Kohtaamispaikka kirja

Valtakunnallisen lukuviikon teemana on tänä vuonna “Kohtaamispaikkana kirja”. Se on viisaasti valittu aihe hermeneuttiselle tapahtumalle, jota ohjaa symboli-innovaatioiden ja luovuuden jumalatar. Se on aivan muuta kuin käytäntöä koko ajan palvele ja usein meitä kauempaa sivuava vaikkapa tiede, yliopistot ja tutkimuslaitokset, sekä niiden innovaatiot. Lähiyhteisön oma innovoivuus syntyy symboleista ja sana on niistä kuvataiteen rinnalla tärkein, väheksymättä vähääkään musiikkia ja teatteri, käden -taitojamme. Onomatopoeettinen, luontoa matkiva kielemme, ja myös taiteemme, on lähiyhteisön tasolla samalla ainut paikalleen juurtuva ja tuottaessaan uutta se löytää myös pysyvää vaurautta ja hyvinvointia, onnen tunteita, määriteltiin onni siten miten tahansa. Kannettu vesi ei pysy siinä kaivossa. Lukuviikon lähitaitajat Lähikirjallisuus on omaan murteeseen ja elämäntapaan sidottua, vaikka kosketteleekin tänään myös yleismaailmallisia aiheita. Forssan kirjasto on halunnut edistää paikallisten kirjailijoitten ja lukijoiden kohtaamista. Mukana on kymmeniä paikallisia kirjoittajia ja kirjan julkaisijoita. Tule ja tutustu heihin, kehottaa kirjastomme. Valtaosa kirjoista on myös myynnissä. Etsin juuri itsekin varastostani kirjoja, joista voisin luopua hyvän asian hyväksi. Lukuviikolla haluamme edistää huomenna, lauantaina 12.4. 2014 kello 10-14, paikallisten kirjoittajien ja lukijoiden kohtaamista. Se on loistava ajatus. Toivottavasti siitä tulee pysyvä tapahtuma. Opitaan tuntemaan toisemme, pidämme yllä murrokseen joutunutta kirjaamme ja pohdimme, kuinka edistämme oman kulttuurimme hengenpaloa. Meillä on paljon haasteita mutta myös valtava määrä ystäviä. He eivät vain aina oivalla, tai me emme huomaa, kuinka kirjailijankin olisi saatava leipänsä, toimittajan on tehtävä uutisensa ja tiedemiehen artikkelinsa, josta sosiaalinen media, sen talous ja strategia poimii parhaat palat omaan keitokseensa, kansalaismedian ja yhteisömedian argumenteiksi ja elämän eväiksi. Ei kulttuurin viljely ole mihinkään kadonnut. Australian aboriginaalien taidetta tutkimassa Olen kirjoittanut aiheesta paljon ja sosiaalisen median talous, strategia kirjana, nousi 2000 miljoonan joukosta Googlen hakukoneen kärkikirjaksi pitäen paikkansa siellä vuosia. Samoin aiemmin Agropolis strategia ja sen tuloksena syntyneet aineettomista symboleista rakennetut monikulttuuriset Agropolis kaupungit ja bioteknologiakylät. Niitä on nyt tuhatmäärin. Niiden maailmankonferensseissa on ihan hyvä piipahtaa. Eniten minua kiehtoo kuitenkin lanseeraaman käsite Cluster Art ja sen leviäminen paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen ja globaaliin käyttöön ympäri maailmaa. Kun sen käsitettä rakentelin, Martti Lutherin tapaan teesini pohtien ja manifestiksi rakentaen, idea oli jo kaukana ohi sosiaalisen median tuon hetken naamakirjavaiheestaan. Tutkimusta oli tehty valtavasti, ja toki tiedettiin, kuinka ihminen ottaa vastaan ja operoi symboleillaan eri kulttuureissa meistä dramaattisesti poikkeavalla tavalla. Olemme symboleittemme vankeja, mutta myös geeniemme tuotteita. Se on hyväksyttävä, tunnettava, haettava vahvuudet ja toimittava. Osa kirjoistani on noussut Arctic Babylonin tapaan monenlaisen tuotannon ja luovuuden käyttöön. Sen juuret ovat monella suunnalla, ei vähiten Maya- ja Inkakansan juurilla Etelä- ja Väli-Amerikassa, mutta samalla myös minulle niin tutuissa ja rakkaissa maisemissa Lapin kairoilla. Samoin kirjat mediayhteiskunnan murroksesta ja hybridiyhteiskunnan synnystä saivat alkunsa alkuperäiskansojen kielestä, symboleistamme. Meillä on yhteinen strukturaalinen tausta, yhteinen suuri sinfonia. Lamamme oli odotettu ja taantumasta kirjoitettu jo varhain ennen sen syntymää. Samoin dramaattisesta vuodesta, joka syntyi Suomessa antaen merkkejä poliittisten rakenteiden muutoksesta jo varhain ennen jytkyn syntyä. Suomalainen avaa symbolirakenteiden muutokset hitaasti ja on konvergoivan tiedonkulun ja pragmatismin kahleissa. Se ei välttämättä koske toki kaikkia ja silloin on syytä seurata taidetta ja sen siirtymistä osaksi kirjallisuuttamme. Tässä järjestyksessä. Herra clusterart Tervetuloa Forssa kaupunginkirjastoon, sen toiseen kerrokseen, Vinkkeliin. Vinkkeli oli kohdallani esittelemässä runsas vuosikymmen takaperin kuvataiteitani. Silloin Cluster Art mainittiin jopa Hämeen radion uutisissa. Vielä hetki takaperin Google avasi vain oman kotisivustoni www.clusterart.org tällä nimellä, käsitteellä. Nyt se avaa 100-300 miljoonaa löydöstä, joista valtaosa käsittelee kulttuuria, taiteita, yrittäjyyttä, kouluttajia, tutkijoita, kongresseja, messuja, näyttelyjä ja ennen kaikkea lapsia ja heidän luovuuttaan. Näin oli ajateltukin alkuperäiskansojen kieltä pohdittaessa. Olen luonnollisesti ylpeä, että työni mainitaan siellä kuvineen ensimmäisenä. En ole nyt modernisti, en realisti enkä missään tapauksessa jonkun renessanssiajan jälkeinen tuote ismeihin jakautuneena. Sen sijaan olen herra clusterart, siinä missä Salvador Dali ei ollut surrealismin edustaja vaan itse surrealismi, sille elämänsä pyhittänyt taiteilija. Se että sukunimi on ollut jo pari vuosituhatta joko kloster tai sitä lähellä oleva luostarilaitoksen jatke talouden, maatalouden, puutarhan tai koulutuksen, sosiaalitoimen ja köyhäinhoidon, hiljaisuutta hakevan ihmisen osana, ei pahastu, jos nimen epiteetiksi lisätään käsite art ja cluster. Hyvä niin. Oleellista on, että taiteet ja taiteen kuluttajat, kirjailijat ja lukijat, ovat yhtä ja samaa sosiaalisen median perhettä ja kirja löytää paikkansa sieltä, mistä se alkoi munkkien jäljentäessä pyhiä tekstejämme. Olemme palaamassa juurillemme mutta samalla maailmassa, jossa pian 10 000 miljoonaa ihmistä on hakemassa myös meidän osaamistamme ja neuvoja, tukea sellaiselle osaamiselle, joka ei ole aina heidän vahvuuttaan, mutta jossa oma osaamisemme on poikkeuksellista. Cluster Art on vuoropuhelua, mutta meillä myös tekemistä, pragmaattista kirjojen painotyötä ja siihen vaadittavaa metsää, paperin valmistaja taitoa, arktista osaamista. Se on vain muuttunut uudeksi osaamiseksi, uudeksi taidoksi ja se kehittämien on joskus symboleiden kanssa pelaavien kulttuurien osaamista. Sen yhteisöllinen anti on toinen kuin omamme. Olen oppinut sen kirjojen kautta ensin. Vasta se jälkeen todeten kuinka kirjoittajat ovat oikeassa. Fiktio ja fakta vastaavat toisiaan.