Valtion tulo- ja menoarvio

Lihavat vuodet takana

Vuotuinen valtion tulo- ja menoarvion laadinta on jokasyksyinen näytelmä, jossa toistuvat samat kuviot. Taloustaantuman aikana tulot tahtovat jäädä menoja vähäisemmiksi ja keskustelu siirtyy lainanottoon. Budjettia ohjaa vanha runko, johon se mitoitetaan eikä siinä mikään muutu järin merkittävästi. Budjetin laativat samat valtiovarainministeriön virkamiehet.

Helsingin Sanomat esittelee valtion ensi vuoden menojen sovittamisen tuloihin poikkeuksellisen edustavalla grafiikalla (HS 28.7). Tähän on uhrattu lehdestä kokonainen aukeama ja käytetty Petri Salmenin oivallista pallografiikkaa. Tässä pallojen pinta-ala kuvaa sekä tulojen että menojen jakaumaa tuloluokittain ja ministeriöittäin.

Kiitettävää grafiikkaa

Ympyrä- tai pallografiikkaa käytetään silloin, kun esitettävän asian vaihteluvälit ovat kovin suuria ja muu esim. pylväs kävisi mahdottomaksi asian esittämiseksi. Näin rinnakkain voi esittää koko valtion talouden tulot (37,3 miljardia) sekä pienetkin, kuten alle kymmenen miljoonan menot (esim. näkövammaisten kirjasto 6,9 milj).

Grafiikassa käytetään ympyrän kaaren säteenä kaavasta y=x2 saatavaa janaa, jolloin suurempien lukujen kohdalla ympyrät ovat kooltaan yhä lähempänä toisiaan ja silmämääräisesti niitä on vaikea erottaa toisistaan. Suuruusluokka näkyy kyllä, mutta esim. energiaveron (3.24) kohdalla ympyrän kokoa on vaikea arvioida vaikkapa valtion lainanotosta (2,65) tai ministeriöiden menoista silloin, kun kyseessä ovat keskisuuret ministeriömme (2,1-2,8 miljardia). Tällaisia ovat esim. liikenne- ja viestintäministeriö (2,16), työ- ja elinkeinoministeriö (2,68), puolustusministeriö (2,78) sekä maa- ja metsätalousministeriö (2,84).

Maa- ja metsätalousministeriön kohdalla on huomattava että menoista on vähennettävä EU:n maataloustukirahastosta saatavat tulot sekä maaseudun kehittämiseen EU:lta saatavat tulot, yhteensä noin 0,93 miljardia. Näin menot siellä jäävät lopulta pienten ministeriöitten luokkaan ja alkavat miljardilla. Näin takavuosien suurministeriöstä on tullut kovin vaatimaton ympyränsä kanssa. Maksut Euroopan unionille (1,77) ovat suuremmat kuin ministeriön menot veronmaksajalle. Valtionvelan korot ovat jo paljon enemmän sekä kasvavat kaiken aikaa.

Vanheneva ja köyhtyvä kansakunta

Suurin ja kaunein on sosiaali- ja terveysministeriö, jossa ympyrän kaari kyllä erottuu muista ministeriöistä (15,1 miljardia). Se on enemmän kuin kaikki valtion tuloverot (13,3) yhteensä tai arvonlisäveromme (14,6). Se on paisunut vuosi vuodelta ja suurin menoerä on kunnille jaettava sosiaali- ja terveydenhuoltoon tuleva tuki (5,6). Summa on sama kuin kolmen keskisuuren ministeriön yhteinen budjetti. Lisäksi kunnat panevat omaa rahaansa vastaavaan tehtävään ja monessa kunnassa sosiaali- ja terveydenhuolto on enemmän kuin 60 % koko budjetista. Kun siihen lisätään sivistyshallinto, joka valtiolla on 7,6 miljardia, muuta ei sitten juuri jääkään kunnanvaltuuston päätettäväksi ja hallitusten ihmeteltäväksi. Valtiolle jää vielä hieman rahaa muuhunkin puuhasteluun.

Ympäristö ei kiinnosta budjetilla mitaten

Pienimmät ministeriöt porskuttavat summalla, joka vastaa tulopuolella puolta tupakkaverosta tai perintö- ja lahjaveroa. Ympäristöministeriö on tällainen kummajainen (0,34 miljardia). Kun ministeriö perustettiin, haluttiin joko aivan pientä tai sitten hyvin suurta ja merkittävää. Lisäksi ympäristöministeriö saa sekalaisia tuloja 0,21 miljardia, jolloin sen merkitys budjetissamme on menopuolella samaa luokkaa kuin vaikkapa veikkausvoittovarat taiteen edistämiseen opetusministeriön taiteen ja kulttuurin momentilta (0.47 miljardia). Ympäristöministerin salkku ei ole järin painava Suomessa.

Ympäristöministeriön perustamisesta on kulunut jo yli kolme vuosikymmentä. Se syntyi aikana, jolloin ei puhuttu ilmastomuutoksesta saati hiilijalanjäljestä, ekokatastrofista. On mahdollista että ministeriö tehtävineen ei vastaa enää aikaa ja sen tarpeita.

Samaa voisi ajatella mammuttimaisesta sosiaali- ja terveysministeriöstä ja sen merkityksestä kansantaloudelle. Paisuvien lukujen sarjassa ja prosenttien toimiessa budjettiteknisenä ohjailijana, joku kasvaa lumipallon tavoin ja joku pysyy jäljessä tai pienenee eikä budjetti vastaa enää lainkaan ajan henkeä ja verotettavien odotuksia. Näin ainakin seuraten mediaa ja hallituksen työskentelyä.

Eläkkeiden osuus (vakinaiset eläkkeet, kansaneläkkeet, perhe-eläkkeet, maatalousyrittäjäin eläkkeet jne.) ei ole niin suuri kuin usein ehkä oletetaan. Yhteensäkin ne jäävät liki samalle tasolle kuin opetusministeriön kaikki menot yhteensä.

Energiavero (3,24) on huomattavasti suurempi kuin kansaneläkkeet (2,27) vaikka ympyröinä ne näyttäisivät liki samansuuruisilta.


Tutkimus ja tiede puhututtaa innovaatiopolitiikassa mutta ei budjetissa


Tieteeseen me uhraamme liki saman verran kuin ympäristöministeriöömme. Yliopistojen kaikki toimintamenot ovat 1,4 miljardia. Maatalousministeriön kaikki tutkimuslaitokset (MTT, Metla, Rktl, GTL) mahtuvat pienehkön ministeriönsä pieneen sektoriin. Ministeriön omat hallintomenot ohittavat ne mennen tullen ja ne eivät ole likimainkaan sitä luokaa kuin hallintomenot opetusministeriössä tai puolustusvoimissa. Niiden kaikki menot ovat samaa luokka kuin valtion taidemuseon tai teattereiden ja orkestereiden saamat avustukset.

Jostakin syystä meillä ei oikein arvosteta tiedettä, tutkimusta ja ympäristöä sellaisena voimavarana, jollaisena ne esiintyvät vaikkapa Nokian kaltaisen yrityksen koko toiminnassa. Me puhumme eri asioista kuin mihin todella kansallista varallisuuttamme, verotuloja ja valtion sekä kuntien keräämiä varoja käytämme. Innovaatio ja innovaatiopolitiikka on meille ykkösasia ja ympäristö sen ohella jatkuvasti esillä oleva voimavaramme. Se ei vain näy budjetissa. Tämä ilmiö on omituinen vuodesta toiseen.

Suorat ja passivoivat tuet ja tukimuodot

Jostakin syystä suuret virrat ja voimavaramme valuvat sellaisten rakenteiden ylläpitoon, joissa itse toiminta ja sen funktiot näyttäisivät katoavan. On toki selvää että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on panostettava. Ongelma onkin lähinnä siinä onko ainut keino ohjata yhteisiä varojamme suorat tuet ja passivoivat toimet vai löytykö niiden väliltä toimintaa ja aktiviteettia parantavia keinoja. Luotammeko sokeasti teknokraattiseen maailmaan ja sen kuviteltuun “hyvinvointiin”. Onko se hyvinvointia enää lainkaan?

Tämä koskee liki kaikkia ministeriöitämme ja etenkin niiden tapaa yhdistää toimintansa ympäristöön, luonnonvaroihin sekä luovuuteen ja innovaatiotoimintaan. Tuskin sellainen talouden kierrätys olisi keneltäkään poissa, joissa vaikkapa työterveyttä ja vanhuutta tuettaisiin osana ympäristön monipuolista käyttöä ja nuorten kouluttamista tämän prosessin paremmiksi tuntijoiksi. Tähän tarvittaisiin pikaisesti seniorityötä tai olemme hukassa.

Nythän nuoret ovat tästä biologisesta maailmastamme kokonaan vieraantuneita ja kärsivät kohta kaikista mahdollisista allergioista jo luontoon joutuessaan. Ei kansalaiset mukaansa ottavaa biodiversiteettiä voida rakentaa ministeriöstä, jonka budjetti on sama kuin opetusministeriön saamat tuet veikkauksesta ja raha-arpajaisista (0.46). Liikkellehän olisi saatava koko kansakunta, ei vain marginaaliryhmiä.

Miten tällainen ministeriö aikoo hoitaa maailman rikkaimman saariston, suot ja harjut, maatalouskulttuurin pienympäristöt, hakamaat ja niityt, maailman rikkaimman järviluonnon ja Itämeren, metsäluonnon sekä asumisen ja elämisemme osana maailman pohjoisinta luontoamme ja luonnonvarojamme keskellä valtaisaa ilmastomuutosta? Ministeriölle kuuluu lisäksi maankäytön suunnittelu ja säätely. Mitä minieteriötä perustettaessa on oikein ajateltu? Kun kaikilla muillakin sellainen on meilläkin on oltava? Mutta eihän kaikilla muilla ole tällaista maata asuttavana. Ja saimme juuri moitteet huonosta ympäristömme hoidosta.

Taloutta tukevaan kierrätykseen

Tuskin kukaan meistä kokisi suurta vääryyttä siinä, että sosiaali- ja terveyshallinnon valtaisaa budjettia kierrätettäisiin ympäristöterveydenhuoltoa ja ympäristöteknologiaa, -taloutta ja ympäristöpsykologiaa ekologisesti ja ekonomisesti oivaltavalla tavalla.

Tässä valtion budjetti ei toimi läpäisyperiaatteella eikä hyödynnän Euroopan maaseutuvaltaisimman maan voimavaroja, suurta pinta-alaamme ja sen tarjoamia etuja kansalaisillemme sekä uutena työnä että yhteisöjen tapana elää ja tuottaa itse hyvinvointipalveluja, energiaa ja huomattavan osan luonnonvarojensa järkevästä käytöstä paikallisesti se kierrättäen.

Mistä nämä sentit tulevat?

Eurojen teknokraattinen ohjailu on johtanut kahden mammuttiministeriön syntyyn ja kuntarakenteeseen, joka on kokonaan toisesta ajasta ja maailmasta kuin missä joudumme nämä välittömät tai välilliset euromme valtion tuloina käyttämään, ja joka tuottaa nuo takavuosien hyvinvointipalvelumme.

Niiden ohjailussa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta vuosikymmeniin lukuun ottamatta sellaista ajautumista, jossa ohjailusta vastaa kokonaisväestön joko vanheneminen tai muutot ja niihin reagointi sen jälkeen kun tuo muuttovirta on jo yhdyskuntarakenteen muuttanut.

Itse talouden dynaaminen ohjailu on tapahtunut pienin ja olemattomin panostuksin eikä mukana ole lainkaan kansakunnan toimeliaisuudesta vastaava pääväestö tai budjetti ja sen ylivoimaisesti suurimmat vaikuttajat.

Siinä jopa vanhuudesta ja terveydenhuollosta on tullut päämäärä sinänsä, ei tavoite elää onnellista ja toimeliasta, luovaa elämää yhdessä terveen ympäristön ja muun perheyhteisön tai sosiaalisen lähiyhteisön kanssa. Ekologisesti, ekonomisesti ja esteettisesti itse hyvinvointipalvelunsa tuottaen ja muilta apua kerjäämättä tai luukulta toiselle kulkematta.