Sinipunaniska ja sen ohjelmapaperit

Suomalaisilla on vaikeaa hahmottaa sellaista tilannetta, jossa muu maailma pohtii mitä suomalaiset ajattelevat heistä eikä päin vastoin. Nyt näin on käynyt vaaliemme jälkeen Euroopassa. Sitä on käytettävä hyväksi ja oltava tiukkana eikä ihmeteltävä mitä meistä ajatellaan mallioppilaana.

Kun takan on pitkä alusmaan elämä idän ja lännen rajamaakuntana, ajatus siitä että alamme niskuroida muuta Eurooppaa vastaan päätöksissämme on mallioppilaalle vaikeaa. Suomalaisilla on niin ikään vaikeaa hyväksyä ajatusta, että uusi sinipunaniska hallitus olisikin muutakin kuin vain kelmeä analyysi menneen maailman kolmen suuren jatkolle, jossa nämä vanhat puolueet eivät matkalla uusiudu lainkaan. Myös vanhoja puolueita äänestävät kokonaan uudet ihmiset ja äänestäjät vaihtuvat puolueesta toiseen. Moni äänesti heitä nyt ensimmäisissä vaaleissaan ja tietämättä miksi näin teki.

Kaikki äänestäjät ovat liikkuvia

Vanhoja äänestäjiä voi olla kaikilla vain kourallinen monipuoluejärjestelmässämme. Aina 80 % äänensä antaneista toimii toisin kuin mitä itse olemme hyvänä pitäneet. Olemme suurimmankin puolueen jäseninä tai äänestäjinä selvässä vähemmistössä. Punainen niska voi hyvinkin tulla nyt juuri paikalleen ankkuroidusta omasta maailmankuvastamme, ei niinkään siitä maailmasta, joka muuttaa vanhaa poliittista asetelmaa perussuomalaisena ilmiönä. “Jytky” vaalin jälkeen on parempi nukkua toinenkin yö yli ennen kuin alamme tehdä tiliä uuden maailmankuvan kanssa.

Lukemalla medioita ja kuuntelemalla poliittisen radion keskustelua, sosiaalisen median raivoa, siellä analysoidaan tulevaa hallitusta ja mennyttä vaalia tavalla, joka olisi tullut tehdä jo edellisellä vaalikaudella ja menneen talven lumina, ei enää tämän hetken ja tulevan vaalikauden tapahtumana. Virheet olisi nähtävä jo etukäteen ja välttäen näin suuria muutoksia. Kun niistä oli niin paljon puhuttu. Onneksi Matti Vanhanen otti niistä itselleen täyden vastuun ja kertoen samalla mitä jatkossa tapahtuu. Mustien autojen takapenkit houkuttelevat ja ne eivät jää toki täyttämättä.

Pirstaloituva puoluekenttä

Jos ennusteet menivät täysin poskelleen keskustelijoilta ja gallupin tekijöiltä aiemmin, ne menevät sitä mitä todennäköisemmin vikaan myös tänään. Ne rakennetaan pitäen edelleen kiinni vanhasta rakennelmasta huomaamatta, kuinka meillä ei ole enää kolmea suurta vaan yhä pirstaleisempi poliittinen kenttä, jossa pienten puolueitten määrä kasvaa ja fragmentit lisääntyvät, kymmenen prosentin rajan ylittäminen käy kohta vaivalloiseksi kaikille. Monelle on vain yksi asia hoidettavana Piraattipuolueen tapaan. Suurin puolue on pääministeripuolue riippumatta rökäletappiosta ja puolueiden vanhat arvot ja yleispuolueen ohjelma muuttuu koko ajan sekin.

Kun vanha puoluekoneisto toteuttaa politiikkaa, jota sen äänestäjät eivät tahdo tai hyväksy, sen on joko uudistuttava tai jättäydyttävä oppositioon. Hallituksessa ei voi toteuttaa vain epämiellyttäviä asioita ja vastoin oman arvomaailman ja maailmankuvan tuomaa valtuutusta. Niitä on myös puolustettava eikä vetäydyttävä vastuusta kertomalla kuinka vastuun kantaminen on raskasta. Näin kävi keskustalle ja vihreille näissä vaaleissa. Omat eivät äänestä, koska siihen ei ole enää mitään syytä. Näin jokainen vaali on lopulta protestivaali ja seuraava “jytky” odottaa ottajaansa. Lea Mäkipäätä äänesti koko Kinnulan kunta saadakseen edes pienen toivon pysyä näin itsenäisenä kuntana ja muutenkin tuttuna entisenä vennamolaisena kansanedustajana.

Itsestäänselvyys on usein oikea selitys

Vasemmiston yhteinen kannatus on tänään Suomessa noin neljännes suomalaisista. Kukapa olisi voinut uskoa tällaiseen kehitykseen vielä muutama vuosi takaperin. Maalaisliitto-keskustan kannatus on pysynyt käsittämättömän korkealla vaikka sen politiikka onkin ollut “punaniskaista” aivan viime vuosiin saakka. Vasta kun tälle alettiin hakea vaihtoehtoja alkoivat todelliset ongelmat kuten 1970-luvun suuren rakennevuosikymmenen seurauksena. Nyt muutos on ollut vain vielä dramaattisempi.

Demareiden “pelastaja” ei ollut niinkään puheenjohtaja Urpilaisen kuviteltu onnistunut televisioesiintyminen kuin puoluesihteeri Mikael Jungnerin kyky havaita, missä tämän ajan äänestäjät liikkuvat ja kuinka heitä on kohdeltava myös arvostaen kilpailijana ja uuden mediasukupolven edustajina. Tässä häntä auttoi vuodet yleisradion johtajana ja politiikan suoraviivainen logiikka. Lisäksi häntä avusti Timo Soinin voiton arviointi ja sen analysointi oikein, Soinin kiittäminen ja onnittelu ajoissa.

Keskustan puoluesihteeri ja taustajoukot eivät tässä reagoineet lainkaan ja suurten linjavaalien kohdalla raja meni puolueen läpi, ylimielisyys ja ylpeys kostautui. Vihreitten kohdalla oikeistolainen hallituspolitiikka ja sen punaniskat olivat taas jyräämässä ja vasemmistoradikaali liberaali vihreä siirtyi suosiolla sivuun ja oppositioon, erosi puolueesta tai siirtyi Pietari Jääskeläisen tapaan nyt kansanedustajana perussuomalaisiin. Eniten taustatyötä perussuomaisille tekivät juuri vihreät työntämällä Soinin kelkkaa oikeaan suuntaan. Soininvaara sai lopulta itselleen puolueen, jossa on vain ydinvihreät hakemassa vauhtia oppositiosta. Maaseudulle tuon puolueen jalkauttaminen jatkossa on liki mahdoton tehtävä kunnallisvaaleissa.

Kaukana Euroopan populisteista

Perussuomalaisten kannatusjakauma Suomessa ei poikkea mitenkään keskustan takavuosien kannatuksesta kuntakarttaa analysoiden ellei puolue menestyisi myös taajamissamme. Perussuomalaisia äänesti maalla yli neljännes uurnilla käyneistä noin joka toisessa kunnassa ja liki puolet vaikkapa Pohjois-Karjalan pelimannipitäjässä Rääkkylässä, Pudasjärven suurkunnassa, Pirkanmaan ja Satakunnan pohjoisissa pienkunnissamme, Ouluun rajoittuvissa aiemmin keskustalaisissa syvän maaseudun reuna-alueilla. Niin myös siirryttäessä kohti itää joko koilliseen tai kaakkoon, Iisalmeen, Kajaaniin tai Iijoen latvoja seuraillen Koillismaan suuntaan.

Kun nämä alueet on käynyt läpi moneen kertaan talo talolta, niiden pitäminen Euroopan peripopulisteina oikeistopuolueita kannattavina, muukalaisvihamielisinä alueina on liki koominen ilmiö ja kertoo kuinka toimittaja Lisa Bjuwald (HS 19.4) ei tunne lainkaan Suomea ja sen poliittista karttaa tai talous- ja sosiaalimaantiedettä. Näillä jängillä kuin muukalaisen näkeminen on kovin harvinaista ja otetaan vastaan turistinakin vain läpikulkijana ja lämpimästi Kuusamossa palvellen. Nämä seudut ovat kärsineet maaltamuutosta jo kauan ja uusin aalto tyhjensi ne liki kokonaan. Jäljellä ovat vain vanhukset ja työttömät perussuomalaisilta eläkettä ja parempaa toimeentuloturvaa hakevat selkosten asukkaat tyhjenevissä kylissään ja syvässä epävarmuudessa eläen.

Bjuwald pitääkin omituisena että perussuomalaisten juuret ovat vennamolaisuudessa. On syytäkin jos heitä aletaan rinnastaa Ranskan, Unkarin, Tanskan ja muiden Keski-Euroopan valtioiden metropolien eläjiin. Se miltä maailma näyttäytyy kehä kolmosen sisäpuolella, ei ole avautunut enää aikoihin suomalaiselle “eliitin” käyttöön politiikan teossa ja sen analyyseissä, jossa tutkittavana on Euroopan perifeerisin ja maaseutumaisin harvaanasuttu maa ja sen pienet taajamat 1970-luvulla syntyneine betonibunkkereineen ja lähiöineen. Paavo Väyrynen evakkona pohjoisen kotimaakunnastaan jäi rannalle omasta aloitteestaan vieraantuneena Lapin nykyelämään. Ei tällaisia ministereitä suomalainen maaseutu voinut enää elättää.

Helsingin herroja ja rouvia

Kun suomalaiset suuret politiikan nimet ja kärkipoliitikot Savon ja Pohjanmaan sydänmailta, Kainuun korvesta siirtyivät äänestettäviksi nykyisten puoluejohtajiemme tapaan Uudellemaalle ja Helsinkiin, syntyi lopullinen vieraantuminen omasta äänestäjäjoukosta, jonka täydensi EU -politiikan kudelma ja harha sellaisesta unionin ihmelapsesta, jossa 99 % maan pinta-alasta ja liki 40 % sen väestöstä unohtui kokonaan joko syvän maaseudun pitäjissä tai hyvin lähellä sitä maakunta taajamiemme viher- ja työssäkäyntialueilla eläen. Ei heitä edes mainittu koko vaalikampanjan aikana.

Maaseutu, maatalous, luonnonvarat, kuntien kyky ylläpitää palveluja ja työpaikkansa oli kokonaan pois pyyhitty ja vierasta aluetta vaalikampanjassa. Punaniskojen maa jäi Timo Soinin vapaasti hoidettavaksi villiksi erämaaksi. Maakunnissa ja maaseudulla jouduttiin puolustamaan aivan omituista EU -politiikkaa ja se oli kaukana vanhojen maakuntalehtien keskustalaisten satraappien maailmasta. Muita vaihtoehtoja kuin perussuomalaiset ei enää edes jäänyt ja valinta oli lopulta myös strategisesti ainut keino hakea edes pientä korjausta metropolipoliitikoille rötöksineen.

Vanhoja vennamolaisia ja heidän lapsiaan

Kike Elomaa on hyvin tyypillinen perussuomalaisten ääniharava Turusta, jossa hänen isänsä Arvo Sainio oli jo 1970-luvun alussa SMP:n kansanedustajana. Samoin Lea Mäkipää ja Pentti Kettunen ovat tyypillisiä entisiä SMP:n kansanedustajia yhdessä pastori Anssi Joutsenlahden kanssa. Yli puolet Kinnulan pitäjästä äänesti Lea Mäkipäätä saadakseen jonkinlaista turvaa kuntataloudelleen aivan aiemmasta puoluetaustastaan riippumatta.

Kun suomalaista “populismia” ja “äärioikeistolaista” liikettä etsitään on pidettävä jalat maassa ja seurattava myös ketä eduskuntaan on valittu ja mistä, miksi äänet on näille henkilöille annettu. Kinnulan ja Pudasjärven kunnissa ei ole yhtään islaminuskoista ja jos on, he ovat siellä toivottu lisä ja väriläiskä siinä missä Rääkkylässä tai Rautavaaralla. Olen ne kunnat moneen kertaan kiertänyt talo talolta ja pyrkinyt löytämään keinoja suomalaisen maaseudun ongelmiin ja ohi perinteisen poliittisen kudelmamme kylätoiminnalla ja toivoen joskus myös apua vaikkapa vihreiltä poliitikoilta, turhaan.

Malla vihreä poliitikko ei poikkea keskustalaisesta. Poliitikko rakastuu mustan auton takapenkkiin ministerinä siinä missä kutistuneen vasemmiston edustajamme. Herrana on hyvä olla. Kyseessä ei ollut herraviha vaan herrojen tapa hoitaa asiansa.

Se mikä toteutuu suomalaisen autioituvan maaseudun aikamme ongelmissa kertautuu sitten maalta taajamiemme lähiöihin muuttaneiden asuinpaikoilla Vantaan Korsossa, Hakkilassa, Helsingin Mellumäellä, Myllypurolla, Hermannissa tai Uudenmaan Karkkilassa, Karjalohjalla, Nummipusulassa ja Hangossa. Kaikki ovat tyypillisiä vararikossa joko käyneitä tai sinne meneviä kuntia ja jossa perussuomalaisia on äänestetty rinnan kuihtuvan vasemmiston kanssa forssalaiseen tapaan.

Mustien autojen letka

Ei näillä alueilla poliittinen kartta suosi eurooppalaista oikeistolaista populismia vaan pelkkää kuntatalouden köyhyyttä ja huonosti hoidettua julkista talouttamme. Ihmiset ovat äänestäneet perussuomalaisia ihan vain asiapohjalta ja odottaen korjausta julkisen talouden omaan agendaansa, jossa virheet ovat toki syntyneet pitkässä juoksussa ja oma perinteinen puolue on pettänyt lupauksineen niin kuntapolitiikassa kuin sitä niin kovin lähellä olevassa valtion talouden budjetissamme. Kunnon tietä odotetaan Forssaan ja Karkkilaan, Satakuntaa kuin kuuta nousevaa vuosikymmenet, turhaan. Koko ajan työpaikat vähenevät ja väki vanhenee, valtiotyönantaja leikkaa ensimmäisenä maaseudulla menojaan ja tekee järkevän työnteon liki mahdottomaksi.

Ei kaikkeen pidä sotkea globalisaatiota, Euroopan unionia ja suuria tunteita, arvoja ja homokeskustelua. Oikeammin niiden tuominen mukaan poliittisena höttönä sai ihmiset raivostumaan silloin kun ongelmat, oikeat asiat, ovat omassa lähiympäristössä ja arjessa vuoren kokoisia niin työpaikoilla kuin arjen konkreettisessa kokemisessa. Poliittinen viihde ja teatteri nosti vain vihan pintaan Pasilasta tyrkytettynä puppuna. Erkki Tuomioja kertoi ettei hän itse ole seurannut sitä enää kahteen vuosikymmeneen. Ymmärrän häntä hyvin.

Kun samaan aikaan puolueita on kohta yhtä lukuisa määrä kuin parlamentissamme on istumapaikkoja ja suurimpana säilyvä saa luvan istua pääministerin paikalle tappioista huolimatta, lopulta alle kymmenen paikkaa riittää pääministeripuolueen tanssin käynnistämiseksi osana torjuntavoittoa ja aiempaa hallitusvastuuta rinnan samanlaisten “onnistujien” kanssa hakien taas kerran paikkaa mustien autojen takapenkiltä ja etsien itselle sopivaa poliittista sihteeriä ja valtiosihteeriä. Tästä se arki alkaa myös uuden hallituksen kohdalla, vastuunkanto puhuen puuta heinää ja seuraavana presidentinvaaleistamme uusimpana poliittisena viihteenä ennen kuntavaalejamme.