lauantai 4. joulukuuta 2010

Maailmankuvat muuttava vaaliasetelma

Perussuomalaisten gallupsuosio on noussut edelleen samaan aikaan kun perinteisten suurten puolueittemme kannatus tulee alas ja on nyt yhteensä noin 56 %:n tietämissä. Näin kun aiemmin maahan rakennettiin kahden suuren hallitus ja kolmas jäi oppositioon, nyt näyttäisi siltä, että edes kolme suurinta “vanhaa puoluetta” eivät välttämättä tule saaman riittävää enemmistöä kevään vaaleissa. Vaaleissa häviävien on demokratian pelastamiseksi keskittävä nyt jotain muuta kuin hätätilahallitus.

Uusi tilanne ei kerro enää populismista vaan pikemminkin nolojen paljastusten vaalikaudesta ja sen turmiollisesta vaikutuksesta uudessa internet -maailmassa, kansalaismedian jo ikivanhassa yhteisöllisessä mielipidemuokkaajassa. Siinä vanhat puolueet vedettiin nakuskannerin läpi ja tuotiin kaiken kansan katseltavaksi.

Wilileaks teki sen saman koko globaalille diplomaattijoukolle ja se maailma muuttui viikossa. Kaikkein hölmöimmät lausahdukset kiertävät globaalia maailmaa ja jäävät osaksi tulevaa nettiperintöä, kansalaismedian tallentamaa johtajiensa syvää viisautta.

Liki 40 % voisi äänestää persuja

Kun kansalaisilta kysytään puoluetta, jota nämä voisivat kannattaa ja pitävät hyväksyttävänä, jopa erinomaisena vaihtoehtona, perussuomalaisten kannatus nousee jo noin 40 %:n tuntumaan ja ohittaa kokoomuksen ja vihreät, joita voisi kuvitella äänestävänsä noin joka kolmas suomalainen. Näin jatkossa kohti kevättä kuljettaessa on todennäköistä, että perussuomalaisten kannatus pikemminkin vahvistuu kuin päinvastoin.

Tutkijoitten mukaan perussuomalaiset on suosittu puolue kaikissa kansankerroksissa, toisin kuin vanhalta muistilta väitetään 1970-luvulta. Se ei ole köyhien ja kipeiden puolue vaan nimensä mukaan perussuomalaisten puolue, liki muoti-ilmiö ja megatrendi. Sellainen ei kieli populismista, joka sinänsä on hyväksytty osa demokratiaa ja sinne kuuluva yleinen ilmiö, joskin eri kulttuureissa hyvin eri tavalla tulkittava.

Muoto sisältöä tärkeämpää

Tutkija Sarah Hudsonia (HS 3.12) lainaten politiikassa sisällön korvaa yleensä muoto ja siinä sähköinen media välittää vain muutamia tokaistuja käsitteitä sen kummemmin niitä perustelematta. Retoriikkaan tämä on toki kuulunut iät ajat ja on hyväksi koettu keino myydä myös mitä tahansa tuotetta mainostaen ja markkinoiden. Tähän syyllistyvät taatusti kaikki puolueet ja ovat tarkkoja mistä kulmasta kuvia puoluejohtajista otetaan. Keväällä mainostoimistoja taas tarvitaan tosin leikatuin budjetein.

Mielikuva sisällöstä tapahtuu aina vastaanottajan omassa käsitejärjestelmässä, ei toki tiedon tuottajan saati poliitikon. Poliitikolle riittää vakuuttavuus ja äänet, ei tieteellinen totuus ja sen vakuuttelu kollegoiden maailmankuvassa. Populisteina pidetään Hugo Chavezia ja Hizbollah-järjestöä, Venezuelan vasemmistolaista presidenttiä ja libanonilaista shiiajärjestöä. Tähän joukkoon ei oikein suomalainen poliittinen puolue ja Timo Soini istu millään ilveellä tai sitten tulkitsemme populismin ja suomalaisen yhteiskunnan kovin omituisella tavalla ja väljästi. Populismi (kansa) ei käy kansalaismedioitten aikakaudella lyömäaseeksi ja siitä olisi syytä jo luopua. Se on kokenut jo inflaation.

Keskusta ja vasemmisto eksyksissä

Tutkimusten mukaan etenkin vasemmiston ja keskustan poliittinen siedettävyys ja potentiaaliset äänestäjät ovat kadonnet noin puoleen perussuomalaisten saamasta osuudesta ja koko vasemmiston yhteinen kannatus on laskenut noin neljänteen osaan äänestäjistä. Etenkin keskusta ja vasemmisto näyttäisivät menettäneen romahdusmaisesti uskottavuuttaan johtaa jatkossa suomalaista yhteiskuntaa poliittisina liikkeinä, mutta alas on tulossa myös kokoomus. Jyrki Kataisen toivoton ponnistelu EU:n ja euron pelastajana näkyy kannatuksessa.

Kun puolue joutuu vaihtamaan johtoaan ja aatteitaan, arvomaailmaansa demareitten tapaan, sen kannattajat joko pysyvät paikallaan, matto viedään näiden jalkojen alta tai he siirtyvät piirun verran uuteen suuntaan ja löytävät itselleen uuden poliittisen kodin.

Aiemmin tämä oli hidasta liikettä, sosiaaliset luokkarajat ja arvot ankaria. Nykyisin liikkumien puolueesta toiseen on jo helpompaa ja sitä seurataan kuukausittain gallupviesteinä poliittisen päättäjän tiedoksi ja meille muille myös odotettuna viihteenä. Muutokset kielivät jostakin, jota on syytä pohtia ja toimiva oppositio alkaa olla medioineen arvokas asia demokratiassa. Sosiaalinen media muutti samalla koko korporatiivisen valtion luonteen ja populismi tuli osaksi kaikkea yhteiskunnallista toimintaa, ei vain poliittista. Kirkkoon se vain tuli odotetusti viimeisenä.

Kun aiemmin valtaan päässyt otti valtansa tai huikeat palkkansa vastaan kuin Jumalan tahtona, nyt siihen on osoitettava myöhemmin myös uskottavaa kykyä ja taitoa. Ylimalkainen tai -mielinen suhde media-aktiiveihin uusmedioissa on virhe, jota on vaikea saada anteeksi ja kerran sanottua on vaikea vetää pois reaaliaikaisen maailman sisältä.

Reaalipolitiikan todellisuus on hankalaa puolustaen sitä vain vallasta itsestään käsin ja kertoen kuinka siellä pyritään “kansan” tai “talouden etua ajavaan politiikkaan” ja että sitä ohjaa kasvoton “markkinavoima” jota poliitikko pyrkii “lepyttämään”. Jos näin on, meillä ei olisi lainkaan vaihtoehtoja ja yksi puolue kyllä riittäisi. Valta sokaisee, täydellinen täydellisesti.

Vaalit ovat protesti

Medioissa ilmiötä selitetään protestina ja haluna vaihtaa jotain sellaista, jonka selittäminen on pääsääntäisesti populistinen. Populismiin kuuluvat kovin helpot ja yksiselitteiset selitykset vaikeille asioille. Tässä media on usein populistinen, ei toki kansa (populus).

Kansa toteuttaa vain demokratiaa ja äänestää epäkohtia näin korjaten populistisella tavallaan. Aina silloin äänestetään jonkun puolesta ja jotain vastaan. Siinä joku koetaan ystävänä ja toinen ryhmä kilpailijana, vihollisena. Vihollisen virheiden osoittaminen ei ole populismia. Populismi taas sellaisenaan kuuluu demokratiaan ja on arvokas osa sen toimintaa. Vain aniharva poliitikko kykenee olemaan hyvä populisti niin oppositiossa kuin hallitusvastuussa.

Demokratian pelko on demokratian alku

Demokratian pelko on aina demokratian alku ja Suomessa sitä käyttää kansa, ei pääomat, ei markkinavoimat, ei takavuosien tapamme pelotellen panssareilla ja hakien tukea DDR:n tai Neuvostoliiton pahamaineisilta voimilta Stasin ja KGB:n asiakkaina.

Kun ne paljastuvat, luottamus varmaan kaikkoaa, oli aika mikä tahansa, tai maan tapa 1970-luvulla ja kauan sen jälkeen, tai ennen sitä, epäilyttävä ja tunkkainen. Ei kansakunta voi historiaansa paeta lakaisten sen vain maton alle. Aina on olemassa uusi Wikileaks, joka paljastaa myös ikävällä tavalla kansallista tapaamme peitellä ja puhua muunneltua totuutta. Tähän uuteen avoimuuteen on syytä varautua ja muuttaa perinteistä diplomatiaa internet -ajan vaatimukset oivaltavaksi.

Perussuomalaisten menestystä pohdittaessa luetellaan usein yksittäisiä tapahtumia menneeltä vaalikaudelta. Tällaisia ovat vaikkapa tapa hakea rahoitusta vilpillisesti puoluetoimintaan, uskottavuus viedä maata emuun ja EU:n rahaliittoon sekä myöhemmin arvostella sitä oppositiossa, kääntää takkia tuon tuosta ja hyväksyä sellaisia tuloeroja, jotka tuovat mukanaan mielikuvan täydellisestä moraalikadosta. Vihreillä se näkyi hallituskipeytenä ja aatteiden myyntinä päätettäessä ydinvoimasta jne. Uusmedia ja internet teki kansalaisista valppaita ja tietoa on jopa diplomaatin vaikea pantata intrenetin osaajilta, joista Wikileaks on vain jäävuoren huippu.

Ylimielisyyden huippu


Paperiliiton edusmies Ahonen meni ylimielisesti puolustamaan sellaista, jollaista työtön alan ammattilainen sellunkeittäjä ei voinut enää sietää ja Finnair on työnantajana kohta työntekijänsä pahin vihollinen. Sellainen ei sovi aikamme työelämän pelisääntöihin, jossa valtio mittaa tehokkuutta leikkaamalla menoja ja tekemällä työnteon ja elämän hankalaksi vedoten kilpailuun, populistiseen pulinaan markkinavoimista. Onneksi tämä on huomattu virheeksi ja sen puolustelijat ovat jäämässä oppositioon. Väite vajaatyöllistetyistä valtion viroissa oli virhe ja se on heti korjattava populistisena pulinana tai luovuttava hallinnollisista palveluista.

Toki tämä sama koskee varainsiirtoa EU:n sisällä verovaroistamme Euroopan reuna-alueille, josta ne kerätään Saksan, Ranskan ja Britannian pankkien ja suurisijoittajien riskit näin rahoittaen ja leikaten samalla näiden reunamaiden pien- ja keskituloisen toimeentulosta ja sosiaaliturvasta. Sellaisen sietäminen on suomalaisessa kulttuurissa vierasta samaan aikaan kun oma maa on täynnä hoitamattomia reuna-alueita ja heitteillä olevia lapsia sekä vanhuksia. Tämä on tosiasia, ei populistista pulinaa ja siksi moni äänestää nyt uusia edustajia omaan parlamenttiimme keväällä.

Moraalikato kiusaa


Normaali tapa reagoida vaalien lähestyessä on turvautua demokratiaan. Kun mennyt vaalikausi paljasti kohtuuttoman paljon sellaista moraalivajetta, johon ei oltu varauduttu ja omilta edustajilta odotettu, syntyi luonnollinen reaktio vaihtaa vallassa olevaa. Vallassa oleva ei voi vain juosta uusien asioiden perässä ja unohtaa vanhoja kannattajiaan. Kelkasta tippuvat poimitaan uuteen puolueeseen. Ihmiset haluavat vaikuttaa itse ja etsivät uusia kanavia vanhan puolueen käydessä liian ahtaiksi ja sulkiessa supistuessaan yhä enemmän ovia uusilta tulijoilta. Syntyy noidankehä joka ei tahdo enää jatkossa muuttua lumipalloksi. Vanhat puolueet ovat nyt vanhojen kannattajiensa varassa ja se joukko on lopulta suppea tapeltaessa verissä päin vähenevästä vallasta.

Uuden paradigman alkua

Mennyt vaalikausi oli suurten muutosten aikaa kiitos internetin, sosiaalisten medioitten ja niiden tuoman tiedon miljardien ihmisten järkyttyessä nyt viimeksi Wikileaksin tekemien paljastusten jälkeen. Muutos on paradigmainen, maailmankuvia ravisteleva, ei toki populistinen ja paikallinen suomalainen protesti. Valistunut internet-kansa haluaa vaikuttaa suoran kansalaismedian tapaan korporatiivisen valtion byrokraattiseen elämään, jossa perinteisen puolueen kautta vaikuttaminen on monelle jopa mahdotonta. Se tuhlaa koulutettujen ja asiansa osaavien ihmisten voimavaroja.

Tässä Suomi poikkeaa jopa edukseen Ruotsista viimeisimmässä arvojemme tutkimuksessa ja pitää demokratiaa, vanhuksia ykkösasianaan, kun taas ruotsalaiset ovat itsekkäämpiä myös presidentti Halosen tulkintana tästä tutkimuksesta.




Wikileaksista lainattuja viisauksia:

“He valehtelevat meille, me valehtelemme heille” ( Qatarin pääministeri Hamad bi Jassim al-Thani )

“Katkaiskaa käärmeen pää” ( Saudi-Arabian kuingas Abdullah )

“Kun puhutaan energiasta ja Lähi-Idästä Putin vaikuttaa järkevältä mieheltä. Kun keskustelu siirtyy Tsetseniaan ja islamisteihin, Putinin silmät muuttuvat tappajan silmiksi” ( Brittikomissaari Chris Patten )

“Hugo Chavez on idiootti, kuten oppositio väittää. Hän luottaa vain isoveljeensä” ( Herman Maksman, Chavezin rakastajatar, entinen)

“Kaikki teloitusta pienemmät rangaistukset ovat liian kilttejä” ( Mike Huckabee Wikileaks-vuotajasta )

“ Amerikkalaiset eivät ymmärrä maantiedettä, eivät koskaan ole ymmärtäneet. Meillä Britanniassa ovat maailman parhaat maantiedon opettajat “ ( Prinssi Andrew )
( Ps. prinssi Andrew on oikeassa, entinen maantiedon professori Suomesta )

“ Jotta voisi olla todellinen suurvalta, täytyy pystyä harjoittamaan valittua politiikkaa, vaikka koko muu maailma pitäisi sitä huonona” ( Chris Patten )

“ EU ei tule koskaan olemaan todellinen voimatekijä “ ( Chris Patten )

“Christina Kirchner edistää kaikkia miehensä haluamia asioita. Käytännössä hän alistuu miehensä käskyihin “ (esikuntapäällikkö Sergia Massa Argentiinan presidentistä)

“Emme pidä heistä, mutta he ovat naapureitamme” (Kiinan ulkoministeri He Yafei Pohjois-Koreasta)

“Berlusconi on heikko fyysisesti ja poliittisesti. Hän ei luota omaan salaiseen
palveluunsa. Hän tuntee olevansa perheensä hylkäämä.” ( Rooman suurlähettiläs )

“ Mutta onhan sinne valittu ja kahdesti presidentti, joka ei ole voittanut vaaleja “
( Presidentti Putin Yhdysvalloista sen jälkeen kun kuuli johtavansa mafiavaltiota yhdessä Robinin kanssa )

“ Painu sinä jätkä “v…ttuun” ( tuntematon suomalainen presidentti tuntemattomalle suomalaiselle ministerille )


Hyvää itsenäisyyspäivää

Ei kommentteja: