Mediatalojen kriisi syvenee Helsingissä

Alman johtaja ei eroa - Tuomi-Nikula teki oikean johtopäätöksen ja erosi


Lapin Kansan sanottiin erottaneen “julkilesboksi” jo aiemmin tunnustautuneen uuden päätoimittajansa Johanna Korhosen. Korhonen kertoi syyksi puolisonsa sukupuolen.
Syntyi uutinen, jossa perinteinen media leimasi lappilaisen ja etenkin lestadiolaiset suvaitsemattomiksi. Sitä kutsutaan rasismiksi. Se näkyi sekä Helsingin Sanomien sivuilla ja pilapiirroksissa että Forssan Lehden päätoimittajan kirjoituksessa. Tätäkö on Suomi vuonna 2008 kysyy uusmedia ja kansalasimedia perinteisiltä lehtitaloiltamme? Täältäkö meidän nuorten synkät ajatukset syntyvätkin?


Rasistista asennetta mediataloilta Helsingissä

Olen asunut Lapissa ja käynyt moneen kertaan läpi kaikki sen Kemijoen, Iijoen, Oulujoen, Ounasjoen ja Tornionjoen asukkaat. En ole törmännyt suurissa lestadiolaisperheissä asuneiden kohdalla suvaitsemattomuuteen. Päinvastoin. Suuressa yli kymmenlapsisessa perheessä ei voi elää olemalla narsistinen ja omia arvojaan, asenteitaan ja päämääriään kyynärpäät ojossa edistäen. Suuri perhe sosiaalistaa ja tekee suvaitsevaiseksi, kasvattaa diplomatiaa. Suvaitsevaisuus koskee myös arvoja ja ne syntyvät lapsiperheen kasvuympäristössä. Ei kuvitellun kirkon helmoissa, jota ei enää edes ole.
Kuntaa, kylää, talousaluetta kehitetään tämän suvaitsevuuden pohjalta ja sitä lisää Lapin tärkein elikeino, matkailu. Lappi on maamme suvaitsevaisin ja kansainvälisin maakuntamme sekä kielitaitoisin. Olen asunut jokaisessa maakunnassamme aluetaloutta ohjaillen ja tämä käsitys ei muutu edes Helsinkiin muuttaen. Pääkaupunkiseuduilta löytyy paljon suvaitsemattomuutta, suorastaan ahdasmielistä ja kuppikuntaista asumista. Sellaiset ihmiset eivät voisi menestyä palvelualalla matkailua markkinoiden ja monia kulttuureja ymmärtäen osana elinkeinoaan.
Päätöksen Johanna Korhosen erottamisesta teki Alma Media Helsingissä ja kuunteli sitä ennen lehden asenteellisena tunnettua toimittajaa Heikki Tuomi-Nikulaa. Tuomi-Nikula on pyytänyt anteeksi asenteitaan. Arvojaan hän en voi muuttaa vaan siirtyy heti virkavapauden kautta eläkkeelle. Jo oli aikakin lehden muuttua vastaamaan maakunnan ihmisten arvoja ja moniarvoista matkailun maailmaa. Tuomi-Nikula kertoo saaneensa paljon tukea, mutta pääosin Lapin ulkopuolelta. Se on helppo uskoa.


Pahoittelu ei muuta tosiasiaa - se kun näkyy joka vaalien alla eikä korjausliikettä synny

Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski pahoittelee (HS 6.10) syvästi lehtialan saamaa synkkää varjoa helsinkiläisen Alma Median toimesta. Päätös tehtiin Helsingissä ja taustalla olivat helsinkiläiset asenteet, politikointi ja arvot. Eivät pohjoisen ja Lapin, kuten leimallisesti haluttiin medioissa esittää ja iskeä rasistisella tavalla. Sitä ei pidä antaa anteeksi. Taas meni pala vanhan median uskottavuudesta, joka joutuu nuolemaan ikääntyneen etelän lukijakuntansa arvoja unohtaen valppaan uusmedian, kansalaismedian tuomion. Kun päätoimittajan perhe ei kelpaa helsinkiläiselle mediamafialle, syntyy hyvin ikävä ilmiö, joka puistattaa ja vahvistuu kuva mediasta, jossa työsyrjinnän ainut motiivi on lopulta pörssiyhtiö ja rahan menetys. Mihin tällaista mediaa kaivataan? Tähänkö suuntaan meillä ohjaa media myös kuntapäättäjämme? Hehän seuraavat mediaa kuten lauma sopuleita.

Voisiko Helsigissä punainan vaihtua vihreään valoon?

Vihreät ovat galluppien mukaan ohittamassa Helsingissä demarit. Voisiko se tuoda tuhon äärimmäisen yksisilmäiseen ja koko maata ohjailevaan politiikkaan jotain uutta arvonlisää? Saataisiinko siellä lopultakin kunnat yhteen ja ainoat sellaiset kuntaliitokset aikaan, joissa siitä varmasti on sekä kansan- että kuntataloudellista kiistatonta hyötyä. Lopettaisiko se samalla keskustan leimaamisen, kuten Lapin esimerkki osoittaa mediataloissamme. Sitähän ohjaillaan myös Helsingistä. Voisiko sillä olla jotain merkitystä myös muualla Suomessa pohtiessamme, miksi arvot ja asenteemme eivät nyt vastaa lähimainkaan sitä maailmaa, jossa lapsemme ja heidän lapsensa elävät ja joka nyt tulisi olla kirkas ykkösasia vaaleissa. Se kun ratkaisee kuinka tulevan vaalikauden aikana ylipäätän voimme selvitä tilanteesta, jossa yli 65 -vuotiaita on yli miljoona suomalaista. Yhtälö on mahdoton, ellei kuntapäättäjien joukkoon tule virkamiesten tueksi poliitikkoja, jotka tuovat sinne selkeää arvonlisää omalla koulutuksellaan, työkokemuksellaan ja soveltuvuudella tuohon tehtävään.

Matti Luostarinen, fil.tri, val.tri, erikoistutkija, dosentti