Hyvät ja huonot uutiset

Ensin hyvät uutiset. Medioitten mukaan tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ansaitsevat Suomessa hyvin, paremmin kuin sinä. Useimmat näistä tuhansista jopa tuhat kertaa sinua paremmin. Sellaisesta voit olla ylpeä ja iloita. On hyvä että laman ja kriisin aikana on ihmisiä, jotka voivat maksaa veroja ja ylläpitää yhteistä hyvää, hyvinvointivaltiota.

Hyvät uutiset ensin

On hyvä, että meillä on varakkaita hallintoihmisiä, varakkaita yrittäjiä ja kauppiaita jopa eläkeläisiä. On hyvä, että joku tienaa myös kulttuurilla ja urheilulla. Jos näin ei olisi koko harrastus ja siihen uhrattu aika olisi hukkaan heitettyä, hyvä hallinto ja johtajuus tumpeloiden hoidossa ja yrittäjyys riskinottoineen sietämätön tapa tulla kansakunnan suurtyöllistäjäksi.

Tulot ja verot kun eivät kerro sitä, mihin nuo varat käytetään. Toivottavasti sijoittaen järkevästi sekä ottaen riskejä myös jatkossa, uhraten siihen koko elämä, usein perhe ja ystävät, muutaman vararikon kautta vanhentuen.

Huonot uutiset

Sitten huonot uutiset. Kreikka sai aikaan yli vuoden kiusata koko muuta globaalia maailmaa ja panna asiansa kuntoon. Kreikan eteen muut euromaat johtajineen ja G 20 maat huippuosaajineen kokoontuivat tuon tuosta pelastamaan tuota onnetonta tunaria vararikosta. Suomi oli tässä mukana kiitettävällä tavalla ja vaalinsakin näin sotkien.

Kun lopulta paketti syntyi, velat annettiin puoliksi anteeksi ja lisää rahaa lapioidaan hakien sitä Kiinasta ja Intiasta, Venäjältä ja Japanista omien lähteitten ja veronmaksajiemme rinnalla, poliitikkojemme taiteillessa kansallisten parlamenttiensa kanssa, mitä tapahtuu?

Kreikan pääministeri Georgios Papandreou päättää pelastaa oman nahkansa ja vähät välittää maailman tuskasta. Ensin uutisoidaan, kuinka sotilasjohtoa on vaihdettu ikään kuin varmistaen, ettei kaappausta sieltä suunnittelevat ainakaan heti onnistu.

Sellaista kun on ollut ilmassa Välimeren Afrikan puoleisella rannalla ja kansa kapinoinut, tullut kadulle mellastamaan vaatien vanhan juntan uusiksi ja korruptoituneen hallinnon korjattavaksi.

Kreikan omasta juntasta on aikaa vain muutama hassu vuosikymmen. Vastaavat on koettu toki myös muissa välimereisen alueen kriisimaissa. Siellä kun pelataan eri säännöin kuin Pohjolassa. Kirjoitin siitä runsas vuosi takaperin ja kuvasin samalla saarten kulttuuria, tanssista alkaen. Nyt Papandreou tanssii tähtien kanssa eikä tälle tanssille ole nimeä, ei rytmiä. Vain taivutuksia ja hikistä otetta. Kukaan meistä ei nyt voi aavistaa mihin se johtaa.

Mistä kreikkalaiset äänestävät?

Ilmoittamatta eurooppalaisille kollegoilleen mitään Georgios Papandreou päättää järjestää kansanäänestyksen EU:n tukipaketista. Pitkäksi venyneet huippukokoukset saivat hetkessä jatkoa ja jo ratkaistuksi kuviteltu harmageddon, Euroopan pahin kriisi sotavuosiemme jälkeen onkin nyt pahempi kuin koskaan. Papandreou pani myös oman nimensä sopimukseen ja veti sitten maton muitten alta. Mitä hänen päässä mahtoi tuolloin liikkua?

Mitä kreikkalaiset voisivat mukamas äänestää? Epäilemättä he vastustavat säästötoimia ja korruptoitunutta hallintoaan niitä tekemässä. Kun äänet joskus tulevana talven lasketaan, presidentinvaaliemme aikoihin, lopputulos olisi katastrofi. Kreikka joutuisi eroamaan eurosta. Kuka sellaista jäisi Euroopassa odottamaan? Tämä tähtien kassa tanssiminen loppuu nyt Kreikassa lyhyeen tai uhkaa nyt myös toista tanssijaa Italiassa.

Yhteisvaluutan kohtalo on nyt kahden tanssijan sooloilua, joista Papandreou luottaa nyt kreikkalaisten jumalten yläpuolella olevaan kohtaloon. Nemensis päättäjänä on aina tyly ja sopii huonosti Pohjolan pragmaatikkojen päätöksentekoon. Saksalle ei jää montaa vaihtoehtoa sillekään kahdesta huonosta, jotka molemmat johtavat lopulta samaan lopputulokseen.

Markkinat syöksyivät jälleen

Ilmoitus kansanäänestyksestä vei jo se yksin markkinat syöksyyn ja Italian valtionlainojen korot nousuun jo ennestäänkin hurjista luvuista. Koko euroalue on jo yli vuoden tukenut epätoivoisesti Kreikkaa vaatien samalla tiukempaa talouden hoitoa, kuria ja järjestystä holtittomaan maahan ja sen velanottoon, vääristeltyihin tilastoihin tolkkua.

Papandreou on tyypillinen välimereinen poliitikko. Hän halusi pelastaa nyt vain oman nahkansa lupaamalla kansanäänestyksen hamassa tulevaisuudessa ja voittaen näin sekä aikaa että oman hallituksensa luottamuslauseäänestyksen tulevana perjantaina. Papandreou ei pohdi globaalia maailmaa saati suomalaisten veronmaksajien rahoja ja pieniä eläketalletuksia. Hän pohtii vain omaa egoaan, on narsistinen ihminen.

Valuutta on muutakin kuin taloutta

Yhteinen valuutta tällaisten kansojen ja kulttuurien kanssa on omituinen ratkaisu ja kertoo, ettemme huomaa tai tiedä, kuinka valuutta on muutakin kuin finansseja ja taloutta. Se on myös sosiaalista elämää, moraalia, eettisiä ratkaisuja, identiteettiä, valtaa, ahneutta, rikoksia, ideologioita ja mitä suuremmassa määrin psykologiaa.

Uusi hätäkokous euromaiden avainpäättäjien kanssa ei Kreikan pääministeriä häiritse. Siinä hän muistuttaa suomalaista äyrimiljardööriä. Ihmisen sisäinen elämä, vallan käyttö ja rahan ahneus, valta osana vaurautta, ovat samasta puusta vuoltuja. Kun sitä saa maistaa, sydän on myös siellä missä omaisuutesi.

Vallan ja ahneuden ympärillä alkaa muu maailma hämärtyä, suhteellisuudentaju pettää. Äyrimiljardööri katsoo ansainneensa tulonsa ja olevansa tuhat kertaa muita keskituloisia tarpeellisempi myös ihmisenä. Joskus jopa muita parempi, moraalisempi, hyveellinen ja hurskas, hyödyllinen antaessaan muille paljostaan. Tässä kristillinen etiikka osuu harvinaisen oikeaan kuvatessaan juuri vaurautta, rikkautta ja sen suhdetta ihmisen sielulle, sisimmälle syntyvää vahinkoa.

Dominovaikutus pelkona

Papandreoun peli voi tuhota euron ja johtaa samalla arvaamattomiin seuraamuksiin Kreikan ohella Italiassa ja Espanjassa, koko välimereisen alueen nyt pohjoispuoleisella rannalla. Dominovaikutus islamilaisen arabimaailman keskuudessa on siitä liiankin konkreettinen muistutus. Espanjassa joka toinen nuori on vailla työtä ja syrjäytyminen metropoleissa näkyvä ilmiö. Toki sama näkyy myös etenkin Etelä-Italian slummikortteleissa eikä niistä vapaa ole toki Ranska tai Saksa talouttaan tasapainottaessaan.

Sama koskee taloutta, jossa yhä harvempi meistä ansaitsee yhä enemmän ja esittelemme heidän saavutuksiaan medioissamme. Kun tuloerot eivät ole puolusteltavissa normaalin keskiluokan taloudella ja sen uhrautuvuudella, työllä ja sen määrällä tai laadulla, saati käyttömenoilla, syntyy katkeruutta.

Tätä eriarvoisuutta ruokkii vähäosaisuus, joka purkautuu kateuden lisäksi vihana ja poliittisina liikkeinä, islamilaisessa arabimaailmassa katumellakoina. Tuloksena on eräänlainen neokorporativismin paluu arvomaailmassa, moraalissa, jossa Libyan johtaja Muammar Gaddafi haetaan lopulta rikkauksiensa keskeltä, tai niiden alta, viemäriverkostosta. Ahneus on peli, joka voi tuhota koko planeettamme ja nyt sitä ruokkii kreikkalainen Georgios Papandreou.