Johan Ludvig Runeberg

Hauras lapsuus

Runebergin päivästä liikkuu kaksi versiota hieman samaan tapaan kuin vaikka Mayaintiaanien viimeisestä päivästä. Runeberg syntyi joko 5. helmikuuta 1804 tai sitten kaksi päivää myöhemmin.

Varmaa kuitenkin on, että isä ei ollut paikalla, vaan merillä, pojan syntyessä ja tapasi hieman sairaalloisen poikansa ja samalla esikoisensa vasta kolmevuotiaana. Näistä kolmesta asiasta voisi tehdä jo paljon arvioita freudilaisessa psykologiassa.

Johan Ludvigilla oli kolme siskoa ja kaksi veljeä. Pojat jatkoivat isän ammattia mutta esikoinen ohjattiin runoilijan, opettajan ja professorin töihin sekä toimittajaksi. Varsin myöhään kävelemään kyenneen “Jannen” oli haettava leipänsä muualta kuin isänsä raskaasta ammatista veljiensä tapaan.

Siskon ja äidin vaikutus

Runebergiin vaikutti voimakkaasti äidin ohella hänen runoutta ja musiikkia harrastavat sisarensa Ulrika Carolina sekä hartaan uskonnollinen ja pietistinen Emma, sokerileipuri ja opettajatar niin Pietarsaaressa kuin Uudessakaarlepyyssäkin.

Ylioppilastutkinnon Runeberg suoritti Turussa ja Turun akatemian filosofian opinnot sujuivat normaalissa aikataulussa ja tutustuen mm. Elias Lönnrotiin, J.V. Snellmaniin ja Jakob Nervanderiin. Turun yliopiston päärakennuksen edessä on “Kolmen vekkulin” patsas Harry Kivijärven veistämänä kuvaten juuri Runebergia , Lönnrotia ja Snellmania. Nämä kolme vekkulia vaikuttivat toisiinsa ja ovat Turun yliopiston ja Akatemian ylpeys numero yksi opinahjon täyttäessä pian 90 vuotta. Akatemia on toki paljon vanhempi, mutta yliopisto yllättävän nuori laitos, etenkin valtion yliopistona.

Suomalaisten ihanteiden alkulähteet

Opiskelurahansa Janne tienasi kotiopettajana Saarijärvellä ja sieltä on muistona esikoiskokoelmassa “Bonden Paavo”, Saarijärven Paavo hallaisella maallaan suomalaisen talonpojan myöhempänä kuvaajana ja stereotyyppinä.

Tuohon aikaan kuului kuvata 1830-luvun hengen mukaan alamaiset levollisen rauhan ja sisäisen sopusoinnun edustajina, jossa viljeltiin käsitteitä nöyryys, vaatimattomuus, työteliäisyys talonpoikaisen pirtin elämässä, jossa samaan aikaan asui niin kerjäläisiä, loisia, piikoja ja renkejä, laukkuryssiä ja toki myös isäntäväkeä. Monenkirjava joukko oli saatava arvostamaan keskinäistä harmoniaa ja sisäistä rauhaa, välitöntä luontosuhdetta, jossa juuri luonto rytmitti työn sekä kielen ja työ teki elämästä kultalan. Köyhyyden estetisointi oli ajalle tyypillistä muuallakin kun kirjallisuudessa.

Juuri tuolloin julkaistu “Kultala” oli sveitsiläisen Henrich Zschokken alkutekstistä lainattua ja rauhaa sekä kuria korostava moralisoiva herkkään Runebergiin vaikuttanut ajan hengen kuvaaja. Runeberg oli jopa neuroottisen herkkä ympäröiville vaikutteille ja imi niitä sienen tapaan kielellisesti lahjakkaana ne uudelleen muokaten ja jalostaen. Runeberg ei ollut niinkään kriittinen tarkkailija kuin romanttinen runoilija.

Anglosaksinen kerronnallinen perimä

Runeberg julkaisi ruotsiksi ja vaikutti Suomen ohella myös vahvasti Ruotsissa. Hänen ns. suomalaiseen sarjaan kuuluneet kolme eeposta, Hirvenhiihtäjät, Hanna ja Jouluilta jäsensivät ensimmäisen kerran maatamme topeliaaniseen tapaan niin esteettisesti kuin kulttuurisesti ja joissa säkeet muuttuvat liki proosaksi. Niiden tausta on mahdollista jäljittää hyvinkin kauas anglosaksisen maailman keskiaikaisiin runoelmiin. Tämä aika jätti valtaisan perinnön niin Skandinaviaan kuin vaikkapa brittien historiaan aina Mercian kuningaskunnasta alkaen ja joista meille tuttuja ovat vaikkapa Tolkienin innoittajat.

Runebergilla oli valtaisa vaikutus vielä omassa nuoruudessani muutenkin kuin vain torttujensa kautta ja liputuspäivänä. Vänrikki Stoolin tarinat, etenkin niiden toinen osa, valmistui juuri ennen Runebergin halvautumista ja hän viettikin lopun elämänsä vuoteeseen sidottuna ja kuoli Porvoossa toukokuussa 1877. Etenkin Savossa nuo historiamme keskeiset tapahtumat saivat koskettavan ja erityisen patrioottisen luonteen, alkaen avausrunosta Maamme (Vårt land) - “Maamme laulun” sanoista.

Faktaa ja fiktiota

Vänrikki Stoolin tarinan Suomen sodan sankarit olivat osa oppivelvollisuutta ja menivät Savossa jopa Kalevalaisen taruston ohi niiden Iisalmessa ja Koljonvirralla arvokkaiden tapahtumien johdosta. Tapahtumat olivat historiaa, eivät mytologista herooista laulantaa. Tässä Runeberg kohosi kansallishengen sekä maakuntahengen kohottajana ohi topeliaanisen tai Lönnrotin edustaman patriotismin ja muistuttaa oman aikamme paremmin hahmottamaa urjalalaista Väinö Linnaa traumaattisten aikojen kuvaajana ja samalla historioitsijana. Toki Linnan realismi Runebergilta puuttui.

Runeberg muutti vuonna 1828 Helsinkiin ja toimi siellä Helsingfors Morgonblad -lehden ensimmäisenä toimittajana. Edellisen kesän hän oli asunut Paraisilla arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa ja tapasi siellä tulevan puolisonsa Fredrika Tengströmin. Heille syntyi tytär Helsingissä ja tämän varhainen kuolema oli niin ikään yliherkkää kansallisrunoilijaa syvästi koskettanut tapahtuma ja trauma. Myöhemmin heille syntyi seitsemän poikaa, joista Walter tunnetaan isänsä patsaiden veistäjänä niin Esplanadin puistossa Helsingissä kuin myöhemmin synnyinpaikkakunnalla Pietarsaarella. Ruovedellä voi tutustua Runebergin lähteeseen, jonka partaalla syntyivät runon “Sua lähde kaunis katselen” säkeet.

Monessa muistettu ja rakastettu

Tänään muistamme Runebergia, paitsi nauttimalla Runebergin päivänä Fredrika Runebergin reseptillä leivottuja torttuja, myös Runebergin kadulla Töölössä ja kahdellakin puistolla Porvoossa ja Pietarsaaressa, kirjallisuuspalkinnolla ja suomenruotsalaista kirjallisuutta ja kulttuuria vaalivalla “Svenska litteratursällskapet i Finland” sekä Runeberg -projektilla edistäen pohjoismaisen kirjallisuuden elektronista levitystä. Porvoossa voi törmätä Borgå Tidning -lehden historiaan ja Pietarsaaressa synnyinkodin ja museon ohella kalastusmajaan, jossa Runeberg vietti lapsena aikaa vanhempiensa ja veljiensä seurassa.