maanantai 21. joulukuuta 2009

Vuoden 2009 mediapalkinnot

Vuoden vaihtuessa on ollut tapanani jakaa vuoden mediapalkinnot. Viime vuonna palkinnot menivät sosiaaliselle medialle ja uusmedian lisäämälle medialukutaidollemme, mediayhteiskunnan synnylle ja media-aktivismille sekä ammattitaidolla toteutetulle Pekingin olympiakisojen viestinnälle sen kaikilla tasoilla.

Tänä vuonna vuoden tärkeimmät uutiset on jo listattu vuosikymmenen uutisina ja palkinnot annetaankin niiden viestinnästä. Ensimmäinen palkinto menee siis globaalille viestinnälle ja sen suurimmalle oman aikamme viestinnän muuttajalle yhdistän niin uuden kuin vanhan mediankin.

Google


Tällainen viestijä vuosikymmenen aikana on ollut eittämättä meille kaikille yhteinen, kiistelty ja rakastettu Google. Valinta ei vaadi perusteluja. Avasin juuri Googlen tätä kirjoittaessani ja se hoitaa sekä ylläpitää tätäkin sivustoa. Moni meistä on siirtynyt Googlen päivittäiseksi asiakkaaksi ja liki työntekijäksi huomaamattaan.

Wikipedia

Toinen palkinto menee uusmedian itsesäätelevälle kunnianhimoiselle globaalille aivolle ja tietojen käsittelijälle Wikipedialle, joka muutaman vuoden aikana on jo keräännyt liki 300 miljoonaa päivittäisasiakasta ja muistuttaa meitä verkostoituvan ja Googlen tapaan myös klusteroituvan tiedon valtavasta yhteisestä voimasta globaalina viestinnän, tiedon leviämisen diffuusion välineenä.

Tiede ja tutkimus

Kolmas palkinto menee viestinnän ja median sekä innovaatioiden ja niiden diffuusion luovalle ja poikkitieteiselle tutkimukselle. Ilman sitä näitä kahta edellistä ei olisi olemassakaan. Vielä vähemmän välinettä nimeltä internet tai vaikkapa meille tuttua Nokiaa ja sen etenkin takavuosien tapaa löytää tiede, tutkimus ja tuotekehittely kansakunnan innovaatiopolitiikan ohjailijaksi ja samalla 1990-luvulla koko silloisen laman voittajaksi. Nyt tämä uudempi ja rakenteellisempi lama on voitettava Nokiaakin laajemman luovuuden ja innovaatioprosessin idean palvelusektoreillamme oivaltavana vallankumouksena.

Kolmas palkinto on siten ikään kuin presidentti Obaman saama rauhan Nobel. Se annetaan optiona ja rohkaistaan näin tutkimusta, perustiedettä ja sen soveltajia entistäkin parempiin suorituksiin ja ponnisteluihin uuden vuosikymmenen aikana.

Kunniapalkinto

Ilman lukijaa, visuaalisen välineen kokijaa ja vastaanottajaa ei olisi koko tätä prosessia ja sen miljoonat ihmiset yhdistävää verkostoa. Takavuosista poiketen nämä miljoonat ovat tulleet passiivisesta katsojan ja kokijan roolistaan aktiivisiksi tekijöiksi ja osallistujiksi, siirtyen katsomosta kentälle. Tämä näkyy kaikkialla ja on otettu politiikan teon jokaisella sektorilla vastaan etenkin sosiaalisten kansalaismedioitten osalta suurena yllätyksenä joka puolella maailmaa. Sen välitöntä demokratiaa, maailman rauhaa ja nykyisin globaalia ympäristötoimintaa sekä -aktivismia lisäävä vaikutus on ollut valtava.

Mediayhteiskuntaan

Kun aloitin tutkijan ja yliopiston opettajan urani 1970-luvulla, minulla oli lukijoita ja kuulijoita muuta kymmenen. Muutama kirje ja myöhemmin faksi oli ihan hyvä saavutus päivittäin. Institutionaaliset mediat ja printtimediat, yliopiston ja tutkimuslaitosten omat sarjat ja tiedeyhteisön julkaisut, kustantamojen kirjat, olivat muutamien alan harrastajien ja ammattilaisten luettavissa. Keskustelu käytiin pienessä piissä, usein vain muutaman henkilön kesken, ja kaukana miljoonien reaaliaikaisesta prosessista.

Tänään viestimme ovat verkostoympäristössä internetin ja Googlen kautta kenen tahansa saavutettavissa, käytettävissä mitä odottamattomimmissa yhteyksissä ja niitä kommentoidaan sekä sovelletaan uusmedian kaikilla tasoilla. Innovaatio ja sen diffuusio ovat reaaliaikaisena sama asia ja elämme ikään kuin yhden globaalin aivojen hermostoverkon ympäröimänä tai sen sisällä. Sen hyvinvointi on osa yksilön ja hänen yhteisönsä hyvinvointia ja korostaa yhteisöllistä ja yksityisen nykyisin vahvasti individualistista vastuuta ympäristöstään. Tästä juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous oli loistava osoitus. Vastuuta ei voi enää siirtää perinteisille korporatiivisille valtioille, hierarkioille ja itsekkäälle opportunistiselle viime vuosituhannen maailmalle. Saranayhteiskuntamme evoluutio on itse itseään ohjaileva ja säätävä prosessi.

Vastuu tulevaisuudesta on jatkossa globaalilla verkostolla ja yksityisellä ihmisellä, yhteisöillä ja lopulta globaalilla yhteisöllämme. Tässä merkityksessä Kööpenhaminan kokous oli rohkaiseva, kertoen kansalaismielipiteestä, uusista medioista ja sosiaalisen median tavasta reagoida voimakkaasti ympäri maailmaa korporatiivisen maailman kriisille. Sen toiminnan humanitaarinen ja ihmiskasvoinen kehittäminen on tutkimuksen ja tieteen, yhteisen verkostomme ja klusterimme yhteinen ja varmasti tärkein tehtävämme. Siitä heille ja meille kaikille optiona annettava kunniamaininta. Sen lunastaminen on koko elämämme elinehto.

Kiitos menneestä vuodesta lukijoilleni, klusteritaiteen ystäville ja oikein riemukasta Joulua ja alkavaa vuotta 2010.

Ei kommentteja: