Suuruuden ekonomia jyrää aluetaloudessakin - ja etenkin siellä

Suurten päätösten aika Loimaalla ja Lounais-Hämeessä

Forssan kaupunki esittää Lounais-Hämeen piskuisten kuntien yhdistämistä yhdeksi kunnaksi. Samalla Forssa esittää tarkasteltavaksi sellaista talousmaantieteellistä aluetta, jossa mukana olisi myös Loimaan alue. Tammela, Jokioinen, Ypäjä ja Humppila tyrmäävät tämän mallin, ja uskovat palveluiden järjestyvän jatkossakin hallintoa uudistamatta. Jokaisella kunnalla on nähtävästi oma kestävä talous, talousmaantieteellinen alue ja kyky sen kautta hoitaa niin lapset kuin vanhuksensa, työssäkäynti- ja palvelualueensa, logistiikka ja yhteydet yrittäjien toimia. Näkökulma kohdistuu palvelurakenteen sosiaali- ja terveyspalveluihin, ei koko aluetalouteen lainkaan. Aluetaloutta hoidetaan riihikuivalla rahalla, ei pyhällä hengellä ja imagomittareilla.

Kun palvelurakenteita muutetaan, on syytä muistaa etteivät kunnan sektoripalvelut millään tavalla irtaudu aluetaloudesta. Jos aluetalous ei toimi, eivät toimi taatusti palvelutkaan. Mitä suurempi ja vahvempi talousalue, sitä paremmat ovat resurssit hoitaa palvelut koskivat ne sitten lapsia tai vanhuksia, yrittäjiä, logistiikan rakentajia, kouluttajia ja innovaatioprosesseja tutkijoineen. Näitä tarkoituksia varten Hämeenlinnan ympäristökunnat ovat muodostaneet oman laajan talousmaantieteellisen alueen, joka on samalla kunnan ja kaupungin raja. Näin myös maaseudun ääni ja demokratia ulottuu aluetalouden koko kirjoon. Ei vain pienen pitäjän maatalouteen.

Kuntakoko hevospelin kulkemana matkana oli joskus talousalueen raja ja toripäivät tärkeä päivä, mutta internet oli vielä tuntematon. Tiedepuistoa tai nanotekniikan laboratorioita sellaiset kunnat eivät kaivanneet, mutta ei myöskään erikoissairaanhoitoa yliopistosta ostaen. Kun MTT:n keskuslaboratorio on lopullisesti suljettu, Forssan talousalueelle jää vain toripäivät ja muisto tieteestä Jokioisten kylässä. Humppilasta käsin on helppo tehdä kiusaa Jokioisten kylälle, kostaa kellotapulin varkaus. Sen kuntapoliitikot osaavat. Miten kalliiksi tämä kiusanteko tulee talousalueelle, ei käy aina kuntapäättäjän laveassa mielessä. Opetusministeriö tulee lakkauttamaan seuraavan neljän vuoden aikana 5 yliopistoa ja 10 ammattikorkeakoulua minimissään. Yksin esiintyvät pitäjät eivät ole tässä talousalueiden kilvoittelussa minkään arvoisia. Elinkeinoelämä ja metsäntutkijat ovat samassa veneessä Itä-Lapin kuntin Sallan, Savukosken, Pelkosenniemen ja Kemijärven suunnilla. Siellä kuntapuolueen on vaikea löytää ehdokkaita vaaleihin. Tätäkö kehitystä Lounais-Hämeen kuntapuolue on hakemassa? Mihin rakennemuutosalueen 2 miljoonaa mahtaisi riittää? Ehkä nanoteknologiaan ja MTT:n keskulaboratorion sekä yrittäjien väliseen vakavasti otettavaan yhteistyöhön? Hich-tech alueeseen Kiimassuon envitec -alueellamme? Mitä nanoteknologia mahtaisi maksaa yritysyhteistyössä?

Forssa pyrkii omassa lausunnossaan 70 000 asukkaan aluetalouteen. Tämä tavoite on realistinen ja muun esittäminen olisikin nyt ollut kaupungilta vastuutonta. Sama toki koskee Loimaata, joka kaipaa yrittäjilleen uusimman teknologian sekin. Jos Somero ja Urjala löytävät aluetaloudelleen jonkun muun kuin suuruuden ekonomiaan perustuvan voimakeinon, se otetaan maailmalla avosylin vastaan. Sitä viisasten kiveä ei kuitenkaan löydy. Kun kunnalta puuttuvat omat resurssit, se ei kykene hoitamaan sen enempää vanhuksia kuin lapsiaankaan samalla tehokkuudella kuin suuret yksiköt turvaten samalla muut aluetalouden tuhannet toisiinsa kytkeytyvät toiminnot. Näistä tärkein on innovaatioprosessi. Pienkunnissa ne olivat vielä sotien jälkeen irrallisia eikä aluetaloudessa ollut tarvis pohtia kansainvälisen tiedeyhteisön tarpeita, kuten Jokioisissa olisi kuulunut. Nyt kalliit palvelut on ostettava oman alueen ulkopuolelta ja pieni maaseutukaupunki jatkaa kituvaa elämäänsä keinotekoisessa aluetaloudessaan pienkuntien kiusatessa kehänä ympärillä. Hämeenlinna ja Salo oivalsivat toki itsestään selvyyden Nokiayhtiön toimesta ja hallintokaupungin välttämättömyytenä. Viesti tuli selvänä Helsingistä. Lounais-Hämeessä kuntakulttuurista puhuvat tarkoittavat sen puuttumista, eikä alue ole Sisäministeriöstä katsoen strategisesti tärkeä. Jälkiomaksujilta voi odottaa myöhemmin tehtyjä korjauksia köyhtymisen tuomana oppina. Köyhien kanssa ei kannata Helsingistä saakka riidellä.

Pienten ainut mahdollisuus on liittoutuminen ja liittyminen yhteen. Lähivuosina kilpailu kovenee ja viivyttely maksaa kaikille palvelujen käyttäjille ja veronmaksajille, alueen innovaatiorakenteen rapautumiselle. Ainut keino vastata tähän ovat kunnallisvaalit. Nyt on panostettava laajan aluetalouden osaamiseen yli keinotekoisen kuntapuolueen puoluerajojen.