Sirpaleet eivät tuo onnea

Kun suomalaiset puoluejohtajat kokoavat kuuden puolueen hallitusta hävinneistä sirpalepuolueistamme, ensimmäisenä olisi ratkaistava säätytalolla kuinka kestävyysvaje ja leikkaukset hoidetaan. Palkkavero ja arvolisävero kuuluvat näihin siinä missä osinkoverotuskin. Eläkeikä, vaalijärjestelmä, ydinvoima ja ympäristökysymykset sekä kuntaliitokset, alue- ja maaseutu sekä maatalouspolitiikan kuviot ovat pienempiä soviteltavia. Vai ovatko sittenkään?

Virolaisen sirpalepuolueet

Käsitteen “sirpalepuolueet” toi julkisuuteen keskustan pitkäaikainen vaikuttaja Johannes Virolainen. Hänen tavoite oli silloin päästä niistä irti nostamalla kynnystä eduskuntaan niin korkealle, että nykyisistä puolueista sen ylittävät hädin tuskin keskusta viimeisen gallupin lukuihin uskoen. Siinä perussuomalaiset ovat nyt maan selvästi suurin puolue ja keskustan kannatus noin 14 %:n tietämissä.

Perussuomalaisten nousuun on nyt löydyttävä jokin muu syy kuin keskustan hallitusvastuu. Siihen ei oikein sovi myöskään Portugalille tehty tukipaketti ja Kreikan kaikki kehnot käytettävissä olevat vaihtoehdot. Olisiko syy nyt jossain sirpalepuolueissamme ja kansan vaaleissa osoittaman tahdon jyräämisessä? Seuraako vanha media uutta mediaa ja sosiaalisen kansalaismedian viimeisiä uutisia? Ruotsin velkaantuminen on nyt tasolla, jossa se on ollut näin hyvä viimeksi liki 40 vuotta sitten. Jossakin on tunaroitu Pohjanlahden itäpuolella.

Missä EU siellä sirpaleita

Vielä vaaleissa painopiste kulki EU-politiikassa, Portugalissa, Kreikassa ja taloudessaan ontuvien euromaiden kunnossa, maahamme muuttavissa vierastyöläisissä ja lukuisissa arvomaailman ongelmissa, joista etenkin perussuomalaiset saivat liki kaikki kysymyksensä vastattavakseen. Timo Soini opittiin tuntemaan niin katolisena kuin aborttia vastustavana kasvavan äijäpuolueen voimahahmona. Vaaleissa puhuttiin vähän, jos ollenkaan aiheista, jotka koskivat ihmisten arkielämää maakunnissamme ja työelämässä. Kun julkishallinnon taloutta on hoidettu huonosti, ylimieleisesti, se näkyy vaaleissa. Olisiko selitys näin yksinkertainen? Voiko näistä onnettomista tunareista koota toimivan hallituksen, kysyisi nyt Kekkonen, jolle olisi kelvannut vahvana presidenttinä myös vähemmistöhallitus.

Hallitusneuvotteluissa arkielämän ja lähiyhteisön ongelmat tulevat eittämättä esille. Ja silloin kokoomuksen kannattajat ja vasemmistoliiton kannattajat eivät ole samassa pöydässä syömässä, kun Helsingin Sanomien (19.5) mukaan tavallisen palkansaajan keskitulot ovat vain vajaa kahdeskymmenes osa heidän johtajiensa palkoista. Työttömän ja pätkätyöläisen, köyhimmän viidenneksen ja rikkaimman viidenneksen edut ja intressit eivät mene yksiin nyt kaavaillussa hallituksessa.

Reaalimaailma kun ei ole sirpalepuolueitten unelmahöttöä vasemmistoliitolle, jota Paavo Arhinmäen nyt kuuluisi edustaa yksin puskurina unohdetun Suomen ja köyhimmän kansanosan suuntaan.

Näin tämä unohdettu kansa jatkaa vaalejaan ja perussuomalaisten oppositiopolitiikka on ankaraa peruskunnissamme kuntavaalien aattona. Kuusi puoluetta, jotka eroavat kuin yö ja päivä toisistaan, eivät voi rakentaa sellaista konsensusta, jolla selviäisi kuivin jaloin mustien autojen takapenkiltä nyt ministeriön saunaan ja eduskunnan lauteilla. Puolueilla kun on myös suuri määrä vakavasti otettavia äänestäjiä, jotka eroavat toisistaan toisin kuin puoluejohtajat.

Asiat ja jopa arvot sirpaleina maailmalla

Yhteen eivät mene vihreitten arvot ja kristillisten arvot ja ongelmia taitaa tulla soviteltaessa pakkoruotisia Tohmajärven koulujen ohjelmiin Keski-Karjalassa Rkp:n ikuisena ohjelmapaperina. Kun työt Kesälahden kunnan kylätoimikunnalta viedään siirtäen ne vantaalaiselle palveluyritykselle ja puututaan näin maaseudun pyhimpiin arvoihin, opposition ääni alkaa kuulua taivaisiin liki missä tahansa kunta- ja aluetalouden ohjelmissa, joita hallitus yrittää koota yhteisinä kompromisseinaan ennen kuntavaalejamme. Maatalous ja maaseutu, luonnonvarat, ovat helsinkiläisen ministerin ohjelmissa outoja asioita silloinkin, kun kyseessä ovat maan tärkeimmät kulttuuriset rakenteet ja niiden sosiaaliset ja taloudelliset ohjelmat. Ne ovat kaikki nyt opposition osaamisen varassa kun sirpaleista kuuluisi koota holistinen kokonaisuus.

Kun hävinneet puolueet tekevät ohjelmaansa ja vastassa on vaalien jytkyvoittaja oppositiossa, sen kannatus alkoi kääntyä uuteen nousuun heti ohjelmaa tehtäessä ja perussuomalaiset on jo nyt reilusti maan suurin puolue noin 23 %:n kannatuksellaan ja yli 50 edustajallaan. Näin koko ajan hallituksen niskaan hengittää puolue, joka on vaalien suurvoittaja ja vaalit tullaan muistamaan historiasta juuri tästä jytkyvoitosta. Ei näitä ihmisiä ja heidän voittoaan voi pyyhkiä pois ja mitätöidä sirpalepuolueilla vaalien tulosta.

Maan suurinta puoluetta ei voi käsitellä vanhan sosiaalisen muistin avulla ja pitää sitä ikään kuin apupuolueena tai ulkona hallitusvastuusta, kuten Katainen käytti ja neuvotteli demareitten kanssa ajattelematta yli seuraavien vaalien tai Kreikan ja Portugalin tukipakettien. Se oli ajattelematon teko, jota Erkki Tuomioja on pyrkinyt paikkamaan omalla tavallaan, ylimielisellä. Demarit selvisi kuville vain hyvällä onnella ja Soinin avustuksella. Sen kohtalo olisi voinut olla myös sama kuin keskustalla nyt. Koko vasemmiston yhteinen kannatus on juuri ja juuri enemmän kuin perussuomalaisille mitattu viimeinen galluptulos ja nämä äänestäjät ovat Suomen kansalaisia, viimeisen päälle vielä perussuomalaisina. Vaalien kuului olla tapa pitää ihmiset poissa kaduilta, demokratian keino vaikuttaa omaan asemaan, tulla kuulluksi.

Sirpalepuolueitten järkevyys askarruttaa

Jytkyvoitto käynnisti ilmiön, jossa sirpalepuolueitten järkevyys politiikan hoidossa tuli ajankohtaiseksi ja puolueinstituutiomme alkaa fuusioitua suuremmiksi. Yhtyneen vasemmiston yhteinen kannatus kun alkaa lähestyä juuri nyt perussuomalaisten gallupkannatusta ja keskustan toimiminen maaseudulla sirpalepuolueena ei tuo onnea luonnonvarojemme hoitajille pienkunnissamme.

Myös siellä (ja etenkin siellä) ajatellaan järkevästi ja moni kunta keskittää äänensä yhdelle ehdokkaalle ja samalla puolueelle. Julkishallinnossa ja sen palveluissa kuntalaisten edut ovat vahvasti saman työssäkäyntialueen sisällä ja tämä ajattelu on yleistynyt, samalla kun palvelujen saatavuus on haluttu säilyttää siedettävän etäisyyden päässä, ja usein juuri yksityistämälle niitä samalla Rääkkylän kunnan tapaan Keski-Karjalassa.

Rationaalisella ja pragmaattisella ajattelulla ei ole mitään tekemistä nykyisten Helsinki -keskeisten puolueittemme kassa ja vielä etäämpänä niistä ovat EU:n meppien edustamat arvot ja niiden seuraaminen. Juuri vieraantuminen vanhoista puolueista synnytti perussuomalaisen liikkeen ja se jatkuu voimistuvana myös kuntavaaleissamme.

Maaseudun sirpaleet katoavat ensin

Nyt syntynyttä ilmiötä vahvistaa riitaisa, pienistä sirpalepuolueista kootun hallituksen taiteilu ensin presidentinvaalien alla ja heti perään kuntavaalien muutosta kauhistellen. Jos perussuomalaiset on kuntavaalien jälkeen suurin puolueemme, se näkyy maan asioiden hoidossa vielä dramaattisemmin kuin eduskuntavaalien jytky.

Maaseudun kunnissa toimitaan joustavasti ja puolueiden kannattajat kykenevät yhdistämään voimansa pelastaakseen taloutensa. Eniten tätä tulee tapahtumaan perussuomalaisten ja keskustan kannattajien välillä, mutta toki myös vasemmiston kannattajat eivät voi pitää järkevänä sirpalepuolueittensa ylläpitoa. Maaseudun tulevaisuus edellyttää voimien yhdistämistä ja sirpaleisuus jää lopulta pääkaupunkiseudun ilmiöksi. Sinne fragmentoitunut kulttuuri myös sopii maaseutu paremmin. Näiden “city” -puolueiden ylläpito on maaseudulle kallista ja turhaa. Maaseudun ongelmat ja epäkohdat ovat kokonaan muualla kuin city-alueilla ja vaativat poliittisten voimien yhdistämistä.

Hallituspaikoista ei maalla taistella

Kunnissa hallitukset ja lautakunnat kootaan kunnioittaen kunkin puolueen saamaa äänimäärää, jolloin meillä on kohta suuri joukko pelkästään perussuomalaisia kuntia. Kun valta vaihtuu, se myös maistuu, eikä uusia kuntaliitoksia ole odotettavissa. Presidentinvaalit ovat siinä vain välipala, jossa Soini on nyt selvä toisen kierroksen toinen osapuoli ja hallituspuolueilta on vaikea löytää Soinin ohittajaa maakunnissa saati vielä riitaisemmin kuntavaaleihin valmistautuvissa taajamissamme ja suur-Helsingin alueella.

Syksyllä ja talvella mediat ovat täynnä gallupeja puolueitten menestyksestä ja presidenttikilvasta. Tässä kilvassa maaseudulla on lopulta vain yksi varteenotettava ehdokas, jolla on kannatusta myös metropolialueellamme Helsingissä. Hän sai siellä eniten ääniä ja ohitti kokoomuksen äänimäärältään nyt suosituimman poliitikon hänen kotikentällään. Hän taas ei ohita Soinia tämän kotikentällä Pohjois- ja Itä-Suomessa, ei missään maaseudullamme tai kaupunkiemme lähiöissä vaalien toisella kierroksella.

Sosiaalisen median talous ja strategia

Mediayhteiskunnassa pelisäännöt sanelee sosiaalinen media ja sen talous ja strategia. Kun kiekkoleijonat ja lätkäjätkät palasivat oman jytkyvoittonsa jälkeen Suomeen heidän edesottamuksiaan ja törmäilyjä oli mahdotonta piilottaa takavuosien tapaan juhlahumuun kuuluvaksi suomalaiseksi juopotteluksi. Juuri kansalaismediasta sai alkunsa nettiin siirretty kisakoosta kompuroivista mestareistamme.

Näissä uuden median koosteissa leijonat hävisivät neljännen erän ja jatkossa sanotaan irti sellaisia johtajia, joille alkoholi on ongelmana, eikä sitä voi peittää muiden johtajien ja ammattilaisten tapaan edes yhteisen kansalaisjuhlan ajaksi. Leijonien sponsorit ja lasten äidit eivät syö selityksiä suuresta voitosta ja maan tavasta hoitaa tämä universaali tapahtuma muutaman kansakunnan harrastamassa lajissa. Tuollaista maan tapaa kun ei ole sosiaalisen median kanavilla.

Ikivanha sosiaalinen muisti ei ole sama kuin nyt käsillä oleva ja elettävä uusmedian aikamme ja sosiaalisen median reaaliaikainen globaali käytäntö ja muisti. Leijoniakin parempi esimerkki on ranskalaisen median hämminki ja muuttuminen hitaasti osaksi muuta globaalia mediaa käsiteltäessä heidän poliitikkojen yksityiselämää ja Yhdysvalloissa vangittua sosialistipuolueen presidenttiehdokasta ja IMF johtajaa Strauss-Kahnia. Perinteinen kansallinen media voi hyvinkin kauan säilyttää oman kulttuurinsa, mutta sen kyky seurata sosiaalisen median tapahtumia käy entistä vaikeammaksi ja se on havaittu Ranskassa jo useamman vuoden ajan. Ranska ei voi sulkeutua muulta maailmalta ja Strauss-Kahnin ero on heille hämmentävä tapahtuma. Takavuosina erotettiin häntä kritisoineet toimittajat.

Kun “poika” hajosi matkalla ja joutui leijonien kahvattavaksi saunotettaessa sitä ja kaaduttaessa sen päälle heti Hornet saattueen jätettyä heidät yksin, tämä tukisaattue oli taatusti viimeinen tälle miehistölle, ja näistä kisoista muistetaan juuri pajalle joutunut poika ilman kahvoja ja kuhmuisena taklauksista, Venäjän television lähettämä kuva kahvatusta ja taklatusta “pojasta“ presidentti Halosen käsivarsilla.

Taantuma sosiaalisten medioitten kilvassa

Suomi on taantunut juuri sosiaalisen median armottomassa kilpailussa ja kännykkää käytetään meillä jo kokonaan toisin kuin muualla maailmassa. Yhdysvalloissa käyttö on kohta monikertaista ja niin myös Venäjällä, jossa tärkeimmät kännykän asiakkaat ovat nyt Google, Facebook, Wikipedia, Yahoo ja Amazon. Viimeisintä kirjaani myy eniten juuri heille Amazon ja se myös avautuu kännykän kautta Googlen toimesta.

Kun kyseessä on tiede, “Social media economy”, sen tärkein markkinoija on Yhdysvalloissa nimekkäin yliopisto ja sen painotalo, Harvard University Press, ja briteillä Stratford Books. Molemmat luokittelevat samalla tuotteensa käyttäen samoja tähtimerkkejä kuin Hollywood -tuotannossa.

Jos pääset yli yhden tai kahden merkin, olet medioissa jo vakavasti otettava, ja neljän tai viiden tähden kohdalla Oscar -ehdokas. Saat lukijasi noiden merkkien ja tähtien määrää seuraten, reaaliaikaisesti ja kännykän avatessa Googlen, Facebookin ja Amazonin sekä Harvardin tuotteet. Noita tuotteita näillä avainsanoilla (social, media, economy) oli hetki takaperin yli 200 miljoonaa. Jos olet kärjessä, sinulla on paljon lukijoita noin 2000 miljoonan joukossa. Ehkä joku heistä suosittelee sinua seuraavaksi nobelistiksi. Jos olet suomalainen kiekkokahvaaja, ruotsalaiset eivät siitä pidä.

Jos tähtiä tulee tieteilijälle neljä tai viisi, se ei johda kuitenkaan hillittömään juhlintaan ja juopotteluun kadulla ja kapakoissa. Tiimi ja yliopisto ei hullaannu torilla. Kukaan ei siitä edes mainitse Suomessa, jossa kiekko on kaikki kaikessa siinä missä mikä tahansa sellainen kulttuuri, jonka välittäjänä Antreo Mertaranta tuntee hyvin asiakkaansa ja puhuu levottomia, on hauska ja ylittää sellaisia rajoja tai kömmähdyksiä, jotka ovat sallittuja vain lätkäjätkiä palveleville “neroille“. Jos äidit ovat tällaisista kansallisista idoleista huolissaan, se ei ole olleenkaan liioiteltua, päinvastoin. Lapsia on syytä ohjata tieteen ja kulttuurin poluille, kiekko ei ole kovin tärkeä asia maailmalla. Olen itse sitä pelannut ja puhun kokemuksesta.

Ei Mertarantaa rakkaampaa

Keskiverto selostajan kohdalla Mertarannan mökellys olisi kehnoa suomea, sanailut huonoa huumoria ja tuloksena olisi lopulta potkut työpaikalta. Mertarannan nerous on mahdollista yleisradiossa, mutta jatkuuko se vielä kun selostus siirtyy MTV:n maksullisille kanaville, vai käykö meille kuten formulakisojen seuraajille?

Lajin kiinnostus alkaa hiipua ja poika kannetaan kotiin ilman Hornet -saattuetta ja sen kuhmuiset pinnat jäävät jatkossa vieraiksi myös keskieurooppalaisille ja venäläisille kiekkofaneille. Mertarannan ääni ja sen ylivertainen nerous katoaa pois kansankulttuuristamme siinä missä takavuosina myös kieltä varjelleen ja huolitellun Paavo Noposen sinivalkoinen ääni. Sen “nerous” perustui traditioon ja kansallishenkeen, nationalismiin ja ehdollistettuihin refleksein, ei toki Helsingin Sanomien kuvaamaan roomalaiseen puhetaitoon. Kun ammutaan yli se täytyy tehdä sitten kunnolla ja ilman kritiikin häivää.

Neljäs erä hävittiin

Hillitön juopottelu kadotti meiltä myös Anssi Kukkosen selostukset televisiostamme. Alkoholin kohtuuton käyttö on Suomessa aina liitetty huippu-urheiluun ja näiden voittojen ja etenkin tappioiden juhlintaan. Sillä sitä valmentaja Jalonen ja monet muut puolusteli myös nyt, kun olisi ollut syytä pyytää nöyrästi anteeksi Kummolan tapaan. Forssalainen Alpo Suhonen sentään totesi miten nyt läikkyi yli ja pahasti. Neljäs erä hävittiin kuusi nolla. Jos pojan kanssa kaatuillut entinen maalivahtimme muuttaa nyt perhostyylinsä rukoilijasirkaksi, hän voisi saada jotain pelastetuksikin.

Kiekkoa on sopivaa seurata silloin, kun television lupamaksut ovat tolkuttomat ja muutakaan tuolta kanavalta ei viikkojen aikana ole tarjolla. Meillä on toki maksullisia urheilukanavia sitä seuraaville.

Aina osa suomalaisista on juovuksissa ja kaatuilee kantamuksineen, joiden seuraaminen on rasittavaa niille lapsiperheille, joiden kohdalla alkoholi ei ole ongelma alkuunkaan, eikä sitä kanneta yli rajojen peläten sen loppuvan kisojen päätyttyä.

Onneksi uusia jytkyjuhlia on tulossa ja hallitukset vaihtumassa, lajit vaihtuvat kesäisempiin ja käräjät edellisten kisojen voitoista on nekin vielä kesken ja voitot jakamatta juristien kanssa kilvoitellen.