torstai 27. toukokuuta 2010

Turistit ja flaneeraajat - kaksi suurinta dualistista ryhmää

Suuret massat

Kaksi suurinta persoonallisuusryhmää, jotka samaan aikaan edustavat eräänlaisia persoonallisuuden ääripäitä, jätin tarkoituksella loppuun. Syynä on näiden poikkeuksellisen suuri merkitys yhteiskunnallisina vaikuttajina, ei vain suuren kokonsa vuoksi, vaan etenkin samaan aikaan käynnissä olevan suuren yhteiskunnallisen murroksen seurauksena. Nämä ryhmät kun liikuttavat, ei vain medioita, uutta ja vanhaa mediaa, kauppaa ja markkinoita, taloutta ja markkinavoimia, vaan myös sosiaalisia medioitamme ja niiden kehittymistä yhteisöllisinä organisaatiovälineinä ja normiston muuttajina sekä myös meillä Suomessa vanhoja instituutiota ravistelevina massoina.

Mediayhteiskunnan todelliset vaikuttajat


Näitä ryhmiä on syytä käsitellä sekä sosiaalisina, sosiopsykologisina että psykologisina rakenteina samaan aikaan. Pyrin tekemään sen nyt toisin kuin väitöskirjassani (Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka) ja varoen vaikeita käsitteitä ja menetelmien esittelyä, tankkaukseen johtavaa lukuelämystä. Oleellista on, että ne on rakenneltu matemaattisin tilastollisin menetelmin, monimuuttujamenetelmin, valtavan suurista aineistoista ja myöhemmin viimeisimmissä kirjoissani ( Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina sekä Uusi mediayhteiskunta ) käyttäen blogaajien ja yhteisömedioitten tuottamaa globaalia aineistoa.

Kirjat ovat vuosilta 2005, 2008 ja 2010 sekä vielä netistä avautuva MTT:n kustantama ja julkaisema “Webympäristön blogi ja innovaatioprosessit” vuodelta 2007. Siis varsin tuoreista aineistoista ja ajankohtaisesta asiasta kenen tahansa luettavaksi. Osa kirjoista on samalla myös kuvitettuja. Väitöskirjaa saa parhaiten ottamalla suoraan yhteyttä minuun, muita kirjoja välittävät kaikki kirjakaupat ja nettikirjakaupat ehkä hieman edullisemmin. Niissä on myös tiivistelmät ja englanninkieliset, usein hyvinkin laajalle levinneet yhteenvedot.

Sama päämäärä, keinot erilaisia

Viivi Brunila ja Marika Borg käyttävät käsitteitä “sopeutuva rauhanrakentaja” ja “tarkka laadunvalvoja” kuvatessaan näitä kahta suurta ryhmää, jotka sijoittuvat puhtaasti psykologisina tulkintoina ihmisen rauhan ja henkisen tasapainon tavoittelun näkökulmasta samaan suuntaan, ja ero syntyykin tavassa toimia tämän päämäärän tavoittelussa.

Molemmilla on siten sama motiivi, konservatiivinen sekä rauhoittava, ja vain toiminnallinen näkökulma, ihanteet ja periaatteet saavuttaa rauha ja harmonia, poikkeavat radikaalilla tavalla toisistaan. Toinen ryhmä mukautuu muiden ryhmien menoon kauniilla ja ristiriitoja kaikin tavoin välttelevällä menetelmällä, toinen taas korostaa moraalisia velvollisuuksia, reilua ja järkevää objektiivisuutta sekä talonmiehen tavoin sääntöjä kunnioittavalla tavalla pedanttisuuteen saakka niitä laadunvalvojana seuraillen.

Näin toinen on tasapainoinen, rauhallinen ja tyyni ihminen, toinen taas ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Toinen pyrkii rauhaan ja harmoniaan, on diplomaatti rauhanrakentaja ja toinen vastaavasti vastuuntuntoinen, kuivakan tarkkanäköinen ja humaanilla tavalla inspiroiva “virheet ja erheet” havaitseva perusihminen.

Normijärjestelmissä jyrkkä ristiriita

Sosiologiassa nämä perusihmiset ja ryhmät asettuvat niin ikään yhdellä suunnalla samalle akselille kuvaten vanhan yhteiskuntamme yhteisöllisiä rakenteita, paikkaidentiteettiämme, juurten ja järjestyksen olemassaoloa ja niiden kunnioittamista. Tässä suurryhmät ja perusihmiset ovat yhtä mieltä. Sen sijaan eri puolelle faktoriakseleita nämä ryhmät ajautuvat, kun kyseessä ovat arvojen pehmeys tai kovuus, moraalin, etiikan ja ekologian kunnioitus ja merkitys uudessa mediayhteiskunnassamme sekä esteettinen tai empaattinen tapamme ottaa nämä muutokset vastaan eri persoonallisuustyyppien ryhmissä. Yksin suuretkaan ryhmät eivät voi toimia ja muita on siedettävä siinä missä uuden teknologian aiheuttamia sosiaalisia muutoksia. Psykologisesti ne voi unohtaa sulkemalla silmänsä.

Näiden normijärjestelmien muutosten kohdalla tarkka laadunvalvoja edustaa kovempaa linjaa, perinteistä ekologista ja esteettistä arvomaailmaa ja esteettinen tai empaattinen kyky oivaltaa muutoksen suunta ja muiden ryhmien toiminnan myötäily on oleellisesti jäykempi, jopa pilkun tarkka, kuin sopeutuvalla rauhanrakentajalla. Sopeutujilla on kyky hyväksyä uusia normijärjestelmiä myös uuden globaalin maailmankuvan ja monikulttuurisen rakenteen sisällä hakien toiminnalleen uusia elämyksellisiä “korvikkeita“. Nämä korvikkeet tuotetaan yrittäjien ja markkinoiden ehdoilla.

Ryhmät ovat suuria ja jakautuvat klusterianalyyseissä vielä kumpikin kahtia, mutta viiden suuren (five big) yhteiskunnallisen faktorin suunnalla niitä voi kutsua vaikkapa käsitteillä “kuljeksija, flaneeraaja” ja “turisti“.

Kulttuurianalyysin perustyyppi

Flaneeraaja on modernin kaupungin kulttuurianalyysin perustyyppi. Heille tärkeää on miltä kaupunkiympäristön aiemmin ihanteelliset, säännöissään tiukat ja tunnollisuutta, oikeamielisyyttä vaativat normit nykyisin näyttävät fyysisen ympäristön ohella. Syntyy katunäkymä ikään kuin ulkopuolisen kuljeskelijan (flaneeraajan; flaneur) silmin ja taiteilijan maalaamana, josta tyyppi on saanut nimensäkin.

Uudessa nopeasti muuttuvassa, reaaliaikaisessa ja moniulotteisessa maailmassa haetut kokemukset ovat muuttuneet jäsentymättömiksi, lyhytkestoisiksi ja episodimaisiksi. Elämän idealistisista ja korkeista tavoitteista on jäljellä menneisyys, mutta ilman aiemmin heille rakkaita seuraamuksia, usein idealistisia odotuksia. Reaaliaikaiseen maailmaan sopeutuminen on käynnissä ja tapahtuu 1990-luvun vanhassa yhteisöllisessä hengessä ja siitä puhuen. Suomessa kyseessä on usein maaseudun ja sen pientaajamien uuden postmodernisaation tuote sekä kaupunkiemme 1990-luvun muuttajat, jotka pyrkivät säilyttämään vanhaa traditiota lähinnä elämyksellisenä tuotteena, ei muuna.

Traditio ja supermarket

Näille ihmisille tärkeää on traditio ja moraalinen kognitio, jossa elinympäristön dramaattiset ja usein traumaattiset muutokset vaikuttavat taustalla. Maailmasta on tullut heille eräänlainen supermarket, nostalginen tapa yhdistää pieniä kokemuksia ja puhua niiden merkityksistä onnen jyväsinä.

Tärkeitä asioita ovat yhden asian ilmiöt, elämän katkelmallisuus, vanhan maailman historiallisen jatkumon ja turvallisuuden häviäminen sekä tämän uuden todellisuuden kritiikitön hyväksyminen, syrjäänvetäytyminen.

Menetetty maailma korvataan pääsääntöisesti joko aistillisuuden palvontana tai hyvin pinnallisilla pohdinnoilla ja teoilla ilman moraalista vastuuta, toisin kuin varhaisempi idealismi, lahjomattomuus ja korkeat arvot aiemmin heiltä edellyttivät. Ryhmän kärki on jo siirtymässä “ikään kuin” -elämästä kohti “miltä näyttää” -elämää ja kokemuksia.

Näistä elämyksistä on tehty heille mittatilaustöitä ja ostogallerioita, jossa tämä valtaryhmä voi kohdata uuden ympäristönsä kuten takavuosina, itse sitä kontrolloiden ja ohjaten, vaikka näin ei enää olisikaan.

Suuri sopeutuja ja elämän turisti

Sopeutuvasta rauhan rakentajasta on tullut puolestaan uudessa postmodernissa mediayhteiskunnassa paradoksaalisen ja menetetyn kodin omalaatuinen seikkailija. Vanhaan teolliseen tai agraariin maailmaan ei ole paluuta ja se muistetaan enää sosiaalisena turvallisuuspakettina menneeseen. Näin tyynen hyväksyvästä ja rauhaa hakevan maailmasta on tullut yksinäisten rutiinien elämää, jossa ristiriitoja ja konflikteja vältellen haetaan “salaa” suurempaa emotionaalista seikkailua tai uuden kokemisen kynnystä. Tämä suuren tunteen metsästäjä pyrkii säilyttämään hyvät ja ystävälliset välit läheisiin ja sopeutuu muiden ryhmien tahtoon. Yhteiskunnalliset ristiriidat sivuutetaan siinä missä henkilökohtaisetkin ja päätöksenteko saattaa olla jopa suuttumusta ja ärtymystä synnyttävää.

Toisin kuin ääripäässä majailevaa “kulkuria” turistia ja sopeutuvaa rauhanrakentajaa markkinatalouden välineet “houkuttelevat” eivät niinkään “työnnä”. Sopeutuja on kotonaan kaikkialla ja vieras ympäristökin on jotenkin tuttu, säyseä ja kesytettävä, siihen voi sopeutua.

Aidosti myönteinen ja silmiinpistävän erikoinen


Kaikelle myönteinen, kärsivällinen, epäitsekäs, vaatimaton ja aidosti hyväksyvä persoonallisuus hakee korvikkeena elämälleen turistina jotain silmiinpistävän erikoista ja uutta. Menetetyn paikkaidentiteetin tuska ja sen nostalgia erottavat nuoremmat muuttajat heidän vanhemmistaan.

Lapsista pääosa on siirtynyt kohti “telecity” -ihmisen ryhmää, jossa vanhempien kuvaama luonto- ja ympäristökokemus on puhdistettu vanhasta “roskasta ja rönsyistä” korvaten ne omien virtuaalimaailman merkkien tunnisteilla ja vahvalla individualismilla. Matka viimeisen faktorin “peluriin” on kuitenkin pitkä aivan kuten kuljeskelijan kohdalla kulkuriin. Moraali ja eettinen taso estävät maailman muuttumista katkelmallisten pelien tasolle.

Ryhmien tarkempi kuvaus löytyy kirjastani “Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” sekä samalla yrittäjiemme vastaavat ryhmät, joissa persoonallisuudet ovat lähellä jo aiemmin kuvattua vahvaa vaikuttajaa tai tehokasta suorittajaa. Muut ryhmät puuttuvat liki kokonaan ja samalla lähes 70 % kansakunnastamme.

Yrittäjien ryhmät ja klusterit


Yrittäjät on mahdollista jakaa seitsemään suurempaan ryhmään: konventionaaliset yrittäjät, monialayrittäjät, visionäärit, vapaamatkustajat, itselliset yrittäjät, innovaattoriyrittäjät sekä teknologioiden ja markkinoiden portinvartijat. Näistä syntyy modernin mediayhteiskunnan klusteri, jossa ko. “persoonallisuuksista” saadaan toimiva koko kuluttajaryhmien “persoonallisuuskentän” ja sen kahdeksaa ryhmää tavoitteleva verkosto. Nykyisin se tapahtuu uusmedioissa, sosiaalisissa tai yhteisöllisissä medioissa verkottuen ja vuorovaikutteisesti sekä reaaliaikaisena prosessina.

Kahdeksan tehtävää, kahdeksan persoonallisuutta

Mukana tässä klusterissa ovat systeemin organisoiva järjestelmä edustaen meillä Suomessa konventionaalisia yrittäjiä, systeemin kokemusvälittäjät, johon lukeutuvat pääosin monialayrittäjät, systeemin arvioiva kehittämisjärjestelmä, jossa mukana tulisi olla ainakin muutama visionäärinen yrittäjä, systeemin toiminnan suuntaajat, joita Suomessa edustavat suurimpana yrittäjäryhmänä vapaamatkustajat, systeemin promoottorijärjestelmä, jossa mukana olisi oltava ainakin joku itsellinen yrittäjä nykyisen byrokratian korvaajana, systeemin innovaatiojärjestelmä, jossa mukana olisi oltava todellisia luovia innovaatiota tekeviä yrittäjiä, siis edellä jo kuvattuja innovaatioihin kykeneviä persoonallisuuksia, joita meillä Suomessa ei juurikaan löydy yrittäjinä, sekä lopuksi teknologian ja markkinoiden portinvartijat edustaen palkitsevaa ja kontrolloivaa järjestelmää, ja jossa Suomi on lähinnä yrityshallinnon ja rahoituksen kautta toimiva korporatiivinen yhteiskunta.

Ei kommentteja: