CasAsh vaiko SusAsh

Eksogeeninen kansakunta

Viime päivinä suomalaisille ovat tulleet tutuiksi vulkaaniset ilmiöt ja aiemmin maanjäristykset ja tsunamit. Ne ovat käsitteistöä, jotka ovat melkoisen vieraita maassa, jossa maan sisäiset endogeeniset tapahtumat ovat olleet vuosituhannet rauhallisia ja kallioperä maailman vakainta ja vanhinta. Seuraamme lähinnä vain eksogeenisia prosesseja, ja se näkyy jopa kansan luonteessa ilmoista puhuessaan. Jos jotain tapahtuu, se on ulkokohtaista, muualta tullutta ja muiden syytä. Vaikeat asiat ovat filosofointia ja turhuutta, piilossa pysyviä, maton alle lakaistavia. Sinne voi kätkeä myös uusimpien ydinvoimalapäätösten ongelmallisia jätteitämme. Toki nämäkään kalliot eivät takaa sellaisia geologisia aikoja, joissa jääkaudet ja niitä seuraavat mereiset vaiheet peittävät Fennoskandian alleen. Olemme tekemässä päätöksiä, jotka ovat geologisissa ajoissa mitaten mahdottomia omalle tekniikallemme. Otamme vastuuta sellaisesta, jota emme kykene kantamaan. Kun Suomessa tällaisen kysymyksen esittää, se on vain kiusallinen vastattavaksi. Minun jälkeen maailmanloppu, riittää vastaukseksi.

Piilossa oleva uhka

Islannissa vieraillessa tutkijana huomio kiinnittyy usein juuri jäiden alla oleviin tuliperäisiin ja näkymättömiin salaisuuksiin. Nyt purkautuvalla tulivuorella ei ole oikeasti nimeä lainkaan ja siitä käytetäänkin nimenä jäätikköä, joka peittää alueen ja siellä piilottelevat tuliperäiset vuoret. Nyt purkautuva piippu on harvinaisempi kuin sitä lähellä oleva suurempi vulkaaninen lähde. Tähän saakka se on ollut islantilaisten ongelma tulvineen.

Ilman lentoliikennettä emme toki olisi havainneet maamme päälle kulkeutuvia tuhkapilviä juuri lainkaan. Jos sellaista jatkuisi kauan, katoaisimme dinosaurusten tapaan. Jotta suuretkin globaalit ilmiöt havaitaan, ne on liitettävä ensin johonkin uutisen arvoiseen, tai niistä vaietaan. Tsunami tuli läheiseksi käsitteenä, kun uhrien joukossa oli mukana omia kansalaisiamme. Haitin maanjäristys on jo unohdettu. Eksogeeninen pintaliitäjä elää juuri tällaisella maailmankuvalla ja media tekee sen tyytyväiseksi mediamaksullaan.

Eurosentrinen ja nationalistinen tieto

Ja vaikka maininta olisikin tullut Ilmatieteen laitoksen kertomana, niissä tuskin olisi kuvattu yksityiskohtaisesti miten vulkaaninen tuhka muodostuu ja vaikeuttaa lentoliikennettä. Tuskin olisimme saaneet informaatiota, jossa yksityiskohtaisesti kerrotaan niistä prosesseista, joissa tulisen laavan on kohdattava jäinen, satoja metrejä paksu ikijää, ennen kuin se voi muuttua lentoliikennettä kiusaavaksi lasimaiseksi tuhkaksi.

Jotta uutinen olisi uutinen, sen on liityttävä jollain tapaa taustojen selvittämiseen oman kansakuntamme kohdalla, ja saamme vastauksia kysymyksiin, joita emme arvaa edes esittää. Tieteilijälle maailma, jossa vastaus tulee ensin ja kysymys vasta tämän jälkeen, on deduktiivinen. Omenan putoaminen päähän kertoo painovoiman olemassaolosta Newtonin tapaan. Toinen tapa tutkia on kerätä empiiristä aineistoa hakien vastausta jo tehtyyn kysymykseen. Sellainen ei vie maailmaa juurikaan mihinkään suuntaan olkoonkin, että tieto voi olla arvokasta ja Einsteinen deduktiivisesti havaitsema teoria on todistettu oikeaksi.

Kun maassa tehdään suuria yhdyskuntapoliittisia ratkaisuja, energiataloudellisia päätöksiä tai vaikkapa yliopistoja ja korkeakouluja koskevia suunnanvetoja, uutiset valikoituvat niiden oletetun merkityksen kautta, ja aivan kaikkea ei aina kerrota. Niinpä vaikkapa soiden käyttö turpeena esitellään kotimaisena ja uusiutuvana, vihreänä tapana tuottaa energiaa, vaikka samaan aikaan epäilemme itsekin voivatko suot uusiutua aikanamme ja kuinka on mahdollista, että hiilinieluina toimivat suot voivat samaan aikaan olla poltettuina samaa tarkoitusta ajavia etenkin, kun niiden polttaminen tuottaa hiiltä ilmakehään jopa enemmän kuin kivihiilen polttaminen. Tänään tietoa tulee monelta suunnalta ja se on myös tarkoitushakuista, manipuloivaa ja tarkoituksellisesti puutteellista. Uusmedioissa kansakunnan on oltava valistunutta selvittääkseen itse, mistä kulloinkin voisi olla kysymys. Elämme uuden valistusajan kynnyksellä.

Kompromissi ei ole kenenkään hyväksymä

Vihreät eivät ole tyytyväisiä siihen mitä hallitus esittää. Toisaalla ydinenergia on ratkaisuna odotettu ja siihen lisätyt, etenkin metsiin ja tuuleen kohdistuvat ratkaisut yhdessä sekä työllisyyttä että investointeja houkuttelevia keinoja korjata taloutemme perusteita. Onko uusia ydinvoimaloita yksi vai kaksi on lopulta marginaalinen kysymys koko prosessin näkökulmasta. Jos Lappiin päätettään rakentaa allas, on järkevämpää tehdä siitä moninaiskäytölle uskottava ja riittävän suuri kuin vain energiakäyttöön tarkoitettu ja luonnon pilaava energia-allas huonona kompromissina.

Forssaan rakennetaan kallista säätöenergiaa kaasuturbiinin avulla. Jos rakentaisimme tänne valtaisan altaan saisimme Loimijoen tulvat kuriin, Tampereen, Turun ja Helsingin kasvavalle väestölle sopivan virkistysaltaan ja logistinen paikkamme lentokenttineen ja moottoriteineen vahvistuisi vihreän monikäyttöisen tulva- ja energia-altaamme myötä helsinkiläisten kalastaa ja purjehtia. Mutta kuka sellaisen hyväksyisi pelloilleen ja metsiin, soille ja kotipihoilleen?

Kuka takaa että altaalla olisi jatkossa käyttöä ja muistuttaisiko ratkaisu tropiikkiin rakennettavia altaita Braslian sademetsien ja alueen alukuperäiskansojen maita ja elinkeinoja, elämää tuhoten ja loukaten? Jos rakennetaan yksi allas, miksei samantien kaksi tai useampia? Miksi kantaa säkillä valoa taloon, kun seinään saa reikiä. Ja kun niitä tehdään yksi, miksei saman tien useita niin kauan, että koko seinä katoaa ja kaatuu? Tämä hömöläistarina on meille liiankin tuttu lapsuudestamme.

Suomiko Euroopan periferiaa?

On tavattoman helppo puhua ratkaisuista, jotka eivät ympäristötuhoineen ja muutoksineen kosketa omaa kotiseutua ja asuinympäristöä puolen maan alueella, kuten takavuosina Pohjois-Suomen koskisotien yhteydessä, joista Vuotos ja Kollaja ovat enää viimeisiä jäänteitä. Teimme takavuosina hirveän huonoa työtä ja virheitä rakentaessamme Ii- ja Kemijoen voimaloita altaineen unohtaen, kuinka alueet tulevat jatkossa kaipaamaan turisteille tarkoitettuja palveluja, ekologista ympäristöä ja kestävän kehityksen kautta hoidettuja lohenkutupaikkoja. Nuo energia-altaat ja voimalaitokset kun olisi voitu rakentaa myös tekemättä näitä kohtalokkaita virheitä.

Onko koko Suomen kohtalo Euroopassa tänään sama kuin Lapin takavuosina Suomessa?
Olemmeko valinneet tien, joka ei olekaan omamme ja valitsijatkin ovat muualta? Tätä kirjoittessani Nokian tulos kerrotaan romahtaneen ja kurssi syöksyi alas, Helsingin lentokenttä avattiin hetkeksi. Kaikki päätökset elävät nyt hetkessä ja vihreät pyrkivät muuttamaan hallituksen energiapäätöstä. Hallituksen sisällä valtiovarainministeri kertoo päivän olevan "mielettömän hyvän päivän".

Yli yhden suhdannekierron

Ekologinen, eettinen ja esteettinen ovat nyt kovien arvojen puristuksessa tehdessämme suuria päätöksiä tulevien sukupolvien puolesta. Niissä tulisi aina ottaa huomioon oman ajan poliittisten ratkaisujen ja hetkellisen taloudellisen suhdannevaiheen lisäksi ympäristölle aiheutettavat pysyvät ja säilyvät muutokset, joihin tulevien sukupolvien on joko sopeuduttava tai käytettävä myöhemmin sellaisia investointeja, jotka viisaasti nyt toimien voitaisiin etukäteen välttää. Ei saa jäädä kiinni vanhaan teknologiaan tai takavuosien Lapin tapaan sen ikuiseen teollistamiseen takapajulana silloin, kun nämä teolliset rakenteet olivat muualta ja kadonneet. Kaikki haluavat tehdä "hyvää", mutta kuka osoittaa mikä olisi sellainen "hyvään" johtava päätös?

Ehkä tällaisella visioivalla politiikalla ei saa kauheaa huomiota ja ääniä tänään, hektisessä "minulle kaikki ja heti" -ajassa, mutta koska tätä maailmaa tai aluetaloutta on rakennettu uskottavasti hakien vain yhden hetken ja aikalaisten suosiota? Se on politiikan teon ja demokratian ikuinen ongelma, jossa olisi jo päästävä ainakin yli yhden suhdannekierron mittaisen suunnittelun ja politiikan teon perusteiden.

CasAsh vai SusAsh

Nyt vaikuttaisi siltä, että tuhkapilvet ja niiden sisältämä lasipöly tulee meille tsunamien tapaan aina yllätyksenä, ja tulkitsemme niitä vasta silloin, kun ne ovat jo peittämässä keväistä aurinkoa ja osoittaudumme maailmalla toistaitoisiksi ja uusavuttomiksi ruikuttajiksi huutaen apuun terapeutteja ja vakuutusyhtiöitä, matkan järjestäjiä silloinkin, kun satumme tekemään vain yhden halpalennon, jonka paluu viivästyy muutaman päivän tuoden meidät turvallisesti takaisin kotiimme.

Me joko näemme tuhkapilvessä mahdollisuuden, käteistä (Cash, CasAsh) jonka muutamme myös jatkossa taloutta palvelevaksi vahvuudeksi, tai tämän ohella kestävää kehitystä tukevan elementin (Sustainable, SusAsh), jolloin nämä yhdistäen olemme oikealla tiellä.