Suomen Sodan päivänä

Suomen sodasta koskisotiin – Suomen Sodan päivänä

Suomen Sodan alkamisesta on kulunut päivälleen 200 vuotta. Suomi irtautui tuon sodan aikana Ruotsista ja sai samalla rajansa Suomen Suuriruhtinaskuntana. Monen mielestä itsenäisyytemme alkoi tuosta sodasta eikä myöhemmin hetkestä, jolloin Venäjä alkoi oman puhdistautumisensa tsaristisesta ajastaan ja irtautui Suomesta, joka taas jatkoi vanhoja latujaan julistautuen vain itsenäiseksi. Meillä oli valmis hallinto, raha, rajat ja tarvittiin vain virheeksi osoittautunut kuningas sekä lippu ja vaakuna. Presidentti sai myöhemmin kuninkaan oikeudet ja Kekkonen käytti niitä hyväksi, Koivisto taas alkoi purkaa näitä valtaoikeuksia, palattiin parlamentarismiin ja EU-Suomeen.

Oikeasti Suomea ei ollut olemassakaan, saati satoja vuosia vanhaa valtioyhteyttä Ruotsin kanssa. Tuo tarina on myytti siinä missä monet muut historian totuutena kerrotut tarinat sortovuosista alkaen. Suomen kielen maantieteellinen sanasto alkoi muotoutua vasta 1800-luvulla Päivi Laineen (2007) väitöskirjan osoittamalla tavalla (Suomi tiellä sivistyskieleksi, Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla). Suomi ja suomalaisuus syntyi hyvin myöhäisenä ilmiönä. Tunnekielen sanastomme on monesti vielä köyhä ja siinä on maakunnallisia eroja. Topelius havaitsi sen, mutta ei siitä juuri puhunut. Topelius kun oli suomalaisuusmies henkeen ja vereen.

Kun ei ollut maantieteellistä sanastoa vaan ”geografiaa”, ei voinut olla myöskään tunnekieltä, johon juurensa sitoa tai ajatuksensa pukea suomalaiseksi. Sen sijaan meillä oli vedestä voimansa jauhavia myllyjä jo tuolloin. Se ei ole mikään uusi idea ja innovaatio. Meillä ei kuitenkaan vielä ollut Iijoen ja Kemijoen koskisotia, Vuotoksen ja Kollajan allassuunnitelmia tai Forssalla Yhtiönkadun jatketta. Ne syntyivät vasta 1900-luvun puolella sen puolivälissä.

Itse jouduin näihin sotiin mukaan Iijoella vuonna 1973 Siuruan Kollajan altaalla sekä myöhemmin Kemi- ja Ounasjoella niiden johtavana tutkijana sieltä myös ensimmäisen kerran väitellen. Koskisodat olivat oikeita sotia ja niihin osallistuivat kaikki jokilaaksoissa maita ja koskiosuuksia omistaneet, kalastuksella eläneet, mutta myös Oulun ja Kainuun tervaporvarit sekä Kuusamon koskien osakkaat.

Se oli tuulista aikaa ja käsitti puoli Suomea kulkea talosta toiseen, osan moneen kertaan etenkin Sompion Lapissa Lokan ja Porttipahdan maisemissa ja evakot jäljittäen, jokaisen tarinan kirjaten. Samuli Paulaharju oli kulkenut siellä ennen minua. Väitän tuntevani Suomen Lapin paremmin kun kukaan toinen Suomessa. Lapin Tutkimuksia sarja on Turun ja Oulun yliopiston yhteinen perustamani julkaisusarja noilta vuosilta.

Pohjolan Voima oli aikanaan isoisäni veljen Ilmari Luostarisen perustama puutavarayhtiöiden lukuun ja etenkin Enso Gutzeitin toimesta ja sen pääjuristina. Hänen päiväkirjoistaan oli paljon apua. Ilmari toimi myöhemmin mm. Karjalan evakkojen asuttajana Enson maille sekä yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana.

Tuolloin Suomi oli miltei pelkkää Ensoa. Asutustoiminnassa häärivät Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen nuorina miehinä ja kasvavina poliitikkoina. Ja tietysti Kekkonen jossain määrin myös koskisodissa. Kaikki olivat sekaantuneet Lapin koskiin ja ehkä pahiten siellä poltti sormensa ensimmäinen ympäristöministeri Matti Ahde. Hän oli kokematon nuori poliitikko, eikä tiennyt mitä kosket pitivät sisällään.

Suomalaiset oppivat pian etanolin valmistuksen viljasta, ja jo aiemmin Ruotsin kuningas oli joutunut puuttumaan suomalaisille ikävään tapaan käyttää peltojensa sato viinan polttoon. Tänään suomalaiset käyttävät etanolia nikotiinin ja heroiinin tapaan dopamiinin lisäämiseksi veressään ja päihtymystarkoituksessa. Syntyy hyvänolon tunne ja tarve lisätä päihteitten käyttöä.

Kuolemantapauksia etanoli aiheuttaa jo enemmän kuin talvi- ja jatkosodan vuodet tai koko Suomen Sodan aika vuosittain. Kun kulutamme viinaa aikuisväestönä noin pullon koskenkorvana päivässä, työstä ei tule mitään ja kohmelopäivät näkyvät joka puolella. Raittiina Suomessa esiintyminen on todella ongelma. Juopuneiden on vaikea sietää raittiita. Raitis voi vielä sietää aivonsa juoneita ihmisiä ja heidän häiriöitään. Tämä on Suomen vaietuin asia ja lääkäri Juhani Seppänen otti sen oikeasti esille omana ja kollegoittensa viinan käyttönä. Mahdottomana olla selvänä, hylkiönä työyhteisösään.

Etanoli erittäin vahvana solumyrkkynä on ensimmäisenä keskushermostossa näkyvä. Ei toki maksassa tai munuaisissa, verenkierrossa. Suomalainen neurologi, psykiatri jne. on erikoistunut alkoholin aiheuttamiin vaurioihin. Nuorissa ja naisissa vauriot näkyvät nopeasti. Ei ole geneettistä sopeutumaa, keho on pienempi ja nestettä vähemmän.

Etanolin käytön ohella hyvin suomalainen ilmiö on kiusaaminen. Forssan Lehden päätoimittaja kirjoittaa siitä tänään erittäin ansiokkaasti. Kiitos siitä. Aihe on yhtä arka kuin alkoholimme. Kiusaamista esiintyy kouluissa, työpakoilla ja kaikkialla missä suomalainen tapaa toisen samaa kieltä puhuvan. Kiusaaminen on sadistinen ilmiö ja siihen syyllistyy usein enemmistö.

Joskus kiusattavana on kokonaisia kansakuntia ja opimme käyttämään käsitettä imperialismi tai kolonialismi. Suomessa sen reuna-alueet ovat oppineet kiusanteon kohteeksi joutumisen, siinä missä koko valtio itsenäisyyttään hakiessaan emämaasta. Huono itsetunto, kiusaaminen tai kiusatuksi joutuminen vaatii päihteitä, epigeneettisesti pimeän ihmisen. Näitä ihmisiä Lapissa tapasi joka taloudessa, ja jokainen haastattelu sivusi vaikeita aiheita. Vuosikymmenten aikana sen taidon oppi.

Rehellisyys on ihmisen voimavaroista sittenkin ainut, jolla on todellista käyttöäkin toista ihmistä tai yhteisöä autettaessa, alueita yhteisesti ja verkostona kehitettäessä. Luottamus tutkijaan on mahdollista vain jos tutkija sietää paineita, uhkauksia ja korruption, ei ole oman narsisminsa vietävissä. Politiikassa mukana on liian paljon egomaanisia ihmisiä ja tolkutonta osaamattomuutta, väärin eväin luottamustehtävään lähteneitä ihmisiä. Demokratian kriisi on todellinen ja koskee koko puoluelaitostamme.

Miten toimia silloin kun kiusaajana on valtio eikä se välitä oikeuden päätöksistä tai hallitusohjelmista, eduskunnan säätämästä laista? Miten menetellä kun kiusaamista jatkuu vuosikymmenet, sukupolvesta toiseen ministerien vain vaihtuessa? Kuinka ihmiset Iijoen ja Kemijoen varressa voivat hakea korvausta kärsimistään vahingoista, tahallisesta vahingonteosta, kiusaamisesta? Tätä joutui pohtimaan tutkijana ja alueiden kehittäjänä, suunnittelijana, mutta myös luottamushenkilönä. Antamaan neuvoja mahdottoman tuntuisissa tilanteissa. Käyttämään joukkovoimaa, osallistuvaa tutkimusta. Jossakin vaiheessa tutkijasta tulee aina intohimoinen oman asiansa asianajaja, edusmies. Häneen luotetaan ja hänen on otettava vastuu myös tuloksesta, tulevaisuudesta, toimittava ja tehtävä oikeat valinnat.

Koskisotien päättyessä koskiensuojelulakiin tätä edelsi karvalakkilähetystöt ja korvausten suorittaminen Lapin väestölle pohjoisen joen varsilla. Se oli mittava tiedon diffuusinen levitys ja osallistuvan tutkimuksen sovellus kylätoiminnan käynnistämisen tapaan.

Olisiko nyt syytä pyrkiä samaan ja saada aikaan sellainen linnarauha, jonka tuloksena on lopultakin Pudasjärvelle luvattu turvetta käyttävä biodieselvoimalaitos ja Itä-Lappiin metsiä hyödyntävä vastaava laitos? Eikö ministeri Pekkarisen mukaan juuri puu ja turve tuota parhaan tuloksen biodieselin tuotossa? Pantakoon samalla tutkijamme selvittämään levän käyttöä, joka on ylivoimaisesti yleisin uusiutuva luonnonvaramme ja jonka tuotanto ylittää parikymmenkertaisesti kiistellyn palmuöljyn tuotannon. Mietittäköön myös Lapissa sulan Jäämeren satamien käyttöä ja logistiikan rakentamista uudesta näkökulmasta, jossa Lappi ei ole enää vain rasite ja riiston kohde, kiusattu alue. Jäämeri on sula toimia ja maapallo pyöreä, Lappi geopoliittisesti ja talousmaantieteellisesti tärkein alueemme.