Uusi innovaatiopolitiikka ja ilmastomuutos sama asia

Suomea pidetään luovana ja innovatiivisena maana. Aihetta tutkineena en ole tuota väitettä koskaan oikein ymmärtänyt. Mistä se on syntynyt, kun koko käsitekin on useimmille suomalaisille melkoisen vieras. Sen sijaan olemme imitoiva maa. Otamme kohtuullisen helposti vastaan uutta ja käytämme menetelmiä, joissa mukana on etenkin internetin kautta leviäviä ilmiöitä. Kun innovaatiota määritellään puhutaan innovaattoreista, joita on noin 2-3 % ihmisistä. Heillä ei tarkoiteta innovaation keksijää vaan sen vastaanottajaa, ensimmäisen vaiheen omaksujaa. Kun internetin käyttäjiä on 1,3 miljardia, innovaation kanssa tekemisissä olevia ihmisiä löytyy kuitenkin liki miljoona. Innovaattoreita taas joukossa on reippaasti Skandinavian väkiluvun ohittava lukumäärä.

Ei poliittista valtaa

Jos otoksessa on 2000 ihmistä, kuten gallupeissa on tapana, sieltä saattaa löytyä tilastollisin menetelmin myös innovaattoreiden ryhmä, mutta ei taatusti innovaatioiden kanssa työtään tekeviä ihmisiä. Näin kummallakaan ryhmällä ei ole erityistä poliittista valtaa saati mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä ja sen sisältöön sitä kautta ja demokraattisesti. Sen sijaan muut hoitavat sen heidän puolestaan myös internet-ajassa. Koko internet kun on heidän laatimansa, keksimänsä ja koko ajan heidän kehittämänsä maailma. Niin myös kaikki muu tekninen ja sosiaalinen, sanojen symboleihin liittyvä uudistustyö sosiologiasta talouteen ja lääketieteestä luonnonvarojen kestävään käyttöön. Näin käyttääkseen valtaa innovoiva ihminen ei mene mukaan politiikkaan. Kukaan ei häntä äänestäisi eikä häntä poliittinen valta edes kiinnostaisi oppositiohenkisenä toisinajattelijana. Innovoivan ihmisen valta on muualla kuin suurissa massoissa ja kulutushuumassa, huomiotalouden lööpeissä. Sieltä ei taatusti löydy yhtään innovoivaa ihmistä, luovia toki sitäkin enemmän.

Imitoiva kulttuurimme

Se ettemme ole innovoiva vaan jäljittelevä diffuusinen kulttuuri liittyy sijaintiimme arktisella alueella, idän ja lännen välissä. Taustalla on etenkin vanha alusmaan historiasta syntyvä sosiaalinen muistimme. Hallinto ajautui meille Ruotsista, kopiointi ehkä vielä selvemmin tsaarin ajan Venäjältä. Kun omia innovaatiojärjestelmiä ei oikein ollut, oli pakkokin hakea oppia muualta ja suosia sellaisia rakenteita, joissa tieto siirtyi agraarin ja hitaasti teollistuvan ja pääomaköyhän maan sisällä luottaen pikemminkin perinteiseen osaamiseen kuin kovin omaperäisiin uusiin ideoihin.

Ankara luonto asetti sekin ehtonsa ideoiden toteutukselle. Syntyi hidasliikkeinen, perinteitä vaaliva kulttuuri, jossa uutta haettiin milloin Pietarista, milloin Saksasta tai sota toi sen mukanaan Puolasta, kartano tai luostarilaitos levitti ympäristöönsä. Syntyi hankalia kokeiluja, joissa alkuperäinen innovaation käyttäjä menestyi, mutta ei oikein sen imitoija. Epäonnistujaa alettiin agraarissa tai teollistuvassa yhdyskunnassa pilkata, uudistuksen leviämistä jarruteltiin ja vanhoja rakenteita tuettiin. Syntyi konservatiivinen, konvergoiva ja pragmaattinen ihminen ja hänen kulttuurinsa.

Kaksitoista viisasta miestä

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ja joukko kutsuttuja suomalaisia ja ulkomaisia tutkijoita (12 professoria) sai tehtäväkseen arvioida Suomen nykyistä innovaatiojärjestelmää. Tulos oli odotettu. Innovaatiojärjestelmämme tulisi muuttaa, edistää kaikissa innovaatioita tukevissa laitoksissamme uuden toteutumista sille luonnostaan kuuluvana ilmiönä.

Etenkin moitteita saivat yliopistot, tutkimuslaitokset ja Nokia-ilmiöstä syntynyt sisäsiittoinen, väärään itsetyytyväisyyteen sulkeutunut, kansainvälisesti vähän ulospäin suuntautuva elämäntapamme. Meillä on tapana uskoa omiin valheisiimme ja mennä aina voittajana euroviisuihinkin. Nytki EU:n kahta avain virkaa täyttää moni suomalainen. Lottovoittoa hakee ensi viikonloppuna yli 20 miljoonaa täytettyä kuponkia. Sen sijaan vain joka toinen rokotuttaa itsensä influenssaa vastaan. Näin siitäkin huolimatta, että tilastollinen todennäköisyys kuolla sikainfluenssaan on annetun ennusteen mukaan satakertainen verrattuna lottomiljonäärin unelman toteutumiseen. Innovaatiojärjestelmä toimii rationaalisesti luonnostaan, ihminen taas ei välttämättä. Sen sijaan molempia voidaan ohjata suuntaan, jossa tulokset ovat nykyistä parempia.

Samat vastaukset vuodesta toiseen

Haastattelemalla innovaatiota tekeviä ja patenttejaan hakevia suomalaisia vastaukset ovat aina samaa toistavia vuodesta toiseen. Sama koskee työpaikkoja, yrittäjiä, nuoria ihmisiä näiden yrittäessä siirtää uutta oppiaan talonsa toimintarakenteisiin. Meillä arvostetaan perinteistä osaamista ja luotettavuutta, johto on konvergoivaa ja pragmaattista, jossa tuen saanti innovaatiolle, riskejä ottaville luoville ihmisille, on arkielämässä liki mahdotonta ja kohtaa kaikki mahdolliset kiusanteon käytännöt. Tästä kiusateon elämästä on tehty hyllymetreittäin tutkimuksia. Nyt näistä työryhmä oli kirjannut vain kaikkein näkyvimmät ja koko yhteiskuntaa vaivaavat ongelmat.

Koko rakenne uudistettava

Poikkeuksellista lahjakuutta ja riskinottoa on kannustettava ja innovaatiotoiminta on tehtävä taloudellisesti mielekkääksi. Niin tutkimuksessa kuin luovassa yritystoiminnassa tekijät on haettava yhteen eikä hajotettava satojen tai tuhansien epämääräisten toimijoiden ja tukimuotojen viidakkoon. Kun innovaatiosta tuli muoti-ilmiö, sen ympärillä alkoi hääriä päällekkäisiä julkisen vallan byrokraattisia toimijoita ja liikkeestä tuli päämäärä sinänsä. Koko tämä rakenne olisi nyt uudistettava. Tämä suositus näyttäisi koskevan myös ministeriöitä, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, ei vain yrityksiä ja kouluttajia. Sisäsiittoinen, byrokraattinen ja tasapäistävä Suomi saa raportissa yksimielisen tuomion.

Yksi päämäärä ohjaa kaikkea toimintaa

Tästä havainnosta syntyi toimikunnan toinen ohje, jossa kaikki toimet on keskitettävä hyväksytyn yhden päämäärän mukaan. Helsingin Sanomat on verrannut tätä pääkirjoituksessaan ilmastopolitiikkaamme (HS 30.10), jossa kaikki toimet on arvioitava juuri tuon yhden päämäärän saavuttamiseksi. Tutkimus, koulutus, yrittäminen, luova oivaltaminen, rahoitus, kansainvälistyminen, myynti ja markkinointi, kehitys ja kannustava henki on suunnattava juuri tuon yhden asian eteen. Elämme viimeisiä aikoja sen toteuttamisessa.

Samalla parasta osaamista on suojeltava ja varottava tasapäistäviä, byrokraattisia, kannustimiltaan epämääräisiä ja joskus mahdottomia, hajallaan olevia tukimuotojen viidakkoja ja niiden ympärillä hääriviä julkisen vallan toimijoita. Jopa aivan perinteinen luonnonvarojen käyttö, maa- ja metsätalous, metalliteollisuutemme, kärsii koko ajan kielteisestä, jopa omien tutkimuslaitostensa kautta tulevasta negatiivisesta palautteesta, tavoitteena tuet, joilla kierretään innovaatiopolitiikan edellyttämä kehitystyö. Niistä on siten innovaatiopolitiikalle ja sen toteutumiselle harmia, ei hyötyä. Kuinka moni talonpoika on lopettanut viljelyn kuultuaan yhtenään sen kannattamattomuuden? Nyt tähänkin virteen on lopulta puututtu valtion taholta. Tämä on toki tiedetty jo kauan ja tuet tulisi kierrättää oikein innovaatioita suosivalla tavalla. Suomea ei ohjaa innovaatiopolitiikka ja siihen kykenevät ihmiset vaan ihka tavalliset kaiken tasapäistävät byrokraatit. Helsingin Sanomien (30.10) mukaan "superministeriöstämme, jonka tulisi vastata yrittäjyyden innovaatiotoiminnasta, neuvoston 33 kokoukseen ehdittiin sieltä vain kerran mukaan. Se ei lupaa hyvää.

Kaksi päämäärä yhteen

Kyse on mielenmuutoksesta, jossa mielikuvitus ja älykäs keksiminen ovat ainut keino menestyä samaan aikaan kaikilla tasoilla ilmastomuutoksen tuoman elämäntavan muutoksen kautta. Tähän uuteen elämäntapaan liittyvät välineet ja tuotantomekanismit ovat tulevaa globaalia kulutustavaraa ja palveluita, investointeja ja vientituotteita, uusia organisaatioita, joilla kysyntä kasvaa kaikkialla yhtä aikaa. Tämä vaatii kansallista yksimielisyyttä, yhteistä ohjausta ja päämärää, jossa kansallinen mahdollisuus, luontomme laatu ja arktinen sijainti, yhteinen osaamisemme, nähdään laman voittavana vientituotteenamme, ei pelokkaasti antautuen ja laskien huoltosuhteemme vaatimuksia eläkeikäisiä kiusaten ja sieltä innovaattoreita mukamas etsien. Myös sosiaalipolitiikka on nähtävä osana innovaatiopolitiikkaa ja etenkin juuri se suurimpana veroeurojen käyttäjänä.