Kyllä minä mieleni pahoitin

Forssalainen tohtori kirjoitti minulle maakuntansa lehdessä asiansa osaavana historiantutkijana vastauksena 31.8. 2011 kun oletin kirjoituksessani (29.8.2011) “Synkän talven nettivaalit tulossa” ounastellen, että toinen kierros presidentinvaalissa tarvitaan, ja että demarit tai vasemmisto eivät ole välttämättä sillä kierroksella mukana lainkaan.

Forssalainen tohtori oli jyrkästi eri mieltä ja moitti myös tulkintaani sosiaalisen median merkityksestä. Hän kertoi kuinka “ammun yli” ja tapani mukaan “liioittelen sosiaalisen median merkitystä”.

Mielensä pahoittaja

Kylläpä minä silloin mieleni pahoitin, ilman sarvia ja hampaita, näyttelijä Antti Litjan tapaan, kun Forssan tohtori laukoi totuuksia minun taidosta ennustaa netin merkitystä maailmalla ja synkkien aikojen tuloa, taustamaiseman vaikuttavan myös ihmisten tapaan äänestää ja käydä keskustelunsa yhä näkyvämmin sosiaalisen median uusilla turuilla ja toreilla. Surkein osa ihmiselle on joutua kappalaisena toisen kappalaisen pilkan kohteeksi. Yleensä kun korpit eivät noki toistensa silmiä.

Maalla, vanhassa teollisessa jo rapautuneessa työläisyhteisössä, tiedeyhteisö puuttuu ja elämä on ankeaa sellaisella kampusalueella, jossa tieteen tekijöitä pidetään omituisina otuksina. Kirjailijat, maalla asuvat, ovat tästä paljon kirjoitelleet. Maalla on mukavaa niin kauan, kun et poikkea kovin paljoa ammattisi kanssa jo oikeaksi katsotusta tavasta hankkia elantosi.

Sellaisessa työympäristössä rakkaus tahtoo olla uhrin vastausta raiskaajansa intohimoille. Kirjoita ja maalaa ilmaiseksi ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kärsimys kuuluu kirjailijan ja luovan työn tekijän imagoon, se on nerouden lähde, vahvistaa jos ei tapa. Jos tappaa, on saanut vain ansionsa mukaan.

Maalaismediat

Se että perinteisen median, maakuntalehtien, ja sitä valvovien silmien tapa tehdä gallupeja ja valikoida juttunsa ei muutu ennen kuin vaaliyönä, on jo suomalaista kansanperinnettä, eikä siitä kannata mieltään pahoittaa, ainakaan tiedettä tässä maassa ja maalla tekevänä. Kun kertoo, että lopullinen gallup tulee vaali-iltana ja että se poikkeaa järisyttävästi vuoden takaisesta gallupista, on aina oikeassa. Siinä palataan edellisen vaalien asetelmista vanhoihin.

Mikään kun ei saa miestä arvostamaan vanhaa vaimoaan enemmän kuin riittävä annos toista naista. Matka jytkystä toiseen ei kuulu protestanttiseen kulttuuriin ja vierasta se on katolisessakin. Presidentti on suomalaisille kuten mies talolle. Miehetön talo on kuin katoton lato. Katto on hyvä olemassa vaikka se vuotaisikin.

On hyvä, että Forssan tohtori on nyt tullut samoille linjoille kaksi päivää ennen vaaleja. Se kertoo historiantutkimuksen ongelmista silloin, kun tulisi ennustaa tulevaa, visioida vuosia aikaisemmin, ei päivää ennen tapahtumaa. Enää ei voi olla forssalaisenakaan pahasti väärässä kun kertoo kuinka kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia ja jytkykin voisi olla mukana kuvassa. Oppia ikä kaikki.

Manun nuhteet ja katumus

Kyllä minä mieleni pahoitin kun Koivisto oli pahoittanut omansa, saman talon tohtoreita. Koivistoa oli alkanut harmitta kun oli karsinut valtaoikeutensa olemattomiin Kekkosen jälkeen. Sitä pidettiin kansakunnan medioissa merkittävänä tekona parlamentarismille. Nietzsche olisi filosofina tuominnut sen raukkamaisena tekona. Hänelle kun vallan hankinta oli enemmän kuin kaikki muut ihmisen vietit yhteensä. Nietzsche itse ei valtaa käyttänyt. Se on harmi että vain vanhat pojat tietävät kuinka vaimoa tulisi hoitaa.

Niin rohkea en kuitenkaan ollut minäkään kirjoituksissani vuosi sitten, että olisin alkanut veikata vasemmiston yhteisen kannatuksen nyt noin 10-15 % pintaan. Keskustan Väyrysen nousu ei ole yllätys hänet ja suomalaisen maaseudun tuntevalle. Suomalaisen maaseudun ja kaupungin suhde on omituinen. Alan tutkijat eivät näytä tuntevan sitä ollenkaan. Se muistuttaa naimisissa olevan naisen rakkautta. Siis sitä, josta yksikään aviomies ei tiedä mitään. Ja kuitenkin siitä niin moni puhuu ja kirjoittaakin. Pielavedellä sanoivat kuinka miehen näkemisestä arvoo jo akan.

Haavisto vai Väyrynen

Kyllä minä mieleni pahoitin kun näin Suomen Kuvalehden kannen. Siinä kysyttiin punaisen viivan kohdalla Haavistoko vai Väyrynen. Jos vastaus on sitten Soini, kuten lapsetkin näyttävät tietävän ja imeväiset vaaleissaan, tuokin lehti tuli hankittua turhaan. Lapset ovat ainut luonnonvaramme ja heitä on kuultava. Voi puhua, ja nykyisin on muotia, entisestä vaimosta, miehestä, työstä, mutta ei ikinä entisestä lapsestaan.

Ja lapset nyt kuuntelevat mitä muu ympäristö pohtii ja ovat jo maalissa kun vanhan printtimedian toimittajat alkavat vasta sitoa piikkareitaan. Se on tätä uutta mediaa, sosiaalisen median reaaliaikaista taloutta, josta Nokia jäi sivuun, unohti kuunnella mitä kuluttajat koneeltaan tahtovat Yhdysvalloissa. Suomessa sitä tahdotaan joskus myöhemmin, hämäläiset kirjoittavat siitä historiantutkimustaan uutena visiona.

Haavisto kerää juuri ne äänet, jotka koko ajan aatteeton ja ilmansuunnat kadottanut vasemmisto on ollut valmis muille jakamaan vallan sokaisemassa ylimielisyydessään. Suomen Kuvalehden (2/2012) hyvästelemän presidentti Halosen kauden arviointi oli tyrmäävä. Kun presidentti on vallassa liian kauan, siinä silkkimorsiamesta kuoriutuu ajan oloon tyypillinen villavaimo.

Miehet ovat tajunneet lopulta, kuinka avioliiton ongelma ei ole siinä, että se sitoo miehen naiseen vaan se, että se erottaa naisen kaikista muista. Viisas mies lykkää liittoaan niin kauan kunnes on taatusti liian myöhäistä.

Näin Haavisto on tulevaisuuden mies. Häntä voi äänestää silloin kun suurkulttuurit, katoliset ja Paavin kirkko, islamilaiset, hindut, juutalaiset, mitä kaikkia niitä nyt onkaan, pitävät tätä hyvänä asiana, eivät kivitä lesbojaan ja hyväksyvät kauppavaltuuston, jossa elämä on sukupuolineutraali. Siihen taitaa mennä vielä jonkin aikaa. Maailma nyt on tällainen, miehille parempi paikka kuin naisille. Miehet menevät myöhemmin naimisiin ja kuolevat aikaisemmin.

Halosen ensimmäisen kauden uutuuden viehätyksestä päädyttiin pysähtyneisyyden aikaan, jossa leimallista Kuvalehden mukaan oli suurten avausten ja visioinnin puute, ulkoministeriön jääminen vaille järkevää kehitystyötä ja Halosen edustaneen vanhakantaista vasemmistolaista menneen maailman kulttuuria Kallion kaupunginosan tuotteena täyttäen virkoja omilla vasemmistolaisilla ehdokkaillaan, suosikeillaan, naisilla. Mitä pahaa siinä on? Niinhän tekevät miehetkin etsiessään kavereilleen töitä.

Stasi-arkistot

Kyllä minä mieleni pahoitin kun luin Rolf Nevanlinnan Instituutin johtajan ja maailmankuulun professorin jääneen kiinni epäilyksestä vakoilijana. Taas ovat Stasin perintöä hoitavat tahot tarttuneet entisten suomalaisten taistolaisten seikkailuihin ja stipendimatkoihin DDR:n tiedeakatemiaan. Mitä muuta kautta nämä olisivat tuohon maailman aikaan saaneet tietonsa ja olihan joillakin suorat yhteydet Moskovaankin.

Avoimuutta tarvitaan ja suojelupoliisille tutut tohtorit voisi rekrytoida uusiin tehtäviin. Ihminen nyt löytää tahtoessaan vettä kaivoi hän missä tahansa ja lopulta löytää myös käsittämättömän. Vain huono romaani muistuttaa elämää ja vielä huonompi elämä romaania. Suomessa elettiin 1970-luvulla kuten voitiin, ei toki niin kuin olisi tahdottu. Niin se tahtoo olla tänäänkin.

Kun 95 % suomalaisista ei ole minkään puolueen jäsen, mandaattivirkojen täyttö politrukeilla on kahdenkin professorin ja dosentin tulkintana rakenteellista korruptiota medioita menneellä viikolla seuraten. Siinä liki koko kansa on ollut virkakiellossa ja ihmettelee nyt, ketä äänestää ja miksi, mitä maassa oikein puuhataan taidoilla, joita ei ole hankittu muualla kuin politiikan tuulia haistellen oman pienen eliitin sisällä puuhastellen kansalta piilossa. Jos siitä mielensä pahoitta, sitten on jo tosi paha olla Suomessa asuen, jossa nepotismi ja ikivanha feodaaliajan hallinto elää ja voi hyvin kutsui sitä millä nimellä tahansa.

Äärioikeistolainen virtaus

Kyllä minä mieleni pahoitin kun luin Hesarista äärioikeistolaisen maailmankuvan kannatuksen kasvusta maailmalla. Kumpi mahtaisi olla parempi heille, ehkä tämä äärivasemmistolainen. Nuttu nurinpäin käännettynä. Jos Haavisto olisi toisella kierroksella hän saisi Lipposen liberaalit ja Paavo Arhinmäen äänet. Niillä äänillä ei presindentin virka avaudu ja tämän toki kaikki osaavat laskea. Ensimmäisellä kierroksella on siis osattava taktikoida jotta jo nyt alle 30 %:n painunut Niinistön presidenttitielle saataisiin uskottavaa vastatuulta.

Toisaalta ilman presidentti Halosta Pekka Haaviston kaltainen ehdokas ei olisi voinut edes tulla vihreitten ehdokkaaksi ja saada jopa huomattavaa äänimäärää, olettaen että gallupsuosio myös realisoituisi sunnuntaina. Haavistosta tuli harhailevan vihreän liikkeen pelastaja siinä missä saman tempun teki Paavo Väyrynen keskustaliikkeelle. Haaviston työllä voi olla jopa poliittista merkitystä, jos vihreä liike sen nyt oivaltaa ja löytää viimeinkin oman kadonneen ideologiansa, joka loittoni hallituskipeydessä ja hämärtyi metropolipolitiikassa. Äärioikeistolaiseen virtaukseen vihreät eivät voi vastata liian kapean sukupolviehdokkaansa avulla Suomessa, jossa perussuomalaisten äänestäjät ovat tavallisia demareiden kärryiltä pudonneita duunareita. Lipposen kehno menestys on näiden vaalien suurin yllätys niille medioille, jotka elävät unessa, Mikael Jungnerin maailmassa. Siinä maailmassa oman tien kulkeminen on aina väärä tie. Kun yhä useampi on sen jo ymmärtänyt, se on jo hyväksymisen alku myös Suomessa.

Kolme Paavoa

Kyllä minä mieleni pahoitin kun aitrovarsilla kulkeva Väyrynen on jätetty kokonaan ulos Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen citykeplaisuudesta eikä hänellä ole puolueessaan mitään asemaa vieläkään. Yksin kulkee kenttää mukiensa ja vaimonsa kanssa, kertoo emännättömästä linnasta. Jytkyn jälkeinen aika sopii Väyryselle mutta ei citykepulaisille, joita ei kohta erota vihreistä naisista ja vihaisten miesten liike ärhäköityy entisestään. Kun osaisi olla oma itsensä olisi se ainakin askel parempaan kun mitä nyt on.

Paavo puhuu koko ajan kokemuksesta vaikka tarkoittaakin niillä hurjan suuria erehdyksiään. Sekä vanhempi että nuorempi Paavo. Nuorin Paavo ei ole vielä ehtinyt siihen ikään. Hänelle oleminen näyttäisi olevan vielä havaituksi tulemista.

Jos toisella kierroksella vastakkain ovat Niinistö ja Soini tai Niinistö ja Väyrynen, ketä äänestävät vasemmistolaisesti ajattelevat ja Helsingin vihreät naiset? Entä Soinin kohdalla Väyrysen kannattajat? Vasemmiston duunareilla ja Väyrysen EU-vastaisilla äänestäjillä ei ole montaa vaihtoehtoa. Soinin äänestäjät ovat nyt kuninkaan tekijöitä kävi miten kävi. Siellä taktikoidaan nyt eniten ja osataan myös se taito äänestäjinä. Heillä kun on vain yksi menestyksen tie: elää omilla ehdoillaan. Se on melkoisen hieno tapa elää ja hoitaa asiansa, myös muiden asiat. Antaa heille tilaa ja arvo ihmisenä, ei ahdistella.

Epäsoinnun temppeli

Gallupsuosikki presidentti Halosella oli gallupeissa aikanaan hurjia lukuja. Ensimmäisellä kierroksella äänistä tuli komeat 46 %. Toisella kierroksella matka 50 %:n rajan yli oli kuitenkin pitkä ja se ylittyi lopulta vain 1,6 %:lla. Niinistön suosio on laskenut kuin lehmän häntä ja on nyt se ennustamani 25-30 prosenttia. Siitä on toinen puoli vielä matkaa presidentiksi joka samalla vapauttaisi kokoomusväen 30 vuotta jatkuneesta demari-ikeestä.

Sillä on suuri merkitys kokoomuksen kentällä, rivijäsenille. Tätä mediamme ovat pohtineet luvattoman vähän. Heille elämä on iso nippu pikkuasioita ja koko ajan elämä on ollut jossain muualla, tavoittamattomissa. Siinä on elettävä koko ajan toisten erehdyksistä kun haluasi elää omistaan.

Sunnuntain vaaleissa ensimmäisellä kierroksella nukkuvat ovat vaalien tuloksen ratkaisijoina. Heitä tullenee olemaan noin 25-30 % ja kaksi tulista viikkoa ennen toista kierrosta saa heistä monen uurnille. Toisen sijan voittava ehdokas ja hänen kannattajansa ovat kuumana ja lennossa, Niinistön kannattajat pettyneitä. Passiivisten äänestäjien aktivoituminen ei ole koskaan ollut eduksi porvareitten ehdokkaille. Ei ole nytkään. Kokoomuskentällä pelkona on vanha trauma. Elämässä kaikki on jossain muualla. Sellainen on pikkuporvarin keskiluokkaista elämää.

Eivät nämä vaalit suinkaan ole ratkaistu, kuten Forssan tohtori julisti syksyllä 2011 yhdessä sen median kansa, joka pilkkaa Venäjän ja Putinin, mutta tekee itse samaa syntiä omassa maassaan julistaessaan jo vuosia ennen vaaleja, kuinka meillä on vain yksi uskottava ehdokas ja hänellä yksi puolue.

Näin tehtiin myös Kekkosen aikana ja saatiin aikaan ilmiöitä, joita saa myöhemmin hävetä uudessa sähköisten medioittemme yhteiskunnassa, jota kukaan ei nyt voi yliarvioida tai ampua yli, jättää Nokian insinöörit työttömiksi löysillä puheillaan historian vääränä tulkintana uudessa hybridiyhteiskunnassamme, halusimme me sitä tai emme. Nokia ei sitä tunnistanut, ei omia asiakkaitaan Yhdysvalloissa, oli ylimielinen ja hävisi kisat. Valeissa kaikki ovat vastuussa kaikesta siitä mitä tapahtuu. Aino Kailasta lainaten ihmisiä on niin kuin etanoita, kuorellisia ja kuorettomia. Mieti tarkkaan kumpia haluat nyt äänestää, kenelle annat vallan. Kuorellinen kun ei tunnista kuoretonta lainkaan.