Ihmistyypit ja indikaattorit

Persoonallisuustestit

Ihmisten luokittelu persoonallisuustestien kautta on ajankohtainen ilmiö. Sosiaaliset mediat ja niiden kautta tapahtuva vuorovaikutus lisäävät myös kiinnostusta vuorovaikutuksessa olevien ryhmien toimivuuteen, kestävyyteen ja tuloksellisuuteen, politiikan teon arkeen globaalisti ja yhteisöjen syntyä pohtien joko paikallisesti tai EU:n sisällä.

Liki kaikki ihmissuhdeverkot ja sen ympärillä toimiva valtaisa teollinen ihmissuhdemarkkinoiden talous toimii juuri näiden tyypitysten perustalta. Työpaikoilla niin ikään tiimit kootaan pyrkien tunnistamaan juuri erilaisten persoonallisuustyyppien vahvuuksia toisiaan täydentäen ja tukien. Ihmistä voidaan normaalioloissa ja ilman patologisia muutoksia tulkita numero- ja kirjainkoodein erittäin tarkasti kehittyneen indikaattoritutkimuksen seurauksena.

Rekrytointitilaisuudet ovat niin ikään osa ihmismarkkinoita, jossa itsensä tunteminen on eduksi vastailtaessa työpaikkoja täyttävien konsulttien testeihin. Meitä testataan koko ajan ja isoveli valvoo mainostajan ja markkinoijan, markkinatalouden kaapuun pukeutuneena ja googlen kertomana. On lukuisia tapoja mitata käyttäytymistämme osana peruspersoonallisuuttamme ja sitä tehdään toki päivittäin.

Carl Jung ja Myers-Briggs

Carl Jung sekä myöhemmin Isabel Myers ja Katherine Briggs jaottelivat luonnetyyppejä, jotka mittasivat enemmän sosiaalisuutta kuin vaikkapa asenneperusteista suhtautumistamme ympäristöömme ja muihin ihmisiin. Syntyivät dualistisesta ihmiskäsityksestä tutut käsiteparit introvertti ja ekstrovertti.

Introvertti kuvataan sisäänpäin kääntyneenä, tekojaan pohtivana tyyppinä. Toimintaa ohjaa itsenäinen tapa hiljaisen varautuneeseen, älyn ja logiikan rationaaliseen käyttöön. Sosiaalisissa tilanteissa introverttia kuvattiin sulkeutuneempana, sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja vähemmän suosivana ihmistyyppinä, ja samalla se lukeutui tässä kaksijakoisessa maalimankuvassa vähemmistöön. Yhteiskunnat ja niiden tapa toimia painottui näin yleensä äänekkäämpien ja sosiaalisesti aktiivisempien ekstroverttien suuntaan. Moni poliittinen johtaja kuvaa itsensä vielä tänäänkin ekstroverttinä, korostaen näin sosiaalisuuttaan, johtajuuttaan ja vahvaa päättäväistä luonnettaan viedä enemmistön asiaa kohti äänekästä päämäärää. Näin me ainakin oletamme, ja huomaamatta jää hiljainen enemmistö kasvavaa ikäihmisten introverttia viisautta.

Introverttien vallankumous

Jung kuvasi tyypillisen introvertin hiljaiseksi, itseään tutkiskelevaksi ja varautuneeksi introspektiiviseksi ihmiseksi. Myöhemmin tutkijoista Wilson (1978) ja Zuckerman (1991) havaitsivat kuinka introvertit ovat herkempi kivulle, väsyvät helpommin, ovat stressille alttiimpia, mutta menestyvät koulussa ekstroverttejä paremmin, eivät luota impulsiiviseen päätöksentekoon ja elämä on ekstroverttejä paremmassa järjestyksessä.

Jopa ammateissa introvertit hakeutuivat vakaampiin ammatteihin, olivat vähemmän alttiita satunnaisille vaikutteille, loivat vakautta eikä heillä ollut Pervin (2003) mukaan yhtä paljon seksuaalisia kumppaneita, irtosuhteita. Introverttien suosio persoonallisuustyyppinä alkoi kasvaa koskien etenkin siellä piilossa lymyäviä pienryhmiä. Tämä näkyi etenkin työmarkkinoilla ja nettiyhteisöissä, joissa verbaalisesti valmiimmat “nörtit” alkoivat menestyä ja käyttää valtaa samalla netin käytäntöjä koko ajan muuttaen ja sulkien ekstrovertteja sen ulkopuolelle.

Dualismi näkyy tutkimuksissa siten, että ekstrovertti kuvataan introvertin kääntöpuolena. Kun introvertti saa voimansa omasta itsestään ja latautuu yksin, ekstrovertti imee voimansa muista ihmisistä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Näin internet -yhteisöissä introverteista tuli uuden tuottajia ja innovaatiorakenteen kärkeä, kun taas ekstroverteistä ryhmistä surffailijoita ja jälkiomaksujia. Aika käytettiin eri tarkoituksiin ja virtuaalimaailma alkoi muodostua introverttien pienryhmille uudeksi ponnahduslaudaksi menestykseen. Syntyi mm. ryhmä telecity-blogaajat (Luostarinen 2005)

Digimaailman dualistit

Toisin kuin yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen hakeutuva introvertti, ekstrovertti hakeutuu tietoisesti muiden ihmisten seuraan ja vuorovaikuttaminen on osa selviytymisstrategiaa. Ekstrovertillä tiedetään olevan ongelmia opintojensa kanssa, ellei tukena ole sosiaalista ryhmää tai työpaikalla pientä paimennettavaa piiriä.

Tällainen ulkoisesti referoitunut ihminen ei kiinnitä yhtä paljon huomiota tunteisiinsa, ei ole introvertin tapainen empatian kokija tai mimoosan herkkä, vaan jyrää ryhmässä puhuen ensin ja ajatellen vasta myöhemmin. Reaaliaikaisessa taloudessa tällainen ei tuo menestystä. Näissä sosiaalisissa tilanteissa introvertti ihminen vaikeni aiemmin kokonaan ja ahdistui kiusanteosta.

Näin syntyi aikanaan kierre, jossa impulsiivista ekstroverttia alettiin pitää johtajana ja älykön osan saanut vaitelias introvertti joutui reflektoimaan yhä useammin tilanteeseen, jonka ymmärtäminen vaatii myös aikaa, toisin kuin introvertti käytti omassa toiminnassaan. Sellaisessa ajassa, jossa “nopeat syövät hitaita” tai “minulle kaikki nyt ja tässä hetkessä”, reaaliaikaisessa prosessissa, introvertin mahdollisuus vaikutta yhteisön tai yhteiskunnan toimintoihin jäi aluksi vähäisemmäksi, ja se alkoi joko ajelehtia tai muuttuu kriisien kautta kaoottiseksi reaaliaikaisten virheiden seurauksena.

Niinpä kun poliittisen tai talouselämän johdossa on runsaasti ektrovertteja touhoja, syntyi kriisien kautta etenevä yhteiskunta, jossa introvertit pohtijat tulivat mukaan vasta kriisiytyneen tilanteen korjaajiksi. Suomalaisia kriisien korjaajia introvertteina pohtijoina ovat etenkin komissaari Olli Rehn ja presidentti Martti Ahtisaari. Ekstrovertteja ei tarvitse mainita, heitä kun on nyt niin paljon ja puhuvat kilpaa päällekkäin ymmärtämättä välttämättä edes omaa puhettaan, johon Ahtisaari on taas kerran joutunut puuttumaan

MBTI indikaattorit

Carl Jungin teorioihin syventyneet Isabel Myers ja Katherine Briggs lisäsivät Jungin dualistiseen ihmisnäkemykseen neljä ulottuvuutta helpottaen näin aiemmin vaikeaselkoisena pidettyä Jungin rationaalisuus-käsitettä. Tavoite oli kaunis ja liittyi maailmansotien tuhoihin ja pyrkimykseen auttaa meitä ymmärtämään paremmin toisiamme ja erilaisuutta dualistisen ihmiskäsityksen tai maailmankuvan rinnalla.

Sodat kun osoittivat etteivät ihmiset välttämättä ole erityisen rationaalisia olentoja ja psykologian rinnalle vaadittiin myös sosiaalitieteitä ja nykyisin luonnollisesti luonnontieteiden läsnäoloa, poikkitieteistä ihmisen ymmärrystä. Tänään miljoonien ihmisten tyypitys ja luokitus, indikaattorit, tapahtuu jo hieman toisin kuin tässä klassikoksi jääneessä työssä, jossa Isabel oli Katherinen tytär ja Freud olisi sitä paheksunut tieteen sisällön näkökulmasta.

Vanhojen tyypitysten sijaan Myers-Briggs kuvaa persoonallisuuden luonteenpiirteitä, ominaisuuksiamme ja käyttäytymistämme suhteellisen dynaamisena, vaihtuvana ilmiönä. Toisaalla neljässä persoonallisuuden “ulottuvuudessa” käyttäytymismallimme ovat jokseenkin pysyviä. Tällaisia ominaisuuksiamme ovat asenteemme ympäristöön, tapamme hankki tietoja, päätöksenteon perusteet ja yleinen elämäntyylimme (MBTI).

Asenteessamme ympäristöön olemme joko introvertteja tai ekstrovertteja, tietomme hankimme joko tosiasiallisena tai íntuitiivisena tapahtumana, päätöksenteon peruste on joko pohtiva ja ajatteleva tai liki pelkästään tunteisiin perustuva sekä elämäntyylimme joko syvästi harkitseva tai liki spontaani.

Neljä ominaisuutta 16 tyyppiä

Näistä syntyy neljän kirjaimen kaikkiaan kuusitoista persoonallisuustyppiä. Esimerkkinä tunnollinen ihminen (ISTJ) on ympäristöönsä nähden introvertti pohtija, hankkii tietonsa tosiasioiden pohjalta painuen kirjastoon ja koulun penkille, tekee päätöksensä ajatellen ja siirtäen tuntemukset ja intuitiot syrjään ja on elämäntyylissään harkitseva, kaukana spontaanista hulluttelusta tai riskinotosta. Vastaavasti ESFJ on “hoitaja”, jolle asenne ympäristöön on ekstravertti ja sosiaalinen, tapa hankia tietoja tosiasiallinen ja opiskellen lääkärin ammattiin olematta valelääkäri, päätöksenteon perusta on tunteva ja emotionaalinen, empatiaan kallistuva sekä elämäntyyli harkitsevan järkevä ja rationaalinen.

Muut tyypit ovat toimija, vartija, suojelija, taiteilija, esiintyjä, turvaaja, idealisti, innoittaja, antelias, tutkija, ajattelija, edelläkävijä sekä johtaja. Mikään tyyppi ei ole puhdas, mutta pääsääntöisesti ne ovat kohtuullisen pysyviä ja seuraavat meitä läpi koko elämänkaaren.

Lisäämällä “ulottuvuuksia” ja muuttamalla tutkimuksen tehtäväasettelua, ryhmiä syntyy hieman lisää etenkin, kun mukaan otetaan miljoonia tietokoneillaan työtä tekeviä sosiaalisen median aktivisteja, ja ryhmitellään näitä piittamatta suurista kulttuurisista eroista, joista tärkein on kieli ja monet hermeneuttiset persoonallisuuttamme muokkaavat ilmiöt tai patologiset muutokset.

Oleellista on, että perusfaktorit näyttäisivät olevan pysyviä, mutta eroja on etenkin ryhmien välisissä vaihteluissa (suhteellisissa osuuksissa) kulttuurialueittain.

Kahdeksan päätyyppiä

Pääsääntöisesti syntyy jälleen kahdeksan päätyyppiä, joista 1) ekstrovertti tuntee olonsa kotoisammaksi saadessaan puuhastella ihmisten ja asioiden kassa ulkomaailmassa kuin paneutuen vaikeisiin vaikkapa tieteelliseen, sisäisen maailman älyllistä pohdintaa vaativaan pitkäjänteiseen, yksinäiseen arkeen, tai alkaen kirjoittaa romaania käyttäen mielikuvitustaan, fiktiivistä osaa erottaen lyyrisen proosasta runoilijan sielullaan ja siveltimen vedoin öljyvärejä ymmärtäen ja oivaltaen ne erehtymättä osaksi myös musiikin tai verbaalisen kielen yhteistä sanomaa.

2) Introvertti tuntee taas olonsa mukavaksi sisäisessä ideamaailmassaan ja jättäisi ihmisten asioiden ulkoisen pohdinnan muiden harmiksi hallintoa kaukaa kiertäen ja “systeemiä” äärimmillään vihaten tai halveksien.

3) Tosiasiallinen ihminen työskentelee tosiasioiden parissa, vaikka mahdollisuuksia ja asioiden keskinäisiä uusia suhteita olisi määrätön määrä. Kun tosiasiat on kerran kirjattu ja dogmiksi, teoriaksi mainittu, koulussa opittu, konventioksi yliopistossa muutettu, niitä ei pidä mennä peukaloimaan.

4) Intuitiivinen ihminen etsii koko ajan uusia mahdollisuuksia, uusia yhteyksiä kuin työstää vanhaa jo kerran hankittua faktaa, on kaiken aikaa tulevaisuuteen suuntautunut. Tällainen innovaatioita hakeva ihminen on oman aikamme tuotteena hyödyllinen ja ilman heitä yhteiskuntakoneisto jäisi vaille uuden hyväksymisen mahdollisuutta ja Suomea kohtaisi Kreikan ongelmat innovaatioyhteiskuntana.

5) Ajatteleva ihminen tekee päätöksensä persoonattoman analyysin avulla ja rakastaa numeroita, luonnontieteitä sekä luonnon lakeja enemmän kuin ihmisten henkilökohtaisia arvoja ja asenteita, närkästyy niiden esittelystä ja kiusaantuu ihmisen emotionaalisesta tavasta toimia epärationaalisesti, myöhästellä tapaamisissa.

6) Tunteva ihminen tekee päätökset elämän kaaren aikana hankittujen henkilökohtaisten kokemusten ja arvojen kautta, on myötätuntoinen ja ymmärtää miksi ihminen on epärationaalinen, kiukuttelee ärtymystään ja osoittaa pelkoa, ei ole aivan täydellinen hoidettava tai aina parhaimmillaan puolisona tai tiimipalaverissa.

7) Järjestelmällinen ihminen on ihastunut suunnittelusta, näkee kaikkialla juuri organisaatioon tai suunnitteluun syntyneitä virheitä, rakastaa selvää ja täsmällistä elämäntapaa, eikä voi sisäistää ihmisen spontaania ja joustavaa kykyä hoitaa etenkin uudet ja luovuutta vaativat tehtävät uudella tavalla divergoiden.

8) Edellisen vastakohta on spontaani elämän taiteilija, jolle maailma on avoin ja täynnä haasteita, joihin liittyy myös riskejä. Suunnittelu ja järjestelmällinen toiminta on vahingoksi ja estää “systeeminä” uuden havaitsemisen tai on tehty vain byrokraattiseksi kiusanteoksi.



Big Five

MBTI luokituksessa on siis neljä ulottuvuutta, kahdeksan preferenssiä ja 16 persoonallisuustyyppiä, jotka luonnollisesti lomittuvat toisiinsa, eikä kukaan meistä ole puhdas yhden tyypin kantaja. Tyypit kuvaavat oikeastaan vain persoonallisuustyyppien synnyn ja sitä seuraavan käyttäytymisen preferenssijärjestystä “normaalitilassa” ja niillä kuvataan mm. viiden suuren (big five) persoonallisuuspiirteen synnyn ulottuvuuksia.

Teoria viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä on saanut alan tutkimuksessa (esim. McCraen & Costan 1989/ Journal Parsonality 57(1):17-40) jopa enemmän kannatusta kuin vanhempi Jungin luokitukseen perustuva, olkoonkin että erot ovat lopulta pieniä. Erot syntyvät dikotomian kuvauksista ja esim. patologisten kuten neuroottisten piirteiden puuttumisesta indikaattoreissa.

Jenkit jo nyt introvertteja

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa suurimmat ryhmät rakentuvat joko tosiasioihin tiedon haussa nojaaviin ja päätöksenteossaan tunteviin (emotionaalisiin) ihmisryhmiin (43.4 %) tai päätöksenteko perustuu rationaaliseen faktaan (30 %). Yhteensä nämä ovat siis kaksi kolmasosaa populaatiosta ja intuitiiviseen tiedon hankintaan nojaa ja toimintansa perustaa noin neljännes väestöstä.

Introverttien ja ekstroverttien osuus Yhdysvalloissa on liki samaa suuruusluokkaa mutta suurin luokka on elämäntyylissään harkitsevat introvertit ohittaen noin neljällä prosenttiyksiköllä vastaavan ekstroverttiryhmän.

Molemmissa ryhmissä spontaani elämäntyyli on meitä yleisempi, noin 45 % väestöstä kykenee tai on taipuvainen spontaaniin elämäntyyliin. Nämä erot ovat myös Euroopassa suuria ja kuvaavat ehkä taloutta tai olettamaamme “kulttuuria” (abstrakti ja perustelematon käsite) paremmin niitä eroja, joita EU:n sisällä nyt koetaan ja joihin on kiinnitetty huomiota yllättävän vähän. Tämä on erityisen omituista etenkin nyt, kun menetelmät ovat kehittyneet ja sosiaaliset mediat ovat yhteisenä välineenä käytettävissä niin prosessien tutkimiseen kuin niiden tulkintaan ja tulevaisuuden ennustamiseen (futurologia).