Perhosen siivin

Perhosten matkassa kohti etelää


Origamitieteellä tarkoitetaan paperin taittelua tulkiten mutkikkaita laskoksia laskentaohjelmilla ja geometrisina pintoina. MIT-yliopiston nuori professori Erik Demaine tekee sitä lystikseen ja myös osana taidettaan.



Jonain päivänä meille niin arvokas kännykkä voidaan taitella tämän teknologian avulla vaikkapa kahvikupiksi, hän ilveilee ja on samalla tosissaan (HS 8.9).


Älypaperista ja vaatteista on puhuttu jo kauan. Kun ihminen joutuu ongelmiin, suuret ikäluokat eivät eläköityessään saa enää apua pieniltä ikäluokilta terveytensä hoitoon, apuun tulee tekniikka. Näin joko paperi tai vaate alkaa toimia hoitajan apurina, ottaa verinäytteet kertoen elimistön toiminnasta, välittää tietoa hoitajille ja nämä takaisin vanhuksen korviin (HS 8.9).


Muotoaan vaihtavat meemit


Tällaiset tiedon jyvät lehdissä luovat illuusioita ja ovat tulosta “meemeistä”, joita voi pitää ikään kuin geenien sosiaalisina tai kulttuurisina vastineina. Joskus ne otetaan vastaan ja joskus taas ei.



Aluksi meemin kantajia on vain muutamia, kuten sikainfluenssan kohdalla viruksia kantavat ensimmäiset altistuneet. Ne jäävät muistiimme ikään kuin tietokonevirukset ja heräävät myöhemmin ja oletamme tehneemme suuren oivalluksen ottaessamme vastaan viestin, joka tulee toiselta puolen maapalloa osana internetin sosiaalista verkostoamme tai kansalaismediataitojamme.



Kun se muuttuu osaksi massatiedotusta, olemme jo vilustuneet. Näin etenkin takavuosina, ennen oman aikamme alkua uudessa media-ajassamme. Tänään ajan ja paikan merkitys on ymmärrettävä jo toisin vaikka geenimme panevatkin siinä vastaan. Joku rummuttaa jo avattuja meemejä osana huomiotaloutta ja tekee sillä bisnestä, saa ääniä tai ilveilee kustannuksellamme, heittäytyy oppimestariksemme.


Perhosen siivin kohti etelää


Tämän päivän tiede- ja luontouutinen Helsingin Sanomissa on perhonen ja sen tapa muuttaa miljoonien joukkotapahtumina myötätuulessa yli Suomenlahden kohti talvehtimisalueitaan.


Muuttava perhonen ei ole sama yksilö, joka tuli aikanaan maahamme, vaan sen jälkeläinen. Muuttavien suurten massojen mukana ei kulkeudu opittu tapahtuma vaan geeniperimä, jonka seurauksena käyttäytyminen säilyy sukupolvelta toiselle ja tapahtumat muistuttavat lintujen muuttoa, olkoonkin että lintujen elämänkaari on pidempi ja myös oppimisella voi olla osuutta muuton onnistumiseen. Harvoin näin kuitenkin on vaan taustalla ovat geenimme ja näin myös ihmisen kohdalla. Meemeinä sen oivaltaminen on helpompaa internet -ympäristössä, vaikka kyseessä olisikin geeniemme tapa toimia yli merten ja mannerten uudessa ympäristössä työtään tehden.


Aikuinen ohdakeperhonen talvehtii Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä, lentää tuhansien kilometrin matkan Suomeen, jatkaa täällä sukuaan ja kuolee. Vasta sen loppukesästä kuoriutuvat jälkeläiset ovat niitä yksilöitä, jotka palaavat syksyllä Välimerelle, tietää Mauri Levo (8.9.2009) kertoa Helsingin Sanomissa.


Oikeammin tieto saadaan tutkien kautta. Muutaman sentin mittaiset lentäjät kun käyttävät apunaan tuulia ja ottavat korkeutta kilometrin verran saavuttaakseen oikeat ylävirtaukset. Sieltä niitä ei voi havaita ilman tutkia ja muuton ollessa vilkkaimmillaan, siihen osallistuessa miljoonia yksilöitä. Muutaman yksilön havaitseminen on mahdotonta edes tutkilla. Sen sijaan omien viestiemme kohdalla se on mahdollista ja se tekee sen käynnistymisen oivaltamisesta kiintoisan. Me voimme seurata missä ovat globaalin ilmiön kärkilentäjät.


Yökkösten tapa kehittymättömämpi


Yökköset ovat toisenlainen muuttaja. Ne vaeltavat kuten sopuliparvet eikä paluuta harkita. Suurin osa jopa kuolee lisääntymättä edes määränpäässään. Tavoitteena on yksilön ja lajin kannalta ainoastaan syntymä, lisääntyminen ja kuolema. Ei sellaisia jaloja tavoitteita, joissa yksilö ja laji hakee geneettisen koodinsa jalostusta tai se ajamana uusille alueille ja toistaa sen huomattuaan toiminnan järkeväksi. Ihmisen kohdalla meemit toimivat usein juuri näin, järkevästi jalostuen ja nykyisin pääosin virtuaalitodellisuudessamme. Geenit taas kuten yökköset ja ajallisesti paikkaan sidotussa "luolassamme". Ero on valtava.


Ympärivuotinen elämä laajoilla alueilla globaalia maailmaa on perhosen ja linnun muuton järkevä havainto siivillä lentäen. Ei vain summittainen sopulivaellus yökkösen tapaan vuosikymmenten välein synnyinsijojen ulkopuolelle.



Takavuosina ihmisten vaellukset olivat tällaisia ja muutot mantereelta toiselle. Meemiemme siirto on virtuaalisesti toinen ilmiö. Niitä ei tule sotkea tulkinnoissa toisiinsa ja jäädä odottamaan muutosta vuosiksi, vuosikymmeniksi. Tämä koskee myös nyt käynnissä olevaa lamaa ja sen nopeita käänteitä. Elämme maailmanhistorian ensimmäistä internet -ajan globaalia lamaa ja sen tulevaa nousukautta. Nousukauteen olisi tullut varautua jo vuosi takaperin.


Mutkikas mutta varma navigointilaitteisto


Linnut kykenevät hyödyntämään auringon, kuun ja tähtien sijaintia, maan magneettikenttää, valon polarisoitumista, valtamerten infraääniä ja mantereiden pinnanmuotoja. Perhosen sisällä tiedetään olevan proteiinin, joka yhdistää aurinkokompassin perhosen sisäiseen kelloon.

Yhdysvaltain järvialueelta muuttava monarkki -perhonen kykenee näiden ja maan magneettikentän vaihtelujen avulla suunnistamaan syksyllä Meksikoon, vaikka Auringon asema välillä muuttuisikin. Vain muuttuvat tuulet ja globaalit virtaukset voivat vaikeuttaa joskus matkan tekoa ja lajin määrällinen vaihtelu saattaa johtua ajautumisesta mereen. Tällaista vahinkoa ihminen ei voi tehdä olematta tarkoituksella itsetuhoisa geneettisenä meemejä jalostavana lajina.

Sen sijaan geneettisenä olentona kykenemme pilaamaan myös elinympäristömme itse sitä ymmärtämättä. Tässä syntyy globaalitaloutemme suurin ristiriita. Kyse ei ole ahneudesta eikä narsismista, egoismista, vaan puhtaasti biologisesta väärään suuntaan tapahtuvasta toiminnasta silloinkin, kun kärki-innovaattorimme ovat jo ohjeistaneet digiaikamme ja kompassimme oikein.

Olen kuvannut tätä ristiriitaa käyttäen vanhaa filosofiaa, jossa Hegelin opit on kyseenalaistettu ja puhuttu "avoimesta haavasta" kykenemättä kuitenkaan kuvaamaan, missä tuon haavan paikka oikeasti sijaitsee mystifioimatta ongelman syntyä.


Kieleen sidottu ihminen


Analysoin viimeisimmän sosiaalisia medioita ja sen prosesseja tulkitsevia tekstini käännöksiä yli 50 sivistyskielelle. Kun käännettävää kieltä vaihtaa vaikkapa hindistä, galicista tai iiristä suomeksi, käsitys tekstin sisällöstä hieman vaihtuu. Samoin käy valittaessa lähtökieleksi suahili, thai tai tangalog, katalaani, kreikka tai kroatia.


Ei ole alkuunkaan sama käännetäänkö teksti valkovenäjästä, vietnamista tai kiinasta eglanniksi ja sieltä taas suomeksi. Kokeiluja voi tehdä tuhatmäärin ja havaita, kuinka eri kulttuurit ja niiden kielialueet poikkeavat toisistaan.



Ilmiö muistuttaa origamien taittamista paperikehää kiertäen ja tulkiten sitä matemaattisesti uudella tavalla. Sen voi viedä jopa New Yorkin Modernin taiteen museon kokoelmiin. Onnistunut malli on esteettisestikin kaunis elämys, kuten professorineron MoMa -teos taidemuseossa osoittaa.



Olisikohan se mahtunut omaan modernin taiteen museoomme? Etenkin jos taiteilija olisi työskennellyt oman yliopistomme luonnontieteisen tiedekunnan jollakin omituisella laitoksella papereista heinäsirkkoja ja purjealuksia taitellen? Oletan että hän olisi nyt työtön suomalaisena muotoilijana.


Poikkitieteinen laskentaprosessi


Laskentaohjelma kertoo kuinka tulkinnat syntyvät ja missä tapahtuu sosiaalisen kentän näkyvimmät tuulivirtausten muutokset, magneettikenttä toimii toisin ja valon polarisoituminen ei ole sama kuin alkuoletuksessa. Valtameren infraäänet ja paikalliset pinnanmuodot ovat ohjanneet kielen geneettisesti suuntaan, joka on syytä ottaa digikielen rakentelussa huomioon. Vain näin toimien miljoonat blogit tai sosiaalisen kulttuurin tuotteet voivat säilyttää asemansa, missä niiden meemit saattavat talvehtia jopa satojen miljoonien parvina.

Tässä perhoset ja genetiikka ei poikkea globaalina lajina omasta lajistamme ja sen tavasta viestittää miljoonien joukkoina ja reaaliaikaisesti mukautuen uuteen tilanteeseen. Trooppisen saaren vangiksi jääneet geenit eivät ole oikeita sen prosessin tulkintaan tai vastaanottoon.

Tulkintavirheemme syntyvät juuri tästä alueeseen sidotusta geneettisestä ihmisestä ja vastaavasti meemeistä, jotka elävät virtuaalimaailmassamme. Lisäksi elämme lastemme kanssa usein eri maailmassa ja huomaamatta mitä virtuaalinen maailma edustaa digikielessä ja digiaivojen tulkintoina.

Kieli on geneettinen väline

Oppimiseen vaadittavia geenejä on vain rajallinen määrä. Kun ne on käytetty, ne myös pysyvät suljettuina ja niitä voidaan verrata vaikkapa flyygelin koskettimiin, olkoonkin että oppimisgeenejämme on oleellisesti enemmän.

Flyygelillä voi soittaa niin humpat kuin tangot sekä samaan aikaan klassisen musiikin sinfoniat. Oppiminen on siten melkoisen rajaton tapahtuma koko elinkaaremme ajan olkoonkin, että jo kerran suljettu geeni päästää aina vain sen saman äänen ja jotkut meistä ovat korkeammalle viritettyjä kuin toiset. Mollisävelet ja duuri eivät soi aina ja tilauksesta haluamallamme tavalla, geneettinen erilaisuus ovat lajin diversiteettiä rikastuttavia ominaisuuksiamme.

Sen sijaan meemit ovat rajattomasti muuttuvia ja riippumattomia omista geeneistämme. Me joko kykenemme ottamaan niitä vastaan tai olemme niille kuuroja ja sokeita. Kaikki meemit eivät kohdallamme avaudu ja se on hyväksyttävä myös omassa tieteessämme, kulttuurissa ja kielessä, jota edustamme.

Kyse ei ole sukupuolesta, ihon väristä, lahjoista tai neroudesta. Perhosten tapa levittäytyä globaalisti ei ole tällainen luokittelemamme ja alueeseen sidottu ominaisuus vaan puhdas vuosimiljoonien tuote, jumalten tai luonnon antama lahja, kuinka kukin sen meistä tahtoo ymmärtää. Me voimme tehdä sen saman matkan ajattomassa ja paikattomassa maailmassa ymmärtämättä, mitä samalla tapahtuu meemiemme tasolla.

Suuret massat ja pienet ihmiset

Sosiaalinen media ja sen tutkimus on suurten massojen tulkintaa rinnan muutaman erikoistapauksen kanssa. Sen viehättävin piirre ovat ihmiset ja näiden kyky viestittää toisin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.

Nokian pääjohtaja esitteli vajaa viikko takaperin yhteistä ohjelmaa Microsoftin kanssa, jonka tärkein sopijapuoli on Facebook, noin 65 miljoonan jo nyt käyttämä media. Tuulet veivät nyt Saksaan, jossa myös viimeisin kirjani julkaistiin. Edellinen taas IASP:n (International Association of Science Parks) toimesta Malagassa Etelä-Afrikassa pidetyn maailmankonferenssin jälkeen. Sieltä sen saa käännettynä millä tahansa sivistyskielellä ja valiten haluamansa lähtökielen. Vaihtoehtoja on siten yli 2500 mistä valita. Se tarvitaan, jotta voimme olla varmoja miten viestimme on otettu vastaan.