torstai 8. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän jatkot

Takavuosina 1990-luvun alussa, ja kymmeniä kertoja ennen tätä, suomalaisia oli opetettu kovimman kautta kuinka kasinotalous pelaa ja pankit menevät kansallisomaisuutena konkurssiin. Viimeisin opettaja oli professori Pentti Kouri. Tätä ennen opettajat tulivat vuoroin idästä ja vuoroin lännestä. Siinä jokainen vuosi on ollut enteellinen ja tuonut tätä päivää lähemmäs. Kaikki näyttäisi liittyvän kaikkeen. Narratiivinen kerronta on tapa tuoda se lukijalle yhden polun kautta ymmärrettäväksi, analysoiden samalla juuri tuota tapahtumaketjua, mutta jättäen jotain myös lukijan tehtäväksi, tai unohtaen kaikki muut mahdolliset polut.

Perustuslain puuhamiehet


Sääksmäen Rapolassa syntynyt P.E. Svinhufvud tunsi hyvin suomalaisen talonpojan ja pieneläjän. Hän aloitti aikanaan perustuslakimme kirjaamisen ja yksi keskeinen kohta oli varoa, ettei kansallisvarallisuutta ja verorahoja ryöstetä vieraitten toimesta hyväsydämisiltä ja nöyriltä, ahkerilta, mutta samalla huijareille ja koijareille helposti nöyrtyviltä, emämaan alla aina eläneiltä, heikkopäisiltä suomalaisilta. Sven Dufvan tapaan suomalainen sydän on paikallaan, mutta pää ei ole aina puhdasta kultaa ja erityisen terävä. Koljonvirran taistelussa Iisalmessa se ei kelvannut edes luodille.

Alusmaan kansalaisensa tunsi hyvin myös K.J. Ståhlberg, joka jo matkallaan nuorena miehenä Oulusta kohti Helsinkiä käytti kesäiset kuukaudet kulkien jalkaisin lohduttoman pitkän koulumatkansa, maatöitä matkalla tehden, opiskellen näin Topeliuksen tapaan eri maakuntiemme yksinkertaisen kansan tapoja ja teräväpäisenä havaitsi sen heikkoudet. Toki samat, kovin näkyvät puutteet, Sakari Topelius oli jo kirjannut paljon aiemmin, mutta liioitteli kansallisia vahvuuksia Uudessakaarlepyyssä syntyneenä kansallisromantikkona. Kansallisuusaatteen täyttämänä hän vältteli kertomasta totuutta sellaisen kuin ainut kirjallisuuden nobelistimme sen Ryysyrannassaan kuvasi, kaunistelematta. Siinä SDP muuttui ”solisaliratiksi” ja äänioikeus punaiseksi viivaksi.

Näin Svinhufvud ja myöhemmin Ståhlberg, ruotsalaisen taustansa tuntien, joutuivat arvioimaan pahimmat maata kohtaavat ongelmat ja uhat sen itsenäisellä taipaleella. Näistä takana on jo sodat ja niiden onnettomat seuraukset sekä kasinotalouden antama pikainen koulutus heti kun hieman yritettiin omin avuin ja ilman ulkopuolista tukea, hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti, sinivalkoisella pääomalle ratsastaen 1990-luvun alussa.

Huonon pään takia koko ruumis kärsii

Perustuslakiin oli syytä kirjata erityisesti kohta, joka estäisi kansakunnan terävintä kärkeä hukkaamasta varallisuuttaan ja vähäisiä luonnonvaroja sekä köyhän kansan veroja muukalaisille, jotka osasivat tehdä tätä varten suoranaisia ikiliikkujia jo paljon ennen EU:n ja euron kriisirahaston keksimistä. Emämaiden ja suurten talousmahtien taitajat löytävät helposti sellaiset heikkoudet, jotka pienen maan ihmiset ja näiden kansalliset poliitikot jättävät ehkä huomaamatta.

Voi hyvinkin olla, ettei 30- ja 40-luvulla syntyneet ole saaneet kaikkein viimeisintä tietoa reaaliaikaisen talouden viimeisistä innovaatioista ja niiden vaikutuksesta uuden hybridiyhteiskuntamme elämään. Mikä sellainen yhteiskunta mahtaisi ylipäätään olla?

Nyt on olemassa riski, että kasinopeleissä aikanaan kadotetut rahat menetettäisiin moninkertaisesti ja Saksa möisi meille nyt ilman sijasta preussilaista Merkozyn pokeripelin pohjalaisten tuppipelistä tutun paikan. Pääministeri Matti Vanhanen muistaa sen hyvin tuppilaudoistaan. Se että hän selvisi jotenkin kuvin jaloin ei tarkoita, että nyt oltaisiin yhtä onnekkaita.

Imperialismissa asiansa oppineet eivät ole siinä vuosien saatossa muuksi muuttuneet ja alusmaan kansalaiset menettävät hetkessä vähäiset varansa. Tässä Ruotsi, Tanska ja Norja olisivat osanneet varoittaa ja neuvoa suomalaisia. Herrojen kanssa ei pidä mennä marjaan, niillä kun on taipumuksena viedä marjojen lisäksi myös vasut ja varvikot. Kun kurkien tanssi alkaa, varpusilla on tapana siirtyä syrjään. Niin on käymässä myös nyt. Kun euron valuvirheet korjataan, palomuurit rakennetaan, niillä suojataan aivan muuta kuin pienten perifeeristen maiden taloutta saati demokratiaa, kansalaisoikeuksia tai varallisuutta.

Perustuslain suoja

Ståhlberg oli kaukaa viisas ihminen ja häntä kiitteli jopa Paasikivi tavoistaan poiketen. Niinpä meillä on perustuslaissa kriisirahaston mahdollisesti estävä perustuslain kohta suojaten veronmaksajien oikeudet pienen maan automaattiselta ryöstöltä määräenemmistöpäätöksin EU:n kriisirahastoa perustettaessa.

Näin Suomessa parlamenttimme suuri valiokunta on koolla ja odottaa perustuslakivaliokunnan tulkintaa tuosta Svinhufvudin ja Ståhlbergin kansakuntansa kansalaisten suojaksi tarkoittamasta perustuslain kirjaimesta. Perustuslakiasiantuntija Kaarlo Tuorin mukaan tällainen veronmaksajan oikeudet suojaava kohta olisi olemassa ja suuren valiokunnan puheenjohtajan Miapetra Kumpula-Natrin (SDP) mukaan se sitoisi myös Suomen pääministerin käsiä.

Hieman aiemmin presidenttiehdokkaista Paavo Lipponen (SDP) murahti Merkozyn politiikasta, jossa Saksa ja Ranska tuovat muille EU -maille ilmoitusluontoisesti sellaisia asioita, joiden merkitys on luonnollisesti kaikkia EU-maita vahvasti koskettava ja etenkin EU:n ytimessä, euroalueen sisällä, jonne Suomi ajettiin vauhdilla Paavo Lipposen pääministerikaudella ja Sauli Niinistön toimiessa valtiovarainministerinä.

EU:n presidentti on taas arvioinut Ranskan ja Saksan sopimien tavoitteiden menevän läpi lyhyemmän kaavan mukaan, ja ilman sellaisia perustamisasiakirjoihin tulevia muutoksia, joiden avaaminen veisi aikaa ja olisi poliittisesti vaivalloista jäsenmaiden käsittelyssä.

Kun preussilaista Merkozyn Eurooppaa rakennetaan, sen lievealueet ovat siinä odotetusti heikoilla. Kun tässä uudessa Euroopassa vähemmistösuojaa ei ole, Suomen kaltaisen jäsenvaltion ääni katoaa, eikä kukaan ole uuden ydinalueen vähäisimmästä pohjoisesta maasta kiinnostunut. Teki se oman työnsä ja osuutensa vaikka kuinka nöyrästi, kävi kauppaa itään ja länteen, maksoi velkansa muita tunnollisemmin.

Enteellinen vuosi


Samaan aikaan mediat kertoivat, kuinka toisen maailmansodan kaukopartiojohtaja Heikki Nykänen oli kuollut, ja näin Suomessa on jäljellä enää yksi Mannerheimristin ritari, ritarisäätiön puheenjohtaja kapteeni Tuomas Gerdt. Nykänen kirjoitti kokemuksistaan mm. kirjan ”Sissisotaa”, joka julkaistiin vuonna 1986.

Samana vuonna Espanja ja Portugal liittyivät Euroopan yhteisöön ja yhteisö otti käyttöön nykyisen lippunsa. Halleyn komeetta ohitti maan ja Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin, Coca Cola ja Yhdysvaltain vapauden patsas täyttivät molemmat sata vuotta, Ronald Reagan haukkui Muammar Gaddafia ”Lähi-idän hulluksi koiraksi”, Kurt Waldheim joutui vaikeuksiin YK:n pääministerinä ja valittiin Itävallan presidentiksi sekä Martti Ahtisaari YK:n alipääsihteeriksi. Ensimmäinen kannettava tietokone esiteltiin maailmalle.

Suomi sai kolmoisvoiton Monte Carlo rallissa (Toivonen, Salonen, Mikkola) ja Eric Honecker piti puheen, kertoen kuinka Berliinin muuri on puolustanut rauhan asiaa ja vastaavasti Helmut Kohl omansa, jossa hän vakuutti, ettei Saksa voi koskaan sopeutua muurin olemassaoloon. Mikkelissä oli panttivankidraama, Kalevi Sorsa moitti Paavo Väyrystä punamultayhteistyön Kekkosen perinnön tärvelemisestä. Kekkosen terveydentila heikkeni.

Tsernobylissä tapahtui historian pahin ydinvoimalaonnettomuus ja Unto Valtanen sai tuomion metro-oikeudenkäynnissä. Aamulehden mukaan (8.12.2011) muuan Hakkarainen jäi kiinni murtautumisestaan kirkkoon saaliinaan mm. ehtoollisviinejä ja kolehti.

Ei kommentteja: