Avulias huoltaja

Kadunlakaisija Dirty Harry

Clint Eastwood, jumalaton mies Hollywoodista, pelastaa mitä pelastettavissa on, otsikoi Helsingin Sanomat kertoessaan 80 vuotta täyttävästä näyttelijästä, tuottajasta ja ohjaajasta. Duunaritaustaisesta pohjoisen Kalifornian kasvatista ja itseoppineesta, nyansseille herkästä, sanoja säästelevästä, sisäänpäin kääntyneitä keltaisia hampaitaan tiukassa hymyssään peittelevästä änkyrästä vanhasta äijästä, jolle tyypillistä on kulkea hieman kumarassa, olkapäät koholla tuulipuvussa, haalarin housut vedettynä liki kainaloon ja kauhtunut t-paita ylävartalon peittona.

Eastwood poikkeaa meistä muista siinä, ettei hän pelkää lainkaan ihmisiä, ei edes ulkomaalaisia, lakeijoita eikä harrasta henkivartijoita tai autonkuljettajia, istuu itse avolavaisen autonsa ratissa, kertoo toimittaja Helena Ylänen. Hänen itse tuottamissaan elokuvissa tyypillistä on yhteisöllisyys, jossa petetyt, kodittomat ja kohtalon kolhimat muodostavat sijaisperheen, vapaamuotoisen yhteisön, jossa jokainen selviää omillaan ja ilman Jumalan apua. Eastwoodin maailmankuvassa ihminen on heitetty maailmaan yksin, lajitovereittensa ja luonnon armoille. Vaikka siellä listitään ihmisiä, elämää kunnioitetaan, ja se on jopa Likaisen Harryn tehtävä yhteiskunnassa, jossa poliisi on ottanut tehtävän politikoida, ja jonkun on pidettävä kurissa psykopaatti murhaajat, otettava vastuu tolkuttomaksi käyvästä vaarasta maailmassa, joka ei ole aina kovin kaunis.

Hiljaisissa silloissa kaksi laivaa tapaa sumussa, hetken näyttäisi siltä että maailma olisikin armahtava eikä niin julma, kuten Eastwoodin Armottomissa tai Kourallisissa dollareita. Eastwoodin katkeran suolainen kerronta on kuten hänen taustansa seuraten vanhempiaan etsien työtä ilman koulutusta ja päätyen raskaisiin ja huonosti palkattuihin tehtäviin laman runtelemassa maassa. Kaikesta tästä huolimatta Eastwood on tänään ystävällinen, sulavakäytöksinen, kohtelias ja charmikas maailmankansalainen, ei lainkaan katkera tai kyyninen vanhus. Hänellä on ollut taustalla avuliaita huoltajia, naisia.

Apua, tukea, hoivaa

Eastwood edustaa hyvin perinteistä persoonallisuustyyppiä, jossa mukana on sekä tarkkaa laadunvalvontaa että ennen kaikkea avuliasta huoltajaa. Tällaiset ihmiset rientävät sinne, missä heitä eniten tarvitaan ja Eastwood tuottaa heistä fiktioita, elokuvia viihteeksemme, taustalla lukuisten vaimojen antama maailmankuva. Avuliaalle huoltajalle auttaminen on aivan luonnollinen, sisään rakennettu tapa elää ja toimia maailmassa, se on heidän kutsumus sekä ammatissa että sen ulkopuolella. Likainen Harry ei ihannoi väkivaltaa vaan tekee sen kyseenalaiseksi.

Me suomalaiset arvostamme tällaista omia sanojaan säästelevää, lakonista ja ylisanoja välttelevää, vastuun kantavaa, mutta muuten taustalla pysyvää nimetöntä sankariamme. Suomen Kuvalehden viimeisimmässä numerossa (20/2010) ammattiemme arvostus on tutkittu ja keulilla ovat jälleen kerran hoitajat, kirurgit, lääkärit, kätilöt ja sairaanhoitajat. Jossain 300 huonommalla puolella tulevat sitten poliitikot, ministerit ja kansanedustajat. Edes professorit näiden lääkäreiden kouluttajina eivät pääse likimainkaan heidän tasolleen ja se kertoo kuinka tehtävät on opittu Eastwoodin tapaan ilman yliopistoja, työssä ja ihmisten keskellä, itseoppineina sankareina. Opettajat, kouluttajat ja tutkijat eivät yllä näiden hoitajien tasolle likimainkaan ja se näkyy heidän palkoissaan, arvostuksessa tai sen puutteessa. Kun miehet ovat kadonneet julkishallinnon opettajan, tutkijan, tiedottajan ja hoitajan tehtävistä, syntyy omituinen maailma ja kansakunta Myer-Briggs -tyyppisiä indikaattoreita tulkiten.


Empaattinen ja ihmiskeskeinen elämä

Ja miksi arvostaisimme lain laatijaa, joka osoittautuu narsistiseksi, haluaa valtaa hinnalla millä hyvänsä ja tunnustautuu muuksi kuin huolta kantavaksi ja avuliaaksi hoitajaksi? Media, aivan laadukas luettavaksemme, kertoo heistä päivittäin ikäviä uutisia ja olemme pettyneitä, muodostamme omat arvomme käyttäen ikiomaa persoonallisuuttamme, jossa sokerileipuri on erilainen ihmisenä kuin vaikkapa teurastaja. Oikeasti näin ei tietysti ole, mutta kyse onkin arvoista ja niiden mittaamisesta, ei tosiasioista, joita ajatteleva kyseenalaistaja nyt korostaisi ja heittäisi tutkimuksen roskiin.

Jopa luovat ammatit, kirjailijat, taiteilijat, it-alan osaajamme, muusikot ja näyttelijät ovat kaukana kärjestä, vaikka jostakin syystä samaan aikaan heidän taidettaan myydään maailmalla huippuhintaan ja puhumme luovasta ja innovatiivisesta yhteiskunnasta pelastusrenkaanamme. Maanviljelijöiden arvostus on sentään kohonnut vuosien varrella parinsadan huonommalta puolelta viidenkymmenen arvostetuimman joukkoon. Arvostamme ruokaamme ja luonnon antimia, ymmärrämme ettei teollinen ruoka synny ilma talonpojan rankkaa ammattia ja sen monipuolisia vaatimuksia. Tai ehkä arvostamme enemmän talonpojan morsianta.

Eastwood kykenee välittämään empaattisen elämän irtautumatta yhteiskuntakokonaisuudesta, sen ankarasta ja moraalittomasta elämänmenosta. Avulias huoltaja pyrkii tekemään muiden elämästä siedettävän, mukavamman ja miellyttävämmän, johtajana mahdollistaa muiden ihmisen työrauhan ja jopa välineet tehdä työtään ja oikeassa ympäristössä hakematta vahvan vaikuttajan valtaa, politikoimatta tai olemalla sairaalloisen narsistinen. Kun kriisi on hoidettu, sankari vetäytyy pois, heittää sheriffin merkkinsä mereen. Mel Gibson tai Jack Nicholson ovat näissä rooleissaan joskus jopa Eastwoodia uskottavempia ja ansaitsevat Oscarinsa.

Ystävällinen, avulias ja uhrautuva

Sisar hento valkoinen uhrautuu ja kirurgi aloittaa työpäinänsä kuudelta aamulla. Häntä ei tapaa narkoosissa eikä leikkauksen jälkeenkään. Harvoin hänelle tulee lähetettyä edes kukkakimppua kiitokseksi henkensä pelastamisesta tai elämäntilanteen oleellisesta korjaamisesta.

Avulias huoltaja ei odota muilta kauheasti myönteistä palautetta. Hän ei halua olla vahvan vaikuttajan tapaan ihailtu keskipiste, ja niin kadut pahasta puhdistavan Eastwoodin armoton ja kova oma elämä vaikuttaa tylyltä, sosiaalisesti yksipuoliselta ja marttyyrimaiselta, messiaan elämältä. Joskus apu ja uhrautuminen menee överiksi ja omat tarpeet unohtuvat, hiljaisten siltojen kuvaaja elää liian karua elämää ulkopuolisen kokemana.

Etenkin kyseenalaistajat ja laadunvalvoja alkavat epäillä avuliaan huoltajan selviytymistä sekä työn mielekkyyttä, tutkiva asiantuntija aprikoi kunnian menevän vahvan vaikuttajan narsistiseen moolokin kitaan, politiikan teon markkinoille, laitoskulttuurin ikivanhaan paperinmakuiseen elämään ja lopulta markkinoiden sijoittajille.

Alkaa uuvuttava taistelu työvuoroista, jaksamisesta, voimattomuuden tunteesta ja lopulta kierre kohti syvää työuupumusta ja masennusta. Avulias huoltaja ei kykene toimimaan sisäisen maailmansa vaatiman koodiston mukaan, tekemään ihmisiin koko ajan myönteistä vaikutusta ja hänet vihelletään muiden puolesta jäähylle, alkaa suomalaisen työkiusaamisen tuttu arki. Naisten yhteiskunnassa tällainen vihelletään jo poikki, sofistikoitu ihminen ei siedä silkkaa sadismia, mutta yksinäiset miehet näiden marginaalissa ovat jo poissa koko yhteisörakenteesta.

Huomaavainen, lämminsydäminen ja ihmisrakas

Taitava ohjaaja, avuliaan huoltajan kuvaaja, kykenee aistimaan muita paremmin toisten tunteet, tarpeet ja ajatukset. Tuntosarvet ovat kaiken aikaa ylhäällä ja muun puutteessa tarokortteja tarkkaillaan, horoskooppeja haetaan, etsitään ratkaisua idän mystiikasta heikoimpana hetkenä. Jokaisella kirurgilla ovat omat liki pakkoneuroottiset tarpeensa aloittaa aamunsa. Koko kansan lääkäri kiminkisillä on aina rohkaiseva, kannustava ja kiva sana lähimmäisille, ja se välittyy ilman vastapalvelun odotuksia. House neuroottisena lääkärinä ja älykkönä on uhmakas ja pelottava, huippuunsa viety nero hengenpelastajana, ja samaan aikaan itseään patologisesti kiusaava ihminen. Jenkkisarjat ovat täynnä juuri hoitajista kertovia Mr Phil -tyyppisiä ihmeitä tekeviä avuliaita huoltajia.

Positiivinen hauska hengenluoja

Avulias huoltaja on työyhteisössä usein hyväksikäytetty ja loukkaantuu helposti, jos kiitosta ei tule lainkaan. Kun oma emotionaalinen elämä on Myers-Briggs -tyypin spontaania, tuntevaa, mutta samaan aikaan ajattelevaa ja suunnittelevaa huippuosaamista, usein tieteenalansa ehdotonta kärkeä, muille rohkaisua ja palveluja jakavaa uhrautumista, oman kaivon tai lähteen kuivuminen on riski kenelle tahansa. Kun tällaista alkaa ilmetä, se näkyy ensimmäisenä yhteyshenkilön tai hengenluojan katoamisena ja samalla työyhteisön laatu muuttuu hetkessä ahdistavaksi pahan olon tunteeksi. Naisvaltaisesta yhteisöstä viimeinenkin mies kaikkoaa.

Humppilan kunnassa on 150 naista ja kymmenkunta miestä hoitamassa julkishallinnon tehtäviä kaikissa kunnan palvelusektorien töissä. Kuinkahan miesten oikeudet tulee hoidettua tasapuolisesti naisten kanssa kuntapuolueessa ja sen viroissa, palveluissa? Kuinkahan mies tunnetaan ylipäätään ihmisenä ja biologisena, psykologisena olentona uudessa näin muotoutuvassa palveluyhteiskunnassamme? Onko suomalainen mies kuten Clint Eastwood, jumalaton mies, jonka on pelastettava se mikä pelastettavissa on?

Juuri avuliaat huoltajat tekevät olomme missä tahansa kotoisaksi. Jos nämä positiiviset, hauskat ja hyvät seuramiehet ja -naiset katoavat, työpaikka tai mikä tahansa kodin tai harrastuksen sosiaalinen ympäristö lakastuu. Näin erityisesti silloin, kun mukaan tulee väärää ohjaamista, yhteisö suuntautuu tarkkaan laadunvalvojaan tai tehokkaan suorittajan persoonallisuutta palvelevaksi ja ihmisen moniulotteisen toiminnan poissulkevaksi laitosympäristöksi.

Pahinta tietysti on, jos toinen sukupuoli työyhteisössä on suljettu sen ulkopuolelle. Sellainen ei vaadi Myer-Briggs -tyyppistä 16 persoonallisuuden verkoston pohdintaa ja tieteen läsnäoloa Humppilan kaltaisissa kunnissa.

Monipuolisuutta lisättävä rekrytoinnein

Jos yhteisöstä puuttuvat kyseenalaistajat ja tutkivat asiantuntijat, dominoiva ryhmä alkaa olla yleensä konservatiivinen ja lopputulos on myös avuliaalle huoltajalle mahdoton. Jos mukana on vain vahvaan vaikuttamiseen ja itsenäiseen riippumattomaan yrittäjyyteen erikostunut yrittäjä, jolla on oma kapea osaaminen pököpäisen itsenäisyyden turvaajana ja narsismin lähteenä, joka on aina oikeassa ja asiakas aina väärässä, kaikkoavat myös yritystoiminnasta hankittavat tulot ja myöhemmin julkisen hallinnon kaipaamat verot. Vahvalla vaikuttajalla olisi oltava oma puhelinvastaaja, laskuttaja hoitamassa avuliaan huoltajan tehtävät ja vielä sopeutuva rauhanrakentaja pitämään yllä suhteita työyhteisön sisällä ja asiakkaisiin.

Näin Myer-Briggsin alun perin kehittämä persoonallisuustyyppien verkosto kuvaa hyvin myös yhteiskunnan toimivuutta ja sellaista “anemiaa”, joka syntyy kun jotkut ryhmät, esim. tehokkuuteen ja järjestelmällisyyteen pyrkivät konservatiiviset vanhukset, alkavat dominoida koko organisaation, yrityksen tai lopulta alueen ja yhteiskunnan toimintastrategiaa.

Sama koskee myös vaikkapa yritysverkostoja, joissa mukana on vain muutama persoonallisuustyyppi ja keskeisimmät luovan ja innovatiivisen rakenteen ylläpitäjät puuttuvat kokonaan tai niitä suorastaan kavahdetaan ja odotetaan ihmeitä tekevän Eastwoodin saapumista pelastamaan alavireinen ja poismuutostaan kärsivä vanha teollinen yhdyskunta.