1990-luku oli murrosyhteiskunnan globaali taitekohta

Neuvostoliiton ja samalla itäblokin romahdus oli 1990-luvun suurin uutinen. Samalla kylmä sota päättyi ja Yhdysvallat jäi yksin supervallaksi ja omaksui eräänlaisen “maailman poliisin” tehtävän. Itä-Eurooppaan syntyi uusia valtioita ja Balkanilla käynnistyi verinen Jugoslavian hajoamissota. Suuria uutisia tuotti myös Afganistan ja Taliban sekä Afrikan sisällissodat, Ruandan kansanmurha. Kiina-ilmiö käynnistyi täydessä laajuudessaan ja informaatioteknologia otti ohjakset itselleen. Suomessa ajauduttiin syvään lamaan ja pankkikriisiin, liityttiin EU:n jäseneksi. Siinä pähkinänkuoressa ne tapahtumat, joilla maailma siirtyi vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen aikana kohti uutta vuosituhatta ja sen räiskyvää juhlintaa.

Laatokan Karjalan hätä

Yhden ihmisen ja hänen elämänsä näkökulmasta 1990-luku oli poikkeuksellinen koko maailmanhistoriassa, jossa globalisaatio ravisteli myös yksilön elämänkaarta. Olin tuolloin 40 vaan en 50 -vuotias ja siis parhaassa työiässäni. Seurasin Neuvostoliiton ja itäblokin romahdusta rajan pinnassa, jossa Laatokan Karjala oli ollut Suomelle aina geopoliittisesti vaikein ja kriittisin alue niin talvisodassa, jatkosodassa kuin jo aiemmin osana Ruotsin valtioyhteyttä ja myöhemmin autonomian aikaamme Venäjän yhteydessä. Kaikki tämä kulminoitui nyt Laatokan Karjalaan ja sen kannakselle.

Laatokan-Karjala ja sen rajan takaiset vanhat suomalaiset alueet ottivat dramaattiset uutiset vastaan joko suoraan Moskovasta tai suomalaisten välittäminä tietoina ja myös runsaana rajan taakse siirtyvänä apuna. Tämä apu oli traditionaalista Itä-Karjalassa ja raja ylittyi muualtakin kuin Värtsilän Niiralasta.

Tärkeintä oli saada elintarvikeapua mutta myös vaatetusta, lääkkeitä ja etenkin kulttuurista ja sosiaalista vuorovaikutusta ja hallinnollista osaamista. Talvi oli Karjalassa ankara. Globalisaation pyörteissä ja suurvallan hajotessa huomio Moskovasta ja Kremlistä ei kohdistunut enää syrjäiseen luoteiskulmaan Suomen rajalla. Se oli rauhallisin geopoliittinen kolkka koko suuressa maassa. Suomi ei Pietaria uhannut ja Karjalan kysymyksessä oltiin varovaisia. Toki Boris Jeltsinin aikana olisi voitu toimia toisinkin. Muutos kansankapitalismista kriisiin oli kuitenkin suomalaisille liian suuri jo sellaisenaan.

Peloteltu raja

Raja Suomen Karjalan ja Venäjän Karjalan välillä avautui suurempana railona kuin vaikkapa raja Meksikon ja Yhdysvaltain välillä. Nyt se yllättäen hetkessä liki häipyi ja ihmiset saattoivat tavata toisiaan rajan molemmin puolin synkässä korvessa ja tiettömien taipaleiden takana. Mediat tulvivat nostalgisia kertomuksia evakoista.

Kohtasi kaksi maailmaa, 1930-luvulla syntynyt ja sitä edelleen elävä, osin sotien jälkeiset arvet näkyvillä vanhan Värtsilän teollisuusalueella, ja 2000-luvulle siirtyvä Suomi, jossa lama Kiteen, Tohmajärven, Kesälahden, Rääkkylä ja Värtsilän suunnalla unohtui kokonaan Sortavalan talousalueen avautuessa maaseutupitäjineen. Kulttuurishokki oli molemminpuolinen ja aito.

Moni karjalainen koki elämänsä sykähdyttävimmät hetket rajan avautuessa. Juhannus Laatokan Karjalassa, sen saarilla ja Valamossa oli Sortavalan laulujuhlien rinnalla suurin kokemukseni, kun sen sai elää ensimmäisenä suomalaisena vuosikymmeniin.

Matka Pietarista junalla kohti Sortavalaa kesti saman kuin tänään Pendolinolla puolen maailman läpi tai ainakin Euroopan ydinalueen poikki lähtien Välimereltä ja edeten kohti joko Pariisia tai Berliiniä, Maastrichtin kaupunkia Limburgin maakunnassa Maasjoen varrella Alankomaissa.

Molemmat matkat olivat tulleet tutuiksi jo 1980-luvun puolella ja niissä oli samaa magiaa. Toinen johti maailmaan, jossa Juhani Ahon Matti ja Liisa olivat seikkailleet Matin kuvatessa fiktiivistä matkaansa rautatiellä Liisalle yläsavolaisessa maisemassa Lapinlahdella lentävän Kalakukon kyydissä ja toinen Euroopan reuna-alueiden liittymistä mukaan sopimukseen, jossa mukana olivat myös mantereen suuret johtavat valtiot ja niiden lukuisat veriset yhteenotot sekä Euroopan unionin synty.

Naiivit rahaliiton rakentajat

Kun unioni syntyi ja laajeni vuonna 1995 Itävaltaan, Suomeen ja Ruotsiin, moni etenkin sen ydintä ja rahaliittoa rakentava myöntää tänään olleensa naiivi Maastrichtin sopimuksen noudattamiseen. Tämä koski etenkin myöhempiä kriisejä ja taloutta, jossa euro joutui kriisiin Kreikan, Portugalin ja Välimeren maiden toimesta ja valuutassa oli odotetut ja jo vahain huomatut valuviat.

Niihin ei vain kiinnitetty silloin huomiota tai ei kuunneltu niitä, jotka kiinnittivät ja varoittivat. Ja ne tahot jotka varoittivat, olivat kokeneet Suomen laman 1990-luvun alussa sekä siihen johtaneet syyt 1980-luvulta alkaen.

Kun pankkien luotonanto pääomaköyhässä maassa vapautui syntyi kasinopeli, jonka voittajia olivat pelurit ja häviäjiä Suomen kansa ja sen pankit, kasinotalouden maksaneet yrittäjät. Tähän euromaiden olisi tullut varautua. Susilauma käy kiinni aina joukon heikoimpaan lenkkiin.

Kapitalismia sosialismin korpeen

Matin ja Liisan matka kuvitteellisella virtuaalijunalla kohti Savon pääkaupunkia sujui kuten sortavalalaisten matka 1990-luvun alussa ja 1930-luvun maisemassa ja välinen. Kun välineet ja ympäristö ovat vuosikymmeniä vanhentuneet, sosiaalinen ja taloudellinen rakenne edustaa kokonaan toista maailmaa kuin mihin uusiutuva talous ja teknologia on sitä viemässä.

Näin kävi Karjalassa rajan avautuessa eikä sitä Suomessa ajateltu. Koko rajantakainen kulttuuri ja sen maisena, sosiaalinen elämä, tavat ja luonto, turmeltiin hetkessä viemällä sinne 2000-luvun teknologia ja ihminen. Joensuun yliopisto järjesti seminaareja joiden sosialismin talouden uusi realismi oli vailla mitään uskottavuutta. Vapaakauppa-alueita taas rakenneltiin Etelä-Karjalassa keskellä alkavaa omien pankkiemme kriisiä. Niiden tulosta ei tiedetty siellä mitään vuonna 1990.

Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui rauhallisesti ja sain komennuksen siirtyä Lounais-Hämeeseen, jossa sijaitsi valtion liki sata vuotta vanha maatalouden tutkimuskeskus ja sen hallinto siirrettynä 1970-luvulta Vantaan Tikkurilasta Johannes Virolaisen hallituksen toimesta ja tuon ajan hajasijoitushuumassa.

Tuohon hajasijoittamiseen myönteisesti vastasi tuolloin juuri maatalouden tutkimuskeskus, nykyinen MTT, joka siirtyi Jokioisten Willebrandien kartanoon ja sen ympäristöön Loimijokilaaksoon rakennettuihin 1970-luvun punatiililaboratorioihin. Samalla Jokioisen keskus alkoi toimia liki jokaisessa maakunnassa sijaitsevan alueellisen tai maakunnallisen tutkimuslaitoksen hallintopaikkana.

Lounais-Häme ja akateemikot

Matka junalla Jokiosiin sujui vanhaa kapearaiteista museorautatietä käyttäen Humppilasta Jokiosiin tai bussilla Helsingistä huonokuntoista vanhaa Satakunnantietä Karkkilan kautta Forssaan saapuen. Muutto tapahtui suurena joukkona, jolloin liki tuhat ihmistä kykeni helpostikin säilyttämään 5000 asukaan maalaispitäjässä oman kulttuurinsa, hallintonsa ja 1970-luvun osaamisen sekä infrastruktuurin muistona vielä 1990-luvulle ja uudelle vuosituhannelle siirryttäessä. Syntyi ikivanha hierarkinen kamreeribyrokratia ja korporatiivinen valtio valtion sisälle. Sellaisena se museoi valtion hallinnon hämäläiseen maalaismaisemaan akateemikkojen ja näiden perheiden käyttöön.

Työläiset laboratorioihin koulutettiin Forssassa ja syntyi kahden kerroksen väkeä, josta 80 % hoiti kartanoa ja sen maita sekä valtaisia navettoja, pelto- ja metsäalueita, kartanon koneistusta ja kalustoa. Maisema muistutti Willebrandin aikaisesta ja 1800-luvulla vallinneesta torpparikulttuurista. Hallinto eli vanhassa keskiaikaisessa kartanossa ja torpparit punatiilitaloissaan. Osa eristettynä sinne yksin vuosikausiksi ilman mitään apua tai välineistöä.

Sosiaaliset rakenteet muistuttivat 1800-luvun ajoista ja talous oli sekin lainattu torppariajan perinnöstä ja sosiaalisesta muistista. Muutto metropolista maaseudun sosiaalisiin rakenteisiin ei suju akateemiselta ja tiedettä tekeviltä ilman puuttuvia verkostoja ja hallinnollisia rakenteita, fasiliteettia. Tätä hajasijoittaja ei ollut ajatellut sijoittaessaan tohtorinsa Jokiosiin ja syrjäiseen hämäläispitäjään sekä kartanomiljööseen. Modernia tiedettä ja sen sovelluksia tehdään kokonaan erilaisessa miljöössä ja yhteydet elinkeinoelämään ja hallintoon toimivat suoraan sen huipulle ja myös kansainvälisesti. Pelkkä pelto ja navetta, meijeri, eivät tässä auta lainkaan.

EU:n maatalousrahoja 70 %

Syy muuttooni Jokisiin liittyi Maastrichtin sopimukseen ja Suomen liittymiseen EU:n jäseneksi. Vuonna 1994 54,9 % suomalaisista äänesti liittymisen puolesta ja 43,1 % vastusti. Moni kannattajista haki suojaa hajoavan ja levottoman Neuvostoliiton naapurina. Jäsenhakemus jätettiin vuonna 1992 eli heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. YYA-sopimus raukesi samana vuonna ja edellisenä vuonna SKOP oli otettu Suomen Pankin haltuun.

Marraskuussa 1991 markka devalvoitiin rajusti ja liian myöhään kellumaan jätetty valuutta sidottiin ecuun, pankit tekivät ennätysmäiset tappiot ja valuuttavelat kasvoivat. Koko lainakannastamme valuuttalainojen osuus oli kuitenkin onneksemme vain 15 %.

Suomen kiinteistö- ja pörssikupla puhkesi samaan aikaan kun Neuvostoliiton kauppa romahti. Sen osuus oli ollut kaupastamme noin viidennes, mutta sen merkitystä lisäsi etenkin halvan öljyn loppuminen. Suomalaiset hyödykkeet oli paljolti vaihdettu öljyyn. Innovaatiopolitiikassamme meitä auttoi juuri halpa öljy öljykriisin aikana. Kuroimme muita OECD -maita silloin kiinni useita vuosia. Yhdysvalloissa usko “Big Science” politiikkaan oli rakoilemassa ja se levisi myös muihin OECD -maihin. Suomessa tämä kriisi ole tuntematon ja panostimme Nokiaan.

Samana vuonna kun Suomen kulutus ja investoinnit putosivat niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla konkurssien määrä nousi voimakkaasti, syntyi suurtyöttömyys. Vielä edellisenä vuonna Joensuussa Pohjois-Karjalassa paikallinen työministeri oli pitänyt puheita alkavasta työvoimapulasta. Harjoitettiin ns. vahvan markan politiikkaa. Paperin tuotannossa oli ylikapasiteettia. Kolmen vuoden kuluttua puoli miljoonaa suomalaista oli työttömänä.

Roskapankki syntyy

Työttömyys nousi hetkessä yli 12 prosenttia ja rakennusteollisuudessa se alkoi lähestyä 40 %:n rajaa. Lounais-Häme oli ja on edelleen merkittävää rakennusteollisuuden aluetta ja Pohjois-Karjala metsäteollisuuden tärkeintä ydinosaamistamme ja tuotantoa. Pankit joutuivat riskialttiiden operaatioittensa seurauksena vaikeuksiin ja lopulta kriisiin. Suomen valtion budjettivaje oli useita prosentteja BKT:sta ja maan luottoluokitus aleni.

Vuonna 1991 valtio joutui takaamaan suomalaisten pankkien velat, markan arvoa ei enää voitu puolustaa tukiostoilla ja korkopolitiikalla, markka devalvoitiin ja päästettiin lopulta myös kellumaan. Pankkien pelastamiseksi perustettu Valtion vakuusrahasto, säästöpankkiryhmä koottiin suurimmaksi osaksi Suomen säästöpankkiin, joka jaettiin osuuspankkiryhmän, KOP:n, Postipankin sekä Yhdyspankin kesken. KOP:n taistelu päättyi lopulta vuonna 1994 ja se yhdistettiin Yhdyspankin kanssa Merita-pankiksi.

Suomettumisen taakka

Samaan aikaan kun kuntien ja valtion menoja jouduttiin leikkaamaan rajusti, jotta valtion maksuvalmius olisi voitu jotenkin taata, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Turkmenistan, Tadzikistan, Kirgisia, Georgia, Armenia ja Azerbaidzan itsenäistyivät vuonna 1991.

Olin kirjoittanut aiheesta, näiden valtioiden itsenäistymishaluista, jo 1980-luvun alussa, mutta kirjoitusta ei medioissamme otettu vastaan. Se olikin ainoita kirjoituksia, jota sensuroitiin tuhansien kirjoitusteni joukossa. Suomi eli hyvin tiukasti vielä tuolloin Neuvostoliittoon sidotussa taloudessa, jossa myös medioitten oli mahdotonta poiketa sovitusta linjasta, jota kutsuttiin suomettumiseksi.

Saksalaisen näkökulman mukaan liian vahva sitoutuminen yhteen suuntaan kauppapoliittisesti alkaa ohjata myös muuta politiikkaa ja lopulta jopa vapaata sanaa ja Suomessa medioittemme toimintaa.

Näin maassa ei voitu ajoissa varautua valtaviin 1990-luvun alun muutoksiin, jotka olivat kyllä muualla maailmassa odotettuja. Niinpä talouskriisi kapseloitui puhtaasti Suomeen ja oli hyvin suomalainen ilmiö, jonka juuret olivat 1980-luvun lisäksi jo aiemmin kuvaamissani vuosikymmenissä ja sidoksessamme Neuvostoliittoon. Tänään sama riski koskee EU:n yhteistä valuuttaa ja Kreikka on tyyppiesimerkki siitä, mitä yhdelle sen valtioista voi pahimmillaan tapahtua. Kreikan kohtalo on liki sama kuin Itä-Saksan sen liittyessä Länsi-Saksaan ja sen apuun.

Kymmeniä sotia ja kansanmurha

Neuvostoliiton tapahtumien ohella 1990-lukuun kuuluivat Titon Jugoslavian hajoaminen sekä tästä syntyneet Slovenian sota, Kroatian sota, Bosnian sota ja viimeisenä Kosovon sota sekä vanhan Jugoslavian hajoaminen viiteen valtioon. Samaan aikaan Saksat yhdistyivät ja EU:n laajeneminen alkoi.

Aasiassa käytiin Persianlahden sota, Etelä-Ossetian sota, sekä tsetsenian sodat, taliban taisteli vallasta Afganistanissa. Afrikassa Kongon sisällissotaan osallistui kahdeksan Keski-Afrikan valtiota ja kaikkiaan sisällissotia kirjattiin Afrikassa toistakymmentä, joista pääosa syntyi eskaloituen naapurimaiden kahakoista. Surullisin oli Ruandan sisällissota, joka muuttui vuonna 1994 lähes miljoonan ihmisen kansanmurhaksi.

Kansainvälisen talouden tärkein tapahtuma oli Kiina-ilmiö ja sen syntytapa länsimaiden investoidessa halvan työvoiman maihin ja saaden aikaan talouden valtavan kasvupotentiaalin. Kiinan ohella mukana olivat myös Intia ja etenkin Etelä-Amerikan valtiot. Tämänkin ilmiön perusta oli nähtävissä jo 1980-luvulta ja Maon toteuttamana talousuudistuksena. Suomassa Maon kirjoituksia luettiin kuin piru Raamattua, jos luettiin lainkaan. Kiinassa vierailut olivat tärkeimpiä 1980-luvun ja etenkin 1990-luvun vierailuistani. Siellä oppi kaiken aikaa uutta.

Turkin maanjäristyksestä suoraan Meksikoon

Vierailin vuosikymmenen aikana kutsuttuna asiantuntijana etenkin Aasiassa ja Etelä- Amerikassa mutta myös Meksikossa mm. Brasilian valtion 50-vuotisjuhlissa ja Meksikon pankin 60-vuotisjuhlissa juhlapuhujana.

Meksikoon matkasin suoraan Turkin maanjäristysalueilta Istanbulista ja aiheet liittyivät suomalaiseen ydinosaamiseen informaatioteknologiassa ja erityisesti tiedepuistomaailman verkottumisessa ja näiden rakenteiden synnyssä osana maaseutua, luonnonvarataloutta ja klusteritaloutta.

Suomalainen innovaatiopolitiikka tunnettiin maailmalla hyvin, mutta sen osuus oli kovin vaatimaton omassa maassamme peruselinkeinoissa ja niiden jalostuksessa sekä kaupassa.

Samoin hyödynsimme vaatimattomalla tavalla jo 1980-luvulla syntynyttä sosiaalista pääomaamme innovaatiopolitiikassa ja sen osaamista tulevan sosiaalisen median talouteen ja merkkinoitiin, uuteen taloudelliseen paradigmaan, joka sisälsi myös valtavan sosiaalisen ja kulttuurisen mahdollisuuden.

World Wide Web

Internetin mukanaan tuoman tuhansien miljoonien ihmisten oman vallankumouksen paradigmainen muutos taloudessa alkoi jo varhain. Olimme keskittyneet laman jälkeen Nokian imuun ja sen antamiin mahdollisuuksiin taloutemme lippulaivana emmekä havainneet, kuinka 1990-luku oli samalla siirtymä 2000-luvulle ja kokonaan uuteen talousmalliin.

Vuosikymmenen tärkein ilmiö oli CERN:issä kehitetty World Wide Web (www), tietokoneen koon muutokset ja kapasiteetin huikea-kasvu sekä internet. Sosiaalinen media käsitteenä tunnettiin jo, mutta se odotti vielä tuloaan. CD-teknologian läpimurto tapahtui niin ikään, matkapuhelimet tulivat jokaisen lapsenkin käyttöön ja GSM-verkkojen rakentaminen vauhdittui. Kirjoitin ensimmäisen kirjani, joka kertoi sosiaalisen median mahdollisuuksista ja sen futurologiasta, taloudesta ja markkinoinnista. Agronettia rakentaessamme osana agropolis -strategiaa internet oli jo meille tuttu ja ymmärsimme mihin se johtaisi jatkossa. Vuosi oli silloin 1991.

Monta tapaa muistaa

Moni muistaa 1990-luvun M/S Estonian uppoamisesta Itämerellä vuonna 1994, Prinsessa Dianan kuolemasta auto-onnettomuudessa, Bill Clintonista tai hänen puolisostaan Hilarysta, Saddam Husseinin tai Boris Jeltsinin persoonista, Euroopan unionin johtajista, Paavo Lipposen murahduksista pääministerinä, Helmut Kohlin massiivisesta hahmosta, Eurodancesta, Hip-hop -kulttuurista, Black -metal musiikista, 1960- ja 1970-luvun vanhoista ja uudelleen henkiin nostetuista elokuvista ja rock-yhtyeistä, aikuispiirretyistä South Parkista ja Simpsoneista, flanellipaidoista, ensimmäisestä digikamerastaan ja katalysaattorista autossaan tai ehkä nuorista suomalaisista kapellimestareistamme tai jääkiekon ensimmäisestä MM-kullasta, ehkä Mika Myllylän saavutuksista ja hänen suuruudestaan, joka päättyi murheelliseen kuolemaan tätä kirjoittaessani. Suomalainen dopingmedia sai kaipaamansa ruumiin.

Itse muistan parhaiten muuttoni Karjalasta Hämeeseen, Forssan linja-autoasemalla vastaan tulleet nuoret kolmikymppiset huumejengin lamaikäiset miehet potkien minut katuun. Vierellä tapahtumaa seurasi apaattinen joukko lounaishämäläisiä taksikuskeja ja bussejaan odottavia matkalaisia.

Jatkoin matkaani verissäpäin väärään suuntaan. Vastaanotto Karjalassa oli ollut liki samankaltainen pari vuotta aiemmin olkoonkin, että silloin päihtynyt oli hieman vanhempi mieshenkilö, kuntansa johtava virkamies, ja hän odotteli tapaavansa venäläisen rajan takaa tulleen viinatrokarin. Hän erehtyi pahasti.

Agropoliitta

Myöhemmin sain agropoliksestani ja agropolis -strategiasta nimeeni taas kerran uuden epiteetin agropoliittana ja se kulki mukana maailmalla niin kauan kun aihe globaalina muuttui arkipäiväiseksi ja on nyt suurin teknologiakeskusten ja tiedepuistojen yhteinen yhdistäjä bio- ja elintarvikepuistojen joukossa. Niitä on satoja, ehkä jo tuhansia, suurimat Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa, mutta toki myös Euroopassa, Yhdysvalloissa ja myös New Yorkissa.

Vetämäkseni uskottu Loimijokiohjelma laajeni Kokemäenjoelle ja Euroopan yhteiseksi ERNIE (European Rivers Network) jokiverkostoksi, jolloin samalla opimme EU:n rakennerahastojen käytön ja kestävän maatalouden (SUSAGRI) hyvissä ajoin kuivaharjoitteluna Häneen liiton ja sitä ennen lääninhallinnon kanssa ennen EU-kautemme alkua.

Samalla MTT tuli tutuksi maakunnan yrittäjille ja virkamiehille sekä myöhemmin agropoliksena (Agropolis-MTT) globaalina osaajana ja innovaatiokeskuksena, Suomessa osaamiskeskuksena.

Internet sosiaalisen median välineenä oli edelleen vieras ja vaikeasti hyväksyttävä sekä muistutti 1950-luvun savolaisesta nupopäätaloudestamme, josta kirjoitinkin jo 1950-luvun yhteydessä, ja joka vie innovaatiopolitiikan sekä sen toteutuksen lähelle suomalaista kokemusta koulu- ja työpaikkakiusaamisesta.

Käytännössä ne ovatkin usein juuri samaa ilmiötä ja esiintyvät rikkain suurten murrosvaiheiden ja kulttuurien kohdatessa toisensa ja vanhan konvention pyrkiessä säilyttämään otteensa ikääntyvän kansakunnan johdossa, uhatuksi asemansa kokevassa eliitissä. Usein kyseessä on puhdas haluttomuus (lue laiskuus) ottaa vastaan uusi toimintakulttuuri ja sen vaatima koulutus ja toimintastrategia ennen eläkkeelle siirtymistä tai vaikkapa työpaikan vaihdosta.