Mehevä ja muikea Mitro Repo
Euroopan parlamenttiin pyrkii Suomesta 241 ehdokasta. Suurin joukko ehdokkaista on 50-60 -vuotiaita miehiä. Ehdokkaista peräti 70 % on varhaisemmassa tai myöhemmässä keski-iässä tekoreippaillen. Ville Itälän väite, jonka mukaan EU kouluttaisi parlamentissaan nuorista johtajia ei näyttäisi toteutuvan ainakaan Suomessa. Ellei sellaisena nyt pidetä 60-vuotiasta ikinuorta politiikan emeritusta mallia Silvio Berlusconi. Kuka haluaa tällaisten seuraan kouluttautua ja jo nuoresta alkaen? Kun muitakin vaihtoehtoja toki löytyy.
Ehdokasasettelu noudattaa äänestäjien tapaa käyttäytyä vaaleissa. Gallupin mukaan varmoja äänestäjiä on eniten juuri näissä varttuneissa ikäluokissa. Alle 35 -vuotiaista äänestämässä kävisi varmuudella vain noin 20 % ja kiinnostus on jopa vähentynyt edellisistä vaaleista. Sama koskee toki kaikkia ikäluokkia. Näyttäisi siltä että äänestysaktiivisuus jäisi nyt noin 35-40 % välille, kun se edellisissä EU -vaaleissamme oli 41 %. Käytännössä nämä suuret ikäluokat ja heitä lähellä olevat ratkaisevat kymmenen paikan kohtalon ja asuen vielä Tampereen eteläpuolella ja kohtuullisen hyvin koulutettuina. Usein taustalta löytyy akateeminen keski-ikäinen nainen.
Huonosti valitut julkkikset
Toisin kuin ehkä takavuosina odotettiin EU ja sen parlamentaarikot kiinnostavat yhä vähemmän juuri nuoria äänestäjiä. Heitä aktivoimaan asetettiin julkkisehdokkaita. Nämä eivät kuitenkaan näyttäisi olevan lähelläkään sitä rajaa jolla ylitetään 13 valitun valtakunnallinen äänikynnys. Vain ortodoksipappi Mitro Repo sdp:n suosituimpana ehdokkaana näyttäisi menevän läpi. Urheilijoita Mannista, Sievistä, Puhakkaa ja Ismailia sekä kohupotkut saanutta Johanna Korhosta voisi äänestää enintään 2 % Gallupin haastatelluista. Miksi julkkisten on oltava urheilijoita, joilla on jo liikaa ikääkin? Yksi jalkapalloilija Savosta riittää komissaarinamme. Turkki on ja pysyy ulkopuolelle hänen taidoistaan piittamatta. EU laajeni liian nopeasti ja harkitsemattomasti. Syntyi kahden kerroksen väkeä ja vanha ydin hajosi. Alkuperäinen ideakin on kadonnut. Ei Eurooppa ulottu Uralille ja Aasiaan oli globalisaation kehitys mikä tahansa. Rajaton Eurooppa oli huono idea rajattoman maailman rinnalla. Tänään euroviisuihin osallistuu Moskovassa liian monta kansakuntaa esiintyäkseen edes samana iltana. Suomi elää sekä Moskovan että Brysselin ajassa ja tarvitsee kaksi lautastaan.. Toinen niistä on varattu kyllä Yhdysvalloille ja Natolle. Sanoimme me mitä tahansa.. Stubb sai Clintonin kännykän numeron eilen.. Hän on siitä syystä ylpeä..
Pakkopulla puolueille
Suosituin ehdokas on odotetusti Timo Soini, jota keskustan kannattajatkin voisivat äänestää heti Anneli Jäätteenmäen jälkeen ja jonka suosio on lähellä 20 %:a. Vihreät naiset Hautala, Cronberg ja Hassi sijoittuvat kaikki kuuden kärkeen. Näin on kun haastatellaan 2000 akateemista vihreää naista Gallupin tapaan.. Läpimenomahdollisuus on kuitenkin puolueen alle 10 % kannatuksella vain yhdellä ja kilpailu on siellä ankara. Kokoomuksen läpimenijät näyttäisivät löytyvän ammattipoliitikkojen joukosta listalta Itälä, Siitonen, Penttilä ja Pietikäinen. Risto E.J. Penttilä olisi toki yllättäjä ellei muista että ehdokkaista valtaosa on etelästä. EU -vaalit ovat pääkaupunkiseudun ja ruuhkasuomen vaalit median näkökulmasta. Näissä vaaleissa alueellinen eriarvoisuus näkyy ja kuuluu toisin kuin liittyessämme EU:n jäseneksi. Silloin kehitysalueet olivat vielä tärkeitä ja maaseutu arvossaan. EU oli maaseutualueiden tukien ja maatalouden omalaatuinen yhteisö sekä turvallisuutemme takaava Naton edeltäjä. Nyt EU -vaalit ovat vain verryttely omia kansallisia vaalejamme ajatellen ja turhaa rahan haaskausta puolueiltamme. Niissä keskitytään etelään ja muutama viikko riittää koko vaalien hoitoon.
Käytännön EU jäänyt vieraaksi
EU:ssa suomalaisia kiinnostavat työ, asuminen, raha ja liikkuminen. Näin ainakin jos seurataan Eurooppatiedotuksen EU-neuvojien ja aluetiedottajien antamia raportteja. Heiltä kysytään lähinnä käytännön asioita ja niihin lukeutuu yllättäen myös Lissabonin sopimus. Haluamme tietää kuinka vaikutusvaltamme on muuttumassa ja miten tuo sopimus vaikuttaa Suomeen. Lisäksi meitä kiinnostavat matkustaminen, työskentely ja asuminen Euroopassa, EU-rahoitus, toimielinten toiminta sekä EU-lainsäädäntö ja direktiivit. Usein kyselijöinä ovat toki suomalaiset toimittajat tai virkamiehet. EU on komission alainen yhteisö jossa poliitikot menestyvät vain verkottumalla virkamiehiin ja eurooppalaisiin kansallisiin instituutioihin. Monelle suomalaiselle ne ovat entuudestaan vieraita. Vielä vieraampi on Suomi berlusconien kaltaisten päämiesten kansalaisille. Kuinka moni italialainen vierailee vuosittain Suomessa ja laskettelee Lapissa?
Sateentekijät
Soinista odotetaan ahaa -elämystä ja keskusta sateentekijää Kekkosesta. Hartaana katolisena Soini istuu porvareitten ryhmään paremmin kun vaikkapa suomalainen talonpoika keskustasta liberaalien ryhmään. Lainsäädäntöehdotukset EU:ssa tekee toki edelleen läpinäkyvyydestä moitittu komissio ja Soini olikin ehdottamassa Lipposen tapaan komissaariksi kokoomuksen Sauli Niinistöä.
Niinistön nostaminen ohi keskustan Olli Rehnin on ollut osa alkanutta poliittista peliä. Kokenut Rehn on toki pätevä ehdokas ja Alexander Stubb voi odottaa vielä viisi vuotta tarttuakseen komission nykyistä raskaampaan salkkuun oli keskustan kannatus tulevissa vaaleissa mikä tahansa. Olli Rehn on tehnyt elämässään välttämättömyydestä hyveen.
Kekkonen keskustan vaalivankkureissa edustaa turvahahmoa, johon ei toki suhtauduta liian vakavasti ja puhutaankin itseironiasta. Sitä se ei kuitenkaan kaikille ole. Nykyisin nuorten keskuudessa Kekkonen on pikemminkin mielenkiintoinen persoona ja kulttihenkilö, ikoni. Sammon korttien suosituimpana kuva-aiheena hän ohittaa niin Marimekon Unikot kuin Stenvallin ankat ja Lasse Virenin juoksut.
Tiedetään että Kekkosta suosivat etenkin nuoret, joille hän ei ole kiistelty valtiomies saati poliitikko. Hänen suosionsa muistuttaa vaikkapa Che Guevaran tunnetuinta poseerausta. Kekkosella myydään myös Tele Finlandia, Pandan lakuja, Viviscal-kaljunhoitoa ja Sammon pankkikortteja. Hänet näkee myös Turun yliopiston rahankeruukampanjassa ohi perinteisemmän Einsteinin kuvan. Kieltään näyttävä Einstein ei ole rahankerääjälle finanssinero.
Olemme siirtymässä palveluyhteiskuntaan, jossa innovaatiot eivät ole enää teknologisia ja jossa humanisti osaa nauraa röhöttää eikä pyhitä enää mitään. Jopa EU -kielessä käännöksen ei tarvitse olla enää tarkka, mehevä ja muikea sen olla pitää. Mitro Repo on sopiva ajan kuva Suomesta jota ortodoksipapit tukevat ymmärtämällä nuhdella muikeasti hymyilevää etäpäätettään vakavaa samalla näytellen protestanttisessa kulttuurissa. Isä Camillon kylä on muuttunut ja muistuttaa yhä enemmän kaaosta, jossa harkittujen tekojen seuraukset ovat harvoin ja yhä harvempien ennalta hallittavissa. Taantuman jatkuessa syntyy ainan kahteen suuntaan jakautuvaa virtausta.
Maailma ei pysähdy aloilleen
Protestanttien syntyhetkellä Lutherin aikalaisiin kuului myös Franqois Rabelain, joka ylisti fransiskaanimunkkina aitoon renesanssityyliin vapaamielisyyttä, ronskia mieliluvitusta ja yhteiskuntasatiiria. Karnevaalikulttuurin isänä hänen ihanneyhteiskunnassa sai tehdä mitä halusi ja eksyi välillä mahdottomuuksiin etsiessään uudenlaisen muodon tarvetta. Puhtaimmillaan puhdas järki on järkevälle ihmiselle hupaisaa. Kaukana Lutherin ja Erasmuksen kilvoittelusta vapaasta tahdosta protestanttisen etiikan keinoin. Ihminen on sokea valintojensa seurauksille katsoessaan vapautta ajan ja sattuman perspektiivistä.
Ei Rabelius tätä keksinyt vaan jo paljon ennen häntä tunteita, ajatuksia ja moninaisuutta, järjen hämmennystä keitteli Platon sekä hänen seuraajansa berlusconien maassa roomalainen Petronius renesanssiajan humanistina. Olemme siirtymässä uuteen aikaan ja aikakauteen, jossa monialainen renesanssi lahjakkuus nousevat taas kunniaan. Juuri tätä edustivat nämä muikeat naurusnaamaiset kirjailijat, munkit, humansitit, lääkärit ja papit tiedettä tehdessään ja samaan aikaan puutarhassaan käsiään käyttäen jäämättä tietokoneen ruudun vangiksi. Nyt tämä on vain neurologien siunattava yhdessä sosiologien kanssa psykologien hyväksyessä uusi virtaus ja median sen vahvistaessa.
tiistai 12. toukokuuta 2009
tiistai 5. toukokuuta 2009
Ruokakriisi
Ruokakriisi ei ole kadonnut minnekään
Kallistunut ruoka synnytti ehkä eniten mielenosoituksia maailmalla vuonna 2008. Niitä kirjattiin runsaassa 30 valtiossa. Vain maailmanlaajuinen taantuma ja nyt pandemiaksi mahdollisesti leviävä sikainfluenssa ovat hiljentäneet ruokakriisin todellisuutta ja siitä käytyä keskustelua. Taantuma lisää kriisin vakavuutta kun ihmisillä ei ole varaa ostaa ruokaa, jos sen hinta räjähtää uudelleen pilviin.
Viljaa vaiko lihaa ja energiaa?
Viljan hinta nousi viime vuonna rajusti ja sen myötä ruuan hinta. Vilja kallistui koska sadot olivat heikkoja ja varastot vähäisiä, ruokavalio vaihtui Aasian kehittyneissä maissa yhä useammin lihaan tai vilja-alueita käytettiin biopolttoaineisiin. Rehua kuluin maidon ja lihan tuotantoon eikä köyhille jäänyt peltoja ruokaviljan tuotantoon.
Syksyllä sadot paranivat ja se laski viljan hintaa. Viljelijän rahat eivät riittäneet lannoitteisiin ja niiden käyttöä on muutenkin vähennetty jatkuvasti. Kun peltomaa ei lisäänny vaan pikemminkin vähenee, pienenevät hehtaarisadot lisäävät maailmanlaajuista ruokaturvallisuutta. Vaarassa on etenkin köyhien maiden jatkuvasti kasvava slummien kaupunkiköyhälistö. Nälässä elävien osuus kasvaa kaiken aikaa.
Ravinteiden ja energian kierrossa ei ole mahdollista tehdä ikiliikkujaa. Maailma on nähtävä globaalina kokonaisuutena ja oltava inhorealisteja. Suomi ei voi sulkea silmiään ja puhua vain omasta näkökulmasta. Olemme hiilijalanjälkemme näköisiä. Se on maailman toiseksi suurimman saappaan jälki. Ei sellaisesta ole muiden neuvojaksi.
Maailman suurin poliittinen on ongelma
Ruokakariisi on edelleen vakavin maapallon turvallisuutta uhkaava sosiaalinen ja poliittinen ongelmamme. Ruokakriisistä on tulossa pysyvä silloin, kun maataloustuotanto ei kasva edes kaikkein kehittyneimmissä runsaasti elintarvikkeita tuottavissa maissa. Kiinan on jo nyt ruokittava noin viidennes maapallon väestöstä peltopinta-alalla, joka on vain noin kymmenen prosenttia maapallon viljelysmaasta. Sen ongelmana on puhdas vesi ja sen saatavuus. Kiinan vesivarat ovat vain noin kuusi prosenttia maapallon kaikista vesivaroista. Me kulutamme vettä aivan eri tavalla kuin kiinalaiset. Meillä on ollut aina luontoa millä mällätä. Jokamiehen oikeudesta on tullut myös asenne ja arvo, jossa globaali hätä ei tule ymmärretyksi.
Uuteen vakavaan kriisiin tarvitaan vain yksi kato jossain avaintuottajamaassa. Se voi syntyä myös laman kautta. Jo nyt pankkien on vaikea lainoittaa tärkeimpiä viljantuottaja-alueitaan Yhdysvalloissa. Ensimmäisenä se näkyy juuri viljan tuotannossa heilläkin. Venäjällä puolestaan lainojen korot ovat nousseet maataloudessakin yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Hyvin käynnistynyt kehitys on pysähtymässä juuri maaseudulla. Venäjä on luonnonvaroiltaan pääosin meille suomalaisille niin tuttua havumetsien harvaa asutusta. Alueelliset erot ovat kuitenkin juuri maataloudessa valtavat.
Kaukana tavoitteista
Jatkuva epävarmuus johtaa hintakeinotteluun ruuan hinnalla spekuloitaessa. Tavoite nostaa ruuan tuotantoa kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä ei tunnu realistiselta. Pikemminkin juuri nyt kalliiden lannoitteiden käytön väheneminen ja pellon poistuminen viljelystä kertoisi päinvastaisesta kehityksestä. Ruokakriiseistä on tulossa pysyvä ja pahjeneva ilmiö ilman ilmastomuutostakin.
Kun liityimme EU:n jäseneksi avainteemoja silloin Brysselissä olivat maatalouteen liittyvät tuet ja niiden kohdistaminen. EU:n yhteinen budjetti oli liki pelkästään maataloustukea tai sillä korjattiin alueiden välistä eriarvoisuutta ja kehityseroja. Suomalaiset olivat vahvasti saavana osapuolena Euroopan epäedullisimpana valtiona hoitaa ruokahuoltonsa ja laajat maaseutualueensa ongelmat. Alkuvuosinamme jouduin opastamaan maakuntiamme rahastojen käytössä ja rahan haussa etenkin juuri maataloudessa ja maaseutualueiden kehittämisessä. Oleellista oli olla EU:n ytimessä ja partnerihaku kunnossa, ohjelmat innovatiivisia ja mepeistä kukaan ei ollut kuullut mitään. EU oli byrokraattinen viidakko jossa oli osattava käyttää oikopolkuja.
Ketä edustaa pappi, uimari, talonpoika, kuppari?
Tänään suomalaiset meppiehdokkaat edustavat edelleen Euroopan pohjoisinta maaseutua ja maataloutta. Mukana on nyt jo liki tuhat meppiä 13 suomalaisen rinnalla Euroopan kaikilta kolkilta. Itä-Euroopan ongelmat ovat kokonaan toista luokkaa ja agraarinen maailma ruokahuollon järjestelyissä toinen kuin omassa maassamme ja jäsenyyseuromme virtaavat nyt sinne.
Vastaavasti Euroopan rikkaat suuret kansakunnat hoitavat oman ruokahuoltonsa tavalla, jossa kalliilla ostettua ei myydä halvalla tuli ostaja Puolasta tai Suomesta, Latviasta tai Taskasta.
Kun hinta oli elintarvikkeilla korkein kohosi myös kasvien pääravinteiden typen, fosforin ja kalin hinnat 100-300 prosenttia, rikin jopa 600 prosenttia. Tänään kaupan varastot ovat täynnä maailman suurimman lannoitetehtaan norjalaisen Yaran tai yhdysvaltalaisten Mosaicin ja Potashin, kanadalaisen Agriumin toimesta kalliita vuoden 2008 lannoitteita. Niitä ei myydä halvalla köyhän talon porsaille kehitysmaissa.
Odotukset turhia
Viljelijät odottavat turhaan halvempia lannoitteita raaka-aineiden hinnan laskettua, tehtaat toimivat vajaalla kapasiteetilla, suomalaisilta Kemira GrowHown Yara osti jo vuonna 2007. Olisiko tullut aika pohtia oman lannoitelaskun hintaa ja puhtaan ruokakorin arvoa, omia vesivaroja sekä ruokahuoltoamme kasvi- ja eläintautien sekä sosiaalisen ja taloudellisen epävarmuuden keskellä. Kysyä oman mepin mielipidettä. Mikä se mahtaisi olla papilla, uimarilla, talonpojalla, kupparilla?
Lasten lorussa joku oli lopulta myös rikas ja rakas, köyhä keppikerjäläinen.
Kallistunut ruoka synnytti ehkä eniten mielenosoituksia maailmalla vuonna 2008. Niitä kirjattiin runsaassa 30 valtiossa. Vain maailmanlaajuinen taantuma ja nyt pandemiaksi mahdollisesti leviävä sikainfluenssa ovat hiljentäneet ruokakriisin todellisuutta ja siitä käytyä keskustelua. Taantuma lisää kriisin vakavuutta kun ihmisillä ei ole varaa ostaa ruokaa, jos sen hinta räjähtää uudelleen pilviin.
Viljaa vaiko lihaa ja energiaa?
Viljan hinta nousi viime vuonna rajusti ja sen myötä ruuan hinta. Vilja kallistui koska sadot olivat heikkoja ja varastot vähäisiä, ruokavalio vaihtui Aasian kehittyneissä maissa yhä useammin lihaan tai vilja-alueita käytettiin biopolttoaineisiin. Rehua kuluin maidon ja lihan tuotantoon eikä köyhille jäänyt peltoja ruokaviljan tuotantoon.
Syksyllä sadot paranivat ja se laski viljan hintaa. Viljelijän rahat eivät riittäneet lannoitteisiin ja niiden käyttöä on muutenkin vähennetty jatkuvasti. Kun peltomaa ei lisäänny vaan pikemminkin vähenee, pienenevät hehtaarisadot lisäävät maailmanlaajuista ruokaturvallisuutta. Vaarassa on etenkin köyhien maiden jatkuvasti kasvava slummien kaupunkiköyhälistö. Nälässä elävien osuus kasvaa kaiken aikaa.
Ravinteiden ja energian kierrossa ei ole mahdollista tehdä ikiliikkujaa. Maailma on nähtävä globaalina kokonaisuutena ja oltava inhorealisteja. Suomi ei voi sulkea silmiään ja puhua vain omasta näkökulmasta. Olemme hiilijalanjälkemme näköisiä. Se on maailman toiseksi suurimman saappaan jälki. Ei sellaisesta ole muiden neuvojaksi.
Maailman suurin poliittinen on ongelma
Ruokakariisi on edelleen vakavin maapallon turvallisuutta uhkaava sosiaalinen ja poliittinen ongelmamme. Ruokakriisistä on tulossa pysyvä silloin, kun maataloustuotanto ei kasva edes kaikkein kehittyneimmissä runsaasti elintarvikkeita tuottavissa maissa. Kiinan on jo nyt ruokittava noin viidennes maapallon väestöstä peltopinta-alalla, joka on vain noin kymmenen prosenttia maapallon viljelysmaasta. Sen ongelmana on puhdas vesi ja sen saatavuus. Kiinan vesivarat ovat vain noin kuusi prosenttia maapallon kaikista vesivaroista. Me kulutamme vettä aivan eri tavalla kuin kiinalaiset. Meillä on ollut aina luontoa millä mällätä. Jokamiehen oikeudesta on tullut myös asenne ja arvo, jossa globaali hätä ei tule ymmärretyksi.
Uuteen vakavaan kriisiin tarvitaan vain yksi kato jossain avaintuottajamaassa. Se voi syntyä myös laman kautta. Jo nyt pankkien on vaikea lainoittaa tärkeimpiä viljantuottaja-alueitaan Yhdysvalloissa. Ensimmäisenä se näkyy juuri viljan tuotannossa heilläkin. Venäjällä puolestaan lainojen korot ovat nousseet maataloudessakin yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Hyvin käynnistynyt kehitys on pysähtymässä juuri maaseudulla. Venäjä on luonnonvaroiltaan pääosin meille suomalaisille niin tuttua havumetsien harvaa asutusta. Alueelliset erot ovat kuitenkin juuri maataloudessa valtavat.
Kaukana tavoitteista
Jatkuva epävarmuus johtaa hintakeinotteluun ruuan hinnalla spekuloitaessa. Tavoite nostaa ruuan tuotantoa kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä ei tunnu realistiselta. Pikemminkin juuri nyt kalliiden lannoitteiden käytön väheneminen ja pellon poistuminen viljelystä kertoisi päinvastaisesta kehityksestä. Ruokakriiseistä on tulossa pysyvä ja pahjeneva ilmiö ilman ilmastomuutostakin.
Kun liityimme EU:n jäseneksi avainteemoja silloin Brysselissä olivat maatalouteen liittyvät tuet ja niiden kohdistaminen. EU:n yhteinen budjetti oli liki pelkästään maataloustukea tai sillä korjattiin alueiden välistä eriarvoisuutta ja kehityseroja. Suomalaiset olivat vahvasti saavana osapuolena Euroopan epäedullisimpana valtiona hoitaa ruokahuoltonsa ja laajat maaseutualueensa ongelmat. Alkuvuosinamme jouduin opastamaan maakuntiamme rahastojen käytössä ja rahan haussa etenkin juuri maataloudessa ja maaseutualueiden kehittämisessä. Oleellista oli olla EU:n ytimessä ja partnerihaku kunnossa, ohjelmat innovatiivisia ja mepeistä kukaan ei ollut kuullut mitään. EU oli byrokraattinen viidakko jossa oli osattava käyttää oikopolkuja.
Ketä edustaa pappi, uimari, talonpoika, kuppari?
Tänään suomalaiset meppiehdokkaat edustavat edelleen Euroopan pohjoisinta maaseutua ja maataloutta. Mukana on nyt jo liki tuhat meppiä 13 suomalaisen rinnalla Euroopan kaikilta kolkilta. Itä-Euroopan ongelmat ovat kokonaan toista luokkaa ja agraarinen maailma ruokahuollon järjestelyissä toinen kuin omassa maassamme ja jäsenyyseuromme virtaavat nyt sinne.
Vastaavasti Euroopan rikkaat suuret kansakunnat hoitavat oman ruokahuoltonsa tavalla, jossa kalliilla ostettua ei myydä halvalla tuli ostaja Puolasta tai Suomesta, Latviasta tai Taskasta.
Kun hinta oli elintarvikkeilla korkein kohosi myös kasvien pääravinteiden typen, fosforin ja kalin hinnat 100-300 prosenttia, rikin jopa 600 prosenttia. Tänään kaupan varastot ovat täynnä maailman suurimman lannoitetehtaan norjalaisen Yaran tai yhdysvaltalaisten Mosaicin ja Potashin, kanadalaisen Agriumin toimesta kalliita vuoden 2008 lannoitteita. Niitä ei myydä halvalla köyhän talon porsaille kehitysmaissa.
Odotukset turhia
Viljelijät odottavat turhaan halvempia lannoitteita raaka-aineiden hinnan laskettua, tehtaat toimivat vajaalla kapasiteetilla, suomalaisilta Kemira GrowHown Yara osti jo vuonna 2007. Olisiko tullut aika pohtia oman lannoitelaskun hintaa ja puhtaan ruokakorin arvoa, omia vesivaroja sekä ruokahuoltoamme kasvi- ja eläintautien sekä sosiaalisen ja taloudellisen epävarmuuden keskellä. Kysyä oman mepin mielipidettä. Mikä se mahtaisi olla papilla, uimarilla, talonpojalla, kupparilla?
Lasten lorussa joku oli lopulta myös rikas ja rakas, köyhä keppikerjäläinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)