Käytännön filosofiaa

Helsingin yliopiston käytännön filosofian professori Airaksinen puuttuu Helsingin Sanomissa (17.5) sensuuriin. Erityisesti häntä askarruttaa tiede ja sen sensurointi. Tiedettä on sensuroitu aina ja uuden paradigman, tai edes teorian, sisään ajava tutkija tai koulukunta saa vastaansa vanhan vallanpitäjän. Aiemmin tällaisia olivat vaikkapa kirkkovalta, ylimysvalta ja nyt pelkkä suvaitsemattomuus sekä media. Rohkeasti Airaksinen uskaltaa ottaa esille myös jo ikääntyneen virkaveljensä professori Tatu Vanhasen tutkimukset. Entisen pääministeri Matti Vanhasen isä joutui ryöpytykseen väittäessään, tutkimuksiinsa perustuen, kuinka kansakunnat ja rodut menestyvät älykkyystesteissä hieman toisistaan poiketen. Tätä tulosta pidettiin rasistisena. Olkoonkin että sille löytyi paljon perusteluja niin ravitsemuksesta kuin kulttuurisista, köyhyyteen ja koulutukseen liittyvistä sosiaalisista oloista. Kun jokin asia tieteessä sensuroidaan ja kielletään sitä ei lähdetä korjaamaan.

Vanhuus ei ole muodissa

Euroopan ongelmat ovat vanhuudessa ja ikään liittyvissä väistämättömissä oireissa. Kun avaa päivän lehden, oli se oman maakunnan lehti tai valtakunnallinen printtimedia, kuvissa esiintyy vanhoja ihmisiä. Kuvissa nämä pyrkivät peittelemän vanhuuttaan. Naiset miehiä enemmän siihen varojaan uhraten. Ulkonäkö on keskeinen osa ihmisen identiteettiä ja vanhuus ei ole muodissa. Ei näin ole aina ollut. Ikärasismi on aikamme tauti.

Suomessa vanhanevan yhteiskunnan kehitys kulkee muita edellä ja taantuva seutukunta Lounais-Hämeessä on niin ikään menettänyt parhaat voimansa kasvualueelle pääkaupunkiseudulle. Se näkyy käytännön elämässä ja työssä, arjen rutiineissa, mutta myös vapaa-ajassa ja tavassamme peitellä arjen filosofian raadollista totuutta. Jos sitä ei pyrittäisi tekoreippaina peittelemään, elämä saataisi olla helpompaa. Vanhukselle rakennettu elämä voisi olla nuorellekin helpompi ja armollisempi ympäristönä, yhteisönä ja kulttuurinamme.

Kuusikymmentä viiva kuolema

Paikallisessa maakuntalehdessä kunnanjohtajat antavat eväitä uudelle kansanedustajalleen. Kansanedustaja ei edusta vain äänestäjiään vaan pikemminkin kulttuurista aluetta maakuntaa, jossa kunnat pitävät yhteyttä terävän kärkensä kautta uuteen nuoreen edustajaansa. Jos ongelmia syntyy, se ei ole uudessa nuoressa edustajassa, vaan pikemminkin vanhenevissa kunnissa ja niiden virkamiehissä.

Harmaat miehet parransänkineen kertovat demografian, väestötieteen, viimeisestä ikäkohortista 60 viiva kuolema. Siinä iässä ei olla enää samassa iskussa kuin uskotellaan. Tekoreippaat elinkeinojen kehittäjät ja aluepolitiikan hoitajat unohtelevat asioita, paikkoja kolottaa ja vessassa on käytävät kesken kokousten. Harmaantunut parta jää ajamatta, kun kiinnostus omasta pöhöttyvästä ulkonäöstä alkaa vähetä sekin. Unelias ilme ei ole tahatonta komiikkaa vaan ikääntyvän ihmisen dementoituvaa elämää ja lasittunutta katsetta. Jos työ on ollut rutiinien toistoa, se sujuu myös vanhempana eikä siihen haluta muutoksia. Syntyy ali-innovatiivinen ja uutta välttelevä yhteiskunta ja maakunta alkaa taantua, on kärttyinen ja hidas. Jos näin on ollut aina, muutosta ei edes havaitse.

Geenit vastaan politiikka

Työiän pidentäminen väittäen, että elämme vanhemmiksi ja olisimme jotenkin paremmassa vedossa kuin aiemmat sukupolvet, on vastoin biologian ja fysiologian lakeja, geenejämme. Geenimme on luotu vain 30-40 vuotiaan ihmisen tarpeita ajatellen. Geneettinen koodi ei tässä muutu hetkessä sanoivat poliitikot mitä tahansa. Käytännön filosofiassa on parempi kuunnella tiedettä kuin poliitikkoa. Elämä on rakennettava ihmisen ehdoilla, ei poliitikon tai median.

Solut eivät uusiudu kuten nuorena ja geenit unohtavat, sulkeutuvat, vanheneminen on väistämätön tosiasia. Kun me synnymme, saamme samalla kuolemantuomin ja vanheneminen alkaa siitä hetkestä. Sitä ei voi edes siirtää silloin, kun kansakunta käyttää tolkuttomasti aikaa vaikkapa alkoholista toipumiseen. Alkoholin käyttö lisääntyi jälleen 0.3 litraa absoluuttiseksi etanoliksi muutettuna ja se ei auta torjumaan neurologista menetystä, kuolleita harmaita aivosolujamme.

Käytännön filosofiassa vanheneminen on otettava vastaan osana yhteiskuntamme hoitoa ja sen kanssa on elettävä järkevästi. Työssä viihtyvä vanhus vaatii aivan oman politiikkansa. Se on työlle uhraus sellaiselta ihmiseltä, joka jo tuntee elämänsä rajat ja rajallisuuden. Viimeiset vuodet voi viettää muutenkin kuin työelämässä tai kroonikkona vanhainkodissa. Forssan Lehdessä (17.5) vanheneva kansliapäällikkö kertoo selvinneensä juuri ja juuri hengissä seikkaillessaan Tammelassa heikoilla jäillä. Se on osa vanhenevan ihmisen ajattelemattomuutta.

Väärin ymmärretty vanhus

Pääkaupunkiseudun media kertoo kuvineen EU-kokouksen osanottajista. Heistä IMF:n pääjohtaja on väsyneen näköinen ja suljettu selliinsä Yhdysvalloissa. Hän on iältään vanhus ja raiskauksen yritys kohdistui noin 30 -vuotiaaseen afrikkalaissyntyiseen siivoojaan. Myös ranskalainen kirjailija, niin ikään noin 30 -vuotias Tristane Banon väittää Strauss-Kahnin yrittäneen raiskata hänet. Sekin on vanhenevan ihmisen ajattelemattomuutta, liki dementoituneen ihmisen toilailuja. Nyt jokainen huomiota haluava ranskatar käyttää häntä hyväkseen.

Tekoreippaat vanhukset

Helsingin Sanomat esittelee muitakin skandaaleissa ryvettyneitä miehiä. Yhteistä heille on, poliittisen vallan ohella, liian korkea ikä vaativan tehtävän hoitamiseen modernissa yhteiskunnasamme. Tuomittu Israelin presidentti Moshe Katsav, syytetty Italian pääministeri Silvio Berlusconi ovat jo yli 70 -vuotiaita miehiä ja aivan nuoria eivät ole lehden esittelemät Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton, virastaan eronnut ulkoministeri Ilkka Kanerva tai Paraguayn presidentti Fernando Lukon. Britannian sotaministeri John Profumo oli aikanaan seksiskandaalin kohde ja suhde syntyi nuoreen puhelintyttöön hänelläkin jo iäkkäänä poliitikkona.

Lehdessä lainataan tutkijaa, joka kertoo kuinka osa vanhan polven edustajista ei ymmärrä käyttäytymisensä rajoja. Ei se näin ole. Moraali oli aikanaan toki ankarampi, mutta ikä vie mukanaan myös sellaista harkintaa, johon nuorempana oli vielä mahdollisuus sopeutua. Lisäksi tilaisuus tekee varkaan ja ikääntymiseen liittyy tarve osoittaa tekoreippauttaan. Näin etenkin poliittisesti vaativassa virassa. Italian Berlusconi on näkyvin tämän taudin uhri ja Urho Kekkonen juoksi ja loikki vielä dementoituneena vanhuksena perässähiihtäjät uuvuksiin. Venäjän keisari Putin vaikuttaa medioissa juuri tällaiselta hahmolta.

Kokonaisuuksien hahmottaminen hämärtyy

Vanhenevien johtajien ongelmat eivät koske vain seksiä ja moraalia vaan vielä enemmän kykyä ohjata suuria yksikköjä ja organisaatioita oivaltamalla uusia asioita sekä hahmottamalla kokonaisuuksia. Uusi teknologia on vaativaa ja yksityiskohdat olisi erotettava kokonaisuudesta juuttumatta kuitenkaan niihin.

Urho Kekkonen erosi kun oli pakko ja vaiheessa, jossa alzheimer oli edennyt mahdottomaksi peitellä. Vanhenevan ihmisen vainoharhaiset kokemukset ja kyvyttömyys pysyä uusiutuvan teknologian mukana korvataan sellaisella arvovallalla, jossa lopulta käytännön asioiden hoito siirtyy perässähiihtäjille.

Näin työpaikan yhteisö alkaa voida pahoin vanhuksen ympärille syntyvän sairaan rakenteen seurauksena. Joillakin vanhuus alkaa jo ennen 50 vuoden ikää, toisella se voi siirtyä hyvinkin kauas, mutta kaikkia vanheneminen koskettaa tavalla tai toisella.

Vanheneminen on hyväksyttävä ja sitä ei saa peitellä. Kun päätöksiä tekevät EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa puheenjohtajana Jean-Claude Juncker ja Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet, Olli Rehn on tekemisissä hänen isänsä ikäisten miesten kanssa. Eikä Olli Rehn ole nuori enää hänkään vaikka tuossa seurassa 50-60 vuotta on nuoren pojan ikä.

Hallituksen harmaat herrat ja rouvat

Kun suomeen kootaan hallitusta kuvassa vilahtaa ensimmäisenä Erkki Tuomioja. Tuomioja on vaatimassa punamultaa tai kansanrintamaa 40 vuoden muistilta. Hän ei seuraa enää poliittisia väittelyjä medioissa, itse näin kertoen ylimielisenä ihmisenä, vanhuksena.

Tuomioja oli nuori kapinallinen ja radikaali 1960-luvulla, mutta ei enää 2020-luvulla. Siinä on 50-60 vuotta välillä. Keskustan presidentiksi on hakemassa ikinuori Paavo Väyrynen, jonka isä täytti 101 vuotta. Molempien puolueitten, niin demareiden kuin keskustan jäsenkannattajat ovat yli 60 -vuotiaita vanhuksia.

Tämä on otettava huomioon kaikessa toiminnassa, kun kyseessä ovat suomalaiset puolueet ja niiden politiikka. Se on hidasliikkeistä ja jäykkää jo yksinomaan jäsenten biologisesta iästä johtuen. Medianlukutaito on sekin hidastunut ja sosiaaliset mediat vieraita.

Antti Kalliomäki ei hyppää enää seivästä kuuden metrin korkeuksissa vaan loukkasi itsensä yrittäessään innoissaan ylittää kaksi porrasta yhden asemesta. Kun ikää on yli 60 vuotta, ajatus sellaisesta vauhdista lasikuituseiväs kädessä, jossa tämä taipuisi ja linkoaisi vanhuksen kohti korkeuksia, on hengenvaarallista. Jo pelkän seipään kanssa juokseminen tuottaa tuskaa ja ajatus kimmoisista lihaksista on taakse jäänyttä elämää.

Matti Nykänen hyppäämässä 50-vuotiaana mäkeä 30-40 metriä on oma ilmiönsä kuten hän oli jo nuorena poikana. Ero nuoruuden saavutuksiin on kuitenkin liki sata metriä ja sen kuuluisi toki näkyä myös muussa elämässä. Ei ole mitään järkeä juoksuttaa hengiltä 50-70 -vuotiaita vaareja ja mummoja, kun työttömänä on samaan aikaan nuoria ihmisiä tai he hoitavat “akateemikkoina” humanisteina olemattomia pätkätöitään. Tämä on arkipäivän filosofiaa. Vaarit ja mummot tekevät joka tapauksessa täyden työpäivän myös eläkkeelle siirryttyään ja siihen heitä on opastettava, kolmanteen elämään ja sen hallintaan kaikkine vaivoineen.

Vanhenevan yhteiskunnan oireita

Skandaalit, velkajärjestelyt, epävarmuus ja uuden omaksumisen hitaus, suomalaiset vaalit järjestettyä Portugalissa, ovat seurausta vanhenevan yhteiskunnan oireista ja niitä tulisi lähestyä hoitaen vanhuutta oikein, hyväksyä se ja sen tuomat oireet, antaa ikääntyville miehille ja naisille oikeus arvokkaaseen elämään kiusaamatta heitä.

Helsingin Sanomien viikkoliitteen kannessa on kuva tenori Placido Domingosta, joka on tulossa mielellään Suomeen, jos vain aikataulu antaa siihen mahdollisuuden.

Tenorin kollegat ovat kuolleet jo aikoja ja hänen matkantekoaan viivästyttää ikä ja fyysiset vaivat siinä missä ketä tahansa rasittavan elämänkaaren viettänyttä vanhusta.

Suomalainen jääkiekkoleijona kaatui kannuineen lentokoneesta laskeutuessaan sen viimeisellä portaalla päistikkaa naamalleen. Jos se olisi sattunut Domingolle Suomen vierailullaan, hänet olisi leimattu alkoholistiksi. Tekoreippaat vanhukset eivät voi valvoa öitään, juosta kerrossiivoojien perässä, kun se on melkoisen rasittavaa jo koko ajan fysiikkansa hoitaville nuorille leijonillekin.

Heille on järjestettävä helpompi elämä ja tapa osoittaa miehuutensa tai naisena olemisen ihanuus joutumatta vankilan pahnoille sviitistään Yhdysvalloissa vieraillessaan. Ranskalaisella miljardöörillä olisi varmaan varaa nuoreen naiseen ja vanhusten nöyryyttäminen jenkkien kiusantekona on sekin kulttuurisidottu ja epämiellyttävä ilmiönä.

Ruotsalaisia voi nöyryyttää kaukalossa, nuorten miesten leikeissä, mutta siinä se raja kulkeekin. Ranskalainen ja kreikkalainen kulttuuri on suomalaisille vieras ja vaalit on järjestettävä Suomessa suomalaisille, omalle vanhenevalle väestöllemme ja ymmärtäen vielä valtavat alueelliset eromme. Siinäkin auttaa käytännön arjen filosofia.