Ajattoman ajan alku

Valio on sosiaalisten yhteisömedioitten ja samalla kansalaismedian suurkäyttäjä. Valio leviää sosiaaliseen mediaan, otsikoi Helsingin Sanomat (HS 9.1) sunnuntain suuren talousuutisensa. Valio on mukana niin Facebookissa, You Tubessa, ruokablokeissa, Twitterissä, Wikipediassa, Suomi24 sivuilla, kaikkialla. Valiolaiset eivät vain pääse sosiaalisiin medioihin, vaan heitä kannustetaan toiminaan siellä ja myös muissa yhteisösivuissa, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Valio kuuluukin alan edistyksellisimpiin sosiaalisen median hyödyntäjiin. Alan tukijana tästä on tietysti ylpeä. Onnittelut Valiolle suuren ajan oivalluksesta ja myös siinä toimimisesta.

Paljon työtä edessä

Kuitenkin vasta joka viidennellä suomalaiselle yrityksellä on oma sosiaalisen median strategia ja noin puolet suunnittelee sellaista parhaillaan. Olemme pahasti jäljessä kansainvälisestä kärjestä ja Valio on poikkeus. Toki jo 60 % yrityksistä on hankkinut oman sosiaalisen median sivustonsa ja heillä on omat sosiaalisen median ryhmänsä. Heitä luonnollisesti avustavat alan tutkimuslaitokset, näiden tekemä tutkimus jo vuosien saatossa. Tai jos näin ei ole, alue on nostettava tutkimuksen kärkeen ja käynnistettävä kansalliset ohjelmat yliopistoissamme ja korkeakouluissa.

Valiolla on oma digitiimi ja koulutusohjelma, jossa työntekijät ovat toki mukana. Puolet Valion työntekijöistä löytyy sosiaalisen median aktivisteista ja heidät tapaa Facebookista tukijana siellä liikkuen. Sama koskee Nokian, Ylen ja Finnairin henkilökuntaa ja yritysjohtoa. Kaverit vaihtavat siellä kuulumisia ja blogeja luetaan. Brändi on muuttunut frendiksi. Kaveria ja ystävää ei voi kohdella kuten pois kuluvaa brändiä.

Kaverille ei myydä

Sosiaalinen media on henkilökohtainen, herkkä väline. Siellä ei markkinoida ja myydä. “Myy, myy ja myy ei päde Facebookissa. Kerro mieluummin vaikka yrityksesi arvoista ja säästä, ympäristöstä,” kertoo asiakasohjaaja Sam Rihani (HS 9.1). Kun brändistä siirrytään frendiksi, kyseessä ei ole ostettu media vaan ansaittu media. Sisällön on oltava kiinnostavaa ja blogissa ei voi tuputtaa tietoa, joka ei ole lukijalle arvokasta. Kun sisältö ei kiinnosta peukalo painuu alas. Kun teksti ei kiinnosta, sivustolla on ehkä jotain muuta joka pysäyttää. Mainos se ei voi olla kaverille ja ystävälle tarkoitettuna.

Yritys, organisaatio ja blogin kirjoittaja on sosiaalisessa mediassa kaveri, jolta kysytään persoonallista ja henkilökohtaista luonnetta, tiedon välittäjänä myös osaamista, johon voi luottaa. Yksilö luottaa vain itse löytämäänsä tietoon ja palaa takaisin sivustolle ja sellaiseen kaveripiiriin, jonka tuntee omakseen. Kukaan ei voi olla kaikkien ystävä. Kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä.


Diffuusinen viesti

Jos yritys, yrityksen toimijat, verkosto ja klusteri, kykenee luomaan suhteen ihmisiin, he vievät taatusti viestiä eteenpäin. Siinä oman elämän ja kuvitteellisen työminän välinen raja hämärtyy ja siirrytään vastavuoroiseen ja reaaliaikaiseen maailmaan, yhteisöllisen sosiaalisen median luonnolliseen ympäristöön. Tämän ympäristön opiskelu ja sisäistäminen vie oman aikansa. Nuoret omaksuvat uuden toisin kuin iäkkäämmät. Koskaan ei voi olla liian vanha, etteikö voisi oppia uutta, liittää vanhan uuteen rakenteeseen.

Elintarvikkeissa sosiaalisten medioitten käyttö on helppoa ja antoisaa. Kotikokkaajat ja reseptit ovat helppoja, kaikkia kiinnostavia aiheita siinä missä ohjeet ja vinkit koskien laihtumista tai ruokavalioita, terveyttä, valokuvia osana tuotemerkkejämme.

Twitter on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja Valio operoi etenkin tätä kautta Yhdysvaltain markkinoilla. Wikipediassa voitaisiin olla paljon aktiivisempia ja olen itsekin tuottanut sinne tekstiä suomalaisesta ruuasta, maaseudusta ja yksittäisistä kohteista, kuvannut niitä siinä missä tuottanut kirjoja saksalaisen kustantajan digitekniikkaa hyödyntäen. Suomalainen kustantaja ei tätä vielä prosessin alussa halunnut ymmärtää tai ottaa vastaan, koki kilpailijakseen. Ensimmäisestä alaa tutkivasta kirjastani on kulunut pian vuosikymmen. Silloin tällä ajalla ja ilmiöllä ei ollut vielä nimeä. Suomalainen käsite ei kelpaa englanninkieliseen maailmaan. Se on hyväksyttävä.

Tiede on popularisoitava

Kokeilu liittää kuvat, klusteritaide (cluster art) ja blogit sekä vaikeampi teksti sosiaalisen median tutkimuksesta, tieteen teon popularisoinnista, on toiminut moitteetta. Olen saanut perinteiseen tutkijan työn foorumeihin verrattuna moninkertaisen lukijakunnan. Samalla kun se on kasvanut vastaamaan päivässä, joskus tunnissa, normaalia lukijamäärääni takavuosien koko lukijamäärästä, vastuu luonnollisesti kasvaa myös tekstin popularisoinnissa ja luettavuudessa.

Kun tutkija tulee ulos omasta tukijan roolistaan, samoin yrittäjän on tultava ulos omasta yrittäjän roolistaan. On vastattava omalla nimellään ihmisenä ihmiselle. On siedettävä myös negatiivista palautetta, joskus pelkkää ilkeilyä, ja hyväksyttävä ilmiö jossa omat fanit, yrityksen ystävät, vievät sosiaalisissa medioissa omaa viestiään persoonallisella tavallaan ja kaukana kuvittelemistamme brändeistä. Jokainen ottaa viestin vastaan omalla persoonallisella tavallaan myös tieteen kohdalla.

Harvalla on tieteellinen maailmankuva ja tiedeusko maailmankuvanaan. Tieteen elitismiä ja tukijan, tutkimuslaitoksen konventioita ylläpitävälle, sosiaalinen media ei ehkä sovi. Kokemus viestinnän arjesta auttaa silloin, kun kohteet ovat monikulttuurisia, kaukana suomalaisesta tiedon vastaanotosta tai kongressiin kokoontuneista kollegoista.

Sisarsivustot hyödyllisiä

Valiolla on omat sisarsivustonsa Suomen ulkopuolella. Facebook on siellä heidän tärkein mediansa. YouTubessa Valiolla on videokanavansa ja koekeittiönsä. Finnair tavoitti sosiaalisen median kautta asiakkaitaan kriisitilanteissa ja Yle on mukana luonnollisesti myös sosiaalisten medioitten kehittelyssä siinä missä Nokia blogeineen ja keskustelufoorumeineen. Nokia käyttää sosiaalisia medioita myös rekrytointiin, tuotekehitykseen ja tuotteiden markkinointiin. Delfiryhmä asiantuntijoista on vahva apu, kun se sijoittuu vielä yliopistojen kampusalueille ympäri maailmaa.

Kun puhumme sosiaalisista medioista, kansalaismedioista ja tiedon suitsijoiden ongelmista, puhumme samalla uudesta ajasta ja sen mukanaan tuomesta paradigmasta, yhteiskunnallisesta suuresta muutoksesta. Se on paljon enemmän kuin yksittäinen teoria, malli tai näiden kautta syntyvä oivallus suurenakin yhteiskunnallisena muuttajana. Tätä aikakautta ei hallita voimalla, toteaa lehti (HS 9.1).

Uuden paradigman aika

Helsingin Sanomat on olettanut uuteen aikaan kuuluvan myös sotilaallisen voiman, jossa Yhdysvaltain asema on nykyisin ylivertainen. Rinnalle ovat kuitenkin nousemassa Kiina ja Intia. Euroopalle on hyötyä Yhdysvaltain kumppanuudesta. Oleellista on, ettei sosiaalisia medioita pidä vetää irti töpselistä silloin, kun kyseessä ovat aseet ja sotilaallinen mahti. Ne nostavat päätään myös silloin, kun rauhanpalkintoa jaetaan tyhjälle tuolille tai Wikileaks riisuu vanhaa maailmaa aseistaan. Ilmiö ei ole ajan trendi vaan pysyväksi jäävä, kehityksen suuntaa osoittava.
Jokaisella organisaatiolla on oltava johtajat, jotka visioivat ajoissa suuret suuntaviivat. Toinen käytäntö vie yrityksen ja organisaation kirotuimpien joukkoon.

Sosiaalinen media nosti ihmisen keskiöön ja ihmisen oma asema, persoonallisuus ja olemassaolo kohosi uusiin ulottuvuuksiin. Kuluttajien luottamus yritykseen on yhtä tärkeää kuin luottamus kaveripiirissä toisiimme. Yhteisömedian globaalit kaveripiirit ovat paljon enemmän kuin yrityksen brändi tai sodan jäljet Afganistanissa. Juuri niiden voimalla kaatuivat muurit Berliinissä, yksityisten ihmisten aloitteesta. Kansan käsi on karttuisa mutta myös kärttyisä.

Patentti ja tarina on sama asia

Maailma on mystisten tarinoiden ja mytologioiden kätkemä aarre, sanojen ja symbolirakenteiden struktuuri. Asumme sanojen asettamassa puutarhassa ja sen puutarhan ylläpitäjiä ovat myös jatkossa runoilijat, tarinan kertojat. Mitä luovempi ja innovatiivisempi kulttuuri, mitä avoimempi ja vailla sensuuria, sitä rikkaampi on kerrontateollisuus.

Nämä samat maat ja kulttuurit tuottavat myös parhaat urheilijat, jalkapalloilijat, patentit, poikkeukselliset neromme. Itse vietän aikaani Brasiliassa, olen luennoinut heidän valtionsa vuosijuhlissa, ja Helsingin Sanomat kehottaa myös katsomaan siihen suuntaan Euroopan ja Yhdysvaltain ohella. Hyvä kun viimeinkin suunta on oikea.

Laajentaisin tätä aluetta koko Väli-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan enkä unohtaisi myöskään Afrikan kykyä tuottaa kertomuksia, sellaista mytologiaa, joka rikastuttaa omien patenttiemme sisältöä myös sosiaalisina ja symbolisina oivalluksina. Tälle aikakaudelle ei ole vielä annettu nimeä, mutta kun se annetaan, se liittyy myös jollain tapaa siihen mytologiaan, jossa vuosi 2011 ja 2012 olivat maykansan ajanlaskussa kiinnostavia, uuden ajan alusta kertovia. Tapamme siirtyä ajattomaan ja paikattomaan, reaaliaikaiseen ja rajattomaan yhteisöön, jossa almanakka yllättäen loppuu, käy tarpeettomaksi.

Mihin he muuten käyttivät päivyriä, jossa oli liki 500 vuoden ajanjaksoja (baktu 394 vuotta) ja silläkin nimensä, jos olivat yksinkertaisia metsästäjiä, nomadeja tai enintään maanviljelijöitä. Eikö sellaiselle kulttuurille riitä yhden vuodenajan kierto? Kolmastoista baktu päättyy joulukuussa 2011 tai 2012, 21. tai 23. päivänä. Sen jälleen alkaa uusi pitkäkestoinen kierto. Yhä useampi on lukenut Arctic Babylonin 2011. Aikana, jolloin pisin aika alkaa olla kvartaalitalouden neljännesvuosi, se on merkittävä saavutus.