Claude Levi-Strauss - tieteen jättiläinen

Aikamme suurin filosofi ja humanisti on poissa

Claude Levi-Strauss kuoli sunnuntaina sadan vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt Brysselissä 28.11.1908 ja oli ranskalainen antropologi, strukturalismin ehkä huomattavin edustaja. Hän opetti myös mm. Yhdysvalloissa nimekkäässä New School for Social Research -laitoksessa New Yorkissa. Lapsuutensa hän vietti Ranskassa lähellä Versailles’ia.

Levi-Strauss toimi 1930-luvulla antropologian professorina Sao Paulossa. Hän teki runsaasti tutkimusmatkoja etenkin intiaanien pariin Brasiliassa, mutta hän vieraili usein myös Aasiassa. Kuten kaikille Brasiliassa työskenteleville, Yhdysvallat oli tärkeä kohde ja Levi Strauss tapasikin New Yorkissa kielitieteilijä Roman Jakobsonin. Osin tuon tapaamisen innostamana syntyi ensimmäinen laaja teos koskien sukulaisuuden perusrakenteita ja strukturaalilingvistiikkaa vuonna 1949.

Tuossa teoksessa on havaittavissa toinenkin kiintoisa piirre ja lähtökohta myöhemmälle tuotannolle ja löydöksille. Levi-Strauss alkoi käyttää matematiikkaa, tilastotiedettä ja matemaattisia malleja antropologiassa. Se oli tuohon aikaan vallankumouksellista ja poikkitieteistä. Systeeminen ja rakenteellinen ajattelu tuli tuota kautta osaksi metodiikkaa ja se saattoi laajeta sieltä lähemmäs aikansa johtavia tieteen saavutuksia innovaatioprosessin edetessä kohti ns. “Big Science” -aikaa.

Surullinen tropiikki ja sen portaat

Seuraava julkaisu “Surullinen Tropiikki” vuodelta 1955 oli jo matkakertomus ja tapa kuvata etnologin arkea, tavallaan myös oppikirja tuleville etnologeille. Kirjoittaja mainitsee kuinka häntä tukevat geologian opinnot, Marxin ja Freudin kirjoitukset ja teoriat. Se näkyy myöhemmässä tuotannossa olkoonkin, että lisää oli tulossa ja matematiikkakin vahvistui. Pitkä elämänkaari luo uskomattoman uran ja huikeita löydöksiä, joita hän ei kuitenkaan kaikkia voinut avata. Monet suuret ideat jäivät siten hypoteettisiksi ja myöhemmin testattaviksi. Niiden sovellukset ulottuivat kauas hänen omista tutkimuskohteistaan.

Parhaat tuotteet syntyivät esseekokoelmana vuonna 1952 “Strukturaalinen antropologia”, vuonna 1962 “Nykypäivän Totemismia” ja samana vuonna “Villi ajattelu”. Nämä olivat hänen läpimurtonsa, hän sai professuurin College de Franceen ja Ranskan Akatemian jäsenyyden vuonna 1973. Silloin hän oli 65-vuotias ja itse aloitin opiskeluani Oulun yliopistossa ja myöhemmin Turun ja Oulun yliopistojen tutkijana kahdessa hyvin erilaisessa tiedekunnassa. Nimi College de France ja Levi-Strauss tulivat tutuiksi aluksi kirjojen kautta. Myöhemmin, runsaan vuosikymmenen jälkeen, tapasin Levi-Straussin kongressissa, jossa pohdimme villin ajattelun mallia innovaatioprosessien rakenteissa ja uudessa luovassa kulttuurissa. Hän oli jo 75-vuoden ikäinen, minä tuskin kolmeakymmentä enempää. Ikäero ei häirinnyt lainkaan ja kuinka voisikaan, kun kyseessä on perustiede ja -tutkimus.

Tuolloin tietokoneet olivat toki jo yliopistoissa runsaassa käytössä, kaikki mallit ja menetelmät kulkivat kvantitatiivisen metodiikan kautta luonnontieteisen koulutuksen saaneilla. Toisaalta omat opinnot sosiologiassa ja ihmistieteissä, luonnontieteitten rinnalla, helpottivat “kopernikaaniseksi vallankumoukseksi” ristityn strukturaalikielitieteen ymmärtämistä. Aksioomaattinen ajattelu ja pragmatismi olivat Yhdysvalloissa koulutetulle Levi-Straussille tuttuja. Lisäksi Levi-Straussilla oli filosofin ja juristin peruskoulutus takanaan hieman
Lutherin tapaan. Minulla taas väitös luonnontieteissä ja yhteiskuntatieteilijän peruskoulutus lisänä sekä protestanttinen kasvatus, työkulttuuri, jossa elämisen oikeus hankitaan juuri työn kautta.

Olin kierrellyt tuhansia talouksia, alkuperäiskansojen tyyppisiä etnologisia ihmisyhteisöjä pohjoisimmassa Lapissa ja jokilaaksoissa. Vertailimme niitä Kanadassa saatuihin kokemuksiin, toki myös suuriin tekoaltaisiin muualla maailmalla ja annoin omat aineistoni yhteiseen käyttöön hakiessamme matemaattisia malleja tuon ajan strukturaaliseen henkeen. Olimme vakuuttuneita siitä, että kielelliset pintarakenteet voidaan palauttaa tiedostamattomaan syvärakenteeseen. Näin puhunta (parole) ja kielisysteemi (langue) voitiin erottaa toisistaan Levi-Straussin hypoteettisten mallien kertomalla tavalla. Kaikki oli mallitettava ja haimme suurta läpimurtoamme.

Ympäristöpsykologia ja -sosiologia syntyivät

Olin havainnut allasevakkoja haastatellen kuinka vastausten rakenne muuttui oleellisesti, kun menetetystä lapsuuden psykologisesta kasvuympäristöstä, kielen lähteistä, oli riittävästi aikaa. Surutyön jälkeen pintaan tulivat myös varhaislapsuuden ympäristöpsykologiset rikkaat ympäristöelementit ja -symbolit, joita muuten emme edes havaitse. Suomalaisilta vain nämä kielelliset symbolit puuttuivat ja ne jouduttiin korvaamaan muilla merkeillä, jotka liittyivät läheisesti etnologiaan ja antropologisiin uusiin havaintoihin. Levi-Strauss oli havainnut saman ilmiön tropiikin intiaaneilla näiden kulttuurin taantuessa ja rappeutuessa.

Näin myös laajemmin kulttuuri-ilmiöt voitiin tulkita kommunikaatioteoreettisin ja semioottisin välinen sekä tarkastellen niitä uuden tietokoneiden antaman välineistön avulla, jossa näitä prosesseja yhdistivät kulttuurien yhteiset nodaalit, solmukohdat.

Itse käytin muuttujien valtavasta määrästä johtuen erilaisia tilastomatematiikan monimuuttujamenetelmiä, kun taas tuolloin jo 75-vuotias Levi-Strauss ei niitä tunnistanut. Biotieteilijät ja geotieteilijät taas operoivat menetelmillä, joissa havaintojen määrä saattoi olla valtava, mutta muuttujia joskus hyvinkin vähän. Niiden metodinen käsittely tapahtui kokonaan toisenlaisella matematiikalla, ja näkyy vielä tänäänkin mallien rakentelussa. Ne oli mahdollista yhdistää myöhemmin digikielen menetelmin, DNA-rakenteiden tutkimuksen tapaan aineistoja käsitellen ja miljoonien sosiaalisen "median" imiöt yhdistäen myös valtaisaan muuttujajoukkoon. Tosin tämä tutkimus oli Levi-Straussille mahdotonta liki 100-vuotiaana, mutta idea (hypoteesi ja osa aksiomaattisesta perustasta) eli jo silloin kun hän oli noin 80 -vuotias akateemikko.

Opettajana ja tutkijana jouduin avustamaan molempia luonnon-, kulttuuri- ja suunnittelumaantieteen opistonsa loppuvaiheen opiskelijoita, mutta joskus myös mm. lääkäreitä ja teknisen tiedekunnan insinöörejä, etenkin arkkitehtiosaston yhdyskuntasuunnittelun yhteiskuntatieteistä osaamistaan syventäneitä teknokraatteja karttojensa parissa maantieteilijänä. Näin ympäristö tuskin paljon poikkesi Levi-Straussin kokemuksista ja vain aika oli toinen, välineet kehittyneemmät ja Suomessa tavoite oli pragmaattisempi kuin Ranskassa. “Meillä ei ajatella, meillä tehdään töitä”, oli lipsahdus, jota suomalaisesta esimiehestämme käytettiin pienessä tutkijayhteisössä. Se oli juuri kuvaamin protestanttisen tutkijayhteisön perikuva, jossa tutkijan työpäivä alkoi kello 18 illalla opikelijoiden poistuttua yliopistolta. Viikonloppuja ei tunnettu, ei edes joulunpyhiä. Elämänkaaremme on kovin lyhyt uuden löytämiseen, vakuuteltiin, ja siinä oltiin oikeassa. Tohtoreita tehtailtiin juuri se määrä, kun mitä yliopistot tarvitsivat omaan tarpeeseensa, vajaa sata vuodessa. Kansainvälisyys oli itsestäänselvyys ja menetelmät samoja kuin huippu-urheilussa. Oikoteitä ei tunnettu, eikä niitä ole.

1960-luvun vallankumouksellinen strukturalismi

Strukturalismi (lat. struktura “kokoonpano” struere “rakentaa”) on 1900-luvun alussa Euroopassa syntynyt filosofinen tai tieteellinen oppisuuntaus, joka kehittyi kielitieteen ja modernismiin liittyvän taideteorian yhteydessä ja koki huippunsa juuri 1960-luvun hulluina vuosina. Sillä oli jo tuolloin erittäin näkyvä yhtymäkohta kybernetiikkaan (systeemin käsite) sekä tänään niin muodikkaaseen informaatio- ja kommunikaatioteoriaan (informaatioteoria). Levi-Strauss lisäsi tähän mytologian ja sen symboliset muodot strukturaalisessa rakenteessa. Lisäksi häntä kiinnostivat ruokaan liittyvät ilmiöt ja monet sellaiset symboliset rakenteet, joiden tausta oli freudilaisessa psykoanalyysissä. Epäilemättä mukana oli myös ajan biogenetiikan ja ydinfysiikan aineksia.

Strukturalismiin liittyi tuolloin eräänlainen ykseys, joka syntyi kulttuurin, kielen, taideteosten yms. kautta, ja josta oli rakenneltavissa yleisiä struktuureja sekä lopulta kaikkien kulttuurien yhteinen synteesi. Tiede sinänsä ei toki saanut uutta “rakennetta” mutta vallankumouksellistakin toki löytyi. Etenkin tiedostetusta pintatiedosta oli pyrittävä pääsemään pinnan alla olevaan tiedostamattoman struktuurin tutkimiseen. Ajoittain se sai populistisia piirteitä ja riistäytyi käsistä. Ranskassa ja etenkin Kanadassa ranskankielisten keskuudessa sen havaitsee voimakkaana tänäänkin. Sen tausta on toki vanhempaa kuin Levi-Straussin kirjaama strukturalismi.

Saussure ja venäläinen formalismi

Havaittu rakenne ja objektiivisena pitämämme oli eri asia kuin ihmisen tapa jäsentää, strukturoida jokin ilmiö. Puhuttiin tutkijan tuomista omista malleista tai objektiivisesta todellisuudesta, jolloin tutkijan tai taiteen tehtävänä oli vain esitellä tai paljastaa ne lukijalle tai katsojalle. Kerrottiin ontologisesta strukturalismista, jossa kyse oli todellisesta rakenteesta sekä metodologisesta strukturalismista, jossa mallit olivat tutkijan työhypoteeseja.

Tärkein tuon ajan filosofeista oli Ferdinand de Saussure ja hänen lingvistiikkaan liittyvät ideansa (Cours de linguistique general 1916). Taiteessa tähän sekoittui etenkin venäläistä formalismia (fenomenologinen reduktio), josta myös Levi-Strauss tuli osalliseksi juuri Roman Jakobsonin kautta. Tästä on runsaasti esimerkkejä myös Suomesta. Suomalainen strukturalismi 1960-luvulla, ja pitkälle sen jälkeen, oli usein venäläistä formalismia. Diffuusioprosessit olivat odotettuja ja liittyivät meillä vasemmistoradikaaliin ylioppilasliikkeeseen. Lukemalla tuon ajan medioita, etenkin Helsingin Sanomia, sen voi havaita kuka tahansa maallikkokin. Media on oman aikansa tuote.

Vielä tuolloin tieto ja sen teoria levisi vahvasti henkilöiden kautta ja sitä voitiin jäljittää. Levi-Strauss päätteli ihmisen tärkeimpien luovan toiminnan avaajien olevan kieli ja siitä versoneet myytit, musiikki ja matematiikka. Lopulta kaiken kattoi kommunikaatiojärjestelmä, jota hän luonnehti juuri ihmiskunnan suurimmaksi havainnoksi sitten Kopernikuksen. Kopernikus ei kuitenkaan rakentanut tyhjän päälle, ja sama koski myös Levi-Straussin havaintoja osana hermeneutiikkaa.

Kolme kommunikaatiotasoa ja binääri hahmotus

Levi-Strauss jakoi yhteiskunnan kolmeen kommunikaatiotasoon. Ensimmäinen liittyi sukulaisuuteen, avioliittosääntöihin ja naisten vaihtoon ryhmien välillä. Toinen oli lähellä ekonomista vaihdantataloutta, tavaroita ja markkinoita, palveluita sekä kolmas kielellisistä säännöistä syntyvää sanomien vaihtoa, diffuusiota. Kuinka nämä universaalisti toimivat oli mahdollista selvittää vain vertaamalla ja tutkimalla maapallon eri kulttuureja toisiinsa. Ilma internetiä ja sen sosiaalisia verkostoja se oli aikanaan mahdotonta. Lisäksi vaadittiin myöhemmin syntyneet menetelmät, suurten aineistojen reaaliaikainen tulkinta ja modernin tietotekniikan aikakauden metodiikka, digiajan ihmiset välineineen. Silta vanhaan oli kuitenkin edelleen deduktiivinen tieteen ihanne Rene Descartesin tapaan.

Keskeisin suuri havainto syntyykin juuri tässä vaiheessa, jolloin Levi-Strauss oletti ihmisaivojen toimivan oppositiopareja algebrallisesti jaotellen. Tämä binääri hahmotusperiaate syntyi äännekuvioiden tutkimuksesta ja oli tavallaan vahinko.

Ihmisessä puhuvat myytit

Toinen merkittävä jatko olivat myytit, jotka puhuivat ihmisessä ihmisen sitä tietämättä. Ihmisestä tuli erilaisten systeemien leikkauskohta (nodaali) ja strukturalismista Ranskassa vähin erin filosofian ohella maailmankuva tai -katsomus. Siihen liittyi strukturalistinen sosiologia, kirjallisuustiede kuvataiteiden lisäksi, geneettinen strukturalismi ja lopulta yhteiskuntaryhmät, jotka järjestyivät yhdellä kertaa sosiaalisen tietoisuuden ja esim. taiteilijan luoman mielikuvitusmaailman kautta.

Miten Levi-Strauss ja strukturalismi vaikuttaa minussa? Miten yli 100 -vuotiaaksi eläneen ja parhaat työnsä 1960-luvulla tehneen tieteilijän merkitys näkyy tämän päivän kokemuksena?

Villi, innovatiivinen ajattelu

Ensiksi Levi-Strauss kyseenalaisti jo vahain käsitteet alkuperäiskansojen primitiivisestä luonteesta. Hän otti käyttöön käsitteen, jolla oli erityinen merkitys omalla kohdallani innovaatiorakenteen synnyn taustasta. Teoksessa “Villi ajattelu” oli mukana strukturalismin keskeisimmät siemenet. Siinä hän vertasi intiaanikansojen “villiä ajattelua” konkreettiseen logiikkaan (bricolage) erona oman sivilisaatiomme “kesytettyyn ajatteluun”.

Jatkossa syntyi monumentaalinen “Mythologiques-sarja” (“Raaka ja keitetty“, “Hunajasta tuhkaan” ja “Pöytätapojen alkuperä” sekä vielä vuonna 1971 “Alaston ihminen“). Tässä koko sarjassa kulttuureja käsitellään mytologisena kokonaisuutena, paradigmana. Myytit ovat jatkuvia, kehämäisiä, toinen toistaan tukevia rakennelmia. Näin yksittäinen rakenne, myytti, oli osa laajempaa kokonaisuuden transformaatiota.

Suuri ajatus kulttuurien yhteisestä perustasta

Tästä syntyi paradigmaattinen toinen valtaisa havainto. Alkuasukkaat eivät olleet tietoisia laajemman ajattelun tai rakenteen systeemistä, jonka osana tai palana myytti esiintyi ja johon se oli palautettavissa. Myytit olivat ajattelu- ja ilmaisutapoja, joiden taustasta ihmiset eivät olleet tienneet. Levi-Strauss viittasi globaaliin käsitteistöön, jonka taustalla oli kaikkien kultuuri-ilmiöiden perusta. Hän alkoi lähestyä aikalaisiaan ja etenkin fyysikkona tunnetun Albert Einsteinin ajattelua.

Levi-Straussin ajattelu oli vallankumouksellista ja vaikutti antropologian ja etnologian rajojen ulkopuolelle miltei enemmän kuin hänen omimmassa ympäristössään, ja hän on oman käsitykseni mukaan 1900-luvun tärkein omintakeinen, innovatiivinen ajattelija.

Taustalla länsimaisen ajattelun pitkä linja

Perinteisempää ajattelua Claude Levi-Strauss edusti deduktiivisessa mielessä. Hänen havaintonsa tukivat näkemystä, jossa universaalit myös mentaaliset rakenteet, olivat löydettävissä ajatusjärjestelmien tieteellisen tutkimuksen kautta ja hypoteettisin rakentein. Itse strukturalismista tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä, ellei merkittävin, ajatusjärjestelmä.

Rakenteita (structura) painottavassa muodollisessa ajattelussaan Levi-Strauss ei poikennut länsimaisen filosofian ja tieteen pitkästä linjasta, tukipylväinä Platon ja Kant. Hän sai vaikutteita varmaan myös Hegelin teksteistä, ei vain Marxin tai Freudin, kuten hän itse korosti.

Oleellisesti poikkeavaa ja uutta innovoivaa oli tarkastella rakenteita, vaikkapa musiikkia metaforan kautta. Niinpä ihmisen tai ihmisryhmien toiminta- ja ajattelutavat olivat ikään kuin melodioita, geneettinen koodisto, joiden moninaisuus perustui täsmällisiin rakenteisiin. Näin kulttuurit eivät olleet kaoottista kakofoniaa ja muistuttivat vaikkapa Sibeliuksen valmista sinfoniaa. Sen kykeni avaamaan kaikkien kulttuurien kohdalla yhteisen nimittäjä kautta. Aivan riippumatta siitä oliko kyse ns. korkeakulttuurista tai alkuasukkaiden tavoista.

Toiminta ilman toiminnan logiikan oivallusta

Se että ihmiset toimiva eri kulttuureissa tuntematta toimintojensa motiiveja, tapojen taustalla vaikuttavia sosiaalisia järjestelmiä, on ainutlaatuinen lähtökohta tänään, jolloin tietotekniikka antaa mahdollisuuden tulkita eri kulttuurien toimintalogiikkaa niitä toisiinsa verraten ja tyypittäen uuden sosiaalisen median kautta. Näin syntyi mahdollisuus seurata onko sellaisia symbolisia toimintasääntöjä, jotka ohjaavat inhimillisen ajattelun ja toiminnan yhteistä logiikkaa. Tämä tarkoitti sekä sosiaalista elämäämme, tapaamme käydä kauppaa, tehdä taiteellisiä merkkiteoksia, alkuasukkaiden myyttejä tai omia tieteellisiä uskomusjärjestelmiämme.

Claude Levi-Strauss oli akateemisen maailman ohella hyvin arvostettu myös tiedemaailman ulkopuolella korostaessaan ihmisten yleisinhimillisiä piirteitä ja ennen kaikkea meitä kakkia yhdistäviä tuntemattomiamme yhtäläisyyksiä. Näiden yhtäläisyyksien etsiminen, ja Levi-Straussin alun perin hypoteettisten aksioomien todistaminen, on tänään internet -aikakaudella uudessa kulttuurin globalisaatiossa poikkitieteisesti luonnollisesti hyvin erilainen prosessi kuin missä väsymätön humanisti työnsä aikanaan suoritti Brasilian ja Etelä-Amerikan viidakoissa.

Ranska on suomalaisten “avoin haava”

Suomessa strukturalismi ei vaikuttanut siinä merkityksessä kuin 1900-luvun alun pragmatismi ja sen oppikirjat sekä Saksasta ja Venäjältä levinneet laajoja kansankerroksia koskettaneet oppirakennelmat. Niinpä kun tänään suomalaisilta yhteiskuntatieteilijöitten oppilailta kysyttiin ketkä tiedemiehet ja millaiset oppirakennelmat heihin ovat vaikuttaneet, esille tuli tuttuja nimiä Saksasta ja luonnollisesti Darwin ja Freud. Kiintoisaa on, että alan opiskelijoista 18 % uskoo myös luomiskertomukseen. Siihenkin Levi-Strauss, muotokuvamaalaajan poika ja rabbin pojanpoika, löytäisi hyvinkin loogisen vastauksen. Samoin siihen tosiasiaan, ettei monikaan suomalainen opiskelija edes tunnista niitä oppikirjoja, joita heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat opiskelleet, ja kuinka ne ovat vaikuttaneet heihin oleellisesti enemmän kuin se maailma, josta he itse ovat aikuiselämänsä ensimmäiset opit hankkineet. Näistä strukturalismin rakenteista kirkko ja luterilainen kasvatus on varmasti yksi keskeisimpiä siinä missä pragmaatikkojen oppikirjat (Peirce, Dewey) opettajainvalmistuslaitoksilla.

Strukturalismin uusi tuleminen

Kaiken tämän yli ja ohi menee kuitenkin se internetin yhteinen kieli ja symboliikka, jonka binäärinen, digikielinen rakenne, on suoraan kuin strukturalismin sydämestä ja jossa kulttuurien väliset rakenteet näyttäisivät syntyvän hieman toisin kuin Hegel tai puhtaat saksalaiset koulukunnat aikanaan olettivat ja lähestyvän yhä enemmän ranskalaisen koulukunnan, Levi-Straussin 1960-luvulla antamaa suuntaa. Olkoonkin että sen juuret ovat vahvasti myös hegeliläisessä ajattelussa ja osa tuota kulttuureissa havaittua spiraalia. Levi-Strauss ei vain kykennyt sitä itse tietokonein todentamaan tai testaamaan havainnoiden ja analysoiden miljoonia eri kulttuureissa syntyviä sosiaalisen median (kansalaismedian) viestejä. Tämän tutkimuksen syventäminen ja jatkaminen osana uutta intrenet-kulttuuriamme on suoraa jatkoa Claude Levi-Straussin työlle ja yhteistä ponnisteluamme jatkossa. Tässä merkityksessä presidentti Nicolas Sarkozy ja Ranskan hallitus eivät suotta ilmaisseet kunnioitustaan väsymättömän humanistin työlle tämän hautajaispäivänä eilen 3.11.2009.