Roskaruokaa

Suomalaiset heittävät roskiin ruokaansa liki puolen miljardin edestä, kertoo tiimini ja MTT:n tuorein tutkimus. Kertooko se varallisuudesta ja sen kasvusta vai onko näin ollut aina? Oma muistikuvani nuoruudestani ei tue käsitystä, jossa ruokaa olisi käytetty tuhlaten. Roskaruokaa ei tunnettu. Oikeammin ruoka oli pyhä asia mitä kauemmas historiassamme menemme.

Kolmen kerroksen väkeä

Köyhyys näyttäisi jakavan kansan kahtia tai oikeammin kolmen kerroksen väkeen kertoo puolestaan THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tuorein tutkimus. On ihmisiä, joilla on varaa heittää ruokansa roskiin ja sitten niitä, jotka keräävät ruokansa roskista tuon tutkimuksen mukaan ruokajonoissa palellen. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet suomalaista köyhyyttä.

Tuloerot ovat kasvaneet etenkin aivan viime vuosina sekä aiemmin 1990-luvun kriisivuosiemme jälkeen. Välillä tapahtui pientä tasaantumista. Jatkossa odotamme erojen jälleen lisääntyvän. Olemme palanneet nyt 1970-luvun tasolle, jossa noin 15 % ihmisistä oli köyhiä. Suhteellinen köyhyys on kaksinkertaistunut 15 vuoden aikana. Tuolloin, 1970-luvulla, köyhyys kuitenkin kohdattiin silmätysten, kun se nyt on etääntynyt ja piilottelee työttömien nuorten ja työkyvyttömyyseläkkeen tai toimeentuloturvan varaan jääneiden elämänlaadun kurjistumisena. Etenkin lapsiperheiden köyhyys on Suomessa korkeampaa kuin EU:ssa keskimäärin.

Kasautuva huono-osaisuus

Suuri joukko näytti vieraantuneen jo 1990-luvun laman vuosina ja tämä trendi näyttäisi tänään jatkuvan. Arkkiatri Risto Pelkosen (HS 16.12) mukaan näillä nuorilla ei ole myöhemmin voimia hoitaa edes terveyttään ja vaatii suorastaan urbaania oveluutta hankkia tarvitsemaansa oikeaa hoitoa nykyisessä sekavassa terveydenhuollon saaristossa. Kuntien paras -hanke ja terveydenhuollon rakenteet eivät ole onnistuneet ja niille on nyt tehtävä jotain pikaisesti.

Nuorten aikuisten syrjäytymisellä ja rikollisuudella, sosiaalisilla ongelmilla, on selvä yhteys myös vähäiseen kolutukseen ja syrjäytymiseen lopullisesti työelämästä, kertoo oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tukija Mikko Aaltonen (HS 16.12). Huono-osaisuuteen liittyy rikollisuuden ohella vakava vaara joutua väkivallan uhriksi. Sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat kulkevat aina käsi kädessä ja lisäävät rikollisuutta, turvattomuutta ja huono-osaisuutta. Nämä voidaan ehkäistä myös ennakolta ja säästää yhteisiä varojamme sekä estää inhimillistä tuskaa ja kärsimystä.

Uusia alakulttuureja

Erojen syntyessä syntyy myös uusia kulttuureja, joissa ihmiset eivät puhu enää edes samaa kieltä. Parhaiten sen huomaa sosiaalisten medioittemme sisällä. Siellä on mahdollista ennakoida sosiaalisten ongelmien ja menestystarinoiden suuntaa. Tätä osaamista ja tutkimusta tulisi lisätä nyt rajusti, samalla kun tuota välinettä voidaan käyttää moniin ennalta ehkäiseviin korjaustoimenpiteisiin etenkin nuorten keskuudessa.

Sosiaaliturvassa leikkaaminen kostautuu aina muutaman vuoden viiveellä ja johtaa ikäviin toinen toistaan tukeviin noidankehämäisiin kierteisiin. Toistaiseksi alueelliset erot ovat pieniä, mutta nekin ovat kasvussa ja voivat viedä slummiutuviin yhdyskuntiin. Maaseudulla voidaan nyt huonommin kuin suurimmissa taajamissamme. Tässäkin kehitys muistuttaa 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun elämästä. Silloin meillä ei ollut käytettävissä sosiaalisia medioitamme niiden hoidossa ja tulkinnassa, tutkimuksessa.

Kolmannes ulkopuolella

Vuonna 2010 jouluun valmistaudutaan yhteiskunnassa, jossa lähes kolmannes, 29 %, ei pääse osalliseksi koko kansan hyvinvoinnista. Vastaavasti sama määrä (27 %) elää jatkuvasti hyvää elämää ja korkea tämä elämänlaatu on liki puolella (44 %) väestöstä. Heikoilla Suomessa ovat työttömät nuoret ja yli 80 -vuotiaat, fyysisesti ja psyykkisesti pahoinvoivat vanhukset.

Uusia sellaisia leikkauksia, joihin syyllistyimme 1990-luvulla, ei saisi nyt syntyä. Etenkin nuorten syrjäytymistä on kaikin keinoin nyt vältettävä. Meillä ei ole varaa sellaisiin kadotettuihin syrjäytyneisiin nuoriin, joihin jouduimme sodan kestäessä ja sen jälkeen, 1970-luvun suuren murroksen vuosina ja jälleen 1990-luvun aikana. Tällaiselle vuosikymmenestä toiseen toistuvalle kierteelle on pantava yhteisesti sulku siinä missä tuloerojen jatkuvalle kasvulle.

Vuosikymmenen välein toistuvat virheet, vähäosaisuuden ja eriarvoisuuden säilyminen, ovat kansallinen suuri projektimme. On keinotekoista hakea syitä eurosta, Euroopan köyhistä maista, globalisaatiosta ja markkinataloudesta silloin, kun kansakunta on rikkaampi kuin koskaan. Hyödymme jopa nyt alhaisista koroista ja eurosta, sen devalvoitumisesta vientiämme tukien. Tulevalta vuodelta odotetaan kasvun vuotta ja ennusteitaan korjaavat kaikki laitoksemme, pankit, nousevaan suuntaan.

Oikeudenmukainen yhteiskunta

Takavuosien Suomelle tyypillistä olivat sosiaalisuus, yhteisöllisyys ja pienet tuloerot. Nyt nämä hyveet näyttävät kadonneen aivan viime vuosina ja tuloerojemme kasvu on ollut voimakkainta OECD maiden sisällä. Sellainen vähentää käsitystämme oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Suomi on aivan liian pieni ja harvaan asuttu maa ettemmekö voisi kaikki pahoin silloin, kun näemme ympärillämme sietämätöntä pahoinvointia.

Pahasti jälkeenjäänyttä perusturvaamme tulisi nyt nostaa köyhyyttä poistavaksi. Kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus kuulua porukkaan, harrastaa samoja yhteisiä suomalaisia harrastuksiamme ja saada samaa kansainvälisesti hyväksi koettua opetusta. Meillä ei ole mitään syytä hankkia nyt historian tuomiota kansakuntana, jolla oli varaa heitellä ruokaansa roskiin samaan aikaan kun köyhyys ja hyväosaisuus oli jakanut kansakunnan kahtia.