Vanhaa viiniä - etikkaa

Evely Brothersin nuorempi veli Phil on kuollut, kirjoitti blogieni uskollinen lukija ja kertoi kuuntelevansa You Tubesta heidän liki murkkuikäisten kavereiden muikkuikäistä lauluääntä ja kitaran särisevää ja rautaista sointia. Ja sitten löytyi “Wake up little Susie” ja puolen vuosisadan mukanaan tuoma kitaran soundi, ikämiesten nostalginen ja liki hauskannäköinen, vähäeleinen esitys. Viini paranee vanhetessaan, ellei se sitten saa happea ja ala käydä uudelleen, muutu etikaksi. Kyllä Kollaja kestää Kollajan allas on pienempi versio 1950-luvun Siuruan tekoaltaasta Iijoen Siuruanjoen laaksossa ja olisi toteutuessaan jättänyt alleen komeimmat osat Pudajärven kuntaa. Sitä on ajettu Pohjolan Voiman toimesta toteutukseen jo reilusti yli puoli vuosisataa sen jälkeen, kun Iijoen ensimmäinen voimalaitos valmistui sen suistoon ja alajuoksulle. Iijoen keski- ja yläjuoksu Taivalkoskella on rauhoitettu koskiensuojelulailla, kuten muutkin harvat ja vielä rakentamattomat koskemme. Ounasjoki suojeltiin aikanaan Ounasjokilailla. Sinnekin oli suunnitteilla lukuisia altaita ja pääosa alueen talouksista olisi jäänyt elinkelvottomiksi liki 300 kilometrin matkalta. Näin myös Sirkan allaskylä ja Levin matkailukylä olisi jäänyt rakentamatta sekin. Kun liikuin tuolloin talosta taloon, selvittäen rakentamisen vaikutuksia, valtaosa ei hyväksynyt siellä eikä Iijoella paikallisia poliitikkoja päätöksentekijöikseen. Heihin ei luotettu. Se oli otsikoissa silloin pääuutinen ja olisi varmaan tänäänkin. Me emme voi luottaa omiin poliitikkoihimme ja heidän puheisiin, harkintaan ja kyvykkyyteen, taitoihin ja osaamiseen, asiantuntijuuteen, saati edes rohkeuteen käyttää asiantuntijoita, kuten professori Matti Wiberg kirjoitti. Hangossa syntyy järkeviä ja rohkeita professoreja. Heitä vai on rohjettava käyttää eikä puhuttava puppusanageneraattoreina ja populistisena pulinana vaikeista asioistamme. Olin mukana tutkimassa 23-vuotiaana nuorena maisterina, kuinka väitöskirjansa voi tehdä myös pohjoisen koskisodista alkaen juuri Iijoelta ja edeten Kemijoen kautta sen historiaan ja vaiheeseen, jolloin isoisäni veli Ilmari Luostarinen, oli ollut perustamassa juuri tuota sellunkeittäjien yhteistä energiayhtiötä. Sieltä sai tietoja, joita muuten ei oltu arkistoitu. Alkoi vaihe, jossa sain seurata tutkijana näköalapaikalta suomalaisen teollisen yhdyskunnan rakentumista ensin etelän koskipaikoille ja sitten myöhemmin haettiin sotien aikana koskiosuuksia Lapin suurista joista. Keinot olivat vapaat ja Lapin markka tunnettiin Euroopassa. Lupailtiin sinnekin savupiipputeollisuutta, Oulun mallin mukaan, jossa kaupunki itse rakensi Merikosken voimalaitoksensa ja saneli itse ehtonsa sen käytölle myöhemminkin. Kolonialismi, imperialismin valkoisen miehen tauti, ei ulottunut Helsingistä Ouluun vaan pysähtyi Iijoen ja Kemijoen suistoon. Se näkyy punaisessa Kemissä ja Iin pikkuruisessa Haminassa vielä tänäänkin. Ei Kainuunjoen suistossa ja puolen Suomen pääkaupungissa Oulussa. Viini ei ole siellä ylikäynyttä etikkaa. Nuttu nurinpäin käännettynä Jatkossa alettiin riidellä, rakentaako Lapin kosket etelän käyttöön valtioyhtiö vai yksityinen pääoma ja niin sitten perustettiin Kemijokiyhtiö riitelemään vasemmistojohtoisena ja poliitikkojensa avulla, kumpi maksaa vahingoista syntyvät korvaukset vai maksaako kumpikaan. Kumpi, kapitalismi vai sosialismi, saa rakentaa enemmän koskia ja niille yläaltaita säännöstelytilavuuden lisäämiseksi. Mukana oli toki bulvaaneja ja koskiosuuksien ostaja myös Venäjältä ja Keski-Euroopasta suomalaisten rinnalla. Alkoi rötöstely, joka oli vertaansa vailla Euroopassa. Sosialismi ja kapitalismi iskivät kättä toisilleen ja käänsivät nuttua nurinpäin tuulten mukana ja toinen toistaan tukien. Herrat nauroivat Helsingissä. Samoin tekivät herrat Andalusiassa kun Brasilian valtiota rakennettiin paljon ennen Pekka Vennamon muuttoa Andalusiaan. Sen rikkaus perustuu siirtomaaherruuteen, kolonialismiin. Pohjois-Suomi ja Itä-Suomi ovat olleet aina kolonialismin kohteita ja rakentaneet vuoroin Ruotsia ja vuoroin metropolipolitiikkaa etelässä, Helsingissä. Se on imetty nyt kuiviin. Siuruan ja Kollajan alueet autioituvat tämän riitelyn aikana. Samoin kävi Kemijoen altaiden kodalla Kemihaarassa ja Vuotoksen allaspohjan yhteydessä. Välillä sitä elvytettiinkin mutta turhaan. Suojeltiin ja rakennettiin vuorotellen hallituksesta riippuen ja nousukauden seuratessa laskukautta ja taantumaa. Kansallinen häpeä alkoi kasvaa samalla kun media havahtui tähän menoon ja sen mielettömyyteen. Viini oli muuttunut etikaksi ja pullon henki alkoi haista. Näin jatkuin niin kauan kuin kävin vahingot läpi yliopiston ja Suomen Akatemian avustamana, karvalakkilähetystöt tekivät lopun sodista ja edettiin Kemijokilaista Iijokilakiin ja Ounasjoen suojelulakiin. Sirkan allasalue sai kaavansa sekin ja sinne rakennettiin Levin matkailukaupunki vastustuksesta huolimatta. Matkailu ohitti muut unelmat ja savupiipputeollisuuden turhan odottelun lappilaisissa unelmissa. Maailman huiput aloittivat laskettelukautensa Levin rinteillä hekin. Hapan viini, etikaksi muuttunut, piti jäädä historian lehdille ja nekropolis kellareihin. Pullon henki Jostakin syystä, aina kun sopiva henkilö vaihtuu keskustan johtoon, Kollaja ja Sirua herää henkiin, viini joka on jo hapanta ja moneen kertaan käynyttä, aika päiviä etikaksi muuttunutta, alkaa jälleen löyhkätä. Pullon henki herätetään ja herättäjä on laestadiolainen insinööri, jolle luonto on ihmistä varten tarkoitettu ja altaiden rakentaminen insinöörityönä jumalallinen oikeutus ja jo lapsena ennen murrosiän äänen murtumista opittu tapa elää ja muuttaa ympäristöään kakkaran kanssa maata kiertäen. Oulun yliopisto on kasvattanut ensimmäisen polven sivistyneistönsä ja miljardöörinsä. Menee vielä monta sukupolvea, Churchillin mukaan viisi, ennen kuin voidaan puhua edes eliitistä ja yliopiston kampusalueesta. Jostakin syystä 1940 -luvulla ja sen jälkeen syntyneissä on enemmän näitä happaman viinin valmistajia. Sota jätti jälkensä ja sen pääomassa elää pullon henki. Niin nytkin herätetään pullon henki eloon ja eikös herättäjä ole juuri laestadiolaisen liikkeen pohjoinen insinööritaito. Ihmisen on alistettava villi luonto uudella teknologiallaan 1930-luvun hengessä eläen. Tähän voi törmätä toki Afrikassa, mutta että myös Suomessa ja 2020-luvulle siirryttäessä, kertoo taantuman kulttuurisesta luonteesta ja turhaumasta. Ikään kuin muuta ei olisi löytynyt marraskuisen ajan jatkuessa ilmastomuutoksineen ja koko kansa saa taas hävetä globaalin median kertoessa “ideaa” lähteä saastuttamaan Itämerta ja Pohjanlahden perukkaa suomalaisten 1940-luvun allashankkeilla. Siinä on samaa draamaa kuin Voltan ja Kariban jättialtaissa ja niiden uhreissa Afrikassa. Helppo yhtiö johdettavaksi Forssalaiset ovat huolissaan lehdessää (FL 4.14) kuinka kaivosten rakentaminen ei tuo alueelle muuta kuin lisää rasitteita kuntataloudelle ja itse alueelle jäävät vain ympäristövahingot. Näin se tahtoo olla myös Ii- ja Kemijoen altaiden kohdalla ja muistuttaa metropolipolitiikan sitä sääntöä, jossa periferiat alistetaan vallankäyttäjän kolonialistisella mahtikäskyllä heti kun gallupit lupaavat maalaisliitolle pientäkin virkistymistä kannatusluvuissa. Siinä meni se gallupvoitto ja nyt sitten etsimään uutta potkua Olli Rehnin reessä edeten kohti toista kolonialismin mestaria Brysselissä. Forssalaiset möivät oman energiayhtiönsä ja Sammon kehnon taloutensa pidon jälkeen vuonna 1999 ja samalla vajaan kymmenen vuoden aikana kaukolämmön hinta hyppäsi liki kolminkertaiseksi. Energiayhtiöt vähät välittävät kuntien talouden rapautumisesta ja keräävät voittonsa sieltä, mistä sen saavat, kuluttajalta. Nyt forssalaisten lehtikin painetaan Hämeenlinnassa. Kolmostien varteen ei tahdo syntyä kasvukäytävää umpimieliselle kakkostien poliitikoille 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun nousukauden tunaroinnin ajoilta. Väki väheni hetkessä ja yrittäjät siirsivät työnsä muualle. Kuluttaja energiayhtiön vankina on avuton, etenkin kun energiaa tuotetaan enemmän kuin sitä kulutetaan. Lisää ydinvoimaa tahkotaan ja sen rinnalle olisi saatava vielä edullista säätöenergiaa joistamme. Ongelmana on kuitenkin kulutuksen hiipuminen ja talouden lama. Toisessa päässä kun katosi energiasyöppö teollisuus ja vähemmänkin energiaa kuluttava siirtyy halvan työvoiman ja kulutuksen mukana maasta muualle. Suomesta ja sen maaseudusta tuli 10 miljoonan venäläisen turistin viihdyttäjä ja se taas edellyttää Lapissa pysymistä valitulla tiellä, kestävässä taloudessa ja luontoa suojelevassa yleiseurooppalaisen sivistysvaltion elämässä. Venäläinen Pietarista tuleva kuluttaja ei ole moukka. Saksalainen vielä vähemmän kun kyse on ympäristöstä. Siinä media maailmalla ei saa kertoa vanhan maalaisliittolaisen hengen heräämisestä enää keskellä helvetin tulorotkoa ja muuttuvaa maailmaa ja sen toimintamalleja, visioita. Niihin ei kuulu Itämeren saastuttaminen tekoaltailla 2020 -luvulla. “Maailman muutos haastaa meidät rajusti” Kun strategiana on valmistaa hyvää viiniä, uudet ideat ja innovaatiot on pullotettava oman aikamme rypäleistä, eikä etsittävä jo moneen kertaan pilattuja pulloja Lapin ja Kuusamon koskisotiin palaten. Se on kehnoa taloudenhoitoa ja ikääntyvien taiteilijoiden on pystyttävä vähäeleisesti ohjaamaan myös nuorempia kohti sellaista esittävää formaattia, jossa pitkä marraskuu sateineen on tullut jäädäkseen ja olemme yhteisesti pilanneet luontomme terveen kierron. Uuden vuosituhannen kaikki 13 ensimmäistä vuotta ovat olleet lämpimämpiä kuin edellisen vuosisadan yksikään vuosi, lukuun ottamatta vuotta 1998, joka oli vielä lämpimämpi kuin mennyt vuosi 2013. Lohtuna voi vain todeta, kuinka mennyt vuosi oli kuitenkin 0.2 astetta lämpimämpi kuin edellinen vuosi. Siinä Ranskassa rypäleet alkavat saada liikaa sokeria ja niiden tuottama viini ei ole sitä samaa kuin puoli vuosisataa takaperin. He ovat huolissaan siitä, miten heidän käy ja perinteisen suuren maatalousmaan tulevan agrokaupunkien elämän Montpellierin agropoliksesta alkaen. Vielä vaikeampaa on suunnitella alueilla, jotka ovat koko ajan kasvavien ympäristöongelmien ja veden puutteen kanssa kamppailevia, autioitumassa ruokakriisistä toiseen eläen. Kun maapallon väkiluku ylittää 10 miljardin rajan on hyvinkin mahdollista, nyt jopa todennäköistä, että pääosa viljelyyn kelvollista jokien alavaa suistomaata ja jokilaaksoja meandereineen on veden alla tai viljelykelvottomia. Mihin nämä kansanvaellukset ohjataan? “Maailman muutos haastaa meidät rajusti” puhui presidentti Sauli Niinistö ja jatkoi kuinka “unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen.” Sitä samaa sopii odottaa nyt myös omilta poliitikoiltamme ja samalla sellaista puhetta, joka on kuin Aristoteleen pitämää ja pyrkii osoittamaan ne tulevaisuuden visiot, jotka eivät lepää 1940 -luvun suuria ikäluokkia ruokkivissa menneen talven lumissa ja viinissä, joka on muuttunut jo aikapäiviä etikaksi.