Draama, tragedia ja komedia

Yleisurheilumanageri Kari Härkönen kertoo Helsingin Sanomissa (30.9) kuinka kiltit ihmiset eivät menesty tuossa lajissa. Tarvitaan liki häiriintynyttä egoa ja hulluutta, jossa mukana ovat myös terävät kyynärpäät. Härkösen tapaan iisalmelainen kouluajan tuttuni Keijo (Keke) Rosberg managerina korosti hieman samoja ominaisuuksia. Hänen poikansa on kuitenkin formulaperheen yksi fiksuimpia kuljettajia. Kouluajan kiusantekijät suurine egoineen tulevat nykyisin vastaan joko hautausmailla tai alkoholisoituneina laitoksiin suljettuina eläkeläisinä.

En allekirjoita Härkösen havaintoa. Se kun on vain poikkileikkaustieto muutamalta vuodelta, ei koko ihmisen elämänkaaren mittainen havainto alkuunkaan. Hyvät ja kiltit ihmiset näyttävät sosiaalisina ja empaattisina elävän kohtuuden ymmärtävää elämää, hoitavan itseään ja muita, sopeutuvan uuteen meuhkaamatta ja pitämättä itsestään tolkutonta ääntä, elävän viisaan ihmisen pitkän ja rikkaan elämän muita kiusaamatta ja ahdistumatta omaan mahdottomuuteensa, egoonsa tukehtuen.

Kosto tarjoillaan kylmänä

Oman aikamme ilmiöitä on panna nämä egoltaan häiriintyneet kuriin ja järjestykseen lasten ja perheen tasolla jälkikirjoituksissa ja ikään kuin epilogina. Näin näyttäisi käyvän Herlinin suvun isälle ja seuraa saavat Veikko Vennamo, Mauri Mollberg ja kohta Paavo Haavikko. Lapset ja läheiset kertova kuinka nämä olivat oikeasti, Herlinien kirjaa lainaten “kusipäitä, ihmishirviöitä, pahinta laatua olevia sikoja, jotka olisi kuulunut steriloida jatkamasta sairaita geenejään”. Kirjoja puolustellaan tyyliin “hyvää materiaali suomalaisesta talouselämästä, politiikasta, taiteesta ja kirjallisuudesta ja sen kehittymättömästä kulttuurista, pahoista ihmisistä, juopoista”.

Joidenkin neuvojen mukaan ihmistä ei kuuluisi koskaan lyödä. Eikä vielä senkään jälkeen kun se olisi ehkä tarpeen. Mutta jos ryhdyt lyömään, on pakko vaikkapa puolustaen maan laillista vallankäyttäjää, lyö lujaa. Niin ettei kiusaajasi nouse heti iskemään takaisin. Nyrkkeilijät ja kamppailulajien urheilijat tietävät tämän ja sen kuinka tunteiden osoittaminen ja suuttuminen, provosoituminen, vie varmaan tappioon. Kosto on taas ruokalaji joka tarjoillaan aina kylmänä. Silloin kun sitä vähiten osataan odottaa. Näin me elämme ja tällaisia ohjeita luemme. Kuka sanoo että ne olisivat oikein ja hyviä silloin, kun elämme globaalissa nettiympäritössä? Pitäisikö vanhat viisaudet ja aforismit miettiä uudelleen? Kuten tieteemme kanssa jo teemme.

Hyvän ja pahan taistelua

Pääministeri Matti Vanhanen esiteltiin aluksi kilttinä, raittiina maalaispoikana ja vahingossa pääministeriksi ajautuneena, jolla täytyy olla myös paheita. Tänään samainen mies jatkaa porvarihallituksen johdossa, ja hän on osoittautunut meille uuden gozo-journalismin kriisissä pitkäksi kannoksi kaskessa. Media ei saakaan sitä valtaa, jota se internet-huumassa oletti itselleen kuuluvaksi. Hallitusta ja ministereitä ei valitakaan turuilla ja toreilla, netin verkostoissa, uusmedioissa.

Internet ei ole sama kuin “sähköiset meediot”, kuten presidentti Tarja Halonen niitä sattuvasti kutsuu ja aiemmin edeltäjänsä presidentti Koivisto “ennustajaeukoiksi“ talousgurujamme. Matka turboluudalla kyöpelinvuorelle on nyt liian pitkä ja karikkoinen “suuresta pajasta” lennähtäen. Kaunajournalismi saa tässä kilpailussa opetuksen, josta sen on vaikea toipua, pohtinee pitkäaikainen pääministeri Paavo Lipponen ja tukee mielessään Matti Vanhasta. Niin myös Olli Rehn, joka on jo ehditty nimetä muihin tehtäviin kuin “meedioitten” kaavailemaan.


Kaksipäinen kotka

Kun kaksi valtiomahtia iski yhteen, toisella oli kaksi päätä, uudempi ja vanhempi, joista toinen ei ollutkaan oma vaan kaikkien yhteinen. Juuri tämä pää puri poikki sen vanhemman ja sen ymmärtäminen on joillekin vaikeaa, jotkut oivalsivat sen heti. Sitä kutsutaan kansanvallaksi, puolueita kansanliikkeiksi ja kansalaismedia ei ole “uusi sähköinen meedio” vanhan perinteisen puoluelehden ja äänenkannattajan jatkona. Väärillä vuosikymmenillä syntyneet eivät sitä ymmärtäneet ja koko välineistö ja sen käyttökin oli aivan vieras ilmiönä.

Toki kohu myy hyvin perinteisiä “meedioita“, on kiitollinen aihe kaadettaessa porvarihallitusta ja valjastaen kaikki ne keinot, joita aikanaan käytettiin Suomen Hiihtoliiton kaatamiseen. Loppu tuli vasta vaiheessa, jolloin perätön ilmianto ja sen “tietosuoja” vietiin käräjille Kari Räsäsen toimesta. Sitä keitosta voisi lämmitellä seuraavana.

Aiemmin media hävisi ja maksoi korvaukset Räsäselle. Nyt voisi yrittää revanssia. Se on loppumaton tie ja vie syvemmälle kohti vararikkoa vanhoja lahtitalojamme. Gonzo-journalismi kun ei sisällä "uuta ideaa" vaan toistaa vain vanhaa ja moneen kertaan koettua.

Vanhanen ei ole Räsänen

Vanhasen ja hallituksen kohdalla kyse on suuremmasta kuin hiihtoliiton tarjoamassa viihteessä. Kaksipäinen kotka on suomalaisille tuttu symbolina. Nyt kaksi valtiomahtia ottaa mittaa toisistaan ja asetelma muuttui eilen maan hallitusta tukevaksi. Pääministerin kaatamiseen vain käytettiin lopuksi samaa keinoa kuin Räsäsen kohdalla. Kiltiksi ja heikoksi kuvattu pääministeri kaatoi median ja sen kansa tietysti havaitsi ja yhdisti Räsäsen tapaukseen. Ei toki Jäättenmäkeen, kuten joku “meedio” sen väärin ymmärsi. Näin hallituksen ja Keskustan kannatus kasvoi ja eniten siitä kärsi oppositio ja populismi.

On eri asia muuttaa vaalilainsäädäntöä ja sen valvontaa ja eri asia hakea valtaa sekä käynnistää poliittinen ajojahti tarvoitteena kaataa maan hallitus.

Helsingin Sanomat yhdistää hyvän ja pahan taistelun nyt tuomalla etusivulleen Kari Suomalaisen piirroksia takavuosilta ja piirrättämällä Karia kaukana olevalta poliittiselta satiirikolta työn, jossa pannaan vastakkain ikivanha maaseutu- ja kaupunki vastakkainasettelu, isketään viimeisillä sellaisilla aseilla, joita Helsingissä asuva maalaispoika kykenee. Se on surullinen yritys ja puuttuu enää, että mukaan olisi liitetty kuvia Bodom-järven murhamysteeristä, Titanicista jäävuoren kyljessä.

Median tapa kuljettaa draamaa on edennyt tragediaan, jossa mukana ovat Homeroksen kaikki ainekset ja puuttuu vain tragedian vaatima ruumis ja loppua keventävä komedia. Gonzo -teatteria seuraavan suuren yleisön on päästävä lopulta myös nauramaan, saatava nukkua yönsä rauhassa.

Ruumiin paikka vaihtui

Nyt ruumiin paikka vaihtui ylen isoon pajaan ja siellä demaritoimittajiin ja johtajaan. Hän lupaa tukea omiaan siinä missä kokoomus ja vihreät, RKP pääministeriä. Jos media voittaa ylen hallintoneuvostossa, porvarit häviävät ja hallitus kaatuu. Käytännössä tällaista mahdollisuutta ei ole maassa ylen hallituksessa, jota johtaa porvarihallitus.

Demarit ja vasemmisto, jonka kannatus on lakenut jo lähelle 25 %:a, eivät voi ottaa “valtaa” sellaisen mediansa kautta, jolla on vain vaatimaton rivitoimittajien tuki takanaan. SAK voi viedä lehden tekijät ja puun kaatajat lakkoon, mutta tuskin koko maan “meedioita”. Nyt uudempi pää “meedioista” puree vanhemmalta päätä poikki. Edes ikivanha symboliikkamme ei kerro meille mistä on kysymys.

Petoksen petos ja puhallus

Maaseudulla Helsingin vasemmistomediat koetaan epämiellyttävinä gonzo-journalismin pesäkkeinä. Väittävät demarimeediot ja ovat väärässä. Ei ihmiset näin yksinkertaisia ole ja maalla tyhmiä. Maalaiset kun omistavat metsät nyt kaupungeissa asuen. Kun vihreät edustavat hallituksessa jo myös helsinkiläisen päätöksenteon keskeisintä vallankäyttöä, kokoomuksen ja RKP:n tukiessa, Keskusta pääsee viimeinkin myös sinne johtamansa hallituksen tukemana ja EU:ssa on Suomen liberaalinen puolue. Pääministeri on taas huolissaan hallituksestaan, ei yhdestä sen osasta.

Tällainen vallankaappaus ärsyttää vasemmisto-oppositiota, ja niin lehdessä (HS 30.9) voi lukea, kuinka pääministeri on mahdollisesti syyllistynyt myös kavallukseen ja vain murha puuttuu, ruumis joka löytyy nyt kyllä jatkossa median omista tiloista, yleisradion käytäviltä. Jo pelkkä maalaisjärki ja katutasolla sen sanoo, tapa elvyttää metsissämme ja sellunkeittäjien kaupungeissa, vihreämmäksi muuttuvassa Helsigissä.

Arctic Babylon

Puuttuu enää kolmas osa näytelmää, komedia. Se päättää tällä erää hyvän ja pahan vastakkainasettelun, maaseudun ja kaupungin vuoropuhelun, vihan hedelmät suomalaisessa yhteiskunnassa. Komedian vuoro on vuonna 2011, kuten kirjoitin Arctic Babylonissa. Jotkut ymmärsivät sen heti, toiset eivät koskaan. Näillä säännöillä yhteiskunta nyt vain pelaa uudessa mediayhteiskunnassa, jossa kaikki tapahtuu toisin kuin mitä ennen oletimme ja vanhan uudistaminen vie aikansa. Uusin kirjani on muuten juuri tullut painosta kuvaten sähköisen mediayhteiskunnan omituisia uusia sosiaalisia rakenteita, taloutta ja politiikaksi kutsumaamme innovaatiorakennetta. On kieliä, joissa sitä ei muuksi voi edes kääntää toisin kuin omassa kielessämme.

Ps.

Kun kirjoita tätä tekstiä kello lähestyy hetkeä jolloin hallituksen ja pääministerin luottamuksesta äänestään. Yle on tarkentanut pääministeri Vanhasen saaneen taloonsa 15 -vuotta takaperin hyvin höylättyä lautaa, kyseessä ei olekaan Vanhasen epäilemä nimettömän ilmiantajan “tuppeen sahatusta” kirjahyllyn laudasta. Nyt Vanhanen kysyykin, mihin hän olisi tarvinnut talossa, joka on kivestä tehty, suuret määrät höylälautaa. Gonzo-journalismissa ja sen juridiikassa tällaisella kysymyksellä ei ole kuitenkaan sijaa.

Tuppi on alan ammattislangia eikä tarkoita puukon tai kasvien suojalehden tuppea vaan lähinnä hyvin kuivunutta, “kanttaamatonta” lankkua, joka sopii vaikkapa kirjahyllyn tekemiseen. “Homma meni tuppeen” tarkoittaa taas ajojahtia, joka kuivui kasaan tai “tul hänestä tuppi tai kukkaro” yritystä, jonka lopputuloksesta ei olla oikein varmoja, “siin män tupelleen koko juttu” taas hanketta, joka epäonnistui ja tuppi on Pohjois-Pohjanmaan suosituin korttipeli. Poliittisessa pelissä taas ketään ei sovi ajaa "tuppeen" muistamatta, että jo seuraavassa hetkessä hän voi olla tärkein tukija.

Viimeisen gallupin mukaan hallituksen kannatus olisi nyt noussut liki 60 %:iin, josta eniten nousua on medioitten keskipisteenä loistaneella “tuppipelin” taitavalla Keskustalla, joka olisi noussut alkukevään 18 %:n lukemista ohi demarien ja lähelle 21 %:a kolkutellen jo Kokoomuksen kantaan maan suurimmaksi puolueeksi. Pääministeri ja hänen hallituksensa saavat luottamuslauseen ja palataan normaaliin päiväjärjestykseen. “Siin män tupelleen koko juttu”.