sunnuntai 7. syyskuuta 2008

LORDI - Land of Research, Development and Innovations

Lordi - tutkimuksen, tuotekehittelyn ja innovaatioden maa

Ei ole ollut sellaista aikaa, jolloin kunnat eivät olisi olleet rahoituskriisissä. Samoin kädenvääntö kuntien ja valtion rahoituksesta on ikuinen. Molemmissa mukana olleet tietävät miten tylsää se voi olla jatkuessaan vuosikymmenet. Tämä aika ei eroa mitenkää edellisistä vuosikymmenistä. Päinvastoin.

Jostakin syystä kuitenkin juuri viime viikolla tuli esille tutkimus, jossa todetaan kuntasektorilla menevän nykyisin paremmin kuin aikoihin ja että maassa on vain neljä oikeaa kriisikuntaa. Kuitenkin joka neljäs kunta nostaa verotusastettaan. Kriisistä puhuminen ja itsenäisyystaistelu antaa siihen mahdollisuuden. Verottaja tietää koska voi iskeä. Tätäkin saattoi odottaa ja jokainen verostusta muttava tiesi mitä tapahtuu ja miten siihen päästään. Ovatko vasemiston äänestäjät sitten varakkaampia kuin kepun äänestäjät? Jos ovat, temppu kannatti.

Kun valtio ei kykene toteuttamaan tuloverotuksen progression leikkauksia, sen tekevät kunnat. Asettamalla kunnille kohtuuttomia tehtäviä ja laskemalla valtion osuuksia, kunnat tekevät sen mihin edustajamme eivät Helsingissä kykene. Kunnan verotus ei ole progressiivinen. Verotuksen rasite siirtyy yhä voimakkaammin niille joilla tulot ovat pienimmät. Samalla kunnallisista palveluista maksetaan eniten siellä missä ne ovat kaikkein kehnoimmat. Tätäkö palvelu-uudistukselle haettiin? Varakkaille parempia palveluja ja vähemmän veroja?

Varakkaat ja osaavat saavat tahtonsa läpi ja julkinen polemiikki kohdistuu vääriin asioihin. Kuntakriisin lopputulos on köyhien köyhtyminen ja näiden omasta aloitteesta. Markkinatalouden evoluutio toimii tällä mekanismilla. Evolutionarsimi on klusterioppia. Meillä toteutetaan klusterioppia, joka on 1980-luvun taitteessa syntynyt ja vanhakantainen. Nyt olisi jo aika keskiä jotain uutta, luovaa ja innovatiivista. Läpimurtoa tutkimuksessa, joka ei ole tieteellisteknistä. Tekesin aika yhteiskunnallisena veturina on ohi.

Maahan rakennetaan viiden huippuosaamisen keskittymää. Me pysymme markkinajohtajina vain keskittämällä huippuosaajiin. Toimintaa pyörittä pieni ”Klusteri Oy”, voittoa tavoittelematon osakeyhtiö (HS 20.11.). Tämä klusteri ei ole sama kuin klusteri talousoppina. Ahneuden ekonomia keskittämällä ei ole evolutionarismia, johon ”polikset” osaamiskeskuksina kuuluivat 1980-luvulla. Jostakin syytä emme seuraa mitä tutkijat sanovat tällä vuosituhannella myös jumaloimassamme Harvardissa. Ne moittivat poliksia!

Yritysten kanta ja mukaantulo on ratkaiseva, sillä noin 70 % Suomen tutkimus- ja tuotekehitysrahoista tulee juuri yrityksiltä. Lääke- ja elektroniikkateollisuudessa panostus on yli 10 prosenttia ja perinteisillä luonnonvara-aloilla metsä- ja paperiteollisuudessa panostus on vain 0.5-0.7 %. Maa- ja elintarvikealalla panostus on vielä vaatimattomampaa ja puhutaan jopa alan suurimman tutkimuslaitoksen (MTT) alasajosta. Kun tällaisia puheita syntyy, huippuosaajat tahtovat kaikota. Varmin tapa lyödä huippuosaajaa on kertoa sen alasajosta. Suomalaista maataloutta on ajettu alas niin kauan kuin sitä on näillä leveyksillä harrastettu. Suomi kilpailee jatkossa eniten omista huippuosaajistaan. Huippuosaajat eivät tänne muuta. Pikemminkin omat lahjakkaat nuoret muuttavat muualle. Lopullisesti.

Meillä on liian pitkään oletettu maan menestyvän luonnonvara-aloilla perinteisillä keinoilla. Varmaan tämä koskee myös palvelusektoria ja ympäristön hoitoa ja ympäristöteknologiaa. Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrysen (HS 20.11) mukaan vasta nyt pääjohtajat ja teknologiajohtajat luonnonvara-aloilla ovat havainneet, että tuotteisiin on saatava uusia ominaisuuksia, kuten paperiin painettavaa elektroniikkaa ja materiaalitieteiden keksintöjä. Ekologinen klusteri on tätäkin kilpaillumpi kansainvälisillä markkinoilla. Puusta ja elintarvikkeista tulee aina olemaan kysyntää.

Sampo myytiin Tanskaan. KOP ja SYP Ruotsiin. Suomi investointikohteena on kiintoisa. Olemme ylpeitä ulkolaisesta omistuksesta. Vai olemmeko? Koska Raisioa ja Valio myydään Tanskaan? Loppuuko siihen puheet suomalaisesta puhtaasta ruuasta? Kovin kaukana ei ole se hetki jolloin viimeinenkin suomalaisuuden myytti häviää. Metsäklusteri on ollut tiennäyttäjänä. Ei pankkimaailma. Se ei ole koskaan ollut suomalainen. Ei tosin Enso Gutzeitkaan.

Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen eivät juosseet Suomea maailman kartalle. Suomalaiset tunnettiiin Ranskassa jo 1400- ja 1500-luvuilla Pariisin ensimmäisen yliopiston oppilaina ja rehtorina kahteenkin otteeseen. Meidät on tunnettu osaamisesta ja tieteestä. Ei ensimmäisenä juoksemisesta. Näitä myyttejä on syytä oikaista ja korjata. Huippuosaamista ja kilpailukykyä on löytynyt aina myös muille vietäväksi. Jääkiekkoilijat ja formulakuskit tulivat paljon tieteen ja taiteen jäljessä. Me kävimme vaikeita sotavuosia ja jouduimme unohduksiin yksin. Trauma seikkalusta natsien kanssa ja veljeily maailmanhistorian kaksinaamaisimman yksivaltiuden kanssa on ollut vaikea pala kansakunnalle. Meillä on lupa mennä syvemmälle juuriimme, kuten muilla eurooppalaisilla on lupa tehdä. Sen voi tehdä myös kriittisesti ja ilman myyttejä.



Elintarvikeklusteri jäi meillä kokonaan pois viiden strategisen huippuosaamisen keskittymästä. Valio ja Raisio toki esittivät ryhtyvänsä tekemän yhteistyötä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Bio- ja elintarvikealalla tutkimus- ja tuotekehittely on hitaampaa ja kuluttajat perinteistä kiinni pitäviä. Tämä ei saa poistaa sitä uskomusta maastamme, jossa Suomi huippuosaajien maana tarkoittaa hirviöbändi Lordina Land of Resrarch, Development and Innovation. Sitä on syytä käyttää myös kulttuuriklusterin ja klusteritaiteen myynnissä. Innovaatio on sittenkin prosessina lähempänä taidetta kuin tiedettä, hajautettu ja vaikeasti vangittava, klusterina monin verroin tuottavampi kuin keskitettynä poliksena. Polisten aika on ohi eikä klusteria voi yhtiöittää.

20.11.2006
Matti Luostarinen



Ei kommentteja: