin puristuksessa vaarallinen. Varoitin tästä ilmiöstä jo vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa ennen veritöitä kouluissamme ja hoitolaitoksissa.
Yksinäisyyttä rakastavaa ihmistä on mahdoton eristää. Samoin tunnesanat kesyttänyttä pelokasta mamageroijaa. Toinen ihminen ei saa käyttää hermeneutiikkaa ja ikivanhaa kielellistä siltaa kohti geneettistä perimäämme ja soitella niillä mamageroijalle tunteita, joko kielteisiä tai myönteisiä, tehden hänet joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Mamageroijan on kesytettävä tunnesanastona, hallittava feminiininen kieli ja tehtävä tunteensa itse. Se on hyvin vanha aasialainen keino. Tosin se köyhdyttä ja tekee tunneköyhemmäksi elämämme.
Huomio työympäristöön
Hyvä mamageroija osaa tehdä tunteensa eikä ole naisellisen oidipaalinen omalle sukupuolelleen. Se on naisena olemisen suurin heikkous, ja kun sen tausta on oikeasti geneettisessä perimässä, sen korjaaminen ei ole mahdollista. Sen tunteminen tekee kuitenkin tyhjäksi ne “tyhmyyspelit”, joissa suomalaiset nuoret naiset ovat jäämässä jyrän alle, ja tutkimusten mukaan jo yli puolet on psykofarmakoiden ja päihteitten yhtäaikaisia käyttäjiä, mieleltään tasapainonsa menettäneitä ja työuupuneita sairaita ihmisiä.
Vielä suurempi tuo prosentti on aikuisten, keski-ikäisten ja nyt eläkeikäänsä turhaan odottelevien kohdalla. Suomalainen yhteiskunta on jatkossa yhä enemmän koulutettujen, älykkäiden naisten ylläpitämä, jossa jatkossa on syytä paneutua työympäristöön ja sen kohentamiseen. Vain sitä kautta kohenee myös miesten työympäristö hieman samaan tapaan kuin vaikkapa vankiloissamme, jossa naisvankien raju lisääntyminen toi samalla korjauksia myös miesten kohteluun suljetuissa kopeissaan. Mamageroijalla on suuri vastuu myös poikalapsista, miehistämme. Mamageroija on viime kädessä myös vastuunsa kantava älykäs äiti.
Hyvää Naistenpäivää
Naistenpäivä ei ole suomalainen ilmiö. Kirjoitin vuosi sitten sen historiasta enkä siihen enää palaa. Suomalainen nainen on kuitenkin ilmiö, johon suomalaisena miehenä on syytä aina palata.
Aihe on yhtä vaikea ja arka kun puhuminen jumaluudesta, uskonnosta, urheilusta. Kaikilla on mielipiteitä ja taatusti itse koettuja ja varmasti sitä kautta emotionaalisesti oikeita. Ne ovat emotionaalisia kokemuksia, joita mies harvoin terapiassa liittää omaan lyhyeen elämänkaareensa, kokemukseensa lapsuudesta, äidistä, sisarista, kavereista leikkipaikoilla, murrosikään ja myöhemmin miehuuteen.
Managerionnista mamagerointiin
Se miksi ei liitä johtuu terapian pelosta. Suomalainen mies pelkää itseään ja etenkin emotionaalisia kokemuksiaan, käyttäytymistään sekä niiden takana piileviä omituisia voimia naista enemmän. Se ei ole pelkästään kulttuurisidottu ilmiö vaan geneettinen pelko tulla häväistyksi tai osoitetuksi heikoksi ja haavoittuvaksi. Geenit eivät siinä toimi enää oikeassa ajassa ja ympäristössä. Genetiikalla pelataan nyt viihteellistä, evolutionarismia miltei häpäisevää huuhaata. Se on perinteisen median tapa popularisoida tiedettä viihteen välineenä.
Kun toinen osapuoli tuntee itseään paremmin, on siis paremmin perehtynyt itseensä ja osaa käyttää kieltäkin emotionaalisen suhteen järkevänä osana, sukset menevät ristiin. Syntyy keskustelua, jossa nainen ei saa vastinetta argumenteilleen ja etääntyy muiden naisten seuraan. Miehet peilaavat sen nurin päin kuten aina ennenkin, syntyy ukkokerhoja ja jengejä. Mamagerointi saa tuekseen taas naistutkimusta, naisten verkostoja. Syntyy naisen tapa muuttaa johtamistyyliä; manageroinnista siirrytään mamagerointiin. Vain yhden kirjaimen ero mutta niin dramaattinen kokemus työyhteisöissä ja oppilaitoksissa. Joissa kohta 90 % on akateemisia naisia ja mamagerointi liki ainut johtamistyyli, tapa elää ja kokea. Miehet manageroi muualla.
Mamageroijan geneettinen koodi
Naisen johtaminen on mamagerointia. Kyseessä ei ole kirjoitusvirhe. Mamageroija ei käytä manageroijan vallan käytön välineitä, eikä ole lähelläkään Väinö Linnan “Tuntemattoman Sotilaan” johtajatyyppejä, Koskela mukaan lukien. Hän ei ole myöskään likimainkaan takavuosien leadershippiä toistava muoti-ilmiö tai jotain siltä väliltä. Tunneälykään käsitteenä ei sovi mamageroijan tapaan käydä keskustelua, jossa kielikin on feminiini (die), naisen sukua. Ei maskuliini ja miehen osaama väline sosiaalisena tai psykologisena kokemuksena ja tapana pitää yllä sosiaalisia verkostoja, kontakteja myös intuitiivisesti ne ymmärtäen mamageroijan tapaan. Miehellä tämä kielestä genetiikkaan siirtyvä silta ei toimi mamageroijan odottamalla tavalla. Siitä puuttuu ikään kuin avainkoodeja ja kuvatkin laukaisevat erilaisia ärsykkeitä ja prosessin. Syy ei ole van genetiikassa, vaan myös tavassamme opettaa ja jakaa oppia eri tavalla poikalapsille, nuorille miehille. Nyt se korostuu yliopistojen naisvaltaisilla tutkimus- ja koulutusaloilla mamageroinnin eduksi. Muuta vaiohtoehtoa ei kohta olekaan, ei sallita.
Imettäjän kohtalo
Mama viittaa nisäkkääseen, ei niinkään äitiin kuin imettäjään. Geneettiseen perimäämme, jossa tietyt lainalaisuudet eivät muutu teimme mitä tahansa miehen ja naisen välisessä keskustelussa. Toinen ei ymmärrä, koska siihen ei ole geneettistä perustaa, zenk -oppimisgeenit pysyvät pimeinä, kun niitä ei ole olemassakaan. Ja jos ovatkin, se pimennetään oppimistapahtumin ja organisaatioin.
Kun tästä puhutaan ei pidä kuvitella että siirtyisimme evoluutiossa luoliin ja luolaihmisen kaltaiseen luisuotsaiseen apinaan, esi-isäämme, karvattomaan apinaan. Vaikeissa asioissa ei saa popularisoida oikoen viihteen keinoin. Evoluutio tekee työtään joka päivä ja käytämme geenejämme näkemiseen, kokemiseen, tuntemiseen, oppimiseen, rakastamiseen ja vihaamiseen, vallankäyttöön, mihin tahansa kävelystä konttaamiseen. Olemme luonnon rakentama, mutta samalla tähän maailmaan sopeutunut eläin. Internetin webympäristö sujuu meiltä ihan hyvin ja sen sosiaaliset ja taloudelliset puitteet ovat meillä käytössä siinä missä facebook, blogit ja kymmenet muut uudet sosiaalisen kentän myös yhteisölliset rakenteet. Mamageroija vain käyttää niitä manageroijaa monin verroin fiksummalla tavalla. Se että mies tuntee teknisen välineen, kehittää sitä, ei tarkoita että hän osaisi käyttää sitä avainkoodien avaajana kielen ja kuvien tulkinnassa. Tässä on valtavia eroja!
Suora suomalainen mamageroija
Mistä naiset puhuvat näissä verkoissa ja eroaako suomalaisen naisen tapa kertoa jotenkin vaikkapa itäisen naapurin ja venäläisen naisen tarinoinnista. Entä aasialisen tai latinalaisen kieliympäristön oppineiden, Brasiliassa tai Argentiinassa asuvien kertomuksista.
Erot ovat valtavia. Suomalainen nainen ei puhu puuta heinää pulputtaen tunnesanoilla, vaan menee syvälle omaan sisimpäänsä ja hyvin suoraan. Suomalainen nainen on hyvin koulutettu ja tuntee itsensä, takana on keski-ikäisenä ainakin yksi karille mennyt avioliittohelvetti ja sen jälkeen kokemuksia miehistä, jotka ovat usein juuri mamagerointia, oman itsensä sisään rakennettua toistoa ja ikään kun devu -ilmiöitä.
Niissä ilmiöissä kaikki elämänkaaren traumaattiset solmukohdat syttyvät samaan aikaan ja syntyy lähes paniikinomainen reaktio. Miehillä on erinomainen kyky laukaista näitä solmukohtia ja saada aikaan haluamaansa käyttäytymistä, joka on liki neuroottista, mutta ei oikeasti ole sitä lainkaan. Kyse on aivan terveen ja fiksun, usein älykön tapa reagoida sellaiseen ahdistavaan olotilaan, jota usein kutsutaan kiusaamiseksi. Syntyy noidankehä, jossa petosta seuraa petoksen petos ja lopulta itsepetokset sekä paheneva alkoholismi. Ei kiusaajan ja kiusatun välillä ole muuta eroa kuin sattuma ja yhteisön ylläpitämä kollektiivinen muisti, syntipukkien tarve. Mamageroija osaa olla sekä kiusaaja että kiusattu samaan aikaan. Hän sytyttää ensin palon ja on sitä kohta sammuttamassa.
Lootin vaimosta Daavidin painiin
Väitetään että naiset osaava kiusaamisen miestä paremmin. Näin Suomessa onkin. Suomalainen nainen käynnistää ikään kuin rukousmyllynsä aina samat oman pelkonsa hälyttämät mekanismit tavatessaan sellaisen ihmisen, joka tuo mieleen usein autoritaarisen kokemuksen tai yhtä hyvin se voi olla aivan harmiton tapahtuma lapsuudesta tai avioliiton ajoilta, siitä monella tavalla jo puidusta ja häpäistystä. Suomalainen mamageroija häpäisee oman historiansa, identiteettinsä pyhimmät juuret ja katsoo sitten taakseen kuin Lootin vaimo suolapatsaaksi muuttuen. Tätä seuraa Daavidin paini, tavoitteena kaataa oma "jumaluus", omien geenien kanssa kisaillen ja sitä painia ei voi voittaa. Kyse ei ole oidipaalisesta huuhaasta vaan geneettisestä ilmiöstä. Freud ei genetiikkaa tuntenut ja haki unista omalaatuisen tulkintansa. Jung jatkoi sitä kollektiiviseen muistiin samasta syystä. Se on älyllistä tyhjäkäyntiä ja vie energiaa, johtaa masennukseen ja uupumukseen.
Heikko itsetunto ei korjaudu pönkittämällä sitä laastareilla, silityksillä joita mamageroija hakee johtajuudessaan ja mies seksin tarpeessa. Parhaiten sopivat vanhat käsitteet, jossa sama parantaa saman. Kokemus, joka jossain ihmissuhteessa on ollut kielteinen, voi toimintamallina jossain toisessa tilanteessa tuottaa myönteisen kokemuksen.
Psykoanalytiikassa ei pyritä poisoppimaan vaan ymmärtämään. Itsensä ymmärtäminen mahdollistaa terveen persoonallisuuden katsomisen peilistä, joka on aina toinen ihminen. Mitä rikkaampi on oma persoonallisuus, oppimistapahtumat, sitä enemmän se hakee ja löytää myös muista ihmisistä vastaavaa ja maailma alkaa näyttää valoisammalta paikalta elää. Mamageroija on tässä prosessissa suomalaista miestä jättiaskeleen edellä ja kaipaa haasteita. Sellainen haaste ei ole "oidipaalinen" tuijottaminen omaan kuvaansa tai saman sukupuolen mamageroijaan. Tämä on suomalaisen yhteiskunnan ja naisen vaikein ongelma mamageroijana. Haetaan kadonneita paloja, joita ei ole olemassakaan. Koulutuksessa ja kasvatuksessa ei pidä puuttua genetiikan perusteisiin, geneettisen koodimme avainkysymyksiin niitä rikkoen. Mamagerointi johtamistyylinä ei ole ainut ja voi johtaa surullisiin näytelmiin.
Kielen kesyttäjä
Kieli on hermeneuttinen väline ja usein ansa, vankila, josta olisi vapauduttava. Kun kieli on feminiininen väline, se on naisen vahvuus mutta myös heikkous. Mamageroija jää kielensä vangiksi silloin, kun olisi toiminnan aika tai siirtää hankittu kirjaviisaus toiminnasta järkeviin valintoihin. Mamageroija kuvittelee miehen kykenevän tähän vaikka mies ei olisi ikinä avannutkaan yhtään oikeaa, vakavasti otettavaa kirjaa. Ei tällaista koulutuksen ja yliopistomaailman kautta rakennettua kuilua voi terapeutit korjata. Vielä vähemmän päihteet ja pakeneminen omaan sisäiseen maailmaan, ellei halua erakoitua ja muuttua omaa kuvaansa toistavaksi taidemaalariksi, säveltäjäksi, narsistiseksi tieteen tekijäksi ja turhautuneeksi, kyyniseksi, ironiaan taipuvaiseksi narisijaksi.
Kielen kesyttäminen on mamageroijalle ongelmallisempaa kuin miehelle. Kielestä on tullut mamageroijalle emotonaalista ja mies käyttää tätä heikkoutta vallankäytön välineenä höpöttäen tunnesanoilla, jotka eivät hänessä laukaise mitään muuta kuin joko halun tehdä kiusaa tai alistaa mamageroijaa. Tällaiselle miehelle kieli on luennointia ja kukkoilua, besserwisserin väline.
Oidipaalinen ansa - tee tunteesi itse
Tämän nainenkin osaa omassa työyhteisössään ja oppilaitoksissaan ja tarvittaessa miestä raadollisemmin. Syntyy eristettyjä ihmisiä ja pahan olon tunteita, tunnevammaisen pelurin johtamia surullisia yhteisöjä. Vain tunnevammainen itse kykenee tunnistamaan ne ja puhuu niistä terapeuttisen uskottavasti mamageroijaa näytellen. Naisen oidipaaliset taipumukset tekevät roolipeleistä hysteerisen voimakkaita kokemuksia ja samalla ne ovat narsismiltaan häiriytyneinä ahdistavia miehille. Miehet sulkeutuvat sellaisen kokemuksen ulkopuolelle tunneköyhyyttään näin lisäten ja korostaen. Moni mamageroija pitääkin miehiä ja miesyhteisöjä itselleen sopivina ja hakeutuu miesten seuraan. Yksin jätetystä miehestä, nuoresta aseella leikkijästä, voi tulla mamageroinnin puristuksessa vaarallinen. Varoitin tästä ilmiöstä jo vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa ennen veritöitä kouluissamme ja hoitolaitoksissa.
Yksinäisyyttä rakastavaa ihmistä on mahdoton eristää. Samoin tunnesanat kesyttänyttä pelokasta mamageroijaa. Toinen ihminen ei saa käyttää hermeneutiikkaa ja ikivanhaa kielellistä siltaa kohti geneettistä perimäämme ja soitella niillä mamageroijalle tunteita, joko kielteisiä tai myönteisiä, tehden hänet joko onnelliseksi tai onnettomaksi. Mamageroijan on kesytettävä tunnesanastona, hallittava feminiininen kieli ja tehtävä tunteensa itse. Se on hyvin vanha aasialainen keino. Tosin se köyhdyttä ja tekee tunneköyhemmäksi elämämme.
Huomio työympäristöön
Hyvä mamageroija osaa tehdä tunteensa eikä ole naisellisen oidipaalinen omalle sukupuolelleen. Se on naisena olemisen suurin heikkous, ja kun sen tausta on oikeasti geneettisessä perimässä, sen korjaaminen ei ole mahdollista. Sen tunteminen tekee kuitenkin tyhjäksi ne “tyhmyyspelit”, joissa suomalaiset nuoret naiset ovat jäämässä jyrän alle, ja tutkimusten mukaan jo yli puolet on psykofarmakoiden ja päihteitten yhtäaikaisia käyttäjiä, mieleltään tasapainonsa menettäneitä ja työuupuneita sairaita ihmisiä.
Vielä suurempi tuo prosentti on aikuisten, keski-ikäisten ja nyt eläkeikäänsä turhaan odottelevien kohdalla. Suomalainen yhteiskunta on jatkossa yhä enemmän koulutettujen, älykkäiden naisten ylläpitämä, jossa jatkossa on syytä paneutua työympäristöön ja sen kohentamiseen. Vain sitä kautta kohenee myös miesten työympäristö hieman samaan tapaan kuin vaikkapa vankiloissamme, jossa naisvankien raju lisääntyminen toi samalla korjauksia myös miesten kohteluun suljetuissa kopeissaan. Mamageroijalla on suuri vastuu myös poikalapsista, miehistämme. Mamageroija on viime kädessä myös vastuunsa kantava älykäs äiti.
Hyvää Naistenpäivää
maanantai 2. maaliskuuta 2009
uusi johtamiskulttuuri
Tietotyöläisten johtamiskulttuuriin
Lämmin kiitos osanotosta ja myötäelämisestä isäni poismenon johdosta. On uskomattoman suuri lohtu saada tukea ihmisiltä, joita ei ole koskaan tavannut ja jotka rohkenevat lähettää viestinsä kertoen usein samalla omista surutyön kokemuksistaan.
Olen tehnyt tutkimusta, joka liittyy uusmedian tai kansalaismedian, webympäristön ja blogien maailmaan. Edellinen raportti oli liki 600 -sivuinen ja kertoi blogin tuottajista, globaalista aineistosta hankitusta materiaalista. Rinnalla oli kuvia jotka johdattelivat kohti uutta webkieltä ja sen avaamista etenkin lasten tavalle nähdä geneettinen koodaus. Kieli sai klusteritaiteen (cluster art) nimen ja levisi odotetusti Googlen osumien kertomaan suuntaan ja lasten tulkitsemana ympäri globaalia maailmaa. Suomessa se ei avautunut juuri lainkaan. Meillä kasvatus ja opetus tapahtuu nurinpäin ja sitä ollaan nyt muuttamassa hyvän ystäväni professori Timo Järvikosken johdolla Oulun yliopistosta alkaen.
Täyskäännös
Uudessa tutkimuksessani näkökulmaa oli muutettu ja seurattiin blogaajan ja kotisivun tekijän töitten seuraajia ja useamman vuoden ajalta. Seuranta oli kuukausittain, vuorokauden tunneittain sekä minuutti minuutilta surffailijoiden käyttäytymistä analysoivaa. Meitä voidaan nykyisin seurata hyvin tarkkaan eikä siihen tarvita erityistä lex Nokiaa silloin, kun halutaan selvittää websivustoillamme kävijöiden käyttäytymistä.
Oman kotisivustoni avaa jo melkoinen joukko niin suomalaisia kuin etenkin ulkomaisia vieraita. Näissä kävijöissä tutkijaa ei kiinnosta niinkään määrä kuin laatu. Koska sivustoille tullaan, mistä tullaan, kuka tulee, kauanko vierailee ja kuinka monta kohdetta siellä avaa ja mitä sieltä hakee?
Blogin ja kotisivuston käyttäjät eivät paljonkaan poikkea niitä tuottavasta aktiiviväestöstä. Näin uusmedia on samaan aikaan sekä tuottaja että kuluttaja. Liki samat kuusi tai seitsemän pääryhmää löytyvät ja lisäksi on runsaasti välittäviä ja pienempiä käyttäjäryhmiä.
Postmoderni surffailija tai flaneeraaja
Aikansa kuluksi surffaileva ei juurikaan poikkea marketin sellaisesta asiakkaasta, joka kulkee vain hypistelläkseen runsasta tavaravalikoimaa. Tarkoitus on hakea uusia kokemuksia ja vannoen valintamyymälän uskollisuutta. Se mitä haetaan on keskiluokkaistunutta rihkamaa, juuri tälle suurelle massalle tarjottavaa, moninaisuutta korostavaa pirstaleista market -maailmaa.
Kuvat selataan hetkessä, joskus palataan ja imuroidaan joku sadoista kuvista omaksi iloksi tai kortiksi. Tieteelliset artikkelit eivät kiinnosta ja niitä onkin aivan liikaa tälle ryhmälle tarjollakin. Ne kyllä silmäillään siinä missä tutkijan taustaa muutama sekunti. Koko vierailu vie muutamasta minuutista puoleen tuntiin.
Telecity -blogaajat ja yrittäjät
Toinen ääripää ovat sivustoilla työtään tekevät ammattilaiset, joille kuvat avautuvat osana webympäristön uutta kieltä, tutkimusraportit luetaan läpi oli ne millä kielellä tahansa ja työtä tehdään monessa vuorossa ja palaten päivittäin ja vuosia uurastaen.
Taustalla näkyy työnantajan tunnus ja paikkana voi olla trooppinen saarivaltio siinä missä Yhdysvalloissa sijaitseva yliopiston kampusalue. Noin kolmasosa vieraistani oli ensimmäisen vuoden aikana näitä ammattilaisia. Toisena vuonna tapahtui jyrkkä ja odotettu kasvu perinteisempien surffailijoitten suuntaan. Samalla vierailijoiden määrä moninkertaistui.
Muutamasta minuutista täysiin työpäiviin ja vuosien seurantaan
Se että joku pysähtyy sivustolle vuosiksi, toinen vain minuutiksi, kertoo webympäristön surffailijoista jo melkoisen paljon. Se kertoo myös melkoisen paljon näiden sivustojen sisällöstä ja mahdollisuuksista. Suomalaiset eivät ole kovin eteviä websivustojen avaajia. Webkieli ja koodistot eivät avaudu pääsääntöisesti lainkaan. Tosin syksyllä 2008 tapahtui dramaattinen muutos Suomessa. Internet tuli ikään kuin uudelleen ja suurten massojen käyttöön.
Kasvava lumipallo
Se miten montaa kohdetta sivustolla käytetään ja kuinka kauan siellä asioidaan, alkaa näkyä tunnusluvuissa, ja sillä on toki eri merkitys kuin marketin läpi juosseiden määrällä. Kun nuo tunnusluvut alkavat ylittää miljoonan rajan kuukaudessa, osumia alkaa tulla niitäkin kymmeniätuhansia, se näkyy Googlen hakukoneella ja mukaan alkaa tulla sponsoreita, jotka nekin haluavat olla osa tätä kasvavaa klusteria.
Yksittäisistä sivustoista ja henkilöistä alkaa syntyä harvalukuinen globaali verkko. Pääosa näistä tärkeistä käyttäjistä tulee websivustolle juuri hakukoneen ja siis Googlen kautta. Googlella on prosessissa kiistatta johtava asema. Myös Nokian sivuille tai pankkiin tullaan Googlen kautta.
Jos hakukone ei sinua löydä sinua ei ole olemassakaan. Olit sitten tieteen tekijä tai taitelija, yrittäjä, mikä tahansa Nokiaa pienempi ilmiö webympäristön globaalissa maailmassa. Jos sinut taas mainitaan jonkun suuremman organisaation osana, sinua ei ole olemassakaan sen jälkeen, kun olet eläkkeellä tai saanut kenkää työnantajaltasi.
Oletko olemassa?
Vain jos Google löytää sinut omana itsenäsi, omien töittesi kautta ja kotisivulta, sinulla on paikka tämän uuden median luovien innovaattoreiden kärkijoukossa. Siinä kilpailu on armoton ja kaiken ratkaisee tuotteittesi kiinnostavuus, hyödyllisyys, käyttöarvo ympäri maailmaa.
Sellainen käyttäjä ei ole perinteisen lehden lukeva “flaneeraava surffailija” tai “postmoderni turisti“, tieteen kieltä käyttäen ja suurimmat ali-innovatiivisten ihmisten ja kuluttajien ryhmät mainiten. Ne eivät kiinnosta mitenkään “telecity-blogaajia” ja alan aivotyöläisiä yrittäjinä tai heidän luovaa työtä tekeviä duunareitaan.
Elämme tietoyhteiskunnan uutta postmodernia jälkivaihetta ja sen syvää lamaa, joka karsii armotta ja hyväksyy vain visionäärisen ja innovatiivisen johtajuuden. Nousukaudella johtajana saattoi olla kuka tahansa Excel-taulukoiden mekaaninen käskyttäjä kellokortteineen.
Toki tämä sama koskee politiikka ja sen tekemistä. Jatkossa jokainen johtava poliitikko on samalla osa tietotekniikan kärkimediaa samaan tapaan kuin ensimmäiset oikeat Internet vaalit Yhdysvalloissa voittanut Barack Obama. Osa puoluelaitoksistakin on kokonaan ulkona tästä kehityksestä ja se näkyi toki meilläkin kuntavaaleissa. Ei toki maalla ja Forssassa, mutta pääkaupunkisedulla jo selvemmin.
Uuden ajattelun airueet
Tässä prosessissa ei voi perustaa toimintaansa raaka-aineen jalostamiseen, vaan aivan ainutlaatuiseen tuote- ja palveluinnovaatioon, design- ja palvelukonseptiin, kommunikaation ja sen tunnistamiseen, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden ymmärtämiseen uudessa webympäristössä, brändiin, joka on myös hyödyllinen ja sitä käytetään niin että sen Google myös tunnistaa ja sponsorit ottavat sen osaksi omaa markkinointiaan.
Kaikki tämä vaatii kokonaan uutta johtamiskulttuuria. Jo nyt yli puolet suomalaisten työstä on “ajattelutyötä”, suunnittelua, uuden luomista ja tuotteistamista. Aivotyöläisten joukko on kasvava myös globaalisti, eikä heitä voi johtaa mekaanisesti numeroiden kautta puuhastellen. Sen tekevät kyllä koneet puolestamme ja se näkyy Googlen sivuilla ja sponsoreiden hakiessa juuri ne oikeat numerot, joita on syytä tukea. Se on kylmää matematiikkaa ja tietokoneiden tekemää työtä ja valintaa. Siellä osumia joko tulee tai ei tule. Joko omana itsenä ja omilla tuotteilla tai verkottuen ja toisten tukemana.
Uusi johtajuus ja oppimiskäytännöt
Jatkossa johtajia ei voi kasvattaa käskyttämällä ja tavoitteena korjaaminen. Oppiminenkin on prosessina käännetty jo päälaelleen ja sen virheitä korjataan parhaillaan. Webympäristökin hakee juuri niitä palasia omassa oppimisessaan, joita se tarvitsee innovaatioprosessin jatkamiseen ja kokoamiseen.
Palapelin paloja on osattavat tuottaa, ei vain koota tai tehdä käskytystä, jossa tavoite on laskea jo pois opitun prosessin kestoa tai sellaisten palojen tekemistä, joilla ei ole käyttöä muussa kuin menneen ajan tulkintana ja siis museossa.
Työntekijä ei ole enää fyysinen suorittaja, vaan luova ja ajatteleva, webympäristössä verkottunut yksilö. Johtaja on vastuussa näiden tuottavuudesta, aivotyöläisten kasvattamisesta oikealla tavalla. Kontrolliin nojaava johtaminen ei liity enää mitenkään sellaiseen ympäristöön, jossa kellokortteihin nojaavat mittausmenetelmät ovat vieneet organisaation kokonaan ulos Googlen tavasta joko hyväksyä tai hylätä.
Jotta tästä lamasta selviämme, meidän on uudistettava koko oppimisjärjestelmämme, johtamiskulttuurimme ja ohjattava se palvelemaan tietoyhteiskunnan aivotyöläisten tarpeita.
Lämmin kiitos osanotosta ja myötäelämisestä isäni poismenon johdosta. On uskomattoman suuri lohtu saada tukea ihmisiltä, joita ei ole koskaan tavannut ja jotka rohkenevat lähettää viestinsä kertoen usein samalla omista surutyön kokemuksistaan.
Olen tehnyt tutkimusta, joka liittyy uusmedian tai kansalaismedian, webympäristön ja blogien maailmaan. Edellinen raportti oli liki 600 -sivuinen ja kertoi blogin tuottajista, globaalista aineistosta hankitusta materiaalista. Rinnalla oli kuvia jotka johdattelivat kohti uutta webkieltä ja sen avaamista etenkin lasten tavalle nähdä geneettinen koodaus. Kieli sai klusteritaiteen (cluster art) nimen ja levisi odotetusti Googlen osumien kertomaan suuntaan ja lasten tulkitsemana ympäri globaalia maailmaa. Suomessa se ei avautunut juuri lainkaan. Meillä kasvatus ja opetus tapahtuu nurinpäin ja sitä ollaan nyt muuttamassa hyvän ystäväni professori Timo Järvikosken johdolla Oulun yliopistosta alkaen.
Täyskäännös
Uudessa tutkimuksessani näkökulmaa oli muutettu ja seurattiin blogaajan ja kotisivun tekijän töitten seuraajia ja useamman vuoden ajalta. Seuranta oli kuukausittain, vuorokauden tunneittain sekä minuutti minuutilta surffailijoiden käyttäytymistä analysoivaa. Meitä voidaan nykyisin seurata hyvin tarkkaan eikä siihen tarvita erityistä lex Nokiaa silloin, kun halutaan selvittää websivustoillamme kävijöiden käyttäytymistä.
Oman kotisivustoni avaa jo melkoinen joukko niin suomalaisia kuin etenkin ulkomaisia vieraita. Näissä kävijöissä tutkijaa ei kiinnosta niinkään määrä kuin laatu. Koska sivustoille tullaan, mistä tullaan, kuka tulee, kauanko vierailee ja kuinka monta kohdetta siellä avaa ja mitä sieltä hakee?
Blogin ja kotisivuston käyttäjät eivät paljonkaan poikkea niitä tuottavasta aktiiviväestöstä. Näin uusmedia on samaan aikaan sekä tuottaja että kuluttaja. Liki samat kuusi tai seitsemän pääryhmää löytyvät ja lisäksi on runsaasti välittäviä ja pienempiä käyttäjäryhmiä.
Postmoderni surffailija tai flaneeraaja
Aikansa kuluksi surffaileva ei juurikaan poikkea marketin sellaisesta asiakkaasta, joka kulkee vain hypistelläkseen runsasta tavaravalikoimaa. Tarkoitus on hakea uusia kokemuksia ja vannoen valintamyymälän uskollisuutta. Se mitä haetaan on keskiluokkaistunutta rihkamaa, juuri tälle suurelle massalle tarjottavaa, moninaisuutta korostavaa pirstaleista market -maailmaa.
Kuvat selataan hetkessä, joskus palataan ja imuroidaan joku sadoista kuvista omaksi iloksi tai kortiksi. Tieteelliset artikkelit eivät kiinnosta ja niitä onkin aivan liikaa tälle ryhmälle tarjollakin. Ne kyllä silmäillään siinä missä tutkijan taustaa muutama sekunti. Koko vierailu vie muutamasta minuutista puoleen tuntiin.
Telecity -blogaajat ja yrittäjät
Toinen ääripää ovat sivustoilla työtään tekevät ammattilaiset, joille kuvat avautuvat osana webympäristön uutta kieltä, tutkimusraportit luetaan läpi oli ne millä kielellä tahansa ja työtä tehdään monessa vuorossa ja palaten päivittäin ja vuosia uurastaen.
Taustalla näkyy työnantajan tunnus ja paikkana voi olla trooppinen saarivaltio siinä missä Yhdysvalloissa sijaitseva yliopiston kampusalue. Noin kolmasosa vieraistani oli ensimmäisen vuoden aikana näitä ammattilaisia. Toisena vuonna tapahtui jyrkkä ja odotettu kasvu perinteisempien surffailijoitten suuntaan. Samalla vierailijoiden määrä moninkertaistui.
Muutamasta minuutista täysiin työpäiviin ja vuosien seurantaan
Se että joku pysähtyy sivustolle vuosiksi, toinen vain minuutiksi, kertoo webympäristön surffailijoista jo melkoisen paljon. Se kertoo myös melkoisen paljon näiden sivustojen sisällöstä ja mahdollisuuksista. Suomalaiset eivät ole kovin eteviä websivustojen avaajia. Webkieli ja koodistot eivät avaudu pääsääntöisesti lainkaan. Tosin syksyllä 2008 tapahtui dramaattinen muutos Suomessa. Internet tuli ikään kuin uudelleen ja suurten massojen käyttöön.
Kasvava lumipallo
Se miten montaa kohdetta sivustolla käytetään ja kuinka kauan siellä asioidaan, alkaa näkyä tunnusluvuissa, ja sillä on toki eri merkitys kuin marketin läpi juosseiden määrällä. Kun nuo tunnusluvut alkavat ylittää miljoonan rajan kuukaudessa, osumia alkaa tulla niitäkin kymmeniätuhansia, se näkyy Googlen hakukoneella ja mukaan alkaa tulla sponsoreita, jotka nekin haluavat olla osa tätä kasvavaa klusteria.
Yksittäisistä sivustoista ja henkilöistä alkaa syntyä harvalukuinen globaali verkko. Pääosa näistä tärkeistä käyttäjistä tulee websivustolle juuri hakukoneen ja siis Googlen kautta. Googlella on prosessissa kiistatta johtava asema. Myös Nokian sivuille tai pankkiin tullaan Googlen kautta.
Jos hakukone ei sinua löydä sinua ei ole olemassakaan. Olit sitten tieteen tekijä tai taitelija, yrittäjä, mikä tahansa Nokiaa pienempi ilmiö webympäristön globaalissa maailmassa. Jos sinut taas mainitaan jonkun suuremman organisaation osana, sinua ei ole olemassakaan sen jälkeen, kun olet eläkkeellä tai saanut kenkää työnantajaltasi.
Oletko olemassa?
Vain jos Google löytää sinut omana itsenäsi, omien töittesi kautta ja kotisivulta, sinulla on paikka tämän uuden median luovien innovaattoreiden kärkijoukossa. Siinä kilpailu on armoton ja kaiken ratkaisee tuotteittesi kiinnostavuus, hyödyllisyys, käyttöarvo ympäri maailmaa.
Sellainen käyttäjä ei ole perinteisen lehden lukeva “flaneeraava surffailija” tai “postmoderni turisti“, tieteen kieltä käyttäen ja suurimmat ali-innovatiivisten ihmisten ja kuluttajien ryhmät mainiten. Ne eivät kiinnosta mitenkään “telecity-blogaajia” ja alan aivotyöläisiä yrittäjinä tai heidän luovaa työtä tekeviä duunareitaan.
Elämme tietoyhteiskunnan uutta postmodernia jälkivaihetta ja sen syvää lamaa, joka karsii armotta ja hyväksyy vain visionäärisen ja innovatiivisen johtajuuden. Nousukaudella johtajana saattoi olla kuka tahansa Excel-taulukoiden mekaaninen käskyttäjä kellokortteineen.
Toki tämä sama koskee politiikka ja sen tekemistä. Jatkossa jokainen johtava poliitikko on samalla osa tietotekniikan kärkimediaa samaan tapaan kuin ensimmäiset oikeat Internet vaalit Yhdysvalloissa voittanut Barack Obama. Osa puoluelaitoksistakin on kokonaan ulkona tästä kehityksestä ja se näkyi toki meilläkin kuntavaaleissa. Ei toki maalla ja Forssassa, mutta pääkaupunkisedulla jo selvemmin.
Uuden ajattelun airueet
Tässä prosessissa ei voi perustaa toimintaansa raaka-aineen jalostamiseen, vaan aivan ainutlaatuiseen tuote- ja palveluinnovaatioon, design- ja palvelukonseptiin, kommunikaation ja sen tunnistamiseen, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden ymmärtämiseen uudessa webympäristössä, brändiin, joka on myös hyödyllinen ja sitä käytetään niin että sen Google myös tunnistaa ja sponsorit ottavat sen osaksi omaa markkinointiaan.
Kaikki tämä vaatii kokonaan uutta johtamiskulttuuria. Jo nyt yli puolet suomalaisten työstä on “ajattelutyötä”, suunnittelua, uuden luomista ja tuotteistamista. Aivotyöläisten joukko on kasvava myös globaalisti, eikä heitä voi johtaa mekaanisesti numeroiden kautta puuhastellen. Sen tekevät kyllä koneet puolestamme ja se näkyy Googlen sivuilla ja sponsoreiden hakiessa juuri ne oikeat numerot, joita on syytä tukea. Se on kylmää matematiikkaa ja tietokoneiden tekemää työtä ja valintaa. Siellä osumia joko tulee tai ei tule. Joko omana itsenä ja omilla tuotteilla tai verkottuen ja toisten tukemana.
Uusi johtajuus ja oppimiskäytännöt
Jatkossa johtajia ei voi kasvattaa käskyttämällä ja tavoitteena korjaaminen. Oppiminenkin on prosessina käännetty jo päälaelleen ja sen virheitä korjataan parhaillaan. Webympäristökin hakee juuri niitä palasia omassa oppimisessaan, joita se tarvitsee innovaatioprosessin jatkamiseen ja kokoamiseen.
Palapelin paloja on osattavat tuottaa, ei vain koota tai tehdä käskytystä, jossa tavoite on laskea jo pois opitun prosessin kestoa tai sellaisten palojen tekemistä, joilla ei ole käyttöä muussa kuin menneen ajan tulkintana ja siis museossa.
Työntekijä ei ole enää fyysinen suorittaja, vaan luova ja ajatteleva, webympäristössä verkottunut yksilö. Johtaja on vastuussa näiden tuottavuudesta, aivotyöläisten kasvattamisesta oikealla tavalla. Kontrolliin nojaava johtaminen ei liity enää mitenkään sellaiseen ympäristöön, jossa kellokortteihin nojaavat mittausmenetelmät ovat vieneet organisaation kokonaan ulos Googlen tavasta joko hyväksyä tai hylätä.
Jotta tästä lamasta selviämme, meidän on uudistettava koko oppimisjärjestelmämme, johtamiskulttuurimme ja ohjattava se palvelemaan tietoyhteiskunnan aivotyöläisten tarpeita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)