Konfliktit ovat pelastus

Ristiriitaisten odotusten paineet ovat vanhojen instituutioiden mahdollisuus


Vallien jälkeen kaksi kansanliikkeeksi nimettyä poliittista instituutioita joutui selittelemään ”rökäletappiota” Selittely ei ole politiikassa koskaan viisasta. Syntyy kuva syyllisestä. Toinen selittelijä koki tappion perinteisillä alueillaan ruuhkasuomessa ja toinen periniteisillä alueillaan maaseudulla. Vihaiset peruskannattaja alkoivat riidellä keskenään ja kenttä nousi avoimeen kapinaan. Yhteisiä päätöksiä kritisoitiin niin keskustaväen kuin SDP:n sisällä. Avainhenkilöt nyppivät politiikan rusinoita pullasta nenäänsä nyrpistellen. Viestiä on vahvistettava ja uutta strategiaa laadittava, kertoi pääministeri. Profiilia hallituksessa on nostettava, kuntien pakkoliitot selitettävä kansalle parhain päin, kertoi puoluesihteeri. Pääministerin on erotuttava hallituksesta myös puolueen puheenjohtajana, aprikoi Vanhanen nyt puoluejohtajana.


Vanhojen instituutioiden kouristelua


Vaikuttaisi siltä että puolueinstituutioilla olisi vain huonoja vaihtoehtoja käytettävissään. Entäpä jos ilmiö ei olekaan vain puolueen ja sen imagon, kiukuttelevien kuntien tai protestiäänestäjien joko maaseudulla tai Helsingissä vaan tätä laajempi ongelma? Lähestymiskulma onkin virheellinen.

Vanhat instituutiomme ovat joutuneet pyöritykseen, joka vaaleissa näkyi populistisena liikehdintänä ja konservatismin voittona. Näin kävi myös 1930-luvulla ja 1970-luvulla. Se näkyy myös muissa instituutioissa, erityisesti kirkossa. Monet ristiriidat leimaavat kirkon viimeisiä vuosia.

Kirkossa osallistumisen ja toiminnan tiedetään vähentyneen mutta rahan lisääntyneen. Kirkon tutkimuskeskus suoritti laajan selvityksen evankelisluterilaisen kirkon tapahtumista viime vuosina. Kirkolliset toimitukset ovat menettäneet suosiotaan, jopa rippikoulu ja kirkollinen vihkiminen. Myöskään jumalanpalvelukset eivät innosta lukuun ottamatta jouluyön tapahtumia. Lähtöpassin kirkosta otti viime vuonna liki 40 000 suomalaista. Puolueita vaivaa sama tauti.


Rahaa on mutta ei tekijöitä


Yhteiskunnallista työtä seurakunnat ovat tehneet tutkimuksen mukaan aiempaa vähemmän, asiakaskontaktit diakoniatyön muotona supistuneet eikä työttömiä auteta kuten ennen. Tätä toimintaa kuitenkin seurakuntalaiset tahtoisivat rituaalien rinnalle ja niiden ohi. Näiden odotusten ja paineiden alla kirkko on kuitenkin keräännyt varoja enemmän kuin aikaisemmin. Verotuloja oli 15 % enemmän kuin viisi vuotta takaperin.

Ehkäpä puolueinstituutio ja kirkko ovat lähellä toisiaan kun seuraa mitä suomalaiset haluaisivat näiltä laitoksina ja mitä eivät halua. Entäpä jos liittäisi kirkolle asetetut odotukset suoraan puolueinstituutioon. Miltä ne vaikuttaisivat silloin?

Ensinnäkin puolueiden kansanliikkeinä tulisi auttaa heikompiosaisia ja keskittyä aidosti kuuntelemaan jäsenistöään. Menon tulisi olla iloisempaa ja reippaampaa, uudistuksia rohkeasti toteuttavaa. Puolueiden tulisi olla suvaitsevaisempia, nuorekkaampia ja politiikan tuli palata politiikan keskiöön. Puolueiden tulisi olla avarampia, ihmistä ymmärtäviä ja karismaattisia ajan hengen visioivia välineitä. Siinä yksi ihminen ei tee kesää verkottuneessa uusmedian maailmassa.

Ristiriitaiset odotukset ovat pelastus


Puolue taas ei saisi olla julistava ja pönäkkä byrokratian jatke, virkamiestyön lisäke. Se ei saisi olla juhlava ja arvokas korulauseineen ja tyhjine oppeineen, joita se ei itsekään tunnista tai munkkilatinaansa ymmärrä. Se saa toki olla kiinni perinteessä, jos se saa konservatiivien äänet, mutta muuten asiansa julistuksessa nykyistä paljon avarampi ja nuorekkaampi. Vaaliyön valvojaiset voivat olla kuin jouluaaton tapahtumien kertausta, mutta muuten politiikan teon välineitä on muutettava radikaalisti. Halu kuulua kirkkoon tai puolueeseen alkaa rapistua ja nuoremmat ikäluokat eivät ymmärrä mihin nämä liikkeet ylipäätään pyrkivät. Ruotsissa teineistä rippikoulun käy kolmannes, Suomessa vielä 90 %. Puolueeseen Suomessa kuuluu vain muuta prosentti ja äänestämässä käy kuntavaaleissa 60 %. Toki odotukset ovat ristiriitaisia, mutta yhteistä on niiden sisältö ja että niitä on vielä sentään olemassa ja että niihin on mahdollista myös vastata lisäämällä osallistumista ja toimintaa sekä käyttäen oikeita välineitä.


Matti Luostarinen fil.tri, val.tri, dosentti

Uuteen aluepolitiikkaan

Lama

Kohti uutta aluepolitiikkaa

Talouskasvu pysähtyy Suomessa ensi vuonna. Oikeammin se kääntyy lamaan ja bruttokansantuote miinukselle. Kerroin näin ennen vaaleja ja nyt sen uskaltavat sanoa myös tutkimuslaitosten johtajat. Varoitin valitsemasta vääriä henkilöitä valtuustoihin. Edessä on pitkä ja syvä lama, koko vaalikauden kestävä. Kuntiin olisi tarvittu aluepolitiikan osaavia talousmiehiä ja -naisia. Nyt heistä otetaan mittaa konkreettisesti laman alkaessa. Toivottavasti heitä löytyy nyt joka pitäjästä.


Jo alkuvuodesta miinukselle

Vielä ennen vaaleja Etla ennusti jopa 2-3 prosentin kasvua ensi vuodelle. Nyt tuli korjaus, jossa kaksi seuraavaa vuotta ovat nollavuosia tai käydään pakkasen puolella. Se ei lupaa hyvää niille kunnille, joiden talous on ollut jo vuosia miinuksella. Suomessa tällaisia kuntia on liki 150 ja niistä puolet tekee alijäämää noin tuhannen euron vauhdilla jokaista asukastaan kohden. Nämä eivät tule selviämään kuville neljää vuotta. Yritys joka ottaa lainaa maksaakseen palkkansa ja velkansa korot on konkurssissa. Syömävelkaa ei voi jatkaa mahdottomiin. Kuntatyöntekijöitä nostettiin valtuustoihin taas pääosa ympäri Suomea. Monessa kunnassa ei maaseudulla muita työntekijöitä kohta olekaan.

Huonomman vaihtoehdon mukaan lisätyöttömiä tulisi noin 45 000 ja työttömyys palaisi lähelle kymmentä prosenttia. Jos keskuspankit eivät onnistu rahoitusmarkkinoiden toiminnan turvaamisessa, lama syvenee tästäkin. Ensimmäisenä se näkyy niissä yrityksissä, joissa vienti ei vedä Yhdysvaltioihin ja Saksaan. Talouskriisin vaikutukset näkyvät kunnissa ensimmäisenä rakennusmarkkinoilla ja siirtyvät hetkessä koko infrastruktuuria ylläpitävään tekniseen osaamiseen, kaduista viemäreihin mutta myös tietohallintaan. Seuraavana tulevat palvelut ja ensimmäisenä koulut ja kaikkein vaikeimmat laitoshoidokit. Lainamarkkinat ovat kohta vaikeimmat koskaan kokemamme ja se näkyy myös pienessä ja keskisuuressa teollisuudessa. Velan määrä ja hoito näkyy jokaisen yrityksen taloudenpidossa, mutta myös etenkin nuorten perheiden asumisessa. Palaamme vuoteen 1990 ja haemme keinoja selvitä asuntoveloistamme työttöminä

Noidankehä syvenee.

Jo nyt yli puolella yrityksistämme myynti ja tilaukset ovat vähentyneet puolen vuoden aikana. Samalla kansalaiset alkavat säästää menoissaan. Syntyy noidankehä. Rahan kierto hidastuu ja joulusta on tulossa köyhempi kuin aikoihin. Investointeja vähennetään ja alkavat lomautukset. Jo nyt kuluttajista liki puolet on vähentänyt reippaasti menojaan. Lama ei vai synny vaan se myös tehdään. Talouslamaa seuraa henkinen lama.

Työttömyys ei kasva kuten 1990-luvulla. Suuret ikäluokat jäävät edelleen eläkkeelle ja korvaavaa työntekijää on vaikea löytää syrjäisille maaseutualueille. Taas laman syyt ovat osin omaa kudelmaamme takavuosilta. Demareiden ja kokoomuksen aluepolitiikka ei kelpaa jatkossa keskustalle. Jokainen ymmärtää miksi, kun takana on rökäletappio omilla ydinalueilla.

Uuteen aluepolitiikkaan

Alkaa uuden aluepolitiikan kausi Suomessa. Sen käynnistää vaalitappion kärsinyt Keskusta. Samalla SDP hakee tukea suur-Helsingin rökäletappiolleen ja paineet hallituksessa kasvavat. Vihreä aluepolitiikka ei saa tukea nyt keneltäkään. Politiikka palaa politiikkaan. Se mikä sopii kokoomukselle ei käy nyt keskustalle. Keskustelu kuntien liitoksista on nyt vaikeampaa kuin koskaan. Kelvollisia vaihtoehtoja työttömyyden korjaamiseen ja työpaikkojen siirtymiseen oikeaan osoitteeseen ei tahdo löytyä. Työpaikat ja työttömät eivät nyt löydä toisiaan. Jälleen virhe lamaan on omaa politiikkaamme. Velkaantuneet kunnat ja kasvava tarve panostaa vanhusten terveyteen ja sosiaalityöhön ei toimi kun samaan aikaan on tuotettava vientiyrittäjyyttä ja haettava nuoria palvelualan hoivatyöhön ilman rahaa. Infrastruktuuri alkaa rappeutua sekin. Tämä on jo viides seuraus väärästä aluepolitiikastamme ja syy keskustan vaalitappioiden jatkuvaan kierteeseen.


Politiikka palaa politiikkaan

Kokoomus joutuu olemaan ahtaalla keskustan hakiessa paniikissa uutta aluepolitiikkaa ja puheet jatkuvista kuntien liitoksista nähdään vain ärsyttävänä punaisena vaatteena. Keskusta ei pysy hengissä myötäilemällä kaiken aikaa kokoomuksen ja demareiden aluepolitiikkaa. Helsinki näyttää sekin punaista valoa tälle politiikalle ja perussuomalaisten kannatus kasvaa joka suunnalla. Maakuntien Suomi ei enää niele Helsingin kasvua ja sen erkaantumista omille teilleen ulos maakuntien Suomesta. Jos uutta ei pian löydy, keskusta häviää joka vaalin ja seuraavat ovat jo kohtalokkaat. Vaihtoehto jossa aluepolitiikka siirtyy demareille ja kokoomukselle on kuntapuolueelle lopullinen kuolinisku. Tällaiseen kaiken keskittävään talousmalliin ei keskustassa lähivuosina suhtauduta suurella lämmöllä. Muutama kansallinen osaamiskeskus ja tyhjiin imetty maaseutu ei miellytä keskustalaisia äänestäjiä. Niiden historia on EU kautemme alussa ja Ahon hallituksessa. Kunta- ja aluepolitiikalla keskusta tuo politiikan jälleen laman ytimeen ja samalla koko ongelma nähdään aiempaa laajempana kansakunnan yhteisenä ohjelmana. Nyt se on ollut vain kaupunkipoliitikkojen leikkikenttä ja surullinen koko luonnonvaroistaan tunnetulle maaseudulle ja sen kaikille toimijoille.

Kuntavaalit 2008

Vaalit


Kuntavaalit 2008 muistuttivat erehdyttävästi 1970-luvun niitä aikoja, jolloin vennamolainen populismi levisi ja valtasi asemaa keskustan ja etenkin kommunistien ydinalueilla. Tuolloin yhdyskuntarakenteet maassa muuttuivat ja korpikommunismi ei tuonut lohtua maalla yhtään sen enempää kuin teollisuuskommunismi taajamissamme. Samaan aikaan voittajana oli myös Kansallinen Kokoomus. Niin oli nytkin. Kekkosviha eli parhaita päiviään eikä se ole laantunut vieläkään.

Oliko siten mitään eroa ja mikä yhdisti näitä aikoja?

Ensinnäkin molempia aikoja yhdisti maailmanlaajuinen lama ja Suomessa valtaisa muuttoaalto ja epävarmuus, katkeruus. Suomi autioitui kyläkunnittain ja matkasimme Ruotsiin, osa Helsinkiin. Suomi jakautui silloin kahtia ja niin se tekee nytkin. Syntyi hyvinvoivien yläluokka ja yhä pahemmin köyhtyvien ja yhteiskunnasta vieraantuvien joukko. Nyt se on vaan paljon voimakkaampaa ja näkyy katukuvassa Helsingissä. Maaseutu on jo surutyönsä tehnyt. Vain juoppolallien joukot Forssassa kertovat saman taudin jälkioireista.

Toistuvaa historian aaltoliikettä

Kun muutin Forssan 1990-luvun laman pahimpana vuonna, asukkaita oli liki 22 000, nyt liki 4000 vähemmän. Jossakin ovat kunnan parhaat aivot ja oletan että he asustelevat Helsingissä hekin kuten tapahtui 1970-luvulla. Isoisäni neuvoi kuinka köyhien ja yksinkertaisten kanssa ei pidä ryhtyä riitelemään eikä muutenkaan käymään kauppaa. SE pätee edelleen. Poliisi hoitakoon ystävät pahnoille, olivat nämä sitten miehiä tai naisia. Ja niin on käynytkin. Äänestä siis poliisia, neuvoi isäni, poliisi hänkin. Poliisi tuntee asiakkaansa, sinä et, neuvoi nyt 93 -vuotias vanhus.

Vielä 1970-luvulla vaaleissa sentään kävi 85 % suomalaisista ja uskoi demokratian voimaan, protestiääniin. Nyt ”rotestiäänet” nostivat vaalien osallistumista 4 % kiitos Timo Soinin, takavuosien vennamolaisen pierun, Urpo Leppäsen kaverin, mutta silti 40 % jäi pois vaaleista. Urpo Leppänen ei Suomea nyt pelasta edes Timo Soinin katolisen lääkärivaimon rukouksella. Olen pahoillani, mutta tunnen hänet viriileiltä ajoilta, jolloin hän oli vielä työministeri ja Kuuban helmi loisti Hymy lehden palstoilla. Ei nostalgialla tehdä vallankumousta. Kun kymmenen suomalaista kokoontuu yhteen, siellä on vain yksi demari, yksi kokoomuslainen ja yksi kepulainen. Mutta neljä sellaista, jotka eivät käyneet vaaleissa lainkaan. Se on vallankumous ja se on nyt oivallettava Forssan lehteäkin lukien. Niin työlästä kun uuden oppiminen Forssassa asuen onkin. Ja tarpeetonta muuttamatta sieltä koskaan muualle.

Promilleväkeä

Tarvitaan yli tuhat suomalaista, jotta mukana alkaisi olla myös jäsenkirja kepulaisia, kokoomuslaisia, demareita. Se kertoo taudin syyt ja kohta myös seuraukset. Kunnissa valta ei ole poliisilla kaavoituksessa eikä eläkeläisellä kirvesmiehellä terveydenhuollossa. Tämän hoitavat virkamiehet ja raha, riihikuiva raha. Nämä ihmiset, vaaleissa valitut, eivät osaa tai kykene kumpaankaan. Kaavoitukseen tai rahan hakuun maailmalta. Heidän jäsenistönsä on ikääntynyttä eläkeläisjoukkoa ja vaalityö soppajonoja torilla. Elämme viimeisiä tällaisia vaaleja ja niitä oli nostalgista seurata läheltä katsoen. Olla käytettävissä.

Vallankumoaus alkaa Helsingistä - ei Forssasta

Helsingissä ja Espoossa uusvennamolaiset kokosivat itsensä ryhdikkäästi neljänneksi liki 10 % osuudella ja Espoossa, Timo Soinin kotipaikkakunnalla korpikaupungissa, se ylitettiin. Kepu ei ole onnistunut siinä likimainkaan koko historiansa aikana. Siihen tarvitaan kokonaan toisenlaisia ihmisiä kuin nämä Korhoset Pohjanmaalta. Vihreät jyräävät äärivasemmistoa yläpäästä ja uusvennamolaiset alapäästä. Ei ole tilaa jyväjemmareiden jälkeläisten asenteille ja arvoille, he sanovat. Ja se on totta siellä ja se olisi ollut syytä oivaltaa ajoissa kepun puoluetoimistossa. Kokoomus kun hoitaa konservatiivit kuten hoiti jo 1970-luvulla. On hoitanut aina myös valkokaulusköyhälistön kapinat ja nurinat. Vihreät nousivat näiden naisten äänillä ohi demareiden Espoossa ja Helsingissä. Ja vielä reilusti.

Se oli kolmas näiden vaalien varoitus ja signaali ikääntyneen työväen luokan edustajien oivallettavaksi, talonpoikaispuolueen perinneyhdistyksen portinvartijoille luettavaksi. Entäpä kun alkavat äänestää netissä? Saavat koko maassa myös nuorten äänet ja kohta yhtenä vaalipiirinä? Siinäpä on ”vahoille puolueille” painajaista, verkostodemokratiassa. Uusmedia kun ei oikein niele tätä vanhaa mediaa ja sen vakuutteluja. Ei nämä vaaleista pois jäävät nuoret tyhmiä ole, päinvastoin. Te olette sitä, säälittävää joukkoa heidän näkökulmastaan. Se on tulevaisuuden näkökulma. Teidän taas menneisyyden. He kun elävät teidän jo maatessa kalmistossa.

Mahdoton yhtälö itsepetokselle

Maaseudulla käynnistyy todellinen kepulainen taisto hengissä säilymisestä kun vastassa on kokoomuksen ohella vihreät ja nyt uskottavia ehdokkaita saava Timo Soini joukkoineen. Se kun lupaa heille yhtä edustajaa joka vaalipiiristä kolmen vuoden kuluttua. Katkeruus pahenee lähivuosina laman iskiessä ja kuntien vararikkojen todella alkaessa. Yhdistymisiä seuraavat saneeraukset eikä pienin kunta saa yhtään edustajaa Hämeenlinnan kaltaiseen valtuustoon saati herrojen hallitukseen. Miten sen selität äänestäjillesi? Et mitenkään.

Onneksi en ole se poliisi, joka keräsi nyt paljon ääniä. Hänellä kun on myös nyt valtaa ja vastuuta tehdä, ja nyt niitä tekoja seurataan ja tarkkaan. Sama koskee ministeriä ja hänen horjuvaa asemaansa Hämeessä, mutta niin myös muitten maakuntiemme kohdalla. Suomi on muuttumassa rajusti, mutta ei samojen ihmisten toimesta kuin 1970-luvulla. He ovat eläkkeellä ja pelkäävät mihin me joudumme, kuka heidät hoitaa? Onneksi minulla ei ole nyt valtaa, mutta ei myöskään vastuuta. Kiitos äänestäjien Forssassa. He vapauttivat minut muihin tehtäviin. Luojan kiitos.

Kiitos vorssalaisille

Olin käytettävissä vaaleissa. Kiitän niitä pariakymmentä, jotka jostakin syystä äänestivät minua. Mutta erityiskiitos niille, jotka jättivät äänestämättä ja vapauttivat minut tehtäviin, joissa on nyt järkevämpää toimia kuin istuen kunnanvaltuustossa Forssassa. Eilisen päivän unessa. Ei se ole minun paikkani. Mutta tarvittaessa on oltava myös käytettävissä. Se kun kuuluu demokratiaan. Vaikka 40 % meistä ei siihen enää uskoisikaan.

Äänestäjät ovat puhuneet ja pulinat pois. Tiedän toki hyvin, että virkamiehet hoitavat valtuutettujen työn ja että seuraavat eduskuntavaalit muuttavat asetelmia yhä enemmän kohti verkostodemokratiaa. Halusitte te sitä tai jarrutitte loppuun saakka. Yhdessä kunnassa tai erikseen. Kuntapuolueessa tai huseeraten uusvennamolaisina, vihreinä tai missä tahansa kuppikunnassa. Siksi 40 % ei jaksa uskoa enää teihin. Minä mukaan lukien. Kirjoittaen mainostoimistoon, jonka tukea samalla kiitän.

Omituinen vaalitaisto

Tietämättä kenen ehdokkaita me lopultakaan olimme näissä vaaleissa. Niin sekavana ne minulle avautuivat seuraten niiden menoa sisältäpäin ja äimistellen kymmeniä vaalikoneita ja mainostoimistoja, edunvalvojia lähettämässä ehdokkaille omia ohjelmiaan. Puolueen ohjelma jäi niissä vähäiseksi, oikeastaan en tiedä mikä se niistä oli. Vai olko sitä ehkä lainkaan? Jokin oma kone oli, joka laski kannatustamme, joka ei toteutunut vaaleissa kenenkään kohdalla sinne päinkään kuin mihin se oli ohjelmoitu. Joku on puolueessa vieraantunut äänestäjästään. Olisikohan se puoluevirkailija ja -toimisto, mainostoimisto, raha jota käytin ja aivan liian vähän jos lainkaan. Nyt haetaan aatteen kadottanutta syntipukkia ja Forssassa se oli sama kuin koko maassa. Ikävä tuli 1970-luvun maalaisliittolaisia tupailtoja ja hengen luontia yhdessä yhteisöllisessä elämässä. Kiitos demareille kahvista ja vihreille pullasta torilla. Oliko nämä todellakin vaalit vai yhteiset karnevaalit tarjota soppaa nälkäisille ja jakaa kuvakortteja, vappupalloja väärään aikaan? Tätäkö tämä nyt onkin?

Missä Eino Poudiainen?

Ero 1970-luvun vaaleihin oli suuri ja tuttua oli vain television vanhahtava tapa esitellä puoluejohtajia, joista puuttui vain vennamolainen ja pohjoiskarjalainen pienviljelijä Eino Poutiainen ja hänen ”rognoosinsa” syömässä tamperelaisen professori Risto ”Sänkkäri” Sänkiahon (sd) ennusteen. Nyt nämä ennusteet toimivat ilman Einon apuakin. On jotain sentään opittukin yli kolmen vuosikymmenen aikana. Nyt on aika palata puhumaan lentokentästä ja tehtaankadun jatkeesta. Hyvinhän ne menivät vorsassa vaalit.

Kuuden kohdan ohjelma kuntavaaleihin

Vastaus palautteeseen - miten kuntaohjelma syntyy Forssaan


Olen saanut runsaasti kyselyjä vastaako Bulevardissa kirjoittamani kunnallisvaaliohjelma myös omaani tai omaa näkemystäni Suomen Keskustan ohjelmasta.


Tieteen korkeat eettiset arvot


Ohjelma on laadittu Bulevardille ja sen runkona on lehteä ja sähköistä verkostomediaa ylläpitävän mainostoimiston oma huolella laadittu toimintastrategia ja se arvot. Ne ovat oikeastaan hyvin lähellä oman työnantajani MTT:n vastaavia arvoja ja hyvin helppo omaksua. Yrityksillä ja tutkimuslaitoksilla, yliopistoilla ovat hyvin korkeat eettiset toimintaohjelmat ja niitä myös käytännössä toteutetaan. Tutkimuslaitoksilla ja yliopistoilla nämä vaatimukset ovat vielä erityisen korkeat johtuen jo puhtaasti nuorten kasvatukseen ja tieteen tekoon liittyvistä tehtävistä. Olen joskus kirjoittanut siitä ristiriidasta, joka vallitsee politiikan teon ja tieteen teon välillä koskien etenkin totuuden hakua ja sen merkitystä sekä eettisiä ohjeistuksia tässä.


Politiikan ja tieteen eroavat totuudet


Politiikassa totuus on usein retorinen ja omasta totuudesta on saatava muut vakuuttuneeksi. Tieteessä totuus tulee jos on tullakseen eikä sitä voi vakuuttelulla synnyttää. Riski luiden siirtelystä haudasta toiseen kasvaa ja usein nuori tutkija löytää ne luut, joita on ollut itse ensin hautamassa. Toki tuohon narsismin ansaan menee helposti varttuneempikin tutkija, jolloin taustalla ovat kohtuuttomat tulosvastuun paineet. Uuden tiedon ja tieteen löytäminen on kuten tiiliseinän rakentamista, jossa jokainen lisättävä tiili on ensin joutunut käymään läpi hyvin tarkan tiedeyhteisön oman valvonnan eikä virheitä juurikaan pääse syntymään. Jos virheitä syntyy, taustalla on usein koko oppirakennelman virhe (esim. väärä teoria) ja seinä joudutaan purkamaan. Kovin harvoin läntisessä tieteessä näin tapahtuu.


Salaa syntynyt syömävelka


Elämme laman tai ainakin taantuvan talouskierron alkua ja se on luonnollisesti ensimmäinen lähtökohta vaalien ohjelmaa pohdittaessa. Yli 150 kuntaa tekee nyt syömävelkaa ja niiden sijainti on toinen kuin takavuosina. Leikistä on jättäytynyt sitten viime vaalien liki 60 kuntaa. Sama määrä tekee talouttaan yli tuhannen euron alijäämällä kutakin asukastaan kohden. Sellaisen talouden varaan ei voi luvata ainakaan mitään kun alkava lama pudottaa verokertymiä, vanhusten määrä kasvaa ja työvoiman rekrytointi vaikeutuu koko ajan.

Laskukausi nostaa esille visionäärit ja innovaatioita toteutetaan


Nousukausina voi äänestää ketä tahansa, mutta syvän laman alkaessa ja taantumassa korostuvat asiantuntemus ja nyt etenkin yhteisten organisaatioiden rakentaminen sekä maankäytön hoito käsittäen koko seutukunnan. Ehdokkaiden tulisi tuntea kohtuullisen hyvin kuntatalous, kuntien palvelurakenteen tulevat muutospaineet, maankäytön säätely ja kaavoitus sekä aluetalouden muutospaineet. Regionaalinen alue ei ole spatiaalinen alue eikä mentaalinen alue ole kaavoitettavissa. Niitä ei pidä sotke nyt toisiinsa. Olen niistä runsaasti maantieteilijänä ja yhdyskuntasuunnittelijan kirjoittanut ja julkaissut myös tieteellistä tekstiä väitöskirjaa myöten. Se ei ole retorista vakuuttelua vaan kansainväliseen käyttöön mennyttä totuutta.


Löydökset ovat pieniä mutta arvokkaita


Kun omalla kohdalla takana on jo runsas 600 julkaisua tai laajaa monografiaa, useita professuureja ja väitöskirjoja, näihin artikkeleihin suhtautuu yhä kriittisemmin, johtuen uusmedian ja nettiympäristön tuottamasta valtavasta tiedon tulvasta. Pääsääntöisesti tieto on kuitenkin kertautuvaa ja toistaa samaa eikä uutta toki hevin löydy. Perustieteet uusiutuvat melkoisen hitaasti ja löydökset ovat pieniä joskin äärimäisen arvokkaita.


Asiantuntijako vai mandaatin täyttäjä


Luottamustehtävät kansainvälisissä tiedeyhteisöissä tai yrittäjien, elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteisissä verkosto-organisaatioissa ovat kovin toisen tyyppisiä kuin poliittiset luottamustehtävät kunnissa, kuntainliitossa tai vaikkapa valtioneuvoston kutsumassa korkeakouluneuvostossa.

Asiantuntijatehtävät tiedeyhteisöjen sisällä ja niiden työtä soveltavissa organisaatioissa ovat monikansallisia ja jäseneksi kutsutaan henkilöitä, joiden tiedetään tuntevan tietyn eritysalueen problematiikka erityisen hyvin. Ne eivät ole siten poliittisia tai demokraattisia mandaattipaikkoja kuten kutien ja valtion luottamustehtävät ja usein myös mandaattivirat. Olen molempia hoitanut, mutta myös jälkimmäisessä aina vain asiantuntijana, en mandaattipaikan täyttäjänä. Olen vaaleissa käytettävissä asiantuntijatehtävään. Kun neuvoja tarvitsen, haen ne kansainväliseltä kärjeltä.


Itsensä jalkauttaminen kentälle välttämätöntä


Etenkin nuorempana jalkautin itseni liki vuosittain tutkijan tehtävästä seuraamaan kentällä miltä maailma näyttää sieltä katsottuna ja hoidin mm. kuntien virkoina suunnittelijan, elinkeinomiehen ja ajoittain myös kunnanjohtajan postia. Viimeisin oli pyydetty asiantuntijatehtävä laatia malli kuntayhteistyölle Karjalassa (myös Itä-Karjala) ja malli on siellä nyt uudelleen ajankohtainen, kun verkostot ja klusterit ovat pysyneet tiukasti innovaatiojärjestelmämme organisaatioissa ohjaavina järjestelminä. Samoihin rakenteisiin joudutaan tutustuman myös Lounais-Hämeessä uudemman kerran avaamalla kirjoittamani Agropolis-strategia ja sen kansainvälisesti levinneimmät uusimmat osat uudelleen käyttöön. Tiede ei tältä osin ole vanhentunut lainkaan tai koskee vain Porterin joitakin tulkintoja, joita olen oikaissut mm. viimeisimmässä IASP:n maailmankonferenssin juhlajulkaisussa (IASP “International Association of Science Parks” on tiede- ja teknologiakeskusten maailmanjärjestö, johon myös oma Agropolis -tiedepuistomme kuuluu)


Nuorilta vaaditaan entistä enemmän - pelissä koko ihmiskunta


Yliopisto-opiskelijoiden ohjaus mm. aluetalouden ja kuntahallinnon sekä yritys- ja kuntatalouden saloihin on samaa työtä kuin vuosikymmenet takaperin. Parhaiten sen oppii kentällä ja menetelmät on syytä hallita kansainvälisen tason kärkiosaajien tapaan myös maaseudulla. Tutkijan työn ohella myös yliopistojen opettajana toimien on syntynyt käsitys, jossa nuorilta vaaditaan tänään ehkä vieläkin enemmän kuin mitä vuosikymmen takaperin. Erityisesti tämä koskee laaja-alaista poikkitieteistä asioiden hallinnan kypsyyttä sekä ympäristötieteiden oivaltamista osana koko ekologista ja sosiaalista, kulttuurista elämäämme, omaa selviytymistämme lajina.

Valon sytyttäjä vai siinä työskentelijä


Itse olen liittänyt tähän mukaan myös kuvataiteet ja nimeämäni klusteritaiteen (cluster art) sekä kirjallisuuden. Uusmedia “jyrää” reaaliaikaisuudellaan ja on tutkijan ja opettajan työssä paljon tärkeämpi kuin takavuosien hidas paperimedia ja sen osaaminen, mutta myös alan jatkuva tutkimus sekä kehittäminen on välttämätöntä tieteen ja sen koulutuksen reaaliaikaisessa levityksessä (diffuusio). On kokonaan eri asia rakentaa innovaatioympäristö kuin tietoa vastaanottava diffuusinen yhdyskuntarakenne. Jälkimmäinen työskentelee siinä valossa, jonka edellinen on sytyttänyt. Ero on valtavan suuri.

Harvinainen innovaatioympäristö


Meillä on mahdollisuus rakentaa Lounais-Hämeeseen erittäin harvinainen innovaatioympäristö, kiitos MTT:n osaamisen ja Agropoliksen, ja saavuttaa sillä globaali asema myös uuden tiedon vastaanottajana. Jos siinä onnistumme, meillä ei tule olemaan jatkossakaan ongelmia aluetaloutemme hoidossa. Innovaatioympäristöjen ei annetta “kuivua” ja niitä tuetaan kokonaan toisin ja eri rahastoista kuin diffuusisia. Niitä on vain pari prosenttia koko yhdyskuntarakenteesta.




Kuuden kohdan ohjelma


Seuravalle valtuustokaudelle asetan itselleni kuusi tavoitetta, joiden toteuttaminen on monen tekijän ja yhteistyön summa.

1) Ensiksi joudumme huolehtimaan kuntayhteistyön organisaation toteuttamisesta ja koko aluetalouden tervehdyttämisestä. Lounais-Hämeen historiasta olen kirjoittanut ja se on ainutlaatuinen Suomessa. Samalla kun sen kunnia palautetaan on huolehdittava sen innovaatiorakenteen traditiosta. Alue kuuluu siihen 2 %:n joukkoon joita maailmalla on toki satoja, mutta meillä Suomessa vain yksi tällainen osaamisympäristö hoidettavana.

2) Toiseksi joudumme muuttamaan koko palvelurakenteemme vastaamaan muuttuvaa väestörakennetta ja sen vaatimuksia. Tässäkin rima on asetettava korkealle ja vaadittava itseltämme uusien ideoiden ja visioiden käyttöönottoa kaikilla sektorihallinnon osa-alueilla.

3) Kolmanneksi yritys- ja elinkeinoelämän palvelut sekä koko talousalueen tutkimus- ja koulutusjärjestelmä on saatava valjastettua innovaatiotoiminnan veturiksi. Siinä ovat mukana myös ikäihmiset ja lapset, eivät vain työelämään koulutettavat. Verkostoituminen klusterirakenteen sisällä on varmin ja lopulta ainut tapa modernin yhteiskunnan uuden yhteisöllisyyden kokoajaksi. Sitä ei pidä paeta ja pelätä vaan on otettava rohkeasti käyttöön ja haltuun. Mottoni on ollut koko ajan: sen saat mitä pakenet.

4) Neljänneksi kuntapalvelut on saatava lähemmäs käyttäjää tai asiakaista. Yksityinen ja julkinen on verkotettava ja luotava tätä kautta osaamista ja sellaista organisoitumista, jossa luovuutta ja yrittäjyyttä “sisäistä sankaruutta” tuetaan ja rohkaistaan. Kun työt tehdään sydämellä ja unelmia toteuttaen eikä vain rahasta, olemme jo paljon paremmalla tiellä laman voittamisessa.

5) Viidenneksi laadukkaat palvelut ja harrastusmahdollisuudet ovat kaikkien alueiden ja kuntien imagon näkyvin osa ja tärkeintä myös kunnan elinkeinopolitiikan hoidossa. Ne eivät mitenkään kilpaile keskenään vaan tukevat aina toisiaan.

6) Kuudenneksi poliittisen vaikuttajan ja päätöksentekijän on tuettava omalla työllään ja osaamisellaan kuntien ja aluetalouden laadukasta virkamiestyötä. Oma kunta, alue ja kylä on tunnettava, mutta samalla tavalla myös kuntatalous ja virkamiestyön luonne. Osaava luottamusmies ja asiantuntija on hyvän virkamiehen tapaan painonsa arvosta kultaa omalle talousalueelleen ja sen hyvinvoinnille.

Kunnan on oltava kilpailukykyinen työnantaja ja se on nyt sen imagollisen tehtävän tärkein avain. Samalla kestävä kehitys on ymmärrettävä sekä biologisena, teknisenä että sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Meillä ei ole siellä enää aikaa tuhlattavana pelin politiikkaan.

Katso

www.matti.luostarinen.fi tai
www.clusterart.org

Alkavat säästöt ja palvelujen karsiminen - saneeraustoimet

Uusilla valtuustoilla edessä vain vaikeita päätöksiä

Ensi viikonvaihteen vaaleissa ratkaisee raha. Kuntien taloustilanne on paikoin kuralla ja tuleva lama syventää sitä dramaattisesti. Päättäjät joutuvat heti alussa opiskelemaan jämäkkyyttä, on kyettävä tekemään suuria linjauksia, on oltava kokemusta aluetalouden toiminnasta ja raha-asioista, uskallusta kantaa vastuunsa.


Talous hyytyy


Talouden hyytyminen tuo yllätyksiä. Liki 70 kuntaa luopui jo leikistä edellisen vaalikauden aikana. Lähes 60 kuntaa sinnittelee vuosittain liki tuhannen euron alijäämällä asukastaan kohden. Se on todella paljon syömävelkaa. Ne eivät voi menestyä itsenäisinä pelkällä hyvällä tahdolla. Kun näiden kuntien kohdalla veroina kertyvä tulo on reilusti alle puolet, äyrinhinnalla taiteilu ei auta sekään. Pääosa tuloista tulee valtionosuuksina. Nämä ovat velkaantuneita kuntia. Reilusti yli 70 % menoista syntyy palkoista sivukuluineen ja kuntapuolue hallitsee. Siinä on mukana kunnan omia työntekijöitä hoitamassa omaa asiaansa. Koko Suomessa yli puolet ehdokkaista on tästä julkishallinnon puolueesta.


Saneeraukset käynnistyvät


Helpot vuodet ovat takana ja edessä tiukka taloudenpito, jota leimaa laman ohella sosiaali- ja terveydenhuollon menojen raju kasvu. Kun kansantalouden kasvu hidastuu, myös työllisyys heikkenee ja pienet ovat yhä syvemmässä kurimuksessa. Takavuosina henkilöstöä lisättiin ja edessä on ikävä yhdistelmä. Vähenevät verovarat ja ikääntymisen mukanaan tuomat kasvavat menot. Varsinaiset saneeraukset Suomi käynnistää vasta kuntaliitostensa jälkeen. Muuten niistä ei ole mitään taloudellista apua.


Hurjia alijäämiä taloudenpidossa


Noin viidensadan euron jatkuvalla alijäämällä taiteilee Suomessa liki sata kuntaa. Meillä on alijäämäisiä kuntia runsas 150 kappaletta. Pahimmat alueet ovat koko Tornionjokilaakso, Koillis-Lappi, koko Oulujoen ympäristö aina Kuusamoon saakka, köyhiä Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan kuntia, Seinäjoen ympäristö ja luoteisen Pirkanmaan kuntia. Todella ongelmallinen vyöhyke kulkee liki läpi Suomen alkaen Keski-Karjalasta Joensuun eteläpuolelta ja jatkuen läpi Etelä-Savon ja Jyväskylän köyhdyttämät eteläiset alueet aina lähelle Kokkolaa. Joukossa on kymmenkunta reilusti yli tuhannen euron tappiolla tulosta tekeviä kuntia jokaista asukastaan kohden.
Sitten tulevat meille tutummat alueet Päijät-Hämeessä, joiden talouden kantajiksi emme ryhdy. Näihin liittyvät kunnat Kymi-Karjalasta. Yli 20 kuntaa tehden taloutta reilulla velalla ja yli varojensa eläen.


Ei muiden roskapankiksi ja velan maksajaksi


Oma talousalueemme on vielä kuvilla, mutta sitten Pirkanmaan ja Satakunnan suuntaan katsellen löytyy taas kymmenen yli varojensa elävää kuntaa. Koko eteläisen Suomen kärki Hangon ympärillä on yhtä pimeää kuin Tornionjoen laakso ja Kainuun köyhimmät kunnat.
Lounais-Hämeen ei tule lähteä hoitamaan vararikkoon menevien kuntien taloutta. Kun aluetaloutta hoidetaan jatkossa, raha ratkaisee ja kunnan kyky olla mukana terveellä taloudella maksamassa omat osuutensa. Jos ei muuta, vakuudet on saatava valtiolta. Muiden roskapankiksi ei pidä nyt lähteä. Seuraavat neljä vuotta tehdään tiukkaa budjettia ja talousmiesten ja -naisten ohjaksissa. Nyt alkaa Suomen pahimmat yhdyskuntien vararikot ja sinne on menossa suuria aluekokonaisuuksia, ei vain yksittäisiä kuntia.

Matti Luostarinen, dosentti, filosofian ja valtiotieteitten tohtori, erikoistutkija

Number 23

Numero 23 - The Number 23

Entinen lemmikkidekkari ja koiria jahtaava rankkuri, kuminaama näyttelijä Jim Carrey, saa vaimoltaan lahjaksi kirjan jonka nimi on enteellisesti “numero 23”.

Joel Schumacherin ohjaama elokuva on ensimmäinen Carreyn vakavasti otettava näyttelijän suoritus ulkopuolella koomikon rooliensa. Hän onnistuu siinä loistavasti.

Carreyn (perheenisä Walter Sparrown) aloitta kirjan lukemisen vastentahtoisesti. Mitä pidemmälle hän jatkaa sitä syvemmälle numero 23 alkaa syöpyä miehen mieleen ja omaan elämään. Luku 23 alkaa näkyä joka paikassa ja sillä on outoja yhtymäkohtia hänen elämäänsä. Alkaa pakkoneuroottinen ja psykoottinen tarinan kuljetus. Hän on syntynyt toinen maaliskuuta 23, parkkipaikan numero on 23, puhelinnumeroiden summa on 23, kaikkialle tuo numero kummittelee ja ohjaa hänen tulevaa kohtaloaan. Kohtalo on sitonut kaiken tuohon numeroon, se on kaikkeuden keskipiste.

Elokuvaa on verrattu moniin kauhuelokuvien klassikoihin alkaen Stanley Kubricin Hohdosta ja jatkuen Bryan Springerin Epäilyihin, Kuudenteen aistiin ja Fight Clubiin.

En puhu elokuvan sisällöstä, en halua pilata sitä katsojilta spoilaamalla. En kerro niitä yksityiskohtia joihin Walter joutuu numeron 23 johdattamana. Ne on itse koettava ja nähtävä, otettava kantaa tutustumalla numeroon 23. Leffa on saanut sekä kritiikkiä että loistavaa palautetta ihmismielen monikerroksista juonteista ja tavasta yhdistää ja mystifioida maailmamme. Fenley Phillips käsikirjoittajana, Joel Schumacher ohjaajana ja Jim Carey, Virgiania Medsen, Logan Lerman päänäyttelijöinä ovat onnistuneen luomaan trillerin ja kauhua, joka ei hevin unohdu.

Olen syntynyt kymmenes heinäkuuta 1950-luvun alussa. Meksikolaisen ajanlaskun mukaan Maya-kansa ja Inkat katsoivat syntymävuodeksi hedelmöityshetken. Näin syntymähetkestäni saa numerot yhteen lakien 10.07. 1950 = 1+7+1+9+5 = 23

Olen kirjoittanut juuri romaanin May-kansan ja Inkojen ennusteesta, joka käy läpi koko mytologisen tieteemme ja kansakuntien historian nimellä “Arctic Babylon 2011”. Olen saanut siitä runsaasti palautetta ja kotisivuillani on piipahtanut vuoden aikana maalauksia ja veistosten kuvia avaten runsas 3 miljoonaa havaintoa. Kuvat kiinnostavat toki enemmän kuin blogitekstit, mutta on niilläkin päivittäin lukijoita enemmän kuin takavuosina väitöskirjalla tai tieteellisillä artikkeleilla. Pääosa vierailijoista tulee toki rajojemme takaa etenkin Britanniasta ja Yhdysvalloista mutta myös Saksasta, jossa kirja kustannettiinkin. Webympäristö ja blogi on kuitenkin nopein ja ylivoimaisesti luetuin tapa levittää tietoa yli 600 kirjoituksestani tai kirjasta ohi hyvin pienen professionaalisen lukijakunnan. Takavuosina löydökset olivat melkoisia sattumuksia paperiversioina ja populaarin tieteen kohdallakin hankalasta haettavia.

Arctic Babylon ja sen lainaama ennuste kertoo kuinka viimeinen päivämme koittaa mayojen liki 5000 vuotta vanhan ennusteen mukaan 24. joulukuuta vuonna 2011. Kaikki tämä on kerrottu 560 sivuisessa romaanissani tieteen ja mytologisen maailman, perkeleen ja pimeän pahuuden sekä jumaluudeksi kutsumamme valkeuden välisenä kamppailuna. Oma pitkä historiamme ihmislajina ja monina kulttuureina, usein omituisella tavalla kadonneina, ja sen lyhyt tulevaisuus lainaten kertojiksi maailman tieteen kipsikuviksi muuttuneita neroja, tehden heistä inhimillisiä olentoja pienine puutteineen ja heikkouksineen.

Laskemalla mayakansan ennustamat lopun päivät 24.12 yhteen, syntyy luku 36
Vähentämällä siitä heidän astrologiensa neuvomalla tavalla viimeiset vuosituhannen vuodet 11 ja vuosituhat kaksi, jota nyt elämme, saamme luvun 23.

Jos haluatte vaikuttaa vaaleissa tavalla, jossa mukana on tiedettä, taidetta ja kulttuuria, väitöskirjat sekä luonnontieteissä että ihmistieteissä, kuntatalouden hoidossa sekä useita professuureja, yliopistojen korkeimpia opettajan virkoja yritys- ja kuntajohtajia kouluttaen, käytettävissä on tämä mytologinen numero, jota globaali kulttuurimme käyttää ja nyt suosittaa. Siis Forssassa kuntavaaleissa numero 23. Kyllä. Se on oma numeroni sielläkin.


Lue lisää “The Number 23” “Le Nombre 23” tai käy leffassa jos olet äänestysikäinen.
Tietoja numerosta 23 saat myös kotisivuiltani www.mattiluostarinen.fi tai www.clusterart.org.


Matti Luostarinen, prof, fil.tri, val.tri.

Kriisi vie visionääriseen johtajuuteen

Teemat kuntavaaleihin muuttuivat visionäärisiksi





Kuntavaalien loppukiri alkaa. Mitkä ovat teemat, jotka tulisi nyt nostaa pöydälle?


Yhdysvalloissa käydään presidentinvaaleja joissa näkyvin teema on finanssikriisi. Se käynnistyi Yhdysvalloista ja se leimaa siellä koko yhteiskunnan taidetta myöten. Barac Obama lupaa tukea työllistäviä yrityksiä, John McCaine tarjoaa rahaa sosiaalimenoihin vanhuksille ja työttömille.



Tässä tilanteessa Obama voittaa vaalit. Se näkyy taitelijoiden tuessa juuri hänelle, ei Bushin kaikesta ulkona olleelle konservatismille. Siihen otetaan nyt rajusti etäisyyttä.


Euroopassa finanssikriisin sankariksi kohoaa Britannian pääministeri Gordon Brown. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on taas tehnyt innokkuudessaan myös virheitä. Oma pääministerimme tuki juuri Brownin näkemystä ja Suomen 1990-luvun alun kokemuksella. Se valinta oli hyvä. Likviditeettiongelman ratkaisuun tarvitaan myös luottamusta.


Kriisi tarjoaa mahdollisuuden tehdä ratkaisuja, joihin ei normaaleissa oloissa olisi mahdollisuutta. Se on innovaatioiden toteutuksen aikaa. Brown haluaa uudistaa maailman talousjärjestelmän ja onnistuu siinä, jos hän saa Kiinan ja Angela Merkelin rahat ja Yhdysvallat saa Obaman presidentikseen. Näin varmaan tulee käymään tässä talouden ja kulttuurin yhteisessä turbulenssissa.


EU:n komissio on ollut sivussa ja Jose Manuel Barroso on osoittanut heikkoutensa. Finanssimarkkinoiden säätelyyn ei ole mahdollisuutta, jos suuret jäsenmaat eivät ole tukemassa. Euroopan roskapankki-idean väläyttämien oli virhe, samoin suurten jäsenmaiden riitaisa kokoontuminen pienten jäädessä rannalle. Barroso ei ole visionääri vaan leimallinen manageroiva oikein tekijä, mutta ei oikeita asioita löytävä.


Kriisi ja laman alku tuovat esille visionääriset johtajat ja innovaattorit. Takana pyristelevät ja poukkoilevat ovat nyt statisteja. Sen tulisi näkyä myös Suomessa kuntavaaleissa. Mitkä ovat kansainvälisen taustan saavissa kuntavaaleissa visionääriset näkemyksemme?


Yhdysvalloissa taide ja kulttuuri näyttää aina tulevan suunnan etukäteen. Nyt Obaman saama tuki on jopa liiankin näkyvää. Siellä saarnataan ihmisille, jotka ovat jo tulleet käännytetyiksi. Bushin ajan suurten mittojen ökytaide on elettyä elämää ja galleriat tyhjiä. McCainia tukevien konservatiivitaiteilijoiden on viisasta olla nyt hiljaa ja pysyä kotonaan. Taide politisoituu ja muuttuu kertomaan lopusta, arktisesta babylonista, joka kiertää Yhdysvaltoja jo toista vuotta voitokkaasti. Arctic Banylon romaanina kulkee rinnakkain maailman huippujen tahdittamassa sirkuksessa. Suomessa sitä aletaan lukea vasta laman alkaessa näkyä ja odotetusti juuri yli vuoden viiveellä. Suomalainen kultuuri kulee pari vuotta jäljessä. Helsingin Sanomat ja Alma Media ovat sen näkyvin jarru. Konservatiivinen linnake kuten Lapin lesbokeskustelu osoitti.




Suomen teema on arvoissamme. Ne ovat nyt rempallaan ja niistä uskalletaan puhua kun on pakko. Yleensä enemmistön rempalleen menneet arvot ovat mahdoton asia poliitikolle, mutta ei enää. Kylmyys ja itsekkyys on turruttanut mielet eikä toisen ihmisen iloon tai tuskaan oteta osaa. Näin keskenkasvuiset lapset ja vanhukset jäävät yksin. Myötäelämisen puute on aina seurausta pitkään jatkuneesta nousukaudesta. Aito elämänilo syntyy muusta kuin talouden noususta, ahneudesta ja kriisi tuo sen näkyville kanssaihmisten hädän tuomana. Syntyy aitoa elämäniloa, jossa vastuunkantaja ei ole enää suuryritys ja voiton maksimointi, konservatiivinen media.

Nousukausi toi mukanaan työn orjat ja narrit, tyhjän elämän näyttämön. Työn hallitsija ja herra ei hallitse elämäänsä mielettömässä kiireessä. Viimeistä päivää elävä ei näe muuta kuin kertakäyttöilot ja pilaa huomisen onnensa. Vasta ikä tuo usein mukaan kyvyn nähdä kuinka sotasukupolvi on lopulta oman elämänsä herra.

Näiden vaalien suomalainen visio on johtajuus, joka oivaltaa mistä syntyy yhteiskunnan nousukauden paha olo, koulusurmat ja vanhusten heitteillejätöt. Monen työikäisen arvot ovat rempallaan ja niihin on uskallettava puuttua riihikuivalla rahalla siirtämällä sitä päivätyön, kodin arvojen tukemiseen Brack Obaman ja Gordon Brown talousopeilla. Ne kun toteutuvat globaalisti, ei omamme.

Turkin ja Mersin tiedepuistojen yhteistyötarjous

Lahja Presidentti Martti Ahtisaaren Nobel -palkinnon kunniaksi Hämeeseen

The letter from Turkey – Mersin Technoscope

Samalla kun onnittelemme ja juhlimme presidentti Martti Ahtisaaren saamaa Nobelia, jatkamme arkista työtä ja esittelen seuraavassa myös Ahtisaarelle kovin tutun Turkin ja Mersin alueen yhteistyötarjouksen ja tilauksen. Se tuli sopivasti juuri kun Turkin presidentti vieraili meillä ja samalla hän piti juhlapuheensa Martti Ahtisaaren kunniaksi järjestetyssä seminaarissa Jyväskylän yliopistossa. SE oli todellakin pelkkä sattuma. Runsas vuorokausi ennen Nobelin saajan julkistamista. Uskokoon ken voi.

Presidentti Martti Ahtisaari ei pitäisi mitään sattumana. Suurin suomalainen tällä hetkellä ja ehkä historiassa vielä hieman suurempi kuin mitä ounastelemme. Pesäero muihin presidentteihin kasvoi kuitenkin huikeaksi ja Ahtisaaren oma "Rauhan rakentajan osaamiskeskus CMI" on aivan oma lukunsa myös Nobelin rauhanpalkinnon saaneiden joukossa. Kolmessa maanosassa tehty rauhantyö on suorituksena ja humanitaarisena tekona vertaansa vailla historiassa. Jos osui kirjallisuuden Nobel kohdalleen tämä oli täydellinen napakymppi savolakarjalaiselle "piällysmiehelle" ja kansakoulun opettajalle, diplomatian tuhattaiturillemme.



Turkin presidentti Abdullah Gul vieraili todellakin juuri maassamme ja tutustui mm. Jyväskylän yliopistoon ja teknologiakeskukseen. Samalla hän piti yliopiston Martti Ahtisaari -luennossa esitelmän kertoen kuinka Turkin sisäinen kehitys kohti EU -jäsenyyttä on vielä kesken, mutta “Turkin hiljainen vallankumous” etenee Suomen ja etenkin presidentti Martti Ahtisaaren toimiessa rehellisenä ja puolueettomana tukijana. Ahtisaari valittiin vuonna 2004 riippumattoman Turkki-komission puheenjohtajaksi. Olli Rehn puolestaan toimii EU:n laajentumiskomissaarina.


Kaikki käynnistyi 25 vuotta takaperin

Tapasin Etelä-Afrikassa Johannesburgissa maailman tiedepuistojärjestön IASP:n 25 vuotta jo kestäneen taipaleen juhlakonferenssissa vanhat ystäväni mm. Turkista. IASP (International Association of Science Parks) on maailman tiedepuistojen kattojärjestö, jossa mukana ovat käytännössä kaikki maailman innovaatiotoimintaa harjoittavat kansataloudet sekä tiedepuistot. On arveltu että yli 98% maailman etenkin teknisistä innovaatioista toteutuu tämän järjestön sisällä työskentelevien yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämä välisenä yhteistyönä. Mukana ovat luonnollisesti Venäjä ja kaikki Aasian valtiot, tieteen ja tutkimuslaitosten ohella yritykset ja luonnollisesti rahoittajat sekä hallinto. Kahta samanlaista tiedepuistoa ei maailmalta löydy. Jos olet nähnyt yhden tiedepuiston, olet nähnyt yhden tiedepuiston, kuuluu sanonta.

Itse olen ollut mukana järjestön kehittämistyössä sen ensimmäisestä konferenssista (perustajajäsen) alkaen ja myös sen Yhdysvalloissa toimivassa ”kilpailevassa” järjestössä (AURP, Association of University Related Research Parks) toimien myös sen hallituksessa. Nykyisin toimintaa edistää lisäksi puhtaasti klusterirakenteisiin erikoistunut maailmanjärjestö, jonka perustamisessa olin mukana vuosituhannen vaihtuessa.

Suomesta Oulu oli avaajana – agropuistoista Jokioinen


Suomessa toiminta alkoi ensimmäisenä Oulun teknologiakeskuksessa ja tiedepuistossa vuonna 1982, jolloin toimin Oulussa alan professorina. Näin tehtävät kuuluivat ikään kuin virkaani Oulun toimiessa Suomessa edelläkävijänä innovaatiopolitiikassamme. Agro-osaamisessa prosessi taas käynnistyi klusterina ja verkostorakenteella vuonna 1991-92 Jokioisista ensimmäisenä maailmassa.

Keskustelin turkkilaisten kanssa erityisesti Suomen mahdollisuudesta auttaa välittäjänä ja yhteistyökumppanina agroparkkien, agrotiedepuistojen ja osaamisympäristöjen toimintaa koko valtaisan maan elintarviketeollisuuden sekä maatalouden kehittämisessä. Samalla kävimme läpi kaikki Turkin keskeisimmät tiedepuistojen rakenteet ja innovaatiopolitiikan nykyvaiheen. Olen vieraillut Turkissa useita kertoja ja tutustunut kaikkiin tiedepuistoihin erikseen sekä luennoinut juuri keskenään verkottuvista agrotiedepuistoista ja nyt uusimmasta klusteriteorista. Afrikassa järjestetty konferenssi edisti toimintaa juuri heille suunnatussa ja suomalaisten koordinoimassa ohjelmassa. Avaajana oli maan presidentti ja pääministeri. Saimme suomalaisina kiitosta tavalla, jota oli miltei vaikea kuunnella sadan kansakunnan joukossa. Toista vastaavaa ei kohdallemme voi osua.


Mersin valtaisa kehitysvyöhyke

Erityisen läheisiksi on muodostunut Mersin teknologiakeskus ja sen laaja kehitysvyöhyke sekä ensimmäinen teknologiakeskus METUTECH Ankarassa vuonna 1998. Hieman myöhemmin IASP tuki prosessia maailmankonferenssissaan Istanbulissa ja nykyisin maassa on jo 30 korkean teknologian tiedepuistoa, joukossa runsaasti kehittyviä agrotiedepuistoja.

Mersin kohde on ensimmäinen EU:n tukema innovaatiokeskus Turkissa. Mukana on innovaatiotoimintaa koskien maa- ja elintarviketaloutta (suuri agrotiedepuisto), mutta myös lääketiedettä, kemianteollisuutta, bio- ja nanoteknologiaa, energiahankkeita, IT-alaa ja elektroniikkaa, ympäristöteknologiaa ja turismia. Kyseessä on hyvin laajan alueen moderni monialainen osaamisympäristö klustereineen.

Suomalainen malli taustalla


Erityisesti maatalouden ja agrobisneksen kohdalla olemme keskittyneet hankkeisiin, joiden klusteri etenee koko tuotantoprosessin kattavana systeeminä. Se ei paljon poikkea suomalaisesta mallista, mutta on räätälöity turkkilaiseen mittakaavaan sopivaksi ja ymmärtäen kulttuuriset ja yhteiskuntarakenteelliset eromme sekä valtaisat luonnonvarain käyttöön liittyvät mahdollisuudet Turkissa.

Innovaatiorakenteet on ymmärretty hyvin laajalla tavalla ja kattaen kaikki toiminnot ja niiden toteutukset. On tehty välttämättömät sellaiset korjausliikkeet, joita perinteinen porterilainen klusteri on edellyttänyt. Tämä on koskenut etenkin yritysten työskentelyä webympäristön sisällä sekä sellaisia finanssipoliittisia rakenteita, joita nyt korjaamme myöhässä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kestävän kehityksen sisäänajo on luonnollinen koko taloutta ylläpitävä moottori.


Pääjohtajan tervehdys talousalueellemme

Mersin teknologiakeskuksen ja vyöhykkeen kehittämisestä vastaava johtaja Ozgur Durmaz pyysi minua välittämään omalle talousalueellemme yhteistyötervehdyksen ja samalla blogiviestin, joka on englanninkielisenä tekstini jatkona otsikolla “Innovation in Mersin Technoscope”. Samalla se on osoitettu Bulevardin webympäristön kasvavalle yrittäjäjoukolle ja sen kansainväliselle, globaalille verkostollemme.

Parhaat terveiset yhteistyökumppaneilta Turkista kaikille talousalueemme yrittäjille, luonnonvarain kehittäjille, kouluttajille, korkeakoulullemme sekä talousalueemme hallinnolle, rahoittajille ja myös tuleville kuntapäättäjille tavoitteena yhdistää osaamiskeskuksemme ydinosaaminen (MTT/ Agropolis) ja omat verkostomme suurin kasvaviin toimialamme klustereihin yhteistyössä Mersin kaltaisten toimijoiden kanssa.


INNOVATION IN MERSIN TECHNOSCOPE

Mersin is a multi-faceted and rapidly growing city, with a modern port, a free zone and major industrial and commercial establishments. In spite of its short history as a city Mersin was rapidly transformed into an industrial city complemented by trade and service sectors. It is among Turkey's ten largest cities in terms of industrial, agricultural and commercial potential.
Mersin has potential for further growth thanks to its strategic, historical and cultural role between Europe and the Middle East as well as its mild climate. It has all the factors including its geographical location and wide hinterland and a completed infrastructure which an investor would take into consideration before making its decision to go ahead with an investment plan. On the one hand it has industrial parks, qualified labour and high living standards and, on the other, it features numerous plains, beaches, fertile soil and typical Mediterranean climate preferred not only by local, but also foreign investors.
We all know that initial interactions of Technopark were started in 1950s in the developed countries, the science park of Stanford University in United States – Silicon Valley – is regarded as the first Technopark in the world. Technopark outspread widely in Europe in 1970s. Initiative step was taken by Middle East Technical University in Turkey. The first Technopark was founded in Ankara in Middle East Technical University as METUTECH in 1998. Later, in 2001, the “Technology Development Zones Law No.4691” was legislated and with this law, many advantages have been provided for both academicians and companies. Since then, 30 Technopark have been established in Turkey, 18 of them are fully operational.

Mersin Technology Development Zone (Technoscope) was established in June 2005 in order to use the research-development (R&D) studies carried out by the university, industry and other institutions to develop new technologies and transfer them into the industrial production that will contribute to the competitive position of Mersin in both national and international levels.

Technoscope is founded in connection to the Ministry of Industry and Trade under “Technology Development Zones Law No. 4691 by and in the participation of Mersin Provincial Private Administration, Mersin Tarsus Organized Industrial Zone, Mediterranean Exporter Unions, Mersin Chamber of Commerce and Industry, Tarsus Chamber of Commerce and Industry and ODTU (Middle East Technical University) Technopark. As one can understand we are not government, we are not university, we are not private company. We are a bridge linking the whole.

The vision of Mersin is to become a region with a high quality of life and sustainable economy based on knowledge and innovation. In order to realize this vision, key sectors are Tourism, Logistics and Agro-food. As Technoscope we would like to attract companies in agriculture, food, medical science, chemistry, electronics, IT, biotechnology, nanotechnology, energy and environmental technologies sector, also Large-scale companies using advanced technology and international software giants. With our collaboration activities, modern infrastructure and superstructure facilities for technology producers and developers, researchers and academicians, will create synergy in the region and convert knowledge to economic value by university-industry collaboration.
Mersin is the first city in Turkey, where European Union supported the Regional Innovation Strategy, is working on establishing an agro-park, in order to use the potential. Mersin Province’s total area is 15,853 km² with the population of 1,651,400. Mersin, where 3.6 billion tons of agricultural products are produced, is getting started to be the Agricultural Capital of Turkey. With the cluster of the companies in agro-food through the advantage of the port and the free zone Mersin as the gate to Middle East will be the production and the marketing centre in agriculture. To resolve the lack of the number of agricultural SME’s dealing with scientific agriculture, we need an agro-park. We would like to exchange ideas and want to learn from the experienced science parks. Technology transfer and expertise needed in planning especially R&D units. The agro-zone would provide a home base for food processing and value added production companies, marketing cooperatives, a sustainable agriculture training centre, and a demonstration farm. Through this zone infrastructure, poor farmers would learn farming practices to improve the value of their output and gain marketing channels to domestic and international markets. Through the training and research programs the zone would coordinate with regional watershed and land use management, ecological restoration, soil restoration, and economic development programs. The zone is planned to improve; 26% of the Mersin has agricultural potential, Approx. 60% of the employment in the city depends on agricultural activities, Fragmented structure of agricultural producers in the region, loose connections between producers and service providers in the region, Old-fashioned technologies and conventional methods employed in agricultural production.
On the other hand, although we have been established as a company, we are a non-profit minded Technopark; we do most of our work in the field of social responsibility. One of our work is, are trying to integrate research and development into Turkish Culture, by this way we know that we will be able compete in the global area. A very new example for this is the competition that we are organizing at the moment. “Innovation Competition”. What is new with this? This competition is open to 6-12 years old pre-school and primary school students. Why this age? Because they have purest minds and nothing can stop their innovation. In the competition, we want them to be innovative in certain sectors, like food, automotive, IT, production etc. They will be working on their projects with their parents and teachers. The winner of each sector will be elected by the group of jury, who are the experts in their fields. We will take the winners project and try to commercialize it. For example in food sector, we will take the winners project to a crisps producer company and tell them to use it in the production process and write that they use the winner’s name on the package of the crisps. This will be a both marketing strategy to the company and acceleration to the child’s motivation. By this way, parents, teachers, school mangers… will be proud. The other children will work harder in the other years and try to achieve the success to be the winner. By the years people will understand that it is not only a competition but a life style as well. We all know that no company or country will be successful without R&D; otherwise they will be custom manufacturers. Innovation will be a part of our lives, that’s who we are.

Best Regards,


Ozgur Durmaz
Mersin Technology Development Zone (Technoscope)
Management Company
General Manager

Turvallinen Nobel -valinta kirjallisuudessa

Maailman kansalainen Le Clezio sai Nobelinsa


Jean-Marie Gustave Le Clezio kirjoittaa romaaninsa englanniksi ja espanjaksi, joskus myös ranskaksi. Hän asuu Yhdysvalloissa mutta on toki asunut perheensä mukana miltei jokaisella mantereella. Parhaiten kuitenkin tuntien Meksikoa, jossa hän väittelikin maan historiasta.

Ranskalaiseksi kirjailijaksi Le Clezio on hyvin tyypillinen monikulttuurinen ihminen, mutta eroaa huikeasti vaikkapa edellisestä ranskalaisesta nobelistista Claude Simonesta. Ranska saa kirjallisuuden Nobelin keskimäärin kerran vuosikymmenessä ja kirjailijatyypit ovat kovin erilaisia, usein kaikkea muuta kuin ranskalaisia.

Pidän Clezion mystiikasta ja tavasta kuvata luonnon ja ihmisen suhdetta, maapallon ja alkuperäiskansojen ongelmaa, klassista runollista tyyliä, lyyristä poljentoa.

Le Clezio kuvaa usein lapsuutta ja sen kantavaa voimaa läpi koko elämän. Luonto on deterministisen armoton ja erilainen kuin ranskalaisen possibilistisen koulukunnan, jossa ihmiselle annetaan mahdollisuuksia, joihin luonto lopulta sopeutuu. Tähän Le Clezio ei usko ja hakee ratkaisut Afrikasta ja Meksikosta.

Kulttuurien yhteentörmäys on ollut aina Le Clezion kokemusmaailman näkyvin osa ja valinta myös aikanaan tutkijan uralla. Meksikoa parempaa esimerkkiä on vaikea hakea. Pienkulttuurien liikkeet suurten pääkulttuurien virrassa eivät noudata saarnaajan käskyjä ja mukaan tulee mystinen poeettinen oivallus. Aina se ei oikein osu kohdalleen tai on vanhahtava.

Le Clezio ei oli juuri kuolleen Paavo Haavikon kaltainen julistaja ja toisinajattelija, vihainen nuori mies tai kiukutteleva vanhus. Clezio kosmopoliittina ymmärtää “Harhailevana tähtenä” juutalaisena ja palestiinalaisena kertojana samaan aikaan monen osapuolen ristiriidan välttämättömyyden. Siinä luonto on lopulta aina tragedian päähenkilö, tyynnyttelevä ja kannatteleva voima, mutta myös lohdullinen mukana kulkija tragedian hetkelläkin.

Suomessa Kalevalan päivä olisi sopinut hyvin Le Clezion arvomaailmaan yhdistämään sekä ikivanhat perusarvot että mytologia virtuaalisen maailman monien abstraktioiden käsitteistöön, jossa nyt elämme ja taiteilemme hajoavan sielumme kanssa. Samassa mediassa piispa Huovinen kirjoittaa kuinka syrjähypyt ja uskottomuus voivat tehdä jopa kipeää. Varmaan piispa on oikeassa. Miksei myös mielenterveyden ja alkoholismin aiheuttamat vammat, poika ampumassa nuoria tyttöjä koulussa kiusattuna ihmisenä hänkin.

Mikään päivä ei sovi niin hyvin Le Clezion Nobelin julkistamiseen Suomessa kuin juuri tämä lokakuun kymmenes ja Mielenterveyden päivä. Kukaan ei ymmärrä ongelmiamme paremmin kuin lyyrisen kielen ja kosmopoliittisen kasvatuksen saanut ranskalainen nero Le Clezion. Le Clezio on hienostunut ja värikäs monen kulttuurin kautta kielensä hankkinut ja yksinkertaisella tavalla ulkopuolisena maailmaa tarkkaileva kulkuri, katutason flaneeraaja ja elinvoimainen kirjailija vielä tänä päivänäkin. Oleellista on juuri rakenteen yksinkertaisuus, klassinen tyyli.

Aivan kaikessa en ole samaa mieltä sen lausunnon kanssa, jonka Ruotsin Akatemia antoi kertoessaan kuinka keskeistä tuotannossa on “Uusiin suuntiin lähteminen, poeettisten seikkailuiden ja aistillisten huippukokemusten kirjailija, joka tutkii valitsevien kulttuurien ulkopuolelle ja sen peittoon jäävää inhimillisyyttä”.
Tuo olisi sopinut hyvin vielä liki neljä vuosikymmentä sitten hänen myöhemmän noin 40 kirjan tuotannon kuvaamiseen, jolloin hän nuorena miehenä sai vuonna 1940 Nizzassa syntyneenä Reunaudot -palkinnon “Raportistaan Aatamista” silloin 23 -vuotiaana nuorukaisena. Sellainen vaikuttaa läpi elämän eikä vanhasta, palkitusta tyylistä kykene luopumaan, ei lähtemään kokonaan uusiin suuntiin. Sellaisia kirjailijoita olisi löytynyt paljon ja saman Ruotsin Akatemian antaman kuvauksen alla.

Ei Clezio tätä suuntaa enää ole edustanut aikoihin sen enempää kuin Paavo Haavikko nuoruutensa intohimoa, kun runomitta ja radikalismi vaihtui kitisevän vanhuksen virreksi. Clezio löysi lopulta hyvin varhain tyylinsä ja on pysynyt sille uskollisena, ehkä muuta mahdollisuutta ei lopulta ollutkaan, ja se kannatteli yli neljän vuosikymmenen aikakauden, 40 romaanin rakenteen ja palkinto tuli ihmiselle, jonka ranskalaisetkin voivat sietää ja hyväksyä, eikä synny kansallista kirjallista kapinaa.

Lama-ajan alun Ruotsin viisas valinta ja Annikki Suni kääntäjänä töihin tavoitteena saada joulumarkkinoille “Ourania” meksikolaisena kertomuksena luettavaksemme. Kyllä se kannattaa kääntää ja lukea olkoonkin, ettei niin olisi tehty ilman nobelia. Se olisi kuudes häneltä käännetty kirja kielellemme. Joskus on käynyt niinkin ettei nobelistin kirjoja ole käännetty kielellemme lainkaan. Nyt sentään jokunen löytyi ja muutama niistä on luettukin. Ei toki kuten Iijokisarjaa, Remestä tai Paasilinnaa. Mutta liki kymmenen prosentti kuitenkin heidän levikistään. Fiksu kansa joka kyllä tietää nobelistinsa.

Odotettavissa pitkä ja syvä lama

Pitkä alkava talouslama kunnallisvaalien tärken asia


Jäitä hattuun kuntapäättäjät - lamasta tulee syvin 1930-luvun jälkeen

Missä kansainvälisen luottokriisin jäljet näkyvät ensimmäisenä? Paitsi tietysti suurissa finanssitaloissa, jotka eivät luota toisiinsa, eikä raha virtaa perinteisellä vakuudettomilla lyhytaikaisilla luotoilla. Suuret finanssijätit eivät pärjää yön yli lainoilla, kun kukaan ei luota, vaikka roskapankki ja keskuspankit, siis me veronmaksajat, ostamme vakuudettomat joukkolainat itsellemme.

Raha katosi jonnekin

Kun raha ei liiku luottamuspulassa eteenpäin, se häviää kuin vesi sorsan selästä. Ensimmäisenä alkavat kärsiä luottolamasta ne suuret tai pienemmät yritykset, jotka eivät saakaan tilauksiaan. Tilaukset loppuvat kun asiakkaat eivät saa rahoitusta ehtyviltä luottomarkkinoilta. Se on kuin jättimäinen puu, jossa ehtyvä vesi erämaassa estää juurien saamasta ravinteita veden mukana. Ensimmäisenä alkavat kuihtua hyvässäkin kunnossa olevat lehvistöt.
Näin alkavat talouden laman ensimmäiset merkit, kun suuret auton valmistajat iloittavat supistavansa tuotantoaan tai ohjelmistovalmistajat kertovat henkilöstölleen olevan aika ottaa ylityövapaat ennen irtisanomisia.


Jäitä hattuun kuntapäättäjät


Vielä nyt tilauskirjat ovat täynnä. Useimmissa Euroopan valtioissa pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet hyvin valmistautuneita ensi vuodelle odotettuun huonompaan tilauskantaan, alkavaan lamaan. Saksassa, meille tärkeimmissä vientimaassa, talouskasvun on ennustettu pysähtyvän ensi vuonna.
Suomalaisten tulisi toimia nyt ilman 1990-luvun alun paniikkia. Suomalaisten pankkien ei kuuluisi nyt järkkyä, vaikka kansainvälinen finanssimaailma on käytännössä tehnyt kaiken tehtävänä kuralla olevassa onnettomassa tilanteessa.


Onko aluetalous kunnossa?


Suomella on joitakin hyvin toimivia talouden aloja, vaikka verotuksemme onkin vielä liian korkea ja julkista sektoria joudutaan supistamaan. Tätä kuntavaaleihin lähtevät eivät uskalla ääneen sanoa. Ne jotka nyt investoivat, luottavat maksukykyiseen talouteen, ei ylikuumenneeseen talousalueeseen ja velkaisiin kuntiin. Velkainen kunta on yhtä ongelmallinen hoidettava nyt kuin Islannin kansantalous. Toki Venäjä tukee konkurssissa olevaa, mutta ei toki pyyteettömästi sekään.


Miten on kuntanne velanhoito – yksinkö hoidatte?


Velan suuri määrä on ensimmäinen rahoitusmarkkinoita heilutellut ja ennenaikaisen
laman aiheuttanut oma syymme. Kun pankit kasvavat liian suuriksi, alkaa aluetalouden ongelma painaa päälle. Markkinaehtoisen toiminnan rahoittaminen on työlästä, jos pankin oma talous ylittää reilusti kotivaltion tai alueen bruttokansantuotteen. Nyt sitten olisi tarvetta laajemmalle talousalueelle.


Maksat itse pankinjohtajan palkan


Uudet finanssialan tuotteet, uudet innovaatiot, olivat harkitsemattomia. Pankkien riskit kasvoivat mahdottomiksi uusista olemattomista tuotteista ja sellaisista yksilöistä, avainhenkilöistä pankeissa, joiden palkkiojärjestelmät kannustivat vastuuttomaan toimintaan. Tuttua Suomea 1990-luvun alusta. Pankinjohtajan henkilökohtainen palkka on mitä suuremmassa määrin samalla tavalla kiinni veronmaksajasta kuin kunnanjohtajan. Tämän alkavat oppia nyt myös suurpankit Yhdysvalloissa valtion ottaessa pankit omistukseensa, sosialisoidessaan niitä.


Oletko konepajan alihankinnassa?


Suomalaisten valtionyritysten, erityisesti konepajojen arvo on romahtanut vuoden alusta vajaaseen puoleen Koneesta, Metsosta, Rautaruukin ja Outokummun kautta Nokiaan ja Neste Oiliin. Samoin ovat sulaneet syyskuun aikana kaikkien rahastojemme arvot. Arvon pudotus on historian suurin. Rahastosäästäjät vetävät sijoituksiaan pois etenkin lyhyen koron rahastoista. Turvallisista onkin tullut tappiollisia. Turbulentin luonnetta kuvaa se, että tuottoisin rahastoluokka näyttäisi nyt olevan vuoden jaksolla pitkän koron rahastot. Ensi vuonna niidenkin kohdalla olemme viisaampia, kun tiedämme omien pankkiemme talletussuojan. Nyt rahojemme kerrotaan olevan vielä turvassa.


Luotatko valtiosi viisauteen – teetkö tunnevalintoja vaaleissa?


Järkyttävintä on huomata miten voimattomia kansallisvaltiot ovat yrityksissään saada maailman laajuinen finanssikriisi talttumaan. Euroopassa pörssikurssit ovat nyt alimmillaan vuoden 2003 tason ja synkkyyttä lisää valuuttarahaston IMF muutenkin synkkä talouskatsaus. Puhutaan kehittyneiden talouksien, siis meidän, vaarallisimmasta shokista sitten 1930-luvun. Tähän on ensi vuonna varauduttava kuntajohtajien lupauksissaan kuntavaaleissa.

Paavo Haavikko 1931-2008

Lämmin kiitos Paavo Haavikolle

Synnyin samana vuonna 1951, jolloin muuan nuori ja vihainen mies, Paavo Haavikko kirjoitti ensimmäisen paradoksisen esikoiskokoelmansa “Tiet etäisyyksiin”. Täytin kolme vuotta kun “Tuuliöinä” julkaistiin ja nelivuotiaana tavailinkin jo hänen kolmatta kirjaansa “Synnyinmaasta“. Vasta kaksi seuraavaa kuuluivat lapsena runoja lausuneen koulussa kiusatun pojan ohjelmistoon. Silloin kiusaaminen ja runous kulkivat käsi kädessä suomalaisessa maaseutukoulussa ja niin kulkevat varmaan vieläkin. Tytöt olivat kiusaajina poikia paljon taitavampia. Niin kuulemma ovat myös tänään. Se on hyvin suomalainen ilmiö ja takana murheellisissa kodin ja koulun niissä näytelmissä, jossa osallisena on nyt muuttuneen yhteiskunnan uudet luokkarajat ja arvot, uusi teknologia ja äidin kasvattamien poikien tunnemaailman köyhyys, päihteitten turruttamat aivot, faktan ja fiktion päällekkäisyys.

Paavo Haavikko oli kiusattu ihminen, joka vastasi sanalla ja hakien sellaista todellisuutta, jonka sanat tahtoivat kadottaa. “Lehdet lehtiä” ja “Talvipalatsi” olivat lapsuuteni rakkaimmat kirjat. Niissä iskettiin kiinni maailman omalaatuiseen arvoituksellisuuteen, tuon ajan kaksinaiseen luonteeseen ja ihmisen vihan sekä vallanhalun yhdistelmään, häiriintyneen narsismin ytimeen. Sana ei saanut runoilijalla kiertää totuutta, palvella valhetta, vakuutti Haavikko.

Rakastin Haavikkoa kuin isääni lapsena. Elin ja kasvoin Haavikon tuotannon mukana ja tulkitsin maailmaa hänen kauttaan. Surin hänen vanhenemistaan, sairauttaan ja nyt olen helpottunut hänen kuolemastaan. Olen vapaa isäni taakasta, oidipaalisesta julmasta ja ankarasta isähahmostani. Haavikon henkilöä ymmärtää vain hänen lyriikkansa, sanojen kautta, ei sanoman. Siinä Haavikko pamfleteissaan sortui valheisiin hänkin.

Paavo Haavikko on ylivertaisesti tunnetuin ja samalla tuotteliain suomalainen runoilija. Hän sai Nestadt -palkinnon vuonna 1984, joka jo enteili Nobelia. Olin tuolloin nuori tohtori ja professori Oulun yliopistossa. Jännitin kuinka Haavikko ohitti Jorg Luis Borgesin, Jorge Amadon, Mohammed Didin, Ernesto Sabaton ja oli juuri Octavio Pazin kannoilla kohti kirjallisuuden suurinta tunnustusta. Oma runokokoelmani oli kustannettavana Kalevan kirjapainon kustantamossa. Pieni kustantaja meni nurin ja runot ovat pöytälaatikossani. Lainailen niitä joskus. Itseään saa lainata mainitsematta.

Haavikko oli sukulaissieluni, kilpailuhenkinen ja lausunnoissaan uskomattoman omalaatuinen innovaattori, oppositiohenkinen toisinajattelija, suorapuheinen ja rehellisyydessään liiankin terävä. Joskus kieroutuneen suora. Sanat oli kesytetty eikä niillä ollut Haavikolle tunnesisältöä. Hän manipuloi niiden avulla ilman vaaraa joutua itse niiden koukkuun. Se on hyvän runoilijan, kirjoittajan ominta osaamista ja perusasia. Ei saa jäädä itse omien sanojensa emotionaaliseen ansaan, ei etsiä luita jotka on itse joskus narsistisesti haudannut.

Haavikko uudisti runoutta, mutta samalla hän kertoi tarinaa yllättävistä näkökulmista politiikasta, taloudesta, kapitalismista, yrittämisen ideologiasta. Hän oli liiankin näkyvästi keskiluokkaisen suomalaisen kauppahuoneen perillinen ja taloudelliseen vallankäyttöön sitä kautta vihkiytynyt kiinteistöalan tuleva kustantaja, monialainen nero ja itsensä hajottaja.
Haavikko ei tavoitellut poliittista valtaa Vaclav Havelin tai Lennart Meren tapaan eikä olisi siinä menestynytkään. Hän oli siihen liian älykäs, liian impulsiivinen ja tulokulma visionäärinä oli joskus aivan väärä. Hän kirjoitti pamfletteja Suomen talouden tuhosta juuri, kun kuka tahansa kykeni Oulussa näkemään Nokian ja telekommunikaation läpimurron. Olisiko nuori Haavikko nähnyt mitä nyt tapahtuu taloudessamme?

Haavikon vahvuus oli hänen lyyrinen kielensä, runoutensa. Ei sittenkään tutuksi tulleet kertomukset ajankohdan politiikan ja talouden ahdingosta. Niiden kertojana hänestä tehtiin lausuntoautomaatti ja julkisuus pilasi paljon hyvää. Rakkaus, metafysiikka ja kuolema olivat aina osa erotiikka ja “musta herbaario” matka kohti tuonelaa, jonne runouttaan ei voinut ottaa mukaansa edes Haavikko.

Kun ylioppilasjuhlassa lausuin Haavikon “Talvipalatsista” ja “Neljästätoista hallitsijasta“, tein sinne liittymän suoraan lapsuuteni “Tuuliöihin” ja “Synnyinmaahan“. Ei sitä kukaan toki huomannut. Sieltä löytyi sama poljento ja sama sanoma, lapsen muistamana ajoilta, jolloin muisti ei petä eivätkä sanat valehtele. “Puut, kaikki heidän vihreytensä” saivat hyvälle tuulelle, mutta aina uusi runo ei alkanutkaan automaattisesti edellisestä. Se alkoikin kauempaa, liki kahden vuosikymmenen takaa, mutta jatkui uudessa ajassa ja eläen tuoreena siinäkin. Haavikon tapa leikkiä kielellä ja käyttää sitä tarkasti, oli oivallista, mutta ei erehtymätöntä.

Olen kuullut monen ihastuneen jo lapsena juuri Talvipalatsiin. Kun haluan saada masennuksen ärsytettyä äärimmilleen valitsen tietyt runot juuri Talvipalatsista ja palaan lapsuuden ahdistukseen ja olen valmis taas kirjoittamaan. Lapsen provosointi piilotajunnasta sujuu helpoimmin hankkiutumalla kipeäksi, lapsuuteni Haavikkoa lukien.

Poikkeuksellisen monipuolinen runoilija on harvoin loistava yhteiskunnallinen toimija, yhteiskuntaa, taloutta ja historiaa pohtiva olemassaolon perusteiden oivaltaja. Juuri näkemyksellisyys on Haavikon tuotannon leimallisin piirre myöhemmältä ajalta. Julkisessa keskustelussa Haavikko oli aina omalaatuisen nöyrä ja julman vakava. Valta kiehtoi Haavikkoa, mutta sen hän myös ymmärsi kirota. Juuri politiikan tulkinnassa hän oli ironiassaan onnistunut, mutta ei se hänen lyriikkaansa voittanut tai peittänyt alleen. Paavo Haavikon tuotanto jäi pysyväksi kansakunnan pääomaksi mutta ei virheettömäksi, ei täydelliseksi sekään. Pystymme parempaankin.

Mediatalojen kriisi syvenee Helsingissä

Alman johtaja ei eroa - Tuomi-Nikula teki oikean johtopäätöksen ja erosi


Lapin Kansan sanottiin erottaneen “julkilesboksi” jo aiemmin tunnustautuneen uuden päätoimittajansa Johanna Korhosen. Korhonen kertoi syyksi puolisonsa sukupuolen.
Syntyi uutinen, jossa perinteinen media leimasi lappilaisen ja etenkin lestadiolaiset suvaitsemattomiksi. Sitä kutsutaan rasismiksi. Se näkyi sekä Helsingin Sanomien sivuilla ja pilapiirroksissa että Forssan Lehden päätoimittajan kirjoituksessa. Tätäkö on Suomi vuonna 2008 kysyy uusmedia ja kansalasimedia perinteisiltä lehtitaloiltamme? Täältäkö meidän nuorten synkät ajatukset syntyvätkin?


Rasistista asennetta mediataloilta Helsingissä

Olen asunut Lapissa ja käynyt moneen kertaan läpi kaikki sen Kemijoen, Iijoen, Oulujoen, Ounasjoen ja Tornionjoen asukkaat. En ole törmännyt suurissa lestadiolaisperheissä asuneiden kohdalla suvaitsemattomuuteen. Päinvastoin. Suuressa yli kymmenlapsisessa perheessä ei voi elää olemalla narsistinen ja omia arvojaan, asenteitaan ja päämääriään kyynärpäät ojossa edistäen. Suuri perhe sosiaalistaa ja tekee suvaitsevaiseksi, kasvattaa diplomatiaa. Suvaitsevaisuus koskee myös arvoja ja ne syntyvät lapsiperheen kasvuympäristössä. Ei kuvitellun kirkon helmoissa, jota ei enää edes ole.
Kuntaa, kylää, talousaluetta kehitetään tämän suvaitsevuuden pohjalta ja sitä lisää Lapin tärkein elikeino, matkailu. Lappi on maamme suvaitsevaisin ja kansainvälisin maakuntamme sekä kielitaitoisin. Olen asunut jokaisessa maakunnassamme aluetaloutta ohjaillen ja tämä käsitys ei muutu edes Helsinkiin muuttaen. Pääkaupunkiseuduilta löytyy paljon suvaitsemattomuutta, suorastaan ahdasmielistä ja kuppikuntaista asumista. Sellaiset ihmiset eivät voisi menestyä palvelualalla matkailua markkinoiden ja monia kulttuureja ymmärtäen osana elinkeinoaan.
Päätöksen Johanna Korhosen erottamisesta teki Alma Media Helsingissä ja kuunteli sitä ennen lehden asenteellisena tunnettua toimittajaa Heikki Tuomi-Nikulaa. Tuomi-Nikula on pyytänyt anteeksi asenteitaan. Arvojaan hän en voi muuttaa vaan siirtyy heti virkavapauden kautta eläkkeelle. Jo oli aikakin lehden muuttua vastaamaan maakunnan ihmisten arvoja ja moniarvoista matkailun maailmaa. Tuomi-Nikula kertoo saaneensa paljon tukea, mutta pääosin Lapin ulkopuolelta. Se on helppo uskoa.


Pahoittelu ei muuta tosiasiaa - se kun näkyy joka vaalien alla eikä korjausliikettä synny

Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski pahoittelee (HS 6.10) syvästi lehtialan saamaa synkkää varjoa helsinkiläisen Alma Median toimesta. Päätös tehtiin Helsingissä ja taustalla olivat helsinkiläiset asenteet, politikointi ja arvot. Eivät pohjoisen ja Lapin, kuten leimallisesti haluttiin medioissa esittää ja iskeä rasistisella tavalla. Sitä ei pidä antaa anteeksi. Taas meni pala vanhan median uskottavuudesta, joka joutuu nuolemaan ikääntyneen etelän lukijakuntansa arvoja unohtaen valppaan uusmedian, kansalaismedian tuomion. Kun päätoimittajan perhe ei kelpaa helsinkiläiselle mediamafialle, syntyy hyvin ikävä ilmiö, joka puistattaa ja vahvistuu kuva mediasta, jossa työsyrjinnän ainut motiivi on lopulta pörssiyhtiö ja rahan menetys. Mihin tällaista mediaa kaivataan? Tähänkö suuntaan meillä ohjaa media myös kuntapäättäjämme? Hehän seuraavat mediaa kuten lauma sopuleita.

Voisiko Helsigissä punainan vaihtua vihreään valoon?

Vihreät ovat galluppien mukaan ohittamassa Helsingissä demarit. Voisiko se tuoda tuhon äärimmäisen yksisilmäiseen ja koko maata ohjailevaan politiikkaan jotain uutta arvonlisää? Saataisiinko siellä lopultakin kunnat yhteen ja ainoat sellaiset kuntaliitokset aikaan, joissa siitä varmasti on sekä kansan- että kuntataloudellista kiistatonta hyötyä. Lopettaisiko se samalla keskustan leimaamisen, kuten Lapin esimerkki osoittaa mediataloissamme. Sitähän ohjaillaan myös Helsingistä. Voisiko sillä olla jotain merkitystä myös muualla Suomessa pohtiessamme, miksi arvot ja asenteemme eivät nyt vastaa lähimainkaan sitä maailmaa, jossa lapsemme ja heidän lapsensa elävät ja joka nyt tulisi olla kirkas ykkösasia vaaleissa. Se kun ratkaisee kuinka tulevan vaalikauden aikana ylipäätän voimme selvitä tilanteesta, jossa yli 65 -vuotiaita on yli miljoona suomalaista. Yhtälö on mahdoton, ellei kuntapäättäjien joukkoon tule virkamiesten tueksi poliitikkoja, jotka tuovat sinne selkeää arvonlisää omalla koulutuksellaan, työkokemuksellaan ja soveltuvuudella tuohon tehtävään.

Matti Luostarinen, fil.tri, val.tri, erikoistutkija, dosentti

Vanhan maailman vaalit uusmedian käyttöön

Millainen ohjelma verkostolehdelle ja sähköiselle uusmedialle tulevaa vaalikautta varten

Pohdin tulevaa vaalikautta ja sitä millainen voisi olla hieman julistava ohjelma laadittuna uusmedian näkökulmasta ja äitymättä kovin populistiseen menoon tai turhiin lupauksiin. Varoin myös sellaisia sudenkuoppia, jotka ovat yksityiskohdissa ja unohtavat mihin olemme kansakuntana menossa lähivuosina maailmanlaajuisessa lamassa ja omassa kuntataloudessamme. Tätä tehdessäni pidin avoinna oman lehtemme arvomaailmaa mainostoimiston esitteestä ja vertailin sitä taas omaani. Ne eivät eronneet mitenkään, joten saatoin laatia ohjelman samalla myös itse siihen täydestä sydämestä sitoutuen.


Vielä ainakin yhdet vanhan maailman vaalit

Vaalit eivät ole tänään enää sama asia kuin takavuosina. Punaisen viivan vetämisestä on jo vuosisata, mutta traditio tahtoo elää etenkin politiikassa ja sen teossa. Soppatykit torilla eivät ole enää tästä ajasta eikä puolueet nuoren ihmisen arvomaailmaa ymmärtäviä. Demokratia ei saa olla nostalginen tapahtuma menneestä maalimasta. Vielä vähemmän sellaisen yrittäjän kohdalla, jonka tulos syntyy markkinoilla verkottamalla oma osaaminen uusmedian välineisiin. Vanha media kun antaa tuleville vastuunkantajillemme ja kuluttajille ikäihmisille suunnattua informaatiota. Niin elintärkeää kuin se onkin, se ei tavoita lainkaan internetyhteisöä.

Arvot avainsanoja ongelmiemme kasvaessa


Bulevardi on ensimmäinen eteläistä Hämettä ja Forssan talousaluetta alunperin palvellut uusmedia. Se on puhtaasti yritys- ja markkinalähtöinen eikä ole koskaan käyttänyt yhteiskunnan tukia käynnistäessään toimintansa. Näin se lähtee taloudellisesti kilpailuun altavastaajana, mutta ehdottomasti terveeltä pohjalta kilpailullisesti. Sen strategia ja toimintakonsepti on muutenkin moderni ja arvoiltaan terve. Sen takana on aatteellinen mainostoimisto, jonka arvoihin on kirjattu rehellisyys, luottamuksellisuus, periksi antamattomuus ja asiakkaamme kunnioittaminen.

Arvoihimme kuuluvat ehdoton tasa-arvo kaikkea rasismia vastaan, ympäristönsuojelu saastumista vastaan ja elämän kunnioittaminen kaikkia tuhoisia ja sitä halveksivia voimia vastaan. Ilman näitä peruspilareita emme voisi toimia yhdessä ympäristön, terveydenhuollon ja ihmisestä lähtevän sosiaalisen, yhteisöllisen periaatteen pohjalta. Kun tekee työnsä sydämellä, palkka on muualla kuin pankissa.


Tosiasiat on tunnettava ja hyväksyttävä

Bulevardin arvot kelpaisivat varmasti minkä tahansa puolueemme käyttöön. Me maalaamme maisemamme sanoilla ymmärtäen kuinka tiede siirretään verkostoympäristömme kaiken aikaa uudistuvaan maailmaan. Lapsemme eivät aina erota omaa fiktiivistä maailmaamme faktasta. Internet ympäristössä fiktio ja fakta ovatkin sama asia. Virtuaalinen ja reaaliaikainen webympäristö globaalina toteuttaa vain ideansa ensin ja on siten keskiössä. Mielikuviemme fakta tulee aina hieman perässä ja se on tietoisuuden tuotetta. Niillä ei ole eroa muuten kuin tapahtumien järjestyksessä. Virtuaaliteot muuttuva myöhemmin faktaksi aivan kuten takavuosina asenteemme ja niiden symboliteot myöhemmin toiminnaksi. Lähes 90 % toimistamme on joko virtuaalista tai piilotajuntaista. Näin myös sen viestintä ja toteutus on juuri tätä usein meiltä piilotettua maailmaamme. Sen me hyväksymme ja kehitämme taitojamme juuri tuolla suunnalla ja avustamme asiakkaitamme.




Globalisaatio ei ole meille uhka vaan suuri mahdollisuus

Virtuaalimaailman symbolit ovat rajattomia ja globaalissa maailmassa ne niin toimivatkin sitoutumatta yhteen alueeseen, kuntaan, valtioon tai kulttuuriin. Bulevardilla ei voi olla sellaista todellisuutta, joka voisi kieltää tämän tosiasian. Se on meidän vahvuus ja yrittäjiemme innovaatiotoiminnan perusta. Meillä ei ole puoluepoliittista sidosta, mutta hyvin vahva sähköisen median politiikan tuntemus ja kyky seurata sen kehitystä. Me olemme jo vuoden toiminnan jälkeen siirtymässä seuraavaan kansalliseen vaiheeseemme liki kaikissa Suomen talousalueiden keskuksissa. Se on vallankumous forssalaisittain ja Lounais-Hämeen talousalueella. Sen avulla meihin verkottuneet toimijamme ovat osa kansallista toimintastrategiaamme ja saavat siitä myös kaupallisen etunsa. Me olemme kaupallinen toimija ja olemme siitä ylpeitä. Arvomaailmaamme ei voi muilla keinon toteuttaa ihmisen asuttamalla planeetallamme. Globalisaatio ei ole meille uhka vaan suuri mahdollisuus.


Ei ole maagisia ratkaisuja

Kun me puhumme kuntapolitiikasta ja sen palveluista, tiedämme ettei ole yhtä maagista ratkaisua. Meistä kaikkia aikaansaannoksia on kuitenkin kyettävä mittamaan. Kun puhumme kuntasektorin suurimmasta menoerästämme terveys- ja sosiaalitoimen jättibudjetista, emme korosta ensimmäisenä kustannuksia vaan sitä, että kaikki hoitoa tarvitsevat sen myös saavat. Meidän arvomaailmassa ei riitä se, että leikkaus onnistui, vaan koko ketjun on onnistuttava ja hoitojakson oltava kokonaisuutena sujuvan. Huomio on koko ajan hoitojaksossa, ei pallottelussa paikasta toiseen. Yksinkertaisesti tuottaen ihmiselle terveyshyötyjä.

Sama periaate toteutuu myös sivistyshallinnossa, kouluissa ja lastenkodeissa, ikäihmisten hoidossa, harrastustemme parissa kulttuurin ja liikunnan palveluissa. Me edustamme itse huipputiimiä ja odotamme näin myös muilta. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea vaan verkostossamme on tuhansia osaajia jo nyt ja jatkossa koko ajan kasvava määrä.


Luotamme parhaaseen osaajaan

Me luotamme Harvardin professoreihin, kun nämä julistavat kuinka terveydenhuoltoa johdetaan ikivanhojen mallien mukaan. Me luotamme lääkäreiden ammattitaitoon ja johtamiseen, mutta sen sijaan organisaatiot me rakennamme toisenlaisen osaamisen avulla. Ei ole valmista mallia kaikille talousalueille ja on ideoitava, mikä malli sopisi parhaiten Lounais-Hämeen käyttöön, mitä nämä mallit antavat meille. Oleellista on ettei 2000-luvun terveys- tai mitä tahansa teknologiaa voi toteuttaa 1800-luvun organisaatiomalleilla ja johtamiskäytännöillä.

Oman politiikkamme mukaan ihmiset voivat valinnoillaan vaikuttaa asuinalueittensa kilpailukykyyn. Näin poliittisilla valinnoilla on suuri merkitys. Päättäjät voivat viedä talouden kehitystä eteenpäin. Meillä ei ole kohtalokkaita uhkia kiitos hyvän innovaatiojärjestelmämme. Me tunnistamme toki uhat, työmarkkinoiden jäykkyyden, kireän henkilöverotuksen, yrittäjien ahdingon ja väestörakenteen tulevat vinoumat.


Tieto ei pahenna seutuyhteistyötä

Me emme kuitenkaan käytä aluetaloudesta ja kunnista sekä niiden palveluista puhuessamme tuntematonta yleispolitiikan kieltä. Toki Jutta, Jyrki ja Matti ovat meille tuttuja emmekä suostu populistiseen kieleen puhuen Tupusta, Hupusta ja Lupusta. Se olisi meistä loukkaava ja sopimatonta. Hallinnon ja organisaatioiden uudistaminen on meille jatkuvaa heiluriliikettä, jossa pyrimme itse pehmeämpään säätelyyn ja laatusuorituksiin. Hallinnon uudistaminen ei ole meille kuitenkaan ideologinen taistelukenttä. Tiedämme ettei tieto pahenna seutuyhteistyötä ja että tiedon keruussa erilaiset lähestymistavat eivät sulje tosiaan pois. Omassa webympäristössämme jokainen jo toteutettu uudistus sisältää jo seuraavan uudistuksen siemenen. Tiettyyn vauhtiin päästyään uudistukset alkavat vahvistaa itseään ja yhteistyökumppaneitamme.


Hallinnon uudistus on liiketoimintaa

Uudet Internet ympäristömme uudistukset joudumme aina panemaan vastakkain vanhempien ideoiden kanssa. Uudistuksia perusteltaessa vanhat mallit on osoitettava epäonnistuneiksi tai vähintään vanhentuneiksi. Meille hallinnon uudistaminen on liiketoimintaa ja uudistuksia kaipaavat siten myös konsultit, yliopistot, virkamiehet ja poliitikot. Jos vaalikoneessa valitsemamme arvomaailma tuottaa joka kunnassa uuden puolueen, poliittinen järjestelmä ei ole onnistunut väline oikaisemaan ongelmia. Jos se ei ole ratkaisu ongelmalle, siitä on tullut osa ongelmaa, ja sen nuoret ymmärtävät ja vaativat verkostodemokratiaa, passivoituvat. Kustannusten voimakas karsiminen heikentää aina palveluja ja tästä alkaa supistuvan kehityksen noidankehä. Päätösvallan siirtymien taas virkemiehille tai heidän edustamalleen kuntapuolueelle ei edistä kilpailua, jolloin millään hallinnon uudistukselle ei ole merkitystä.


Ei tyhjäkäyntiä, ei pelin politiikkaa

Uudistusten mielekkyys kaiken hyvän tuottajana ei ole sekään meidän politiikkamme. Me tiedämme vain että asioita voidaan hoitaa aina nykyistä paremmin, tehokkaammin, laadukkaammin ja demokraattisemmalla tavalla. Tässä oleellinen tekijä on Bulevardin verkosto, joka hakee aina parhaan osaajan. Keskustelemme vain todellisista ongelmista ja niiden ratkaisujen aiheuttamista uusista ongelmista. Meillä ei ole varaa sellaiseen tyhjäkäyntiin, jossa mukaan tulisi peikkona pelin politiikkaa.

Matti Luostarinen filosofian ja valtiotieteitten tohtori, innovaatio-organisaatioiden ja verkostojen erikoistukija ja yliopiston dosentti