aprillia

Aprillipäivän pila - juokse ja lujasti

Pääministeri Matti Vanhanen lähetti ennen vaaleja tuhansille Keskustan kuntavaaliehdokkaille viestin, jossa hän kertoi olevansa vaaleissa numero 69. Matti Vanhanen tunnettiin entuudestaan perinteisen median sivuilla maan seksikkäimpänä miehenä. He olivat siellä näin äänestäneet ja päättäneet. Uutinen sekin oli perinteisen median tapaan tehtynä, tutkivaa journalismia.


Matti Vanhasen viestin sai myös Kosovon albaani Drita Lulic. Hän vei sen runsas puoli vuotta myöhemmin vanhan median Seitsemän Päivää lehdelle. Vanha media teki siitä tosi vanhan uutisen.

Perinteinen media erottaa uudesta mediasta siten, että sen uutiset ovat perinteisiä (=konventionaalisia) ja vanhan median siitä että uutiset ovat vanhoja. Uusmediassa uutiset ovat reaaliaikaisia, uutinen on itse tapahtuma. Uutisen kertoja osallistuu peliin kentällä, ei istu katsomossa ja seuraa passiivisena peliä, lue lehteä tai tuijota televisiota sohvalla.

Jos Lulic olisi vienyt “uutisensa” medioihin ennen vaaleja, se ei olisi kiinnostanut ketään. Tuhannet olivat saaneet Vanhaselta saman uutisen netin kautta, uuden median viestinä ja tarkoituksena innostaa ihmisiä vaalityöhön. Perinteinen media ei olisi mennyt näin näkyvään “ansaan” kertomalla pääministerin olevan taas seksikkään miehen maineessa numeronsa 69 kautta. Toki se oli sen jo huomannutkin. Sellainen onnekas sattuma tympii toimittajaa perinteisessä mediassa.

Aprillia

Lähetän joka huhtikuun ensimmäinen päivä pilan, josta on tullut jo useimmille sen saavista traditio. Se on aina liki sama ja helpottaa useimpia sen saavia muistamaan kevään tulon ja aprillipäivän kevennyksen. Uudet kujeen vastaanottajat eivät sitä huomaa. Se ei ole heille merkki kevään tulosta. Uuden median kautta ei ole vielä opittu vanhan median pakollista konventionaalista pilaa.

Oikeastaan pilajuttuja ja todellisia uutisia on jo vähän vaikea erottaa toisistaan. Moni ei edes ymmärrä olevansa osa verkostoa, yksi tuhansien pilan saajien joukossa. Yhteisömediat eivät ole kaikille tuttuja. Uusmedian ihmeet eivät ole vielä avautuneet sen jälkiomaksujille.

Pilan on oltava jo tosi näkyvän ja sitä on seliteltävä matkalla lukijalle. Torilla ei enää jaeta ilmaista ruokaa ja viiniä vaan värjättyjä vorssan seteleitä ja suoraan rekkakuormasta lapioiden 12 miljoonan euron edestä. Erkki Liikasen mainitseminen sekä termit subprime ja deflaatio yhdessä EKP:n pääjohtajan nimen kanssa tekivät jutusta pelottavan toden tuntuisen.

Yhdysvalloissa tätä on harrastettu pankkien välillä jo kauan, Suomessa Fortum tekee sitä koko ajan mutta rajatusti. Valtio jakaa osinkoja optioina hyville johtajille huonosto tuloksesta.

Muista kenelle kerrot uudessa mediassakin

Kerron tuossa pilassa kuinka upean jutun perinteinen ja vanha media on tehnyt heidän kodistaan, perheestään, työstään, harrastuksistaan. Kuinka nätti kuva on löytynytkin ja kulma kuvassa edustava, oikein läpivalaisee kuvattavansa elämän tärkeimmän sisällön syvältä ja toimittajan huikealla havaintokyvyllä varustettuna.

Kuvaaja on onnistunut ikuistamaan tapahtuman ja siitä jää pysyvät jäljet kansakunnan sosiaaliseen muistiin ja pääomaamme. Jumalat ovat olleet mukana tuon kuvauksen hetkellä ja journalistin sanat osuneet kohdalleen päivän selkeimpänä ja luovimpana hetkenä. Ihme on tapahtunut! Onneksi olkoon! Riennä sitä katsomaan kuin seimen ääreen ikään.

Tosikoiden maa

Useimmat jatkavat tuon ihmeen hakua vielä senkin jälkeen kun olen kertonut päivän olevan huhtikuun ensimmäisen. Joidenkin kohdalla edes anteeksipyyntö ei riitä. Niin raivokkaasti tuota ihmettä on haettu ja halutaan jatkaa.

Ihmisen syvintä narsismia ei saa loukata, häväistä edes apirillipäivänä. Tämä maa on tosikoiden maa. Yliseksikäs Matti Vanhanen sai kohtalokseen huonon numeron 69. Se on poistettava kokonaan seuraavissa vaaleissamme. Ikelle ei saa antaa kännykkää eikä Soinia päästää katolisena miehenä protestanttiseen kirkkoon. Jos menee EU -vaaleissa läpi pysyköön sitten Brysselissä, siellä on katolisia pyhättöjä pilvin pimein. Meillä on vain katollisia. Vain yhden kirjaimen ero, mutta se ero on suuri ja historia pitkä ja pilvinen.

Kirjoitusvirheen syvät symbolit

Kerroin blogissani maMageroinnista erona maNageroinnille. Oikeasti ero on vain kirjoitusvirheen verran. Samanlainen virhe syntyi kirjoittaessani Obamanajasta ja siitä tuli Obamania. Entinen pääministeri Lipponen kirjoitti tuolla “Obamania” otsikolla blogini jälkeen Suomen Kuvalehteen, kertoen käsitteen olevan kovin tunnetun ja yleisen pääkaupunkiseudullamme, jossa kirjoitusvirheitä ymmärretään Hämettä paremmin.

Molemmat leviävät nyt uusina aikaamme kuvaavina symboli-innovaatioina, organisaatioita muuttavina strategioina, uutta työtä antavina ideoina ja klustereina, joka sekin syntyi vahingossa nimeni väärinymmärryksestä alun perin Ruotsissa (Kloster, Cluster, Luostari). Myöhäistä huutaa perään kuinka ne ovat alunperin kirjoitusvirheitäni kuten akropoliksesta tuli agropolis. Myönnän toki katuvani virheitäni sukunimestä alkaen.

Historiaan siirtyvät innovaatiot

Hämeessä ollaan tosikkoja ja kirjoitusvirheistä tehdään strategiaa, rakennetaan temppeli, mutta vasta historiassa. Ei oikea-aikaisesti ja muita edellä, silloin kun idea on Hämeessä esitetty. Idea on esitettävä Savossa, jossa on sille oikeat sanasepot ja lobbaajat, vietävä rahoineen Pohjanmaalle, jossa sille löytyvät oikeat tekijät, palautettava Karjalaan, jossa se osataan myydä ja vasta lopuksi se tuodaan Hämeeseen kirjattavaksi ja saatettavksi historian kirjoihin ja innovaatioiden museoon.

Tuohon viimeiseen tarkoitukseen käy myös Satakunta ja Pori, Turku Varsinais-Suomesta, Helsinki varauksin. Geenien erot ovat käsittämättömän suuria Lounais-Suomen ja Itä-Suomen sekä pohjoisen ja etelän välillä. Topelius ei sitä edes riittävästi "Maamme Kirjassaan " korostanut. Ei tuntenut geneetikkojen tutkimuksia. Nämä maakunnat eivät voi toisiaan edes ymmärtää.

Klusteritaide leviää lasten keskuudessa omana globaalina “IT Cluster Art Gallery” -webmaailman ihmeenä. Hämeessä siitä pidettiin näyttely jo vuosia takaperin, mutta moniko “clusterart“ -käsitteen oivalsi? Olisiko minun kuulunut pitää näyttely Helsingissä? Tai kuka on kuullut Agropolisten globaalista verkostosta “Agropolis Group of Companies”. Se on toiminut jo yli 15 vuoden ajan yli 30 valtiossa. Agropolis -strategia esitettiin klusterina (cluster) kirjassani juuri Hämeessä vuonna 1992. Onko se unohtunut? Jotkut asiat ovat etelässä vaikeita ja Hämeessä mahdottomia ymmärtää.

Vai olisiko strategia kuulunutkin esitellä Helsingissä ja Viikissä? Kuinka kalliiksi Helsinki ja sen media tulee suomalaisille? Onko Helsinki liian suuri näin pienelle ja köyhälle maalle kannettavaksi? Köyhtyykö koko ydin-Suomi Turun, Tampereen ja Helsingin kolmion keskipisteessä, Bermudan kolmiossamme? Oulu on jo imenyt yksin liki puolen Suomen voimavarat tyhjiin.

Juokse ja lujaa

Maailma on täynnä sattumuksia, kohtaloa, johdatusta, kaaosteoreetikkoja, faktan ja fiktion välille rajoja vetäviä tosikkoja. Siinä vastakkain asetetaan tiede ja uskonto, sielu ja ruumis, ajan ja paikan rajattomuus ja suhteellisuus kyseenalaistetaan, oli tiede mitä mieltä tahansa. Ainut rajallinen on lopulta tulkitsija, tulkitsijan omat käsitejärjestelmät, omien aistien kertoma totuus.

Ihmisten tekemiä kahleita

Forrest Gump oli mukana kaikissa aikansa suurissa tapahtumissa ja vain oivallettuaan miten jalkoja pidätelleet kahleet oli ihmisten tekemiä ja juosten tätä kaikkea mielettömyyttä pakoon tapahtui kaiken aikaa ihmeitä, ei paikallaan seisten. Kaikki ne muut “tyypit” joko ammuttiin tai muuten häpäisivät itsensä matkalla. Innovaattorille tyypilliseen tapaan Forrest Gump ei hakenut mitään ja esitti kysymyksenkin vasta saatuaan sille ensin vastauksen. Palapeliä ei pidä koota nurinpäin.

Niin viihteen legendat kuin presidentitkin, rakkautta epäilevä ja itseään pakeneva naisen hupakko, itseään ja jumalaansa etsivä torso sotilas. Joskus ihmisen älykkyys kääntyy häntä itseään vastaan ja huippuälykäs kehittelee itselleen huikean mutkikkaita ongelmia. Käy Jaakobin painia ja saa sen mitä pakenee tai muuttuu Lootin vaimoksi.

Olen saanut vihaisen viestin, jossa minua epäillään mamageroinnista johtuvan blogini vuoksi naisten vihaajaksi. Sille on latinankielinen nimikin. Olen valaissut asiaa uudella blogilla, jossa feminiininen välittäjäaines tuli siirtää varmuuden vuoksi miehelle, Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonille niin maskuliininen kun hän oikeasti onkin. Ja huikentelevan miehen välittäjäaineen sai osakseen kaikkien rakastama ja luotettava Barack Obama. Testosteroni pläjäyksen siirsin blogissani Clintonin puolisolle Hillarylle. Siitä huolimatta joku ymmärtää asian aina "väärin" ja virhe on yleensä 180 astetta. Se antaa toivoa. Korjaus on helppo tehdä. Pienemmissä suunnistusvirheissä olet kokonaan eksyksissä ja tarvitset ammattiauttajaa, karttaa sekä kompassia. Täyskäännös on aina helpoin tehdä ja ne ovat virheinä yleisiä.


Lahden 69 vai “Lehden 69”

Ettei syntyisi väärinymmärrystä, numero 69 on lahtelaisen jalkapalloseuran numero, jolla nämä ylpeilivät vielä 1970-luvulla kertoen mukamas eroottisesta energiastaan. Silloin se oli luvallista. Nyt sen olisi syytä muuttaa numeroaan. Lapset saavat siitä vääriä signaaleja seurassa pelatessaan. Lahden 13 tai 23, oma numeroni kuntavaaleissa, se onnettomuutta tuottava leffassa “Number 23”, sopisi lahtelaisten ylpeydelle paremmin. Niin kehnosti ovat vuosikymmenten saatossa numeroaan kantaneet.

Useimmat naiset ovat johtajina maNageointiin kykeviä ja miehet maMagerointiin. En liittänyt kirjoituksessani näitä käsitteitä sukupuoleen mitenkään. Sen tekee lukija itse. Juttu, uutinen mikä tahansa, on aina lukijansa näköinen ja mittainen. Hänen maailmankuva, mielipiteet, sanojen tunnesisällöt, äly ja oivallus avaavat sen minkä avaavat. Ei toki kirjoittajan tai maalaajan, veistäjän tai säveltäjän. Lehden 69 on lopulta median tekemä ja yhdessä lukijaansa sanoilla ja kuvilla manipuloiden. Digiajan sanat ja kieli, webkielemme, on kokonaan toinen kuin perinteinen tunnesanastomme. Molemmilta suunnilta puolueet ja poliitikot joutuvat ääniään nyt hakemaan.
Siihen liittyy riskejä. Digiajan kieli on psykologisoimaton ja digiaivot vaikeasti manipuloitavia.

Ihminen kielensä vankina

Kirjoittaja, uutisen tai blogin tekijä, saa aikaan vain sen keskustelun, jossa uusmedia ei päästä sammakoita syömättä loikkimaan vanhan ja perinteisen median tapaan, vaan käsittelee ne loppuun keskustelupalstoillaan.

Uusmedia on reaaliaikainen, vuorovaikutteinen prosessi, jonka etuja ovat lisäksi loputon varastotila (endless storage), helppopääsyisyys (easy access), helppo etsiminen, luokittelu ja uudelleenluokittelu (easy searching, classification, reclassification), anonymiteetti ja pseudoanonymiteetti (anonymity, pseudonymity), intimiteettisuoja (intimacy) sekä lukuisat klusteri ja verkostorakenteen edut.

Näistä jälkimmäisessä edut kertautuvat vielä kiitos reaaliaikaisuuden ja mahdollisuuden prosessoida informaatiota samaan aikaan moneen suuntaan sekä käyttäen kaikkia mahdollisia perinteisen viestinnän välineitä.

Alkuvaiheessa uusmediaa pidettiin etenkin Suomessa reprofuturistisena nimikkeenä lähinnä vain vuorovaikutteiselle digitaaliselle medialle. Siihen liitettiin verkkosivut, verkkopalvelut, multimedia, mobiilipalvelut, CD-romit, kaikki mahdollinen alkaen digitaalisen median tietokonepeleistä mediataiteeseen ja käyttöliittymäpalveluihin.


Sosiaalinen ja psykologinen kansalaismedia

Ero uuden ja vanhan median välille Suomessa syntyi kuitenkin lähinnä sosiaalisena ja psykologisena prosessina, jossa käsite kansalaismediasta on ollut ehkä onnistuneempi kuin uusmedian kovin tekninen, vanhan median oma sisäinen sosiokulttuurinen kipeä muutosprosessi. Suomessa uusmedia ajautui tätä kautta jopa kriisiin. Korostettiin liiaksi suomalaiseen tapaan pragmatismia ja tällöin välineominaisuuksia.

Yhteiskunnassa ja maailmalla käynnissä oleva evolutionaarinen prosessi unohtui tällöin kokonaan. Uusmedia kun on paljon muutakin kuin mediatalojen tapa täyttää yleisön tiedontarvetta ja viihteellistää omia uutisiaan ja käyttäen hyväksi kulttuuriamme tuntematonta albaanipakolaista Drita Lulicia.

Suomessa uusmedia ja kansalaismedia on lähellä tapaamme rakentaa maakuntalehtiä, valistusajan ihanteita ja takavuosien kansalaisuusaatetta. Maakuntahenget ovat taas rajoihin sidottuja, eivät globaaleja ja kaikkialle leviäviä. Maakuntalehden “blogi” on suomalainen ilmiö, ei kansainvälinen ja globaali vaan perinteinen ja yhteisöllinen, nurkkakuntainen juoru.

Juoruileva blogisti on pahainen takavuosien pakinoitsija ja pikkulehtien kolumnisti. Kevyt mullat heidän haudalleen, se aika on kohta ohi.

Poliitikko kahden median välissä


Olen kääntänyt uusmedian avaintermit englanniksi, koska kotisivustoani seurataan pääosin muualla kuin Suomessa. Termit ovat tuttuja maailmalta eikä Hämeessä blogit ja yhteisösivut voi paljon erota maailman tuntemasta käytännöstä. Sanoi hämäläinen Leppänen blogaajana ja kolumnistina mitä tahansa, kirjoitti Forssan lehden kolumnisti kirjoistani vaikka kuinka vaikeatajuisina ymmärtää. Tämä sama koskee myös vaalejamme ja pääministeri Vanhasen pilaa uusmediassa ensimmäisenä julkaistuna. Vanha media käsitelee sitä nyt aivan väärässä ja virheellisessä viitekehyksessä hyödyntäen albaani pakolaista. Miksei Pekka Hyvärinen puutu tällaiseen moraalittomaan journalismiin? Miksi hän haukkuu uusmediaa taidottomaksi?


Se mitä perinteinen ja vanha media tekee uusmedian viesteille kuukausien tai vuosin saatossa on historiaa. Sitäkin voi rakennella ja muutella, tehdä uutisen mieleisekseen. Miten se kansakuntaa häpäisee on oman mediamme asia. Hyvärinen on kirjoittanut Lootin vaimosta esikoisromaaninsa ja tuntee kyllä ongelman kovan ytimen.

Yhteisöllisyys ja kyttäys

Uusmediassa ministerinä esiintyminen ei ole Suomessa helppoa. Meillä on maakuntalehtien ja kansakunnan tuntema kyttäävä historiamme ja naapurikateus osana yhteisöllistä rikkauttamme. Poliisi kyllästyi siihen ja jätti kyttäämisen peltilaatikoille. Peltilaatikkoja laskeva suomalainen on nyt oikeassa ympäristössään, taas on jalat kipsissä ja kahleissa. Forrest Gump ei pääsee kyttääjiltään ikinä karkuun.

Uutinen on perinteinen kokemus perinteisessä mediassa

Meitä kuolee päivittäin hieman vähemmän kuin syntyy. Joka sydämen lyönnin kohdalla jonkun sydän pysähtyy. Uutisen näistä tuhansista ja taas tuhansista kuolleista tekee kuoleman ei poikkeuksellisuus vaan perinteisyys. Perinteinen uutinen on onnettomuus. Sen sijaan perinteinen ei ole vaikkapa tyttölasten murhat Aasiassa.

Joskus meteoriittikiven alle jääminen saattaisi olla uutisena arvokas tapa vainautua. Maailman sodissa kuolevista ei kuitenkaan juurikaan tehdä suuria otsikkoja. Sen sijaan naisille lähetettävät viestit alkavat jo täyttää perinteisen uutisen uutiskynnyksen ja Brita Lulic saakoon Suomessa ansaitsemansa julkisuuden. Tosin hän kertoo olevansa siihen jo väsynyt hieman samaan tapan kuin takavuosien Ruusunen omaansa. Nukkukoon siis ruususen unta.

Perinteisen ja vanhan median kohdalla tärkein uutinen alkaa olla uutiskevennys ja kaikki muu on jo liiankin “perinteistä” ja “vanhaa”, ulkona luovasta ja innovatiivisesta elämästä ja sen monitasoisesta todellisuudesta.

On surullista huomata kuinka loistavan uran tehnyt tiede- ja hallitonmies Raimo Väyrynen jää eläkkeelle parin vuoden työn jälkeen Ulkopoliittisen Instituutin johdosta. Medioissa hänet häpäistiin ja siitä hänet myös muistetaan myöhemmin. Hän ei muistanut juosta koko ajan ja lujaa Forrest Gumpin tapaan. Paluu maailmalta Suomeen ei sujunut Väyryseltä suomalaiskansalliseen tapaan juosten ja lujaa. Hän jäi hetkeksi vanhan median tuleen makaamaan. Oli lukenut huonosti suomalaisten Raamatun Väinön Linnan kertomana sota ajan lapsille.