Kolme pääsiäisen ajan kertomusta

Omituinen haastattelu


Kasanedustaja Marja Tiura antoi Apu -lehdelle haastattelun. Alkamatta käydä läpi sen synnyttämää pääsiäisen ajan kärsimysnäytelmää, lopputuloksena oli Marja Tiuran ero varapuheenjohtajan paikalta ja hänen miehensä Olli Ainolan ero tehtävästään Ylen taloustoimituksen päällikkönä. Varmaan tapahtumasarjalla on ollut vielä syvempiä vaikutuksia näiden ihmisten lähiympäristöön ja perhe-elämään, lapsiin. Puheenjohtaja Kataisen mielestä kyseessä oli “Aika lailla suomenennätystasoa turhimmassa aiheessa” (HS. 7.4.). Katainen on oikeassa.

Felix Kersten

Pyhien aikaan Yle esitti ties monennenko kerran Emmanuel Amaran dokumentin Heinrich Himmlerin henkilääkäri Felix Kerstenin uskomattomasta kärsimysnäytelmästä historioitsijoiden ja hänen poikansa Arno Kerstenin kuvaamana. Himmler oli Gestapon päällikkö sekä keskitys- ja tuhoamisleirien isä toisen maailmansodan Saksassa. Musta perkele, jonka kunnianhimo päällikkyydestä kasvoi sodan kestäessä ja tuotti myös tulosta Hitlerin rinnalla.

Kersten hakeutui kirjavien vaiheiden jälkeen pelätyn SS-organisaattorin ja keskistysleirien isänä tunnetun Himmlerin henkilääkäriksi. Hän oli hankkinut poikkeuksellisia taitoja länsimaisen lääketieteen luontaishoitajana ja hierojana Tiibetissä ja tunnettiin niistä maailman poliittisen eliitin kertomana, etenkin Hollannin prinssipuolison Hendrikin ja Italian ulkoministeri, kreivi Galeazzo Cianon välittämänä vatsavaivoistaan valittaneelle Himmlerille.

Himmler oli sairaalloinen ja kärsi etenkin selittämättömistä vatsavaivoista, joita hänen “maaginen buddha” hoiti aluksi kokeiluluonteisesti ja myöhemmin jääden pysyvästi saksalaisen natsipyövelin lähimmäksi sydänystäväksi, hoitajaksi monine psykologisine taitoineen ja hoitavine käsineen. Ihmiskehon toiminnallinen ja fysiologinen, psyykkinen ja somaattinen, olivat hänelle tuttuja siinä missä kyky manipuloida hoidettavaansa.

Manuaalisen terapian magnetisööri

Dokumentin mukaan Virossa syntynyt, baltiansaksalainen, sisällissotaan Suomessa osallistunut ja suomalaistunut Felix Kersten alkoi vaikuttaa natsi-Saksan vatsavaivoihin sisältä käsin pyrkimällä vapauttamaan keskitysleiriin joutuvia, ja myöhemmin hänestä tuli jopa keskeinen pääneuvottelija yhdessä Punaisen Ristin ja juutalaisjärjestön edustajien välimiehenä Himmlerin suuntaan vapautettaessa leirien vankeja varmalta tuholta sodan loppuvaiheessa. Puhuttiin tuhansista, kymmenistä tuhansista pelastetuista. Aluksi etenkin hollantilaisia, belgialaisia, norjalaisia ja tanskalaisia Ruotsiin kuljettaen toimimalla yhdysmiehenä ruotsalaisen kreivi Folke Bernandotten ja Himmlerin välillä.

Sodan päätyttyä Ruotsin valtio, tärkein uhrien vastaanottaja, kieltäytyi ottamasta Kersteniä suojiinsa ja piti tätä viime kädessä Himmlerin henkilääkärinä. Kansakotia haluttiin rakentaa maailmansodan jälkeen tavalla, jossa Kersten olisi ollut ongelmajätettä, johon Ruotsi ei halunnut käsiään liata. Menköön siis kotimaahansa Suomeen, jossa sodan uhrit ja marttyyrit, syntipukit, kiusaajat ja kiusatut, olivat tuttu ilmiö, ja jatkuvat edelleen pääsiäisenä 2010 vanhan sosiaalisen pääoman ja muistin tukemana draamana.

Korkeita kunniamerkkejä Hollannista ja Ranskasta

Felix Kerstenin uskomaton kertomus on uskottava, jos sen sitoo suomalaiseen kokemukseen sodasta, pyövelin ja uhrin vaihtuvasta roolista, ja lääkärin tapaan toimia eettisesti samalla ottaen riskejä, jotka olivat viedä hänet itsensä Heydrichin epäilemänä agenttina kuolemanleirille.

Sankaruuden ja pimeän petturuuden raja on hiuksen hieno ja syntyy historian antamana tuomiona, jossa oleellista on myös luonnollisesti myöhempi tapahtumien kulku ja sodassa sen lopputulos. Historian kun kirjoittaa aina voittaja.

Oleellista on että Felix Kerstenin toiminta pelasti ihmishenkiä olkoonkin, että hän hoiti samalla historian suurinta pyöveliä sodan alusta sen loppuun saakka. Hänen asemansa Himmlerin lääkärinä mahdollisti tämän toiminnan. Kun sitä tarkkailee kauempaa, on tunnettava myös Himmlerin asema ja tarkoituksenmukainen toiminta sodan kääntyessä varmaksi tappioksi.

Himmler allekirjoitti sopimuksen, jossa keskitysleirejä ei räjäytetty ja niiden hallinto antautui liittoutuneiden saapuessa. Neuvottelu tapahtui myöhään yöllä Hitlerin syntymäpäivän jälkeen ja mukana olivat Himmlerin ohella juutalaisten maailmankonferenssin puheenjohtaja Norbert Manzur, Himmler ja Kersten sen keskeisenä järjestäjänä.

Ketjuuntuvat kaaosteorian kuvaukset

Pääsiäisen kolmas kiintoisa fiktiivinen kertomus oli kaksiosainen elokuva liikenneonnettomuudesta. Se esitettiin takautuvin kuvin ja välillä palaten autojen ketjukolarissa mukana olleiden moottoriliikennetien uhreihin ja heidän tarinaansa. Keskiössä liikkui liian fiksu tutkija, poliisi, jolla oli taipumusta hakea selitystä kullekin ketjuonnettomuuden uhrille erikseen, viedä tapaus liikenneonnettomuudesta ketjuuntuen syvemmälle, jolloin jokaisen tapahtuman sisältä alkoi paljastua yhä uusia juonen alkuja ja rikosten päättymätön vyyhti. Liikenneonnettomuudesta oli yllättäen syntymässä mafiaperheen tarina, jossa viimenen tappo tapahtui vielä kolarin jälkeen anopin menettäessä henkensä liikenneonnettomuuden kaaoksen mahdollistaessa sopivat lavasteet ikävän ihmisen poistamiseen kolme vuosikymmentä jatkuneen kiusanteon jälkeen.

Kaikilla onnettomuuden osallisilla oli jotain peiteltävää ja lopulta suurin syyllinen olikin vaatimaton mehiläinen, kaaosteorian tapaan kaiken käynnistänyt syntipukki, joka oli joutunut tahtomattaan ansaan henkilöauton sisälle, pörräsi ensimmäisen kolariauton kuljettajan kiusaksi ja oli lopulta pitkän, katkeamattoman prosessin alkulähde.

Ilman tätä kiusanhenkeä, vangiksi jäänyttä hyönteistä, poistamalla se etukäteen hengiltä, mitään ketjukolaria ja sen ketjuunnuttavia myöhempiä poliisin selvittämiä ilmiöitä ei olisi tullut esille. Elämä olisi muutenkin mennyt latuja, jotka olisivat nyt toiset kuin ennen tuota onnetonta mehiläisen aiheuttamaa kolarisumaa, sen tuomaa onnea ja onnettomuutta.

Kaaos ei ole rationaalinen ketju

Poistamalla yksi tekijä luvultaan äärettömästä tekijöiden joukosta, Felix Kersten ei olisi tavannut Himmleriä, emmekä me pohtisi hänen osuuttaan juutalaisten kohtaloihin, tiibetiläisen koulutuksen mahdollisesti saaneen puolisuomalaisen lääkärin elämäntarinaan hänen poikansa ja historioitsijoiden kertomana ja värittämänä lineaaristen ja ketjuuntuvien, tarkkaan valittujen tapahtumien satuna Emmanuel Amaran tapaan dokumentteja tehden.

Sadun kertoja valitsee jo etukäteen tarinan draaman, jännitteet ja tragedian, historian lehtien synkät sivut ja niiden henkilöt, kerronnan reitit ja sulkee pois turhan mehiläisen, miljoonat väliin tulevat tapahtumat ja niiden vaikutuksen Felix Kerstenin elämään ja toimintatapaan Himmlerin henkilääkärinä. Se muistutti mehiläistä joutuneena väärän auton sisään ja toimien siellä mehiläisen luonteelle tyypilliseen tapaan pörräten.

Kerstenin ja Emmanuel Amandan tarinan onneksi Felixillä, magnetisöörillä puoskarilla, oli poika, joka ymmärsi isäänsä ja rakasti tätä sokeasti, myös tämän omituisia ratkaisuja pysyä Himmlerin lähimpänä avustajana mehiläisenä pörräten ja säilyttäen henkensä hunajaa tuottaen. Juutalaisten onneksi Himmler oli sodan päättyessä täysijärkinen ja hyväksyi leirien purkamisen vaiheessa, jolloin Berliini oli jo pommitettu raunioiksi. Kaikkien onneksi löytyi valtioita, jotka olivat valmiina ottamaan vastaan leirien nälkiintyneet ryysyläiset.

Tiura ja pääsiäisen sanoma

Poistamalla yksi muuttuja Marja Tiuran tai hänen lähiympäristönsä vaikuttajista, Apu -lehden toimittajan aktiviteetista, hiljaisen viikon vähäinen uutisanti, meillä ei olisi kertomusta, jonka lopputuloksena on lohduton tapamme vaatia eroa sekä häneltä että hänen mieheltään. Ruotsalaiset ymmärtävät tätä käytöstämme meitä itseämme paremmin ja venäläiset kokevat sen koomisena.

Sen pohdinta on yhtä hyödytöntä kuin seurata, miksi ja miten mehiläinen joutui autoon, joka aiheutti lopulta kymmenien ihmisten elämän täydellisen muuttumisen ja moottoriliikennetiellä tuhansien muiden samankaltaisten tapahtumien joukossa.

Yhden asian poimiminen tuosta virrasta, sen lineaarisen kuvaamisen draama, on vain tapa hakea myyvä uutinen, tehdä siitä draaman ainesten kautta puhutteleva hiljaisen viikon kärsimysnäytelmä suomalaiseen tapaan, ja aina samoista viihteellisistä printtimedioista sitä hakien, sekä käyttäen samoja jo kokeneita näyttelijöitä. Tällä kertaa Matti Nykänen näyttelijöistämme puuttui tai jäi taustahahmoksi. Toki hänetkin iltalehdissä mainittiin.

Sosiaalisten medioitten kilpailu

Se että tällaiset tapahtumat ja niiden kuvaukset yleistyvät, tulevat esille juuri pääsiäisenä, kertovat sosiaalisten medioitten yleistymisestä. Kun Facebookissa on jo liki 500 miljoonaa käyttäjää, Twitter ja blogit miljardien elämää, emme elä enää lineaaristen ja yksisilmäisten mustavalkeiden valheitten varjossa vaan globaalissa verkostossa, jossa muuttujia, tapahtumiin vaikuttavia ilmiöitä on määrätön määrä.

Kun ne vaikuttavat reaaliaikaisesti, eikä niiden tulkinta ole yksisuuntainen, perinteisen median sepittämä lineaarisesti etenevä ilkikurinen tarina, kertomuksen draaman juoni katoaa. Joka uskoo niihin, uskoi myös lapsena satuihin eikä pohtinut, miksi ilmiöt syntyvät ja elävät sellaista elämää, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja joillakin on taipumusta hankkiutua syntipukeiksi, marttyyreiksi ja toisilla taas pyöveleiksi. Se on kristinopin perussanomaa, synnin luonteen tulkintaa ja armon merkityksen korostamista silloin, kun muuta keinoa ei oikein enää ole edes Paavilla itsellään pyytämättä medoiltamme anteeksi uudessa mediayhteiskunnassa ja sen ikävällä tavalla paljastavassa totuudessa.