Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

Tervetuloa vieraani Intiasta

Ensiksi tervetuloa aamuöiset kotisivuni uudet intialaiset vieraani. Samoin kasvava joukko venäläisiä ja latvialaisia lukijoitani aiemmin niin länsimaisessa joukossa, jota dominoivat Yhdysvaltain kansalaiset. Kesäkuun alussa suomalaisten osuus oli vain kuusi prosenttia, mutta kohoaa jatkossa noin kolmannekseen. Suomalaiset lukevat blogeja ja pääosin jo heti työstä palattuaan tai oikeammin työajalla noin kello 12 aikoihin ja lounaan jälkeen. Näin kertovat tutkimukset ja myös omat havaintoni jo muutaman vuoden ajalta. Lämmin tervehdys myös EU -virkamiehille ja erityisesti kunnista Nurmijärvelle ja maakunnista Pohjois-Karjalalle yliopistoista Turulle ja Oululle.

Kulkurin valssi

Edellä kirjoitettu on johdantoa samalla seuraavalle netin käyttäjäjoukolle, joka poikkeaa oleellisesti pelureista tai turisteista. Olen antanut tälle suurelle ja kasvavalle kansainväliselle joukolle käsitenimeksi kulkurit, jollaisena sitä kutsuin myös väitöskirjassani. Ei ole epäilystä etteivätkö suomalaisen kirjoittamia blogeja, kotisivujen nettiympäristön tieteellisiä julkaisuja tai puolitieteellisiä raportteja klusteritaidetta, seuraa juuri kansainväliseen osaamiseen ja elämään harjaantuneet kulkurit. Turistien ja pelureiden suuret ryhmät tulevat kokonaan toisenlaisesta maailmasta kuin vaikkapa juuri EU:n virkamiehistä tai diplomaateista, lentokentillä työtään tekevistä tämän ajan perinteisen yhteisön (yhteisöllisyyden) ulkopuolisista ja sitä jopa karttavista jäsenistä.

Kulkuri sijoittuu faktoriakseleilla flaneeraavan kuljeskelijan, kulttuurianalyysin perushahmon, vanhan tradition elämyksellisen säilyttäjän, tradition ja moraalisen kognition ylläpitäjän kokonaan toiseen ääripäähän tai ulottuvuuteen. Hän jopa pelkää sitoutumista niin paljon, että hankkii matkamuistotkin varoen juuri niihin liittyvää muistoa ja jättää ne lopulta hankkimatta.

Kulkuri on postmodernin nettiajan maailmankansalainen ja osaa myös käyttää netin mahdollisuuksia oikein ja se on hänen todellinen työvälineensä, mutta samalla myös muun ajankäytön järkevä jatke sitä sen kummemmin pohtimatta. Apu haetaan sieltä mistä sitä saadaan, ei sieltä mistä sitä ehkä luvataan kulkurin järkevässä maailmassa, jossa vaihtoehtoja on ääretön määrä ja holistinen kaaosteoria tuttu.

Historiallinen kulkurin taakka

Vielä takavuosina kulkureita pelättiin ja tämä ryhmä oli vieroksuttu tai hyljeksitty. Toisaalla käsitteeseen liitettiin romanttista kaipuuta, vapauden tunnetta ja seikkailumieltä, kulkurin valssin ja orpopojan elämän osuutta. Kulkuri oli irtolaisena riski maahan sidotulle ihmiselle ja hänen rakentamalleen vakiintuneelle yhteiskuntakoneistolle ja sen sosiaaliselle elämälle, tyhjää jauhavalle byrokratialle. Kun puhumme tänään internetin maailmasta ja perheiden yhdistämisestä siirolaisuuden yhteydessä, mummoista ja heidän sukulaisistaan Suomessa, puhumme samalla klassisesta periteisen median sodasta, johon kuuluu myös vaikkapa Israel ja sen iskut, öljytuhot Meksikon lahdella. Niiden merkitys on kulkurille kokonaan toinen kuin turistille tai pelurille nettiympäristön reaaliaikaisessa todellisuudessa. Kulkurille parasta propagandaa on hyvä yhteiskuntapolitiikka, ei retoriikka tai populistinen pulina, jota he eivät seuraa.

Maailma räätälöityy kulkurin mittoihin

Globaali internet on räätälöimässä maailman kulkurin mittoihin. Tiedon ja valuutan on siirryttävä reaaliaikaisesti siinä missä myös työvoiman ja konttilaivojen logistisine ratkaisuineen. Kun everstiluutnantti ja postmodernin ajan sotilas, filosofian tohtori Aki-Mauri Huhtinen kertoo tämän päivän (4.6) Helsingin Sanomissa, kuinka elämme nyt maassa, jossa yhteisöllisyys on kadonnut ja korvautunut individualismilla, viisi miljoonaa vanhenevaa ihmistä kaipaavat jatkossa työvoimaa ja vaikutteita maan rajojen takaa, hän puhuu juuri juurettomista kulkureista.

Huhtinen peräänkuuluttaa uutta johtajuutta, uutta strategiaa ja hän on dosenttina Lapin yliopistossa juuri informaatiotieteissä, siis oikeassa paikassa. Hän hakee uusia arvoja, suomalaisten veneeseen on uskallettava ottaa myös uutta väkeä ja kalakukkokin on aikanaan tuotu meille Saksasta.

Uudet konfliktit ovat perinteisiä sotia, mutta uudella tavalla kokien ja tässä maailmassa informaatiosota on tarinoiden taistelua, johon kulkuri ei tartu. Tässä maailmassa pelkkä diplomatia ja hyssyttely vie Eurooppaa kohti sellaista vaihetta, jossa pohjoinen kulttuuri joutuu eteläisen kulttuurin maksumieheksi, kertaa Kreikan ja helleenisen kulttuurin vararikkoa lehden pääkirjoittaja. Helleenien kriisi puhkaisi tunkkaisen europpalaisen vaikenemisen muurin.

Vanha suomalainen maalaisliitto-keskusta jakaa takavuosien merkittävän informaatiokanavansa Suomenmaan perintöä tavalla, jossa jäljellä on enää vain alle tuhat lehden tilaajaa ja puolueen jäsenmäärä on epämääräinen, eikä sen ministeri tiedä koska hän sanoi ja missä lehdessä tai kolumnissa jotain sellaista, jota ei olisi tullut sanoa tai kirjoittaa ympäristöministeriöstä tässä uudessa postmodernissa ajassa. Oleellista on, ettei hän sanonut tai kirjoittanut sitä viimeisen kolmen vorokauden aikana, jolloin hän ei ollut Suomessa. Tätä kulkuri ei ymmärrä, ellei olisi samaan aikaan myös turisti tai peluri, ja pelkillä näiden äänillä ei voi maata jatkossa hallita metropoli Helsingistä, joka on rakennettu kulkurin mittoihin.

Kulkuri ei ole psykologinen persoonallisuus

Turistin, pelurin ja kulkurin maailmat eroavat juuri informaatiosodan ja nettiympäristön reaaliaikaisuudessa, ei ikivanhan tiedon kulun ja sen käytäntöjen seurannassa. Nämä kaksi asiaa tahtovat mennä meiltä sekaisin ja puhumme jopa persoonallisuuksista, jotka ovat takavuosien tuotetta, ja toimivat toisessa ympäristössä kuin netin sosiaalisissa verkostoissa, jossa nämä tyypit vaihtuvat tyystin toisiksi.

Persoonallisuudella tarkoitetaan psykologista osaa ihmisen luonteessa, ei sosiologista rakennetta yhteiskuntakoneistossamme, jota turisti, peluri ja kulkuri edustavat. Näitä ei tule sotkea toisiinsa, ja myös poliitikon on osattava valita, kummalle puheensa tai viestinsä on osoittamassa.

Kulkuri on netissä kuin kotonaan, se on hänen ympäristönsä ja hän tietää miten informaatiosotia käydään, ja ne myös voitetaan juuri tuossa ympäristössä eläen. Hänelle juureton ihanne on sielun sisintä, eikä sitä pidä edes yrittää ymmärtää perinteisen sosiaalisen kentän ja sen fyysisten rakenteiden kautta ilmiötä lähestyen. On hylättävä vanha sosiologia tai maantiede sekä niiden talousopit sekä tehtävä eksistentiaalinen loikka uuteen. On parempi ettei ymmärrä lainkaan kuin että ymmärtää kokonaan väärin.

Tienhaara-ratkaisut

Kulkuri hakee matkareittinsä ja tekee suunnitelmansa pala palalta. Hänen maailmassaan ja internet -ympäristössä tienhaara-ratkaisut ovat tärkeitä ja kaikki paikat ovat joko yhtä tuttuja tai vieraita, kuinka vaan. Oleellista on, että kaikkea juurtumista pelätään ja vältetään, arvomaailmaa ohjaa juuri ulkopuolisuus ja muukalaisuus.

Kun Aki-Mauri Huhtinen (HS 4.6) puhuu fenomenologina maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen professorina, hän joutuu pohtimaan juuri länsimaisten asevoimien tulevaisuudesta osana sellaisten ihmisten maailmaa, joihin lukeutuvat vaikkapa Meksikossa tapettu aktivisti Jyrki Jaakola. Siinä oleellista on kuinka asioille on myös tehtävä jotakin, ei vain luotava puhetta. Kulkurina Jaakola oli tyypillinen eksistentialisti, toimi heti pyrkien oikomaan epäoikeudenmukaisuutta globaalissa maailmassa. Peluri ja turisti eivät edes ymmärrä, miksi hän elää kuten elää ja kuoli.

Kulkurin maailmassa kaikki vaihtoehdot ovat avoimia. Ideaalimaisemia on paljon eikä niissäkään mikään ole pysyvää. Ympäristöidentiteetti, sen sosiaaliset ja kulttuuriset juuret, ovat pysyvästi kansainvälisiä, vaihtuvia ja monikasvoisia. Persoonallisuusryhmistä tähän faktoriin paikantuu eniten avuliaita huoltajia, sopeutuvia rauhanrakentajia ja tutkivia asiantuntijoita. Siis hoitajia, diplomaatteja, tiedemiehiä mutta myös suuri määrä suunnittelijoita ja tehokkaita suorittajia.

Sigmund Baumanin kulkuri

Kun Sigmund Bauman käytti käsitettä kulkuri, hän ei vielä silloin tuntenut nykyistä sosiaalisen median internet -ympäristöä. Ulkopuolisen vaatimus ja vaaliminen oli vielä tuolloin kulkurille fyysinen ilmiö, eikä sitä voinut toteuttaa reaaliaikaisessa ja virtuaalisessa internet -ympäristössä. Baumanin juurettomuus liittyi eksistentialismiin ja siinä kulkuria luonnehti mm. epävarmuus työpaikasta, vanhan tiedon ja taidon arvosta, turvallisesta kohdasta, johon asettua ja samaistua.

Kulkuri liitettiin varhain käsitteisiin, joissa mukana oli Sören Kirkegaardin kaltaista 1800-luvun pohdintaa tyyliin “Maalla asuminen tympäisee, matkustetaan siis pääkaupunkiin; kotimaa kyllästyttää, matkustetaan siis ulkomaille; väsytään Eurooppaan, matkustetaan siis Amerikkaan… Viimein haaveillaan loputtomasta matkustamisesta tähdeltä tähdelle, tai tehdään jotain yhtä ulkokohtaista: kyllästytään syömään posliinilautaselta, syödään kultaisilta, poltetaan puoli Roomaa, jotta saataisiin mielikuva Rooman palosta”.

Oikeammin Kirkagaard ei puhunutkaan kulkurista vaan turistista siinä merkityksessä kuin mistä nyt on kysymys internet -ajassa ja globaalissa maailmassamme, jota Kiekegaard ei voinut edes kuvitella 1800-luvulla eläen.

Perinteiseen eksistentiaaliseen ajatteluun kulkurista liittyy itsekkään vapauden käsite ja juurien pohdintaa filosofian ja taiteen välimuotona. Juuri kulkuri pakotti aikanaan pyrkimään uuteen, valtiojohtoiseen, byrokraattisesti hallittuun, koko yhteiskuntaa valvovaan koneistoon. Aiemmin agraariyhteisö johti paikallaan pysyvään ja staattiseen, teollinen puolestaan sijaintiehtoihin ja työvoiman siirtoihin energian, raaka-aineiden ja kulutuksen lähteille.

Kulkurin ja samalla uuden innovaation (innovaattorin) teemaan tämä filosofia sopii hieman samalla tavalla kuin Dostojevskin ja Kafkan töihin, joissa on samoja eksistentiaalisia teemoja. Samoin Kirkegaard vaikutti suoraan vaikkapa Maria Rilken runouteen. Oleellista oli tuolloin hyppy tuntemattomaan, absurdi valinta, näennäisen järjen kritiikki, vastuu omasta kehityksestä sekä “pelkurimaisten” kompromissien kieltämien uudessa etsinnässä ja individualistisessa elämänasenteessa.

Uusi kulkuri lähestyy

Bauman kehitteli teoriaa kulkurista kauan ja se lähestyi jo nykyistä internet -ympäristön sosiaalista mediaa, jossa myös suhteellisen ajan ja paikan sisäistäminen on viety pitkälle. Etääntyminen agraarin ja jälkiteollisen fyysisestä sidoksesta, sosiaalisista siteistä alkoi tapahtua lopulta ilman aiempaa nostalgista kaipuuta ja kulkurista tuli käsitteellisenä, sisäsyntyisenä kokemuksena ja identiteetin uutena rakentajana sekä ryhmänä ymmärretty ja hyväksytty, joskus myös erityisen arvostettu kasvava ihmisryhmä. Kulkurin valssista tuli muiden opiskelema ja hyväksymä metropolialueiden myös edustuksellisen demokratian muoto.

Filosofiassa vastaava prosessi käytiin läpi jo varhain, jolloin schopenhauerilaiset Kirkegaardin, Nietzschen ja Heideggerin tapaan, asettuivat vastustamaan hegeliläistä “näennäisen” järjen filosofiaa ja mukaan tulivat kulkurille tyypilliset absurdit valinnat, kaaosteoreettinen pohdinta sekä rohkeus hypätä pelkän uskon pohjalta jo Kirkegaardin määrittelemille tasoille; esteettiseen, eettiseen ja uskonnolliseen.

Traumaattinen suomalainen kulkuri

Suomessa kulkuri on ryhmänä pieni ja muistuttaa kahden suuren muuttoaallon seurauksena syntynyttä kansainvälistymistä ja globaalin maailmankuvan rakentumista osana sotiamme ja sen mukanaan tuomaa siirtolaisuutta. Usein teemaa vältellään osana kansallisen sosiaalisen muistin ja pääoman traumaattisimpia vaiheita, jonka vuoksi juuri puolustusvoimain ja myös kirkon, sen juuri valitun ensimmäisen naispiispan keskeisiä tehtäviä ovat tämän prosessin ymmärtäminen ja läpivienti omassa tehtävässään. Nainen kulkurina on meille ongelmallinen käsite ja tämän uusi Helsingin piispa Irja Askola liberaalina naisena ymmärtää hyvin.

Nykymaailma on räätälöitymässä netin kautta räjähdysmäisesti eksistentiaaliseen suuntaan ja juuri kulkurin mittoihin sosiaalisena ja kulttuurisena kokemuksena. Kulkurin maailmassa sosiaalisissa medioissa kohtaavat ihmiset edustavat samaa arvomaailmaa ja hekin ovat kaikki kulkureita. Tämä näkyy tämän päivän internetin rakenteessa, jossa toisen faktorin lataukset ovat ensimmäisen peilikuvia, mutta jota kuvaa kulkuri ei enää tunne. Se on pelurista ja turistista omituista ja vaatii kansalaisilta tarkkaa näköä vaaleissa henkilöitä hakiessaan. Olisi omituista jos kansakunta ajautuisi suuntaan, joka on kaukana kansainvälisestä.

Maan tapa

Näin kuvitelma “maan tavalla” -elämisestä ei toimi netin kaltaisissa rakenteissa, mutta ei enää myöskään muuttoliikkeessä, jossa se on omituinen myös käsitteellisenä, sisäsyntyisenä prosessina ja identiteetin rakentajana ongelma netin oppivalle kulttuurille. Nettiä ja sen kulkuria me emme voi muuttaa populistisin puhein ja paatoksella, retorisin puheenvuoroin. Netin logiikka ei tottele sosiaalisena ja kulttuurisena prosessina aiempaa teoriaa ja vielä vähemmän maantieteellisiä ja historiallisia kokemuksiamme ja niiden takavuosien antamia ohjeita, malleja tai teorioita. Uuden mediakulttuurin osa on ollut siinä alusta saakka keskeinen olkoonkin, että sen juuret ovat kauempana kuin omassa ajassamme ja sen jatkuvassa ylilyövässä korostamisessa kansallisena helmasyntinämme.