Uudet luudat lakaisevat

Kun vaaleista on runsas viikko ja pääsiäispyhät takana ensimmäiset kommentit jytkyvaalien merkityksestä ovat eri medioistamme luettavissa. Näistä tärkein on sosiaalinen yhteisömedia globaalina mielialojen analysoijana. Kun eduskunta on järjestäytynyt, valiokuntapaikat jaettu ja hallituskin näyttää muotoutuvan odotetulla tavalla heti äitienpäivän jälkeen, pohdinnoissa on menty normaaleja vaaleja syvemmälle. On selitysten paikka ja siihen näyttäisi osallistuvan ensimmäisenä tappion kokeneet puolueet. Purkautuminen alkoi heti vaaliyön jälkeen sosiaalisissa medioissamme.

Nopea toipuminen

Kun ensimmäisten päivien katkeruus on purettu käynnistyy järkevämpi pohdinta. Torjuntavoiton saaneilla, demareilla ja kokoomuksella, ei ole sellaiseen mitään erityistä syytä ja vaalien suurvoiton saaneet perussuomalaiset ovat nyt työllistettyjä muutenkin. Kun alat juhlia voittoasi, olet jo hävinnyt, on varmasti monelle tuttu kansanviisaus sekin. Anssi Joutsenlahti äänestettiin juuri puhemiehistöön ja keskusta jää myös siinä ilman mustan auton takapenkkiä. Joutsenlahti on jo kokenut emeritus rovasti ja kansanedustaja SMP:n ajoilta.

Kolmesta perussuomalaisten johtamasta valiokunnasta vaativin on toistaiseksi Timo Soinin harteilla. Siinä johtaja vaihtuu samalla kuin Soini saa ministerinsalkkunsa. Ennustan sen tapahtuvan pian äitienpäivän jälkeen ja hallituksen istuvan täyden istuntokauden. Samalla hallituskumppanit nivoutuvat yhteen ja perussuomalaiset vakiinnuttavat paikkansa suomaalisessa parlamentarismissa. Timo Soini pääsee viimeinkin vastaamaan ministerin paikalta sen sijaan että joutuu tekemään vuosikymmenet kysymyksiä oppositiosta. Tämä sama asetelma rikkoutuu myös muissa yhteyksissä maakunnissamme ja julkishallinnon laitoksissa.

Kahdet vaalit vieretysten

Sitä ennen ovat kuitenkin ensi vuoden presidentinvaalit ja kuntavaalit. Osa medioista on jo veikkaamassa Soinia presidentiksi ellei kokoomuksen Sauli Niinistö ole käytettävissä. Toisella kierroksella Soini on joka tapauksessa mukana. Näin poliittinen jännitysnäytelmä jatkuu ja politiikan toimittajilla riittää seurattavaa. Uuden laskentatavan mukaan, vuonna 2015 käyttöönotettavan, perussuomalaiset olisivat saaneet nyt 40 paikkaa ja asema olisi toinen heti kokoomuksen 42 paikan jälkeen. Keskustan paikkaluku olisi pudonnut peräti 31 kansanedustajaan. Siitä on lähdettävä petraamaan.

Jos perussuomalaiset olisi maan toiseksi suurin puolue ja pääministeri kokoomuksen Jyrki Katainen, Anssi Joutsenlahti olisi nyt tulevan eduskunnan puhemies. Kovin vähistä äänistä ja laskentatavasta ovat paikat kiinni kun kyseessä on marginaaliset erot puolueitten kannatuksessa. Se pitää puolueet ja niiden edusmiehet liikkeessä ja virkeinä. Politiikan pöydissä asiat eivät pääse nyt vanhenemaan ja virkamiehet ovat hekin työllistettyjä. Hyvä virkamies on kansakunnan pelastus ja heistä on pidettävä kiinni.

Suuret muutokset ja niiden syyt

Tyypillisimmät jytkyvaalien syyt haetaan edelleen menneen vaalikauden tyytymättömyydestä ja sen purkautumisesta taitavan populismin keinoin kanavoiden yhdelle puolueelle. Tyytymättömyyden syyt haetaan oman puolueen ulkopuolelta, globalisaatiosta, työpaikkojen katoamisesta halpatyövoiman maihin ja muista pahan olon tunteista kuten työttömyys, vanheneminen, kansan jakautuminen kahtia sekä yksittäisistä tapauksista, joista oman puolueen uskottavuus ja rötöstelyt on selityksen häntäpäässä.

Kun muutokset ovat historiaan jääviä, niiden tulkinta on tehtävä myöhemmin ja kunnolla. Yksi selitys ei riitä ja pienet selitykset ovat varmasti vääriä. Populismi selittäjänä on varmasti huonoin. Se käy vain syyksi, ei selittäjäksi lainkaan, ja siinäkin sen osuus on marginaalinen sosiaalisen median talouden, strategian ja markkinoiden maailmassa.

Keskusta oli puolueena mukana jarruttamassa sosiaalisen median välineitä ja niiden käyttöä aktiivisesti myös työpaikoilla, ei vain medioittemme sisällä. Se toki tunnettiin ja sitä paheksuttiin. Ilmiö liittyy samaan ongelmaan kuin takavuosina television kieltäminen maaseudun kehittämisessä. Uudet organisaatioinnovaatiot ja symbolirakenteet mursivat vanhaa suljettua kulttuuria, hierarkisia linjaorganisaatioita. Maaseudun suljetut yhteisöt heräsivät omaan kapinaansa ja konkreettisin se oli keskustan suurilla tukialueilla laestadiolaisilla seuduilla Pohjamaalla, Iijokilaaksossa ja Koillismaalla, Savossa ja Karjalassa. Suomi putosi puusta toistamiseen.

Taajamissa eri syyt kuin maaseudulla

Suomalaiseen kulttuuriin ei oikein kuulu puukon kiertäminen avoimessa haavassa ellei puoluelaitos itse havaitse virheitään. Hyvänä mediat pitävät aktiviteetin nousua, kykyämme purkaa tyytymättömyys demokratian välinein lähtemättä kadulle kivittämään yhteistä omaisuuttamme.

Demokratia siis toimii myös pakoventtiilinä purkaa suuria tunteita ja pahaa oloa, ihmiset ovat tyytyväisiä voidessaan vaikuttaa äänestämällä ja se myös näkyy avaininstituutioissamme myöhemmin tekoina. Kansan mielialoja on syytä seurata tarkalla korvalla, kun siihen on nyt myös sosiaalisen median välineet ja voimme lukeutua tässä maailman kärkeen.

Toisaalla meiltä puuttuvat suurten metropolien ongelmat eikä niitä tule liittää harvaan asutun maaseudun ongelmiimme. Etelän media ennustikin tuloksen väärin ja arvioi sen kovin pääkaupunkikeskeisesti. Näin tulokseen tuli liki 3-5 prosenttiyksikön virhe ja syytkin esiteltiin pääosion virheellisesti. Ne on nyt analysoitava oikein ja erikseen syvän maaseudun ja kaupunkiemme lähiöiden kohdalla. Median uskottavuus meni galluppien myötä.

Historiasta ei ole nyt apua

Perinteisen median selittelyissä palataan vastaaviin tapahtumiimme aiemmin alkaen sodan jälkeisestä ajastamme ja kommunistisen puolueen toiminnan vapauttamisesta sekä jatkaen 1960-luvun radikalismiin, joka sekin purkautui hyvin monella eri tavalla ja meillä poliittisena aktiivisuutena ensin vasemmistoradikaaleihin liikkeisiin ja myöhemmin vennamolaiseen kansanliikkeeseen.

Näissä jälkimmäinen ei ollut niinkään akateemisen nuorison avustama kuten työväenliikkeen nousu ja tukeminen yhdessä kansainvälisen nuorisoliikkeen radikalisoitumisen kanssa suurten ikäluokkien Suomessa. Näin tämä perussuomalainen elämä on pysynyt kansallisena kummajaisena vanhoista medioistamme huolimatta. Maakunnalliset mediat sen vielä jotenkin tunnistavatkin. Se on olemassa vain uusissa medioissamme, sosiaalisen median elämässä.

Joku printtimedioissamme pelkää perussuomalaisten jakautuvan kommunistien tapaan maltilliseen enemmistösiipeen (SKDL) ja sen sisäiseen änkyräkommunisteihin (SKP). Tässäkin eletään vanhan maailman malleissa, ei uuden mediayhteiskunnan avointa reaaliaikaista prosessia tuntien. Tällainen kaksinapainen maailma ei ole mahdollista uuden mediayhteiskunnan sisällä. Ei edustuksellinen demokratia voi toimia ulkopuolella sosiaalisen median nettiyhteisön ja sen reaaliaikaisen talouden ja strategian sekä markkinoiden. Olen koonnut sen keskeisimmät pelisäännöt viimeisimmässä julkaisussani “Social media economy” . Kiintoisaa on, että prosessia on luettu ja seurattu vaaliemme aikana eniten Saksassa, kun aiemmin julkaisujani seurattiin eniten Yhdysvalloissa, Britanniassa ei toki ensimmäisenä Suomessa.

Väärä ensireaktio maailmalta

Maailmalla ensireaktiot liittivät Suomen ja perussuomalaiset äärioikeistolaisiin liikkeisiin suomalaisten itsensä avustamana. Tässä mielipiteet menivät ristiin ja vanhan vennamolaisen pientalonpoikien ja siirtokarjalaisten maalaisten liike Pohjois-Savosta ei oikein istunut metropoliliikkeiden päämääriin, joista osa vielä kanavoituu vihreän liikkeen kautta mm. Saksassa.

Liikkeen demonisointi tuohon suuntaan oli vaalien alla tapahtunut ylilyönti ja siitä on palattu takaisin Suomen oloihin Euroopan koilliskulmalla ja harvaanasutussa maassamme. Pienet maalaispitäjät saivat vuosien jälkeen taas edustajiaan Arkadianmäelle lähiöasukkaiden seuraksi. Perussuomalainen liike on todellakin nimensä näköinen ja oloinen ilmiö. Sellaisena siitä on syytä olla myös ylpeä. Suomalainen demokratia ja parlamentarismi ottaa sen käyttöön silloin, kun kaikki muut keinot on jo koeteltu. Muilla skandinaaveilla on syytä kadehtia tätä kansallista voimavaraamme, joka syntyi jo aikoja ennen irtautumistamme Ruotsista ja Venäjästä.

Askel vasempaan ja perusarvoihin

Vaalien tulos ja sen analysointi osoittaa kuinka perussuomalaiset näyttäisivät sijoittuvan nyt pikemminkin vasemmalle kuin oikealle ja olevan paremminkin konservatiiveja kuin liberaaleja. Tällöin radikaalius ja liberaali eivät ole samaa ulottuvuutta. Perussuomalaiseen mielenlaatuun kuuluu myös vaihtoehdot ja radikalismi, luova ja innovatiivinen tapa toimia. Tässä se poikkeaa keskustalaisesta konservatismista, hitaudesta. Keskusta on menettänyt tärkeimmän ydinosaajiensa joukon.

On odotettavissa melkoisen nopeasti valmistuva hallitusohjelma eikä kukaan kolmesta suuresta, kokoomus, demarit ja perussuomalaiset, tule menemään hallitukseen sitä hajottamaan. Valiokuntapaikat on nekin jo täytetty sopuisaan suomalaiseen tapaan ja perussuomalaiset ovat saaneet hoitaakseen niin maan ulkopolitiikkaa kuin vaikkapa tiedettä ja kulttuuria jopa valiokuntaa johtaen.

Integroituminen kansallisiin instituutioihimme tapahtuu nopeasti ja pelot maan siirtymisestä impivaaralaiseen kulttuuriin oli sittenkin vaalien luonteeseen liittynyt ilmiö, tapa käydä vaaleja pelotellen äänestäjiä.

Parlamentarismin oma korjausliike

Pitkän hallinnollisen ja demokraattisen kulttuurin hankkinut kansakunta kykenee integroimaan uudet tuulet ja myös syvän protestin nopeasti instituutioittensa sisälle sekä samalla myös puolueittensa ohjelmiin.

Korjausliike tehdään jo valiokuntapaikkoja jaettaessa ja hallitusta koottaessa, äänestäjät ovat saanet kaipaamansa muutoksen ja se näkyy myös opposition käyttäytymisessä. Sekin joutuu jatkossa hakemaan paikkansa uudessa sosiaalisten yhteisömedioitten paineissa ja kuunnellen kansan ääntä, sosiaalisen median taloutta ja strategiaa sekä sitä kautta valtuutuksensa hankkien ehkä jo vuoden 2015 vaaleissa. Näin politiikka tuli politiikan sisälle ja uudet välineet ovat sen käytössä.