We - People and Barack Obama, Number 44

Barack Obaman toinen kausi Yhdysvaltain presidenttinä käynnistyi juhlavasti. Barack Obama puolusti homoseksuaaleja veljiä ja sisariamme. Rakkauden toisiamme kohtaan on oltava tasa-arvoista, jos puolustamme aidosti tasa-arvoa, saati rakkautta. Vastaamme samalla luonnonmuutoksiin, ilmastomuutokseen ja epäonnistuminen on lastemme pettämistä. Sodan vuosikymmenet ovat viimeinkin päättymässä ja talouden jälleenrakentaminen alkanut. We, People, toistui puheessa yhtenään. Numero 44 jatkaa virassaan ja itselläni oli kunnia kantaa tuota numeroa kuntavaaleissamme. Juhlasta suoran arkeen Obaman ja republikaanien linjat ovat kaukana toisistaan. Uran tähtihetkeä seuraa arki. Varsinainen ohjelma neljäksi vuodeksi esitellään torstaina. Se ei voi olla enää vain suuria sanoja, yhdessä tekemistä ja demokraattien vaaliteemojen toistamista. Rikkaat ovat sittenkin onnekkaampia kuin köyhät ja vähäosaiset kasvava joukko maailmassa. Yhdysvallat ei ole enää kiistatta maailman mahtavin valtio. Sen haastajia löytyy Kiinasta, Intiasta, Pakistanista, Venäjältä, Brasiliasta, Euroopasta, koko globaali maailma on verkottumassa ja muistuttaa uusista rakenteista, joista Yhdysvallat voi jäädä myös ulkopuolelle, tahtoi tai ei. Ayn Rand ja egoistinen rationalismi Yhdysvallat on tiukasti kiinni opissa, jossa arvostetaan egoismia, taistelua oman onnen puolesta. Sen näkyvin hahmo filosofina oli Aristoteleen oppilas, monen muun valistusajan filosofin tapaan, venäjänjuutalainen Ayn Rand. Häntä voisi pitää libertanistina mutta myös monen muun ajatussuunnan äitinä. Rand ei hyväksynyt Neuvostoliiton totalitarismia, sosialismia, mutta ei myöskään omanaikansa kansallissosialismia. Hän oli idealisti, kuten Obaman kohdalla mainittiin hänen ensimmäisen kautensa alussa. Idealismi tahtoo vain puhtaana rapautua politiikan teon välineiden vaatiessa kompromisseja ja tuloksena on pragmatismi, Yhdysvaltain ainut filosofinen oppisuunta, jota voidaan pitää todella siellä syntyneenä. Rand piti libertanistien puoluetta roskaväen joukkoliikkeenä ja hänen kopiointina. Hän luki mielellään Nietzschen kirjoja, mutta ei hyväksynyt juurikaan hänen jyrkkiä ajatuksiaan. Jotain yhteistä hänen ja Nietzschen ajatuksissa kuitenkin löytyy. Randin romaaneista tehtiin myös aikanaan elokuvia. Järkevä pragmaatikko Rand halusi jo lapsena pysyä kiinni ihanteissaan tekemättä kompromissia Venäjällä kasvavan kommunismin kanssa. Järjen korostaminen toi mukaan rationalismia, jota tapaa myös Obaman ajattelussa. Obama on viime kädessä järkeensä luottava pragmaatikko, jolle ihanteet ovat luovalle ihmiselle tyypillinen halu saavuttaa, ei niinkään päihittää toisia. Toinen kausi antaa siihen paremman mahdollisuuden kuin ensimmäinen. Ayn Randin elämää ja sen nuoruutta leimasi juutalaisuus ja pako synnyinmaasta, kommunismin kammoksuminen. Hän oppi arvostamaan itseään ja taistelemaan amerikkalaiseen tapaan onnensa puolesta vapaassa maassa ja maailmassa. Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta, hän kirjoitti. Tuo aforismi on lähellä Nietzschen tapaa kärjistää ja provosoida. Obama ei provosoi eikä provosoidu. Rohkeus kulkea omaa tietään Randin mukaan ihmisillä on tapana medioineen tulkita kuinka on helppoa ja samalla pahaa ja väärin tehdä mitä itse haluaa ja että tarvitsemme itsekuria, normeja ja moraalia, jotta vältymme tältä paheelta. Randin mukaan asia on päinvastoin. Vaikeinta maailmassa on tehdä sitä mitä haluamme. Juuri siihen vaaditaan suurinta rohkeutta. Ja juuri tämä rohkeus on Barack Obaman tyypillisin ominaisuus ja voi mahdollistaa niin uuden aselain kuin maahanmuuttajien aseman korjaavan lainsäädännön toteutumiseen Obaman haluamalla tavalla. Historiaan Obama jää, jos vapaakauppa-alueet Euroopan ja Tyynen valtameren valtaisan alueen välillä sujuvat Yhdysvaltain toivomalla tavalla. Obaman ensimmäinen kausi muistetaan Yhdysvaltain laman kääntymisestä edeltäjien aiheuttamasta 1930 -luvun lamaakin syvemmästä pohjasta kohti normaalia taloutta, jossa sotien ajat jäivät nekin taakse. Puolueiden välistä riitelyä Obama ei saanut korjattua ja ne hän halusi poistaa jo nyt virkaanastujaispuheessaan. Me, people, on hänen vaikein haasteena kongressissa. Terveydenhuoltouudistus muistetaan sekin sekä Yhdysvaltain olojen normalisoituminen myös Kiinan valtaisan talouskasvun katveessa. Painopiste Aasiaan jatkuu Älä ikinä sano, että halu tehdä hyvää voiman avulla on hyvä aikomus. Vallanhalu ja typeryys eivät ole ikinä hyviä aikomuksia, kirjoitti Ayn Rand, jonka etunimi oli haettu Suomesta. Luultavasti sen kuului olla Aino. Obaman kohdalla vallan käyttö asein on jäänyt historiaan ja jatkossa asevoimien painopiste keskittyy lähelle Kiinaa turvaamaan sen maltillisen kasvun myös jatkossa. Vanha painopiste Euroopasta siirtyy selvästi Aasiaan ja myös kalottialueesta tulee aiempaa tärkeämpi. Se on meille suomalaisille hyvä uutinen olettaen, että ymmärrämme hyvien uutisten perään enää laisinkaan kiinnittyneenä Saksaan ja sen ongelmiin Euroopassa. Aasia ja Venäjän raja pohjoiskalotissa on meidän asiamme siinä missä kiinnostus Etelä-Amerikasta. Olemme osa Pohjolaa ja Venäjän rikkaudet ovat Jäämerellä, Suomen raja turvallisiin ja ongelmaton. Kiusaajan rakentama syyllisyys Pahinta syyllisyyttä on hyväksyä ansaitsematon syyllisyys. Obama puuttui moneen kertaan syyllisyyteen, joka syntyy suuren keskiluokan elämästä ja kurjistumisesta. Vähäosaisuus ja häpeä, työttömyys ja syrjäytyminen ovat suomalaisille tuttuja ilmiöitä suurten työllistäjiemme siirtäessä toimintojaan maan rajojen ulkopuolelle ja seuraten Obaman puhetta tarkemmin kuin oman presidenttimme huolia. Yhdysvaltain keskuspankin johtaja taas lukee Ayn Rand -instituutin tekstejä yhtä uskollisesti kuin Björn Whlroos Suomessa. Onnellisuus syntyy kun ihminen saavuttaa omat arvonsa. Jos niitä ei ole olemassakaan, onnen tavoittelu on turhaa. Perussuomalaisten johtaja Timo Soini on tässä puhdasoppisin arvojohtaja. Ei ole sattuma että perussuomalaiset ovat juuri nyt nousussa ja kansanliike syntyi samaan aikaan kuin obamania Yhdysvalloissa. Suomessa institutionaalinen keskustelu on tapettu miltei kokonaan ja siihen on puutunut mm. Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank Suomen Kuvalehdessä. Kirjoitamme samoista asioista eikä sekään voi olla sattumaa. Faktat esille ja looginen ajattelu käyttöön Suuria institutionaalisia kysymyksiä ja vaiettuja asioita vältellään hukuttamalla ne työryhmiin tai tokaisemalla kuinka ne ovat asenne kysymyksiä. Yhtä hyvin voisi väittää niiden olevan perisynnistä syntyviä. Tällainen kansakunta ei jatkossa maailmalla menesty. Kielemme kannat on saatava auki. Symbolirakenteet on avattava kulttuurin kautta ja ymmärtämällä sen olevan myös tiedettä ja taidetta. Suuria kysymyksiä ovat vanhusten ja lasten hoito, yrittäjyys ja innovointi, kasvun hiipuminen, asuminen ja syrjäytyminen, ilmastomuutos, luonnonvaramme, suomalainen konsensus kuuden puolueen hallituksena, maahanmuutto jne. Meillä on kotikutoiset tavat hoitaa asioita ja usein vielä omalaatuinen paikallinen logiikka ilman faktoja, juupas eipäs väittely. Jokaisella on oma itsemääräämisoikeus ja koko maa jumittuu muutaman ihmisen oikeuksiin. Ensin on koottava faktat, Ruotsin mallin mukaan tilastot, teoriat ja ideologiat hakien jo etukäteen. Vasta tämä jälkeen aletaan tehdä skenaariot, ennusteet ja poliittinen väittely, kuka saa ja kuka menettää, mitkä arvot ovat tärkeimpiä. Kaikilla on oikeus mielipiteisiin ja oman edun tavoitteluun, mutta ei toki omin faktoihin eikä omintakeiseen logiikkaan. Sääntöjä ei shakkipelissä tai jääkiekossa, jalkapallossa, vaihdeta kesken pelin. Ja ne säännöt ovat samat myös muualla markkinatalouden maailmassa.