torstai 27. helmikuuta 2014

Olympiatulen sammuttajat

Päivän mediat kertovat, kuinka Suomen talous on ajautunut Euroopan pohjamutiin yhdessä Italian kanssa, ainakin kun kasvuennusteita tulkitsemme. Olemme edelleen kolmen A:n maan luottoluokituksessa, mutta se ei kerro koko totuutta. Kiinan ja Yhdysvaltain kasvu ja muun Euroopan hidas liikkeellelähtö niiden vanavedessä ei näy Suomessa juuri lainkaan. Olemme jääneet niiden maiden taakse, joita hetki sitten moitimme laiskuudesta ja saamattomuudesta alkaen Kreikasta ja Kyproksesta. Irlannista ja Portugalista. Jopa Espanja näyttää onnistuvan nousemaan vaikeuksistaan. Epäonnen hallitus Mikä Suomea oikein vaivaa? Vuoden 2012 lopulla suurista ikäluokista 16 % oli enää töissä ja tänään he ovat käytännössä kaikki eläkkeellä. Suurten ikäluokkien sijasta nyt on syytä puhua pienistä ikäluokista ja niiden ongelmista. Väkiluvun kasvu, syntyvyys, liki puoliintui ja maastamuutto vei nuori 1970-luvulla Ruotsiin yli 300 000, jolloin väkiluku kääntyi maassamme parina vuona jopa miinukselle. Tuon ajan vuosittaiset ikäkohortit ovat kuin peilikuva sota-ajan syntyvyydestä. Siinä huoltosuhde muuttuu hetkessä ylitöiksi ja työvuoroiksi, joista julkinen sektori nielee leijonanosan. Tähän tuli reagoida jo vuosituhannen alussa. Nyt on myöhäistä. Hallitus ei onnistunut rakennemuutoksessaan vaikka sillä oli mahdollisimman laaja pohja hoitaa tämä tehtävä ja muuttaa kurssi velkaantumisesta kohti valoisampia aikoja. Kun seurasi eilen Eduskunnan välikysymyskeskusteluja, väittelyä, vastuukuntamalli, kotikunta- maakuntamallia ja kolmea muuta häthätää kyhättyä mallia, syntyi aluesuunnittelun emerituksella professorina pelästynyt olo. Miten kaikki on näin levällään vuosien jälkeenkin? Näistä hallituksen ajama malli oli lopulta melkoisen kaukana Keskustan ikiajat ajamasta maakuntahallinnosta ja sen ruotsalaisesta kopiosta, jossa samalla peruskunnat kotikuntina säilyisivät, pakkoliitoksiin ei mentäisi. Se on ihan hyvä pitää esillä, mutta miten se vastaa tähän jo vuosikymmenet tunnettuun ongelmaamme? Eihän nyt valta- ja puoluepolitiikan pelillä näitä akuutteja asioita voi hoitaa. Kun hallitus on kyvytön, se on vaihdettava. Kokoomuksen vastuuministerit ovat jo siirtymässä Brysseliin ja demarit vaihtamassa puoluejohtoaan hekin. Yksityinen sektori anarkian tiellä Rinnalla kulkee lisäksi yksityinen sektori, jonka kohdalla palvelut pankkeineen ja vakuutusyhtiöineen ovat siirtyneet jo aikoja pääkonttoreineen maan rajojen ulkopuolelle ja Suomessa Lounais-Hämeen kokoinen, yli 30 000 asukaan yhdyskunta, hakee palveluitaan vahingon sattuessa odotellen edellisen vuoden myrskyvahinkojen tuhoista korvaustietoja useita kuukausi pääkaupunkiseudulta. Kun kaikki keskitetään yhteen paikkaan, palvelu käytännössä katoaa. Vahingosta pyydetään kuvia ja ammattitaitoisimmat videoivat myrskyn jälkiä ja oppivat uuden ammatin. Miten sellaisen ammatin hankkija vakuutusyhtiöiden töiden hoitajana liittyy vahinkojen korvaukseen ja korkeisiin vakuutusmaksuihin? Ne kyllä tulevat säännöllisesti ja ilman viiveitä. Vakuutusyhtiön vastaus on valitusmenettelyn kertova, kaikille lähetetty sama kopio ja käräjäoikeuden kautta alkava viivytystaistelu tai luopuminen turhasta vahinkovakuutuksesta. Sama koskee pankkeja, joihin on varattava aika viikkoja ennen tapahtumaa ja matkustettava edestakaisin joko 120 kilometriä Hämeenlinnaan tai vielä kauemmas Turkuun. Verottajan tiedot ja muu aluehallinto vastaa ystävällisesti ympäri laajaa maata ja sen tavoittaminen alkaa olla eläköityneelle kansakunnalle ylivoimainen tehtävä. Nimetkin kun ovat outoja ja vaatisivat erillisen yliopistollisen koulutuksen vastuualueineen. Apu haetaan sieltä mistä saadaan - ei sieltä mistä luvataan Moni muuttaa Malgaan tai Turkin aurinkorannoille toivoen edullisempaa elämää ja turvatumpaa terveydenhuoltoa. Tehostetut palvelukodit eivät saa rekrytoitua ammattiväkeä ja niitä kilpailutetaan samalla kun sotemallit ja himmelit unohtuvat eurovaalinen tiimellykseen ja kyynärpää taktikointiin uusien ja vanhojen edustajien hakiessa poliitikkoina ensin omaan etuaan, sen jälkeen pakollista puolueensa sisäpiirin etua ja vasta kaukana tämän jälkeen yhteisiä ja rapautuvan yhdyskunnan etua. Miksi sellainen heitä kiinnostaisi, narsisteja, luonnevammaisia pyrkyreitä? Olympialaiset toivat mukanaan kokemuksen, joka oli samalla koko kuva myös omasta paikastamme Pohjolan kartalla. Kun Norja talviurheilun suuvaltana, Ruotsi sen perässähiihtäjänä, saivat kasaan liki 50 mitalia, Suomen saldo tästä 10 %. Loistavasti viedyt kisat olivat hyvää viihdettä ja venäläisen nykyhallinnon kurinalaista osaamista. Kaikki meni nappiin vaikka vielä hetki aiemmin irvailtiin medioissamme perisuomalaiseen, jälkivasemmistolaiseen tai kokoomuslaiseen tapaan kisojen katastrofista. Ainut katastrofi oli oma mahalaskumme ja olympiatulen myötä sammui myös Suomen kulttuuri- ja urheiluministerimme leijonajoukkueemme hoidettavaksi. Syvä myötähäpeä lankesi osaksemme nuorten maailmanlaajuisen suurtapahtuman saadessa Suomelle niin tyypillisen päihdeongelmaisen lopun. Herramoraalista orjamoraaliin Suomalainen mitalisaalis oli vieremäläisen perheen varassa Ylä-Savosta. Sinne meni nyt onnitteluni. Samoin oli Lontoon kisoissa, jolloin ainoasta mitalistamme lähetin onnittelut kotimaakuntani Pielaveden Sammon keihäänheittäjälle. Keihäänheittäjien, rallikansan ja hiihtäjiemme vyöhyke ei pettänyt nytkään, vaikka sitä ilkuttiinkin aiemmin myös koskenkorvavyöhykkeeksi. Maa kun on jakautunut kahtia siinä missä sen kansalaisetkin. On vain yksi luokka, yläluokka ja sitten ovat kokonaan luokattomat. Jos Teuvo Hakkarainen, sahuri kansanedustajanamme ja Hondurasissa kunniakansalaisena heitä kouluttava ammattilaisemme, olisi sammunut Sotshin kisoissa, hänet olisi luokattomana erotettu niin puolueesta kuin virastaan ministerinä. Yläluokan eliittiin kuuluva Arhinmäki sen sijaan oli vain juhlimassa kansalliseen tapaamme. Sellaista nyt sattuu, kertoi pääministeri Katainen. Saksalaiset filosofit, eivät vain Nietzsche, kertoivat kuinka on olemassa erikseen herramoraali ja orjamoraali. Tätä käytetään etenkin alusmaissa, jossa valta ja vastuu eriytyvät toisistaan ja moraalinen rapautuminen hoidetaan emämaan tavalla hajottaa ja hallita alusmaan kansalaiset kahdella eri normistolla, moraalilla ja niistä syntyvällä lailla. Arhinmäki ja yläluokka on eri moraalin, herramoraalin alla, ja luokattomat Hakkaraisen tapaan orjamoraalilla kohdeltavia myös oman aikamme medioissamme. Taantuman solmukohdat pelottavia Laman syveneminen ja jatkuminen johtaa taantumaan ja siirtymään yhä kauemmas historiaan ja sen traumaattisiin solmukohtiin. Keskusta hakee yhteisöjään, kotikuntaansa ja ikivanhaa maakuntahallintoaan, Kokoomus omaansa, suureen ja metropolipolitiikalla hoidettavaan maailmankuvaansa. Demareitten linja on ollut jo kauan kadoksissa ja ketä Arhinmäen äärivasemmisto mahtaisi edustaa? Se, että moneen kertaan kuihdutettu Suomen maaseutu, tyhjiin puristettu citrushedelmä ja luonnonvara-alue, tuottaa vielä tänäänkin ainoat vähäiset mitalimme kansainvälisissä mittelöissä, olympialaisten kisojen tulenkantajana, ei sen sammuttajana, ei anna oikeutta kutsua sitä koskenkorvavyöhykkeeksi. Tässä sateenkaarivärien hömpällä ratsastanut populismi on mennyt medioineen gonzo -journalismin viemään harhaan ja sivuraiteille. Sen sijaan sotiemme aikaan maahamme rintamalta rantautunut metamfetamiini ja sen myöhemmät johdannaiset efedriinistä alkaen ja jatkuen kokaiiniin ja muihin huumeisiin levisivät pääkaupunkiseudullemme ja niitä käytetään tänään päivittäin niissä kaukaloissamme, joissa esiintyy NHL:n ja KHL:n pelureita. Se, että vain ruotsalainen Nicklas Bäcström jäi kiinni pseudoefedriinistä, oli pelkkää huonoa tuuria. Muut nyt noudattivat piristeitten ja muiden päihteitten käytössä lääkäriensä ohjeita tarkemmin. Rajut, liki psykoottiset kohtaukset ja monet piristeiden aiheuttamat jälkitilat, myös hengenvaaralliset seuraukset, riippuvuus, annostuksen kasvu jne. ovat tyypillistä kaukaloväkivallan elämää. Olisi syytä pohtia, jalkapallon tapaan, jääkiekon siirtämistä omiin kisoihinsa ja pois olympialaisten kisaohjelmasta. Se muodostaa kokonaan oman kulttuurinsa eikä sen paikka ole oikein perinteitä edes jossain määrin vaalivassa olympialiikkeessä.

Ei kommentteja: