Maanviljelijä Olavi Luostarinen
Maanviljelijä Olavi Luostarinen menehtyi vaikean sairauden murtamana 28. tammikuuta 2009 Iisalmen aluesairaalassa. Luostarinen oli syntynyt Iisalmen Hernejärvellä 25. heinäkuuta vuonna 1916.
Isäni syntyi Suomen itsenäisyyden ottaessa ensimmäisiä askeleitaan ja hänen nuoruusvuosina maata koetteli 30-luvun talouselämän kaikinpuolinen pysähtyminen. Vanhempien työttömyys merkitsi tuolloin nälkää koko perheelle ja hätäaputöissä palkka oli olematon. Suomi eli maaseudusta ja oli puhtaasti agraari jopa kaupunkiensa kohdalla. Pula-aika iski voimakkaimmin maaseudulle ja isä muisti hyvin tuon ajan myös tunneperäiset iskut, ”pulamiesten” kokoukset ja sävyltään hyökkäävät julkilausumat. Lapuan liike ja konikapina olivat jatkoa kansalaissodan vuosille. Sodat käynyt sukupolvi oli elänyt pääsääntöisesti vaikean lapsuuden jos sellaisen oli elänyt sota-ajan lapsetkin.
Lama-ajan lapsi
Lamakausi koettiin suurena vääryytenä ja sortona ja se ulottui syvälle maaseutumaisiin pienkaupunkeihimme, joissa pienet liike- ja teollisuuslaitokset menivät konkurssiin. Vielä sodan kynnyksellä kaupunkielämässä Tamperetta myöten oli agraari piirre elämänmuodossa. Isän syntyessä Tampereen väkiluku ei juurikaan poikennut nykyisestä Iisalmesta ja monessa maalaiskunnassa oli enemmän väkeä. Katukuva oli toki maaseutumaisempi puutaloineen ja hevospeleineen. Lähitiloilta tuotettiin kaupunkilaisille elintarvikkeet ja myytin hevosrattailla kuljettaen.
Puhuttiin usein vapaista ja onnellisista talonpojista romantisoiden maaseudun helpompana koettua elämää. Vielä sodan alkaessa Kuopiossa oli asukkaita vain hieman enemmän kuin nykyisessä Forssassa ja Helsingin alueellakin vain noin 300 000. Mikkeli oli maan 13. suurin kaupunki ja asukkaita oli juuri yli 10 000. Kiuruvedellä ja Sotkamossa oli paljon enemmän ja parikymmentä suurinta maalaiskuntaa olivat väkirikkaampia kuin vaikkapa kymmenenneksi suurin kaupunkimme Lappeenranta. Sodan alkaessa eduskunnassa sosiaalidemokraatteja oli 85, maalaisliittolaisia 56 ja kokoomuslaisia 25, naiskansanedustajia oli 16 (18 %). Kulutimme kahvia, sokeria ja alkoholia vain murto-osan nykyisestä. Elimme perunasta ja viljatuotteista, maitotuotteista ja lihakin oli melkoisen harvinaista herkkua. Kun alkoholia kului vain kymmenesosa nykyisestä se ei voinut olla sellainen peikko kuin mistä usein tuota aikaa osoitetaan ja kieltolaki johti monine vahinkoineen.
Säästäväisyys oli hyve numero yksi
Kulutusyhteiskunnasta ei voinut puhua lainkaan. Säästäväisyys oli hyve kaikissa sosiaaliluokissa. Sairaus aiheutti välittömästi köyhtymistä ja yhteiskunta suhtautui ulkopuoliseen apuun äreän vihamieleisesti. Tämä näkyi siinä elämänmuodossa, jossa isänikin oli kasvanut. Etenkin lapsiperheet kykenivät nostamaan elintasoaan hyvin hitaasti. Lasten vaatteet tehtiin aikuisten vahoista ja suuriin perheisiin suhtauduttiin kielteisesti. Lapset olivat alemmuudentuntoisia ja saivat neurooseja. Kaulusköyhälistössä miehet edustivat perhettä ulospäin ja perheen taloutta korjattiin äidin osallistuessa työhön niin maalla kuin kaupungeissamme. Forssassa tuo piirre pienenä teollisena paikkakuntana näyttäytyi erityisen vahvana. Ennen sotia naisen itsenäistymisestä toki puhuttiin mutta kaikessa hiljaisuudessa ja maalla se näkyi töiden jakamisena. Tässä Iisalmi ja Ylä-Savo ei ennen sotia juurikaan poikennut Lounais-Hämeestä. Toki miehillä oli enemmän metsätöitä ja peltojen varaan ei voitu rakentaa kuten vauraammilla seuduilla Hämeessä. Pula-aikana metsien kyky antaa töitä väheni kuitenkin oleellisesti.
”Onnipussi” ja sähkö tärkeimmät innovaatiot
Ensimmäisiä tuon ajan uusia luksustuotteita olivat radio, gramofoni ja jääkaappi. Sähköt vedettiin Hernejärvelläkin taloihin talkoovoimin kuten niin moni muu tuo ajan infrastruktuuri. Tiet alkoivat tuoda ensimmäiset autot ja korvata vesiliikenteen. Kieltolaki kumottiin vuonna 1932 ja alkoholi oli ylellisyystuote tai myöhemmin viinakaupan hieman häveten hankittu pahe, jossa nähtiin kieltolain aiheuttaman juopottelun jäljet aina kolmanteen ja neljänteen polveen.
Linja-auto oli ketterästi mäkiä kapuava pitkänokkainen, nuhrautunut ja usein huonokuntoinen ”onnipussi”. Se yhdisti kaupungistuvan ja kaupunkilaistuvan Suomen maaseutuun, jossa ei ollut keskuslämmitystä, kaasuhellaa, lämmintä vettä ja WC:tä. Linja-auto otti mallia laivaliikenteestä jonka se pian sivuuttikin. Suomi eli sodan jälkeen kehitysmaan tasolla. Maatalousväestön määrä oli pysynyt jokseenkin muuttumattomana ja Karjalan siirtolaiset sidottiin juuri maahan. Maaseutu eli toista nousuaan mutta ilman teollista tukijalkaa sitoa väkeä suuren maan asutettavaksi. Tiet eivät olleet autoja varten tehtyjä ja kuntien rajat palvelivat muuta kuin pian syntyvää uutta teollista ja palveluista elävää yhdyskuntaa. Virheitä korjailtiin myöhemmin aluepolitiikalla, ei niinkään maaseutupolitiikalla ja tukeutuen jo 1930-luvun lopulla saavutettuihin tuloksiin. Malli saatiin Ruotsista, jossa Ruotsin Lappi alkaa Vaasan korkeudelta ja sopi huonosti Suomen oloihin. Tätä kritisoitiin maaseudulla vahvasti väestön alkaessa keksittyä muutamaan maakuntakeskukseen Oulussa, Kuopiossa, Jyväskylässä mutta ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle sekä Turun ja Tampereen ympäristöön autioittaen laajan maaseudun. Luonnonvarojen kestävälle käytölle tällaista kehitystä ei pidetty viisaana vaihtoehtona.
Yhden sukupolven kokema ihme
Muutos liki keräilytaloudesta ja pohjoisen paimentolaisuudesta agraariin Suomeen, teollistumiseen ja nykyiseen informaatioyhteiskuntaan, Internet -aikaan tapahtui yhden sukupolven kokemana ihmeenä. Isäni kertomana kaikki tapahtui liian nopeasti ja lopulta hallitsemattomasti. Näin ero sukupolvien välillä venähti meillä hetkessä vuosisataiseksi ja sen oivaltaminen oli 90-vuotiaalle loppuaikoina vaikeaa, käytännössä mahdotonta. Historiaa oli mahdollista hahmottaa, mutta ei tulevaa ja lasten elämää omalaatuisen tekniikan ja sen koko ajan muuttuvan symboliikan sisällä. Se ei vaikuttanut enää vanhuksen tunne-elämään, tunnesanasto oli vieras, ja hän koki sen ahdistavaksi ja vieraaksi hakiessaan yhteyttä nuoriin, omiin jälkeläisiinsä jo neljä sukupolvea alempana.
Kun yhteisöllisyys oli kadonnut, yhteyden pito eri sukupolvien välillä katosi sekin. Ilmiö on hyvin suomalainen ja samalla keinotekoinen. Syntyi virtuaaliyhteisöjä ylläpitävä koneisto, joka alkoi korvata vielä ennen sotia vallinneen yhteisöllisyyden. Tämä kyettiin hoitamaan paljon omaa aikaamme kehnoimmin välinein ja myös paljon pienempää ja harvemmin asuvaa väestöä tuolloin verkottaen. Tähän kehitykseen isäni suhtautui kriittisesti ymmärtäen tämän päivän lasten ja nuorten ongelmia peilaten ne omaan kokemukseensa 1920- ja 1930-luvun Suomessa aikanaan lapsuutensa eläneenä. Isäni tunsi hyvin lähiympäristön ja kuntien kylät ja niiden ihmiset toisin kuin tänään, jolloin kukaan ei tahdo tuntea ketään vaikka toisin väitetäänkin niin Ylä-Savossa kuin Lounais-Hämeen maaseudulla. Me liikumme vähän ja sosiaaliset suhteet ovat äärimmäisen kapeita ja rajoittuvat omiin teknisiin välineisiimme, virtuaaliseen todellisuuteen.
Ensimmäinen kaupunkilaistunut sukupolvi
Isäni tulkintana eniten ymmärtämistä helpotti kaupunkilaisten ensimmäinen sukupolvi ja heidän agraari elämänasenteensa. Maalaisen tietoisuus nälästä, vakavasta agraarista ajattelusta, hallasta ja kadosta ei ollut kadonnut mihinkään muutamassa vuodessa. Oli edelleen niin ikään isoa taloa ja pientä, torppiakin. Luontainen varovaisuus vallitsi ja se oli vaistonvaraista myös lain kunnioituksessa, kansalaissodan jäljet pelottivat, sodan kauhut olivat ahdistavana mielessä, kertoili entinen vanhempi konstaapeli, pelätty ja arvostettu jo nuorena miehenä. Tällaisen konstaapelin ei tarvitse turvautua ikinä väkivaltaan, vähiten kotona ja lasten kasvatuksessa. Ihmisen auktoriteetti ja lempeys, kyky myötäelämiseen kulkevat yleensä käsi kädessä. Suuret ja pelottavan oloiset miehet ovat onneksi pääsääntöisesti lempeitä nallekarhuja.
Olot rauhoittuivat - elämä tasaantui
Vasta paljon myöhemmin elintason noustessa mukaan elämään tulivat kulutusesineet, maistuvat ruoat, mieluisat tavat omaksua ja muuttaa ankaraa ja työhön sidottua ajan käyttöä. Olojen rauhoittuminen vei pelottavat asiat pois joka hetken arjen uhkana. Alettiin käydä konserteissa, teattereissa, taidenäyttelyissä ja koulutuksen tasona kuului olla ainakin lukio. Elokuva tuli mukaan elämään hieman ennen televisiota. Helsingin Sanomat kertoi kuinka vyötärö kapenee ja lantio pyöristyy jo ennen sotia, joskin elämä oli puritaanista niin maalla kuin pikkukaupungeissammekin. Maailmansota tuhosi ne pienetkin orastavat helpomman ja iloisemman ajan merkit Suomesta pitkiksi ajoiksi ja sen varjossa me elämme nyt nykyistä lamaammekin. Suomessa se on synkempi ja sukupuolisesta uteliaisuudesta lapsia sopi rangaista, selkäsaunaa ja kuritusta pitää sopivana tapana kasvattaa lapsia. Joka kuritta kasvoi se kunniatta kuoli Suomessa, kertoili kansanviisaus johon isäni ei koskaan yhtynyt. Vain yhden viisauden hän suostui jakamaan. ”Kun lumeen pissii, reikä jää”.
Isä ei oikein arvostanut aforismeja, kansanviisautta ja taikauskoa. Koko maa oli niitä tulivillaan maaseudulla 1950-60 luvuilla sodan jäljiltä. Hänellä oli jatkuva vuorovaikutus suvun Helsingissä työskenteleviin isoisänsä veljiin joista läheisin oli silloisen Enso Gutzeitin johtaja Ilmari Luostarinen. Sieltä hän sai myös neuvoja maatilan modernosoimiseen ja karjan uudistamiseen heti sodan jälkeen. Isälle ei olut vierasta työskennellä navetassa eikä maatilan työt jääneet taatusti vieraaksi lapsillekkaan. Äiti oli se henkilö joka vei useammin järvelle ja metsään, isä vain talvisin ja työt olivat niin hänelle kuin hevoselle todella ankaraa raatamista. Koneet tulivat metsiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä ja maatalous koneellistui hieman aikaisemmin. Se vei samalla sivuansiot monilta metsätyömiehiltä.
Suomalaisen elokuvan tukkilasiromantiikkaa ja maataloudesta annettua romantisoitua kuvaa en tunnistanut kotona ja naapuritiloilla, -kylillä koskaan. Toki työn lomassa myös levättiin ja harrastettiin, mutta usein hieman varkain ja silloin kun työhuiput eivät sitä estäneet. Maalla oli sotien jälkeen paljon lapsia ja nuoria sekä hyvin vilkas nuorisoseuratyö sekä etenkin urheiluseurojen kautta kanavoitunut innostus. Maaseudulta nousivat suomalaiset niin hiidon kuin yleisurheilun huiput, rallikuskit mutta yllättäen myös muutamat joukkuelajien harrastajamme.
Ensimmäinen mies rintamalle ja tulikasteeseen
Isäni kuului siihen ikäluokkaan, joka joutui talvisotaan suoraan asevelvollisuudesta ja sota kesti näin yhtäjaksoisesti lähes vuosikymmenen. Hän toimi jatkosodan aikana rintamalla liikkuvan poliisin palvelussa, joka sekin lisäsi sodan kestoa ja jatkumista aina itärajan sulkeutumiseen Pohjois-Karjalassa Värtsilän Niiralassa. Nykyisin taas avatun rajanylityspaikan sulkeuduttua isäni poistui sieltä virkansa puolesta viimeisenä poikkeusoloissa uuden rajan tuodessa valtaisan määrän evakkoja Suomeen asutettavaksi. Alkoi uusi agraarin Suomen raivaamisen vaihe ja vanhoilla opeilla sitä evästäen.
Talvisodan alkaessa isäni palveli juuri asevelvollisena ja joutui näin heti sen tulikasteeseen, koki sodan ensimmäiset uhrit ja hänen rykmenttiään kierrätettiin kaikille sodan vaikeimmille rintamalohkoille, joista muistona on nyt lukuisia historiaan jääneitä sodan nimekkäitä taistelupaikkoja. Sieltä ovat lähtöisin isäni ylipäällikkö Mannerheimin allekirjoittamat tunnustukset ja mitalit.
En muista isäni koskaan niitä kantaneen. Niiden merkitys jäi sodan päätyttyä vähäiseksi ja harvoin niistä puhuttiin tai oikeammin ei lainkaan. Vielä vähemmän jatkosodan vaiheista ja sen vaikeista viimeisistä hetkistä Kannaksen pettäessä ja pakokauhun vallatessa myös joukkojen komennosta vastaavia upseereja. Isäni tehtävä oli palauttaa heitä takaisin rintamalle. Enimmillään liki parikymmentä miestä samasta ladosta löytäneenä.
Lähin työpari ammuttiin omien toimesta Tohmajärven Kemienmäellä kun isäni oli 22 -vuotias nuorukainen. Sen jälkeen aseita ei saanut tuoda rintamalta lomien aikana juopuneena tanssipaikoille. Pidätyksen isäni suoritti surmaajan äidin kotona naapuripitäjässä. Matkan on täytynyt olla nuorelle pojalle pitkän ja raskaan olkoonkin, että takana oli jo vanhan jermun maine Summat, Kollaat ja Taipaleet, kaikki nämä nyt niin mystisen muiston saaneet mutta isän kovin harvoin maininneet rintamaosuudet. Oikeastaan vaikeimpana hän piti aivan ensimmäistä tulikastetta, ensimmäisiä kaatuneita ja routaisen maan hakkaamista tulipalopakkasella montuksi suojautua vihollisen tykkitulelta. Mahdoton tehtävä kenttälapiolla.
Ilmari-setä kuolleiden joukosta takaisin elämään
Koskettavin oli kertomus oman veljen löytymisestä jo ruumiiksi luokiteltujen joukosta ja hänen palauttaminen takaisin elävien kirjoihin, tosin myöhemmin koko ikänsä sirpaleita kehossaan kantavana invalidina. Muistelo miinaan hiihtäneestä tiedustelukumppanista oli sekin lapsen mieltä kiehtova, eikä missään mielessä niin verinen kuin tämän päivän videot ja lasten sotaleikit.
Vasta paljon myöhemmin isäni kykeni kertomaan talvisodan ja jatkosodan todellisuudesta ja sodan luonteesta sen koko julmuudessaan seuraten sitä kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Sodan arkisuus mutta myös raakuus ja silmitön pahuus, kyky ymmärtää sekä siviiliväestön että rintamaoloihin väsyneiden sotilaiden elämää kuului isäni tapaan kertoa tuosta ajasta ja hahmottaa sodan mielettömyys. Se oli hyvin analyyttinen ja pohtiva tapa ohittaa sodan vuosikymmen ja helvetti, joka vei nuoruuden sekä kahden veljen terveyden.
Uudisraivaajien työnnäyte
Sodan jälkeen isäni asettui nuoren kuopiolaisen Kerttu vaimonsa kanssa asumaan kotitilan maille Iisalmen Hernejärvelle. Tiettömän korven takana olevan kylmän tilan raivaaminen ei poikennut tuon ajan raivaajahengestä, jossa mukana rinnakkain oli rintamiestiloja ja Karjalan evakkoja, kylmien tilojen raivaamista suolle. Perheet olivat suuria, köyhyys ja puute näkyi kaikkialla. Kouluista alkaen kaikki rakennettiin itse ja talkoilla.
Kyläyhteisöt alkoivat muotoutua sosiaalisesti ja sodan arvet unohdettiin ankaran työn yhdistäessä. Puusta saatu lisä nosti elintasoa ja syntyi uusia tapoja saada toimeentulonsa maa- ja metsätalouden rinnalla. Alettiin kuroa kiinni ennen sotaa vallinnut elintaso ja iloisempi elämän asenne.
Karjalan evakot ja innovaattorit - oma puolue
Kaiken aikaa syntyi uutta ja se otettiin vastaan nuoren viljelijäpolven radikaalilla yrittäjähengellä. Samalla uusi teknologia murtautui myös maalle ja sen luonnonvarojen käyttöön ja kyläyhteisössä oli tässä aina omat ensiomaksujansa. Isäni epäilemättä kuului tähän joukkoon ja oli samalla myös poliittisesti radikaali uudistaja ja innovaattorille tyypilliseen tapaan oppositiohenkinen. Tyypillinen esimerkki oli oman puolueen ja edunvalvojan perustaminen Pieksänmäellä vuonna 1957, josta myöhemmin syntyi Suomen Maaseudun Puolue (SMP) ja nykyinen perussuolaisten kantapuolue. Tuolloin kuitenkin aluksi radikaalina liikkeenä ja hyvinkin uudistusmielisenä, ei niinkään populistisena saati konservatiivisena. Tuo vaihe tuli ajankohtaiseksi vasta 1960-luvun lopulla yhdyskuntarakenteiden murroksen alkaessa massiivisena maaltapakona ja monen turvautuessa vennamolaiseen kansanliikkeeseen juuri Savossa, josta Veikko Vennamo oli ehdokkaana. Noista 1970-luvun vaaleista tein ensimmäisen opinnäytetyöni ja samasta aiheesta opinnäytteensä teki myös saman koulun kasvatti Seppo Kääriäinen puolueensa tutkimussihteerinä. Yläsavolainen korpikommunismi oli tärkein luovuttaja populismin synnylle ja sen tulkinta oli monessa yhteydessä kokonaan väärä. Äärioikeiston ja konservatismin kanssa sillä ei ollut mitään yhtymäkohtaa vielä tuolloinkaan. Katkeruus kumpusi etenkin pientilavaltaisilta alueilta, joilta jouduttiin muuttamaan kyläkunnittain Ruotsiin. Parina vuonna Suomen väkiluku kääntyi jopa laskuun.
Nupopäät jälkiomaksujat
Vielä tuolloin kyläyhteisöt olivat suuria, lapsia oli paljon ja tupaillat suuria väenkokouksia. Muistan itsekin lausuneeni niissä runoja siinä missä kevät- ja joulujuhlissa alkaen alle kouluikäisestä ja jatkuen siihen lukioon, jossa tytöt ja pojat oli eristetty eri kouluihin ja jotka hengeltään eivät eronneet sotaa edeltäneestä puritaanista ja ahtaasta ilmapiiristä. Sodan jäljet näkyivät niin opettajissa kuin sodan aikana syntyneissä lapsissakin. Uudet innovaatiot oli haettava itse etelästä alkaen karjanjalostuksesta ja suomenkarjan vaihtamisesta tuottoisempaan. Koko ajan vastassa oli isän kutsuma ”nupopää” -talous ja kielteinen, uudistuksia vastustanut ennakkoasenne, jälkiomaksujien tapa jarruttaa taloudellista toimeliaisuutta, innovaation leviämistä ja oli näin jatkuva laman uhka ja kehityksen jarru. Kekkosvastaisuus liikkeeseen syntyi vasta myöhemmin, jolloin se samalla levisi myös etelän taajamiin ja kasvoi rajusti hieman samaan tapaan kuin nyt perussuomalaisten tapa saada äänestäjänsä. Aika oli toki toinen ja siten asiasyyt kovin erilaisia. Ei ollut Euroopan Unionia jota vastustaa tai siirtolaisia, lukuunottamatta omia ja Ruotsissa asuvia, jotka kesäisin parveilivat maalle vanhoilla Volvoillaan.
Yhteisöllisyys ja ekologinen kasvatus
Maaseudun suuri murros muutti hyvin omatoimisen ja itseriittoisestikin eläneen kylänyhteisön jatkuvaa kasvua. Kylien Suomesta siirryttiin kohti kirkonkylien ja kaupungistuvan sekä sosiaalisesti kaupunkilaistuvan Suomen uutta alkua. Lapset oli koulutettava uusiin ammatteihin ja sillä työnteon moraalilla, joka kotitilalla oli opittu. Isäni kasvatuksessa siihen kuului myös ympäristön kunnioittaminen ja sellaiset ekologiset arvot, jotka yleistyivät niin järviluonnon kuin metsien hoidon kohdalla vasta 1990-luvulla laajempaan kansalliseen käyttöön.
Isäni ei hyväksynyt tehometsätaloutta sellaisenaan ja yhdisti luonnon aina toimivaksi kokonaisuudeksi. Sen ymmärtäminen oli lopulta helppoa alueella, jossa kaikki luonnon elementit yhdistyivät lopulta vesistöihin ja jotka olivat olleet myös koko asutuksen ydin. Ensin vesistöjä laskettiin ja haettiin tilaa tulviville pelloille, myöhemmin nostettiin ja kunnostettiin virkistys- ja loma-asutuksen käyttöön. Ihminen kykenee hyväksymään ja puolustamaan hyvin monentyyppisiä motiiveja ja niiden lopputuloksia yhden elämänsä aikana ja toteuttamaan ne itse ja tarvittaessa myös omalla työllä ja omin varoin. Kylän viljat puitiin ja jauhettiin yhteisesti tai isäni toimesta, yhteinen oli myös seurojentalo ja vene- sekä uimaranta isäni kaupungille lahjoittamalla maalla.
Peräänantamaton radikaali konservatiivisessa ammatissa
Suurin muutos oli kuitenkin vasta tapahtumassa ja ajoittui tietotekniikan murtautumiseen myös maaseudulle ja juhannuksen kokkotulien muuttumiseen monikansalliseksi tapahtumaksi. Maatalouden ja maaseudun kohdalla tämä murros jatkuu edelleen rajuna nyt jo globaalina tapahtumana. Isäni tapa mukautua ja mukauttaa muut ympäristön ehtoihin, globalisaatioon ja Internet- yhteisöihin, oli tässä järkähtämätön. Uusi teknologia ei saanut rikkoa vanhaa hänen aikanaan rakennettua yhteisöllisyyttä, johon kuuluivat myös talkoot ja suvun vahva traditio, suomalainen ydinperhe. Sodassa hankitut kokemukset ja tapa hahmottaa pienryhmien käyttäytymistä, pitää yhteyttä ohi virtuaalitodellisuuden, olivat osa vielä tänäänkin hyväksi havaittua strategiaa ja jo ennen sotia hankittua ja turvalliseksi koettua elämänpiiriä tämän päivän tiimien tapaan toimien. Yksin ihminen ei saa aikaan paljoakaan, mutta yhdessä toimien kyllä, oli isäni opettamia ja toteuttamia hyvin talkoohenkisiä ja yhteisöllisiä toimintatapoja, joihin liittyi peräänantamattomuus, uuden hyväksyminen ja omaksuminen sekä toteutus välittämättä jälkiomaksujien vastustuksesta.
Suomalainen rakkaustarina
Kun mukaan liittää äitini ja hänen sopeutumisensa suomalaiseen maaseutuelämään ja sen ympäristöstä saatuihin harrastuksiin, kykyyn tehdä uskomattoman pitkiä päiviä ja rakastaa miestään 70 vuotta kertaakaan näkyvästi riitelemättä, tehden samalla vapaa-aikana kuvataidetta osana luovaa lasten kasvatusta, lopputuloksena on suomalainen rakkaustarina, jonka lapsina olisimme suoneet jatkuvan vielä toiset 70 vuotta.
Kirjoittaja on Olavi Luostarisen poika filosofian ja valtiotieteitten tohtori Matti Luostarinen
UUDISRAIVAAJA
Kaukana saloinen sauna,
jonne ei polku tuo,
kanna ei vieraan kauna,
ei osu ystävä luo.
Ympäri korpi avaa,
katseen kantamaton,
johonka haihtuu haava
iskemä inehmon:
Pieni kuokittu tilkku
hallaisen halmemaan,
ensi vihanta pilkku
kohdussa korven raan
Taito ankara, armon
saamaton, antamaton,
mittelö miehen tarmon
kanss’ iki-sankeikon
Viikot, vuodet ne verkkaa
kulkevat kulkuaan;
raataja raataa ja perkaa
pintaa pimeän maan
Korven rannalt’ ei raiku
naapurin kirveen käy,
naapurin kasken haiku
silmän siinnoilta’ ei näy
Kunne astunut jalkaa
ihminen ennen ei lie,
kaunis on alkajan alkaa,
aukaista täyttäjän tie
Isku iskulta aukee
auringon voittomaa:
konsa raataja raukea,
raataja rauhan saa
Korven korkean syliin
terve, sa toukomies!
enteheks ihmiskyliin
leimahti ensilies!
Terve sa, jolle on maalis
saavuttamattomat maat
kalliimmat kuin saalis
kaikki, mi kuunaan saat!
Terve sa, jolle kallein
voitoista kangastaa
takaa taisteluvallein,
joitten et saavu taa!
Terve, kun käyt sä kärkein
taajojen syleilyyn,
käyt sotarinnan särkein
valloilta yön ja hyyn!
Saapuu voittava saatto,
suureksi raivaa ties,
terve, sa voiton aatto,
aavistus, syntyjen mies
Otto Manninen
Uudisraivaaja
Hyvää iäisyysmatkaa Isälle
Kiittäen
Matti
torstai 29. tammikuuta 2009
tiistai 20. tammikuuta 2009
Presidentti Barack Hussein Obama vannoi virkavalansa
Barack Hussein Obama puhui odotetun analyyttisesti
Jos Yhdysvaltain tulevaa presidenttiä tulisi kuvata muutamalla sanalla valitsisin käsitteet monikulttuurinen, pragmaattinen, sovitteleva ja rajat ylittävä rohkea visionääri. Lisäksi mukaan tulee loistavat puhujan lahjat ja kyky kirjoittaa, ahkeruus ja nopea älyllinen karisma. Barack Obama kykenee voittamaan puolelleen tukijoita ja ylittämään perinteisiä rajoja, vakuuttamaan myös vastustajansa ja hän toimii hyvin modernin verkostoyhteiskunnan nuoren älykön sosiaalisilla taidoilla, mutta myös eläen ristiriitojen kautta ja ne myöhemmin ymmärtäen ja epäkohtia poistaen.
Tämän päivän nuoren lapsuus
Lapsuutensa tuleva Yhdysvaltain presidentti vietti Honolulussa Havaijilla. Hänen isänsä oli pikimusta kenialainen ja äiti maidonvalkea kansasilainen. Vanhemmat olivat tavanneet opiskelupaikkakunnalla ja erosivat pian, eikä Obamalle jäänyt muita muistoja isästään kuin kuvat ja kerrotut tarinat. Äiti solmi uuden avioliiton ja lopulta kasvattajina toimivat äidin vanhemmat. Isovanhemmat ja isoäiti olivatkin tärkeitä myös vaalikampanjassa.
Obama kirjoitti isästään menestysromaanin. Sen toinen painos palkittiin Grammylla ja seuraava romaani käsitteli jo enteellisesti Yhdysvaltain unelmaa. Ne lukemalla syntyy kuva tarkoituksella tehdystä symboliikasta, jolla haetaan yhtymäkohtia mahdollisimman moneen lukijaan ja näiden kulttuurisiin kokemuksiin tai juuriin. Erityisesti tämä koskee syvempiä kokemuksia ja uskonnollisia tuntemuksia ja niiden merkitystä symbolijärjestelmissämme. Barack on kirjoittajana erityisen lahjakas yhdistäessään monikulttuurisia aineksia huomaamatta ja lukijaa ”koukuttaen”.
Median lemmikki
Sama ilmiö syntyy seuratessa Barack Obaman tapaa käyttää mediaa ja olla osa sen sekä tuotetta että toimittajana. Hänestä syntyy helposti kuva hyvin neutraalina hahmona ja jokamiehen samaistumiskohteena. Tämä prosessi näyttäisi alkavan jo Chicagossa opiskeluvuosina ja Obaman toimiessa arvostetun yliopistolehden ensimmäisenä mustana johtajana (Harvard Low Review). Se oli hänen uransa ensimmäinen ylitetty kynnys Harvardissa ja sitä seurasi pian valinta politiikalle ja siellä matka kohti Illinoisin senaattorin virkaa. Apuna toimi alusta saakka median noste (Washigton Post, Chicago Tribune ja Sun Time), mutta myös brittilehdet ja uusi media sekä sen hyödyntäminen. Odotukset vuosisadan miehestä ja samalla kilpailijoiden kömmähdykset henkilökohtaisessa elämässään helpottivat nostetta, samoin kuin republikaanien ”sisällissota” puolueensa sisällä ja heikko presidentti. Uusi poliittinen ajattelu etenkin nuorten kohdalla on tuonut mukanaan ”vakavamman” arvoyhteisön, sosiaalisen ajattelun ja keskiluokan ”kriisin”, poliittisen ajattelun muutoshakuisuuden, jota Obama oikealla tavalla edusti psykologisena sillanrakentajana.
Naisten lemmikki
Teini-ikäinen Obama kokeili päihteitä alkoholia, marihuanaa ja kokaiinia. Hän kuvaa sen kirjassaan ongelmien tuotteena ja tapana selvitä mustana kulttuurissa, jossa kasvattajat ja ympäristö olivat häntä ihonvärillään provosoimassa. Valtio-oppia ja myöhemmin lakia opiskellut Obama oli sekä opiskelussaan että myöhemmin työssään tekemisissä sosiaalisten ongelmien kanssa ja vähäosaisten asioiden hoitajana. Hänellä oli erinomainen kyky yhdistää kahden puolueen välisiä ristiriitoja sekä hakea sekä median että poliittisen eliitin tuki työlleen. Vuonna 2005 hän oli viides Yhdysvaltain mustaihoinen senaattori. Häntä tuki vaaleissa nyt John Kerry, Colin Powell, Al Gore, Gery Hart, koko Kennedy klaani, Jesse Jackson ja lopulta myös Hillary Clinton miehineen. Kulttuuri- ja viihdemaailman tuki oli jo hieman ylitsevuotavaa.
Senaattorina hän valitsi lautakunnat, joissa selkeästi valmisteltiin jo tehtävää presidenttinä. Tällaisia olivat ulkopoliittiset ja kansallista turvallisuutta vaativat tehtävät mutta myös koulutus, terveys ja työllisyyden hoito sekä hallinto kokonaisuutena. Obama oli äärimmäisen huolellinen ja suunnitelmallinen uransa rakentajana.
Millainen mies on Barack Obama
Millainen mies on Barack Obama, mustan kenialaisen miehen poika. Valkoisten isovanhempien kasvattama keskiluokkainen ensimmäinen Yhdysvaltain musta presidentti, jolla on paremmat eväät kuin yhdelläkään hänen 43 edeltäjällään, ottamatta huomioon hänen kokemattomuuttaan.
Taloudessa Obama edustaa samaan aikaan liberalismia, mutta ymmärtää konservatismin idean. Hän puhuu kirjoissaan vapaasta tilasta, laajasta taloudellisesta turvallisuudesta ja yhtiöiden innovaatioprosesseista. Verkostoituminen ja monenkeskinen yhteistyö korostuu toisin kun Bushin yksin jääneessä hallinnossa. Hän voisi olla hyvinkin suomalainen oman yliopistomme tuote.
Obaman mukaan kaikki sellainen toimii, joka on kokemuksellisesti tai tieteellisesti sellaiseksi todettu ja johon on ihmisiä rohkaistu. Hän on idealismin kautta pragmaatikoksi kasvanut realisti. Tällaisia Yhdysvalloissa on nykyisin runsaasti, mutta löytyy myös suomalaisen koululaitoksen tuotteena. Heillä kaikilla on hyvin samankaltainen pragmaattinen koulutus. Näitä yliopistojen oppikirjoja löytyy tänäänkin myös Suomesta ja älykkönä Barack Obama osaa käyttää oikein asiantuntemusta. Obama ei kärsi itsetunto-ongelmista ja se tulee näkymään hänen taustaryhmissään.
Sosiaalidarwinismia
Toinen keskeinen osa Obaman ajattelua on lähellä sosiaalidarwinismia ja hän lainaa mielellään Franklin Rooseweltia. Energiasta puhuessaan hän ymmärtää toki uusiutuvan energian välttämättömyyden, mutta on suomalaisten tapan valmis käyttämään myös ydinvoimaa. Kun hän kirjoittaa, tekstiin on helppo tutustua ja siihen on myös helppo samaistua aivan kuten Obamaan itseensäkin. Hän käyttää taitavasti etnistä taustaansa ja sen keinoja monikulttuurisessa kielessään. Visionäärinen presidentti on lamakauden ja kriisin tuote.
Presidentti Barack Obama ylittää rajoja käyttäen modernisti vaalityösään internetin mahdollisuuksia, on verkostojen rakentaja ja tukee vapaata nettiä ja sen käyttöä nykynuorten tapaan, jotka häntä myös tukevat. Obama ylittää puoluerajat ja yhdistää kansakunnan, mutta puhuu myös sodasta tavalla, joka tulee ymmärretyksi hieman samaan tapaan kuin Suomessa nobelistimme presidentti Martti Ahtisaari. Totuutta ei paeta ja vastaväitteet ovat vaikeita. Amerikkalainen unelma on saanut juuri tähän aikaan ja paikkaa sopivan edustajan, joka epäilemättä onnistuu myös työssään paremmin kuin edeltäjänsä. Se ei tosin nyt paljon vaadi kuralle soditun kansakunnan kohdalla.
Puhe oli Barack Hussein Obamaa
Virkaanastujaispuhe ei yllättänyt. Siitä puuttui nyt odotetusti retoriikka, mutta ei analyysi ja tasapainoinen asioiden käsittely. Ongelmat esiteltiin ja niihin puututtiin kokoamalla yhteisölliset voimat ja yli rajojen. Suuria historiallisia linjoja välteltiin. Niihin ei ollut tarvetta nyt kun ihonväri kertoi kaiken ja se oli käyty läpi jo moneen kertaan maailman medioissa. Edessä on talouden laman voittaminen ja Yhdysvaltain uskottavuuden palauttaminen etenkin Euroopassa. Tässä auttaa tiedot, joiden mukaan Yhdysvaltain lama kääntyisi nousuun jo runsaan vuoden kuluttua ja olisi Eurooppaa matalampi. Näin presidentti Barack Obama jäisi joka tapauksessa nousukauden alun ja kasvun presidentiksi ja kasvoiksi laman taittuessa ja talouden kääntyessä myöhemmin nousuun. Loppu on jo pitkälle retoriikkaa ja kykyä käyttää hyväksi loistavasti valittuja avustajia sekä hoitaa presidentin valta tällä kerta itsellään toisin kuin edeltäjänsä aikana, jolloin kasvanut presidentin valta luisui avustajakunnan äärikonservatiiveille ja lopulta varapresidentille. Tähän Obama ei taustansakaan vuoksi voi ajautua ja ainoat pienet uhat liittyvät rotuaktivisteihin, ahneeseen ay-liikkeeseen ja hänen omaan taustaansa Chicagon demokraattien piirissä. Nämäkin ovat vain republikaanien äärisiiven esittämiä kauhuskenaarioita ja eivät tule toteutumaan.
Jos Yhdysvaltain tulevaa presidenttiä tulisi kuvata muutamalla sanalla valitsisin käsitteet monikulttuurinen, pragmaattinen, sovitteleva ja rajat ylittävä rohkea visionääri. Lisäksi mukaan tulee loistavat puhujan lahjat ja kyky kirjoittaa, ahkeruus ja nopea älyllinen karisma. Barack Obama kykenee voittamaan puolelleen tukijoita ja ylittämään perinteisiä rajoja, vakuuttamaan myös vastustajansa ja hän toimii hyvin modernin verkostoyhteiskunnan nuoren älykön sosiaalisilla taidoilla, mutta myös eläen ristiriitojen kautta ja ne myöhemmin ymmärtäen ja epäkohtia poistaen.
Tämän päivän nuoren lapsuus
Lapsuutensa tuleva Yhdysvaltain presidentti vietti Honolulussa Havaijilla. Hänen isänsä oli pikimusta kenialainen ja äiti maidonvalkea kansasilainen. Vanhemmat olivat tavanneet opiskelupaikkakunnalla ja erosivat pian, eikä Obamalle jäänyt muita muistoja isästään kuin kuvat ja kerrotut tarinat. Äiti solmi uuden avioliiton ja lopulta kasvattajina toimivat äidin vanhemmat. Isovanhemmat ja isoäiti olivatkin tärkeitä myös vaalikampanjassa.
Obama kirjoitti isästään menestysromaanin. Sen toinen painos palkittiin Grammylla ja seuraava romaani käsitteli jo enteellisesti Yhdysvaltain unelmaa. Ne lukemalla syntyy kuva tarkoituksella tehdystä symboliikasta, jolla haetaan yhtymäkohtia mahdollisimman moneen lukijaan ja näiden kulttuurisiin kokemuksiin tai juuriin. Erityisesti tämä koskee syvempiä kokemuksia ja uskonnollisia tuntemuksia ja niiden merkitystä symbolijärjestelmissämme. Barack on kirjoittajana erityisen lahjakas yhdistäessään monikulttuurisia aineksia huomaamatta ja lukijaa ”koukuttaen”.
Median lemmikki
Sama ilmiö syntyy seuratessa Barack Obaman tapaa käyttää mediaa ja olla osa sen sekä tuotetta että toimittajana. Hänestä syntyy helposti kuva hyvin neutraalina hahmona ja jokamiehen samaistumiskohteena. Tämä prosessi näyttäisi alkavan jo Chicagossa opiskeluvuosina ja Obaman toimiessa arvostetun yliopistolehden ensimmäisenä mustana johtajana (Harvard Low Review). Se oli hänen uransa ensimmäinen ylitetty kynnys Harvardissa ja sitä seurasi pian valinta politiikalle ja siellä matka kohti Illinoisin senaattorin virkaa. Apuna toimi alusta saakka median noste (Washigton Post, Chicago Tribune ja Sun Time), mutta myös brittilehdet ja uusi media sekä sen hyödyntäminen. Odotukset vuosisadan miehestä ja samalla kilpailijoiden kömmähdykset henkilökohtaisessa elämässään helpottivat nostetta, samoin kuin republikaanien ”sisällissota” puolueensa sisällä ja heikko presidentti. Uusi poliittinen ajattelu etenkin nuorten kohdalla on tuonut mukanaan ”vakavamman” arvoyhteisön, sosiaalisen ajattelun ja keskiluokan ”kriisin”, poliittisen ajattelun muutoshakuisuuden, jota Obama oikealla tavalla edusti psykologisena sillanrakentajana.
Naisten lemmikki
Teini-ikäinen Obama kokeili päihteitä alkoholia, marihuanaa ja kokaiinia. Hän kuvaa sen kirjassaan ongelmien tuotteena ja tapana selvitä mustana kulttuurissa, jossa kasvattajat ja ympäristö olivat häntä ihonvärillään provosoimassa. Valtio-oppia ja myöhemmin lakia opiskellut Obama oli sekä opiskelussaan että myöhemmin työssään tekemisissä sosiaalisten ongelmien kanssa ja vähäosaisten asioiden hoitajana. Hänellä oli erinomainen kyky yhdistää kahden puolueen välisiä ristiriitoja sekä hakea sekä median että poliittisen eliitin tuki työlleen. Vuonna 2005 hän oli viides Yhdysvaltain mustaihoinen senaattori. Häntä tuki vaaleissa nyt John Kerry, Colin Powell, Al Gore, Gery Hart, koko Kennedy klaani, Jesse Jackson ja lopulta myös Hillary Clinton miehineen. Kulttuuri- ja viihdemaailman tuki oli jo hieman ylitsevuotavaa.
Senaattorina hän valitsi lautakunnat, joissa selkeästi valmisteltiin jo tehtävää presidenttinä. Tällaisia olivat ulkopoliittiset ja kansallista turvallisuutta vaativat tehtävät mutta myös koulutus, terveys ja työllisyyden hoito sekä hallinto kokonaisuutena. Obama oli äärimmäisen huolellinen ja suunnitelmallinen uransa rakentajana.
Millainen mies on Barack Obama
Millainen mies on Barack Obama, mustan kenialaisen miehen poika. Valkoisten isovanhempien kasvattama keskiluokkainen ensimmäinen Yhdysvaltain musta presidentti, jolla on paremmat eväät kuin yhdelläkään hänen 43 edeltäjällään, ottamatta huomioon hänen kokemattomuuttaan.
Taloudessa Obama edustaa samaan aikaan liberalismia, mutta ymmärtää konservatismin idean. Hän puhuu kirjoissaan vapaasta tilasta, laajasta taloudellisesta turvallisuudesta ja yhtiöiden innovaatioprosesseista. Verkostoituminen ja monenkeskinen yhteistyö korostuu toisin kun Bushin yksin jääneessä hallinnossa. Hän voisi olla hyvinkin suomalainen oman yliopistomme tuote.
Obaman mukaan kaikki sellainen toimii, joka on kokemuksellisesti tai tieteellisesti sellaiseksi todettu ja johon on ihmisiä rohkaistu. Hän on idealismin kautta pragmaatikoksi kasvanut realisti. Tällaisia Yhdysvalloissa on nykyisin runsaasti, mutta löytyy myös suomalaisen koululaitoksen tuotteena. Heillä kaikilla on hyvin samankaltainen pragmaattinen koulutus. Näitä yliopistojen oppikirjoja löytyy tänäänkin myös Suomesta ja älykkönä Barack Obama osaa käyttää oikein asiantuntemusta. Obama ei kärsi itsetunto-ongelmista ja se tulee näkymään hänen taustaryhmissään.
Sosiaalidarwinismia
Toinen keskeinen osa Obaman ajattelua on lähellä sosiaalidarwinismia ja hän lainaa mielellään Franklin Rooseweltia. Energiasta puhuessaan hän ymmärtää toki uusiutuvan energian välttämättömyyden, mutta on suomalaisten tapan valmis käyttämään myös ydinvoimaa. Kun hän kirjoittaa, tekstiin on helppo tutustua ja siihen on myös helppo samaistua aivan kuten Obamaan itseensäkin. Hän käyttää taitavasti etnistä taustaansa ja sen keinoja monikulttuurisessa kielessään. Visionäärinen presidentti on lamakauden ja kriisin tuote.
Presidentti Barack Obama ylittää rajoja käyttäen modernisti vaalityösään internetin mahdollisuuksia, on verkostojen rakentaja ja tukee vapaata nettiä ja sen käyttöä nykynuorten tapaan, jotka häntä myös tukevat. Obama ylittää puoluerajat ja yhdistää kansakunnan, mutta puhuu myös sodasta tavalla, joka tulee ymmärretyksi hieman samaan tapaan kuin Suomessa nobelistimme presidentti Martti Ahtisaari. Totuutta ei paeta ja vastaväitteet ovat vaikeita. Amerikkalainen unelma on saanut juuri tähän aikaan ja paikkaa sopivan edustajan, joka epäilemättä onnistuu myös työssään paremmin kuin edeltäjänsä. Se ei tosin nyt paljon vaadi kuralle soditun kansakunnan kohdalla.
Puhe oli Barack Hussein Obamaa
Virkaanastujaispuhe ei yllättänyt. Siitä puuttui nyt odotetusti retoriikka, mutta ei analyysi ja tasapainoinen asioiden käsittely. Ongelmat esiteltiin ja niihin puututtiin kokoamalla yhteisölliset voimat ja yli rajojen. Suuria historiallisia linjoja välteltiin. Niihin ei ollut tarvetta nyt kun ihonväri kertoi kaiken ja se oli käyty läpi jo moneen kertaan maailman medioissa. Edessä on talouden laman voittaminen ja Yhdysvaltain uskottavuuden palauttaminen etenkin Euroopassa. Tässä auttaa tiedot, joiden mukaan Yhdysvaltain lama kääntyisi nousuun jo runsaan vuoden kuluttua ja olisi Eurooppaa matalampi. Näin presidentti Barack Obama jäisi joka tapauksessa nousukauden alun ja kasvun presidentiksi ja kasvoiksi laman taittuessa ja talouden kääntyessä myöhemmin nousuun. Loppu on jo pitkälle retoriikkaa ja kykyä käyttää hyväksi loistavasti valittuja avustajia sekä hoitaa presidentin valta tällä kerta itsellään toisin kuin edeltäjänsä aikana, jolloin kasvanut presidentin valta luisui avustajakunnan äärikonservatiiveille ja lopulta varapresidentille. Tähän Obama ei taustansakaan vuoksi voi ajautua ja ainoat pienet uhat liittyvät rotuaktivisteihin, ahneeseen ay-liikkeeseen ja hänen omaan taustaansa Chicagon demokraattien piirissä. Nämäkin ovat vain republikaanien äärisiiven esittämiä kauhuskenaarioita ja eivät tule toteutumaan.
perjantai 16. tammikuuta 2009
Kolmatta linjaa takaisin
..saa kaikki saatavat jokainen...
Kolmas linja on käsite jossa moderni yhteiskunta otti 1900-luvun puolivälin jälkeen irtiottoa markkinaliberalismista ja perinteisestä sosialidemokratiasta. Myöhemmin kolmannen tien toi tunnetuksi englantilainen yhteiskuntatieteilijä Anthony Gidden. Maalaisliitto käytti vaalipropagandassaan tätä “kolmatta tietä” heti sotien jälkeen ja Kekkonen julisti oman teollistamisreforminsa samaan aikaan. Syntyi Pohjois-Suomen raskaan teollisuuden rakenteet Ouluun, Tornioon, Kemiin ja Raaheen sekä Kemijoki yhtiö jatkamaan puutavarayhtiöiden omistaman Pohjolan Voiman aloittamaa koskien rakentamista.
Kolmannen tien evakot
Syntyivät Lokan ja Porttipahdan altaat sekä koskisodat Kuusamossa. Samalla rakennettiin Lapin tiet ja infrastruktuuri myöhemmälle tavallemme siirtää luonnonvarat rattailla etelään sekä turistit pohjoiseen tuontitavarana. Energia kulki linjoja myöten etelän taajamiin ja pohjoisessa alkoi siirtolaisuus Ruotsiin ja juuri rakennetut kylät autioituivat. Monelle evakkotaival oli jo neljäs peräkkäinen. Ensin Karjalasta Sompioon ja Sompiossa saksalaisten polttaessa sen korpeen turvaan vainolaista. Sitten allasevakkona Lapin kyliin mikä minnekin ennen Ruotsiin muuttoa.
Energia ei tuonutkaan mukanaan sitä käyttävää ja omat luonnonvarat jalostavaa lähiseudun teollisuutta. Ruotsista vuonna 1809 erotetut suomalaiset palasivat sinne takaisin suurin joukoin ja juhliva tätä tapahtumaa juuri tänään 200 vuotta myöhemmin. Jotkut kutsuivat juuri tätä tietä kolmanneksi tieksi ja palasivat myöhemmin Kallion kolmannelle linjalle Fredin laulamana ja hiven katkerina. Nuoruus oli jäänyt taakse kolmannen tien kulkijana.
Hämärä ja epämääräinen tie
Sakassa termistä puhui jopa Adolf Hitler ja viimeisimpänä Tony Blair brittien linjana. Kolmannen tien hahmottelu on yhtä vanha kuin 1800-luvulla syntynyt sosialismin ja kapitalismin vastakkainasettelu. Se on ollut etenkin poliittisen retoriikan väline kun vaikeaan valitsevaan tilanteeseen on hankittu etäisyyttä eikä uudesta linjasta ole oikein selvyyttä. Kolmas linja on aina hämärä ja epämääräinen.
Matti Vanhasen kolmannella linjalla ei ole yhteistä talousteorioihin, ei Anthony Giddensin julkaisuihin. Saman on havainnut Helsingin Sanomat (16.1) pääkirjoituksessaan, mutta moni löytää yhtymäkohtia historiaan. Vanhasen ohjelmassa on vahva ideologinen lataus ja siinä on haettu selvää pesäeroa markkinaliberalismiin. Samalla se on pyrkimys heittää haastetta kokoomuksen suuntaan joutumatta kuitenkaan suunnitelmatalouden toteuttajaksi.
Valtio etsii rooliaan
Valtion vahvempi rooli korostuu kun jopa suurimmat kaupunkikuntamme ovat joutumassa vaikeuksiin ja elävät syömävelalla. Kun vastattavana on globaalit kriisit, ilmastomuutos ja jatkossa pettymykset vapaana raivoavaan markkinaliberalismiin, kolmas tie on paluutta vanhaan korostamalla kotimaista investointiastetta, kotimaista kulutusta ja lopulta perinteisiä aluepolitiikan infrastruktuurihankkeita. Keskustan puheenjohtaja on palannut puolueensa vahvimmille juurille ja jo maalaisliittoajan traditioon.
Kritiikki kohdistuu ohjelman sisältöön, pieniin yksityskohtiin suomalaiseen tapaan. Tällaisia ovat eläkerahastot, liian pieni tuki osaamiseen, eläkeiän korottamiseen, infatruktuurihankkeiden luonteeseen osana aluepolitiikkaa ja maan asuttuna pitämiseen. Suomesta puuttuu visionäärisen ajattelun kulttuuri ja niinpä globaali visiointi kansallisena jumittuu näpertelyyn päivän teemoissa ja aina muutama vuosi Suomessa muuta maailmaa takana.
Väärin ymmärretty signaali
Näin se näyttäisi läheltä katsoen. Kauempaa ilmiö ei ole toki pelkästään retorinen ja paluu kolmannelle linjalle Fredin mukailemana iskelmänikkarin nostalgiana. Ohjelmassa on ensinnä myönnetty elvytysohjelman tarpeet ja valtion osuus tulevan talouskriisin ahdingossa. Vanhanen myöntää kuinka kauan jatkuva parin prosentin kasvu olisi kansallisesti johtamassa “hiljaisen näivettymisen tielle”. Valtio nähdään aktiivisena osallistujana eikä pelkästään siltarumpujen näpertelijänä globaalissa taloudessa.
Ohjelmassa myönnetään kyseessä olevan löysän vision eikä se sido nykyistä hallitusta. Se on pikemminkin haaste kokoomuksen ja demareiden suuntaan tavalla, jossa on vaikea olla eri mieltä pääministerin tekemien havaintojen kanssa. Tehtiin mitä tahansa, avaus on nyt pääministeri Matti Vanhasen kolmannen tien kulkijana.
Poliittisesti kolmas tie ja sen sitominen vanhaan traditioon, kekkosajan kulttuuriin, on väärä signaali globaalissa ja kokonaan uutta mallia hakevassa maailmantaloudessa. Kun samaan aikaan seuraa millaisen kokoonpanon Barack Obama on löytänyt omalle kabinetilleen, näkökulma on entistäkin virheellisempi. Jäykkäniskaisesta ideologisuudesta irtaudutaan ja kädenojennus tapahtuu myös islamin suuntaan. Barack käyttää jo toista nimeään “Hussein” ja on tulossa ulos Lähi-idän ja Etelä-Aasian väkivaltavyyhdestä. Barackin on puhdistettava Yhdysvaltain “imago” muuten kaikki muu on turhaa. Matti Vanhanen on paininut saman ongelman kimpussa puolueensa kanssa porvarihallituksessa.
Yhdysvalloista saatu signaali
Yhdysvalloissa avainhahmoja ovat jatkossa kokeneet virkamiehet ja oikeusoppineet kuten oikeusministeri Eric Holder ja CIA:n johtaja Leon Panetta, joiden on saatava ryvettynyt tiedustelukoneisto samalle aaltopituudelle Internet -sukupolven ja muun ihmiskunnan kanssa. John Brennan veti oman ehdokkuutensa pois vasemmistoblogaajien vaatimuksesta, jotka väittivät hänen hyväksyneen kidutukset.
Bushilla ei ollut puutetta asiantuntijoista. Hän ei vaan kuunnellut heitä tai oli oikeammin väärien voimien vietävissä ja tahdoton sätkynukke. Vaikutusvaltaisimmiksi kohosivat kiihkeimmät uuskonservatiivit. Tällaista pelkoa Matti Vanhasella tuskin on pienen maan painiessa aina lopulta globaalin kriisin jälkimainingeissa. Kriisipesäkkeiden realiteetit tunnetaan toki Suomessa ajoissa ja niihin osataan reagoida oikein ja välttäen Kekkosen pelkäämä ja ääneen lausahtama totuus “Onko maalla malttia vaurastua”. Vai olisiko pelko sittenkin aiheellinen ja virheet jo tehty?
Puolustusministerinä istuva Robert Gates on diplomaattinen kehitysavun tuntija ja turvallisuusneuvonantaja James Jones entinen Nato-kenraali. Hän tuntee Irakin ja Afganistanin kuin omat taskunsa ja korkean profiilin sukkulointi jää lopulta ulkoministeri Hillary Clintonille. Clinton osaa taatusti läksynsä.
Onko Obaman lopultakin pettymys
Oleellista on että kolmas linja näkyy nyt Yhdysvaltain toimiessa maailmalla kuten ennenkin samojen motiivien ajamana ja erot ovat nähtävissä lopultakin vain Bushin kyvyttömyydessä käyttää neuvonantajiaan oikein ja Obamanin oletettu kyky toimia itsenäisemmin ja jäämättä saalistamaan luolassa piileksivää terroristia maailmapolitiikan huipulla vallan siirtyessä aikanaan varapresidentti Dick Chneylle ja tämän lakimiehelle David Adingtonille.
Obamanin peikkoja ovat Chicagon demokraattimafia, ahne ay-liike ja tietysti mustat kansalaisoikeusaktivistit. Dawn Johnsen, oikeusaputoimiston johtaja ja Clintonien suojissa noussut professori, saattaa puuttua hanakasti presidentin valtaoikeuksiin kertoen hänelle yhtenään mikä on laillista ja mikä laitonta. Se on juristin tapa käyttää valtaa toiseen juristiin.
Kolmannen tien kolmas kulkija
Kolmas Suomen kolmannen linjan ohjaaja on Yhdysvaltain ja EU:n ohella Venäjä ja Vladimir Putinin asema siellä. Poliittiset oikeudet kansalta ostanut Putin on rahansa käyttänyt ja alkaa todellinen kilpailu vallasta. Se näkyy tavalla, jossa uskotellaan kaiken olevan hyvin, mutta samaan aikaan yhtenäisyys rakoilee ja alkaa pelottelu ulkoisesta uhasta. Johdon politiikkaa on noudatettava tai uhkaa maanpetosta pahempi tuomio. Aletaan puhua “valtiota vahingoittavista rikoksista”.
Kun jättimäisiä öljy- ja kaasuvaroja ei ole käytetty oikein, vuosi Venäjällä alkaa yhtä kehnosti kuin muuallakin maailmalla. Ukraina on kaasuvarkaana ongelma kaasuputkelle ja sitä on vietävä Itämeren halki. Ukraina varastaa ja köyhdyttää Venäjää.
Kun poliittisen kannatuksen ostoon käytetyt rahat eivät ole tuottaneet tulosta, jättimäiset öljytulot eivät monipuolistaneet Venäjän taloutta, seuraava askel on poliittinen lasku ja alkaa kilpailu vallasta. Kuinka kalliiksi poliittisen vallan ostaminen tulee, se ratkaisee lopulta Suomessakin kansan tavan hahmottaa valitun kolmannen linjan uskottavuus ja laman mukanaan tuomien visionäärien kyky reagoida tulevaan ajoissa. Kolmannen linjan hakijoista missään päin maailmassa kenelläkään ei näyttäisi nyt menevän erityisen hyvin.
Kolmas linja on käsite jossa moderni yhteiskunta otti 1900-luvun puolivälin jälkeen irtiottoa markkinaliberalismista ja perinteisestä sosialidemokratiasta. Myöhemmin kolmannen tien toi tunnetuksi englantilainen yhteiskuntatieteilijä Anthony Gidden. Maalaisliitto käytti vaalipropagandassaan tätä “kolmatta tietä” heti sotien jälkeen ja Kekkonen julisti oman teollistamisreforminsa samaan aikaan. Syntyi Pohjois-Suomen raskaan teollisuuden rakenteet Ouluun, Tornioon, Kemiin ja Raaheen sekä Kemijoki yhtiö jatkamaan puutavarayhtiöiden omistaman Pohjolan Voiman aloittamaa koskien rakentamista.
Kolmannen tien evakot
Syntyivät Lokan ja Porttipahdan altaat sekä koskisodat Kuusamossa. Samalla rakennettiin Lapin tiet ja infrastruktuuri myöhemmälle tavallemme siirtää luonnonvarat rattailla etelään sekä turistit pohjoiseen tuontitavarana. Energia kulki linjoja myöten etelän taajamiin ja pohjoisessa alkoi siirtolaisuus Ruotsiin ja juuri rakennetut kylät autioituivat. Monelle evakkotaival oli jo neljäs peräkkäinen. Ensin Karjalasta Sompioon ja Sompiossa saksalaisten polttaessa sen korpeen turvaan vainolaista. Sitten allasevakkona Lapin kyliin mikä minnekin ennen Ruotsiin muuttoa.
Energia ei tuonutkaan mukanaan sitä käyttävää ja omat luonnonvarat jalostavaa lähiseudun teollisuutta. Ruotsista vuonna 1809 erotetut suomalaiset palasivat sinne takaisin suurin joukoin ja juhliva tätä tapahtumaa juuri tänään 200 vuotta myöhemmin. Jotkut kutsuivat juuri tätä tietä kolmanneksi tieksi ja palasivat myöhemmin Kallion kolmannelle linjalle Fredin laulamana ja hiven katkerina. Nuoruus oli jäänyt taakse kolmannen tien kulkijana.
Hämärä ja epämääräinen tie
Sakassa termistä puhui jopa Adolf Hitler ja viimeisimpänä Tony Blair brittien linjana. Kolmannen tien hahmottelu on yhtä vanha kuin 1800-luvulla syntynyt sosialismin ja kapitalismin vastakkainasettelu. Se on ollut etenkin poliittisen retoriikan väline kun vaikeaan valitsevaan tilanteeseen on hankittu etäisyyttä eikä uudesta linjasta ole oikein selvyyttä. Kolmas linja on aina hämärä ja epämääräinen.
Matti Vanhasen kolmannella linjalla ei ole yhteistä talousteorioihin, ei Anthony Giddensin julkaisuihin. Saman on havainnut Helsingin Sanomat (16.1) pääkirjoituksessaan, mutta moni löytää yhtymäkohtia historiaan. Vanhasen ohjelmassa on vahva ideologinen lataus ja siinä on haettu selvää pesäeroa markkinaliberalismiin. Samalla se on pyrkimys heittää haastetta kokoomuksen suuntaan joutumatta kuitenkaan suunnitelmatalouden toteuttajaksi.
Valtio etsii rooliaan
Valtion vahvempi rooli korostuu kun jopa suurimmat kaupunkikuntamme ovat joutumassa vaikeuksiin ja elävät syömävelalla. Kun vastattavana on globaalit kriisit, ilmastomuutos ja jatkossa pettymykset vapaana raivoavaan markkinaliberalismiin, kolmas tie on paluutta vanhaan korostamalla kotimaista investointiastetta, kotimaista kulutusta ja lopulta perinteisiä aluepolitiikan infrastruktuurihankkeita. Keskustan puheenjohtaja on palannut puolueensa vahvimmille juurille ja jo maalaisliittoajan traditioon.
Kritiikki kohdistuu ohjelman sisältöön, pieniin yksityskohtiin suomalaiseen tapaan. Tällaisia ovat eläkerahastot, liian pieni tuki osaamiseen, eläkeiän korottamiseen, infatruktuurihankkeiden luonteeseen osana aluepolitiikkaa ja maan asuttuna pitämiseen. Suomesta puuttuu visionäärisen ajattelun kulttuuri ja niinpä globaali visiointi kansallisena jumittuu näpertelyyn päivän teemoissa ja aina muutama vuosi Suomessa muuta maailmaa takana.
Väärin ymmärretty signaali
Näin se näyttäisi läheltä katsoen. Kauempaa ilmiö ei ole toki pelkästään retorinen ja paluu kolmannelle linjalle Fredin mukailemana iskelmänikkarin nostalgiana. Ohjelmassa on ensinnä myönnetty elvytysohjelman tarpeet ja valtion osuus tulevan talouskriisin ahdingossa. Vanhanen myöntää kuinka kauan jatkuva parin prosentin kasvu olisi kansallisesti johtamassa “hiljaisen näivettymisen tielle”. Valtio nähdään aktiivisena osallistujana eikä pelkästään siltarumpujen näpertelijänä globaalissa taloudessa.
Ohjelmassa myönnetään kyseessä olevan löysän vision eikä se sido nykyistä hallitusta. Se on pikemminkin haaste kokoomuksen ja demareiden suuntaan tavalla, jossa on vaikea olla eri mieltä pääministerin tekemien havaintojen kanssa. Tehtiin mitä tahansa, avaus on nyt pääministeri Matti Vanhasen kolmannen tien kulkijana.
Poliittisesti kolmas tie ja sen sitominen vanhaan traditioon, kekkosajan kulttuuriin, on väärä signaali globaalissa ja kokonaan uutta mallia hakevassa maailmantaloudessa. Kun samaan aikaan seuraa millaisen kokoonpanon Barack Obama on löytänyt omalle kabinetilleen, näkökulma on entistäkin virheellisempi. Jäykkäniskaisesta ideologisuudesta irtaudutaan ja kädenojennus tapahtuu myös islamin suuntaan. Barack käyttää jo toista nimeään “Hussein” ja on tulossa ulos Lähi-idän ja Etelä-Aasian väkivaltavyyhdestä. Barackin on puhdistettava Yhdysvaltain “imago” muuten kaikki muu on turhaa. Matti Vanhanen on paininut saman ongelman kimpussa puolueensa kanssa porvarihallituksessa.
Yhdysvalloista saatu signaali
Yhdysvalloissa avainhahmoja ovat jatkossa kokeneet virkamiehet ja oikeusoppineet kuten oikeusministeri Eric Holder ja CIA:n johtaja Leon Panetta, joiden on saatava ryvettynyt tiedustelukoneisto samalle aaltopituudelle Internet -sukupolven ja muun ihmiskunnan kanssa. John Brennan veti oman ehdokkuutensa pois vasemmistoblogaajien vaatimuksesta, jotka väittivät hänen hyväksyneen kidutukset.
Bushilla ei ollut puutetta asiantuntijoista. Hän ei vaan kuunnellut heitä tai oli oikeammin väärien voimien vietävissä ja tahdoton sätkynukke. Vaikutusvaltaisimmiksi kohosivat kiihkeimmät uuskonservatiivit. Tällaista pelkoa Matti Vanhasella tuskin on pienen maan painiessa aina lopulta globaalin kriisin jälkimainingeissa. Kriisipesäkkeiden realiteetit tunnetaan toki Suomessa ajoissa ja niihin osataan reagoida oikein ja välttäen Kekkosen pelkäämä ja ääneen lausahtama totuus “Onko maalla malttia vaurastua”. Vai olisiko pelko sittenkin aiheellinen ja virheet jo tehty?
Puolustusministerinä istuva Robert Gates on diplomaattinen kehitysavun tuntija ja turvallisuusneuvonantaja James Jones entinen Nato-kenraali. Hän tuntee Irakin ja Afganistanin kuin omat taskunsa ja korkean profiilin sukkulointi jää lopulta ulkoministeri Hillary Clintonille. Clinton osaa taatusti läksynsä.
Onko Obaman lopultakin pettymys
Oleellista on että kolmas linja näkyy nyt Yhdysvaltain toimiessa maailmalla kuten ennenkin samojen motiivien ajamana ja erot ovat nähtävissä lopultakin vain Bushin kyvyttömyydessä käyttää neuvonantajiaan oikein ja Obamanin oletettu kyky toimia itsenäisemmin ja jäämättä saalistamaan luolassa piileksivää terroristia maailmapolitiikan huipulla vallan siirtyessä aikanaan varapresidentti Dick Chneylle ja tämän lakimiehelle David Adingtonille.
Obamanin peikkoja ovat Chicagon demokraattimafia, ahne ay-liike ja tietysti mustat kansalaisoikeusaktivistit. Dawn Johnsen, oikeusaputoimiston johtaja ja Clintonien suojissa noussut professori, saattaa puuttua hanakasti presidentin valtaoikeuksiin kertoen hänelle yhtenään mikä on laillista ja mikä laitonta. Se on juristin tapa käyttää valtaa toiseen juristiin.
Kolmannen tien kolmas kulkija
Kolmas Suomen kolmannen linjan ohjaaja on Yhdysvaltain ja EU:n ohella Venäjä ja Vladimir Putinin asema siellä. Poliittiset oikeudet kansalta ostanut Putin on rahansa käyttänyt ja alkaa todellinen kilpailu vallasta. Se näkyy tavalla, jossa uskotellaan kaiken olevan hyvin, mutta samaan aikaan yhtenäisyys rakoilee ja alkaa pelottelu ulkoisesta uhasta. Johdon politiikkaa on noudatettava tai uhkaa maanpetosta pahempi tuomio. Aletaan puhua “valtiota vahingoittavista rikoksista”.
Kun jättimäisiä öljy- ja kaasuvaroja ei ole käytetty oikein, vuosi Venäjällä alkaa yhtä kehnosti kuin muuallakin maailmalla. Ukraina on kaasuvarkaana ongelma kaasuputkelle ja sitä on vietävä Itämeren halki. Ukraina varastaa ja köyhdyttää Venäjää.
Kun poliittisen kannatuksen ostoon käytetyt rahat eivät ole tuottaneet tulosta, jättimäiset öljytulot eivät monipuolistaneet Venäjän taloutta, seuraava askel on poliittinen lasku ja alkaa kilpailu vallasta. Kuinka kalliiksi poliittisen vallan ostaminen tulee, se ratkaisee lopulta Suomessakin kansan tavan hahmottaa valitun kolmannen linjan uskottavuus ja laman mukanaan tuomien visionäärien kyky reagoida tulevaan ajoissa. Kolmannen linjan hakijoista missään päin maailmassa kenelläkään ei näyttäisi nyt menevän erityisen hyvin.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Sattumaa vai taitoa?
Tutkijat Lehtola ja Sutela (HS 12.1) puuttuvat kiintoisaan aiheeseen huomatessaan kuinka valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkeva projekti on pilannut työilmapiirin tuhansilta todella pitkälle koulutetuilta ihmisiltä valtiosektorin työntekijöinä.
Valtiosektorilta on tarkoitus vähentää liki 15 000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Käytännössä tämä näkyy jo nyt kiristyneenä ilmapiirinä ja kilpailuna, työmäärän tolkuttomana lisääntymisenä. Työtä koskevat muutokset tulevat yllättäen eikä niihin kyetä vaikuttamaan. Aikamme ilmiöt, yksilökeskeisyys ja joustavuus sopii tiettyihin töihin, mutta sitten on niitä joissa potilaan leikkaaminen tai oppilaan kouluttaminen, kansallisen turvallisuuden hoitaminen, vaativat yhteistyötä ja verkostoja. Jos ne puretaan edes osittain, syntyy korvaamattomia aukkoja. Yksilöiden sooloiluilla ja joustavilla pätkätöillä niitä ei hoideta. Usein kyseessä ovat ammatit, joihin kouluttaudutaan vuosikymmenet.
Pieni ja piskuinen valtiosektori
Valtiosektori käyttää työllisestä työvoimastamme vain noin 6 %. Se on liki yhtä olematon kuin nykyinen maataloutemme tai luonnonvarojen käytön primaari sektori ennen sen tuotteiden ja raaka-aineen jalostamista ja kauppaa, kulutusta kohti uusiokiertoa.
Valtiosektoria on moitittu etenkin hyvin koulutetun väen kahmimisesta palveluunsa. Pitkälle koulutettua professoria tai opettajia, lääkäreitä tai poliiseja, juristeja ja humanisteja, valtiotieteilijöitä ei oikein osaa muuhun tehtävään ohjatakaan. Yksityinen sektori kahmii jo nyt 73 % työllisestä työvoimastamme ja kunnatkin valittavat työvoimapulasta. Kunnat ovat tehneet niin aina ja nyt varmaan jo aiheestakin. Valtio on pysyt hiljaa.
Miten selvitä laadukkaan työvoiman saatavuudesta?
Tarvitaanko jatkuvaa työntekijöiden keskinäistä kilpailua, työsuoritusten tolkutonta mittaamista ja suorituslaskelmia juuri näillä jo todella tyhjiin imetyillä aloillamme? Entäpä jos ne eivät kohta työilmapiirinsä ja rasittavuutensa, pienen palkkansa sekä vaativan kolutuksensa vuoksi enää kiinnosta nuoria? Elämmekö väärässä ajassa ja muistelemme 1990-luvun ilmapiiriä kun puhumme supistuksista ja mittaamisesta vielä pari vuosikymmentä myöhemmin, jolloin olisi jo käännettävä huomio tästä uudesta ajasta selviämiseen ja työilmapiirin kohentamiseen, resurssien lisäämiseen.
Joka toinen suomalainen on saanut korkean koulutuksen tänään ja siitä riittää toki myös yksityiselle sektorille. Tilanne on aivan toinen kuin 20 vuotta takaperin eikä tehtävätkään olleet tuolloin samoja kuin nyt koskien sekä kunta- että valtiosektoria. Useimmat meistä tuon sektorin duunareista ovat kouluttaneet itse itsensä moneen kertaan ja jopa väitellee useissa tiedekunnissa. Samalla haemme rahoituksen työllemme kilpaillen samalla tavalla yksityisen sektorin kanssa kuin mikä tahansa yksityisenä itseään pitävä organisaatio tai konserni, joka saa valtion tukea ja apua jopa enemmän kuin vaikkapa valtiosektorin tutkimuslaitos ja sen monet senioritutkijat.
Jälkiomaksujan tapa reagoida ja jatkaa samaa liikettä
Kun Suomessa tapahtuu jotain, se tahtoo olla hidasta ja unohdamme kuinka nopeita muutosten olisi tullut olla eikä samaa liikettä saa jatkaa loputtomiin. Puoluelaitoksemme on tästä Vesa Vareksen kirjoituksessa (HS 11.1) typpiesimerkki. Siellä tapahtuneet muutokset ovat olleet vuosikymmenten saatossa olemattomia ja vasta tänään alamme jossain määrin saada puoluekarttamme eurooppalaistumaan. Kokoomus ja konservatiivit alkavat kooltaan vastata johtavaa oikeistopuoluetta, vihreistä on tullut eurooppalaisen liberaalipuolueen oloinen ja kokoinen puolue, räyhähenkenä toimiva populistinen puolue perussuomalaisina vastaa sekin vähin erin yleiseurooppalaista tasoa. Äärivasemmisto on ollut meillä tolkuttoman suuri ja sekin on nyt supistumassa eurooppalaiseen kokoonsa. Demereiden koko haastajana on mennyt alamäkeen, mutta toisaalta melkoinen joukko porvareiden kannattajista on ns. kaappi- tai piilodemareita, ja kynnys puolueesta toiseen ei ole kummoinenkaan.
Vareksen mukaan pyrkimys brittiläiseen “uusvasemmistoon” ei ole uskottavaa johtuen demareiden pitkästä vallasta ja siihen väsymisestä. Johtoportaan dramaattinen nuorennus, unelmaprojektit ja verkkosukat eivät ole vakavasti otettavaa politiikkaa ja pahentavat vain paniikkinappulan painajan teatraalista näytelmää. Britanniassa väsyttiin porvareiden pitkään valtakauteen, meillä vasemmiston. Sieltä ei auta ottaa nyt mallia.
Kipinä puuttuu
Jos meille on syntymässä oikeiston ja konservatiivien selkeä johtava puolue, Vareksen mukaan se johtaa luonnonlain tapaan saman tapahtuvan myös vasemmalla siivellä ja siirtymä kohti kaksipuoluejärjestelmää tapahtuu, kuten povasin aiemmin ennen kuntavaalejamme.
Meillä politiikassa ja kasvavassa vanhusten sekä keski-ikäisten ihmisten suhteissa ja yhteiskunnan rakenteiden muutoksissa näyttäisi “kipinä” puuttuvan. Takkatulikaan ei pysy yllä ilman tekoja, sitä on pidettävä yllä.
Kun varttuneitten ihmisten ihmissuhteesta “jotakin puuttuu” on selitettävä täsmällisesti mitä. Kun geenit on tehty 45 -vuotiaan elämänkaarta varten, jatko kolmanteen elämään alkaa olla hiillosten nostattamista keinotekoisesti. Ei sellaisten ihmisten puolueilla, ihmissuhteilla, uuden etsinnällä, innovoinnilla, tahdo olla enää uskottavaa aatteellisuutta ja rakkauskin intohimoisena rapisee. Oppimiseen vaadittavat zenk-geenit ovat sulkeutuneet jo aika päiviä. Toki uutta syntyy ja voimme käyttää geenejämme hyvinkin monella uudella yhdistelmällä, mutta aina sama asia laukaisee niissä saman tavan reagoida, kuten pianon koskettimissa löytyvät samat, samalla tavalla viritetyt äänet.
Päivittäiset ohjelmistopäivitykset - ei rakennemuutoksia
Vanhassa yhteiskunnassa, vanhassa puolueessa ja vanhassa suhteessamme on tehtävä aika ajoin ohjelmistopäivitykset. Usein ne ovat pieniä ja liki päivittäin tehtävissä. Suuret muutokset ovat rakenteellisia ja dramaattisia, niitä on vältettävä. Mediat korostavat vain uutuutta, nuoruutta ja vaihtelua, mutta todellisessa elämässä, aikuisen elämässämme, juuri vanha tuttu on antamassa kaiken. Meillä ei ole geeniemme kanssa muuta vaihtoehtoa tahdoimme sitten tai emme. Sama pää kesät talvet, sanoisi vanha kansa.
Hollantilainen kirjailija Daphne Decker kuvaa kuinka elämämme ei voi olla jatkuvaa hengästymistä, ei jatkuvaa mielenkuohua, ei ikuista intohimon julistusta. Kaikki tämä on ihastumista uuteen ja sen laukaisevat aina samat geenit ja me kyllä tunnistamme sen helposti, ohimenevän ilmiön. Sen perässä juokseva on ikuinen lapsi, vastuuton ja anarkisti muista piittaamaton narsisti. Puolueena sellainen on populistinen räyhähenki ja kerää pettyneitten ihmisten protestiäänet. Se on protesti omalle elämälle.
Geenejään ei voi valita
On kokeiltava uutta puoluetta, uutta ihmissuhdetta, jotta voi kokea samat ongelmat siellä ja usein kärjistettynä ja pikauusintana. Ironia on ihmisessä itsessään, tavassamme pärjätä hyvin myös yksiksemme, jättää puolueet, passivoitua politiikkaan tai oikeammin puoluelaitokseen. Voimme aktivoitua uudella tavalla, jättää vanha traditio tai oikeammin soittaa vanhoilla geeneillämme uusi sävel. Vaikka koskettimet ovat samat niillä voi soittaa niin humppaa kuin jenkkaa, Sibeliuksen sinfoniat. Kaikki on kiinni meistä itsestämme mutta kaikilla meillä on aina ne samat koskettimet, geenit.
Todellinen aikuisen elämä on se, mikä jää jäljelle, kun intohimo, narsistinen anarkistinen on ohi, ihastumien kadonnut, rakkaus palanut loppuun. Tämän oivaltaminen on yhtä lailla taito kuin onnellinen sattuma. Meillä on juuret, jotka kasvoivat toisiinsa maan alla, ja sitten kun kaikki kauniit kukat olivat varisseet oksiltamme, huomasimme olevamme sama puu kahden sijasta, yksi ihminen, yksi porvari ja vasemmisto, yksi julkinen ja yksityinen työnantaja samassa veneessä soutaen.
Valtiosektorilta on tarkoitus vähentää liki 15 000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Käytännössä tämä näkyy jo nyt kiristyneenä ilmapiirinä ja kilpailuna, työmäärän tolkuttomana lisääntymisenä. Työtä koskevat muutokset tulevat yllättäen eikä niihin kyetä vaikuttamaan. Aikamme ilmiöt, yksilökeskeisyys ja joustavuus sopii tiettyihin töihin, mutta sitten on niitä joissa potilaan leikkaaminen tai oppilaan kouluttaminen, kansallisen turvallisuuden hoitaminen, vaativat yhteistyötä ja verkostoja. Jos ne puretaan edes osittain, syntyy korvaamattomia aukkoja. Yksilöiden sooloiluilla ja joustavilla pätkätöillä niitä ei hoideta. Usein kyseessä ovat ammatit, joihin kouluttaudutaan vuosikymmenet.
Pieni ja piskuinen valtiosektori
Valtiosektori käyttää työllisestä työvoimastamme vain noin 6 %. Se on liki yhtä olematon kuin nykyinen maataloutemme tai luonnonvarojen käytön primaari sektori ennen sen tuotteiden ja raaka-aineen jalostamista ja kauppaa, kulutusta kohti uusiokiertoa.
Valtiosektoria on moitittu etenkin hyvin koulutetun väen kahmimisesta palveluunsa. Pitkälle koulutettua professoria tai opettajia, lääkäreitä tai poliiseja, juristeja ja humanisteja, valtiotieteilijöitä ei oikein osaa muuhun tehtävään ohjatakaan. Yksityinen sektori kahmii jo nyt 73 % työllisestä työvoimastamme ja kunnatkin valittavat työvoimapulasta. Kunnat ovat tehneet niin aina ja nyt varmaan jo aiheestakin. Valtio on pysyt hiljaa.
Miten selvitä laadukkaan työvoiman saatavuudesta?
Tarvitaanko jatkuvaa työntekijöiden keskinäistä kilpailua, työsuoritusten tolkutonta mittaamista ja suorituslaskelmia juuri näillä jo todella tyhjiin imetyillä aloillamme? Entäpä jos ne eivät kohta työilmapiirinsä ja rasittavuutensa, pienen palkkansa sekä vaativan kolutuksensa vuoksi enää kiinnosta nuoria? Elämmekö väärässä ajassa ja muistelemme 1990-luvun ilmapiiriä kun puhumme supistuksista ja mittaamisesta vielä pari vuosikymmentä myöhemmin, jolloin olisi jo käännettävä huomio tästä uudesta ajasta selviämiseen ja työilmapiirin kohentamiseen, resurssien lisäämiseen.
Joka toinen suomalainen on saanut korkean koulutuksen tänään ja siitä riittää toki myös yksityiselle sektorille. Tilanne on aivan toinen kuin 20 vuotta takaperin eikä tehtävätkään olleet tuolloin samoja kuin nyt koskien sekä kunta- että valtiosektoria. Useimmat meistä tuon sektorin duunareista ovat kouluttaneet itse itsensä moneen kertaan ja jopa väitellee useissa tiedekunnissa. Samalla haemme rahoituksen työllemme kilpaillen samalla tavalla yksityisen sektorin kanssa kuin mikä tahansa yksityisenä itseään pitävä organisaatio tai konserni, joka saa valtion tukea ja apua jopa enemmän kuin vaikkapa valtiosektorin tutkimuslaitos ja sen monet senioritutkijat.
Jälkiomaksujan tapa reagoida ja jatkaa samaa liikettä
Kun Suomessa tapahtuu jotain, se tahtoo olla hidasta ja unohdamme kuinka nopeita muutosten olisi tullut olla eikä samaa liikettä saa jatkaa loputtomiin. Puoluelaitoksemme on tästä Vesa Vareksen kirjoituksessa (HS 11.1) typpiesimerkki. Siellä tapahtuneet muutokset ovat olleet vuosikymmenten saatossa olemattomia ja vasta tänään alamme jossain määrin saada puoluekarttamme eurooppalaistumaan. Kokoomus ja konservatiivit alkavat kooltaan vastata johtavaa oikeistopuoluetta, vihreistä on tullut eurooppalaisen liberaalipuolueen oloinen ja kokoinen puolue, räyhähenkenä toimiva populistinen puolue perussuomalaisina vastaa sekin vähin erin yleiseurooppalaista tasoa. Äärivasemmisto on ollut meillä tolkuttoman suuri ja sekin on nyt supistumassa eurooppalaiseen kokoonsa. Demereiden koko haastajana on mennyt alamäkeen, mutta toisaalta melkoinen joukko porvareiden kannattajista on ns. kaappi- tai piilodemareita, ja kynnys puolueesta toiseen ei ole kummoinenkaan.
Vareksen mukaan pyrkimys brittiläiseen “uusvasemmistoon” ei ole uskottavaa johtuen demareiden pitkästä vallasta ja siihen väsymisestä. Johtoportaan dramaattinen nuorennus, unelmaprojektit ja verkkosukat eivät ole vakavasti otettavaa politiikkaa ja pahentavat vain paniikkinappulan painajan teatraalista näytelmää. Britanniassa väsyttiin porvareiden pitkään valtakauteen, meillä vasemmiston. Sieltä ei auta ottaa nyt mallia.
Kipinä puuttuu
Jos meille on syntymässä oikeiston ja konservatiivien selkeä johtava puolue, Vareksen mukaan se johtaa luonnonlain tapaan saman tapahtuvan myös vasemmalla siivellä ja siirtymä kohti kaksipuoluejärjestelmää tapahtuu, kuten povasin aiemmin ennen kuntavaalejamme.
Meillä politiikassa ja kasvavassa vanhusten sekä keski-ikäisten ihmisten suhteissa ja yhteiskunnan rakenteiden muutoksissa näyttäisi “kipinä” puuttuvan. Takkatulikaan ei pysy yllä ilman tekoja, sitä on pidettävä yllä.
Kun varttuneitten ihmisten ihmissuhteesta “jotakin puuttuu” on selitettävä täsmällisesti mitä. Kun geenit on tehty 45 -vuotiaan elämänkaarta varten, jatko kolmanteen elämään alkaa olla hiillosten nostattamista keinotekoisesti. Ei sellaisten ihmisten puolueilla, ihmissuhteilla, uuden etsinnällä, innovoinnilla, tahdo olla enää uskottavaa aatteellisuutta ja rakkauskin intohimoisena rapisee. Oppimiseen vaadittavat zenk-geenit ovat sulkeutuneet jo aika päiviä. Toki uutta syntyy ja voimme käyttää geenejämme hyvinkin monella uudella yhdistelmällä, mutta aina sama asia laukaisee niissä saman tavan reagoida, kuten pianon koskettimissa löytyvät samat, samalla tavalla viritetyt äänet.
Päivittäiset ohjelmistopäivitykset - ei rakennemuutoksia
Vanhassa yhteiskunnassa, vanhassa puolueessa ja vanhassa suhteessamme on tehtävä aika ajoin ohjelmistopäivitykset. Usein ne ovat pieniä ja liki päivittäin tehtävissä. Suuret muutokset ovat rakenteellisia ja dramaattisia, niitä on vältettävä. Mediat korostavat vain uutuutta, nuoruutta ja vaihtelua, mutta todellisessa elämässä, aikuisen elämässämme, juuri vanha tuttu on antamassa kaiken. Meillä ei ole geeniemme kanssa muuta vaihtoehtoa tahdoimme sitten tai emme. Sama pää kesät talvet, sanoisi vanha kansa.
Hollantilainen kirjailija Daphne Decker kuvaa kuinka elämämme ei voi olla jatkuvaa hengästymistä, ei jatkuvaa mielenkuohua, ei ikuista intohimon julistusta. Kaikki tämä on ihastumista uuteen ja sen laukaisevat aina samat geenit ja me kyllä tunnistamme sen helposti, ohimenevän ilmiön. Sen perässä juokseva on ikuinen lapsi, vastuuton ja anarkisti muista piittaamaton narsisti. Puolueena sellainen on populistinen räyhähenki ja kerää pettyneitten ihmisten protestiäänet. Se on protesti omalle elämälle.
Geenejään ei voi valita
On kokeiltava uutta puoluetta, uutta ihmissuhdetta, jotta voi kokea samat ongelmat siellä ja usein kärjistettynä ja pikauusintana. Ironia on ihmisessä itsessään, tavassamme pärjätä hyvin myös yksiksemme, jättää puolueet, passivoitua politiikkaan tai oikeammin puoluelaitokseen. Voimme aktivoitua uudella tavalla, jättää vanha traditio tai oikeammin soittaa vanhoilla geeneillämme uusi sävel. Vaikka koskettimet ovat samat niillä voi soittaa niin humppaa kuin jenkkaa, Sibeliuksen sinfoniat. Kaikki on kiinni meistä itsestämme mutta kaikilla meillä on aina ne samat koskettimet, geenit.
Todellinen aikuisen elämä on se, mikä jää jäljelle, kun intohimo, narsistinen anarkistinen on ohi, ihastumien kadonnut, rakkaus palanut loppuun. Tämän oivaltaminen on yhtä lailla taito kuin onnellinen sattuma. Meillä on juuret, jotka kasvoivat toisiinsa maan alla, ja sitten kun kaikki kauniit kukat olivat varisseet oksiltamme, huomasimme olevamme sama puu kahden sijasta, yksi ihminen, yksi porvari ja vasemmisto, yksi julkinen ja yksityinen työnantaja samassa veneessä soutaen.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Huonoja uutisia
Uutiset syntyvät harvoin myönteisistä ja positiivisista asioista. Niinpä kun elämme nyt uusmediassa itsekin sitä koko ajan tuottaen, törmäämme koko ajan tähän negaatioon. Se on kääntöpuoli positiolle, myönteiselle suhtautumiselle elämään.
Positiivisten ajatusten yliopisto
Takavuosina opiskelimme Oulussa positiivista ajattelua yliopistossa. Kielsimme kaikki negatiiviset ja kielteiset ilmaisut ja käsitteet. Jopa mutta -sana oli jyrkästi kielletty. Se kun toi mieleen tavan ensin kiitellä ja hyväksyä, mutta sitten ottaa kaikki takaisin kuulijan korvien punoittaessa heti tuon sanan kuultuaan. Sadistinen luonne rakastaa tällaisia kissa-hiiri -leikkejä. Ensin hyvät uutiset ja sitten huonot. Stalin rakasti sadistina antaa armeijansa johdolle korotuksia, ja surmauttaa heti juhlinnan jälkeen. Hitler oli sadomasokistinen ja jatkoi kansansa kiusaamista saaden siitäkin nautintoa aivan loppuun saakka. Sadistisen ihmisen toimintaa on paljon helpompi ennakoida kuin masokistisen saati sadomasokistisen persoonallisuuden. Maanisdepressiivinen häiriö on hankalampi hoitajilleen kuin puhtaasti depressiivinen tai maaninen persoonallisuus. Yhteen suuntaan etääntyvät kehitykset ovat tutkijalle helpommin ennustettavia kuin moneen suuntaan aaltoilevat ja toisiaan poissulkevat.
Maksoimme Oulussa kiltisti sakkoa käyttäessämme negaatioita ja käänsimme jopa tutun nelikentän (swot) analyysin heikkoudet ja uhat aina positiivisiksi vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. Tästä käynnistyi 1970-luvun Oulun nousu ja usko ihmeisiin omana teknologiakeskuksena ja innovaatioympäristönä, omana suurena keskuksena ja tiedepuistona niin musiikin, taiteen kuin urheilun ja etenkin jääkiekon vaativilla areenoilla. Talous oli saatava kuitenkin ensin innovatiiviselle uralle ja positiivisella mielellä sekä maanisella hengellä. Perisuomalainen depressio kiellettiin ja se mitä ei ole symbolivarastossamme tunnekielenä, sitä ei ole olemassakaan. Laestadiolaiseen kuriin ja tervaporvarin oppiin käännytetty kansa osasi tämän pragmatismin ensimmäisen käskyn rikastua amerikkalaisen bisneshengen utilitaristisella uskolla.
Negatiivisten ajatusten Häme
Saapuminen lamavuonna 1990 Hämeeseen ja Forssaan käänsi kaiken ylösalaisin. Kaikki oli synkkää ja negatiivista, tiede tehtiin sekin kriittisesti ja elämä näytti kovin harmaalta, ihmiset mykän sulkeutuneilta ja depressiivisiltä. Kun saavuin lentokentältä bussilla Forssan linja-autoasemalle kohtasin nuorisojengin, joka alkoi potkia minua katuun. Se oli ensimmäinen sellainen kohtaaminen ihmisiin elinikänäni. Tervetuloa Forssaan ja Lounais-Hämeeseen. Myöhemmin näitä ihmisiä tapasi uudelleen ja myös joulunpyhinä ja aina syynä alkoholin väärin käyttö ja päihteet.
Forssassa joutui opiskelemaan uuden ilmiön. Vanhemmat hyväksyivät päihteet ja niistä oli tullut myös lasten ja naisten kohdalla siedetty ilmiö. Samoin holtiton käyttäytyminen julkisilla paikoilla ja ihmisten kotirauhaa häiriten protestanttisessa maassa silti mukamas eläen. Matka laestadiolaisesta ja savolaisesta Oulusta kohti Hämettä oli samalla hyppy uuden geeniperimän kansan sisälle, kertovat nyt dna-tutkijat. Ero on suurempi kuin minkään eurooppalaisen kansakunnan välillä. Vaikka kieli ja kulttuuri olisikin sama, tuskin nämä ymmärsivät toisiaan. Tuskin tulisin ymmärretyksi, ajattelin silloin ja olin oikeassa.
Kukaan bussia odottava Forssaan saapuessani ei näyttänyt näkevän mitään, taksijonossa seisovat katselivat muualle. Sain juopuneimman nurin ja pääsin karkuun. Keskustasta poispäin. En tiennyt missä kaupungin keskusta mahtaisi löytyä. Toriaukio oli piilossa ja tuskin olisin sitä silloin edes toriksi oivaltanut. Niin autio ja tyhjä se oli eikä nykyisen veroinen ollenkaan.
Vuosi 2008 oli tarinaa Kemijärveltä Gazaan.
Mennyt vuosi oli surullinen mediaa seuranneen näkökulmasta. Finanssikriisi vyöryi liikkeelle ja taantuma alkoi kuin varkain ja rikollisten työnä. Maailmalla on takana pelkästään raunioita ja edessä vaikeasti ennustettavaa pimeää. Tulevaisuuden ennustajat ja myös media koki vaikean tappion jättäessään kertomatta jo aikoja mikä meitä on odottamassa. Kukaan ei osannut ennustaa miten kriisi lähtisi liikkeelle ja kuinka nopeasti se laajenisi. Viisailta jäi omituisella tavalla ymmärtämättä miten maailman talousmahdit ovat toisissaan kiinni ja varastoton JIT (just in time) organisaatio reagoi kaikkeen heti ja viipymättä. Alihankkijaketjut katkeavat kun rahamarkkinat eivät toimi tässä uudessa maailmantaloudessa. Aivan kuten hyvät ja positiiviset innovaatiot pyörivät reaaliaikaisesti ympäri maailmaa, samoin pahan kierre käynnistyy samaan aikaan ja kaikkialla.
Kun luottamus maailman talouteen katoaa alkaa luottamus horjua myös omaan talouteen ja kulutusta on vähennettävä. Ihminen kun on psykologinen eläin, valehteleva eläin ja itsepetos pahin kaikista. Kuten Forssa Suomessa Suomi on maailmantaloudessa aina muutaman askeleen muita jäljessä, mutta suunta on varmasti lopulta sama ja aalto käy syvällä. Tieto siitä kuinka syvälle menemme ja kauanko kurjuutta kestää, lohduttaisi. Valitettavasti tällaista tietoa ei ole nyt käytettävissä. Jotkut puhuvat kuukausista, useimmat kuitenkin vuosista. Ne jotka puhuvat vuosista, ovat nyt oikeassa. Tällaista globaalia harmageddonia emme ole aiemmin kokeneet.
Kuntavaalit suurta petosta
Ennen kuntavaaleja esittelin kuinka olemme menossa syvään ja pitkää lamaan ja kuinka suuri joukko kuntiamme elää nälkävelalla. Ei pitäisi puhua ikäviä silloin, jos aikoo menestyä vaaleissa. Omalla kohdalla pidin kuitenkin velvollisuutena kertoa mitkä kunnat ovat velkaisimpia ja pääosa näistä on nyt vuoden vaihteessa lakannut olemasta. Velkaa tehtiin hulvattomasti ennen liitoksia. Kun on liikkunut Suomessa myös kaavoittajana ja yrittäjiä tutkien ja tukien, tietää milloin ja missä talous menee ahdinkoon. Yhdyskuntien rajat ovat Suomessa harvinaisen selväpiirteiset siinä missä luonnolliset luonnonmaantieteelliset rajamme. Topeliuksen ensimmäisenä kuvaamat kulttuurimaantieteelliset rajat ovat toki muuttuneet, mutta eivät nekään ole kokonaan hävinneet.
Käsitys siitä että vain pienet kunnat ovat vaikeuksissa on harhaa. Yli verovarojensa elävät myös Helsinki, Tampere, Vantaa, Turku, Lahti ja Kuopio. Pakkotilanteessa kunnat joutuvat karsimaan henkilöstöään. Eniten kasvavat sosiaali- ja terveystoimen menot. Luvut liikkuvat kymmenen prosentin molemmin puolin. Oulussa kasvu oli viime vuonna 13 %, Hämeenlinnassa jopa hieman enemmän. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala on uusittava Suomessa. Verorahoituksemme ei tule riittämään peruspalveluihimme vaikka lama ei olisikaan ongelmaa pahentamassa. Vuoden kuluttua Lounais-Häme on vaikeuksissa, joita muutama vuosi sitten olisi voitu ainakin siirtää. Maaseututukijalle ongelmana on se jääräpäisyys, jolla maallikot ovat alkaneet hoitaa yhdyskuntia ja yhteisöjä samaan aikaan ja tehdä tutkimuksen turhaksi puuhasteluksi.
Lähi-itä on kaikkien negaatioiden äiti
Gazan sotaan me palamme tänä vuonna vielä moneen kertaan. Levottomuudet Tiibetissä ja Kauhajoen koulusurmat olemme jo unohtaneet. Presidentti Halonen muistutti meitä väkivaltaisuudestamme. Koska uskalletaan sanoa kuinka naisen testosteronipitoisuus kasvaa huikeasti miehiä enemmän alkoholin ja päihteitten seurauksena ja muutokset mielialaan ja koko fysiologiaan ovat toista luokkaa kuin miehillä. Kansanterveyslaitoksemme sentään uskalsi julkaista tutkimuksen nuorten alle 35 -vuotiaitten naisten pahanvoinnista. Miesten kohdalla se näkyy ja kuuluu tutkimattakin. Tieto siitä että lähes puolet nuorista naisistamme on psyykesairauksiensa vuoksi lääkehoidossa ja käyttää alkoholia samaan aikaan on dramaattinen siinä missä tämän päivän tiedot raskausajan alkoholiongelmista ja pakkohoitoon saattamisesta. Lapsilla on oikeus syntyä terveinä odotti heitä siten millainen maailma tahansa.
Suomalainen ilmastomuutos
Suomalaiset ovat saaneet selvitettyä ilmastomuutoksen vaikutukset omassa maassaan. Tulokset eroavat toisistaan runsaasti mutta dramaattisia ne ovat kaikissa tulkinnoissa. Jo omana aikanamme keskilämpötila nousee neljän ja liki kymmenen asteen välillä. Jos tämä tapahtuisi koko maapallon laajuudelta olisimme lopun edessä jo muutaman vuoden kuluttua. Neljä astetta on ehdoton maksimi. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin ”ilmastomuutoksen lyhyenä oppimääränä” enkä siihen enää palaa. Tekstin voi lukea sieltä. Olkoonkin että olen saanut pyyntöjä kirjoittaa hauskempia ja viihteellisempiä kirjoituksia Lahden suunnalta. Arctic Babylon on kuulemma liian pelottavaa luettavaa ja suomalaisten tutkijoiden löydökset trooppisesta Brasiliasta tukevat sitä taas ikävällä tavalla. Koko valtaisan Amazonin alueen historia menee uusiksi. Alueen suuret tiheästi asutut kaupungit ja korkeakulttuurit eivät olekaan satua. Muutokset luonnossa hukuttavat hetkessä korkeakulttuureja.
Toki on tiedetty kuinka ilmastomuutokset Pohjolassa ovat dramaattisempia kuin muualla johtuen jo pelkästään Jäämeren nopeasta sulamisesta, mutta myös lukuisista muista mm. tuulten suunnista ja sateiden määrästä sekä kokonaan uudelleen arvioitavista globaaleista virtauksista. Näistä Golf-virta on ongelmallisin ennustettava. Sen hidastuminen veisi muutosta kokonaan toiseen suuntaan kuin ennusteet.
Hyvästi Lapin laskettelurinteet
Muutaman vuosikymmenen kuluttua Sodankylän ilmasto on periaatteessa samankaltainen kuin nyt Tampereella tai Helsingissä. Lumitykit eivät auta jos ei ole oikein pakkasta. Hyvästi laskettelulle Levillä ja Saariselällä viimeistään vuonna 2050, Rukalla jo hieman aikaisemmin. Onneksi omat laskettelut ja mäkihyppy jäivät viime vuosisadalle. Oli komeaa kokea metriset hanget ja hypyt syvään luminietokseen. Sukset ja monot olivat eri mallia, tuulipuku Veikko Kankkosen hypyistä tuttu verkkari ja pipo kallellaan päässä. Jääkiekossakin kypärää näki harvoin ja maalivahtinakin seisottiin usein ilman turhia pään ja kasvojen suojuksia. Miehille alapään suojaaminen on ollut aina yläpäätä tärkeäpää ja se näkyy tänäänkin etanolin kulutuksessa. Valitettavasti huonosta päästä kärsii koko ruumis. Etanolirotta on kuin myrkytetty pikkunisäkäs ja ikävää seuraa niin työssä kuin vapaa-ajalla.
Etelässä liki kymmenen asteen nousu toisi meille välimereisen ilmaston. Toki päivät olisivat pitkiä kesällä ja talvella edelleen kaamos. Sateet tulisivat yhä enemmän talvisin kuten Skotlannin nummilla.
Missä tällaista ilmastoa sitten tapaisi tänään? Millaiseen ilmastoon joudumme jalostamaan MTT:n laboratorioissa kasvejamme? Millaisia tuhohyönteisiä torjumme ja kuinka nopeasti luonnonvarain hoitajamme saavat tulosta aikaan. Ehtivätkö mukaan kehitykseen?
Tietenkään tällaista ilmastoa ei ole missään eikä kehitykseen ehditä vastata etenkin kun se muuttuu joka kesä ja talvi. Pitkän kesäpäivän kasvit ja kaamoksen ekosysteemit eivät voi sopeutua hetkessä pohjoisessa samaan aikaan kymmenen asteen lämpötilan nousuun ja valaistuksen säilymiseen. Toki me voimme siirtää lajikkeita muualta mutta niidenkin sopeutuminen on tapahtunut kokonaan toisenlaiseen ilmastoon sekä valaistuksen että sateiden osalta vaikka lämpösumma jotenkin toimisikin. Samalla kun luontomme on nopeasti yhtäällä rikastumassa se kadottaa lajistoaan ja rikkauttaan toisaalla. Dramaattisimmat muutokset tapahtuvat napapiirin pohjoispuolella. Suurimmat muutokset tapahtuvat aina mikroskooppisen pienessä eliöstössä, elävässä maassa ja vesistöissämme. Vasta myöhemmin muutokset näkyvät metsissämme ja vaikkapa kalakannoissa.
Ihmisenä ilmastomuutoksessa
Miten ihminen itse sopuetu muutokseen, jollainen tapahtuu näin lyhyellä aikavälillä? Epäilemättä meissä tapahtuu samoja muutoksia kuin muissakin nisäkkäissä ja reagoimme muutokseen. Pitkä syksy ja sateet pitävät meidät toisella tavalla valveilla kuin pakkastalvina kaamoksessa. Kevät saapuu ”valekeväänä” jo varhain helmikuussa ja aurinko ei ole valmis herättämään meitä horroksestamme. Elämä itse tuottamassamme kasvihuoneen lämmössä ei ole sama asia kuin elämä luonnon muokkaamassa geneettisesti sopeutetussa kierrossa Välimerellä. Meitä hämätään ja me väsymme, alamme biologisen kiertomme liian varhain ja jatkamme sitä liian myöhään. Emme ole varautuneet uusiin taudin aiheuttajiin, viruksiin ja bakteereihin. Kun Helsingissä lämpötila on keskimäärin kymmenen astetta korkeampi kuin nyt, mitä se mahtaakaan olla Malagassa ja Napolissa, Istanbulissa ja Ankarassa.
Kun Suomi ei ole globaalissa maailmassa saareke, uusi talouden nousu alkaisi vaiheessa, jossa ilmastomuutos on jo edennyt koko maailmaa koettelevaksi kaaokseksi. Uusi nousu ei siten ole edes uskottava ja mahdollinen. Ne valtiot jotka saivat taloutensa nousukaudella kasvu-uralle menettävät pitkän laman aikana saavuttamansa edut ja taistelevat keskellä ilmastomuutoksen aiheuttamaa nälänhätää Afrikassa, monessa paikoin Aasiaa ja sen alavia jokideltoja. Emme ole ulkona maailmantalouden muutoksista ja niiden myrskyistä pohtiessamme luonnonvarojemme käyttöä ja suunnittelua. Boreaalinen havumetsävyöhyke ei nyt meitä pelasta maailmantalouden tuhansien miljoonien ihmisten hädässä. Oleellista on että muutos näyttäisi tapahtuvan meillä erittäin suurin askelin, muutaman vuosikymmenen aikana ja sen ovat tutkijat ainakin nyt ennakoineet. Se on ikävistä uutisista ehdottomasti ikävin ja surullisin
Positiivisten ajatusten yliopisto
Takavuosina opiskelimme Oulussa positiivista ajattelua yliopistossa. Kielsimme kaikki negatiiviset ja kielteiset ilmaisut ja käsitteet. Jopa mutta -sana oli jyrkästi kielletty. Se kun toi mieleen tavan ensin kiitellä ja hyväksyä, mutta sitten ottaa kaikki takaisin kuulijan korvien punoittaessa heti tuon sanan kuultuaan. Sadistinen luonne rakastaa tällaisia kissa-hiiri -leikkejä. Ensin hyvät uutiset ja sitten huonot. Stalin rakasti sadistina antaa armeijansa johdolle korotuksia, ja surmauttaa heti juhlinnan jälkeen. Hitler oli sadomasokistinen ja jatkoi kansansa kiusaamista saaden siitäkin nautintoa aivan loppuun saakka. Sadistisen ihmisen toimintaa on paljon helpompi ennakoida kuin masokistisen saati sadomasokistisen persoonallisuuden. Maanisdepressiivinen häiriö on hankalampi hoitajilleen kuin puhtaasti depressiivinen tai maaninen persoonallisuus. Yhteen suuntaan etääntyvät kehitykset ovat tutkijalle helpommin ennustettavia kuin moneen suuntaan aaltoilevat ja toisiaan poissulkevat.
Maksoimme Oulussa kiltisti sakkoa käyttäessämme negaatioita ja käänsimme jopa tutun nelikentän (swot) analyysin heikkoudet ja uhat aina positiivisiksi vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. Tästä käynnistyi 1970-luvun Oulun nousu ja usko ihmeisiin omana teknologiakeskuksena ja innovaatioympäristönä, omana suurena keskuksena ja tiedepuistona niin musiikin, taiteen kuin urheilun ja etenkin jääkiekon vaativilla areenoilla. Talous oli saatava kuitenkin ensin innovatiiviselle uralle ja positiivisella mielellä sekä maanisella hengellä. Perisuomalainen depressio kiellettiin ja se mitä ei ole symbolivarastossamme tunnekielenä, sitä ei ole olemassakaan. Laestadiolaiseen kuriin ja tervaporvarin oppiin käännytetty kansa osasi tämän pragmatismin ensimmäisen käskyn rikastua amerikkalaisen bisneshengen utilitaristisella uskolla.
Negatiivisten ajatusten Häme
Saapuminen lamavuonna 1990 Hämeeseen ja Forssaan käänsi kaiken ylösalaisin. Kaikki oli synkkää ja negatiivista, tiede tehtiin sekin kriittisesti ja elämä näytti kovin harmaalta, ihmiset mykän sulkeutuneilta ja depressiivisiltä. Kun saavuin lentokentältä bussilla Forssan linja-autoasemalle kohtasin nuorisojengin, joka alkoi potkia minua katuun. Se oli ensimmäinen sellainen kohtaaminen ihmisiin elinikänäni. Tervetuloa Forssaan ja Lounais-Hämeeseen. Myöhemmin näitä ihmisiä tapasi uudelleen ja myös joulunpyhinä ja aina syynä alkoholin väärin käyttö ja päihteet.
Forssassa joutui opiskelemaan uuden ilmiön. Vanhemmat hyväksyivät päihteet ja niistä oli tullut myös lasten ja naisten kohdalla siedetty ilmiö. Samoin holtiton käyttäytyminen julkisilla paikoilla ja ihmisten kotirauhaa häiriten protestanttisessa maassa silti mukamas eläen. Matka laestadiolaisesta ja savolaisesta Oulusta kohti Hämettä oli samalla hyppy uuden geeniperimän kansan sisälle, kertovat nyt dna-tutkijat. Ero on suurempi kuin minkään eurooppalaisen kansakunnan välillä. Vaikka kieli ja kulttuuri olisikin sama, tuskin nämä ymmärsivät toisiaan. Tuskin tulisin ymmärretyksi, ajattelin silloin ja olin oikeassa.
Kukaan bussia odottava Forssaan saapuessani ei näyttänyt näkevän mitään, taksijonossa seisovat katselivat muualle. Sain juopuneimman nurin ja pääsin karkuun. Keskustasta poispäin. En tiennyt missä kaupungin keskusta mahtaisi löytyä. Toriaukio oli piilossa ja tuskin olisin sitä silloin edes toriksi oivaltanut. Niin autio ja tyhjä se oli eikä nykyisen veroinen ollenkaan.
Vuosi 2008 oli tarinaa Kemijärveltä Gazaan.
Mennyt vuosi oli surullinen mediaa seuranneen näkökulmasta. Finanssikriisi vyöryi liikkeelle ja taantuma alkoi kuin varkain ja rikollisten työnä. Maailmalla on takana pelkästään raunioita ja edessä vaikeasti ennustettavaa pimeää. Tulevaisuuden ennustajat ja myös media koki vaikean tappion jättäessään kertomatta jo aikoja mikä meitä on odottamassa. Kukaan ei osannut ennustaa miten kriisi lähtisi liikkeelle ja kuinka nopeasti se laajenisi. Viisailta jäi omituisella tavalla ymmärtämättä miten maailman talousmahdit ovat toisissaan kiinni ja varastoton JIT (just in time) organisaatio reagoi kaikkeen heti ja viipymättä. Alihankkijaketjut katkeavat kun rahamarkkinat eivät toimi tässä uudessa maailmantaloudessa. Aivan kuten hyvät ja positiiviset innovaatiot pyörivät reaaliaikaisesti ympäri maailmaa, samoin pahan kierre käynnistyy samaan aikaan ja kaikkialla.
Kun luottamus maailman talouteen katoaa alkaa luottamus horjua myös omaan talouteen ja kulutusta on vähennettävä. Ihminen kun on psykologinen eläin, valehteleva eläin ja itsepetos pahin kaikista. Kuten Forssa Suomessa Suomi on maailmantaloudessa aina muutaman askeleen muita jäljessä, mutta suunta on varmasti lopulta sama ja aalto käy syvällä. Tieto siitä kuinka syvälle menemme ja kauanko kurjuutta kestää, lohduttaisi. Valitettavasti tällaista tietoa ei ole nyt käytettävissä. Jotkut puhuvat kuukausista, useimmat kuitenkin vuosista. Ne jotka puhuvat vuosista, ovat nyt oikeassa. Tällaista globaalia harmageddonia emme ole aiemmin kokeneet.
Kuntavaalit suurta petosta
Ennen kuntavaaleja esittelin kuinka olemme menossa syvään ja pitkää lamaan ja kuinka suuri joukko kuntiamme elää nälkävelalla. Ei pitäisi puhua ikäviä silloin, jos aikoo menestyä vaaleissa. Omalla kohdalla pidin kuitenkin velvollisuutena kertoa mitkä kunnat ovat velkaisimpia ja pääosa näistä on nyt vuoden vaihteessa lakannut olemasta. Velkaa tehtiin hulvattomasti ennen liitoksia. Kun on liikkunut Suomessa myös kaavoittajana ja yrittäjiä tutkien ja tukien, tietää milloin ja missä talous menee ahdinkoon. Yhdyskuntien rajat ovat Suomessa harvinaisen selväpiirteiset siinä missä luonnolliset luonnonmaantieteelliset rajamme. Topeliuksen ensimmäisenä kuvaamat kulttuurimaantieteelliset rajat ovat toki muuttuneet, mutta eivät nekään ole kokonaan hävinneet.
Käsitys siitä että vain pienet kunnat ovat vaikeuksissa on harhaa. Yli verovarojensa elävät myös Helsinki, Tampere, Vantaa, Turku, Lahti ja Kuopio. Pakkotilanteessa kunnat joutuvat karsimaan henkilöstöään. Eniten kasvavat sosiaali- ja terveystoimen menot. Luvut liikkuvat kymmenen prosentin molemmin puolin. Oulussa kasvu oli viime vuonna 13 %, Hämeenlinnassa jopa hieman enemmän. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala on uusittava Suomessa. Verorahoituksemme ei tule riittämään peruspalveluihimme vaikka lama ei olisikaan ongelmaa pahentamassa. Vuoden kuluttua Lounais-Häme on vaikeuksissa, joita muutama vuosi sitten olisi voitu ainakin siirtää. Maaseututukijalle ongelmana on se jääräpäisyys, jolla maallikot ovat alkaneet hoitaa yhdyskuntia ja yhteisöjä samaan aikaan ja tehdä tutkimuksen turhaksi puuhasteluksi.
Lähi-itä on kaikkien negaatioiden äiti
Gazan sotaan me palamme tänä vuonna vielä moneen kertaan. Levottomuudet Tiibetissä ja Kauhajoen koulusurmat olemme jo unohtaneet. Presidentti Halonen muistutti meitä väkivaltaisuudestamme. Koska uskalletaan sanoa kuinka naisen testosteronipitoisuus kasvaa huikeasti miehiä enemmän alkoholin ja päihteitten seurauksena ja muutokset mielialaan ja koko fysiologiaan ovat toista luokkaa kuin miehillä. Kansanterveyslaitoksemme sentään uskalsi julkaista tutkimuksen nuorten alle 35 -vuotiaitten naisten pahanvoinnista. Miesten kohdalla se näkyy ja kuuluu tutkimattakin. Tieto siitä että lähes puolet nuorista naisistamme on psyykesairauksiensa vuoksi lääkehoidossa ja käyttää alkoholia samaan aikaan on dramaattinen siinä missä tämän päivän tiedot raskausajan alkoholiongelmista ja pakkohoitoon saattamisesta. Lapsilla on oikeus syntyä terveinä odotti heitä siten millainen maailma tahansa.
Suomalainen ilmastomuutos
Suomalaiset ovat saaneet selvitettyä ilmastomuutoksen vaikutukset omassa maassaan. Tulokset eroavat toisistaan runsaasti mutta dramaattisia ne ovat kaikissa tulkinnoissa. Jo omana aikanamme keskilämpötila nousee neljän ja liki kymmenen asteen välillä. Jos tämä tapahtuisi koko maapallon laajuudelta olisimme lopun edessä jo muutaman vuoden kuluttua. Neljä astetta on ehdoton maksimi. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin ”ilmastomuutoksen lyhyenä oppimääränä” enkä siihen enää palaa. Tekstin voi lukea sieltä. Olkoonkin että olen saanut pyyntöjä kirjoittaa hauskempia ja viihteellisempiä kirjoituksia Lahden suunnalta. Arctic Babylon on kuulemma liian pelottavaa luettavaa ja suomalaisten tutkijoiden löydökset trooppisesta Brasiliasta tukevat sitä taas ikävällä tavalla. Koko valtaisan Amazonin alueen historia menee uusiksi. Alueen suuret tiheästi asutut kaupungit ja korkeakulttuurit eivät olekaan satua. Muutokset luonnossa hukuttavat hetkessä korkeakulttuureja.
Toki on tiedetty kuinka ilmastomuutokset Pohjolassa ovat dramaattisempia kuin muualla johtuen jo pelkästään Jäämeren nopeasta sulamisesta, mutta myös lukuisista muista mm. tuulten suunnista ja sateiden määrästä sekä kokonaan uudelleen arvioitavista globaaleista virtauksista. Näistä Golf-virta on ongelmallisin ennustettava. Sen hidastuminen veisi muutosta kokonaan toiseen suuntaan kuin ennusteet.
Hyvästi Lapin laskettelurinteet
Muutaman vuosikymmenen kuluttua Sodankylän ilmasto on periaatteessa samankaltainen kuin nyt Tampereella tai Helsingissä. Lumitykit eivät auta jos ei ole oikein pakkasta. Hyvästi laskettelulle Levillä ja Saariselällä viimeistään vuonna 2050, Rukalla jo hieman aikaisemmin. Onneksi omat laskettelut ja mäkihyppy jäivät viime vuosisadalle. Oli komeaa kokea metriset hanget ja hypyt syvään luminietokseen. Sukset ja monot olivat eri mallia, tuulipuku Veikko Kankkosen hypyistä tuttu verkkari ja pipo kallellaan päässä. Jääkiekossakin kypärää näki harvoin ja maalivahtinakin seisottiin usein ilman turhia pään ja kasvojen suojuksia. Miehille alapään suojaaminen on ollut aina yläpäätä tärkeäpää ja se näkyy tänäänkin etanolin kulutuksessa. Valitettavasti huonosta päästä kärsii koko ruumis. Etanolirotta on kuin myrkytetty pikkunisäkäs ja ikävää seuraa niin työssä kuin vapaa-ajalla.
Etelässä liki kymmenen asteen nousu toisi meille välimereisen ilmaston. Toki päivät olisivat pitkiä kesällä ja talvella edelleen kaamos. Sateet tulisivat yhä enemmän talvisin kuten Skotlannin nummilla.
Missä tällaista ilmastoa sitten tapaisi tänään? Millaiseen ilmastoon joudumme jalostamaan MTT:n laboratorioissa kasvejamme? Millaisia tuhohyönteisiä torjumme ja kuinka nopeasti luonnonvarain hoitajamme saavat tulosta aikaan. Ehtivätkö mukaan kehitykseen?
Tietenkään tällaista ilmastoa ei ole missään eikä kehitykseen ehditä vastata etenkin kun se muuttuu joka kesä ja talvi. Pitkän kesäpäivän kasvit ja kaamoksen ekosysteemit eivät voi sopeutua hetkessä pohjoisessa samaan aikaan kymmenen asteen lämpötilan nousuun ja valaistuksen säilymiseen. Toki me voimme siirtää lajikkeita muualta mutta niidenkin sopeutuminen on tapahtunut kokonaan toisenlaiseen ilmastoon sekä valaistuksen että sateiden osalta vaikka lämpösumma jotenkin toimisikin. Samalla kun luontomme on nopeasti yhtäällä rikastumassa se kadottaa lajistoaan ja rikkauttaan toisaalla. Dramaattisimmat muutokset tapahtuvat napapiirin pohjoispuolella. Suurimmat muutokset tapahtuvat aina mikroskooppisen pienessä eliöstössä, elävässä maassa ja vesistöissämme. Vasta myöhemmin muutokset näkyvät metsissämme ja vaikkapa kalakannoissa.
Ihmisenä ilmastomuutoksessa
Miten ihminen itse sopuetu muutokseen, jollainen tapahtuu näin lyhyellä aikavälillä? Epäilemättä meissä tapahtuu samoja muutoksia kuin muissakin nisäkkäissä ja reagoimme muutokseen. Pitkä syksy ja sateet pitävät meidät toisella tavalla valveilla kuin pakkastalvina kaamoksessa. Kevät saapuu ”valekeväänä” jo varhain helmikuussa ja aurinko ei ole valmis herättämään meitä horroksestamme. Elämä itse tuottamassamme kasvihuoneen lämmössä ei ole sama asia kuin elämä luonnon muokkaamassa geneettisesti sopeutetussa kierrossa Välimerellä. Meitä hämätään ja me väsymme, alamme biologisen kiertomme liian varhain ja jatkamme sitä liian myöhään. Emme ole varautuneet uusiin taudin aiheuttajiin, viruksiin ja bakteereihin. Kun Helsingissä lämpötila on keskimäärin kymmenen astetta korkeampi kuin nyt, mitä se mahtaakaan olla Malagassa ja Napolissa, Istanbulissa ja Ankarassa.
Kun Suomi ei ole globaalissa maailmassa saareke, uusi talouden nousu alkaisi vaiheessa, jossa ilmastomuutos on jo edennyt koko maailmaa koettelevaksi kaaokseksi. Uusi nousu ei siten ole edes uskottava ja mahdollinen. Ne valtiot jotka saivat taloutensa nousukaudella kasvu-uralle menettävät pitkän laman aikana saavuttamansa edut ja taistelevat keskellä ilmastomuutoksen aiheuttamaa nälänhätää Afrikassa, monessa paikoin Aasiaa ja sen alavia jokideltoja. Emme ole ulkona maailmantalouden muutoksista ja niiden myrskyistä pohtiessamme luonnonvarojemme käyttöä ja suunnittelua. Boreaalinen havumetsävyöhyke ei nyt meitä pelasta maailmantalouden tuhansien miljoonien ihmisten hädässä. Oleellista on että muutos näyttäisi tapahtuvan meillä erittäin suurin askelin, muutaman vuosikymmenen aikana ja sen ovat tutkijat ainakin nyt ennakoineet. Se on ikävistä uutisista ehdottomasti ikävin ja surullisin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)