Paradigmasta parastigmaan

Järjestelin Keski-Karjalan kuntien yhteistyötä 1990-luvun alussa kaksi vuosikymmentä takaperin laman alkaessa ja Neuvostoliiton hajotessa. Sovimme Kiteen, Tohmajärven, Kesälahden, Rääkkylän ja Värtsilän kanssa tiiviistä yhteistyömallista ja levitimme sitä myös vanhan rajan Laatokan Karjalan puoleiselle Sortavalan talousalueelle. Tähän verkottuneeseen malliin kuului talouden tasapainottaminen ja palveluiden tarjonta yhdessä. Tähän malliin sitoutuivat niin virkamiehet kuin kuntien poliittinen johto. Innostus rajan takaisen maailman kehittämiseen oli kova. Omat asiat olivat rempallaan.

Karjalainen moraalivaje

Kun pari vuotta kestänyt kokeilumme päättyi, kunnat luopuivat sen toteuttamisesta ja Värtsilä ajautui Tohmajärven kunnan syleilyyn. Aiemmin vauraana pidetty Kitee alkoi taantua ja lopulta myös Kesälahti ja Rääkkylä muuttuivat kriisikunniksi, kuten oli jo tuolloin ennustettu ilman sovitun mallin tiukkaa talouskuria ja toteutusta lakkauttamalla samalla turhat rekrytoinnit. Luonnollisen poistuman kautta vajaatyöllistettyä väkeä oli mahdollista siirtää koko talousalueen käyttöön.

Tänään konkurssiin ajautunut Rääkkylä kokeilee Paras-lain rajoja ulkoistamalla, yksityistämällä, keskeisimmän osan kuntapalvelujaan. Näin kunta katoaa, mutta uudella ja odottamattomalla tavalla. Se yksityistetään ja siirrettään sellaisten yritysten hoitoon, jotka ovat velvollisia raportoimaan osakkeenomistajilleen, ei Rääkkylän kunnan veronmaksajille.

Näin kunnasta tuli renki ja isäntä asuu jossain muualla jonne veroeurot kerätään. Siellä myös päätetään miten niitä käytetään. Ensimmäisenä investoitaessa ei käy mielessä suomalainen syrjäkylä ja saaristokunta Pohjois-Karjalassa. Kenen etua Rääkkylän kunnanvaltuusto ajoi päätöstä tehdessään?

Potku kohti Kiteetä

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestöt ovat hämillään, samoin naapurikunnat, joiden tuli toteuttaa jo aikoja yhdessä sosiaali- ja terveysalan yhteistoimintahanke. Elleivät kunnat vapaaehtoisesti suostu näihin yhteistoiminta-alueisiin tai valmistele kuntaliitoksia, valtioneuvosto voi pakottaa yhteistoimintaan tai kuntaliitokseen vuoden 2013 jälkeen.

Rääkkylä päätti kokeilla viimeistä keinoaan kiusanteossa Kiteen suuntaan ja pysyäkseen itsenäisenä vielä kaksi vuotta. Rääkkylän mallilla ei ole hyvää ennustetta, mutta se toi koko tautimme viimeinkin konkreettisesti esille, kirjoittaa Helsingin Sanomat (15.12) pääkirjoituksessaan. Toki tämä tauti on tiedetty aina ja lääkkeetkin olivat jo jonkin aikaa käytössä, liki kaksi vuotta 1990-luvun alussa.

Suomalaisilla on vain taipumusta uskoa mahdottomiin ja luopua lääkkeistään heti, kun lääkärit katoavat hoitamasta potilastaan. Sellainen johtaa huonoon ennusteeseen ja Rääkkylän tauti leviää myös Kiteelle ja Tohmajärvelle. Kuten Irlannin, Kreikan ja Portugalin taudit koko Eurooppaan. Ensin kuitenkin heikoimpiin talouksiin Värtsilään ja Kesälahteen. Kesälahti oli kriisikunnistamme menneen vuoden näkyvin Hangon ohella.

Talouskriisit leviävät talousalueen koosta riippumatta samalla mallilla ja mikrotalous toteutuu makrotalouden tapaan uuden paradigman maailmassa. Karjalassa paradigmasta vain tahtoo rajojen paineessa tulla parastigma, jossa talouden ja sosiaalisen elämän ohella kohtaavat myös uskonnot, protestanttinen ja ortodoksinen maailma toisensa ja rajan kirojen maailmassa. Näistä avoimista haavoista syntyy parastigmainen näytelmä.


Koko maahan levinnyt parastigma

Meillä on noin sata Rääkkylän kaltaista pienkuntaa, joiden on mahdotonta järjestää peruspalvelujaan, mutta samaan aikaan omituinen halu sooloilla yhteistyöalueen sisällä ja vaikeuttaen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun hoitoa edelleen peruskunnissa.

Yksittäisen pienen kunnan ajaminen pääomasijoittajien omistamien yhtiöiden hoitoon on koko kuntajärjestelmämme toiminnan halvaannuttamista ja muutenkin vaikeuksissa toimivien kuntien yhteistyöalueiden romuttamista. Sellainen kertoo itsekkäästä moraalivajeesta. Rääkkylän kunnan edustajat on kutsuttava Helsinkiin puhutteluun. Tämä tauti kun on jatkunut jo vuosikymmenet eikä se saa levitä koko maahan. Kuntia ei voi lähteä yksityistämään pelkkänä kiusantekona naapureille. Rääkkylä on sisämaan saaristokunta ja sellaisena myös sosiaalisesti eristätynyt saareke. Se ei kelpaa malliksi muille kriisiin ajautuneille pienkunnillemme.

Sosiaali- ja terveysministeriön on jatkossa annettava pienille kunnillemme konkreettista apua velvoitteiden täyttämiseksi. Näillä ei ole sellaista osaamista hoito- ja hoiva-alan, sosiaalipalvelujen järjestelyissä, joihin yritykset alihankkijoineen kykenevät ja välittäessään lääkäripalveluja.

Nämä keskenään kilpailua käyvät yritykset ovat lisääntyneet ja niiden tapa hoitaa palveluja vaatii myös kunnissa kilpailuttamista. Näin Rääkkylän kohdalla ei tapahtunut ja alkaa valituskierre, joka ei ole sekään keino pitää pienen kunnan peruspalvelut toimivina. Urjalan kunnan käräjöinti kertoo millaiseksi palvelujen jako voi pahimmillaan mennä pienessä, syrjäisessä hämäläispitäjässä, ja Hanko on esimerkki eristäytyneestä kriisikunnasta etäällä kaikesta, myös Raaseporin yhteisestä hallinnosta. Siellä kaikki tehdään ja osataan yksin ja itsenäisesti, ollaan epäluuloisia.

Hätätilahallituksen paikka

Meillä on valtion hallinnossa yli 10 miljardin vaje, suurimmat kuntamme velkaantuvat ensi vuonna valtiotakin enemmän ja Suomi on alkanut ontua tehokkuudessaan. Kilpailukykymme on rapistumassa. Maailmanluokan innovaatiotalouden katoaminen on kohtalokasta myös julkistaloudelle. Suuria investointeja ei ole näköpiirissä ydinvoimaloittemme rinnalla. Jostakin syystä yrittäjämme ovat alkaneet karsastaa innovointia ja uuden tuotannon varaan rakentuvaa taloutta, vientiä ja kilpailukykyä.

Me syöksymme kohti Irlannin ja Portugalin kohtaloa. Julkisen talouden kriisi vie kohti finanssikriisiä, markkinoiden kalvavaa epäluottamusta, joka nosta korkoja, tappaa kulutuksen ja kasvun ja johtaa rajuihin säästötoimiin.

Ontto ideologinen populismi ei auta nyt järjestöjohtajien ja poliitikkojen puheissa, uusilta edustajiltamme vaaditaan näyttöjä vaalien lähestyessä tai Suomi hyytyy palvellessamme vain suurten ikäluokkien eläkeläisiä, toisiamme. Väitteet siitä, kuinka tätä kautta syntyisi meille uutta kasvua, on pelkkää silmänlumetta.