Netti ei ole peli

Uudet vaatimukset lapsille

Netti ja sen sosiaaliset mediat, reaaliaikaisuus ja vuorovaikutteisuus muuttivat persoonallisuustyyppien käytön ihmissuhteittemme hoidossa, työpaikoilla, tiimeissä, kaikessa mahdollisessa organisaatioiden ja talouden hoidossa, sosiaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissamme, johtajuudessa tai tavassamme verkostoitua, innovoida, olla luovia ja saada osaksemme hyväksyntää tai huomiota. Syntyi huomiotalous, uusi mediayhteiskunta ja koululaiset joutuvat opiskelemaan nyt ensimmäisenä juuri luovuutta, mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä, olennaisen löytämistä valtavasta informaation määrästä, jota kukaan ei enää valmiiksi paketoi ilman omaa osaamistamme.

Shakespearen opit

Kaikki tämä on Shakespearen oppeja noudattaen kyettävä myös soveltamaan käytäntöön, pelkkä kirjan omistaminen tai lukeminen ei vielä riitä, saati netissä surffailu. Lisäksi tärkeintä kaikessa on lopuksi tehdä oikeat valinnat. Tässä avuksi on laaja-alainen ajattelu ja ongelmanratkaisu, ei vain yhden asian ihmiset ja osaaminen, yhden persoonallisuuden tärkeimmän vahvuuden kehittäminen ja ontuen kaikkea muuta itsessään merkittävää ja elämässä välttämätöntä.

Näistä tärkein on kyky kommunikoida, yhteistyö uudessa verkottuneessa nettiympäristössä ja hyväksyen sen uudet lainalaisuudet. Positiivinen ajattelu tekee oppimisesta helpomman ja negaatiot, kielteinen asenne, vaikeuttavat pelkoineen oppimista. Näin etenkin kun koko ajan mukana on omasta kansallisesta kulttuuristamme poikkeavat viestittäjät ja näiden kieli, jonka symbolirakenne on meille vieras. Kielen oppiminen kun ei vielä riitä, on myös ymmärrettävä mitä näillä vieraan kulttuurin käsitteillä oikeasti tarkoitetaan. Oma käsitejärjestelmämme on usein kauempana digikielestä kuin vieraan kulttuurin ymmärrys.

Kestävän kehityksen haasteet

Koko maailmankuvamme ja arvomaailmamme on muutoksen alla ja näistä suurin on eittämättä kestävän kehityksen haasteiden ymmärtäminen. Meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta jatkaa sellaisessa talousmallissa, jolla rajallisia luonnonvaroja käytetään kuten takavuosina ja olettaen kaikkien kulttuurien, kasvavien tuhansien miljoonien ihmismassojen tekevän samoin. Vastassa ovat fysiikan lait ja niitä me emme voi mitenkään kiertää tai manipuloida, kuten psykologisena persoonallisuutena kykenemme toimimaan omassa perinteisessä ympäristössämme ja sen medioissa, markkinataloudessa. Luonnon talous ei ole markkinavetoinen.

Kaikki tämä on kyettävä liittämään tulevien sukupolvien kohdalla innovaatioon ja sen leviämiseen, diffuusioon. On kyettävä ottamaan nopeasti vastaan uusinta teknologiaa ja samalla myös hyödyntämään sitä osana omaa talouttamme, sen sosiaalista elämää ja kulttuuria. Diffuusio on muuttunut siinä reaaliaikaiseksi, on koko ajan läsnä ja siis samassa pisteessä. Ajan paikattomuus on ilmiönä vaikea, ellei mahdoton tajuta siinä missä vaikkapa useammat ulottuvuudet avaruudellisina ilmiöinä.

Oma persoonallisuus suodattajana

Kun otamme vastaan tietoja ja käsittelemme niitä perinteisessä arkiympäristössämme, mukana ovat edellä kuvatut persoonallisuutemme psykologiset ulottuvuudet. Näin menettelemme myös silloin kun seuraamme televisiota, luemme printtimediaa, kirjaa. Avaamme kaiken kokemamme oman persoonallisuutemme, kykyrakenteittemme, oppimistapahtumien ja arvomaailmamme kautta suodattaen. Näin jokainen meistä saa hieman erilaisen kuvan luetusta tekstistä tai sähköisestä mediasta, Picasson maalauksesta. Sama jatkuu istuessamme perinteisissä sosiaalisissa tilaisuuksissa, juhlissa, kokouksissa, tiimiryhmissä. Hymyilemme ja nauramme vaikka sydän mätänisi.

Kun kokouksen jälkeen joudumme tekemään jokainen erikseen sen kulusta yhteenvedon, kokousmuistion tai pöytäkirjan, olemme varmasti olleet jokainen eri kokouksessa, juhlassa, missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa tai seuranneet vaikkapa liikenneonnettomuutta tehden aivan erilaisia havaintoja. Sopeutuva rauhanrakentaja tai hoitaja on aivan eri asemassa kuin vahva vallankäyttäjä tai laadunvalvoja. Jonkun on pidettävä kontrollissa myös vahvaa vallankäyttäjää ja luovan innovaatioympäristön tappavaa byrokraattista laadunvalvojaa, joille netti on uusi haaste eikä se suosi oman edun tolkutonta tai moraalitonta valvontaa.

Unohda nettiympäristössä persoonallisuudet

Nettiympäristö ja se sosiaaliset mediat toimivat toisin. Siellä ei ole mahdollisuus toimia psykologisoiden ja suodattaen omia kokemuksia samalla tavalla kuin normaalissa arkielämässämme. Toki me niin toimimme, mutta teemme samalla virhehavaintoja kaiken aikaa. Syy on sen reaaliaikaisuudessa, tietovirtojen miljoonille leviävässä luonteessa, sekä oman tietomme suodattumisessa tuon virtuaaliseksi kutsumamme verkoston sisällä. Luolan sisällä geeninsä hankkinut ihminen ei voi suodattaa tietoa, joka tulee reaaliaikaisesti, valon nopeudella ja on bittiavaruuden tuotetta.

Kun luet tätä viestiä, ei ole mahdollista tai viisasta lähteä pohtimaan viestin kirjoittajan persoonallisuutta, kuvaa, kasvojen piirteitä tai kehon kieltä, äänen sävyjä ja aksenttia. On mahdollista, että teksti on tuotettu tietokoneella ja että sen tuottajia on runsaasti, mahdollisesti kokonaan jotain muuta kuin kuviteltu perinteisen kirjan tai lehden toimittajat. Näin usein onkin.

Holistinen kaaos

Samoin viestin lähettäjä ei voi pohtia luetaanko se välittömästi, viikon kuluttua vuosien saatossa ja myös lukijat voivat edustaa mitä tahansa persoonallisuutta, kykyrakennetta, oppimistapahtumien tuloksia tai vaikkapa motiivia käyttää saamaansa viestiä hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Sellaisessa yhteiskunnassa ja teknologiassa, jossa holistisesti kaikki liittyvät kaikkeen, ei voi varautua sen kausaalisuhteisiin rationaalisesti sitä pohtien ja historiallisena jatkumona. Toki me näin menettelemme mutta taatusti turhaan.

Toinen edellisiä merkittävämpi havainto on se, ettemme sosiaalisina eläiminä toimi samoin pienessä ryhmässä tai perinteisessä vuorovaikutustilanteessa kuin miljoonien edessä puhetta pitäen suorana lähetyksenä. Vielä suurempi tämä ero on silloin, kun pyrimme ymmärtämään mitä on viestittää sellaisissa sosiaalisissa medioissa, joissa olemme kokonaan vailla persoonallista ulottuvuutta tai se kerrotaan meille väärin kaikilta osin koskien ikää, sukupuolta, etnistä taustaa jne. Emme voi luottaa saamamme tiedon alkuperään ja avoimuuteen miltään osin. Kuitenkin meillä on taipumusta näin menetellä.

Internet ympäristön “persoonallisuudet”

Kaiken tämän seurauksena syntyy uusi internet -ympäristöön sopeutunut kulttuuri, jossa aiemmin kuvatut persoonallisuudet korvautuvat nyt uusilla. Yritän nyt kuvata niistä muutamaa yleisintä pyrkien helpottamaan niiden ymmärtämistä taulukoiden ne ristiin paremmin tuntemiemme ja jo aiemmin kuvattujen persoonallisuusulottuvuuksiemme avulla. Jälleen kerran jätän menetelmien kuvaamisen vähemmälle ja kerron niistä julkaisujeni kautta. Niiden tunteminen ei ole tarpeen prosessin ymmärtämiseksi. Meille ei kerrota miten tietokoneen pienet osaset toimivat ja siitä huolimatta olemme koneen käyttäjinä joskus uskomattoman eteviä.

Persoonallisuuksien ryhmissä käynnistimme kaiken kahtiajakavasta dualismista, ekstrovertista ja introvertista ihmisestä sekä jatkoimme kahdeksaan jäsennellympään ihmistyyppiin, joiden kuvaus oli pääsääntöisesti valoisa ja myönteinen. Näin siksi, että pääosa ihmisistä on psykologisissa sosiaalisissa tilanteissa ja vaikkapa kasvotusten hyvinkin siedettäviä ja sosiaalisia olentoja, koulutettuja ja kasvatettuja kommunikointiin ja ymmärrämme suuristakin eroista huolimatta kohtuullisesti toistemme persoonallisuuksia.

Unohda vanha oppimasi

Nyt nämä psykologiset piirteet on syytä unohtaa. Ne toimivat perinteisessä sosiaalisessa kentässä ja medioissa, mutta eivät enää uudessa internet -ympäristössä jossa viestin lähettäjät ja vastaanottajat ovat persoonattomia ja tapaamme ihmisiä, joita ei oikeasti ole tai joiden tausta on meille täysin kokematon ja vieras. Näin tapahtui vaikkapa silloin, kun pääministeri ja hänen maailmansa kohtasivat Suomi24 verkostossa ventovieraan ympäristön ruususen. Tuon tilanteen psykologisointi myöhemmin oli väärä ja vain kaupallinen ilmiö sekä heijasteli internetin alkuaikojen vierasta oivallusta perinteisten medioitten lukuelämyksenä. Nyt me ymmärrämme sitä jo paremmin.

Psykologisten persoonallisuusluokkien kahta ääripäätä ja niiden edustajia nettiympäristössä edustavat turistit tai flaneeraajat sekä pelurit. Molemmat ovat hyvin suuria ryhmiä ja jakautuvat satoihin pienempiin. Yritän kuvata niitä yhdistäen ne nyt persoonallisuusluokkiin, joita ne eivät oikeasti ole, vaan osa satojen miljoonien kasvottomia klustereita, joita tapaamme netissä ja internet-ympäristön sosiaalisissa fiktiivisissä peleissä, joissa nuoret erottavat faktan fiktiosta. Aloitan pelurista koska se on meille ehkä sittenkin helpoin ymmärtää ja yhdistää vastaaviin persoonallisuustyyppeihin.

Peluri uusmedian luokkana

Pelaajien valtaisassa ryhmässä maailmakuva syntyy sosiologian perinteisestä teorista, jossa ihmisten toimintaa ohjaavat kokemus “markkinatorista” tai “sotatantereesta”. Usein taustalla ovat myös luokkajakoja aikanaan tutkineet konfliktiteoreetikkojen ja funktionalistien koulukunnat. Se ei ole siten meille täysin vieras sosiaalisena ilmiönä ja yhteiskuntatieteilijöiden kuvaamana. Markkinatorilla elämä on taloudellisten arvojen mukaan määräytyvää ja muistuttaa keskustelua “markkinavoimista” ja on hieman armollisempaa kuin konfliktiteorioiden maailmassa, jossa ohjaavana ajatteluna on kaikkien sota kaikkia vastaa.

Konfliktirakenteessa internet muistuttaa ääritapauksena peliteoriaa, jossa sekä rahasta, arvonannosta, rakkaudesta, moraalista jne. käydään hillitöntä kamppailua, jossa intrenet pukee sen juuri pelin muotoon. Tällaisessa prosessissa ihmisen persoonallisuudella ei ole merkitystä vaan ainoastaan oletetulla “fiksuudella”, taidolla tai oveluudella, kaukonäköisellä tai virheellisellä. Ilmiö on eri asia kuin vaikkapa tietokonepelien nuorten tapa käyttää rikasta “telecity-blogaajan” virtuaaliosaamistaan luovana leikkinä.

Moraaliton riskien maailma

Oikean pelaajan maailma on riskien maailmaa, jossa tärkeää on oivaltaa muiden siirrot ja kuvitella intenetin olevan juuri tällaisen globaalin ympäristön. Joskus tämä tapahtuu kohtalon ja johdatuksen voimin, toisinaan intuition ja oveluuden keinoin. Näin persoonallisuustyypeistä mukana voi olla sekä ekstrovertteja että introvertteja ihmisiä. Raja ei kulje siinä, haetaanko tietoa tosiasiallisena faktana vaiko intuitiivisesti. Sen sijaan päätöksenteon tyyppi on usein ajatteleva ja elämäntyyli hyvinkin harkitseva. Näin tietyt persoonallisuustyypit ovat yliedustettuina pelureiden ryhmässä tai luokassa.

Pelaajat syntyvät käytännössä tietokoneanalyyseissä toisen ja neljännen faktorin ääripäistä, jossa on mahdollista löytää myös joitakin persoonallisuuden perusfaktoreista. Täällä maailma pirstoutuu pelien osiin ja kustakin näistä tehdään oma sisäinen merkitysalueensa, kustakin oma pelinsä, josta nämä persoonallisuudet rakentavat oman itseriittoisen moraalittoman maailmansa.

Keksityt ja vaihtuvat pelaajan säännöt

Käytännössä pelaaja ei voi irtautua peliensä maailmasta ja on siinä sidottu hieman samaan tapaan kuin flaneeraaja markettiinsa, josta myöhemmin vastapoolina lisää. Pelin sääntöjä on noudatettava, ja jos joku toimii toisin kuin valtaa pitävä pelin johtaja, hän sulkee tällaisen ihmisen pelinsä ulkopuolelle koulukiusaajan tai työpaikkasadistin tapaan.

Usein tällaisessa ryhmässä yliedustettuina ovat tehokkaat suorittajat, laadunvalvojat ja vahvat vaikuttajat. Sen sijaan tutkivia asiantuntijoita, kyseenalaistajia tai luovia individualisteja siellä tapaa harvemmin. Näissä ryhmissä moraaliset ja eettiset arvot estävät joutumasta juuri tähän sosiaalisen median luokkaan. Usein kyseessä on myös estetiikasta, joka muodostaa yhdelle persoonallisuusryhmälle liki oman maailmankuvansa.

Valikoiva muisti

Peluriryhmän sosiaalinen ja kulttuurinen muisti on valikoivaa, pelaajan sääntöjen mukaan rakentuvaa, eikä se sisällä hierarkian ulkopuolisia informaatioajalle tyypillisiä Castellsin integroituja ja luovia verkostoja. Pääsyy niiden purkautumiseen on ryhmän normistolla ja moraalilla, oikeammin sen puuttumisella. Kirjailija Juhani Peltonen kuvasi tällaisen organisaation rautatieasemana, jossa oli vain seiniä, melankolista äänitettyä rautatieaseman elämää, mutta junat olivat lakanneet kulkemasta, yhteydet muuhun maailmaan oli suljettu.

Peli tapahtuu internetissä paksujen muurien suojassa ja niiden, jotka eivät siihen osallistu, ulkopuolella. Monet vaikkapa hallinnon pseudoverkostot on kuvattu juuri näillä peliteoreetikon rakenteilla ja aiheesta on runsaasti kirjallisuutta.

Peliä seuraa uusi peli

Kun peli muuttuu sodaksi, voittajan on lopulta kerrottava, kuinka kyseessä oli vain peli, ja ettei siitä kuulu jäädä arpia tai kaunantunteita. Aikuisen ihmisen peli on siten internetin sisällä sotaa, jossa juuri aikuisuus on tärkein vaikutin ja kertoo näin syntyneen esimerkiksi työyhteisön ja sen ympäristön tulehtuneesta hengestä ja ihmissuhteista psykologisena ilmiönä. Ihminen ei voi olla samaan aikaan internetin sosiaalinen ja moraliton eläin ja työyhteisönsä, perheen, tunteva psykologinen jäsen, jolla on ehyt persoonallisuus ja tunne-elämä. Ihmisen persoonallisuus on jakamaton kokonaisuus ja syntyvä konflikti johtaa patologisiin häiriöihin.

Työpaikoilla, kouluissa, avioliiton ongelmalliseksi muuttuneessa ilmapiirissä ongelmat kohdataan usein pelinä. Niiden sisäistäminen tällaisena ei kuitenkaan ole sama ilmiö kuin internetin “pelit” peliteoreetikon kokemuksena. Kehittyneille peleille tyypillistä on, että niissä erotaan ystävinä ja että omantunnon ei pidä kainostella sellaista, jossa yhtäällä mukana on puhtain sydämin kuin lapsi, mutta jossa sodan säännöt on korvattu aikuisten pelin säännöillä.

Perinteinen kuva netistä

Monet sosiaaliset verkostot ja verkostospiraalit osana tietoteknistä verkostoitumista kuvattiin joskus alkuaikoina juuri näin. Tässä tehtiin virhe. Kyse on vain yhden ryhmän tai luokan tavasta toimia ja sisäistää netin sosiaalisten verkostojen toimintalogiikka. Pääosa meistä toimii internetin toimintaympäristöissä persoonallisuutensa mukaan ja tällöin moraali ja eettiset normistot ovat jopa korkeampia kuin yleensä. Syynä tähän on netin avoimuus ja tapamme kokea sen prosesseja sittenkin rajallisina, historialliseen jatkumoon liittyvinä ja sen todellinen reaaliaikainen ja persoonaton luonne jää meille vieraaksi.