Urheilupsykologia ja tahallinen häviäminen

Urheilupsykologiaan kuuluu pohtia ihmisen toiminnan, motiivien, persoonallisuuden ja erilaisten valintojen yhteensovittamista. Eri lajeissa nämä osat eivät painotu samalla tavalla ja urheilupsykologi joutuu ratkaisemaan onko hänen tehtävänsä vaikkapa poistaa stressiä ja paineita, auttaa valmentautumisessa, joukkuepelin yhteishengen kohottamisessa tai ehkä tehtävä onkin käsitellä loukkaantumisen ja pettymyksen tuomia tunteita. Urheilu huipulla psyykkinen prosessi Urheilijat ja heidän valmentajansa käyvät läpi omat kehityskeskustelunsa, joiden aiheet huippu-urheilussa koskettavat laaja-alaisesti urheilijan koko elämäntilannetta ja -hallintaa, motivaatiota, urheilemiseen liittyviä ajatus- ja toimintamalleja, harjoittelua ja kilpailuun valmistautumista. Psyykkisen valmennuksen menetelmät on saatava osaksi fyysistä valmentautumista, osaksi urheilijan arjen rutiineja. Se mikä liittyy psyykkiseen vaatii täsmälleen samat harjoitteet kuin fyysinen ponnistelu. Ne kulkevat aina käsi kädessä. Urheilu huipulla on psyykkinen prosessi, jonka nuoret oppivat ikääntynyttä nopeammin. Olympialaisissa sen havaitsee etenkin niissä lajeissa, joissa vaaditaan nopeutta ja huipulle vietyjä psykofyysisiä suoritteita. Tällaisia ovat etenkin voimistelu ja uinti. Mestarit voivat olla teini-ikäisiä nuoria ja harvoin ura jatkuu keski-ikäiseksi. Yksilön tasolla kyse on suoritustilanteessa siitä, antaako hän psyykkisten tekijöiden vaikuttaa suoritukiinsa täysin hallitsemattomasti vai opetteleeko hän niiden säätelykeinoja. Joka tapauksessa nämä psyykkiset tekijät vaikuttavat ja ovat merkittävä osa suoriutumista. Siouxin mokkasiinit Kun vastassa on toinen ihminen, tai työskentelet tiimissä, on syytä oppia psykologian edes karkeimmat perusteet. Urheilupsykologian professori Jarmo Liukkonen lainaa Siouxien sananlaskua, joka tunnetaan kyllä Suomessakin, mutta hieman toisin sanoin omana kansanviisautenamme: “Ennen kuin tuomitset lähimmäisesi, kulje tovi hänen mokkasiineissaan.” Se miten viestit menevät perille, oli kyse opettajasta tai valmentajasta, yksilön kokemus määrää viestin vaikutuksen. Kognition tasolla ympäristö, siis yleisö, läheiset, kanssakilpailijat, mediat, asettavat odotuksia ja oleellista on miten urheilija tämän tilanteen lukee tai tulkitsee. Tätä tulkintaa ohjaa urheilijan omat ajatukset, mielikuvat, itsetuntemus ja -puhelu. Miten tämä prosessi toimii, liittyy tunteisiin ja mielialaan, emootioon, jossa mukana on taas ihmisen fysiologia, siis sisäeritys, hermosto, lihastyö. Vuosia jatkunut fyysinen rasitus ja harjoittelu tuottaa menestykseen kykenevän elimistömme tavoitteena urheilusuoritus, jota ohjaa psyykeemme, sen geneettinen ja fysiologinen mekanismimme. Sen hormonaaliset säätelytekijät on syytä tuntea hyvin. Urheilija ei poikkea mitenkään kenestä tahansa työhönsä keskittyvästä ammattilaisesta, jonka kohdalla olympiaurheilu on tasoltaan muuta kuin myydä aikaansa tarkoituksena saada toimeentulonsa. Urheilija ei siis myy aikaansa vaan suoritteita. Tämän suoritteen on oltava huipussaan tiettynä hetkenä. Ei jatkuvasti vaikkapa runsaan 40 -vuoden työuraa eläen ja välillä ammattia ehkä vaihtaenkin. Suggestiivinen koneisto Näin psykologisesti koko edellä kuvattu prosessi on suunnattava kaikessa ihmisen suggestiossa tavoitesuuntautuneeksi. Jos tämä on ajettu ihmisen oppimisprosesseihin jo geneettisellä tasolla hyvin varhain, sen poisoppiminen on myöhemmin käytännössä mahdotonta. Oppimisgeenimme ovat lukinneet ne valmennuksen myötä. Toki niitä voi käyttää, kuten kenen tahansa nuoren geenejä, mutta vireystila on varmasti parempi. Näin jo varhain lapsena kilpaurheilussa mukana olleet nuoret ovat helposti hyväksymässä vaikkapa ammatteja, jossa oma identiteetti rakentuu tavoitesuuntautuneesta elämästä. Tällaiset vaikkapa yliopisto-oppilaat ovat helppoja opettajalleen. Tiedän tämän kokemuksesta ja itsekin jo lapsuudesta kilpaurheiluun osallistuneena. Usein valmentautumisessa kuitenkin tehdään virheitä. Tällöin tavoitteet ja niiden saavuttaminen korvautuukin palkinnolla, joka muuttaa suoritteet ongelmakeskeisiksi. Tällainen valmennus sopii hyvin vaikkapa tiedemiehelle, jonka suoritteet vaativat koko ajan pitkäkestoista pohdintaa ja epävarmuuden sietokykyä joskus vuodesta toiseen. Tutkijan identiteetti ei ole oikein jääkiekkoilijan tai lyhytkestoisen suoritteen vaativaa ponnistelua, jolloin pääosassa työtämme vaikkapa jääkiekkovalmentajina käytetyt urheiluvalmentajat eivät ole oikein sopivia vaikkapa 40 -vuotta kestävien työurien rakenteluun ja esimerkkinä hoitohenkilökunnan tsemppaajina vanhuksia hoitaen. Ehdollistetut refleksit Pääosa oppimistamme on ehdollistettuja ja vielä ehdollistettuja refleksejä Pavlovin koirakokeiden tapaa. Tämä psykologia toimii etenkin rutiineissa, ja urheilusuoritukset ovat samoja liikeratoja vaativia rutiineja. Niinpä joitakin ärsykkeitä voidaan opiskella siten, että ne esiintyvät samaan aikaan urheilusuorituksen kanssa ja vaikuttavat vaikkapa uloshengityksen rauhoittumiseen tai luovat mielikuvan aggressiivisemmasta ärsyttämisestä. Näitä harjoitteita urheilijat suorittavat ennen kilpailua ja osa niistä on hyvinkin näkyviä, kuten vaikkapa venäläisen seiväshyppääjättären Jelena Isinbajevan muminat vauhdinottoradan päässä. Uimareilla on korvillaan mahdollisesti tuhansia kertoja kuultuja sellaisia äänitteitä, joista musiikki on ehkä suosituin, mutta tuskin ainut. Jos jokin ehdollistettu refleksi toimii, se ei voi olla väärä, vaikka olisi kuinka hassunkurinen. Selviytymismallit Itse koko suoritukseen vaikuttaa laajempi motivaatio ja urheilijan maailmankuva sekä sen ruokkima suhtautuminen itse lajiin ja vaikkapa olympiakisojen kokemiseen. Mukana on sekä sisäisiä että ulkopuolisia vaikuttajia, joista pysyviin on helpompi puuttua kuin tilapäisiin ja satunnaisiin. Ongelmakeskeinen valmentautuminen tuo aina mukanaan selityksiä, ongelmia. Tällöin valkoinen mies ei ole hyvä pikamatkoilla, koska on valkoinen ja geenit ovat kehnot, lihassolut sopimattomat tai valmentautuminen on ollut säiden armoilla. Mediamaailma luo aina ongelmakeskeistä maailmankuvaa ja mediayhteiskunta ruokkii tätä epäonnistumista. Jos kyseessä on tavoitehakuinen urheilija, kilpailu sujuu kuten on suunniteltukin ja harjoitukset sekä kilpailua edeltävät tapahtumat ovat nekin tukeneet tätä prosessia. Jos mukaan tulee tilapäinen este, kaatuminen Lasse Virenin tapaan, se ei vie urheilijaa paniikkiin eikä hän keskeytä suggestiivista prosessiaan vaikka finnjolla olisikin välillä väärin päin meressä. Virenin suoritteita vaikeutti myös muut yllättävät käänteet, kuten terrori-isku olympiakylään. Ennakoivat odotukset Urheilijalta odotetaan, niin medioitten kuin lähiympäristön sekä ennen kaikkea hänen oman psyykeensä tuotteena, olympialaisissa poikkeavaa suoritetta. Tällöin ennakointi tulevasta määrää normaalin ihmisen suhtautumisen, siis tunteet ja toimintatavat. Tämä on taas osa aiempaa kokemusta ja assosioituvat aina samalla tavalla. Tähän prosessiin voidaan kuitenkin vaikutta ja luonnollisesti mahdollisimman varhain nuorena toisin kuin iäkkäämmän ihmisen kohdalla. Mielikuviamme voidaan rakentaa määrittelemällä tilanne uudelleen ja poisoppimalla samalla tarvittaessa sellaista, joka on mahdollisesti virheellistä tai häiritsevää huippu-urheilijan suoritteessa. Poisoppiminen on aina vaikeampaa kuin uuden oppiminen, kun kyseessä ovat ennakoitavat odotukset. Tämä koskee etenkin sellaisia tapahtumia, jotka ovat luonteeltaan sosiaalisia tai kulttuurisia ja liittyvät liki dogmaattisiin maailmankuviin tai tieteessä malleihin ja teorioihin sekä konventionaaliseen ajatteluun. Näin samat toimintamallit, joita sovelletaan vaikkapa uusien innovaatioiden ja niiden leviämisen seurannassa sekä tutkimuksessa, sopivat myös niihin vaikeisiin kulttuurisiin esteisiin, joiden taustalla ovat psykososiaaliset huippu-urheilun menestymiseen liittyvät prosessit. Huippu-urheilun tutkimus ja sen psykologia on lähellä huipputiedettä ja sen tutkimusta sekä näihin liittyvää luovaa innovaatioprosessia. Tässä globaali kilpavarustelu etenee käsi kädessä ja on innovaatioprosessin jännittävää interen -ympäristön kilpajuoksua. Sosiaalinen media ja sen talous toi siihen oman suuren strategisen lisänsä jo kahden viimeisen olympiadin aikana. Psyykkiset taidot Meillä on väheksyviä asenteita koskien psyykkisiä taitojamme. Kulttuuriimme kuuluu pragmaattinen käytäntö, jossa johtajuuskin on ikään kuin myötäsyntyinen eikä ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia kyetä muuttamaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Ihmisen, ja siis myös huippu-urheilijan, psyykkisiä taitoja voidaan harjoittaa siinä missä kaikkia muitakin elämässä tarvittavia taitojamme. Niitä tulisikin urheilijan harjoitella mieluiten itse urheilutilanteiden ulkopuolella. Jossain vaiheessa urheilijan ura on ohi ja edessä on uuden imagon ja identiteetin luominen myös olympialaisissa menestyneenä ammattiurheilijana. Järkevä urheilija hankkii yleisesti elämässä, ja samalla myös urheilussa, vaadittavat taidot ja tämän ohella erikseen lajikohtaiset psyykkiset taidot. Tässä kasvatuksessa suomalainen urheiluvalmennus on muuttunut aivan viime vuosina ja panostaa yhä enemmän myös urheilu-uran jälkeiseen elämään. Ennustettavissa oleva menestys Urheilussa, kuten elämässä yleensäkin, pätevät samat kymmenen indikaattoria, joilla menestymistä voi mitata. Näistä ensimmäiset kaksi ovat kyky keskittyä ja pitkäjänteisyys, jotka ovat kaiken valmentautumisen peruspaalut. Huippu-urheilijan muuttuminen olympiatason menestyjäksi vaatii välineurheilun ulkopuolella hyvin pitkää pinnaa ja kykyä keskittyä silloin, kun maailma ympärillä muuttuu ja oma kehokin ja sen koko psyyke murrosiän myllerryksessä. Kolmantena menestymistä ennustavana paaluna tulee stressin käsittely, pettymysten- ja paineensietokyky. Urheilijan kohdalla mukana on aina valtavia pettymyksiä ja näiden rinnalla sellaista fyysistä ja henkistä rasitusta, jota normaali arki ei ihmisiltä vaadi. Urheilija joutuu sietämään sellaisia paineita, jotka ovat lähiympäristölle vieraita. Tässä huipputiede ja innovaatioprosessien rakentelu lyhyen ihmisiän aikana ovat yhteisiä huippu-urheilun käyttämille menetelmille. Huippu-urheiluun kuuluu kyky eläytyä mielikuviin, fantasiamaailma, joka on itse luotu ominaisuus. Sekin on harjoittein kehitettävissä ja sillä korvataan keinotekoiset stimulantit tai kielletyt elimistön lisäaineet. Tähän kuuluu myös kyky rentoutua ja rauhoittumiskyky, nopea palautuminen psyykkisesti rasittavasta vaiheesta. Tavoitteen asettelu ja sen vaatimat harjoitteet sekä ratkaisukeskeinen elämä ovat nekin huipulle pyrkivän nuoren urheilijan vaatimuksia. Jos ne ovat jo valmiina ja geeneissä hankittuina, niitä on pyrittävä entisestään vahvistamaan. Tätäkin on syytä harjoittaa muuallakin kuin vain keskittyen yhteen lajiin ja urheilijan identiteettiin. Tahallinen häviäminen mahdotonta? Urheilija on älyllinen olento, joka on osa suggestiivista valmennuskoneistoa. Usein vielä poikkeuksellisen pitkälle koulutettu nykisin psykologisin valmennusmenetelmin. Niinpä hän saattaa myös toimia tavalla, joka on olympiahengen vastaista. Hän ei haluakaan voittaa pallopelissään vastustajaansa, häviää tahallaan. Motiivina on vaikkapa tapa saada näin seuraavalla kierroksella helpompi vastustaja, kuten nyt Lontoossa sulkapallopelin skandaalissa. Kun olympiahenkeen kuulu myös reilu kilpailu, ilman voiton tavoittelua, tahallisen tappion itselleen ottaneet joukkueet päätettiin hylätä, kaikesta hurskastelusta huolimatta. Entäpä jos nämä joukkueet olisivat pelanneet pelinsä normaalisti, mutta hävinneet ikään kuin pelkkää huonouttaan, kuten sopupeleissä pesäpallossa tai jalkapallon veikkausliigoissa? Tämän näyttely olisi ollut varmasti sulkapallossa hyvin helppoa? Miksi hävitä näin kömpelöllä tavalla? Kuten autourheilussa tallisopimusten kohdalla. Urheilijat on kasvatettu suggestiivisesti myös, ja etenkin, Aasiassa siten, että häviäminen huonommalle joukkueelle ilman ilveilyä olisi ollut nöyryyttävää. Psyykkinen valmennuksen malli ei sitä sallinut. Syntyi näkyvä skandaali. Näin kulttuuriin ja sosiaalisiin rakenteisiin yhdistetyt psykodiagnostiikka, psyykkisen harjoittelun tavoitteet ja psykologiset harjoitusmenetelmät tuottavat ihmisiä, jotka käyttäytyvät poikkeavassa tilanteessa epärationaalisesti. Mielen mekanismit, ihannesuoritustilat, (flow), koetut haasteet ja koettu kyvykkyys, tasapainoilevat koko ajan keskenään. Siinä voittaja on urheilija, jonka koettu kyvykkyys ylittää koetun haasteen myös silloin, kun korkean haasteen tielle on jätetty “porsaanreikiä”. Urheilupsykologian asiantuntijoita käytetäänkin erityisen paljon erilaisiin asiantuntijatehtäviin, lajiliittojen tutkimus- ja koulutustehtäviin, organisaatioiden johdossa kehitystehtäviin sekä arvioimaan kansainvälistä alan tiedettä ja sen saavutuksia.