lauantai 15. maaliskuuta 2014

Hyvää Putinin päivää

Kimi Räikkönen ajoi Ferrarillaan seinään ja totesi kuinka “sekavaa on ollut uusi alku Ferrari tallissa”. Sekavaa tilaa voisi kuvat Suomessa ajan hengen mukana syntyneeksi ja siihen voisi liittää vaikkapa monet kuntamme ja ministerimme, koko hallituksen. Elämme aikaa, jolloin mikään ei oikein näytä onnistuvan ministereiltämme sote -sotkuissa, kuntahimmeleissä ja nukkuva työväentalon ministeri on liki turvallisempi näky kuin uutta ideoiva. Aivan kohdallaan ei aina ole asiat oppositiossakaan ja sen “kotikunta on maakunta” ohjelmissa tai kikkelipoikiemme elämässä. Misantropiaa Molieren opeilla Elämme negatiivisuuden aikaa ja lama syvenee, taannumme kohti talvisodan muisteloita ja joku palaa aina Oolannin sodan aikoihin Krimin sodan muistoina. Tällaista taantumaa ei pidetä enää lapsuuden traumana, Freudin esitteleminä uninamme, vaan geneettisenä siirtymänä syvälle menneen evoluutiomme juuria. Se paljastaa rumat kasvonsa petomaisena ihmisvihana. Ilmiö on tunnettu iät ajat ja se tulee kreikan sanoista misos “viha” ja antropos “ihminen”. Kirjoitin siitä näkyvimmin kirjassani “Arctic Babylon”. Sen, minkä mayakansa, inkat, vanha maailma ennen läntisen kulttuurin leviämistä tunsi, hävisi imperialismin aikoihin tietymättömiin. Misantropia, ihmisviha, on ruokkinut filosofeja ja taiteilijoita, uskontokuntia, niin Danten infernon ja helvetin kauhujen kuvaajia kuin pakanamaan kartan kuvittajia. Moliere ironisoi 1600-luvulla sievisteleviä hupsuja, naisten kouluja, ihmisvihaajaa, saituria, Don Juania tyyppistä narsistia, porvaria aatelismiehenä, oppineita naisia ja luulosairaita. Nuo käsitteet ovat suoraan hänen, oikealta nimetään Jean-Babtiste Poquelin, näytelmistä ja niiden nimistä. Patrick Syskinden täydellistä tuoksua hakenut, sillä valtansa hankkinut tuoksuton ja täydellisen nenän syntymälahjanaan saanut päähenkilö, oli ristitty romaanissa samalla nimellä ja luonnollisesti tuoksua haettiin surmaamalla ja uuttamalla sitä parfymöörin taidoilla nuorista, koskemattomista neitsyistä. Notaari Moliere saavutti farsseillaan hovin suosion ja kuningas Ludwig XIV piti Molieresta, oman aikansa porvareitten ja pikkusieluisten ihmisten ivaajasta. Moliere esitti itse usein näytelmiensä pääroolit ja kuoli saappaat jalassa pyörtyessään lavalla kesken “Luulosairaan” esityksensä. Kotonaan hän ei ehtinyt saada viimeistä voitelua paikalle kutsuttujen pappien kieltäytyessä tehtävästä. Ironia koskee ja ihmisten heikkouksien, myös pappien, esittely nousukasmaisuutena, tekopyhyytenä, saituutena, sovinismina ja muina narsismin lähteinä, eivät tuolloin kaikkia miellyttäneet. Misantropia on vakavampi käsite ja sen kanssa ei tulisi leikkiä tai pelata Molieren tapaan flirttaillen. Äärimmillään geneettistä perua oleva misantrooppi todella vihaa ihmistä lajina ja estää normaaleja ihmissuhteita. Se tuo mukanaan vastenmielisyyttä, ihmisen heikkouksien halveksuntaa ja tätä kautta myös omaan itseen kohdistuvaa vihaa ja itse tuhoisuutta. Filantropian vastakohta Misantropia on perinteiselle, uskontoihin ja rakkauteen perustuvalle käsitteelle liki vastakohtainen ja halveksii myös vastakohtaansa filantropiaa, ihmisrakkautta ja humanismia. Misantropia herättää ihmisissä pelkoja, etenkin raamatullisissa ja kristillisissä yhteisöissä ja ryhmissä. Monet käsittämättöminä pidetyt julmuudet, kuten koulusurmat tai sotien aikaiset kansanmurhat, liitetään helposti tähän käsitteeseen. Palattaessa taantuman aikaisiin, menneen maailman julmuuksiin, sosiaalisen muistin tai pääoman traumaattisiin solmukohtiin tai tätäkin vaikeampiin geneettisen perimämme muistikuviin, syntyy pelkoja, joita selitetään juuri tämän käsitteen avulla. Ilmiö liittyy lähelle ajattelua, jossa ihminen on lajina kehittynyt eläimistä ja on vain muita vielä häijympi ja kykenee tekoihin, joihin muut lait eivät kykene. Tällöin mukana on mytologiaa, tyypillisiä ihmisen ja eläimen, ihmissusien ja saatanallisten kuvien luomista, antisosiaalisuutta sekä eskapismia. Eskapismin aikaa Tällöin eskapismilla tarkoitetaan todellisuuspakoisuutta, jossa yhteiskunnallinen tietoisuus ja realismi alkavat hämärtyä. Tällöin normaali arkipäivän stressi korvataan huumeilla, päihteillä ja paetaan fantasiaan, mietiskelyyn, matkusteluun, fantasioiden maailmalla normaalia masennusta ja tunteitamme näin helpottaen. Sosiaalipsykologinen eskapismi toteutuu etenkin uusien medioitten kautta, joista televisio on yleisin sekä sosiologisena eskapismina esim. työyhteisöstä vieraantuen tai paeten yksilönä omia ajatuksia. Downsihting on käsite, jolla on pyritty muuttamaan modernin yhteiskunnan sellaisia ilmiöitä, joilla oman yhteiskuntamme suorituskeskeisyyttä ja teknologista vieraannuttavaa ilmiötä on pyritty korjaamaan. Urbaanin ja uuden teknologian aiheuttama eskapismi on tunnettu jo kauan mutta sen suoranaista misantropiaa aiheuttavista ilmiöistä ollaan montaa mieltä. Aikanaan hippikulttuuri toi esille ensimmäisen kerran aiheen satanismiin viittaavan kulttuurisen taustansa. Nyt sen oman aikamme juuret ovat syvemmällä ja juuri misantropiassa. Koko kulttuurimme flirttailee ilmiön kanssa ja tekee sen pohtimatta ilmiön vakavuutta. Suurkulttuuriset ja etenkin pääkulttuurien suuret muutokset, oman aikanamme Neuvostoliiton hajoaminen, aiheuttivat vaikeita sellaisia traumoja, joiden merkitys on takautuvissa kuvissamme historiasta. Ukraina on tällainen valtio, jonka paluu yhdessä veljeskanojen yhteiseen perheeseen on ongelmallista. Päämediamme ovat pohtineet aihetta venäläisten tutkijoiden ja näiden kokemusten esittelynä. Kun näin tehdään, taustalla on aina valinnan ongelmat. Kuka saa mediatilaa ja kuka ei? Jukka Ukkola keventää oman mediansa, Suomen Kuvalehden sivuilla käsitettä “Kuka on Putin”. Lehden päätoimittaja ei tätä tee ja kansilehti esittelee sisäsivujen tärkeimmän uutisen, Raatteentien ukrainalaiset ja talvisodan jatkeena syntyneen toisen maailmansodan näkyvimmän voittomme. Edellinen lehti esitteli Putinin kuvan ja otsikkona oli kylmän sodan paluu. Siinä flirttaillaan misantopian kanssa joko tietoisesti tai tietämättä kaupallisessa tuotteessa ja sen myynnissä. Putin viikonloppu Vietämme huomenna Putinin päivää ja silloin sen voi pitää myös venäläisittäin humanismin ja Krimin vapauttamisen päivänä. Tällöin Krimin tapahtumat nähdään kokonaan toisesta näkökulmasta kuin läntisestä ja eurooppalaisesta, oman aikamme dualistisesta tulkinnasta, jossa mukana on parikin näkökulmaa, mutta vain se oma on oikea. Helsingin Sanomat (14.3) päämedianamme esittelee ne hakien vastausta kymmeniltä asiantuntijoilta, joiden mielipiteet ovat joko Venäjää täysin ymmärtäviä tai kääntäen kaiken demonisoiden myös Putin ihmisenä. Parhaan vastauksen tarjoaa historian professori Matti Klinge, joka emerituksena ei hae syitä ja seppiä miltään suunnalta, vaan tekee synteesiä, jossa yksikään yksittäinen selitys sellaisenaan ei ole kiistaton. Kun näin on, Suomen osallistuminen tähän konfliktiin sovittelijana ei ole perusteltua sekään. Oma lehmä siinä on kuitenkin ojassa. Mitä sitten tähän ruotsalaiseen, Oolannin sodan aikaiseen kysymykseen “Vem Putin” tulisi vastata, pysyäkseen Suomen Kuvalehden ja Otava median linjoilla, Ukkolan viitoittamalla tiellä? Onko sunnuntain Putinin päivä samalla koko hänen sukunsa päivä ja kuinka hyvin siihen sopii Nikolai toisen aikainen hänen eroottinen veljensä Ras Putin tai tämän heikommaksi jäänyt velipuolensa, ilman rakkautta kasvanut, heikommalle itsetunnolle jäänyt Ler Putin? Löytyykö ongelman ratkaisu itäisen kulttuurin sijasta lännestä ja sen Putinin suvun jälkeläisistä, kielellisesti lahjakkaasta ja populistisesta veljenpojasta. Onko Ur Putin parempi ongelman kuvaaja vai ehkä hänen pikkusiskonsa Lir Putin. Ehkä oman aikamme etäiset ja Aku Ankasta löytyvät veljenpojat kuvaavat rumpuineen ja päristimineen paremmin vieraantuvaa ihmisvihaamme, Rom Putin ja Jum Putin tunnetaan myös päihteistään, pikkuveljet In ja Out Putin samanmielisten tyhmyyskilpailuistamme sosiaalisen median maailmoissa. Poliisien apua on kuitenkin taas haettu ja heidän suojeluspyhimyksensä Pam Putin on yhtä hyvä selittäjä kuin rappiolla olevan kulttuurin jumalattarena slummeissamme majaileva Rem Putin. Kaikesta huolimatta hyvää Krimin humanitaarista päivää ja viikonloppua, Rim Putin aikaa.

Ei kommentteja: