Joulunpyhistä arkeen

Median tapa päättää vuosi suomalaisessa mediayhteiskunnassa sujuu kuten Hesarilla on nykyisin tapana. Etuaukeaman suurin uutinen on saatu syntymään haastattelemalla tuhatta suomalaista ja esittelemällä tulevia pääministereitämme tai demareitten suosikkijohtajia. Vastauksensa on antanut noin 600 suomalaista, joulusta toipuvaa toimittajan tapaamaa joulupuuron ja kinkun sulattelijaa. Toki mukana on ollut se tuttu gallupin tekijäkin. Nyt jäi anti aika laihaksi ja viihteenäkin tämä hävettää. Sipilän suosio Pääministeriksi olisi ehdolla keskustan Juha Sipilä, jonka kannatus on koko ajan kohoamassa ja Jyrki Kataisen laskemassa. Epäpoliitikko Sipilä ei suostu poliitikoksi ellei häntä potkaista riittävän usein polvitaipeeseen. Ennen kevättä 2015 noita potkijoita on ollut yllin kyllin. Näin se, mikä kerran nousee, tulee myös alas ja ylhäältä pudotaan aina vauhdilla ikään kuin poliittisen teknokuplan nostama ilmiö pörssissä. Demarit eivät tiedä, ketä äänestäisivät, ja ehdolla on Urpilaisen rinnalla tuttuja nimiä ja kärjessä jo kerran puoluejohtajuuden jättänyt Heinäluoma sekä demareitten ikinuori akateemisen aristokraatin ikuinen haastaja Erkki Tuomioja. Ei synny tästä kilpailua. Kokoomuksessa kärkeen on nousemassa Kanarialla rahvaanomaisesti lomaileva, ylemmän keskiluokan aristokraattia näyttelevä, Alexander Stubb. Googlaten hänen nimensä kanssa on aina ongelmia, käyttääkö mitä kirjaimia, jotta aristokraattinen mielikuva säilyisi, mutta ei kadottaisi samalla keskiluokan äänestäjiä, pohtii lehden toimittaja ja vertaa häntä uusrahvaan Timo Soiniin ja hänen rehevään esiintymistapaansa medioissamme ja myös oluttuopin ääressä. Ihmisen on oltava oma itsenä myös poliitikkona eikä näyteltävä jotain muuta. Vaikeita nimiä änkyttäjälle Sama ongelma syntyy kirjoitettaessa kokoomuslaisen Ben Zyskowiczin nimeä. Helsingin Sanomat lohduttaa Aleksanteria sillä, kuinka myös Mannerheim oli hyvinkin aristokraattinen ja menestyi silti myös rahvaan riveissä esiintyen rintamaoloissa. Torikuppiloissa häntä ei kuitenkaan nähty eikä lähiöbaareissa. Shellin baarit ovat kadonneet myös maaseudulta ja kyläkauppias viettää jouluaan nuorikkonsa seurassa Brasiliassa hänkin. Sellainen masentaa kyläkauppiaan uskollisia asiakkaita. Kun rahvas saa lottovoiton, hänestä tulee Suomessa aristokraatti hieman samaan tapaan kuin texsasilaisesta öljymiljonääristä karjatilallaan, tietää suomalainen seuraten takavuosina Hollywood leffoja. Winston Churchill oletti siihen menevän viisi sukupolvea. Churchillin aikainen änkyttävä kuningas oli briteille taivaan lahja opiskella sivistystä ja itsensä hallintaa natsivallan kauhuja samalla peläten. Ei sota yhtä miestä kaipaa ja tämän taistelua itseään sekä änkytystään vastaan kapinoiden. Lehti esittelee myös entisen kirpputorin ylläpitäjän Etelä-Karjalasta ja kertoo narratiivisen menetystarinan venäläisten uusrikkaiden hovitoimittajana nykyisin elävästä rihkamakauppiaasta hakien nyt kirpputorin tuotteet Kiinasta. Näin elää oman aikamme äkkirikastunut aristokraatti Pietarissa. Sillä tavalla on hankittu myös italialainen punainen auto häpeilemättä tai pelkäämättä kymikarjalaista kateutta. Kateus on hyvin inhimillistä, etenkin kun kirpputorin pitäjä ei ole suomalainen. Lehti kysyy, moraalista selkärankaansa tukien, miksi emme näe suomalaista hätää? Tähän vastaavat mediayhteiskunnan tapaan tunnetut suomalaiset kasvot Outi Mäenpää, Jorma Uotinen, Krista Kosonen sekä Sari Siikander. Pakolaiskeskustelua käy Ville Virtanen. Kansaa neuvotaan lehdessä miten voimme auttaa. Romanttisesta komediasta taas kertovat Ville Haapasalo ja Sharon Stone. He näyttelevät sitä yhdessä venäläisten tähtien kanssa muistuttaen kiekkoleijonien vakiokalustoa. Kohta se taas alkaa, olympialaiset. Niissä vain yksi todellinen voittaja, Vladimir Putin. Yhteys ihmisen on ehtynyt, luottamus, toivo, rakkaus, ilo, myötätunto, kiitollisuus, anteeksianto ja kunnioitus ovat kadonneet. Kun empatia katoaa, tunnevammat lisääntyvät kolmanteen ja neljänteen polveen. Syntyy änkyttäjien elämää. Kun yhteiset arvot puutuvat, kaikki viihteellistyy, toisen hätää ei havaita. Lööppiriippuva media-ajan ihminen on maineen, varallisuuden ja tosi-TV:n vankina piittaamaton, oman asiansa ajaja, ahne. Turha sivu luettavaksi Bei Dao ei taas pääse politiikasta, mutta se onkin jo kulttuurisivulta ja tämän runouden vahvan individualistin hengenlennon voi sivuuttaa, oli sitten uusaristokraatti tai uusrahvas suomalainen saunomassa mediasaunassamme. Tärkeää on kuitenkin muistaa, kuinka ilmastomuutos on tehnyt jääpeitteestä häviävän hauraan ja etelässä jäätä ei ole ollenkaan. Oulun alapuolella jäälle ei ole menemistä ja Oulun pohjoispuolellakin joutuminen avantoon on enemmän kuin todennäköistä. Kelkan kanssa se maksaa myös pääomamenoina ja sitä lehti ei suosittele muuten empatiakyvystä kärsivälle ihmiselle. Raha ratkaisee tässäkin. Suomalainen katuväkivalta on vähentynyt ja sen syitä sekä seurauksia saa lehdessä pohtia myös muut kuin Ville Virtanen ja Jorma Uotinen. Nämä katujen lapset eivät ole huomanneet muutosta. Jos hätä tulisi huudettaisiin apua. Iltaisin ollaan joko koton tai tuopin ääressä baarissa. Kotona juodaan pullon suulta Koskelassa, Jokelassa ja Kalliossa. Helsinkiläinen vastaaja on saanut röökiä pummaavalta lättyynsä. Nenä murtui ja aivotärähdys vei miehen sairaalakuntoon. Yhdysvalloissa tätä harrastusta kutsutaan kertatyrmäykseksi ja moni on menettänyt tälle uudelle harrastukselle henkensä, etenkin vanhukset. Vanhuksen tyrmääminen kertalaakista on helpompaa kuin nuoren aikuisen. Nuori aikuinen voi olla saman lajin harrastaja. Takaisin lyövä tyrmääjä voi olla viikatemies. Hiljaa virtaa Loimijoki Olematta syyrialainen ja Neuvostoliitossa insinööriksi opiskellut kirpputorin pitäjä Suomessa ei oikein voi menestyä yrittäjänä uskottavasti. Suomeen odotetaan lähiviikkoina ennätyksellistä venäläisturistien virtaa ja siitä Forssaan ei eksy yksikään. Liki puoli miljoonaa uudenvuoden juhlijaa lisää kauppaa pelkästään Helsingissä yli 30 miljoonalla eurolla. Venäläisiä turisteja maassa käy ennätykselliset yli 10 miljoonaa ja heitä varten on rakennettava aivan omat palvelunsa, joista Lounais-Häme ei hyödy. Suomalaisten varat eivät riitä tämän uuden liikkeen ovien saranoiden kulutukseen. Vodkaturistilla ei ole mitään asiaa valuuttakauppaan Pietarissa takavuosien malliin. Eletään uutta aikaa ja se vaatii myös kielitaitoa ja osaamista, monikulttuurista rohkeutta ja Mohamad Darwichin elämänkokemusta. Suomalainen uusrahvas tai uusaristokraatti ei kykene myymään yhtään mitään uskottavasti asuen Lounais-Hämeessä. Hän jopa saattaa kieltäytyä myymästä, jos sille päälle sattuu, tai katuu myöhemmin, jos on joskus jotain myynytkin oman äijäporukkansa ulkopuolelle. Sinne hän jakaa tuotteensa ilmaiseksi, työväentalolla tai kylätalkoissa joskus tavanneena maamiesseuran talolla tanssahdellen. Ulkosuomalaisen elämää Mohamed Darwich ei ole suomalainen eikä tunne suomalaisia poliittisia liikkeitä ja omalaatuista historiaa, kuppikuntia ja kiusaamiskulttuuriamme. Täällä joka toinen polvi leikataan suotta ja pääosa vuodepotilaista makaa sairaalassa hoitovirheen tai lääkemyrkytyksen seurauksena. Sairaaloita suljetaan. Virheen on aiheuttanut vakuutusyhtiö, joka on kätkenyt potilastiedot vakuutusta tehdessään omiin arkistoihinsa, aiheuttaen näin vahingon ja vaatien siitä potilaalta korvauksia käräjäoikeudessa, kaiken varalta ja peläten joutuvansa muuten vastuuseen. Tämä tarina on tosi suomalainen. Siinä hyökkäys on paras puolustus ja parhaan narratiivisen kertomuksen antava voittaa tutun tuomarin tehdessä päätöstä virkamieslautakunnassa, joka on täytetty poliittisten mandaattivirkojen avulla. Sinne on tutulle helppo soittaa kun pulaan joutuu kunnanjohtajana tai muuna virkamiestumpelona eläen ja korruptiovirkaansa hoitaen. Kun sitä oikaistaan oikeudessa, lausunnon antaa lääkärin kollega tai poliittinen tukihenkilö ja silloin siihen kuluu aikaa enemmän kuin koskisotiimme ja lopulta EU:n ihmisoikeustuomioistuin saa sen ratkaistavakseen. Näitä tuomioita Suomelle jaetaan enemmän kuin muille Pohjoismaille yhteensä. Meillä on oma suomalainen oikeuskäytäntömmekin ja sen muuttaminen järkyttäisi muita rakenteitamme ja siellä tehtyjä rötöksiä. Kaikki niistä eivät vanhene. Tällä välin kansa vanhenee ja 1980-luvun ennätykset pysyvät yleisurheilussa voimassa, tietää Helsingin Sanomat. Jos joku ennätyksen rikkoo, rikkoja ei taatusti ole suomalainen. Mahdottoman ajan ennätykset Pääosa 1980-luvun ennätyksistä on todellakin mahdottomia rikkoa. Syyksi lehti löytää dopingin. Itse epäilen muutakin. Kun aloitin urani opettajana yliopistossa, nuorena, alle 25 -vuotiaana, oppilainani oli 40 -luvulla syntyneitäkin. Minua paljon vanhempia. Ei näistä ollut ennätysten tekijöiksi missään lajissa. Yliopistoon oli tultu tekemään vallankumousta ja siis juomaan sen tiedonlähteestä. Vasta kun opiskelijat vaihtuivat 1950-luvulla syntyneisiin, alkoi tapahtua. Lähde jätettiin rauhaan ja työtä tehtiin aamusta iltamyöhään ja myös viikonloppuisin. Yliopiston joukkueet voittivat Oulussa mestaruuksia joka lajissa ja samalla syntyi Oulun teknopolis ja tiedepuisto, puolen Suomen pääkaupunki ja Oulun ihme. Keskustan nykyisen puheenjohtajan kaltaiset nuoret tekivät työtä myös omassa firmassaan ja vaurastuivat. Yleisurheilussa syntyi ennätyksiä, joista on nyt turha edes uneksia. Keskustan tuore puheenjohtaja tuo nuo ajat mieleen nostalgisena ihmeenämme. Ei se enää palaa. Ei yksi pääsky kesää tee puolueessa, joka pettää aina. Äkkirikastuneiden Texas Vai kuvitteleeko joku pysyvänsä Markku Kukkoahon saati Lasse Virenin kyydissä? 1980-luvun lyömättömät ennätykset tekivät 1950-luvulla syntyneet nuoret, oli laji mikä tahansa. Se oli uskomaton vuosikymmen, joka päätyi sitten 1990-luvun lamaan, unioniin ja euroon, kriisiin, jota seurasi uusi kriisi. Missä EU siellä ongelma ja aristokraattia näyttelevä köyhtyvä keksiluokkainen suomalainen. Arvokkaan köyhtymisen mallia voi hakea Kainuusta. Kainuusta hankittu johtaja osaa tämän taidon, supistuvan kehityksen ja saneeraukset. Jos rinnalla on änkyttäjä, molemmat tukevat toisiaan. Suomalaiset alkoivat elää kuin oman aikamme Texasissa. Perinteinen karjankasvattajien ja öljyrikkaiden osavaltio vaikuttaa olevan Yhdysvaltain menestynein myös tänään. Sen taustalla on kuitenkin meillekin niin tuttu kupla. Kaikki todelliset uudistukset laiminlyödään ja eletään muiden siivellä. Taloustieteilijänä suuresti arvostamani nobelisti Paul Krugman on havainnut tämän saman, mutta ei huomaa rinnastaa sitä 1990-luvun Suomeen. Krugman tuntee toki Yhdysvallat, mutta ei oikein Eurooppaa ja sen monikulttuurisia alueita ilman rajoja. Kun EU alkoi byrokratiallaan poistaa jo kadonneita rajoja, ne oli ensin synnytettävä suurella metelillä ja mekastuksella. Syntyi uusnationalismi ja EU:n ainut uskottava saavutus. Kuntarakenneuudistus ja sote on soppana ja himmelinä tätä samaa teatteria, änkyttämistä ja sen poisoppimista sukupolvelta seuraavalle. Kun ihmisten terve arviointikyky katoaa, taustalla ei ole pitkää sivistystä ja kulttuuria, heistä tulee äkkirikkaita keskiluokan “aristokraatteja” ilman sivistyksen häivääkään. Koulut, sairaalat, yliopistot, tutkimuslaitokset, sosiaalityö laiminlyödään ja ihmiset valtaa sokea ahneus. Texas on Yhdysvaltain konservatismin ikivanha symboli ja se on kuin kuva Suomesta ja sen taantumasta. Yhdysvaltain suurista osavaltiosta juuri Texas on tunnetusti vanhoillisin ja elää luonnonvaroistaan. Vanha kapinallinen Helsingin Sanomat on löytänyt Texasin identiteetin ja pelkää sen leviävän Eurooppaan. Lapsia ei panna kouluun vaan opetetaan itse. Elämän kova koulu ja suuret maatilat ovat kuin 1950-luvun leffoistamme. Dallasissa kulttuuria seuraavat harmaahapsiset vanhukset ja se on sitten outoa, ellei asuisi Suomessa. Moni vaatii Texasin itsenäistymistä, mutta pääosa ymmärtää, ettei valtio menestyisi ilman liittovaltion tukea. Texas on saanut kapinallisen maineen ja sen poliitikot muistuttavat ajoista, jolloin vallankumousta tehtiin ratsupoliisin rinnalla ja miekat ojossa, koulutus oli Yhdysvaltain pohjasakkaa, kuten on myös tänään. Omaa kulttuurista linjaansa on vaikea oikaista ja Suomessa tätä pelätään, haetaan pohjakosketuksen kautta taas hallitusta, jossa on uskottavuutta 1950-luvun lapset ja 1980-luvun tulokset mielessä. Se oli aikaa, jolloin Suomeen syntyivät kaikki maakuntayliopistomme ja perusta Nokialle, ei vain urheilijoittemme ihmeet. Ilman työtä ja uhrauksia ei synny tuloksia saati rikota 1980-luvun ennätyksiä. Ei niitä riko 70-80 -vuotiaat vanhukset vaan 20-30 -vuotiaat nuoret. Vanhuksen idealismi on koomista, naurettavaa, siinä missä nuoren ihmisen kyynisyys surullista.

Vuoden 2013 mediapalkinnot

Vuoden lopussa, Tapaninpäivänä, tapoihini on kuulunut jakaa mediapalkinnot. Edellisellä kerralla menestyi hyvin sosiaalinen media, joten tällä kertaa jätän sen sisällöntuotannon ja koko ajan uudistuvan käyttötuotannon rauhaan. Samoin en puutu mediakriisiin, mediakratiaan enkä muihinkaan mediaa irvaileviin muodikkaisiin ilmiöihin saati mediayhteiskunnan kuvauksiin. Ne kun on tehty jo moneen kertaan edellisten vuosien aikana ja olen kirjoittanut myös aiheesta kirjoja. Verkkoteknologia, verkkoyhteisöt, uudet linkit ja jakopalvelut, blogipalvelut, mikroblogipalvelut, wiki- ja muut yhteisöpalvelut, virtuaalimaailmat ja sosiaalisen median vaikutukset ovat nekin saaneet jo omat palkintonsa menneinä vuosina. Sosiaalisen median tutkimus on sekin palkittu siinä missä alan liiketoiminta ja mediakasvatus, Facebookin tapa muuttaa persoonaa, sen valheet ja uskomukset, yrittäjyys, kansalaisyhteiskunnan muutokset sekä paikalliset ja globaalit erikoisuudet. Kymmenien analyysien integrointia Kun tarkasteltava ja palkittava kohde on koko ajan läsnä ja joudut seuraamaan sitä sen sisällä eläen, menetelmät muuttuvat myös tutkijalla. Määrällinen analyysi alkaa korvautua laadullisella analyysillä. Näin mukaan tulee tyypittelyn, teemoittelun, luokittelun ja tilastollisten analyysien rinnalle yhä enemmän riippuvuussuhteiden analyysiä, delfoi -tyyppisiä menetelmiä, fenomenologista analyysiä. Vanhasta ankkuroidusta teoriasta siirrytään ikään kuin lähilukuun, tieteenalakohtaisesta sisällön ja muodon analyysistä poikkitieteiseen ja myös taidetta lähellä olevaan integroituun analyysiin, keskusteluanalyysiin, diskurssianalyysiin, hermeneuttiseen analyysiin, semiotiikkaan ja lopulta narratiiviseen metodiin. Narratiivisessa analyysissä tietokoneen kohteena voi olla vaikkapa teksti, mikä tahansa mediateksti, mutta myös kuva, elokuva, musiikki tai ympäristö, joka ymmärretään arkikielessä kertomuksena tai ainakin sen kalaisen rakenteena. Kaiken tämän tulkinta vaatii myös oman välineistönsä ja tässä tapauksessa tuo välineistö on kohdallani melkoisen kauan käytettyä, 1990-luvun puolella jo syntynyttä ja kantaa nimeä “Cluster art”. Olen kuvannut sen aiemmin julkaisuissani ja ehkä perusteellisimmin kirjassa “Social media - Economy and Strategy”. En puutu siihen tässä yhteydessä. Narratiivisessa analyysissä kohdetta, tässä tapauksessa mediaa, eritellään kerronnan ja kertomukseen liittyvien käsitteiden, termien ja symboleiden avulla. Innovatiivisessa tutkimuksessa, tai sitä edistävässä kehitystyössä, käytetään erityisesti poikkeavia käsitteitä ja uusia symbolirakenteita sekä niiden levinneisyyden seurantaa, diffuusiota. Kun näitä esiintyy runsaasti, yhteiskunta uudistuu ja innovaatiorakenteet tuovat mukanaan taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Ydinkertomuksesta kehyskertomukseen Perinteisessä alan tutkimuksessa haetaan ydinkertomusta tai useita tyyppikertomuksia, joiden avulla voidaan osoittaa, millaisia yleisiä ajattelu- ja toimintatapoja, merkityksiä, arvoja ja asenteita kertomuksen kohteena oleviin asioihin liittyy. Tätä kautta syntyy lukuisia variaatioita, tietokoneen tuottamia klustereita yhdistämällä narratiivinen “pehmyt” tutkimus tilastolliseen “kovaan“ dataan ja sen tulkintaan matemaattisin menetelmin ja siirtyen kokonaan uudelle “tasolle“ tutkimuksessa. Ensimmäisen alan oppikirjani tein aiheesta jo 1970-luvulla ja täydensin sitä viimeksi 1990-luvulla poikkitieteiseksi. Tänään menetelmät ovat osin samoja, mutta aineistot helposti saatavilla ja valtavan suuria. Samoin ovat tietokoneet niiden käsittelijöinä. Kaikki on käynyt kovin helpoksi. Yliopistojen 1970-luvun tietokoneita ei ole tarvis yhdistää toisiinsa suurten aineistojen analysointiin ja salaa byrokratialta. Yliopistot kun kilpailivat keskenään ja välttelivät yhteistyötä Narratiivinen tutkimus, vakavasti otettava, syntyi etenkin 1980-luvulla (Pradal, Fellugo) ja kehittyi 2000-luvulla kukoistukseensa (esim. Coloradon koulukunta) mutta on Suomessakin alan tutkijoita (Koskinen, Lämsä, Hyvärinen, Löytönen, Puusniekka, Saaranen-Kauppinen jne.). Suomessa menetelmä koetaan “laadullisena analyysinä” joka rajoittaa sen käyttöä kertomusten tulkintaan, kertomuksen kaltaisten rakenteiden hahmotteluun ja kovempaan dataan. Tutkijat kun tuntevat yleensä vain toisen puolen tieteen menetelmistä ja ovat toiselle täysin sokeita, liki vihamielisiä. Menetelmien siirto “määrälliseen analyysiin” ja sen viimeisimpiin menetelmiin tekee siitä kokonaan toisenlaisen etenkin riippuvuussuhteiden analyysinä. Se siis kertoo miten me riipumme toisissamme, olemme kietoutuneet yhteen yksilöinä, ryhminä ja sellaisina klustereina, joita ei aiemmin ollut olemassakaan. Osama bin Ladenin haamu Niinpä, kun me puhumme vaikkapa Al-Qaidan kaltaisesta terroristiverkostosta, meillä on mielikuvia, joita yhdistävät vaikkapa karttakuvat Nigeriaan, Maliin, Mauritaniaan, Marokkoon mutta yhtä hyvin Arabian niemimaalle, Jemeniin ja Saudi-Arabiaan, Iraniin ja Turkkiin tai Pakistaniin, Indonesiaan, Malesiaan ja Filippiineille, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Syntyy vaikutelma yli puolen maailman kattavasta terrorismista, joka kuitenkin hakee seuraajaa bin Ladenille. Kun ajattelee al-Quaidaa, ajattelee samalla Osama bin Ladenia, joka on kuollut. Narratiivinen tapa laatia kertomusta karttakuvineen vie tarinaa kohti sellaista mediamaaliman harhaa, jossa puoli maailmaa leimautuu osaksi Osama bin Ladenin kuoleman jälkeisen elämän ideologiaa, rahoitusta, romahtaneiden valtioiden omalaatuista elämää ja usein taistelua Yhdysvaltain intressejä vastaan. Ydinkertomus on kuitenkin Osama bin Ladenin kuolema ja hänen järjestönsä joutuminen ahtaalle jo ennen johtajansa menehtymistä. Tämä kaikki tarjoaa mahdollisuuden kehyskertomukseen urkinnasta osana terrorin uhkaa, pelkoa. Kesäkuussa brittiläinen The Guradian julkaisi sanomalehtenä, printtimediana, artikkelin, joka aloitti maailmanlaajuisen vakoilukohun. Tuo artikkeli kertoi yhdysvaltalaisen erityistuomioistuimen päätöksestä, joka velvoitti teleoperaattori Verizonin luovuttamaan miljoonien amerikkalaisten puheluiden metatiedot FBI:lle ja NASA:lle. Seuraavana päivänä myös Washigton Post kertoi Prism-ohjelmasta, jonka avulla NASA saattoi kerätä tietoja suoraan vaikkapa Applen, Googlen ja Microsoftin palvelimilta. NASA oli tehnyt yhtiöiden kanssa läheistä yhteistyötä ohittaen näin samalla tietojen suojauksen. Snowden julkisuuteen Seuraavana päivänä The Guradian kertoi, kuinka tietokoneohjelma Boundless Informat keräsi eri maissa reaaliaikaisesti tietoa yksityisiltä kansalaisilta, pelkästään elokuussa Yhdysvalloissa liki kolme miljardia tietoa. Tuossa vaiheessa urkinnan paljastanut, oman aikamme omalaatuinen totuuden puhuja Edward Snowden, tuli julkisuuteen. The Guradian tapasin Snowdenin Hongkongissa ja myöhemmin Venäjä lupasi hänelle turvapaikan. Loppu onkin jo tiedossamme. Selvisi kuinka NASA oli seurannut yliopistoja ja tavallisia kiinalaisia, Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat vakoilleet johtajia ja diplomaatteja, NASA oli saanut laajat valtuudet kerätä tietoja amerikkalaisilta, joiden kuului nauttia perustuslaillista suojaa. Kohu levisi Isoon-Britanniaan, Tempura-ohjelma tuli sekin tutuksi ja ansaitsisi oman aikamme mediapalkinnon jo yksistään kyvystään kerätä tietoja puhelin- ja internet -liikenteestä Atlantin alla kulkevista valokuitukaapeleista. Ehdolla palkinnon saajiksi ovat myös NASA:n salakuuntelijat seuratessaan Brysselin, New Yorkin ja Washingtonin EU:n edustustoja sekä useiden maiden suurlähetystöjä. Urkinnan listalla olivat myös YK ja kansainvälinen atomienergiajärjestö. Saksassa oli seurattu yli 500 miljoonaan datayhteyttä ja vakoilun ulkopuolella oli vain ns. “viiden silmän” vakoilurengas (NASA (US) ja Kanada, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti). Olisiko näille myönnettävä mediapalkinto myös (“Five eyes”)? Heinäkuussa edettiin jo kohti uusia maita ja kansoja. Ranska oli kopioinut ja tallentanut puhelu- ja internet -liikennettä jo vuosia, tutuksi tulevat brasilialaisille järjestöt O Globo ja Xkeyscore-ohjelmat. Latinalaisen-Amerikan kansalaisten ohella selvisi myös urkinnat koskien öljyä, energiaa ja kaupankäyntiä yleensäkin. Julkiset potilastiedot Saksan ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelut todettiin makaavan samassa sängyssä ja Xkeyscore-ohjelma laajeni sekin 500 palvelimeksi ympäri maailmaa. Niinpä kun jouduin sairaalaan ja potilastietoni olivat avoinna sinne soittaessani, samalla imuroinnilla oma kotisivuni (Cluster art) käyttö monituhatkertaistui. Niin kävi myös Facebook -sivustolleni jne. Se tukkeutui ja suljettiin kahdeksi vuorokaudeksi. Sain puolen tunnin sairaalapuhelun aikana koneeltani lähes tuhatsivuisen raportin ketkä kaikkialta noin 200 valtiosta olivat urkkineet ja imuroineet tietojani. Näin potilastiedoistani tuli tuttuja ympäri maailmaa, mutta samalla niihin yhdistettiin kvantitatiivisen analyysin menetelmin tyypittelyä, teemoittelua ja luokittelua helpottavia aineistoja yhteisvaihteluanalyysiin sekä mutkikkaampaan laadulliseen analyysiin näiden rinnalla. Laukaisevana oli kuitenkin potilastietojeni avaaminen Hämeenlinnassa sairaalassa. Tietokoneet hoitavat tämän mutkikkaan yhdistelyn miljardeista tiedoista ja ihmisistä reaaliaikaisesti. Mukana ovat toki myös hermeneuttiset ja semioottiset analyysit, keskusteluanalyysit Facebook aineistoista sekä yhteisvaihteluanalyysit. Verkosto- ja klusterirakenteet ovat erittäin käyttökelpoisia mihin tahansa mm. kaupalliseen käyttöön ja median manipulointiin. Olisiko tästä annettava ainakin tunnustus, jos ei vielä varsinaista mediapalkintoa? Elokuun aikana selvisi, kuinka brittiläiset möivät oikeuksia NASA:lle käyttää heidän vastaavan GCHQ:n kuituverkkoyhteyksiä. Briteillä lait kun ovat väljempiä. Samalla löytyi porsaanreikiä vakoilla myös amerikkalaisia. NASA oli lisäksi rikkonut menettelytapasääntöjään 2700 kertaa. Samalla paljastui uusi Lovint -tiedustelu, jossa työntekijät urkkivat omia puolisoitaan. Olisiko tälle annettava erityistunnustus mediapalkintona (love intelligence)? Yrityksille NASA maksoi palveluista päästä näiden “servereille” ja elokuun lopussa selvisi myös 231 kyber -iskua Venäjää, Kiinaa, Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. Olisiko tällainen kybersodan käynnistäminen mediapalkinnon arvoinen asia? Samalla selvisi kuinka NASA hakkeroi myös mediataloihin. Se, että presidenttejä ja valtioiden päämiehiä vakoiltiin, ei ollut enää uutinen syyskuulle siirryttäessä. Järjestelmällistä sabotointia Yksityisten tietokoneitten suojausstandardeja oli heikennetty ja suojauksia oli myös purettu sähköposteissa ja verkkopankeissa, selvisi syyskuun alussa. Älypuhelimet olivat nekin helppo saalis urkkijoille ja uusina tulivat mukaan myös luottokorttimme sekä SWIFT-tiedot ja puhelinyhtiöt. Jo alussa kuvattuja menetelmiä sovellettiin laadittaessa karttoja amerikkalaisten sosiaalisista suhteita. Voisiko tästä kaikesta myöntää jo vuoden 2013 mediapalkinnon? Opec -verkostot avautuivat nekin siinä missä kanadalaisille kaivosyhtiöiden salatut tiedot. Yahoo, Gmail ja Facebook tulivat nekin virallisesti mukaan urkittuihin tietoihin koskien myös Yhdysvaltain kansalaisia. Nyt tiedot kerättiin Yhdysvaltain ulkopuolella. Ketään ei enää kiinnostanut Angela Merkelin puhelinurkinta tai vastaava urkinta Suomen suuntaan lokakuussa kerrottuna. Siitä ei voi myöntää mediapalkintoja, päinvastoin. Suomalaiset salasivat tiedon viimeiseen saakka jopa omalta eduskunnaltaan ja sen valiokuntatyöskentelyltä. Oikeammin suomalaiset alkoivat seuratakin tapahtumien kulkua puoli vuotta muuta maailmaa jäljessä. Presidentti Niinistö tunsi asia mutta hänen edeltäjänsä ei. Lokakuun lopulla selvisi kuinka NASA oli onnistunut tunkeutumaan Googlen ja Yahoon tietokeskuksiin ja tämä mahdollisti avata kaikki yhtiöiden asiakkaiden ja pilvipalveluiden tiedot. Omalle kohdalle tämä ei tullut yllätyksenä. Sen sijaan kun kirjoitin aiheesta aiemmin kotisivulleni ja olin ottanut yhteyttä suomalaisiin medioihin, tästä aiheesta ei suostuttu kirjoittamaan. Tästä ei voi myöntää mediapalkintoa. Snowden olisi vaiettu Suomessa kuoliaaksi ja palautettu Yhdysvaltoihin. Snowden oli nero Diplomaattien hotellivarkaudetkin olivat eritysvalvonnassa ympäri maailmaa ja se oli ihan hyvä asia. Ruotsin signaalitiedustelu FRA keräsi puolestaan tietoja Venäjästä ja Baltian maista. Joulukuussa todettiin kuinka NASA:n tiedustelu oli perustuslain vastaista. Tuomion antoi Yhdysvaltojen liittovaltion käräjätuomari. Snowden oli nero, jollaista ei pitäisi palkata rutiinitehtäviin. Lisäksi hänellä oli sellainen tausta, joka mahdollisti moraalisen elämän ja samalla myös poikkeuksellisen rohkean toiminnan. Hänen taustoistaan ei oltu välitetty riittävästi. Hänellä oli selkeä motiivi ja hän toimi hyvin järjestelmällisesti. Snowden oli järjestelmänvalvoja ja saattoi vedota siihen hankkiessaan turvallisuusluokitukseltaan salaisia tietoja ja niiden salasanoja. Siihen tuskin vaadittiin enempää kuin kymmenkunta analyytikkoa ja näiden salasanat. Kaikkiaan Snowden ehti imuroida käyttöönsä arviolta 20 000-50 000 salattua tietoa. Miten kaikki lopulta onnistui, on edelleen osin avoin ja tunnistamatta. Snowdenia suojeli hänen korkea turvallisuusluokituksensa sekä sijoittuminen fyysisesti Havaijille. Olen kirjoittanut tästä fyysisestä sijoittumisesta ja sen eduista jo paljon ennen Snowdenin tapausta. Vaikka prosessit ovat reaaliaikaisia Tyynenmeren saaret ovat oivallinen paikka operoida silloin, kun muut nukkuvat. Se, mitä tapahtui ja tapahtuu tällä rintamalla, on vaiettua totuutta ja peiteltyä kerrontaa. Näin emme saa koskaan esille totuutta, vaan vain narratiivisen kertomuksen ja niiden pohjalta tehtävän analyysin. Jäävuoren huippu Näin se, mikä nyt näkyy, on vain jäävuoren huippu. Kun valtiot vakoilivat aiemmin vihollisiaan, nyt ystävät vakoilevat ystäviään ja kaikki tieto on siinä kiinnostavaa. Motiivi, estää terrorismia, vie lopulta kohti uutta yhteiskuntavaihetta, jossa urkinnasta ja viestien avaamisesta on tullut hyväksyttyä ja normisto sekä moraali on tässä kohden rapautunut. Nyt on vaikea osoittaa kuka terrorisoi ja ketä? Oleellista on, että kaikki on nyt avointa ja avattavissa, mitään ei voi salata. Miten yhteiskuntarakenteet sen kestävät jää nähtäväksi. Se, että joku (Nasa) voi saada kaiken tiedon, ja myös saa sen, on kulttuurisesti ilmiönä uusi ja arveluttava. Se, ettei kukaan voi luottaa kehenkään, ei ole sinänsä uutta, mutta sen myöntäminen avoimesti on uusi ilmiö. Siitä ei voi jakaa mediapalkintoa. Terrorijahdissa meistä kaikista tehtiin joko mahdollisia terroristeja tai tulevia vakoilijoita. Näin Osama bin Laden saavutti tavoitteensa. Moraalin rappio rapauttaa yhteiskuntakehitystä Kun kaikki vakoilevat kaikkia ja jokainen uusi laite helpottaa vakoilun laajenemista, teknologinen kehitys hidastuu tai siihen suhtaudutaan varauksella. Kun ystävät todellakin vakoilevat toisiaan, kehenkään ei voi luottaa. Kansalliseen urkintapalveluihin on pesiytynyt byrokratiaa ja niiden välit ovat tulehtuneet. Euroopassa EU suoritta omaa urkintaansa ja kansalliset valtiot ja niiden salaiset sopimukset erikseen omaansa. Kaikki epäilevät toisiaan ja yhteisesti Britanniaa, josta tieto tahtoo valua Yhdysvaltoihin. Euroopan monikerroksista järjestelmää sotkee lisäksi Nato, jossa Nato-jäsenet jakavat tietoa keskenään eri tavoin kuin sen ulkopuolella toimivat. Liittovaltiossa, kuten Saksa, on omat osavaltioiden tiedusteluvirastot ja samat ongelmat löytyvät myös Ranskasta, jossa on vajaa kymmenen toisilleen kyräilevää tiedustelupalvelua. Kilpailu kyberavaruudesta on ankara ja Yhdysvaltain asema on luonnollisesti vahva. Se, miten Snowdenin kaltainen yksittäinen henkilö kykeni avaamaan meille edes hieman tätä jokaista meitä koskettavaa ympäristöä, on ilman muuta vuoden 2013 mediapalkinnolla palkittava teko ja historiaan jäävä muistutus aikamme ehkä arveluttavimmasta ilmiöstä. Jatkossa joudumme varautumaan kuinka mikä laite, missä vain ja milloin vain, voi olla osa urkintaa.

The Mandela Rhodes Foundation - The message of Independence day

This day is the independence day in Finland. In this new global world, in this new media society, in this new hybrid society and paradigm, Nelson Rolihlahla Mandela - Madiba is allways the light of freedom and support to the work of independent people, humanity and the future in local and global levels, in our economy and social life and culture. Now and for ever. Message to The Nelson Mandela Foundation Tuo on tiivistelmä omasta viestistäni Nelson Mandelan nimeä kantavalla säätiölle ja hänen työttään kunnioittavalle ja jatkavalle organisaatiolle. Noita viestejä on nyt lähetetty ympäri maailmaa miljoonittain ja kielivät Mandelan poikkeavasta asemasta globaalin maailman yhteisenä humanismin, ihmisyyden, yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden sekä rotusorron esitaistelijana ja ikonina ympäri maailmaa. Suruviesti ei olut toki yllätys. Mandela on sairastellut vakavasti ja kuoli nyt kotonaan siten, että suruviesti saapui Suomeen juuri oman itsenäisyyspäivämme aattona tai aikana. Koskettavimman puheen piti Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Se on luettavana netissä. Koko Yhdysvallat suruliputtaa Mandelan kuolemaa. Mandela omisti koko elämänsä Etelä-Afrikan rotusortohallinnon kaatamiseen. Edes 27 vankilavuotta eivät häntä lannistaneet tai katkeroittaneet. Hän jatkoi vapauduttuaan kansallisen sovinnon puolesta noustuaan maansa ensimmäiseksi demokraattisesti valituksi presidentiksi. Ikonin synnytyksen tuskaa Mandelasta syntyi globaaliin historiaan legenda, joka edustaa paljon muutakin kuin vain tuon rotusortoa vastustaneen taistelijan humaanin lähettilään tehtävää. Anteeksianto ja sovinto sekä monet Mandelan kansainväliset esiintymiset myös Suomessa, Suomea monen kertaan kiittäen ja ylistäen, toivat hänet koko humanitaarisen liikkeen kärkihahmoksi. Ihailu Mandelaa kohtaan voimistui vaikka hän sai toki myös arvostelua kotimassaan ja myös ulkomailla. Sosiaaliset uudistukset etenivät hitaasti ja herääminen aids-epidemiaan oli sekin hidasta. Lisäksi Mandela muisti henkilöitä, joista ei välttämättä pidetty ja puolusti sitä sillä tuella, jonka hän oli heiltä saanut vaikeina vankilavuosinaan. Tällaisia henkilöitä olivat mm. Fidel Castro ja Muammar Gaddafi. Mandela lähti mukaan jo 1940-luvun alussa ACN:n toimintaan, oli perustamassa sen nuorisoliittoa, jolloin se myös radikalisoitui. Yhteenotot pahenivat kun Etelä-Afrikkaan nousi apartheidia ajanut Kansallispuolue. Moni aikalainen muistaa kevään 1960, jolloin poliisi ampui 69 mielenosoittajaa Shapervillen verilöylyssä ja ACN kiellettiin. Olin itse tuolloin yhdeksänvuotias ja muistan tapauksen kuin tämän päivän. Levottomuuksia oli myös Yhdysvalloissa. John F. Kennedy murhattiin Dallasissa vuonna 1963 ja viisi vuotta myöhemmin kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King. Suomi eli suurten yhdyskuntarakenteiden murrosvuosiaan, poliittiset liikkeemme olivat nekin jakautuneina ja kylmän sodan vuodet vaivasivat pahimmillaan. Nuorille, suuren ikäluokan kasvateille, ihmisoikeustaistelijoista syntyi osa oma identiteettiä ja humanismin perusteita köyhissä oloissamme. Mandela oli näistä yksi suurimmista, ellei suurin ja uskottavin. Vankilavuosien pitkä varjo Vuonna 1963 Mandela tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen ja seuraavana vuonna se muutettiin elinkautiseksi. Vasta vuonna 1989, Frederik von Klerkin noustua valtaan, ANC laillistettiin ja poliittiset vangit vapautettiin. Mandelan vapaus siirtyi vuodelle 1990. Se oli aikaa, jolloin Suomi pohti jo liittymistä EU:n jäseneksi ja Neuvostoliitto oli hajoamassa. Tätä ennen maa oli kuitenkin siirtynyt agraarista ja pientilavaltaisesta valtiosta kohti teollista ja jälkiteollista vaihetta sekä palveluyhteiskunnaksi. Oli kaupungistuttu ja sosiaalisena ilmiönä kaupunkilaistuttu. Informaatioyhteiskunnan siemenet kylvettiin yliopistoissamme jo 1970-luvulla ja innovaatiopolitiikka tuli meille tutuksi. Me vierailimme myös Etylä-Afrikassa ja annoimme tukemme sen innovaatioprosessien kehittymiselle. Saimme juhlavan vastaanoton tiedepuistojen maailmanjärjestön konferenssissa silloisen poliittisen johdon kiitoksena. Suomalaista sellainen suitsutus nolostutti. Vuonna 1994 maassa järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit ja Mandela valittiin presidentiksi, ACN sai enemmistön parlamenttiin. Suomi eli lamassa ja oli liittymässä EU:n jäsenmaaksi. Uudistuksia tapahtui niin Etelä-Amerikassa kuin etenkin Aasiassa. Suomalaisia varoitettiin liiasta sinisilmäisyydestä. Se ei mennyt perille. EU-uskovaiset olivat hurmoksessa. Kun näitä mantereita oli maantieteilijänä kiertänyt, mikään ei enää tullut yllätyksenä. Mandela ja suomalaisuus istuivat hyvin yhteen sellaisessa työssä, jossa pyrkimys oli solidaarisuus, verkostot, klusterit, kansainvälinen yhteistyö ja etenkin samojen ongelmien ratkaisu, joissa Suomi oli joutunut ponnistelemaan heti sotiensa jälkeen. Syntyi Martti Ahtisaaren kaltaisia poliitikkoja lahjaksi maailmalle. Tuijottaminen yhteen suuntaan kuitenkin kiusasi. Pientalonpojan lapsen tyypillinen tausta Mandela oli kyläpäällikön poika Transkeista, heinäkuussa syntynyt, kuten kaikki muutkin ravun merkeissä elävät, minä mukaan lukien. Sisaruksia Mandelalla oli 13, äiti miehensä kolmas vaimo ja isä kuoli pojan ollessa 9-vuotias. Äiti lähetti pojan 7-vuotiaan metodistina lähetyskouluun ja siellä brittitavan mukaan nimi vaihtui Rolihlahla Mandelasta Nelson Mandelaksi. Opinnot jatkuivat Fort Haren yliopistossa, ja samalla muistien kansalaisoikeusliike tuli tutuksi. Opiskelijapolitiikassaan aktiivi Mandela erotettiin yliopistosta mutta hän suoritti tutkinnon loppuun kirjekurssilla Witwaterstadin yliopistoon. Suvun järjestämää avioliittoa Mandela pakeni Johannesburgiin ja perusti ensimmäisen mustien asianajotoimiston. Elettiin 1950-luvun alkua. Suomessa järjestettiin samana vuonna Helsingin Olympiakisat. Suomi alkoi kansainvälistyä. Kylmien apartheid tuulien pahetessa Mandelan johtama radikaali suuntaus käynnisti omat boikottinsa, lakot ja kansalaistottelemattomuuden. Ahdistelu, pidätykset ja lopulta maanpetossyytteet, maanalainen toiminta johtivat väkivallattoman vastarinnan veritöiden jälkeen aseellisiin taisteluihin. Alkoi taistelijoiden koulutus ja sabotaasikampanjat. Tukea haettiin mm. Etiopiasta, Algerista ja Britannialta. Ihanne vapaasta ja demokraattisesta yhteiskunnasta säilyi vankilavuosien aikanakin eikä Mandela katkeroitunut. Kapkaupungin sijaitseva vankilasaari Robben Island tuli Mandelalla tutuksi. Samalla myös maailmalla iskulause “ Vapauttakaa Nelson Mandela “ lisäsi paineita Etelä-Afrikassa ja Mandelasta tuli juuri vankila-aikanaan muuttuvan maailman ja sen vapauden vertauskuva. Kunniamerkkien aikaa Apartheid joutui lopulta mahdottoman eteen ja muun maailman saartamaksi. Sen loppu alkoi häämöttää Frederik de Klerkin tultua presidentiksi vuonna 1989. Mandelan vapauttaminen oli nyt jo pelkkä muodollisuus ja hän nousi suoraan valtaan seuraavissa vaaleissa. Apartheid murtui ilman sisällissotaa, mutta hyvin pitkälle kansainvälisen painostuksen ja Mandelan maineen kautta myös vankilassa viruessaan. Uudessa Etelä-Afrikassa rasismiin ei vastattu rasismilla. Suomalaisille tämä sama ilmiö oli kokemuksena tuttu oman sisällissodan ajoilta ja sen jatkumisena talvisodan hengessä sekä jatkosodassa, Karjalan siirtoväen asuttamisessa. Katkeruus ei purkautunut edes 1960-luvun suuren maaltamuuton yhteydessä muuten kuin poliittisena liikehdintänä. Pientilallisten asiaa alkoi ajaa vennamolainen kansanliike. Rotusortajan rikokset käytiin läpi totuus- ja sovintokomissiossa, jonka tarkoituksen oli rikosten tunnustaminen ja anteeksianto. Mandelasta syntyi ikoni, jota leimasi juuri tämä rakastetun hahmon mukanaan tuoma katkeroitumaton sovinto. Mandela palkittiin yli 200 kunniamerkillä ja -nimellä tai muulla tunnustuksella. Suomessa sorrettujen tunnustuksia on aina jaettu kitsaasti. Sorron yöstä nousseesta tahtoo tulla aiempaa pahempi sortaja. Ikonikin on lopulta vain ihminen ihmisten joukossa. Mandela poika kuoli aidsiin ja hänen perheestään ja vaimoistaan käytiin medioissa kohua. Aids alettiin ymmärtää tautina tautien joukossa. Mandela ehti olla naimisissa kolme eri kertaa. Ensin taistelutoverinsa serkun Evelyn Ntoko Masen kanssa saaden neljä yhteistä lasta, sitten ANC:n naisliiton johtajan Winnie Madikizelan kanssa, jolloin perhe kasvoi kahdella tyttärellä. Tämä liitto oli erityisen näkyvä etenkin Mandelan vapauduttua vankilasta. Madiba, Tata Mandela Ikääntyvä 80-vuotias Mandela solmi kolmannen avioliiton Mosambikin presidentin lesken Gracka Machelin kanssa vuonna 1998. Mandelasta oli tullut mediamaailman ja -yhteiskunnan ilmiö, hänellä oli 20 lastenlasta ja lukuisia lapsenlapsenlapsia. Kutsumanimien määrä kasvoi vuosi vuodelta ja käytetyimpiä medioissa olivat muun muassa Madiba, Tata, Khulu ja Dalibhunga. Nimet viittasivat joko klaaniin, tarkoittaen suurta tai isoisää tai neuvoston perustajaa, vuoropuhelun koollekutsujaa. Mandela syntyi vuosi Suomen syntymän jälkeen ja hän kuoli päivää ennen suomalaisten viettäessä maansa itsenäistymisen juhlaa. Mandela kävi Suomessa kolme eri kertaa ja hänellä oli Suomessa sydänystäviä. Suomessa Mandela muistetaan hieman eri tavalla kuin monessa muussa Euroopan, Aasian tai Amerikan mantereen valtiossa. Sen sijaan moni Afrikan valtio kokee Mandelan hieman samalla tavalla kuin suomalaiset. Näin viesti “Message to The Nelson Mandela Foundation, The Nelson Mandela Children’s Fund and The Mandela Rhodes Foundation” on Suomesta saapuneena hieman muista maailman viesteistä poikkeava ja sitä on tulkittava myös tämän päivän, itsenäisyyspäivämme, kokemusten valossa. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Median värittämää tietoa

Mediaa seuratessa vuosikymmenet tutkijana, ensimmäisenä katsoo, kuka kirjoittaa ja kirjoittaako kuten aina ennenkin. Niinpä vaikka Helsingin Sanomien Olli Kivinen ei voi muuttaa asenteitaan ja ne siirtyvät aina sellaisenaan tekstiin. Tosin nyt kaikki EU:sta kriittisesti kirjoittajat eivät ole populisteja tai tietämättömiä typeryksiä vaan myös Kivisen kengässä on kivi, ja hän myöntää pitkän kirjoituksensa lopussa, kuinka EU:n kehityksessä on ollut yllin kyllin myös älyttömyyksiä. Myöhäisheränneet Näin 75 % briteistä ja pääosa saksalaisista ja ranskalaista eivät ehkä olekaan väärässä. Puhumattakaan kritiikistä Välimeren kansojen keskuudessa, Italiassa ja Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Ovat oppineet lukemaan ja mennet suomalaisten ohi heittämällä myös Pisa-tutkimuksissa. Eivätkä taatusti lue Olli Kivisen hengenlentoa ja Hesaria. Ei tule Suomen Kuvalehti eikä ole Apu lehtikään kertomassa totuutta missä mennään maailmalla. Mistä mahtavat tietonsa saada? Lehden pääkirjoitus taas on täyttä asiaa ja tulkinta, jossa Sdp heräsi rakennemuutoksen tarpeeseen jälkijunassa, toisin kuin puheenjohtaja Jutta Urpilainen väittää, on oikeaan osunut. Kunnian otto omalle puolueelle rankoista leikkauksista ja vanhusten kohtelusta sekä linjattomasta toiminnasta menee nyt, lehden tulkintana, vaalitappion odottaessa, Sdp:n vastuulliselle talouspolitiikalle ja sen hinnalle hallitusvastuusta. Sellainen on valmiiksi pohdittu selitys. Kun gallupeissa menee kehnosti on hyvä pohjustaa sille uskottava selitys ajoissa. Euraasialainen unioni Venäjä on koonnut jo kauan omaa euraasialaista unioniaan ja Ukrainan presidentti Viktor Janukovyts toimii odotetulla tavalla. Ukraina on idän ja lännen välissä taiteileva mustan mullan maa, jolla on paljon yhteistä ranskalaiseen maatalouteen, suomalaiseen geopoliittiseen pohdintaan ja liki 50 miljoonaisen suurvaltapolitiikan värikkääseen historiaan. Sellaista ei voi kuin kadehtia lännessä asuen ja Yhdysvalloista seuraten. Ukrainalla ja Valko-Venäjällä on ollut merkittävä historiallinen tehtävä niin Neuvostoliiton kuin Venäjän synnylle ja sen historiassa on vaiheita, jossa sen nykyiset hallinnolliset 24 aluetta ovat olleet meitä lähempänä joko luonnonmaantieteeltään tai kulttuuriltaan yhtenäisiä alueita. Näin oli toki pyrkimyksenä aikanaan myös meillä Suomessa ennen rakenneuudistustamme. Me rakennamme maan uudelleen. Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa, päätti Kataisen ja Urpilaisen hallitus. Ukrainan luonnolliset alueet ja rakenneuudistus Tällaisia luonnollisia alueita Ukrainassa ovat etenkin pääkaupunki Kiova ja sen Valko-Venäjään rajoittuva Polesian alue, Moldovan rajalla oleva Podolia, Galitsia ja Volynia Luoteis-Ukrainan alueena, vuoristoinen ja monien kansallisuuksien kirjoma Karpaattien alue, merellinen Mustanmeren rannikko etelässä, jossa on myös autonominen ja monen tuntema Krimin niemimaa, kasakoistaan ja raskaasta teollisuudesta tunnettu Dnjeprjoen alajuoksun alue, Sloboda Venäjän rajalla koillisessa sekä nykyiselle presidentille uskollinen ja raskaasti teollistunut, venäläinen Donbas maan itäisimmässä kolkassa. Jos sen menet rikkomaan rakenneuudistuksella, syntyy sota. Ukraina oli aikanaan Neuvostoliiton perustajajäsen ja sen vilja-aitta. Moni Neuvostoliiton hyvin tuntemamme päämies oli ukrainalainen ja maata käytettiin mm. Stalinin aikana viljan pakkoluovutuksiin ja nälänhätä vei liki kymmenen miljoonan ukrainalaisen hengen. Sillä tavalla maata ei pidä hoitaa. Toisen maailmansodan aikainen natsimiehitys tuhosi juutalaisväestön ja kansallismielisten toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui vielä kauan sodan jälkeen Länsi-Ukrainassa. Toki tapahtui paljon muutakin, mutta sen kerronta jääköön historiankirjojen varaan. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman parhaita lukutaidoltaan. Vain Pisa-tuloksemme ovat romahtaneet kautta linjan. Sodan jälkeen alkoi Ukrainan uudelleenrakennus, ukrainalainen Nikita Hrustsov nousi Neuvostoliiton johtoon, ja hänen jälkeensäkin kaikki neuvostovallan johtajat olivat etnisesti ukrainalaisia. Tämä on tavattoman tärkeää kun pohditan omaa aikaamme ja Neuvostoliiton kiinnostusta juuri Ukrainaa kohtaan. Samoin pohdittaessa Venäjän geopoliittista asemaa ja sen pelkoa tulla saarretuksi Ukrainan mahdollisen NATO-jäsenyyden kautta Baltian maiden lisäksi myös etelästä. Ukrainan historiallinen liitto liki 300 vuoden takaa on turvannut Venäjälle Mustanmeren suunnan sekä Krimin niemimaan. Jäämerelle ja Itämerelle se pääsee ilman meidän apua. Me tarvitsemme nyt pikemminkin itäisen unionin apua ja sillä alkaa olla jo kiire laman syvetessä. Yhdysvallat ja sen opit Ukrainassa Yhdysvallat taas hakee vanhaa Zbigniew Brzezinskin oppia, jossa Yhdysvaltain tulisi vahvistaa asemaansa perinteisissä neuvostotasavalloissa tavoitteena Persianlahti ja sen reuna-alueiden energiavarat. Harvoin Suomessa medioissamme pohditaan sitä, kuinka Venäjän kannalta juuri Ukraina ja Valko-Venäjää on pidetty, Venäjän ohella, koko Venäjän valtion historiallisena perustana. Tätä on syytä arvostaa ja muistaa tuo pyhä liitto puuttumatta etelässä sellaiseen, josta on meille vain vahinkoa. Nato on globaali liitto, mutta Suomi ei ole sellainen, eikä sitä tarvitse. Sellaisen pohdintakin on näissä oloissa lyhytnäköistä ja ajattelematonta, oman globaalin mahdollisuuden pilaamista. Nykyisessä Ukrainan puoluepolitiikassa valta on keskittynyt käytännössä muutaman karismaattisen henkilön ympärille. Ideologiat ovat epäyhtenäisiä ja kannatus syntyy sekä kulttuuri- että luonnonmaantieteellisten rajojen perusteella. Niinpä Viktor Janukovytsia ja “Alueiden puoluetta” kannattavat etenkin maan itäosan venäjänkieliset seudut. Pääministeri Julija Tymosenkon oma ryhmittymä ja Viktor Justsenkon “Meidän Ukrainamme - Kansan itsepuolustus” saa taas kannatuksensa pääosin Länsi-Ukrainasta. Lisäksi hieman kannatusta saavat myös kommunistit ja sosialistinen puolue. Dneprin pyhät rannat Dneprin vasemmalla rannalla (ven. Levobereznajan) Ukrainassa tarkoitetaan juuri venäjänkielistä, aikanaan “lännelle” ns. Andrusovin rauhassa joutunutta raskasteollista aluetta, sekä oikealla rannalla (ven. Prevobereznajan) aikanaan Puolalle joutunutta aluetta. Oikeammin kyse on vanhasta pohjoisen ja etelän välisestä jaosta, jossa pohjoiset ja vasemman rannan alueet kannattavat kansallisia ja läntisiä linjauksia ja myös EU-myönteisempää politiikkaa sekä eteläisemmät ja oikean rannan alueet kiinteämpää yhteistyötä Venäjään. Koko Itä-Ukraina on riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta sen vahvan kaivos- ja terästeollisuuden, Neuvostoliiton ajalta periytyneen sotateollisuuden, merkittävänä osana. Näin Venäjä voi myös painostaa, lahjoa, käyttää samaa valtaa kuin Nato, mutta tehokkaammin. Vallanpitäjät ovat tällaiseen helposti tukijoukkoineen alistumassa tai korruptoitavissa. Euroopan unioni ja NATO ovat pyrkineet edistämään Ukrainan demokratisoitumishankkeita mutta samalla siihen on liittynyt puuttumista vanhaan Venäjän ja Ukrainan väliseen moniulotteiseen yhteyteen. Nämä ovat sekä historiallisia, taloudellisia, geopoliittisia, mutta myös vuosisataisia kulttuurisia ja etnisiä kysymyksiä. Kyseessä on koko Venäjän valtakunnan historiasta ja sen perustasta. Siihen ei suomalaisten pidä puuttua. Omat intressimme ovat kokonaan toisella suunnalla globaalia maailmaa Venäjän luoteiskulmassa, Jäämeren kainalossa. Euraasian unionin komeinta kulttuuria Ukrainassa vierailleet suomalaiset muistavat sen ruokakulttuurin, kansanmusiikin ja sekä korkeakulttuurin vaikuttajat myös Venäjällä ja Länsi-Euroopassa. Kirjailijoista mainitaan usein Taras Sevtsenko ja Ivan Franko. Edellinen on modernin ukrainalaisen kirjallisuuden isä ja jälkimmäinen myös merkittävä poliitikko. Sevtsenko oli kirjailijauransa rinnalla merkittävä kuvataiteilija ja monilahjakkuus, vuonna 1847 maasta karkoitettu satiiristen runojen taitaja. Provosointi ei ole viisas tapa vaikutta omaan, eikä etenkään yhteisen asian hoitoon. Urheilussa parhaiten muistamme ehkä nyrkkiläjät Vitali ja Volodymyr Klytskon sekä seiväshyppääjä Serhi Bubkan. Jana Kolotskova on kauhonut neljä olympiakultaa uimarina ja vuodesta 1994 alkaen olympialisiin osallistuneen maan plakkarissa on jo 29 kultamitalia. Kiovan Dynamo muistetaan jalkapallosta ja vuoden 2006 MM-kisoissa maa oli kahdeksan parhaan joukossa. Se, miten Ukraina taiteilee jatkossa yhtäällä Venäjän suuntaan, ja kuinka se asettaa korttinsa EU:n houkutuksille, on osa globaalia peliä, jossa Euroopan unionin laajenemispyrkimykset ja NATO ovat kulkemassa maan historiallisia alueita samalla ravistellen ja Venäjä puolestaan pyrkien kokoamaan voimia euraasian omalle unionilleen, jonka itäraja on Kiinassa ja länsiraja nykyisen EU:n rajoissa. Näin Ukrainassa koetut mielenosoitukset ovat pieni osa hyvin pitkälle historialliselle jatkumolle, jonka merkitystä ei voi väheksyä myöskään Suomessa ja vieraillessamme Ukrainassa ja syödessämme herkullista borssia, ravioloin tapaista varenykyä, täytettyjä kaalikääryleitä, golubtseja sekä perunan raasteesta valmistettuja pannukakkuja (deruny). Jouluun liittyy erityisen runsaasti juhla-aterioita ja luonnollisesti alueen omia viinejä. Niitä sopii maistella ja verrata ranskalaisiin. Krimi-vuorten katveessa, pohjoisten arotuulien suojassa, hakien metsikköä, jossa on välimereistä kasvillisuutta, laakeripuita, pistaaseja, mansikkapuita ja lukuisia sitruslajeja sekä niiden pistävää tuoksua, elämä on Dneprin (Dnipro), Donetsin tai Bugin juoluarannoilla ja meandereissa syntyneille aivan siedettävää kansantanssien huumassa humaltuen ja ukrainalaisen ortodoksisen kirkon suojissa eläen. Protestantismi on keskittynyt maan läntisiin osiin, josta käsin harjoitetaan myös laajaa lähetystyötä koko Neuvostoliiton alueella. Lännessä tapaa myös runsaasti katolisen kirkkoon tunnustautuvia siinä missä juutalaisia ja muslimivähemmistöjä sekä Krimin tataareja. Yhden värin kartanpiirtäjä Kun tällainen satojen kulttuurien maa väritetään yhdellä värillä ja viedään paperille painomusteen kera, tuloksena on täyttä roskaa printtimediassamme. Tämä sama koskee Helsingin Sanomien kotimaan liitettä (3.12) jossa Lieksa ja Ilomatsi, koko Tornionjokilaakso, itäinen Lappi Taivalkoskelta Posion, Kemijärven ja Pelkosenniemen kautta Savukoskelle, 300 kilometrin matkalta, on painettu punaisella värillä. Miksi? Sillä on haluttu kertoa kunnan kulttuurinen tila, tai oikeammin muutaman kyläpäällikön mielipide siitä, osallistuvatko nämä ja millä tavalla liitoskumppaneitten hakuun jo alkaneen talven aikana kuntaliitospohdinnoissamme. Pääosa, noin 300 kuntaa osallistuu, muutama harva jää ulkopuolelle, kertoo tieto. Raja avautuu myös Ruotsiin ja Norjaan Ne, jotka eivät ole vielä mukana, ovat erittäin harvaan asuttuja ja hakevat kumppania vaikkapa Tornionjoen länsipuolelta Ruotsista. Ei toki Enontekiöstä lähtien liikkeelle läpi puolen Suomen mittaista matkaa kohti Rovaniemeä. Norjaan ja Jäämerelle kun on paljon lyhyempi matka noilta tunturi Lapin selkosilta. Tämä sama koskee vaikkapa niitä punaisella tai valkealla painettuja kuntia, joiden kohtalona ovat suomaitten ja jänkien vedenjakaja-alueet, jossa kumppania ei tahdo löytyä etsimälläkään eikä ministeriöitten papereitten täyttäjätkään ole enää aina varma, mistä tuulee ja miten näitä lomakkeita olisi täytettävä ilman ulkopuolisen apua. Lisäksi virkemiehillä on taitoa viivytellä ja vältellä epämieluisia tehtäviä. Monin tehtävä jää tekemättä, kun ei ole oikeaa osaajaa, tekijää. Niin ovat maaseudun kunnat siellä vähiin tyhjennetty asukkaista ja samalla ikääntyneet. Kyllä he sen paperityön tekevät, kunhan löytyy auttajia ja oppaita, selkokielellä viestiä, miten mennään sote-sopassa ja kuinka kuntahimmeleissä? Mistä löytyy taajama, jota ei ole olemassakaan, jos ainut hakusessa oleva on lähipalvelu. Moni ei ole koskaan yliopistollisen sairaalan ovia avannut eikä tule avaamaankaan. Odottaa vain vanhuksena, ettei jätetä kokonaan heitteille. Lähipalvelut eivät saisi olla päivänmatkan päässä nekään. Palvelut kun ovat jo kaikonneet mahdottomiin ja jäljellä on enää suljettava ala-asteen koulu, jos sitäkään. Kuntauudistus odottaa sotea ja tietoja siitä, kuinka keväällä kuntien tehtäviä karsitaan tai leikataan vanhustyön laitoshoidossa jo tehdyn lisäksi. Runsaan 350 kunnan joukossa todellisia änkyröitä ei ole yhtään. Vain joku kuntajohtaja voi olla änkyrä, mutta ei nyt koko maakunnan kokoista aluetta tule maalata hänen takiaan punaiseksi tai jättää valkoiseksi. Hän nyt vain ei osaa päättää missä jatkaa omaa uraansa ja olisiko poliitikon ammatti eläkevuosina sopiva. Vitkuttelu ja viivytys voi hyvinkin auttaa tätä päätöstä tehdessä ja odotellessa. Suomi kun ei ole Ukraina eikä kulje puolueineen yhden tai kahden karismaattisen kansanjohtajan perässä oranssivärisissä vaatteissa tai banderolleja Suomenselän suomailla heilutellen, rolaattorinsa kanssa Jyrki- ja Jutta-myrskyn kourissa kamppaillen.