Juhlapuhe

Retoriikalla tarkoitetaan puhetaitoa, oppia menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puhumisesta. Käsite on kreikan kielestä (rhetorike tehne) ja sieltä löytyvät myös sen ensimmäisen taitajat. Kyseessä ei ole kaunopuheisuus vaan kyky ilmaista itseään vakuuttavasti ja etenkin poliittisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Myöhemmin mukaan tuli myös muita tarkoituksia ja niinpä myös omassa sukupuussani oli 1600-luvun lopulla elänyt Isak Pihlman, jonka ammattina oli puhetaidon ohella toimia Suomessa pyhien kielien opettajana Turun ja Helsingin yliopistoissa. Hän oli myös ehdolla Suomen ensimmäiseksi piispaksi Ruotsin itäisessä maakunnassa. Kirkollinen liturgia ja hallinto - korulauseet Näin puhetaito liittyi myöhemmin etenkin Pohjolassa ja Ruotsin itäisessä maakunnassa kirkon oppiin ja myös kykyyn saarnata ja hoitaa hallintoa. Hänen puolisonsa oli muuten sukuaan Ståhlberg ja kirkollista sukua siis hänkin. Myöhemmin mukaan tuli myös Tavast ja sotilassukua idästä. Tarinan mukaan presidentti Ståhlberg aloitti opintonsa taivaltaen ensimmäisen matkansa etelän yliopistoon Oulun korkeudelta yöpyen maatiloilla ja tehden niissä töitä hankkien samalla kokemuksia ihmisten arjesta oman aikansa agraarissa Suomessa. Kirkollinen puhe ja katolinen uskonto toi mukanaan korusanoja ja korkealentoisia ilmaisuja. Näin vaikkapa retorinen kysymys ei hakenutkaan vastausta vaan esitti viestinsä kysymyksen muodossa. Näin ei ollut vielä kreikkalaisessa poliksessa, kaupunkivaltiossa. Siellä uran luominen edellytti taitoja, joilla kansanjoukot saatiin omien ajatusten taakse. Näin tärkeintä oli vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus. Kovin lähellä totuutta olevat ajatukset kun eivät olleet aina miellyttäviä, etenkin jos ne esitettiin vielä kömpelösti. Olemme siis palanneet osin tuohon vanhaan käytäntöön ja tavallaan taantuneet. Ikivanhaa osaamista Sain joululahjaksi liki tuhatsivuisen kirjan “A Treasure of the World Great Speeches” joka on hyvä poikkileikkaus läntisestä, mutta myös Aasiassa ja Afrikassa, Etelä-Amerikassa pidetyistä, hyvinä koetuista suurista puheista. Toki kirjan myös lännen ulkopuolelta valitut puheet ovat pääosin muiden kuin alkuperäisen kulttuurin tuotteita. Ensimmäiset kirjan esittelemät puheet ovat Mooseksen ja Caesarin kaltaisten pitämiä sekä Caton ja Ciceron, Jeesuksen Vuorisaarnan tasoisia ennen siirtymää keskiaikaan ja Lutheriin sekä Savonarolan puheisiin siirtyen. Suuret puheet ajoittuvat suuriin aikoihin ja sellaisina on pidetty mm. orjien vapauttamisen hetkiä, ihmisarvosta puhuttaessa, suurten vallankumousten yhteydessä ja sotien aikana saarnattaessa. Näin Robespierre, Danton ja Pitt sekä monet agitaattorit sekä reformaattorit ovat saaneet puheensa kirjaan. Lincoln ja Jefferson ovat luonnollisesti myös mukana, Bismarck ja Engels sekä Roosevelt, Mussolini, Stalin, Hitler ja Churchill sekä Eisenhover viimeisenä vuodelta 1953. Mukana voisi olla myös Kennedy ja luonnollisesti Martin Luther King sekä juuri kuollut Nelson Mandela. Kun lukee läpi nuo runsaat sata puhetta kahden vuosituhannen aikana, saa jonkinlaisen kuvan hyvien puheiden historiasta ja siitä, miksi ne ovat jääneet osaksi sosiaalista pääomaamme ja monikulttuurista historiaa. Voisiko niistä ehkä ottaa oppia ja ilmettä myös meillä Suomessa? Koska suomalainen pitää ensimmäisen todella suuren puheen maailmalla? Kuka sellaisen voisi suomalaista pitää ja mistä aiheesta? Sofistien koulukunta Puhujien koulutusta varten syntyi aikanaan sofistien koulukunta. Kreikkalaista retoriikkaa kehittivät Gorgias, Protargos, Isokrates, Koraks, Teisias ja etenkin Sokrates sekä hänen oppilaansa Platon. Kaksi viimeksi mainittua tosin alkoivat vastustaa sofisteja. Syntyi filosofia, jossa tärkeämpää kuin väittelyn voittaminen oli pitää yllä totuutta. Tämä syntyi kysymysten ja vastausten avulla, dialektista väittelyä käyttäen. Olen aiemmin kirjoittanut tästä runsaasti ja alkaen Sokrateen opeista. Kosmeettinen puhe (retoriikka) keskittyi siihen, miltä potilas näytti ja oikea filosofia lääkkeeseen, potilaan parantamiseen. Alkoi syntyä ylevä retoriikka, jota edusti etenkin Aristotelee. Pelkkä kaunisteleva puhe ei enää riittänyt, rimaa nostettiin. Vaadittiin sekä totuuden etsimistä, dialektiikkaa, että taitoja sen kertomiseen ja opettamiseen. Vielä tänäänkin yliopistomme järjestävät väitöstilaisuuksia, joissa aiemmin professorin oppilas puolusti omaa työtään, oikeammin kustoksen työtä, ja osoitti näin kykynsä ja taitonsa dialektiseen väittelyyn ja retoriseen puhumiseen. Omalla asialla oli kyettävä vakuuttamaan kuulijansa ja siksi mukana oli vastaväittäjä. Kyseessä oli retorista totuuden kertomista ja samalla sen opettamista inhimillisenä taitonamme. Oli löydettävä vakuuttavia todisteita, argumentteja, ja ne oli keksittävä, nykyisin tieteen keinoin löydettävä ja sen menetelmiä oikein käyttäen. Näin sofistien tapaan eläen tärkeintä ei ollut enää lopputulos ja korulauseet, puppusanegeneraattorit tai populistinen kyky hurmata kuulijansa. Rima nousi jälleen uusiin lukemiin. Logos, ethos ja pathos Näin puhetaidossa edettiin vaiheeseen, jossa yhdistyivät itse puhe (logos), puhujan persoonallisuus (ethos) sekä kyky tunteiden ja mielentilojen ilmaisuun (pathos). Nykyisin, viihteellisen mediayhteiskunnan ja kameroiden edessä puhuttaessa, kiinnostus kohdistuu etenkin kielenkäyttöön ja sanavalintoihin (logos), henkilön uskottavuuteen (ethos) sekä koko ajan yhä enemmän myös henkilön tapaan panna itsensä peliin tunteiden tasolla hakien näin myötätuntoa kuulijoiltaan (pathos). Aristoteles jakoi jo omana aikanaan lisäksi puheet poliittisiin puheisiin, joilla tarkoitettiin sitä, millaisia toimenpiteitä tulisi tehdä visioiden tulevaisuutta (policy ja visio). Aniharva poliitikko huomaa tämän tehtävän tärkeyden. Heiltä joko puuttuvat argumentit, tieto jo olevasta, tai kyky pohtia, miten rakentaa jo olevan päälle tulevaa. Usein jättäydytään tunteiden tasolle (pathos) tai luetaan paperilta liki lakitekstiä tai sitten satua tai runoa vedoten tällä tunteisiin. Niillä ei kansakuntaa johdeta ja taloutta oikaista, kuntarakenteita muuteta sotealueillamme. Toinen virhe, jonka poliitikot tekevät, on esiintyä juristeina. Tällöin puhe on ns. oikeudellinen puhe, jossa esitetään totuus -toimenpiteitä, jotka on jo tehty ja pyritään antamaan tästä tuomio. Näin palataan menneisyyteen tulevaisuuden sijasta. Kolmas tapa on pitäytyä puhtaassa esittämisessä, jossa puhe keskittyy pelkästään jonkun henkilön tai asian joko ylistämiseen tai syyttämiseen nykyisyydessä. Eduskunnan istunnoissa näitä keskusteluja ja puheita näkee yhtenään. Ne ovat tylsiä ja tarpeettomia juupas eipäs kinasteluja ja lapsille sopivia. Niillä ei päästä maailman historiaan suurina puheina ja puhujina. Pitäjäsarjan puheita ei kuuluisi pitää sellaisella foorumilla, joka on maan tärkein ja seuraajia on miljoonia silmäpareja. Kun kamerat ovat vierellä Eduskunnan käytävillä tai studiossa, puheet alkavat jäädä kauaksi kansainvälisestä tasosta, jota taas urheilijoiltamme vaadimme. Rima nousee koko ajan Rooman vallan aikana sofistit vahvistivat asemiaan, mutta myös Aristoteleen opit alkoivat juurtua. Cicero ja Quintilianus kehittivät viisi kaanoniaan, joista osa eli akateemisessa maailmassa vielä omana aikanammekin Suomessa. Tuolta ajalta ovat käsitteet inventio eli argumentit ja sisältö, dispositio eli sisällön järjestäminen, jotta vaikutus olisi suurin mahdollinen, elocutio eli puhetavan ja tyylin valinta, memoria eli kootun esityksen muistaminen sekä lopulta itse actio tai pronuntiatio, puheen lopullinen esittäminen. Näin syntyi myös tänäänkin kuultavat lauseen alun toistot (anafora), vastakkainasettelut (teesi ja antiteesi), sidesanojen välttely (asyndeton), liioittelu (hyperbola), tehostettu sanajärjestyksen kääntäminen (kiasmi), vastakohdan kielto (litoteesi), sanan korvaaminen konkreettisemmalla, paremmin kansaan menevällä sanalla (metonymia). Kiertoilmaus savolaiseen tapaan (perifraasia) on sekin ikivanha puheen tehostus, tietoinen tehokas samaa tarkoittavia sanoja käyttäen (pleonasmi) tunnetaan niin ikään jo tuhansien vuosien takaa, sanalisäys muuttaen siten sisältö (syllepsi), tiivistys edustaen kokonaisuutta (synekdokee), sanan käyttäminen merkiten kahta asiaa (ietys tai zeugma sekä sadat muut keinot, joilla voitiin horjuttaa vaikkapa ihmisen käyttäytymisen emotionaalisia ja ei-järkiperäisiä ominaisuuksia. Sosiaalinen media on täynnä näitä ilmaisuja, joko vahingossa tai ammattilaisten tuottamina, ja etenkin kansainvälisessä käytössä ja markkinoinnissa mutta myös robottien kielessä. Rooman rappio taannutti myös retoriikan mutta antiikki ja etenkin 1900-luku nosti sen uuteen kukoistukseen. Tänään internet ja mediayhteiskuntamme vaativat koko ajan enemmän retoriikalta, hyvältä kielenkäytöltä ja sen akateeminen kiinnostus on huipussaan tieteessä mutta ei välttämättä Suomessa. Retoriikan tutkimus siinä missä koko laadullinen analyysi, narratiivinen analyysi ja niiden liitäminen määrälliseen analyysiin ovat tuoneet tieteellisen ilmaisun sekä robottikielen mukaan suurten aineistojen analyysiin. Uuden retoriikan aika on armoton vanhalle retoriikalle. Kilpailu kielen kanssa ja sen kaikilla symboleilla on kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Cluster Art on väline, jolla vastataan monikulttuurisesti tähän kilpailuun mutta ei toki Suomessa sitä tänne juurruttaen. Reaaliaikainen maailma ja aurinko nousee idästä. Änkyttäjien maailma Puheen rakentaminen ja pitäminen on kuitenkin edelleen oleellinen osa etenkin juhlakautta ja kämmenet hikoavat sekä kädet tärisevät monella nuorella tulevalla tohtorilla tai suuren konferenssin juhlapuhujalla. Kaikki kuitenkin voivat oppia hyvän puheen pitämisen. Jotkut vain syntyvät paremmilla puhujalahjoilla mutta myös änkyttäjästä, kuten Englannin kuningas Yrjö VI:sta, josta on tehty myös vakuuttava elokuva, tuli aivan hyvä toisen maailmansodan aikainen puhuja ja kansansa rohkaisija vastapuolella Hitlerin taidot ja jatkuva harjoittelu valtavine kulisseineen. Churchill oli brittien puhetaituri ja ase natseja vastaan. Kun asenne on kohdallaan, puhe halutaan pitää ja siitä jopa nautitaan, harjoittelu tekee mestarin alkaen puheen valmistelusta. Oleellista on olla itse läsnä ja tehdä puheesta oikean mittainen, pohtia puheen runko sopivaksi. Aloitus on aina tärkeä. Keskiosa jo etenee hyvin kun aiheen tuntee ja loppuosassa on varmistettava että kuulijat muistavat sanomasi. Ole läsnä Ole koko ajan läsnä, älä puhu itsellesi tai kuuntele omaa ääntäsi, ihastu siihen. Puhe kun on vuorovaikutteinen tilanne vaikka vain yksi on äänessä. Katso kuulijoihin vaikka pelkäisitkin suurta joukkoa salissa. Kukaan ei tiedä, että katsot takaseinään, vaan olettaa sinun tuijottava juuri häntä silmiin, viestittävän juuri hänelle. Puhuttele kuulijoita ja viittaa heihin. Siinä auttavat etenkin yhteiset kokemukset ja yhteiset näkemykset. Kun viittaat niihin, syntyy vaikutelma siitä, että puhuisit juuri tietylle henkilölle, minulle. Jokainen meistä jännittää. Fyysinen liike helpottaa ja ennen puhettasi voit pyöritellä päätäsi, olkapäitä, jopa hypähdellä saadaksesi äänen kuntoon ja jännityksen laukeamaan. Jännitys on asennekysymys. Sen soi kääntää myös vireystilaksi. Jännittävä ihminen on myös sympaattinen ja moni on luonut uransa juuri esittäen arkaa ja jännittävää ihmistä. Linus Torvald kertoi jännityksensä olevan niin hankalan, että se vie häneltä kuukauden ennen esiintymistä ja toisen sen jälkeen. Näin vartin luento pilaa pari kuukautta ja niinpä hän ei suostu enää esiintymään julkisesti. Kameran edessä hän on usein mykkänä. Se on ihan tehokas keino, hymyillä arvoituksellisesti. Hämäläinen voi pitää tauon, joka on tehokeinona venytetty viikkojen mittaiseksi. Presidentillinen puhe Presidentti Sauli Niinistö piti presidentillisen puheen. Kun presidentin valta on viety pääminiterille, hänen valta syntyy sosiaalisen pääoman kautta ja kyeten esiintymään sen edellyttämällä tavalla. Niinistö suosittuna presidenttinä on loistava puhuja. Hänen puheensa on rytmitetty oikein ja siinä maailman muutos haastaa meidät rajusti. Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen. Tärkein kysymys on miten maailma ja Suomi toimivat ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävällä tavalla. Näin sanoma on lyhyt mutta selkeä. Jokainen ymmärtää sen varmasti. Niinistö otti kantaa EU:n puolesta mutta ei unohtanut myöskään kritiikkiä. Rauha, demokratian arvot ja hyvinvointi, ihmisen elämän vakaus ja vapaus ovat kovinta ydintä Euroopassa. Mutta talous on hoidettava ja demokratian tie myös unionissa. Taas lyhyitä mutta tehokkaita lauseita. Niissä on myös asiaa, totuutta. Vauraus keskittyy ja eriarvoisuus kasvaa, kertoi presidentti Niinistö. Vaikka nälkiintyminen vähentyy ruhtinaallinen elämä lisääntyy samalla. Uutta keskiluokkaa syntyy sinne missä sitä ei ole ennen havaittu. Hyvin sanottu, uudella tavalla. Tutut tehtävät loppuvat, vanhat ammatit katoavat. Teollisuuden murros jatku, yt -neuvottelut ja irtisanomiset ovat suomalaisten elämää. Helsinki-Missio auttaa yksinäisiä ihmisiä. Presidentti seuraa myös sitä. Suomalaisten olisi kysyttävä toisiltaan: mitä sinulle kuuluu, voinko auttaa jossain? Tunnetta on mukana ja myötäelämistä. Puhe on suunnattu minulle. Tosin kuin presidentti Halonen, presidentti Sauli Niinistö toivotti puheensa lopuksi Jumalan sinusta. Se sopii hänen suuhunsa mutta ei oikein hänen edeltäjänsä sanomaksi. Martti Ahtisaari käytti sitä mutta ei muut presidenttimme Kekkosen ajasta alkaen ja Paasikiveen jatkaen. Enne heitä televisio ei sitten ole ollutkaan mukana uudenvuoden puheen välittäjänä eikä mediayhteiskunnasta ole ollut tietoakaan. Maailma elää nyt paradigmaista aikaa. Sen soi sanoa myös toisin. Maailman muutos haastaa meidät rajusti. Presidentti Sauli Niinistö teki juuri näin. Kun hyvällä puhujalla on hyvä puhe, me hoidamme itse lopun ja media kumartaa. On syytäkin. Vuosi 2014 alkoi hyvin. Suomalainen menestyi mäessä ja ladulla muta myös puheen pitäjänä, retoriikassa.