Kauan eläköön kaunamedia

Pelko on aseeni

Kauan eläköön kaunamedia ja sen kasvava sopulilauma

Lainaisin tässä yhteydessä pakinoitsijaa, toimittajaa, kirjailijaa, tieteen tekijää mutta en rohkene. Saisin kimppuuni joukon sellaisia ihmisiä tai ainakin yhden, jolle lainaus ei ole mieluisa. Kaikkien vaarallisinta on lainata netistä tai itseään. Siinä voi loukata jonkun oikeuksia käyttää sanoja ja asettaa ne oikeaan järjestykseen. Aina on joku joka haluaa omistaa juuri sanat ja symbolit, rajoittaa muiden sanomisia ja käyttäen vaikkapa pakinoitsijan ironiaa tai ilkeillä satiirin välineillä pelkoa näin kesyttäen. Kukaan ei ole niin arka peloistaan kuin kirjoittaja pakinan takana.

Suomalaisilla on erilaisia fobioita enemmän kuin millään toisella kansakunnalla. Romaanissani Arctic babylon niitä on lueteltu useampi sata. Ne ovat hyvin arkisia, joka päivä läsnä olevia ilmiöitä, eivät toki helvetin kauhuja saati maailmanlopun enteitä.

Voin kuitenkin huoletta lainata Agricolaa ja Lönnrotia. Nämä eivät peräänkuuluta lainasanojensa käytöstä eivätkä ole niitä itselleen tai perikunnalle merkinneet, ikiajoiksi suomenkieltä itselleen omineet. Lämmin kiitos tehdystä työstä, epäitsekkäästä etenkin Lönnrotin kohdalla, joka oikeammin oli lääkäri ja perhe sairasti samaan aikaan kun isä oli runonkeruumatkalla Karjalassa.

Tuohon aikaan lasten kuolema ei ollut suurikaan asia, mutta suru oli varmaan sama kuin tänäänkin. Ei varmaan runojen keruukaan kauheasti kansaa kiinnostanut ja kielen rikastuttaminen oli sekin vähän kaukaa haettu harrastus lääkärille.

Oli sentään onnea matkassa ja avustajia, jotka saivat aikaan sen ihmeen, jossa nyt rikasta kieltä käytämme ja kalevalaisessa kulttuurissa elämme sekä kansalliseepposta lainaamme surutta niin kuvataiteessa kuin musiikissa, kaikessa mahdollisessa kasallisaatteen kärkiteoksissa, sosiaalisessa kansakuntamme pääomassa tai paljon pienemmässä mutta aina niin tekijälleen tärkeässä luomistyössä. Siinä ainutkertaisessa, jossa jokainen sana ja symboli, käsitejärjestelmä, on varkaus ja imitointia. Tästä työstä voimme kiittää meemejä, jos uskomme niiden olemassa oloon ylipäätään siinä missä geeniemme kohdalla on jo vähän pakko.

Kukaan ei tänään tahdo huomata kuinka kultaisen kautemme kuvataiteilijat ja muusikot olivat melkoisia varkaita ja etenkin Lönnrot taisi jäädä mainitsematta monelta imitoijalta. Hän sentään ei vain kerännyt ja keksinyt sanoja vaan sepitteli myös runoja koko ajan muiden myöhemmin käytettäväksi.

Näin tiede ja taide etenevät eikä siitä pitäisi olla peloissaan nyt Internet ajassa, jolloin kaikki tapahtuu vähän vikkelämmin ja reaaliaikaisena. Ne meemit leviävät, joita geenimme suosivat ja ottava omakseen. Se on osa biologista ja sosiaalista evoluutiota, ei taatusti sattumaa. Sattuman kauppiaat haluavat Jumalaksi Jumalan paikalle.

Se paikka taas ei ole luonnossa avoinna, huomasivat myös takavuosien kommunistit Neuvostoliitossa ja uusivat tieteensä. Uskomaton määrä hukkaan heitettyä osaamista ja energiaa, inhimillisiä ponnistuksia ja vain imitoiden väärien miesten kirjoituksia.

Kaunamedian pelko

Pelko on tapa pitää ihmiset aisoissa ja valta valtiailla. Media pelon välineenä on kiintoisa. Ainut suomalainen, joka ei ole kontillaan median edessä, on Paavo Lipponen. Käsite kaunamediasta rikastuttaa kieltämme juuri Lipposen tuotteena. Aiemmin presidentti Koivisto kävi median ja sopuleiden kanssa oman taistelunsa ja hävisi. Media ei suostunut valaisemaan yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä tulkitsemalla samalla presidenttiä hänelle sopivalla tavalla. Kaikkia ei voi tulkita mieluisalla tavalla, eikä kaikkien ystävä ole lopulta kenenkään ystävä.

Lipponen ruoski pääsiäisenä kaunamediaa sen tavasta olla rähmällään populismin ja Timo Soinin suuntaan sekä toisaalla kokoomuksen Sauli Niinistöä käsitellessään. Lipposen mielestä Niinistön tulisi kantaa vastuuta vähintäänkin valtiovarainministerinä puheistaan ja Soinin tulisi hänenkin kertoa hieman enemmän aikomuksistaan kuinka ja miten matalapaineesta siirrytään korkeaan. Hauska huulenheitto ei yksin riitä, tarvitaan myös tekoja oppositiossa parin kansanedustajan tukemana. Lipponen ottaa Soinin samalla tavalla vakavasti kuin Sorsa aikanaan Vennamon ja on toki syytäkin. Pelko sielläkin on oikeasti takana ja Sorsa halasi Vennamon hengiltä. Lipponen on kehno halaaja myös vihreiden suuntaan. Eikö Lipponen todellakaan huomaa kuinka kyseessä on kansa ja kansanvalta, ei oppijärjestelmät ja yksityiset edustajat niiden takana. Sellainen aika on mennyt jo ohi.

Pelko ja kauhun tasapaino

Joka toinen suomalainen kykeni nimeämään yhden eurovaaliehdokkaan ja näistä joka toinen nimi oli Timo Soini. Anneli Jäätteenmäki ja muut mepit saivat alle kahden prosentin osuuksia. Se ei lupaa hyvää muille kuin Soinille. On toistumassa ilmiö jonka koimme vuonna 1970 eikä siinä auta edes Soinin haukkuminen takinkääntäjäksi tai puhuminen väyrysistä. Soini ei petä äänestäjiään kertoessaan mitä on tekemässä asettuessaan peräkanaa kaksiin vaaleihin ehdolle ja toimiessaan kuten hyvän puoluejohtajan tulee tehdä. Ajatella puolueensa etua joka on samalla myös hänen oma etunsa.

Joskus puolueen etu on myös perinteisen median etu sen kalastellessa kannatusta siellä suunnalla, jossa perussuomalaiset äänensä saavat. Tälle jälkiomaksujien populistiselle menolle Lipponen ei voi yhtään mitään eikä Soinin näkyvyys johdu hänen politiikastaan niinkään kuin hänen äänestäjistään. Heidän suosiostaan kilpailevat muutkin kuin vain Soini ja perussuomalainen puolue. Se on pelkoa joka ylläpitää kauhun tasapainoa.

Pelko on Soinin ase jota aiemmin käytti äärivasemmisto. Nyt se kuihtuu siinä missä takavuosien uhmakas ja pelottavat maalaisliitto. Lipposen tulkinta mediasta ja sen voimasta on virheellinen. Kaunamedia ei toki synnytä populismia, mutta se voi olla osa populismin mukanaan tuomista myös kansalaismedian uusista ilmiöistä. Ja pelottavin niistä on arkia. Soinin yhteiskunnallinen tehtävänä on huolehtia ettei sellaisia ilmiöitä synny. Se ei taas onnistu ilman valtaa ja sen Sorsa ymmärsi kaunamediaa ruoskivaa Lipposta paremmin.

Moraalinen katu-uskottavuus

Suomen Kuvalehdessä Ben Zyskowicz puhuu järkyttävästä löperyydestä. Yritysjohtajien tulisi elää kuten itse opettavat ja yhtiön eettiset ohjeet lupaavat. Piispa Huovinen puhuu samasta asiasta ja uskoo moraalisen kadon jatkuneen jo liian kauan. Tänään media ei puhu kateudesta tai uusmoralismista vaan rikolliseksi muuttuneesta porsastelusta. Lama on saanut kasvot tutusta osoitteesta, mutta myös takavuosien presidenttien palkat kiinnostavat eläkeläisinä.

Onko veroton 6000 sopivaa jos mukaan tulee vielä tuplasti tämä Suomen Pankilta vanhuksen hoitoon? Miksi Suomessa ei ole rajoja kuten muissa OECD maissa kyselee kaunamedia?

Edellisen laman kurjuuden hoiti Esko Aho joukkoineen mukana silloin myös Sauli Niinistö. Paavo Lipponen ei ollut tuolloin kaunamedian kohde. Ei ole toki sitä nytkään. Sen sijaan Ulf Sundqvist muistetaan syntipukkina joka hymyili pankinjohtajana väärässä paikassa. Kenen tehtäväksi jäi hoitaa aikanaan sanktiot ettei moraali pääse rapautumaan? Onko Lipposen tapa hyökätä myös keino välttää tuomiota ja yksi hänen pelon jatkuvia aiheitaan? Hyökkäys on paras puolustus kaunamedian suuntaankin. Paasikivi ja Kekkonen olivat taitavia hyökkääviä puolustajia kumpikin. Moni näki Lipposessa uuden Kekkosen.

Pelko joutua töihin

Forssassa on rakennettu yhtä kadun pätkää 1960-luvulta ja tänään se sai taas kerran tuomion Hämeen lääninhallitukselta. Paikallinen media (Forssan lehti) on nähnyt sen mahdottomana ja sivistysvaltioon sopimattomana tieyhteytenä läpi kaupungin arvokkaimman kulttuurimaiseman.

Tämä maisema ja uusi tiehanke kulkisi vanhan kirkon pihan ja kaupungin perustamisaikana syntyneen puutalomiljöön välistä. Tuo polku tahtoo olla liian ahdas edes kunnon kevytliikenteen kulkea.

Kun aiheesta käydään riitaa yli puoli vuosisataa, se muuttuu pelon aiheeksi kuten Lapin altaat ja alkaa rapauttaa korjattavaksi tarkoitettua muuta tiestöä ja yhteyksiä, joista tärkein on kaupungin liikekeskustassa. Syntyy koko kaupunkia ja sen päätöksentekoa lamauttava peikko ja pelote, jossa avainvirkamiehet tekevät turhaa työtä tai eivät tohdi tarttua mihinkään niin kauan kuin peikko on olemassa.

Alkaa rappio, josta Lappi kärsi vuosikymmenet turhaan eikä rakentanut teitään ja turistikaupunkejaan, lentokenttiä niiden kansainvälistymisen turvaamiseksi. Pelko joutua töihin on suurempi kuin tehdä turhaa työtä. Allaspeikko oli Lapin kaunamedian ykköskohde ja tapa päästä Arkadianmäelle. Se jakoi kahtia ja läpäisi kansallisen uutiskynnyksen Ii- ja Kemijokivarressa.

Lapissa nämä pelon ylläpitäjät vaiennettiin rauhoittamalla lopulta kaikki jäljellä olevat koskemme sekä liittämällä pahimmat allaspeikon alueet suojelukohteisiin. Suomessa oikeuslaitos on keskeinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja pelon poistaja, ei toki vain sen ylläpitäjä, kuten usein oletetaan ja Lapissa pelättiin.

Porsastelusta päästään irti usein vain sanktioilla ja tekemällä eliitin kohdalla toiminnasta joko rikollista tai sairasta. Tässä kaunamedialla on jälleen tehtävää.

Keskiluokka ei ole pelon poistaja vaan yläluokka. Jos se viihtyy pelossa ja rakentaa valtansa sen varaan, emme elä enää sivistysvaltiossa vaan kukin turvastaan maksaen ja sähköistettyjen aitojen takana eläen. Jos näin käy syy on kaunamediassa.

Tämä sanktioiden maailma koski meillä niin vaalilakia ja löperöä tapaa hoitaa vaalien rahoitus ja nyt kohtuutonta porsastelua sellaisilla etuuksilla, jotka tulevat poliittisesta toiminnasta tai palkkioista toimimalla energiayhtiössä, jossa tulos syntyy sään, suhdanteiden ja windfall-voittojen vaihteluista ja aina kasvavasta energian kulutuksesta. Niillä ei ole mitään tekemistä johdon osaamisen kanssa eikä niistä tule maksaa erityispalkkioita saati korkeita eläkkeitä.

Eläkkeellä oleva presidentti tulee varmasti toimeen verottomalla apurahallaan. Erot eläkkeellä olevien ihmisten välillä eivät saa olla kohtuuttoman suuria silloin kun kyseessä ovat entiset palkkatyöläiset.

Kauan eläköön kaunamedia

Sivistysvaltioon sopimaton ja epäeettinen toiminta on saatava järjestykseen ilman pelkoa populismin kasvusta tai sitä lähellä olevasta anarkiasta. Eurovaalien kuokkavieraaksi ilmestynyt populismi pakottaa toki puolueet aitoon EU-väittelyyn.

Soinin pelko on viisauden alku ja siinä Lissabonin sopimus ei kiinnosta äänestäjiä niinkään kuin kasvavat maksuosuutemme läntiseen Moskovaan ja josta tuloksena tiedämme olevan vain vähän konkreettista hyvää maan ajautuessa yhä kauemmas EU:n ytimestä ja sen päätöksenteosta. Obaman vieraillessa Euroopassa Ruotsi käytti sen puheenvuoron, joka oli varattu kahden lautasen Suomelle. Se olisi ollut varmasti hyvin tärkeä puheenvuoro. Historiaan jäävä kaunamedian kautta. Kauan eläköön kaunamedia ja sen uusmedian kautta kasvava sopulilauma.