Tutkiva asiantuntija - innovaatioiden isä

Sir Arthur Conan Doyle

Sir Arthur Ignatius Conan Doyle syntyi ravun merkeissä pari päivää aikaisemmin heinäkuussa kuin oma tähtimerkkini olisi edellyttänyt Edinburgissa Skotlannissa. Olen vieraillut toki hänen kodissaan, ja sen ainutlaatuisessa kirjastossa 1800-luvun jälkipuoliskolta. Vietän Edinburgissa usein syntymäpäiväni ja Euroopan jokilaaksojen yhteinen “European Rivet Network” -ohjelma käynnistettiin alun perin skottien kanssa samassa paikassa pohtien, millaisia jokilaaksoja Euroopasta valitsisimme tutkimusohjelmaan mukaan. Ympäristö oli luova ja innovatiivinen.

Kahdeksan jokilaaksoa

Kaikkiaan jokilaaksoja tuli mukaan kahdeksan kappaletta, kuten ihmisen Myers-Briggs persoonallisuuksia ja valittuina seuduilta, jotka mielestämme parhaiten vastasivat eurooppalaista kulttuuria ja sen kirjoja alkaen Espanjasta ja edeten Ranskan kautta koko keskeisen Euroopan läpäisevien kahden joen alkulähteille, kahteen jokilaaksoon Ruotsissa, yhteen Suomessa ja lopuksi Tweed -jokeen Skotlannin ja Englannin rajajokena ja yhteen tapaukseen Irlannissa. Joki on kuin ihmisen luonne ja kulttuuri, yhteinen ja sama asia.

Doyle opiskeli lääketiedettä, oli avioitunut Louse Hawkinsin kanssa ja heillä oli kaksi lasta, Maryn ja Kingsleyn. Lääkärin praktiikka ei oikein tuottanut ja Doyle kirjoitteli mm. laivalääkärinä toimien. Kokemukset maailmalta karttuivat, ja kun hän rantautui lopullisesti Portsmouthiin, aikaa jäi yhä enemmän kirjallisille töille toimien myös amatöörijalkapallojoukkueen maalivahtina, nykyisin tosin jo paljon nimekkäämmän kuin tuolloin 1800-luvun puolella.

Joseph Bell ja Sherlock Holmes

Romaanit “Punaisten kirjainten arvoitus” ja “Tulipunainen tutkielma” syntyivät ympäristöä seuraten ja etenkin lääkärikollegaa ja opettajaa tohtori Joseph Belliä, jolla oli poikkeuksellinen kyky tehdä havaintoja potilaistaan yhdellä silmäyksellä ja liki Holmesin ulkonäkökin. Sherlock Holmesin esikuva oli löytynyt ja yhdistyi samalla Sir Conan Doylen omaan persoonallisuuteen ja matkakokemuksiin.

Näistä tärkein suuntautui Freudin tapaan Wieniin, jossa Doyle valmistautui silmälääkäriksi. Sigmund Freudin ja Conan Doylen elämässä on yhtymäkohtia, joita on mahdoton jättää vaille huomiota. Ihmisen persoonallisuuden tyypit ovat toki enemmän Freudin, Jungin kuin vaikkapa viihdekirjallisuuden tuotetta. Lääkärinä Conan Doyle seurasi luonnollisesti omaa tiedettään, josta kirjallisuus ammensi kuvauksensa, jolloin myös ihmisten persoonalliset piirteet saivat tieteellisen taustansa.

Sherlock Holmes esiintyy Doylen tuotannossa 56 novellissa ja neljässä romaanissa. Itse kirjailija kuvasi tapausta kiusalliseksi, mieheksi joka ei päästä häntä irti ja vie mahdollisuuden parempien asioiden tekemiseltä. Doyle yritti lopettaa sankarinsa elämän, mutta aina tämä palasi uudelleen ja oikeastaan vasta Etelä-Afrikan buurisota, johon Doyle osallistui kirjoittaen sieltä pamfletin, sekä vaimon kuolema, uudelleen avioituminen ja kolmen lapsen syntymä, veivät kohti uusia “omituisuuksia“, joissa mukaan tuli oikeustaisteluja juristia leikkien sekä spiritismiä harrastaen.

Suomalaisen korpikirjailijan loppu

Ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneen pojan muisto vei lopulta masennukseen ja viimeisimmät romaanit sisältävät jo omituisia keijukaistarinoita. Ennen kuolemaansa Doyle lupasi suuren palkinnon sille, joka ottaa häneen yhteyttä kuolemansa jälkeen.

Sherlock Holmes on tyyppitapaus persoonallisuudesta, jossa jäljitellään tuolle ajalle rakasta sankarihahmoa, viileän etäistä pohtijaa ja tunteensa hallitsevaa, kuivakan huumorin ylimielistä taitajaa ja tarkkanäköistä neroa.

Hänen rinnallaan kulkee häntä sokeasti ihaileva ja älykkyyttä palvova tohtori Watson. Sivustaseuraaja, jonka ajatuksenjuoksun Baker Streetin sankarin ja yksityisetsivän älylliset oivallukset ohittavat. Tämän ylivertaisen sankarin luonteessa on poikkeavaa kurinalaisuutta, korkeaa työmoraalia, omituisia tapoja ja kyky pitkästyä seurassa, jossa muiden ajatuksen juoksu ei ole hänen veroistaan.

Itseoppinut älykkö ja boheemi keikari

Holmes on suomalaisen itseoppineen neron alkulähde ja ihanne. Nerokkuudestaan huolimatta hän ei ole laajasti sivistynyt, ei tunne kirjallisuutta, filosofiaa eikä astrologiaa, tuon ajan ylemmän keskiluokan lempilapsia. Oikeammin hän tuntee loistavasti vai kemiaa, ihmisen anatomiaa, rikosuutisia, soittaa viulua ja on kohtalainen nyrkkeilijä ja miekkailija, omaa hyvän käytännön tuntemuksen tuon ajan Britannian laista.

Pitkä ja laiha, terävä nenä ja musta tukka, ruokavalio itsensä kiduttamista ja paheena kokaiinin käyttö tuon ajan tapaan, siinä karikatyyri “konsultoivalle salapoliisille” ja oman aikamme hyvin koulutetulle tutkivalle asiantuntijalle. Puuttuu vain deekstalker-hattu ja meille tutumpi lääkärin valkoinen takki, stetoskooppi roikkumassa kaulalla.

Herrasmiesmäinen olemus ja tuon ajan urheilullinen habitus tuki lääketieteellisen tiedekunnan antamaa brittiläistä Sir Connan Doylen persoonallisuuskuvaa tutkivalle älykölle, jossa juuri käytöksellä ja ulkonäöllä oli keskeinen tehtävä viestittää tarkkoja havaintoja ympäristöstään tekevästä persoonallisuudesta, joiden pohjalta hän teki erehtymättömiä päätelmiään.

1800-luvun lopun yleinen ilmiö

Sherlock Holmes oli hyvin yleinen ilmiö, eikä suinkaan synnyttänyt myöhempää alan mittavaa murhamysteerikirjallisuutta, salapoliisitarinoita ja tutkivan asiantuntijan alkuperäistä luonnekuvausta.

Jo Edgar Allan Poen kuvasi “Augusta Dupin” -tarinoissaan erakkona elävästä ja vain ajanvietteekseen rikoksia selvittävästä Dupinista. Oleellista kuitenkin on, että kirjallisuus vaikutti yhden keskeisen persoonallisuustyypin suurten massojen sisäistämään kuvaan, siitä tuli mystinen hahmo, erakoituva, poikkeuksellisen terävä-älyinen, mutta samalla hieman luotaan työntävä ja ylimielisyydessään epämiellyttävä.

Tätä samaa rataa jatkoivat Agatha Christien Hercule Poirot, Ellewry Queen, Perry Mason, Columbo, Dick Tracy ja lopulta sarjakuvahahmojen hämähäkkimiehet ja batmanit.

Itsenäinen, tarkkaälyinen, moniulotteinen

Persoonallisuustyyppinä, Myers-Briggs jaottelua seuraten, Brunilan ja Borgin tutkivaksi asiantuntijaksi nimeämä hahmo on ehkä kirjallisuuden ja tieteen kuvatuin persoonallisuus. Ihmisen ulottuvuudet, luovuus, älykkyys ja nerous, ovat viihdekirjallisuutta ja elokuvateollisuutta kiinnostavin osa ihmisenä olemista myös niiden sairaina ja patologisina häiriöinä. Tiede ei saisi sitä latistaa tekemällä näistä persoonallisuuksista taloutta tai hallintoa, ikivanhaa organisaatiokulttuuria palvelevaa byrokratiaa osana tylsistyvää maailmaamme ja ikääntyvää Eurooppaa. Suuret persoonallisuudet eivät saisi latistua ja kadota.

Itsenäinen ajattelija ymmärtää maailman moniulotteisena, nauttii pohtimisesta, lukemisesta ja opiskelusta syventääkseen kohteensa tuntemista. Kun mennään pintaa syvemmälle, pohdinnalle ei löydy rajoja ja samalla monipuoliset merkitykset ja yhteydet vain lisääntyvät. Tieto ja ymmärrys on tämän persoonallisuuden tapa hankkia turvallisuuden tunnetta, ei niinkään kokea itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi tietonsa tai älynsä kautta, joka on itsestäänselvyys ja vain osa persoonallisuutta, ei toki itsetarkoitus. Toki kaikissa persoonallisuustyypeissä on älykkyyttä ja luovuuta, pohtivaa innovatiivisuutta. Tässä tyypissä ilmiö on vain romantisoitu ja asiantuntijayhteiskunnassa asiantuntijaa arvostetaan sitä sen kummemmin korostamatta.

Niukkasanainen, monimutkainen, ärsyttävä

Rauha kuuluu niukkasanaisen ja joskus mutkikkaan, tutkivan asiantuntijan välttämättömiin tarpeisiin. Tuttavalliset ja puheliaat ihmiset koetaan tungettelevina tuota rauhaa ja yksinäisyyttä varjeltaessa. Uusi tapa avata perinpohjaisesti pohdittu ongelma vie mukanaan ja syntyy kuva hajamielisestä ihmisestä, hajamielisestä professorista. Uppoutuminen asian ratkaisemiseen ja niiden yhdistelyyn vie mukanaan täysin, ajan ja paikan taju katoavat, syöminen, nukkuminen ja läheiset ihmiset, koko ulkopuolinen maailma unohtuu. Nukkuminenkin on vain alitajunnan tarkoituksellista avaamista ja sekin tehdään tietoisesti.

Keskustelua, väittelynhalua, epätavallisia asioita

Tutkiva asiantuntija näkee kumppaninsa sisälle. Syntyy kiusallinen tunne muuten niukkasanaisesta ihmisestä, joka yleensä panttaa tietojaan ollakseen ensin varma asiastaan ja puhuu lopulta epätavallisia asioita avaten ongelman ydinkysymyksen.

Usein nämä ovat ongelmallisia, älyllisiä, monelle vieraita ja raskaita asioita myös tunnereaktiona ja emotionaalisesti ne oivaltaen. Toisin kuin usein kuvitellaan tämä ihmistyyppi keskustelee mielellään, on siinä rationaalinen ja taitava, jatkaa siitä mihin edellinen puhuja on lopettanut, ei puhu päälle ja kuuntelee tarkasti.

Joskus nämä ihmiset ärsyttävät ja haastavat ihmisiä tahallaan poleemisilla kysymyksillä tai silkasta väittelynhalusta, mutta ei juuri koskaan älyllisestä ylemmyydentunnosta, kuten sir Conan Doyle kuvaa Holmesin usein toimivan. Sellaisessa toiminnassa ei olisi mitään uutta saati haastavaa, kiinnostavaa ja älyllisesti merkittävää, moraalisesti hyväksyttävää. Conan Doylella oli sittenkin jatkuva “särö” sielussaan ja se näkyy koko hänen laajassa tuotannossaan, on ehkä samalla sen helmi.

Avarakatseinen, suvaitsevainen, vaatimaton

Innovaatiorakenteen avainhenkilöt ovat oikeasti vaatimattomia, hyvin suvaitsevaisia ja avarakatseisia, mukavia ja helppoja ihmisiä kiltteydessään. He ovat mestareita näkemään asiat uusin ja oivaltavin silmin ja kaukana kärttyisistä guruista ja ahneista konsulteista.

Nämä ihmiset tarkkailevat ympäristöään yksityiskohtaisesti, kaikki herättää kiinnostusta ja siihen paneudutaan huolella, myös ihmistuntemukseen, itsetuntemukseen. Kohteet käydään läpi perinpohjaisesti ja syntyy innovatiivinen, kekseliäs, oivaltava, urauurtava ja omaperäinen elämä tai tuote. Huumorintaju on liki rajatonta, itseironia tyypillistä ja pääsääntöisesti kujeilevaa, eleettömän terävää eikä ikinä toista ihmistä tietoisesti loukkaavaa. Tässä kuvauksessa salapoliisiromaanien tekijät ovat onnistuneet tyypin jäljityksessä kiitettävästi.