Maailma muuttu Eskoseni

Putin vieraili Suomessa.

Venäjän pääministerin kanssa keskusteltiin aiheista, jotka hän oli kuullut matkallaan Suomeen lentokoneessa. Näistä uutisista hän nuhteli näkyvästi suomalaisia isäntiään. Ensimmäisen kerran hän kertoi mediassa kuulleensa myös suomalaisten halusta ostaa tontti Itä-Karjalasta, Kannakselta. Hetki takaperin, Venäjän presidentin vieraillessa Suomessa, toimittajat utelivat asiaa Medvedeviltä ja presidentti Halonen tukki toimittajien suut. Putin lupasi pohtia asiaa ainakin vuokraamisen osalta. Aihe ei ole suuri asia Venäjällä, siitä ei ole keskusteltu.

Halonen ja toimittajat elävät eri maailmassa. Medvedev on taas Obaman aikalainen ja lähempänä tätä päivää suurvaltion johtajana. Suomen paikka maailman kartalla alkaa hämärtyä. Se ei näyttäisi olevan enää portinavaaja idän ja lännen välissä. Portinvartijana on turha pyrkiä toimimaan. Omat pienet asiat olisi kuitenkin hoidettava. Kaasuputki rakennetaan Eurooppaan ja Moskova on osa Eurooppaa. Jokainen saattoi nähdä ja kokea sen Euroviisuissa. Se mitä tapahtuu puunjalostuksellemme, on osa suurempaa megatrendiä. Paikkamme EU:n sisällä on se minkä väkiluku edellyttääkin. Putin oli läpikulkumatkalla ja huolia on muustakin kuin Suomen esittelemistä. Niiden mittasuhteet ovat valtaisat.

Me käymme EU-vaaleissa hieman kuin puolalaiset. Siellä pääosa kansalaisista ei tiedä vaaleista mitään. Äänestysprosestti jää alle 20 kun meillä sentään päästään yli 30 %. Jos kaksi viidestä äänestää, se on jo hyvää tasoa. Demokratiassa ei tietenkään vähemmistö voi päätää enemmistön asioista. Sitä kutsutaan demokratian kriisiksi. Ei EU elä kriisissä jos Suomi elääkin. Yhdysvalloissa on pieniä osavaltioita, joissa vaaleja ei ratkaista ja jotka ovat syrjäisiä ja sivussa kaikesta. Lopulta on yhdentekevää mennäänkö vaaleihin vai jäädäänkö kotiin.

Putin otti odotetusti esille vanhat asiat. Niissä ei varsinaisesti edistytty. Kaasuputken vetäminen on asia joka toteutuu ja Venäjä toimittaa Suomelle myös jatkossa sen kaipaaman energian. Putin huomautti kuinka Venäjän kaasuputkea tarvitsee koko Eurooppa. Energian kulutus vain vähenee ja se koskee myös kaasuturbiinilla tai koskivoimalla tuotettua kallista säätöenegiaa huippujen tasaamiseksi. Nyt ei ole aika puhua huippuenergiasta, Kollajasta tai Vuotoksesta keskustapuolueessakaan. Puolueen on uudistuttava ja radikaalisti. Ympäristö on otettava vakavasti agendalle, samoin metropolien asema ja siirtolaiset. Alue- ja maatalouspolitiikka ovat muuttumassa EU:ssa nekin ja niistä kuuluisi päättää jatkossa hallituksessa. Oppositioon jääminen on nyt pelottava vaihtoehto.

Keskusta on Euroopan Unioissa liberaalien ryhmässä. Konservatiivien ryhmässä on nuorsuomalaisten ehdokas Risto E.J. Penttilä. Se on omituista. MTK:n entinen puheenjohtaja Esa Härmälä on liberaalien ehdokas. Vastaavasti isä Mitro, nykyisin pelkä Repo, on vasemmiston ehdokas parlamenttiin, jossa isä Camillon kylän papit ovat pääosin katolisia munkkia ja nunnia ja kaukana vasemmistosta. Suomen ilmeisesti ainut katolinen ehdokas on perussuomalaisten Timo Soini, näin laskien eurooppalaisittain uskottavin konservatiivi ehdokas.

Lamavaalit vai lumevaalit

Lama jatkuu ja syvenee povaavat nyt myös muut kuin valtiovarainministeri Katainen. Kataisen mukaan se voi jopa äityä ennustettuakin pahemmaksi. Opposition käynnistämä keskustelu aiheesta on ollut hampaatonta. Globaaliin lamaan on vaikea puuttua uskottavasti. Keinot ovat vähissä lainavaroilla elettäessä. Kunnille ei lainaa heru kohta muilta kuin omalta järjestöltä. Pankinjohtaja pelästyy nähdessään kunnajohtajan. Monen kunnan toiminta on loppumassa harakiriin.

Maaseudun Tulevaisuus julkaisi gallupin, jonka mukaan keskusta saisi EU -vaaleissa läpi vain kaksi edustajaa. Siis saman verran kuin vihreät tai perussuomalaisten ja kristillisten vaaliliitto näyttäisivät saavan. Sellainen tulos olisi katastrofi pääministeripuolueelle eikä kukaan sellaiseen vielä usko. Jos sellainen tulos syntyisi, alkaisi päähallituspuolueessa loiskiehunta. Pääministerin aseman myötä hallituksen toiminta olisi lamassa. Vihreät hengittävät niskaan kaupungeissa, perussuomalaiset muualla. Vihreät asettivat tavoitteekseen 30 kansanedustajaa ja perussuomalaiset maltillisemmin puolet siitä. Jos vaalit olisivat nyt ja äänestysaktiivisuus 60 % luokkaa, poliittinen kentämme olisi turbulenssissa.

Eurovaalit kertova millaiset virtaukset maassa ovat menossa. Tulevalla vaalikaudella EU:n koko maatalous- ja aluepolitiikka tullaan uusimaan. Kun kirjoitin siitä viime keväänä yhdessä alkavan laman kanssa, siihen tuskin reagoitiin missään. Lamasta alettiin puhua vasta kuntavaalien jälkeen. Vähiten aiheesta puhuivat kuntavaaleihin osallistuneet Lounais-Hämeessä. Häme ja Forssan seutukunta ovat huonoja mittareita kansallisen ja kansainvälisen poliittisen ja yhteiskunnallisen muutoksen mittaamiseen. Muutokset tulevat jälkijunassa ja niihin ei reagoida ajoissa vaikka aikaa olisikin. Aika hoitaa hämäläisten kiireet.

Kuntien kyky pitää yllä edes siedettävää palveluvarustustaan on käytännössä pienimmissä yksiköissä mahdotonta. Sisäministeriön Paras-hanke epäonnistui liki täysin. Sisäministeriön on aika uudistaa oma aluepolitiikkansa välittömästi kuten vuosi sitten keväällä esitin. Nyt kaikki on lakaistu vain maton alle. Sieltä ne löytyvät ja jonkun ne on hoidettava saman aikaan EU:n laajemman poliittisen muutoksen kanssa.

Kun EU muuttaa maatalous- ja aluepolitiikkansa äänestäjät joutuvat kysymään, onko mahdollista ja tarpeen pitää koko maa asuttuna verovaroin, jotka alkavat supistua uhkaavasti pienkunnissa. Se minkä valtio kykenee lamassa elvyttämään, sen kunnat leikkaavat taatusti pois köyhtyessään nyt romahdusmaisesti. Lounais-Hämeen kunnat ovat kriiseineen sentään vielä vauraammasta päästä esimerkkeinä maaseudun köyhtymisestä ja eriarvoisuuden kasvusta. Äyrihintaa nostetaan kerralla roimasti, palveluja vähennetään vastaten kolminkertaista äyrihinnan nostoa ja koulut loppuvat, vanhukset hakevat palvelunsa kaupungeista Jokioisten kunnan malliin. Kun palvelut alkavat olla olemattomia ja kunta vie neljänneksen tuloista, kuka sellaisessa kunnassa kykenee asumaan? Sellainen joka on kunnan palveluksessa, yleensä vielä kunnan valtuustossa tai omistaa kiinteistöjä, maatilan kunnan alueella.


Jos keskustan kauhuskenaario toteutuu tulevissa vaaleissa, sen on välittömästi käynnistettävä puolueen uudistaminen. Se koskee sekä maataloutta, maaseutu- että metropolipolitiikkaa. Mistä ne puolueen uudistajat mahtavat löytyä? Alkaa pyykinpesu, jossa aitovarsien kansa ei pidä uusliberaaleista citykepulaisista ensinkään. Edut kun eivät mene yksiin, arvot ovat toissijainen ongelma. Siinä tarvitaan nyt enemmän kun Urhoa ja mainostoimiston apua.

Auto kertoo mihin maailmalla matkataan

Yhdysvalloissa demokraattipresidentin aikana sosialisoidaan maan tärkein kapitalismin airut, autoteollisuus. Se ei tietenkään ole liberaalin presidentti Barack Obaman tarkoitus. Rahaa nyt sattuu sielläkin olemaan enää vain valtiolla. Kirjoitin näistä Obaman huolistakin jo viime keväänä sekä hänen luonteestaan toimia ongelmissa. Siis paljon ennen presidentinvaaleja. Samalla kysyin kuka on Suomen Barack Obama?

Autokauppa heijastelee koko vanhan myyttisen maailmamme hajoamista. Haemme jatkossa autoa, joka ei ole omistajalleen status muussa merkityksessä kuin energian kulutuksessa. Hevosvoimien sijaan haemme ekologisuutta, sanoi Ari Vatanen mitä tahansa suomalaisen korven kasvattina ja ranskalaisena maanviljelijänä. Ekologisen hiilijalanjäljen sijasta hän voisi puhua vaikkapa ranskalaisista koroista tai jäljistä, joita jättää puhumalla pehmoisia. Pehmojalanjälki, rakkausjalanjälki, valheen jäljet jne. ovat muita vaihtoehtoja meppivaalien loppusuoralla kenen tahansa käytettäväksi.

Määritelmä siitä, mikä on hyvä auto, asunto, tapamme elää ja kuluttaa, muuttuu radikaalisti. Maailma valmistautuu Kööpenhaminan ilmastokokokseen. Vuosi sitten kirjoitin ilmastomuutoksen “lyhyen oppimäärän” korostaen jo silloin, mitä maailmanlaajuinen talouskriisi merkitsee yhdessä ilmastomuutoksen kanssa. Nyt ei ole aika tunteiluun Vatasen tapaan vaan on edettävä järjen äänellä. Auton ympärillä syntyvä rasitus mitataan jatkossa ymmärtäen maailmanlaajuinen kriisi. Siinä auto on edelleen ihmisen apuväline, Intian tapaan parin tonnin hintainen takavuosien “kansanauto” tehdastyöläisen halvan Fordin ja saksalaisten kuplavolkkarin aikoja muistellen. Ihmisille ei saa luoda illuusiota harhaisesta laman jälkeisestä maailmasta. Vastuuton haihattelu on lopetettava ja se koskee myös ruokaa ja sen varmuusvarastoja. Ruokakriisi ei ole kadonnut minnekään laman aikana, päinvastoin.

Rajattoman halvan polttoaineen aika on päättynyt, ilmasto on muuttunut ja joudumme sopeutumaan uuteen maailmaan myös omassa kulutuksessamme ja poliittisten järjestelmiemme toiminnassa. Ei Suomen Keskusta ole tässä kehityksessä ainut uudistumista hakeva poliittinen liike. Ruotsissa joka kolmas alle 30 -vuotias on äänestämässä nettinuorten ehdokkaita, joiden yhden asian liike ajaa vain mahdollisimman avointa Internetiä ja sen käyttötottumuksia. Heidän mielestään se on paljon tärkeämpää yhteiskunnallisesti kuin puolustaa joidenkin tahojen kapeita oman edun tai ammatin tarpeita. Se aika on ohi ja näkyy tavassamme toimia demokraattisissa verkottuvissa, jäykissä puolue-elimissämmekin. Ne korvautuvat joko uusilla tai uusiutuvat itse.