Riverdance-ryhmän vuoro esiintyä

Kirjoittaessani Kreikasta, sen kriisistä, teksti käynnistyi kulttuurista ja tanssista kulttuurimaantieteilijän välinein. Jatkoin sitä maan monimuotoiseen ja ankaraan luontoon, luonnonmaantieteilijänä, ja talouden kuvaaminen oli jo kansainvälisen valuuttaluotorahaston IMF:n raporttien lukua valtiotieteilijänä. Maaseutua ja biologiaa tutkivalle Irlanti on satujen saari, sumuinen ja mystinen paikka turmella luontoa ja ihmismieltä kenenkään siihen kajoamatta.

Suoraselkäinen tanssi

Irlannin kohdalla painotukset kulkevat samoja tuttuja latuja kuin Kreikassa. Ensin olisi kuvattava irlantilaisten käyttämät tanssikengät, joko pehmeämmät gillies -tossut tai kovat steppikenkämäiset jig -jalkineet. Miesten pehmeissä kengissä on lasikuitukanta, jolla saadaan aikaan kovia koputusrytmejä. Kovakengät ovat miehillä ja naisilla molemmilla samanlaiset. Reel, slip jig, hornpipe sujuvat ylävartalo ryhdikkäänä, kädet sivuilla, jalat ristissä ja aukikierrossa, viulun, huilun, tinapillin tai bodhran-rumpujen säestäessä, harvemmin Irlannin vaakunassa nähdyn kultaisen harpun. Nyt ei ole kultaisen harpun aika.

Irlantilainen kansantanssi on tullut tutuksi Riverdance-ryhmistään ja läpimurtonsa Euroopassa tanssi teki Eurovision laulukilpailujen väliaikanumerona. Toisin kuin Suomi, Irlanti menestyy näissä kisoissa ja on musikaalinen maa, voittoja on tullut euroviisuista seitsemän kappaletta. Irlantilaista musiikkiyhtyeistä tunnemme harrastuksestamme riippuen kymmenittäin alkaen nimistä U2, The Canberries, The Lizzy, The Script, The Corrs, The Understones, Damien Rice, Christy Moore, Snow Patrol, Clannad, Boomtown Rats ja artisteina vaikkapa Bob Geldof, Enya, Gary Moore tai Roman Keating.

Eikä kehnoja ole kelttien kirjailijatkaan kuten James Joyce, Oscar Wilde, Jonathan Swift, Samuel Beckett, Gerorge Bernard Shaw, Seamus Heaney, Brendan Behan, Roddy Doyle, Cecelia Ahern, ja kaikkein draculojen ystävien Bram Stoker. Ja löytyy maasta nobelistejakin ja paljon muutakin Suomea pienemmän kansakunnan hengentuotteeksi.

Sherwoodin sateenvarjot

Irlanti on alankoinen ja alakuloinen maa siellä pitempään asuen ja maata kierrellen maantieteilijänä, biologina tai yhteiskuntatieteilijänä, tutkijan silmin vihreän saaren elämää tarkkaillen. Pääosa maasta muistuttaa Suomen ankeita vedenjakajaseutuja, jääkauden muokkaamia kivisiä peltoja ja takavuosien niittyjä, soita ja nummia, ankaraa taistelua leivästä Irlanninmeren kylmyydessä, jolloin heinäkuukin tahtoo jäädä väliin viileänä kuukautena ja talvella sataa kuten kaiken aikaa, ja rankasti, 700-1500 milliä vuodessa on painajasmainen määrä suomalaisenkin siedettäväksi.

Takavuosina väki kaikkosi maasta tai ruuhkautui lähelle Dublinia ja maaseudun ongelmat olivat samoja kuin Suomessa kaiken aikaa. Ideoita haettiin poismuuton korjaamiseksi ja mukaan tuli myös EU:n tukia jo Suomea reippaasti aikaisemmin. Provinsseissa ja kreivikunnissa tehtiin ohjelmapapereita ja kaksikamarinen parlamentti, Oireachtas, niitä tuki ja avusti, presidenttikin tuli tutkijoille tutuksi. Pienessä maassa kaikki tuntevat toisensa ja vielä merten takana Yhdysvalloissa. Etenkin Etelä-Amerikassa tähän ilmiön törmää tuon tuosta ja se hämmästyttää suomalaista. Aasiassa tällaista kotikenttäetua ei enää löydy, ja se on meille melkoinen etu, eikä sitä pidä aliarvioida. Saati venäläisiä ystäviä rajan takana.

Nykyisin presidentin nimenä on Mary McAleese ja lähes koko itsenäisyyden ajan suurin puolue on ollut Fianna Fail. Puolue on nationalistinen, kuten toki muutkin, eräänlainen keskustaoikeistolainen ryhmittymä. Ei toki mikään maalaisliitto-keskusta, mutta ehkä jotain yhteistä voisi ollakin, jos oikein hakee. Muita tänään vallasta taistelevia ovat kristillisdemokraattinen Fine Gael, Työväenpuolue, Progressive Democrats ja Sinne Fein. Suomesta katsoen tämä taistelu vaikuttaa nyt surulliselta ja turhalta, siinä Pohjois-Irlannin asemakin alkaa unohtua terrorismin riitakapulana.

Irlannissa ei järjestetä kirkollisvaaleja pohtien homojen vihkimisseremoniaa. Maa on Euroopan katolisin, joskin jo 1970-luvulla katolisen kirkon erityisasema sentään poistettiin perustuslaista. Avioeron keltit sallivat samana vuonna kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi.

Karua ja kivistä suota ja nummea

Irlannin läpi kulkee matala keskusvuoristo ja kukkuloiden väliin on salpautunut jääkauden harjujen ja drumliinien pirstomia, maisemaa hallitsevia tummansinisiä järviä. Ne näkyvät selvemmin kuin Suomessa metsien usein puuttuessa. Metsät hakattiin jo aikoja ja niitä on nyt yritetty palauttaa soisille ja nummisille moreenimaille. Korkeimmat kohdat kohoavat yli tuhannen metrin tasolle ja kokoavat sadepilviä, tiivistävät sumun sateeksi. Lähes 70 % maan pinta-alasta on niittynä, peltona ja laitumena lampaiden ja nautojen käyskennellä. Kasvillisuus viheriö läpi vuoden ja kasvillisuusvyöhyke on lehtimetsää; tammea, koivua, ylempänä nummilla leppää ja pajua.

Eläimet ovat kadonneet ihmisten tieltä metsiäkin enemmän, merilintuja toki näkee valtoimenaan pesimäalueita suojellen, myös meri- ja maakotkaa, ja joistakin nisäkkäistä löytyy omat irlantilaiset rodut, kuten vaikkapa kärpästä, villikaniinista tai närhestä. Sen sijaan jopa käärmeille saari on aivan liian kylmä paikka Irlanninmereltä puhaltavien hyisten tuulten seurauksena. Muuten tuuli kulkee lännestä ja kuljettaa sumun paljastaen tähtitaivaan, keinuttaa mastoja ja viilentää turistin poskia tuttua iskelmää hyräillen, aika on todellakin pysähtynyt.

Sumun jälkeen tähdet jälleen välkähtää

Vielä 1900-luvun alkupuolella Irlanti oli Euroopan köyhimpiä maita. Sisällissodan kautta eteläisimmät kreivikunnat muodostivat Irlannin vapaavaltion ja kuusi maakuntaa jäi Ulsterin maakuntana Yhdistyneen kuningaskunnan haltuun. Toisessa maailmasodassa maa pysyi puolueettomana ja irtautui Brittiläisestä kansanyhteisöstä lopullisesti vuonna 1948. Hiertämään jäi Pohjois-Irlannin kysymys ja välit Isoon-Britanniaan ovat tämän tutun terrorin tulosta. Toki takana on pitkä historia, jossa kelttiläiseen alkuperäisväestöön on sekoittunut englantilaisia, pohjoismaalaisia ja iberialaisia, aivan viime vuosina puolalaisia, latvialaisia ja liettualaisia.

Irlantilaiset puhuvat toki englantia, mutta melkoinen osa vielä tänään myös alkuperäiskieltä iiriä etenkin maan länsiosissa ns. Gaeltacht-alueilla. Lähes 90 % väestöstä on katolisia ja protestantit pääosin anglikaaneja. Toki presbyteerikirkkojakin maasta löytyy runsaasti ja kirkot paljastuvat sumussa lähinnä suojaisilta vesistöjen suvantokohdilta, jossa asutus on keskittynyt Norjan tapaan vuonomaisen maiseman perukoille. Lännessä rannikko on jyrkkäpiirteistä ja syöksyy suoraan mereen, toisin kuin etelämpänä riasrannikkona, ja länsirannikko on jo ehyempi ja laakeampaa tasankoa.

EU:n apu aina merkittävä

Muun Euroopan ja EU:n eurot ovat olleet Irlannille Suomen kokemaa oleellisesti merkittävämpi taloudellinen tukija. Meidän on vaikea sijoittaa itseämme Irlannin ahdinkoon ja ymmärtää sen taustoja.

Brittien hallinnon jäljet näkyvät maassa hieman samoin kuin omalla kohdallamme Ruotsin pitkäaikainen vaikutus. Meillä on kuitenkin itäinen vaikutus ja sellaiset itsenäisen maan politiikan hoidon juuret jo 1800-luvun alusta, joita Irlannissa ei ole. Irlanti on suljettu saarivaltio ja sen yhteydet pienenä suljettuna kansakuntana muuhun maailmaan ovat syntyneet aivan viime vuosina. Irlannin ja Islannin tavalla hoitaa maansa taloutta on samoja liki lapsekkaita piirteitä.

Kun Suomi oli liittymässä unioniin meitä kehotettiin seurailemaan etenkin EU -rahoituksessa, maaseudun ja maatalouden ohjelmapolitiikassa, Irlantia. Jotkut neuvoivat katselemaan jopa Kreikan suuntaan. Nämä neuvot ovat nyt hiljentyneet ja selittelevät, osa medioissamme esiintyen ja näkyvästi, häpeilemättä. Poliitikkoina ja heidän nimeäminään virkamiehinä me äänestämme heitä muistamatta enää miksi.

Ikivanha imperialismin aikainen politiikka

Samaan aikaan, kun Aasian talous alkoi kasvunsa, Irlanti käynnisti oman liberaalin talouspolitiikkansa. Sen tiet ja lentokentät ovat kunnossa, brittiläisen hallinnon ja EU -tuen myötä hoidettuja. Ei toki niiltä pelloilta ja luonnonvaroilla, joita saari itse tarjoaisi eikä sellaisilla yliopistoilla, joita Suomessa löydämme jo pitkän koulutuspolitiikkamme tuloksena.

Suomessa ovat maailman vanhimmat teknologiakeskukset ja innovaatiopolitiikka, joka käynnistyi pohjoisesta jo 1970-luvulla. Meillä ei ole katolista kirkkoa ja suomalaiset naiset ovat miehiä jopa paremmin koulutettuja. Syntyvyys laski jo aika päiviä, kun se Irlannissa pysyi korkeana ja maa säilyi omalaatuisena suljettuna yhteisönään aivan viime vuosiin saakka.

Meitä yhdisti vain yhteinen tapa käyttää alkoholia ja äänekäs tapa esiintyä juovuksissa. Irlannissa on pakko puhua lujaa ja huutaa eksyessään sumussa ja taistellessaan meren mylvintää vastaan. Jatkuvassa sumussa ja sateessa eläminen tekee alkoholistin kenestä tahansa katolisessa köyhyydessä ja ankeudessa, eriarvoisessa yhteiskunnassa. Lumessa ja pakksessa tarpova suomalainen muistttaa kelttikansan eurooppalaista kollegaansa.

Kun globaali maailman talous muutti luonnettaan, irlantilaiset alkoivat pankkeineen pelin politiikan. Siihen kuului alhaiset yritysverot, matalat palkat, EU -tukien käyttö kaikkeen mahdolliseen koulutuksesta infrastruktuuriin ja tuloksena oli pienessä saarivaltiossa länsimaiden korkein talouskasvu, ylikuumeneminen, mutta ilman omia ansioita, pikavoittoja hakevien tapa sijoittaa maahan pääomiaan. EU:ssa on helppo kierrättää rahoja taskusta toiseen ja hankkia tätä kautta pikavoittoja. Tämä vanha imperialismista tutuu politiikka toimi silloin Irlannissa moitteetta.

Kelttiläinen tiikeri

Jo 2000 -luvulle tultaessa Irlanti oli noussut Euroopan köyhimmästä maasta Euroopan rikkaimmaksi talouskasvulla se laskien, vääriin lukuihin ja pettävään totuuteen tuijottaen. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi maalle annettiin nimi “Kelttiläinen tiikeri” ja se säily vuoteen 2008 saakka. Kelttiläinen tiikeri oli kuin sotien jälkeinen “Lapin -markka” ja eli yli varojensa, oli keinotekoinen ilmiö. Finanssipolitiikka ei ole sama kuin kultturinen ja sosiaalinen muutos.

Kun asuntojen hinnat nousivat kelttiläinen tiikeri sai oman asuntokuplansa. Epätasa-arvo oli hetkessä noussut länsimaiden suurimmaksi heti Yhdysvaltain jälkeen. Kelttiläinen tiikeri odotti omaa Obamaansa oikaisemaan tämä vääryys.

Kun Brittiläinen Northern Rock -pankki kaatui irlantilaiset antoivat sijoituksille täydet takausvastuut. Käytännössä tämä tarkoitti liki 500 miljardin vastuita eli kymmenkertainen summa verrattuna vaikkapa omaan valtiomme vuosibudjettiin. Kun tämä takausohjelma alkoi loppua, valuutta maasta pakeni satojen miljoonien viikkovauhdilla.

Kelttiläinen tiikeri oli osoittautunut pelkäksi kuplaksi ja puhkesi odotetusti heti Kreikan jälkeen olkoonkin, että moni odotti sen tulevan jopa Kreikkaa aikaisemmin. Marraskuussa 2010 Irlannin viranomaiset sitten ilmoittavat valtion tarvitsevan noin sadan miljoona euron tukirahoitusta maan pankkien pelastamiseksi ja valtion pitämiseksi pystyssä.

Asiantuntijan puhetta suomalaisille

Suomalaisessa suorassa Tv:n välittämässä pääuutislähetyksessämme toimittaja kysyi uutisankkurina suomalaiselta asiantuntijalta, kuinka tässä nyt näin kävi? Vastaus oli odotettu. Seuraavaksi uutisankkuri tiedusteli asiantuntijalta, mitä tapahtuisi, jos Suomi ei olisi mukana tukemassa Irlantia. Vastaus oli odotettu. Kun hän lopuksi kysyi, miten välttämätöntä meidän on olla mukana tässä pelissä, voisiko siitä irtautua, vastaus oli yllättävä ja odottamaton.

Asiantuntijan vastauksen mukaan me voimme toki erota, mutta se työllistäisi vain kallispalkkaisia juristeja. Ja se vasta kallista olisikin.

Tällainen vastaus olisi ollut kohdallaan, jos kyseessä olisi avioero, hometalon myynnistä syntyneet ongelmat tai perintäriidat, tavallisen ihmisen pienet murheet. Populisimissa suuret asiat tehdään pieniksi, ihmisen mittaiseksi, ymmärrettäviksi, vaikeasta asiasta tehdään helppo, ja samalla koko asia argumentoidaan aliarvioiden sekä toimittajaa että pääuutislähetyksen seuraajia.

Uutisankkuri ei voinut kysyä suorassa lähetyksessä, mitä tekemistä kallispalkkaisilla juristeilla on juuri nyt pankeissa, luottolaitoksissa, vakuutusyhtiöissä, Suomen Pankissa ja eläkelaitoksissa kuin juuri hankkia palkalleen vastinetta. Sama koskee koko poliittista järjestelmäämme ja sen ylläpitämiä instituutiota, valtion maksamia palkkoja niin ikään kallispalkkaisille ekonomisteille ja juristeille, ministereistä alkaen.

Eurooppalainen peli

Me emme ole enää yksimielisiä miten fatalistisesti, moraalittomasti, ja ylimieleisesti kansantaloutta ja sen yhteisiä asioitamme hoidetaan, on hoidettu aiemmin, ja miten käytetään vääriä argumentteja eurooppalaisen talous- ja sosiaalipolitiikan, valuuttajärjestelmämme merkityksen kuvaamisessa tämän politiikan välineenä. Sumun takaa näkyy kyllä myös tähdet, se mistä sumutuksessa on kyse. Eurooppa ei sovi tällaisen pelin koeruudukoksi eikä eurooppalainen sen pelinappulaksi.

Kallispalkkaiset ihmiset oli maksettu Brysseliin valvomaan myös Suomen etua ja tarkkailemaan, mitä muut tekevät ja millaista vahinkoa saavat saarillaan aikaan samaan aikaan rahoitusinstrumenttien pyörittäessä omia rahojamme vanhan imperialismin malliin, pitäen köyhät köyhinä ja kyykyssä, varmistaen riskien kautta tuotot myös silloin, kun kupla puhkeaa pienessä Kreikassa, Irlannissa ja seuraavana Portugalissa ja Espanjassa, Italiassa.

Päivän mietelauseet:

Vain moraaliton olento voi olla luomisen lopullisena tarkoituksena (Immanuel Kant)

Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä eikä koskaan pelkästään välineenä (Immanuel Kant)

Se joka alinomaa puhuu hyveestä on turmeltunut (Immanuel Kant)

Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa (Karl Marx)

Jokainen joka luo on kova (Friedrich Nietzsche)

Omantunnon pisto opettaa ihmistä pistämään (Friedrich Nietzsche)

Ken pilviin asti kohoaa hän vartoo ensi salamaa (Friedrich Nietzsche)

Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin (Sören Kierkegaard )

Elämä on kaikkien sota kaikkia vastaan (Thomas Hobbles)

Luonto ei koskaan petä meitä; me petämme aina itseämme (Jean-Jacques Rousseau)