Holkerin kahvihetki

Kimi Räikkönen antaa nykyisin kasvonsa Lotus tallille ja tuon automerkin miljoonille käyttäjille ja ihailijoille. Hän tietää sen ja kuvaa voittoaan sunnuntaina Abu Dhapin kisoissa ikään kuin kuussa ensimmäisenä ihmisenä astellut Neil Armstrong. Pieni askel ihmiselle, suuri ihmiskunnalle. Kuka Eric Boullier? Tallin mahdollisuuksia oli oma tallipäällikkö väheksynyt, eikä uskonut kahden kuljettajansa saavan enää voittoja tällä kaudella. Hän oli realisti ja samalla turhautunut. Samoin oli Räikkönen, suomalainen jäämies, joka oli heitetty ulos kolme vuotta aiemmin Ferrarilta ja korvattu espanjalaisella Fernando Alonsolla, puheliaammalla miehellä mestariksi. Lotus ei ole tallina voittanut mitään sitten Arton Sennan aikojen. Oli kulunut vuosikymmeniä kuivaa kautta ja sen tuli jatkua vielä vuosi pari ennen suomalaisen saapumista tallin pelastajaksi. Oikeastaan tallin sisällä oli varauduttu eurokriisin kaltaiseen stagflaatioon, ikuiseen lamaan. Syntyi ristivetoa kahden kunnianhimoisen ihmisen välillä, tallipäällikön ja Kimi Räikkösen. Kukaan ei tunne tallipäällikköä nimeltä. Sellainen syö narsistista miestä. Lotuksen tallipäällikkö Eric Boullier arvioi Kimi Räikkösestä kehittyvän ensi vuonna vielä paremman kuljettajan. Niin varmaan ajattelematon päällikkö sanoisi myös Michael Schumacherista. Eric Boullier ei ole paikkaansa ansainnut ja on pilaamassa jo nyt tulevaa kautta. Räikkönen tuntee arvonsa ja jatkaa vain kauden kerrallaan. Kun tällaisen johtajan tapaa, hän alkaa yleensä kiusata ykköskuskiaan ja savustaa hänet lopulta ulos varjostamasta omaa egoaan. Psykopaatti johtaja tekee dramaattisia virheitä. Vihan raivolla Kun Räikkönen siirtyi Abu Dhapin kisassa johtoon, hän oli tehnyt jo ehjän kauden ja tuonut tallilleen pisteitä joka kisassa poikkeuksellisella varmuudella. Tästäkin huolimatta hänen mahdollisuudet maailmanmestaruuteen menivät juuri Abu Dhapin kisoissa. Siitäkin huolimatta, että juuri hän voitti kisan. Sellainen tieto syö miestä jo ajaessa. Hänen pahimmat sisäisen rauhan rikkojat, Sebastian Vettel ja Fernando Alonso, tulivat ruutulipulle heti Kimin jälkeen. Molemmat olivat huipputallin huippukuskeja. Räikkönen osaa matematiikan jo ajaessaan ja kausi oli pilalla. Varikon radioon suomalainen jäämies pyysi heitä jättämään hänet rauhaan. Hän kyllä tiesi mikä on tilanne ja että voitto olisi Lotukselle ensimmäinen vuosikymmeniin ja hänelle jo 19. uransa aikana. Sen sijaan mestaruus olisi menossa tänä vuonna sivu suun ja kosto Ferrarille ja ylimieliselle espanjalaiselle Alonsolle jäisi nyt vain haaveeksi. Ecclestone oli hänelle liian mahtava mies koston kohteena. “En minä niin tyhmä ole, etten muistaisi mitä pitää tehdä” jatkoi tylyttämistä Räikkönen kun huomautuksia tuli myös renkaitten kulumisesta. Kun suomalainen oli tuonut autonsa maailmanmestarin varmuudella maaliin tallissa, joka kuului sijoittua keskikastiin ja olla juuri ja juuri kymmenen joukossa, se oli käsittämätön suoritus. Se oli vihaisen miehen raivopäinen teko. “Osaan itse kysyä apua, jos tarvitsen. Eri ihmiset pitävät erilaisista asioista” Räikkönen tilitti käyttäytymistään suomalaisille toimittajille. Hän muistutti myös palkintojenjaossa kuinka lokaa on tullut matkan varrella. Niin varmaan onkin. Sekä tallipäälliköiltä, varikon henkilökunnalta, medioilta, ja pahimmin koko sirkusta ja sen kaupallisia oikeuksia hoitavalta Bernie Ecclestonelta. Saatuaan potku Ferrarilta Kimi ei saanut edes osallistua kisoihin ja häntä voideltiin runsaan 30 miljoonan bonuksilla. Alkoi miestä uudella tavalla kouliva rallikansan miehen maailma rämpien jonon jatkona ja istuskellen katollaan olevan auton vieressä ojanpientareilla. Sorateiden sankaria Kimistä ei ikinä tullut. Kimi oli oppinut taistelemaan mies miestä vastaan ja henkensä kaupalla. Siinä sydän hakkaa mutta silmissä ei saa pimetä. Tällä kaudella Räikkönen on tuonut autonsa maaliin joka kisassa ja aina yli Lotus tallin todellisen suorituskyvyn. Rallia ajaen oppii miten tärkeitä ovat pisteet. Jari-Matti Latvala on siitä tyyppiesimerkki. Hän on kuskeista nopein mutta tekee koko ajan virheitä. Pari virhettä voi pilata koko kauden. Kasvonsa myyvä prostituoitu Räikkönen antaa kasvonsa tallilleen mutta kulkee silti omia polkujaan. Siinä on melkoinen ero vaikkapa yritysjohtajaan tai puoluejohtajaan. Kun puoluejohtaja joutuu antamaan kasvonsa poliittiselle kansanliikkeelle edessä on pääsääntöisesti epäonnistuminen. Puoluejohtajalla ei saa olla omaa identiteettiä, vain puolue ja sen menestys. Sellainen elämä on prostituoidun elämää. Kaikki retorinen osaaminen on valjastettava tämä asian eteen ja siliteltävä parkuvien lasten päitä, hymyiltävä ja käteltävä Mitt Romneyn, miljardöörin tapaan, köyhää tummahipiäistä kansaa ja sen täisiä takkutukkia. Miljardööriä sellainen tympii ja hän menee kohta tuollaisen kättelyn jälkeen raikastavaan suihkuun. Tällaisia epäonnisia, kehnosti näytteleviä, puoluejohtajia Suomi on tulvillaan. Nykyisistä kaikki ovat viemässä yhteisesti huomiomme pois itse politiikasta ja jokainen vaali on Timo Soinista hankittu torjuntavoitto. Tätä voittoa edeltää samalla mahdollisimman olematon äänestäjien osallistumisaktiivisuus itse vaaleihin. Se auttaa näennäiseen voittoon ja nakertaa demokratian uskottavuutta. Yksi tällainen torjuntavoitto vielä puolueillemme ja vaalimme loppuvat sosiaalipornona siihen. Kun aiemmin suurpuolueina koettujen demareitten, keskustan ja kokoomuksen kannatus on koko äänestysikäisestä kansastamme hiipunut vain 10 prosentin tietämiin kaikki suurpuolueemme ovat pienpuolueita. Jos joku niistä saa muutaman prosenttiyksikön lisää ääniä, oli syy melkein mikä tahansa sattuman oikku, tuloksena on silloin jytkyvoitto. Kun kymmenen suomalaista on odottamassa vuoroaan kassan jonossa, siinä ei välttämättä ole vielä yhtään entisen suurpuolueemme edustajaa. Todennäköisesti kuitenkin yksi kokoomusta ja demaria äänestänyt ja puolenkymmentä, jotka eivät käyneet vaaleissa lainkaan. Yhdestoista on jo keskustalainen ja seuraava perussuomalainen. Järjestys voi myös vaihtua. Vihreitä äänestänyttä saa odottaa vielä kauan ja hänet löytää varmimmin luomutuotteita myyvästä tuoksuvien yrttien joukosta. Meillä on mielikuvia puolueen äänestäjistä ja media pyrkii niitä muokkaamaan stereotyypeiksi. Eivät ne oikeita tietenkään ole. Protestivaalit Jyrki Jokinen kertoi edellisistä vaaleista, kuinka ne olivat populistiset protestivaalit. Toki koko media huokui samaa raivoa. Kun Mika Penttilä, yksi mies vihaisesti keskustasta pois loikaten, tuo kokoomukselle sen vaalivoiton, kyseessä ei enää olekaan protesti ja ihmisten populistinen käyttäytyminen. Miksi? Miksi Jyrki Jokinen sulkee silmänsä ainoalta merkittävältä itsestäänselvyydeltä Forssassa? Hän kertoo kuinka kyseessä oli nuorten ehdokkaiden raivokkaan vaalityön tulos. Niinkö? Forssassa jytkyvoiton aiheutti yksi henkilö, Mika Penttilä. Kun joka kymmenes vaaleissa käynyt äänesti häntä, voittajaksi tuli luonnollisesti se puolue, jossa Mika Penttilä sillä kertaa oli ehdokkaana. Nyt sellainen oli kokoomus, ei keskustaliike. Nokkimisjärjestys on vaihtunut ja Mikaa on vaikea siirtää sivuun kuten keskustaliikkeen sisäisessä mittelössä ykköspaikasta. Ja se on nyt kokoomuksen päänsärky. Eduskuntavaalit ovat tulossa ja miten jakaa Mikan äänet silloin? Keskustaliike on edelleen Sirkka-Liisa Anttilan näköinen puolue Forssassa ja Lounais-Hämeessä. Demarit hakevat kasvoja puolueelleen. Jos jokaisella puolueella on naisen kasvot, 80 % perussuomalaisten äänestäjistä on miehiä. Se ei voi olla näkymättä puolueen imagossa. Hämeenlinnassa tuota imagoa käytettiin oikein hyväksi. Kun vihreitä äänesti noin 70 % punavihreitä naisia, sinne ei maalaismiehillä ole jatkossakaan asiaa työläiskaupungissa. Protestiäänet ratkaisivat On turha pohtia miksi ihmiset äänestivät Mika Penttilää. Ehkä pääsyy oli hänen ammattinsa ja se, että kovin moni uusi forssalainen ei juurikaan muita nimiä kaupungissa edes tuntenut. Penttilän eteen oli tehty paljon sellaista työtä, joka palveli myös protestin ohjautumista vanhasta “mestarista” Mika Penttilälle. Forssan suhmuroinnissa Mika Penttilä oli sopivin ja lopulta ainut protestiäänien kohde. Oleellista on, että Mika Penttilä antaa nyt kasvonsa forssalaisten vaalille ja kokoomukselle voittajana. Penttilä on suvereeni mestari siinä puolueessa ja muiden on sopeuduttava tähän totuuteen kuin Lotus tallin suomalaisen jäämiehen omalaatuiseen tapaan kulkea omia teitään. Ultramaratoneja juokseva Penttilä ei asetu niihin mittoihin joihin toimittajat ovat forssalaisia poliitikkojaan aiemmin luokitelleet. Mika on ilmiö, josta huomiotalous voi imeä hetken uutisensa kuten Timo Soinin jytkyistä olkoonkin, ettei Soini ole piirikunnallisten jytkyjen mies ensikään. Paikallisten jytyjen tekijöille on taipumusta nostaa itsensä kansallisten ja kansainvälisten jytkyjen joukkoon. Se ei tahdo onnistua, siinä turhautuu. Ja tämän tuntevat mediat ja niiden avustajat. Ihmisten turhamaisuutta ja katkeruutta on helppo ruokkia ja neljäs valtiomahti pyrkii siihen nyt sen minkä viides, sosiaalinen media, antaa sille tilaa. Perussuomalainen uutinen Syntyy perussuomalaisista tehtyjä uutisia, joiden aihe on joko Hakkarainen tai vastaava poikkeus säännöstä, ilmiö. Sen tekijä voi olla uskomattoman pitkän rikosrekisterin hankkinut, huumausainerikoksista ja törkeistä rattijuopumuksista, väkivallanteoista ja varkauksista tuomittu toimittaja, kuten Hakkaraisen kohdalla havaittiin. Juopunut toimittaja ei ole Hakkaraisen tapaan ilmiö, josta saisi uutisen. Toimittaja ei toki noki toisen toimittajan silmää. Jutun luotettavuus ei kiinnosta, kun väheksytään tai mustamaalataan kansanliikettä, joka ei ole oma tai se on tilaustyönä annettua vihapuheen kylvöä yhtä kansanliikettä kohtaan. Sen seurauksia ei pohdita, media on kasvoton eikä sen eettiseen tai moraaliseen puoleen voi kukaan puuttua. Niinpä media muistuttaa kansakunnan kasvoja. Se antaa kansakunnalle omat kasvonsa. Se on juuri sen näköinen kuin median valikoimat uutiset ja tapa tuoda ne esille, lööppeihin. Näin kansanliike alkaa leimata median kautta siinä toimijoita ja tällainen Lotus talli koetaan vaarallisena. Sitä äänestetään, mutta ehdottoman salaa ja varoen joutumasta mustalle listalle. Ferrari talli on turvallisempi olkoonkin, että Kimi Räikkönen on antamassa kasvonsa Lotuksella ja ikuinen mestari Michael Schumacher ei kyennyt nostamaan Mercedes tallia uskottavien voittajien joukkoon. Näin vanhat tallit ja mestari kaatuvat, uudet tulevat ja niiden kohdalla tuhansien kasvojen lokaaminen käy työlääksi tai on riski koko kansakunnalle, vanhalle medialle ja sen aina raittiille ja korruptoimattomalle toimittajalle. Työt loppuvat, ilmiöt katoava, uutta jytkyä ei tulekaan. Median omien kasvojen lokaamista Kun uutta puoluetta mustamaalataan joukolla, kerrotaan sen olevan hajoamistilassa ja vallankumouksen kytevän tietysti Tampereella, missäs muualla, tai Soinin kerrotaan olevan henkitoreissaan, kuinkas muuten, sen puoluekuvaa voidaan ryvettää ja häpäistä koko ajan kuten talvilajien urheilijoiden ponnistelua maailman huipulle. Näin lajin harrastus hiipuu ja lopulta katoaa kokonaan. Ilmiö on ikivanha ja se on liimattu myös miljoonien, satojen miljoonien ihmisten rotuun, ihonväriin, naisten sukupuoleen, seksuaaliseen taipumukseen, uskontoihin, kaikkeen sellaiseen, jolla voidaan varjella vanhan vallankäyttäjän asemaa. Syntyy ilmiö, jossa yhä harvempi lähtee antamaan kasvonsa yhteisten asioitten hoidolle ja loanheitolle. Siitä hyötyvät sellaiset henkilöt ja liikkeet, joille demokratia on harmillinen ja halu muuttaa se anarkiaksi tai luokkayhteiskunnan vallankäytöksi palvelee taantuvan yhteiskunnan feodaaliajan unelmaa, luokkayhteiskuntaa. On siis tehtävä sellaisen eteen töitä, jossa äänestysvilkkaus on alhainen. On puhuttava sekavia sotesta ja vielä sekavampia kuntarakenneuudistuksesta. Tämä ilmiö suosii ainakin hetkellisesti yläluokkaa ja ylempää sosiaalista eliittiä sekä näiden hännystelijöitä. Yhdysvalloissa presidentinvaalit vielä kiinnostavat, mutta kovin ylös ei osanotto jää vaikka samaan aikaan haetaan myös uusia kuvernöörejä. Yhdysvallat ei ole skandinaavinen ja keskiluokkaistunut kansankoti, vaan jotain vallan muuta. Näin kapitalismi ja sen kriisi syvenee. Arktinen Babylon Olisiko syytä varoa, ettei 1930-luvun lamaksi muuttunut oma lamamme jatkuessaan taannuta meitä yhä kauemmas menneiden vuosikymmenten traumoihin? Angela Merkelin ennustamana euron kriisi jatkuisi ainakin seuraavat puoli vuosikymmentä. Stagflaatiosta varoitin ja tästä taantumasta vuonna 2005. Arctic Babylon on julkaistu silloin. Olisiko syytä pohtia sellaista aluetalouden yhteistä rakennetta, jossa loanheitto ei enää pilaa imagoamme ja annamme sille sellaiset yhteiset kasvot, jossa yhden ihmisen suoritus ei ole koko talousalueen imago ja syy mennä vaaleihin tai jäädä sieltä pois. Olisiko vaaleista pois jääneillä nyt peiliin katsomisen paikka? Olisiko syytä pohtia kenen piikkiin tuo protesti nyt mahtoi mennä? Jos vaaleissa on vain yksi voittaja, Kimi Räikkönen, siellä ei ole voittajia lainkaan. Yksinäinen suomalainen susi Abu Dhabin kisoissa on yksinäinen suomalainen susi. Ei muuta. Bernie Ecclestone ymmärtää tämän muita paremmin ja ajattelee kuten putkiaivoinen rahan kerääjä aina ajattelee. Neil Armstrong oikuttelemassa kuussa yksin olisi ollut lyhyt askel myös ihmiskunnalle epäonnistuttuaan porukan alkaessa häntä kiusata, ilveillä, heittää lokaa kesken kuumatkan ja kuuraketti olisi myöhemmin täyttynytkin pelkistä kusiaisista. Ja kusiaiset kuuraketin kuljettajina eivät edusta formulamaailman huippua Bernie Ecclestonen maailmassa.